147/2017

Ravinteita ja orgaanisia aineita saa kierrättää ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella alalla. Kierrätettäessä lohkolle on lisättävä ravinnepitoista orgaanista materiaalia, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia. Käytettävien materiaalien on oltava lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta maatilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta. Viljelijän tai sellaisen yhteisömuotoisen yrityksen, jossa viljelijä on osakkaana, hallinnassa olevalta maatilalta peräisin oleva lanta, turve, olki, niittojäte tai vastaava aine ei oikeuta korvaukseen. Maatila ei saa samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitettua orgaanista materiaalia. Lisättävän määrän on oltava vähintään 15 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1–7 ja 9 momenttia sekä lannoitevalmistelain nojalla annettuja säännöksiä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä peräisin olevien lietteiden käyttörajoituksista peltoviljelyssä.

Edellä 27 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen on perustuttava kirjalliseen suunnitelmaan, jossa on esitettävä lohkokohtaiset toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle.

Suunnitelmassa on oltava liitteenä:

Ympäristösopimus voidaan tehdä kosteikon, tulva-alueen tai luonnonmukaistetun uoman alle jääneestä ja hoitotoimien kohteena olevasta maa-alasta sekä hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Ympäristösopimus voidaan tehdä myös pienten kosteikkojen, pohjapatojen ja tulvapeltoalueiden muodostamisesta ja hoitamisesta.

Ympäristösopimus voidaan tehdä 1 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi kosteikkokohteesta:

Ympäristösopimusta ei kuitenkaan voi tehdä vesiensuojelu- tai monimuotoisuusarvoja vailla olevien kastelualtaiden hoidosta tai alueen sellaisesta hoidosta, jossa tavoitteena on alueen muuttaminen järveksi tai lammeksi. Ympäristösopimusta ei voi myöskään tehdä sellaisesta kohteesta, jossa valumavesien aiheuttaman kuormituksen voidaan katsoa olevan peräisin pääasiassa muualta kuin maataloudesta.

Ympäristösopimuksen tekemisen jälkeen sopimusala ei enää ole maatalouskäytössä olevaa maata. Kosteikon reuna-alueet voidaan niiden leveydestä riippuen joko hoitaa ympäristösitoumukseen kuuluvina suojakaistoina tai ilmoittaa ympäristösitoumukseen kuuluvina suojavyöhykkeinä. Sopimusalan hoidon on edistettävä maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämistä tai parannettava luonnoltaan yksipuolisen maatalousalueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Kosteikko voi toimia myös kasteluveden varastona, luonnonravintolammikkona kalankasvatuksessa, ravunkasvatuspaikkana sekä virkistyskäytössä.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta.

Ympäristösopimus voidaan tehdä perinnebiotoopeista, luonnonlaitumista, luontoarvoiltaan monimuotoisista tai maisemaltaan merkittävistä peltoalueiden reuna-alueista, peltoalueen ja tien tai peltoalueen ja vesistön välisistä reuna-alueista tai peltoalueiden metsäsaarekkeista, maatalousympäristön uhanalaisten lajien elinolosuhteiden edistämisestä, maatalousympäristön muinaismuistokohteista sekä pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvän maaseudun kulttuuriperinnön hoidosta. Ympäristösopimukseen voidaan sisällyttää hoidon tavoitteiden kannalta riittävät uhanalaisen lajin esiintymän, muinaismuiston tai kulttuuriympäristökohteen reuna-alueet. Hoito ei saa vaarantaa esiintymän säilymistä tai muinaismuistokohteen ja maaseudun kulttuuriperintökohteen arvoa.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevia sopimuksia tehtäessä kohde on valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen asetettava etusijalle, jos se kuuluu johonkin seuraavista kohderyhmistä:

Sopimukseen ei voi sisällyttää peltoa, sellaista pysyvää nurmea olevaa alaa, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, viljeltyjä pihanurmikoita tai puutarha- ja puistokäytössä olevia alueita tai laajoja yhtenäisiä avokallioita. Sopimusta ei voi tehdä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä tarkoitetusta jättiputken torjunnasta pysyvää nurmea olevalla alalla. Sopimusta ei voi tehdä latojen säilyttämisestä, ylläpitämisestä tai kunnostamisesta. Sopimusta ei voida tehdä laiduntamalla hoidettavasta kohteesta, jossa suurpedot aiheuttavat merkittävää uhkaa laiduneläimille paitsi silloin, jos alueen hoidosta on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu sopimus. Sopimusta ei voida tehdä kohteista, joilla ei ole selviä edellytyksiä maatalousympäristön lajiston tai maiseman tulokselliseen edistämiseen hoitotoimenpiteillä, eikä kohteista, jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä.

Ensisijaisesti metsätalouskäytössä olevia kohteita ovat:

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava kaikella sopimuksen kohteen olevalla alalla täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta. Jos sopimuksen kohde on pysyvää nurmea, joka ei ole maankäyttömuodoltaan peltoa, perustason vaatimuksena on noudatettava myös tämän asetuksen 12 §:ää ja täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 3 momenttia, 14 ja 15 §:ää.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava 11 ja 12 §:ää, täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista lakisääteistä hoitovaatimusta ja liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä lakisääteistä hoitovaatimusta, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ää, 12 §:n 1 ja 4 momenttia sekä 15 §:ää ja eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11–13 §:ää.