Laki ajoneuvolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 196/2004 (Julkaistu 31.12.2004)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 11 päivänä joulukuuta 2002 annetun ajoneuvolain ( 1090/2002 ) 3 §:n 7 kohta, 6 §:n 2 momentti, 14 §, 25 §:n 1 momentti, 30 §:n 1 momentti, 31, 32, 34 ja 40 §, 41 §:n 2 momentti, 45 ja 47 §, 49 §:n 2 momentti, 50, 65, 67, 69 ja 99 § sekä
lisätään 35 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:
3 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
rekisterillä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) tarkoitettua ajoneuvoliikennerekisteriä;
6 §Ajoneuvon, järjestelmän, osan ja erillisen teknisen yksikön hyväksyntä liikenteeseen
Sellaista osaa, erillistä teknistä yksikköä ja polkupyörää, joka ei ole tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukainen ja jota ei ole näiden säännösten mukaisesti varustettu hyväksyntämerkinnällä, jos sellaista on säännöksissä edellytetty, ei saa myyntitarkoituksessa tuoda maahan eikä valmistaa Suomessa myytäväksi, pitää kaupan taikka myydä tai muuten luovuttaa eikä käyttää liikenteessä.
14 §Traktori
T- ja C-luokan ajoneuvo sekä liikennetraktori (traktori) on moottorikäyttöinen pyörillä tai telaketjuilla varustettu ajoneuvo:
jossa on vähintään kaksi akselia;
jonka suurin rakenteellinen nopeus on vähintään kuusi kilometriä tunnissa;
jonka toiminta perustuu ensi sijassa vetävään voimaan; sekä
joka on erityisesti tarkoitettu vetämään, työntämään, kuljettamaan ja käyttämään tiettyjä maa- tai metsätaloudessa käytettäviksi tarkoitettuja vaihdettavissa olevia laitteita taikka vetämään maa- tai metsätaloudessa käytettäviä perävaunuja.
Traktori voi olla varustettu kuormien kuljettamiseen maa- tai metsätalouden harjoittamisen yhteydessä, ja siinä voi olla matkustajien istuimia. Traktoriksi ei kuitenkaan lueta erityisesti metsätalouskäyttöön suunniteltuja koneita, kuten juonto- ja kuormatraktoreita, jotka määritellään standardissa ISO 6814:2000, eikä maansiirtokoneiden, jotka määritellään standardissa ISO 6165:2001, alustalle rakennettuja metsäkoneita.
Traktorit jaetaan ominaisuuksiensa perusteella seuraaviin luokkiin:
T 1 -luokka: pyörillä varustetut traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa, kuljettajaa lähinnä olevan akselin pienin raideväli vähintään 1,15 metriä, omamassa ajokuntoisena yli 0,6 tonnia ja maavara enintään yksi metri;
T 2 -luokka: pyörillä varustetut traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa, pienin raideväli alle 1,15 metriä, omamassa ajokuntoisena yli 0,6 tonnia ja maavara enintään 0,60 metriä; jos traktorin painopisteen korkeusarvo maanpinnasta mitattuna jaettuna kaikkien akseleiden pienimpien raidevälien keskiarvolla on yli 0,90, suurin rakenteellinen nopeus saa olla enintään 30 kilometriä tunnissa;
T 3 -luokka: pyörillä varustetut traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa ja omamassa ajokuntoisena enintään 0,6 tonnia;
liikennetraktori: tavaran kuljetukseen tarkoitetut kuormaa kantavat nestepainetoimisella runko-ohjauksella varustetut traktorit; liikennetraktori on myös muu traktori, jota käytetään tavaran kuljetukseen kytkentämassaltaan yli 10 tonnin perävaunulla varustettuna; liikennetraktoriksi ei kuitenkaan katsota traktoria, jota käytetään polttoainemaksusta annetun lain (1280/2003) 7 §:ssä tarkoitettuihin kuljetuksiin; liikennetraktorin suurin rakenteellinen nopeus on enintään 50 kilometriä tunnissa;
C-luokka: telaketjuin liikkuvat ja ohjattavat traktorit.
Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa traktorin alaluokista.
25 §Ajoneuvon rakenne, hallintalaitteet ja varusteet
Turvallista käyttämistä varten liikenteessä käytettävässä ajoneuvossa on oltava:
luotettava ja varmatoiminen ohjauslaite;
moottorikäyttöisessä ajoneuvossa, polkupyörässä sekä auton ja liikennetraktorin perävaunussa käyttöjarru;
renkaat ja vanteet taikka telat tai jalakset, jotka vastaavat niille kohdistuvaa kuormitusta;
moottorikäyttöisessä ajoneuvossa paloturvallinen polttoainejärjestelmä;
tarpeelliset valaisimet, heijastimet ja heijastavat tunnuskilvet;
varoituskolmio, jos ajoneuvon kokonaismassa on suurempi kuin 500 kg;
M- ja N 1 -luokan ajoneuvon ohjaamossa ja matkustajatilassa kuljettajaa ja matkustajia törmäystilanteessa suojaavat rakenteet ja laitteet;
kuljettajalla riittävä näkyvyys eteen, sivuille ja taakse; näkyvyys taakse saadaan tarvittaessa järjestää taustapeilien avulla tai muulla vastaavalla järjestelmällä;
ajoneuvossa, jonka ohjaamo on umpinainen, tuulilasi ja tarpeelliset laitteet näkyvyyden varmistamiseksi tuulilasin läpi kaikissa sääoloissa;
tarpeelliset laitteet ja rakenteet kevyiden ajoneuvojen suojaamiseksi törmäystilanteessa;
moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ja polkupyörässä äänimerkinantolaite;
moottorikäyttöisessä ajoneuvossa nopeusmittari sekä M 2 -, M 3 -, N 2 - ja N 3 -luokan ajoneuvossa nopeudenrajoitin;
neli- tai useampipyöräisessä moottorikäyttöisessä ajoneuvossa peruutuslaite.
30 §Tyyppihyväksynnät
EY-tyyppihyväksynnällä tarkoitetaan ajoneuvojen ja niiden järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää koskevien Euroopan yhteisön säädösten mukaisia tyyppihyväksyntöjä. Koko ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntä perustuu seuraaviin direktiiveihin:
moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 70/156/ETY;
kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja neuvoston direktiivin 92/61/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/24/EY;
maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/37/EY.
31 §Tyyppihyväksyntöjen soveltamisalueet
EY-tyyppihyväksyntä myönnetään järjestelmälle, osalle tai erilliselle tekniselle yksikölle sekä M 1 -, L- ja T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvolle. Kansallinen tyyppihyväksyntä myönnetään ajoneuvolle, järjestelmälle, osalle tai erilliselle tekniselle yksikölle. Piensarjatyyppihyväksyntä myönnetään ajoneuvolle. E-tyyppihyväksyntä myönnetään järjestelmälle, osalle ja erilliselle tekniselle yksikölle.
32 §Tyyppihyväksyntävelvollisuus
Ensimmäistä kertaa käyttöön otettavan M 1 -, L- tai T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvon rekisteriin merkitsemisen edellytyksenä on, että ajoneuvotyyppi on EY-tyyppihyväksytty tai piensarjatyyppihyväksytty. Monivaiheisen tyyppihyväksynnän viimeisessä vaiheessa valmistunut tai yksittäiskappaleena valmistettu tai maahan tuotu M 1 -, L- tai T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvo saadaan kuitenkin merkitä rekisteriin rekisteröintikatsastuksen perusteella.
34 §Hyväksyntäviranomainen
M-, N-, L-, O-, T 1 ―T 3 -, C- ja R-luokan ajoneuvon, liikennetraktorin ja moottorityökoneen sekä maastoajoneuvon samoin kuin näiden osien, järjestelmien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntäviranomainen Suomessa on Ajoneuvohallintokeskus.
35 §Tyyppihyväksynnän myöntäminen
Hyväksynnän myöntämisessä sovelletaan EY-tyyppihyväksynnän osalta 30 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tai mainitussa säädöksessä säädettyä menettelyä, E-tyyppihyväksynnän osalta Geneven sopimuksessa määrättyä menettelyä ja kansallisen tyyppihyväksynnän osalta hyväksyntäviranomaisen vahvistamaa menettelyä.
40 §Tyyppihyväksyntää koskevat tarkemmat säännökset
Tarkempia säännöksiä maatalous- ja metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksynnästä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään kansallisen tyyppihyväksynnän ja piensarjatyyppihyväksynnän osalta:
mitkä ajoneuvot luetaan samaan tyyppiin kuuluviksi;
tyyppihyväksyntää koskevien tietojen ilmoittamisesta tyyppihyväksyntöjä koskevaan rekisteriin;
Ajoneuvohallintokeskukselle annettavista valtuuksista vähäisten yksittäisten poikkeusten myöntämiseen tyyppihyväksynnässä, jos poikkeus ei vaaranna liikenneturvallisuutta eikä vääristä kilpailua;
mikä on piensarjatyyppihyväksynnällä hyväksyttävien ajoneuvojen suurin rekisteriin merkittävä määrä vuodessa;
millä ehdoin toisessa ETA-valtiossa M 1 -, L- ja T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvolle myönnetty piensarjatyyppihyväksyntä on voimassa Suomessa.
41 §Vaatimustenmukaisuustodistus ja hyväksyntämerkintä
Valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin tyyppihyväksynnän mukaisesti valmistettuun osaan tai erilliseen tekniseen yksikköön kaupallinen merkkinsä tai tavaramerkkinsä ja tyyppimerkintä. Jos Euroopan yhteisön säädöksessä niin säädetään tai E-säännössä määrätään, kuhunkin osaan ja erilliseen tekniseen yksikköön on kiinnitettävä tyyppihyväksyntänumero tai -merkki, jolloin valmistajan ei tarvitse kiinnittää kaupallista merkkiä tai tavaramerkkiä ja tyyppimerkintää.
45 §Tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvät toimenpiteet
Luovuttaessaan ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön valmistaja ja valmistajan edustaja ovat velvollisia huolehtimaan, että ajoneuvo, järjestelmä, osa tai tekninen yksikkö on rakenteeltaan, varusteiltaan ja kunnoltaan hyväksytyn tyypin mukainen.
Hyväksyntäviranomaisen on varmistuttava ennen hyväksynnän myöntämistä riittävistä menettelyistä, joilla taataan tehokas tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta, ja toteutettava tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevat toimenpiteet. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnassa sovelletaan EY-tyyppihyväksynnän osalta 30 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tai mainitussa säädöksessä säädettyä menettelyä, E-tyyppihyväksynnän osalta Geneven sopimuksessa määrättyä menettelyä ja kansallisen tyyppihyväksynnän osalta hyväksyntäviranomaisen vahvistamaa menettelyä. Hyväksyntäviranomainen voi teettää osia tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnasta tutkimuslaitoksella.
Vaatimustenmukaisuuden valvonta toimitetaan hyväksynnän hakijan kustannuksella. Hyväksyntäviranomaisella ja tutkimuslaitoksella on valvonnan suorittamiseksi oikeus:
päästä ajoneuvojen, osien, järjestelmien ja erillisten teknisten yksiköiden valmistus-, varastointi-, myynti-, asennus-, korjaus- ja tarkastuspaikkoihin;
ottaa näytteitä tuotannosta ja suorittaa määrävälein Euroopan yhteisön säädöksissä säädetyt taikka E-säännöissä määrätyt testit tai laskelmat;
saada tarvittaessa käyttöönsä kunkin hyväksytyn tyypin laadun ja vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi tarvittava aineisto;
tarkastaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.
Tarkastusta ja valvontaa ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa. Jos hyväksyntäviranomainen teettää vaatimustenmukaisuuden valvontaa tutkimuslaitoksella, laitoksen on noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja kielilaissa (423/2003) säädetään.
47 §Tutkimuslaitokselle myönnettävä hyväksyntä
Liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy tutkimuslaitoksen suorittamaan 36 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia, mittauksia, testejä ja laskelmia. Hyväksynnän edellytyksenä on, että tutkimuslaitos täyttää standardissa SFS-EN ISO/IEC 17025:2000 olevat vaatimukset ja että tutkimuslaitoksen pätevyysalue kattaa kaikki ne säännökset, joiden mukaista hyväksyntää tutkimuslaitos hakee. Valmistajaa ei saa hyväksyä tutkimuslaitokseksi, ellei siitä Euroopan yhteisön säädöksessä nimenomaan säädetä.
Liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy tutkimuslaitoksen suorittamaan 45 §:ssä tarkoitettua vaatimustenmukaisuuden valvontaa. Hyväksynnän edellytyksenä on, että tutkimuslaitos täyttää harjoittamansa toiminnan osalta standardissa SFS-EN 45012:1998 tai ISO/IEC Guide 62:1996 olevat vaatimukset. Edellä 36 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia, mittauksia, testejä ja laskelmia tekevä henkilö ei saa toimia saman toimeksiantajan lukuun vaatimustenmukaisuuden valvonnan johtavana arvioijana. Valmistajaa ei saa hyväksyä vaatimustenmukaisuuden valvontaa suorittavaksi tutkimuslaitokseksi, ellei siitä Euroopan yhteisön säädöksessä nimenomaan säädetä.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu hyväksyntä voidaan antaa määräajaksi. Tutkimuslaitokselle voidaan hyväksyntää myönnettäessä asettaa sen toimintaa koskevia välttämättömiä vaatimuksia, rajoituksia ja muita ehtoja, joilla varmistetaan hyväksyntää edellyttävien tehtävien asianmukainen suorittaminen. Tutkimuslaitokselle asetettavista vaatimuksista, rajoituksista ja muista ehdoista sekä tutkimuslaitoksen ilmoittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
49 §Tutkimuslaitoksen valvonta
Hyväksyntäviranomainen valvoo tutkimuslaitoksen toimintaa sen toiminnan osalta, jota laitos on 47 §:n 1 ja 2 momentin nojalla hyväksytty suorittamaan, ja varmistaa määräajoin, että säädetyt vaatimukset täyttyvät. Valvonnan toimittamiseksi hyväksyntäviranomaisella ja sen käyttämällä asiantuntijalla on oikeus päästä tutkimuslaitoksen sellaisiin muihin kuin kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, joissa tarkastuksia, mittauksia, testejä ja laskelmia suoritetaan, ja saada salassapitovelvollisuuden estämättä käyttöönsä tutkimuslaitoksen riippumattomuutta sekä henkilöstöä, järjestelmiä, laitteistoa ja välineitä samoin kuin tarkastuksia, mittauksia, testejä ja laskelmia koskeva aineisto. Valvonta suoritetaan tutkimuslaitoksen kustannuksella.
50 §Tutkimuslaitokselle myönnetyn hyväksynnän peruuttaminen
Jos 47 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu tutkimuslaitos ei täytä säädettyjä vaatimuksia tai toimii tässä luvussa tarkoitetussa toiminnassa säännösten vastaisesti, liikenne- ja viestintäministeriö voi antaa tutkimuslaitokselle huomautuksen tai varoituksen. Jos tutkimuslaitokselle annettu huomautus tai varoitus ei johda toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen, liikenne- ja viestintäministeriö voi peruuttaa myönnetyn hyväksynnän määräajaksi. Hyväksyntä voidaan peruuttaa kokonaan, jos tutkimuslaitoksen toiminnassa on ilmennyt olennaisia puutteita tai laiminlyöntejä.
65 §Oikeus ennakkoilmoituksen tekemiseen
Ajoneuvon valmistaja ja valmistajan edustaja tai, jos ajoneuvon on tuonut maahan muu kuin valmistajan edustaja, ajoneuvon maahantuoja voivat ennakkoilmoittaa ennen ensirekisteröintiä ajoneuvon yksilöintitiedot ja tekniset tiedot rekisteriin. Ennakkoilmoituksen voi tehdä se:
joka on merkitty Suomessa yritys- ja yhteisötietojärjestelmään;
joka on autoverolain 39 §:ssä tarkoitettu rekisteröity verovelvollinen, jos yhteisö ennakkoilmoittaa autoveron alaisia ajoneuvoja, tai joka on tullin rekisteröity luottoasiakas, jos yhteisö ennakkoilmoittaa ETA-valtioiden ulkopuolelta maahan tuomiaan muita kuin autoveron alaisia ajoneuvoja;
joka on vakavarainen ja asiantunteva;
joka saa käyttöönsä ajoneuvon rakenteeseen ja varusteisiin liittyvät hyväksynnän ehtona olevat tekniset tiedot ja M 1 -, L- tai T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksen tai muun ajoneuvon tyyppihyväksyntätodistuksen; ja
jolla on sopimus Ajoneuvohallintokeskuksen kanssa tietojen toimittamisesta sähköisesti.
Ajoneuvon ennakkoilmoittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
67 §Kieltäytyminen rekisteröimästä vaarallista ajoneuvoa
Jos Ajoneuvohallintokeskus arvioi, että tietyn tyyppiset ajoneuvot ovat vakavana vaarana liikenne- tai työturvallisuudelle, vaikka ne on varustettu voimassa olevalla vaatimustenmukaisuustodistuksella, se voi enintään kuuden kuukauden ajaksi kieltää rekisteröimästä tällaista ajoneuvoa. Ajoneuvohallintokeskuksen on viipymättä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitettava tästä muiden ETA-valtioiden hyväksyntäviranomaisille, kyseessä olevaa E-sääntöä soveltavien valtioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle sekä ilmoitettava päätöksensä perusteena olevat syyt.
Jos tyyppihyväksynnän antanut jäsenvaltio riitauttaa sille ilmoitetun väitetyn liikenne- tai työturvallisuudelle aiheutuvan vaaran, Ajoneuvohallintokeskuksen on pyrittävä ratkaisemaan erimielisyys neuvottelulla hyväksynnän myöntäneen viranomaisen kanssa. Komissiolle on ilmoitettava asiasta.
69 §Sarjan viimeiset ajoneuvot
Hyväksyntäviranomainen voi ajoneuvon valmistajan hakemuksesta myöntää poikkeuksen ajoneuvon rakennetta ja varusteita koskevan direktiivin vaatimuksista:
enintään kuuden kuukauden ajaksi direktiivissä olevien vaatimusten voimaantulosta tai, jos poikkeusten voimassaoloaika päättyy kalenterivuoden lopussa, seitsemän kuukauden ajaksi valmiille ajoneuvoille;
enintään 12 kuukauden ajaksi direktiivissä olevien vaatimusten voimaantulosta tai, jos poikkeusten voimassaoloaika päättyy kalenterivuoden lopussa, 13 kuukauden ajaksi monivaiheisen tyyppihyväksynnän perusteella hyväksyttäville ajoneuvoille.
Tällainen poikkeus voidaan myöntää enintään 10 prosentin suuruiselle määrälle edellisenä kalenterivuonna tai edellisen 12 kuukauden aikana Suomessa käyttöön otetuista M 1 -luokkaan kuuluvista samanmerkkisistä ajoneuvoista ja vastaavasti 30 prosentin suuruiselle määrälle muuhun ajoneuvoluokkaan kuuluvista samanmerkkisistä ajoneuvoista. Mainittu prosenttiluku pyöristetään ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Edellä 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvojen osalta 1 momentissa säädetty mahdollisuus on rajattu valmiiden ajoneuvojen osalta 24 kuukauteen ja monivaiheisen tyyppihyväksynnän osalta 30 kuukauteen. T 1 ―T 3 -luokan ajoneuvojen osalta poikkeus voidaan myöntää enintään 10 prosentin suuruiselle määrälle kahtena edellisvuotena Suomessa käyttöön otettujen kaikkien asianomaisten tyyppien mukaisten ajoneuvojen lukumäärästä. Kyseinen enimmäismäärä ei kuitenkaan saa olla alle 20.
Edellä 1―3 momentissa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan ainoastaan ajoneuvoihin:
jotka olivat ETA-valtioiden alueella, kun tyyppihyväksynnän voimassaolo loppui;
jotka on varustettu voimassa olevalla vaatimustenmukaisuustodistuksella tai kansallisen tyyppihyväksynnän voimassaoloa osoittavalla todistuksella, joka oli annettu kyseisten ajoneuvojen tyyppihyväksynnän ollessa vielä voimassa; ja
joita ei ollut vielä rekisteröity tai otettu käyttöön ennen mainitun tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymistä.
Menettelystä myönnettäessä poikkeuksia sarjan viimeisille ajoneuvoille säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
99 §Tarkemmat säännökset ja ohjeet
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa erikoiskuljetusajoneuvoista ja erikoiskuljetusten suorittamisesta samoin kuin nastarenkaan nastojen lukumäärästä, asennuksesta ja tyyppihyväksynnästä sekä nastojen massan ja pistovoiman mittaamisesta.
Ajoneuvohallintokeskus voi antaa tarkempia ohjeita katsastukseen liittyvien ilmoitusten tekemisestä, katsastuksessa käytettävistä asiakirjoista, rekisteröinnistä annettuun todis-tukseen tehtävistä merkinnöistä ja katsastustehtävien suorittamisesta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lain 14 §:ää sovelletaan uusiin ajoneuvotyyppeihin 1 päivästä heinäkuuta 2005 ja ensi kertaa käyttöön otettaviin ajoneuvoihin 1 päivästä heinäkuuta 2009.
Lain 30 §:n 1 momenttia, 31, 32, 34, 40, 65 ja 69 §:ää sovelletaan T 1 ―T 3 - ja C-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen sekä liikennetraktoreiden osalta uusiin ajoneuvotyyppeihin 1 päivästä heinäkuuta 2005 ja kaikkiin ensi kertaa käyttöön otettaviin ajoneuvoihin 1 päivästä heinäkuuta 2009.
Ajoneuvohallintokeskus käsittelee traktoreiden EY-tyyppihyväksyntää koskevat muutokset 1 päivästä heinäkuuta 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö toimii traktoreiden EY-tyyppihyväksyntäviranomaisena 1 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen niissä tapauksissa, joissa tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen käsittely on kyseisenä ajankohtana kesken.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyt 47 §:ssä tarkoitetut tutkimuslaitosten hyväksynnät jäävät sellaisinaan voimaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
LiVM 24/2004
EV 227/2004
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2004
Tasavallan Presidentti TARJA HALONENLiikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen