KKO:1984-I-4
- Asiasanat
- Saamisen vanhentuminen - Vanhentumisen keskeyttäminenUlosmittaus
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S83/493
- Taltio
- 630
- Esittelypäivä
Ään.
Kts. KKO:1963-II-129
Vrt. KKO:1984-II-179
Korkein oikeus oli tiedonantoratkaisussaan 1963 II 129 katsonut, että velallisen luona toimitettu tuloksettomaksi jäänyt ulosmittausyritys, jossa hän tai hänen edustajansa ei ollut läsnä ja josta hänelle ei ollut ennakolta ilmoitettu, keskeytti saamisen 10 vuoden vanhentumisen. Lainsäädännössä tai ulosottomenettelyssä enempää kuin muissakaan seikoissa, joiden perusteella ulosmittausyrityksen oikeusvaikutuksia oli arvioitava, ei vuoden 1963 jälkeen ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, että Korkeimmalla oikeudella olisi ollut perusteltua aihetta poiketa tuosta kannasta.
I-jaosto (vahvennettu jaosto)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jämsän nimismiespiirin ulosottomies oli 8.11.1982 ulosmitannut A:lle Jämsänkosken kunnasta tulevasta ennakonpalautuksesta vuodelta 1981 141,70 markkaa Keski-Suomen lääninhallituksen A:lta ulosottoteitse perittäväksi lähettämän Keuruun KO:n 26.5.1972 tuomitseman humalatilan tutkimuskulujen perimismaksuineen ja ulosottokuluineen suoritetuksi.
Tyytymättömänä ulosmittaukseen A oli Keski-Suomen lääninhallitukselle 18.11.1982 saapuneessa valituskirjelmässään katsonut saamisen vanhentuneeksi, koska kyseessä oli julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava rahasaaminen, jonka vanhentumisaika oli viisi vuotta. Lisäksi oli otettava huomioon, että mahdollista kymmenen vuoden vanhentumistaikaa ei hänen kohdallaan ollut keskeytetty siinä järjestyksessä kuin määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 § edellyttää. A:n mielestä oli selvää, että ulosottoapulaisen väitetty käynti saamisen perimiseksi häntä tapaamatta ja hänelle tiedoksi antamatta ei katkaissut vanhentumista. A oli samalla vaatinut kulujensa korvaamista.
Keski-Suomen lääninkonttori oli antamassaan selityksessä todennut, että puheena olevan korvauksen perimiseksi oli suoritettu 15.10.1975 ulosottoyritys, jossa A oli todettu varattomaksi olematta itse läsnä. Kun saaminen ei olut vero eikä muu julkisoikeudellinen maksu, sen vanhentumisaika oli kymmenen vuotta tuomion julistamispäivästä ja vanhentuminen keskeytyi uudella vaatimuksella. (äin ollen lääninkonttori oli katsonut ulosmittauksen olevan oikean, koska velallisen luona hänen asunnossaan oli kymmenen vuoden aikana toimitettu ulosmittausyritys, jossa hänet oli todettu varattomaksi. Velallisen varallisuusolot voitiin todeta myös siten, ettei velallisen välttämättä tarvinnut olla läsnä.
Jämsän piirin nimismies ja ulosottomies olivat selvityksessään todennut kysymyksessä olevalla humalatilan tutkimuskuluilla olevan yleinen saatavan vanhenemisaika kymmenen vuotta, jonka katkaisi muun muassa ulosmittausyritys. Tätä yritystä ei ollut voitu saada velalliselle tiedoksi, kun hän oli ainakin siihen aikaan kuljeskeleva henkilö, jonka olinpaikasta ei hänen kotiväelläänkään ollut tietoa.
A oli antamassaan vastaselvityksessä uudistanut valituksessaan lausumansa ja katsonut saamisen vanhentuneeksi.
Lääninhallitus p. 17.12.1982 oli tutkinut asian ja katsonut, että valtiolle tuomittujen humalatilan tutkimuskulujen vanhentumisaika oli kymmenen vuotta ja että vanhentuminen voitiin katkaista ulosmittausyrityksellä. Ulosottomies oli 15.10.1975 suorittanut ulosmittausyrityksen, joka oli päättynyt velallisen varattomuuden johdosta. Se seikka, ettei velalliselle ollut saatu ilmoitettua ennalta ulosmittauksen toimittamisesta ja että hän ei itse ollut ulosmittausyritystä toimitettaessa läsnä, ei estänyt saatavan vanhentumisen katkaisemista. Tämän vuoksi ja kun ko. saatava ei niin ollen ollut ollut vanhentunut ulosottomiehen ulosmitatessa 8.11.1982 A:n ennakonpalautuksesta perittävänä olevan määrän, lääninhallitus oli, ottaen huomioon määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:n säännöksen, hylännyt valituksen.
Vaasan HO, jossa A oli hakenut muutosta, p. 12.4.1983 oli jättänyt asian lääninhallituksen päätöksen varaan.
KORKEIN OIKEUS
A pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n päätökseen. Valituslupa myönnettiin ja Keski-Suomen lääninhallitus antoi siltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.10.1984
Perustelu
A:n valtiolle 26.5.1972 maksettavaksi tuomitun, 10 vuodessa vanhentuvan korvauksen perimiseksi on 15.10.1975 yritetty A:n luona suorittaa ulosmittaus, mutta ulosmittausyritys on varojen puuttumisen vuoksi rauennut. A tai hänen laillinen edustajansa ei ole ollut läsnä ulosmittausyrityksessä eikä ulosmittauksesta myöskään ole voitu ilmoittaa A:lle ulosottolain 3 luvun 27 §:n mukaisesti.
KKO oli 10.12.1963 antamassaan tiedonantoratkaisussa 1963 II 129 katsonut, että myös tällainen ulosmittausyritys keskeyttää saatavan 10 vuoden vanhentumisen. Lainsäädännössä tai ulosottomenettelyssä enempää kuin muissakaan seikoissa, joiden perusteella ulosmittauksen oikeusvaikutuksia on arvioitava, ei vuoden 1963 jälkeen ole tapahtunut sellaisia muutoksia, että KKO:lla olisi perusteltua aihetta poiketa siitä kannasta, joka on omaksuttu mainitussa päätöksessä.
Näillä perusteilla KKO on ratkaissut tämän asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Perustelu
Määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille 9.11.1868 annetun asetuksen 1 §:n mukaan siinä tarkoitettujen saatavien, joiden vanhentumisaika on kymmenen vuotta, vanhentuminen voidaan keskeyttää vaatimalla saatavaa velalliselta tai häntä siitä toteennäytettävästi muistuttamalla. Katkaistakseen vanhentumisen tulee saatavan vaatimisen tai siitä muistuttamisen tulla velallisen tietoon.
Puheena olevassa tapauksessa A:n valtiolle 26.5.1972 maksettavaksi tuomitun, 10 vuodessa vanhentuvan korvaussaatavan perimiseksi on 15.10.1975 yritetty A:n luona suorittaa ulosmittaus, mutta se on jäänyt tuloksettomaksi ulosmittauskelpoisen omaisuuden puuttuessa. A itse tai hänen edustajansa ei ole ollut ulosmittausyrityksessä saapuvilla eikä A:lle myöskään ollut ulosmittauksesta etukäteen ilmoitettu ulosottolain 3 luvun 27 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Koska saatavasta ei ole ulosmitattu A:n omaisuutta eikä ulosmittausyritys ole tullut A:n tietoon, kysymyksessä oleva ulosmittaustoimi ei ole katkaissut saatavan vanhentumista. Kun vanhentumisen ei ole väitetty myöhemminkään keskeytyneen, on saatava sitä A:lta 8.11.1982 ulosmitattaessa ollut vanhentunut.
Päätöslauselma
HO:n ja lääninhallituksen päätökset sekä kysymyksessä oleva ulosmittaus kumottaneen. Asianomaisen ulosottomiehen tulee ryhtyä tästä aiheutuviin tarpeellisiin toimenpiteisiin heti kun tämä päätös on hänelle esitetty. Asian laadun vuoksi A:n on kuitenkin pidettävä hänellä asiasta olleet kulut vahinkonaan.
Oikeusneuvos Lehtonen hyväksyi mietinnön.
Päätöslauselma
HO:n päätöksen lopputulosta ei muuteta. Kysymyksessä oleva ulosmittaus jää siis voimaan.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto.
Asian esittelijän mietintö kuului:
Asia käsiteltiin vahvennetussa jaostossa ja käsittelyyn osallistuivat presidentti Olsson sekä oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Hämäläinen, Nybergh, Lehtonen, Hiltunen, af Hällström ja Roos.