KKO:1982-II-53
- Asiasanat
- Konkurssi, Konkurssin edellytykset
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S81/371
- Taltio
- 4018
- Esittelypäivä
A, joka oli välitystuomiolla velvoitettu suorittamaan B:lle eräs saaminen, vaati kanteellaan välitystuomion toteamista mitättömäksi. Jutun ollessa vireillä B vaati KS 6 §:n 1 mom:n d kohdan nojalla A:n omaisuuden luovuttamista konkurssiin. Konkurssituomioistuin oli velvollinen vireillä olevasta mitättömyyskanteesta huolimatta tutkimaan, oliko välitystuomio lain mukaan mitätön.
Ään
Vrt. KKO:1990:4
Kun välitystuomiota ei esitetyn selvityksen perusteella ollut pidettävä mitättömänä, katsottiin saaminen vireillä olevasta mitättömyyskanteesta huolimatta riidattomaksi.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
B oli Helsingin RO:lle 21.10.1980 antamassaan hakemuksessa kertonut, että A oli 18.6.1980 julistetulla välitystuomiolla velvoitettu maksamaan hakijalle 235 000 markkaa. Kun A, joka oli konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdassa tarkoitettu kauppias ja joka ei ollut kahdeksassa päivässä haastemiehen 12.9.1980 tiedoksiantaman maksukehotuksen saatuaan eikä sen jälkeenkään suorittanut sanottua riidatonta ja maksettavaksi joutunutta velkaansa, B oli vaatinut, että velallisen omaisuus määrättäisiin luovutettavaksi konkurssiin.
RO:ssa 4.11.1980 toimitetussa velallisen kuulustelussa A oli vastustanut hakemusta lausuen, että välimiehet olivat sanotussa välitystuomiossaan ratkaisseet seikkoja, joihin heillä ei ollut toimivaltaa, sekä laiminlyöneet antaa lausunnon useista sellaisista kysymyksistä, jotka oli saatettu heidän ratkaistavakseen. Sen vuoksi ja kun A oli 14.8.1980 pannut RO:ssa vireille kanteen välitystuomion julistamisesta mitättömäksi, B:n saamista ei voitu pitää selvänä ja riidattomana. Lisäksi Helsingin maistraatti oli 15.3.1979 velkojan vaatimuksesta määrännyt asianomaisen ulosottomiehen panemaan takavarikkoon niin paljon A:n irtainta omaisuutta, että se vastasi velkojan väitettyä 500 000 markan suuruista saamista, mikä takavarikko oli toimeenpantu 21.3.1979. Velkoja oli siten saanut saamisestaan hyväksyttävän vakuuden.
RO p. 4.11.1980 oli lausunut, että A oli yhdessä erään yhtymän kanssa pannut RO:ssa vireille kanteen kysymyksessä olevan hakemuksen perusteena olevan välitystuomion julistamisesta mitättömäksi. Ulosottolain 3 luvun 16 §:n mukaan välitystuomio tuli ulosotonhaltijan määräyksestä panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio, jollei ollut sellaista seikkaa, joka välimiesmenettelystä annetun lain nojalla teki välitystuomion mitättömäksi. Kun tuollaisen seikan olemassaolosta oli kanne vireillä ja tuomioistuin saattoi jutun vireillä ollessa kieltää välitystuomion täytäntöönpanon eikä esillä olevassa konkurssiin asettamista koskevassa asiassa voitu ryhtyä selvittämään välitystuomion antamisen perusteita, Ro oli katsonut, ettei B:n saatavaa voitu pitää konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan edellyttämällä tavalla riidattomana. Sen vuoksi RO oli hylännyt hakemuksen ja velvoittanut B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 600 markalla.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, p. 18.2.1981 oli jättänyt sen RO:n päätöksen varaan ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 1 000 markkaa.
Pyytäen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti valituslupaa B haki muutosta HO:n päätökseen.
KKO myönsi 1.7.1981 hakijalle valitusluvan. A antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. B:n KKO:een 14.10.1981 toimittamasta lisäselvityksestä kävi ilmi, että Helsingin RO oli 30.9.1981 julistamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun välitystuomion mitättömäksi julistamista koskevan kanteen, mihin päätökseen oli ilmoitettu tyytymättömyyttä.
KKO p. otti oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomioon sanotun lisäselvityksen ja tutki asian. Velkojan konkurssihakemusta käsittelevän tuomioistuimen tuli tutkia velallisen mainittua hakemusta vastaan esittämät väitteet ja antaa niistä esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella lausuntonsa. Alempien oikeuksien ei siten olisi ilmoittamillaan perusteilla pitänyt vetäytyä tutkimasta A:n kysymyksessä olevan välitystuomion pätevyyteen kohdistamia väitteitä ja antamasta niiden johdosta ratkaisuaan. Viivytyksen välttämiseksi KKO otti asian välittömästi ratkaistavakseen. Kun B:n saaminen perustui välitystuomioon eikä ollut esitetty seikkoja, joiden nojalla välitystuomiota olisi välimiesmenettelystä annetun lain säännösten mukaan pidettävä mitättömänä, KKO, huomioon ottaen myös KKO:een toimitetun mainitun lisäselvityksen, katsoi, että velkojan saaminen oli konkurssisäännön 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvä ja riidaton. Sen vuoksi ja kun A ei ollut kahdeksassa päivässä todisteellisen maksukehotuksen tiedoksi saatuaan eikä sen jälkeenkään suorittanut mainittua, maksettavaksi erääntynyttä velkaansa eikä myöskään näyttänyt asettaneensa siitä hyväksyttävää takausta tai muuta vakuutta, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n ja RO:n päätökset, konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan nojalla määrätä A:n omaisuuden luovutettavaksi konkurssiin sekä palauttaa asian RO:een tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Takala: olen tutkinut asian. Konkurssihakemuksen perusteena olevaa saamista ei voida pitää konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdassa tarkoitetulla tavalla riitaisena pelkästään sen vuoksi, että sitä koskevan välitystuomion mitättömäksi julistamista koskeva kanne on pantu tuomioistuimessa vireille. Sen vuoksi ja siitä riippumatta, että tuomioistuin, jossa sellainen kanne on vireillä, voi ulosottolain 3 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla kieltää välitystuomion täytäntöönpanon, on sen tuomioistuimen, jossa konkurssiin asettamista on vaadittu, kaiken sille esitetyn selvityksen perusteella ratkaistava, onko hakemuksessa mainittu, lain mukainen edellytys velallisen asettamiseksi konkurssiin olemassa. Katson, että B:n hakemuksen perusteena oleva saaminen A:lta on konkurssisäännön edellä mainitussa kohdassa tarkoitetulla tavalla selvä ja riidaton sekä maksettavaksi erääntynyt. Tämän vuoksi ja kun A ei ole kahdeksassa päivässä todisteellisen maksukehotuksen saatuaan eikä sen jälkeenkään suorittanut mainittua, maksettavaksi erääntynyttä velkaansa eikä myöskään näyttänyt asettaneensa siitä hyväksyttävää takausta tai muuta vakuutta, päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä: tutkin jutun ja katson alempien oikeuksien mainitsemien perustein, huomioon ottaen että kanne välitystuomion kumoamisesta on pantu vireille ennen konkurssiin asettamista koskevaa hakemusta ja että ilmoitusta takavarikosta ei ole kiistetty sekä että välitystuomion kumoamista ja mitättömäksi julistamista koskevaa juttua ei ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä. Velvoitan B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 800 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Salervo sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Rosokivi