Laki maatalousyrittäjien eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 100/2003 (Julkaistu 2.7.2003)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkelain ( 467/1969 ) 4 ja 6 a §, 6 b §:n 2 momentti, 8 k § sekä 19 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 4 § laissa 1282/2001, 6 a § laeissa 1486/1995 ja 1266/1999, 6 b §:n 2 momentti ja 19 §:n 2 momentti mainitussa laissa 1486/1995, 8 k § laeissa 563/1993, 882/1994 ja 1173/1996 sekä mainitussa laissa 1486/1995 ja 19 §:n 3 momentti laissa 1335/1999,
muutetaan 1 §:n 3 momentti, 6 ja 7 §, 8 b §:n 1 ja 3 momentti, 8 c §:n 1 momentti, 8 f, 8 h, 8 i ja 9 §, 10 §:n 1 ja 2 momentti, 11 §:n 2 momentti, 12 §:n 6 momentti, 13 §:n 2 momentti, 14 ja 15 § sekä 19 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä ovat 1 §:n 3 momentti mainitussa laissa 563/1993 ja laissa 976/1993, 6 § mainitussa laissa 1486/1995 sekä laissa 1059/1997, 7 § mainitussa laissa 563/1993, 8 b §:n 1 ja 3 momentti, 8 c §:n 1 momentti sekä 8 f § laissa 1312/1989, 8 h § mainitussa laissa 1486/1995, 8 i § mainituissa laeissa 1312/1989, 563/1993 ja 1335/1999 sekä laissa 1599/1991, 9 § laissa 668/1985, 10 §:n 1 momentti laissa 935/2000, 10 §:n 2 momentti laissa 1319/1995, 12 §:n 6 momentti mainitussa laissa 1335/1999, 13 §:n 2 momentti laissa 913/1981, 14 § laissa 661/1976, 15 § laeissa 219/1974, 1222/1988 ja 1318/1990 sekä 19 §:n 1 momentti laissa 655/2000, seuraavasti:
1 §
Tämä laki ei kuitenkaan koske:
maatalousyrittäjän toimintaa ennen 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkua, eikä toimintaa, joka ei ole sanotun ajankohdan jälkeen yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään neljää kuukautta;
maatalousyrittäjää, jonka 8 ja 8 a―8 h §:ssä tarkoitettu vuotuinen työtulo sanottujen pykälien mukaan arvioituna ei vastaa vähintään työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä rahamäärää kerrottuna kahdellatoista;
maatalousyrittäjän toimintaa, joka on alkanut tai jatkunut sen jälkeen, kun hän on siirtynyt tämän lain mukaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai vanhuuseläkkeelle; eikä
maatalousyrittäjän toimintaa sen kalenterikuukauden jälkeen, jona yrittäjä täyttää 68 vuotta.
6 §
Tämän lain mukaan myönnettävät eläkkeet ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, joka voi olla myös kuntoutustuki, sekä työttömyyseläke, osa-aikaeläke ja perhe-eläke. Maatalousyrittäjällä on oikeus kuntoutukseen ja hänelle voidaan myöntää kuntoutusrahaa, kuntoutuskorotus tai harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Näiden etuuksien saamisen edellytykset ja suuruus määräytyvät siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään, jollei tästä laista muuta seuraa. Maatalousyrittäjällä on kuitenkin oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua toimintaansa.
Tässä laissa tarkoitettuun työtuloon ja eläkkeeseen oikeuttavaan aikaan sovelletaan vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelaissa säädetään työansiosta ja eläkkeeseen oikeuttavasta ajasta. Sovellettaessa työntekijäin eläkelain 5 §:ää otetaan huomioon vain täydet eläkkeeseen oikeuttavat kuukaudet.
Jos vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä oleva maatalousyrittäjä on vakuutettu 11 §:n 2 momentin mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, tältä ajalta eläkettä karttuu työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun karttuman mukaan.
7 §
Eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan aika, jonka maatalousyrittäjän toiminta on jatkunut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkuun noudattaen kuitenkin soveltuvin osin vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelain 7 c-7 f §:ssä säädetään.
8 b §
Viljellyn maatalousmaan vuotuista työtuloa määriteltäessä pidetään perustyötulona hehtaarilta:
euroa | |
ensimmäisiltä 12 hehtaarilta | 107,64 |
seuraavilta 10 hehtaarilta | 43,73 |
seuraavilta 10 hehtaarilta | 29,43 |
seuraavilta 30 hehtaarilta | 9,25 |
lopuilta hehtaareilta | 1,68 |
Viljellyn maatalousmaan vuotuinen työtulo on maatilatalouden harjoittajien hakemuksessaan 2 momentissa tarkoitetulta normaalialueelta esittämä rahamäärä. Jos sanottua rahamäärää ei esitetä tai esitetty määrä on ilmeisessä ristiriidassa viljelmän tosiasiallisten olosuhteiden kanssa, työtulo on perustyötulon suuruinen.
8 c §
Kasvullisen metsämaan vuotuista työtuloa määriteltäessä pidetään perustyötulona hehtaarilta:
Etelä-Suomessa | euroa |
ensimmäisiltä 120 hehtaarilta | 4,20 |
seuraavilta 280 hehtaarilta | 2,10 |
Keski-Suomessa | euroa |
ensimmäisiltä 150 hehtaarilta | 3,36 |
seuraavilta 350 hehtaarilta | 1,68 |
Pohjois-Suomessa | euroa |
ensimmäisiltä 200 hehtaarilta | 2,52 |
seuraavilta 500 hehtaarilta | 1,26 |
8 f §
Poronomistajan vuotuinen työtulo on 2,02 euroa hänen omistamaltaan lukuporolta lisättynä 4,04 eurolla jokaiselta hänen työpäivältään tämän lain piiriin kuuluvassa poronhoitotyössä. Poronomistajan työtuloon lisätään palkkiot hänen paliskunnan poroisäntänä tai rahastonhoitajana tekemästään työstä.
8 h §
Sen estämättä, mitä 8 ja 8 a-8 g §:ssä säädetään, osa-aikaeläkettä saavan maatalousyrittäjän työtuloksi vahvistetaan puolet työntekijäin eläkelain 7 d §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla lasketusta mainitun lain 4 f §:n 3 momentissa tarkoitetusta tämän lain mukaisesta vakiintuneesta ansiotulosta.
8 i §
Eläkkeen perusteena oleva työtulo 53 vuoden iän täyttämiskuukauden päättymiseen saakka saadaan jakamalla mainittuun ajankohtaan mennessä vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella tarkistettujen työtulojen yhteismäärä vastaavalla ajalla. Edellä tarkoitettua eläkkeen perusteena olevaa työtuloa laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon ainoastaan 1 päivänä tammikuuta 1983 jälkeiselle ajalle vahvistetut työtulot ja niitä vastaava aika, jos maatalousyrittäjälle on vahvistettu työtuloa koko 1 päivän tammikuuta 1983 ja 31 päivän joulukuuta 1991 väliselle ajalle ja tässä momentissa tarkoitettu eläkkeen perusteena oleva työtulo on näin laskettuna suurempi.
Eläkkeen perusteena oleva työtulo 53 vuoden iän ja 68 vuoden iän täyttämiskuukausien päättymisten väliselle ajalle lasketaan kullekin kalenterivuodelle erikseen. Kunkin kalenterivuoden eläkkeen perusteena oleva työtulo on kyseiselle vuodelle vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisesti tarkistettujen työtulojen keskimäärä kyseisenä vuotena.
Eläkkeen perusteena oleva työtulo työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alkamisen ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden päättymisen väliselle ajalle (tuleva aika) määrätään siten kuin työntekijäin eläkelain 7 c, 7 d sekä 7 f §:ssä säädetään. Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2, 3 ja 6 momentissa sekä mainitun lain 7 d §:n 1 momentissa määritellystä tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin mikä tämän lain alaisten työansioiden osuus on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2, 10 ja 13 kohdissa mainittujen lakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2 momentin mukaisena tarkasteluaikana.
Jos eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun saamiseen on menetetty 12 §:n 5 momentin mukaisesti, vähennetään siltä kalenterivuodelta, jolta vakuutusmaksu on vanhentunut,1 ja 2 momentin mukaan laskettavaa eläkkeen perusteena olevaa työtuloa ottaen huomioon saamatta jääneet vakuutusmaksut siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.
Eläkkeen perusteena olevaa työtuloa 1 ja 2 poista tämä sivu momentin mukaisesti laskettaessa tämän lain mukaisiin työtuloihin rinnastetaan työntekijäin eläkelain 6 a §:n 2 momentissa säädetty osuus mainitun pykälän 1 momentissa lueteltujen etuuksien perusteena olevista työ- ja ansiotuloista ja mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitetun jatkokarttuman perusteena oleva työtulo. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä mainittujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot taikka jatkokarttuma otetaan huomioon mainitun lain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962), taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (662/1985) tai yrittäjien eläkelain (468/1969) mukaista eläkettä laskettaessa.
9 §
Vanhuuseläke myönnetään 63 vuotta täyttäneelle maatalousyrittäjälle sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa eläkkeen hakemista, jollei eläkkeen lykkäämisestä tai varhentamisesta muuta johdu. Vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen aikana 11 §:n 2 momentin nojalla vakuutetusta maatalousyrittäjätoiminnasta kertynyt eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.
10 §
Maatalousyrittäjä on velvollinen suorittamaan tämän lain mukaista eläketurvaa varten vakuutusmaksun, joka lasketaan hänen työtulostaan. Vakuutusmaksu on alennetun prosentin mukainen siltä osin kuin työtulo on enintään 1 765,97 euroa, väliprosentin mukainen siltä osin kuin työtulo ylittää 1 765,97 euroa, mutta on enintään 2 775,10 euroa, ja perusprosentin mukainen työtulon 2 775,10 euroa ylittävältä osalta. Vakuutusmaksun eräpäivistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa perusprosentin vuosittain samaksi kuin se prosenttimäärä, jonka voidaan arvioida vastaavan työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräistä vakuutusmaksua prosentteina palkoista, kun työntekijäin eläkelain 12 b §:n mukaista 53 vuotta täyttäneiden työntekijöiden korotetun vakuutusmaksun osuutta ei oteta huomioon. Maatalousyrittäjän 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien perusprosentiksi vahvistetaan kuitenkin edellä mainittu perusprosentti lisättynä yhtä monella prosenttiyksiköllä kuin työntekijäin eläkelain 12 b §:ssä tarkoitettu 53 vuotta täyttäneiden työntekijäin eläkemaksu ylittää sitä nuorempien maksun. Alennettu prosentti on 49 prosenttia perusprosentista. Väliprosentti on alennettu prosentti kerrottuna luvulla, joka saadaan, kun 0,51-kertaisen työtulon ja 88,30 euron summa jaetaan 988,95 eurolla. Väliprosenttia laskettaessa työtulo otetaan huomioon enintään 2 775,10 euroon saakka.
11 §
Vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevalle maatalousyrittäjälle tai sellaiselle maatalousyrittäjälle, jonka viljelmä on 1 §:n 2 momentissa tai työtulo sanotun pykälän 3 momentin 2 kohdassa edellytettyä pienempi, mutta joka muutoin täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, voidaan sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin myöntää tämän lain mukainen vakuutus. Vakuutusta ei kuitenkaan myönnetä takautuvasti.
12 §
Maatalousyrittäjän hakiessa 15 §:n 1 momentissa tarkoitettua muutosta eläkelaitos voi keskeyttää vakuutusmaksun perinnän, kunnes muutoksenhaku on käsitelty. Kun maatalousyrittäjä hakee työkyvyttömyyseläkettä, eläkelaitos voi niin ikään keskeyttää perinnän, kunnes hakemus on ratkaistu.
13 §
Tätä pykälää sovellettaessa ei oteta huomioon eläketurvaa, joka perustuu ennen 1 päivää tammikuuta 2001 voimassa olleeseen 11 §:n 1 momenttiin. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin eläkkeisiin luetaan kuitenkin mainitun lainkohdan mukaisiin eläkkeisiin työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tulevat korotukset siltä osin kuin vastaavien sijoitusten tuotto ei niihin riitä.
14 §
Vahvistetut työtulot ja tässä laissa säädetyt ansiorajat ja rahamäärät tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä säädetään.
15 §
Edellä 1 §:n 5 momentissa tarkoitettuun eläketurvakeskuksen päätökseen, 8 g §:ssä tarkoitettuun eläkelaitoksen päätökseen sekä 9 a §:n soveltamista koskevaan eläkelaitoksen päätökseen saa hakea muutosta ja päätöksen poistamista siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.
19 §
Jollei tästä laista muuta johdu, soveltuvin osin on lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 a, 4, 4 a―4 d, 4 f―4 h, 4 j― 4 n, 5, 5 a―5 c, 6 a ja 7 b §:ssä, 7 e §:n 2 ja 3 momentissa, 7 g―7 i, 8, 8 a―8 g, 9, 9 a ja 10 b―10 d §:ssä, 11 §:n 2 ja 11 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa sekä 14, 16, 17, 17 a, 17 b, 18, 19, 19 b― 19 e, 20, 21, 21 a―21 e ja 22 §:ssä säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, lasketaan ennen tämän lain voimaantuloa 8 k §:n mukaan työeläkelisään oikeuttavien etuuksien perusteella karttunut eläkeoikeus soveltuvin osin ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Eläketurvakeskus antaa tarkemmat ohjeet työeläkelisän laskemisesta. Näin laskettu työeläkelisä korotetaan vastaamaan laskentahetkeä työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella.
Lain 1 §:n 3 momentin 4 kohtaa sovelletaan maatalousyrittäjän toimintaan, joka jatkuu lain voimaan tullessa tai alkaa sen jälkeen ja joka jatkuu lain voimaantuloa edeltävä aika mukaan lukien yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta.
Ennen lain voimaantuloa vireille tulleeseen vakuuttamattajättämishakemukseen sovelletaan maatalousyrittäjien eläkelain 4 §:ää ja työntekijäin eläkelain 8 §:ää sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa. Maatalousyrittäjä voidaan kuitenkin tällöin jättää vakuuttamatta ainoastaan tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta. Jos päätös maatalousyrittäjän vakuuttamatta jättämisestä on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, ei maatalousyrittäjä ole velvollinen ottamaan vakuutusta aikaisemmin kuin 1 päivästä tammikuuta 2007 lukien, jos vakuuttamatta jättämisen perusteet säilyvät siihen asti ennallaan.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, työkyvyttömyyseläkkeen aikana harjoitetusta maatalousyrittäjätoiminnasta karttuu uutta eläkettä työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti, jos kysymyksessä on täysi työkyvyttömyyseläke ja mainitun lain 5 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti, jos kysymyksessä on osatyökyvyttömyyseläke, tämän lain voimaantulosta lukien ja maatalousyrittäjätoiminnasta näin karttunut eläke myönnetään työntekijäin eläkelain 4 §:n 6 momentin mukaan, vaikka työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Lain 7 §:n 1 momentissa säädettyä 18 vuoden ikärajaa sovelletaan vuoden 1986 jälkeen syntyneen maatalousyrittäjän tämän lain piiriin kuuluvaan maatalousyrittäjätoimintaan, joka jatkuu lain voimaan tullessa tai alkaa sen jälkeen. Samassa lainkohdassa tarkoitettua 68 vuoden ikärajaa sovelletaan maatalousyrittäjään, jonka tämän lain piiriin kuuluva maatalousyrittäjätoiminta jatkuu lain voimaan tullessa tai alkaa sen jälkeen.
Lain 8 i §:n 1 ja 2 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työtuloa laskettaessa 23 vuoden iän täyttämistä edeltävälle ajalle vahvistettu työtulo otetaan huomioon tämän lain voimaantulosta lukien. Siltä osin kuin maatalousyrittäjälle ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettu työtulo otetaan eläkkeen perusteena olevaa työtuloa laskettaessa huomioon, se korotetaan vuoden 2004 tasoon 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisella indeksillä, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,5, ja siitä laskentahetken tasoon työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella.
Lain 11 §:n 2 momentin mukainen vapaaehtoinen vakuutus vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevalle maatalousyrittäjälle voidaan myöntää aikaisintaan tämän lain voimaantulopäivästä lukien.
Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen vuotta 1947 syntyneellä maatalousyrittäjällä on oikeus lapsikorotukseen edelleen tämän lain voimaan tullessa olleiden säännösten mukaan.
Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen vuotta 1944 syntyneellä maatalousyrittäjällä on oikeus saada yksilöllistä varhaiseläkettä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen työntekijäin eläkelain 4 e §:n ja 19 e §:n mukaan kuitenkin siten, että hänelle myönnetään 63 vuotta täytettyään vanhuuseläke. Yksilöllisenä varhaiseläkkeen edellytyksenä oleva tulevan ajan oikeus määritellään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen työntekijäin eläkelain 6 a ja 6 b §:n mukaan. Eläkettä laskettaessa noudatetaan tämän lain työkyvyttömyyseläkettä koskevia säännöksiä. Yksilöllinen varhaiseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä. Tällöin vanhuuseläkkeeseen ei kuitenkaan sovelleta työntekijäin eläkelain 7 h §:ää.
Lain 8 b §:n 1 momentissa, 8 c §:n 1 momentissa, 8 f §:ssä ja 10 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt rahamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
StVM 58/2002
EV 298/2002
Naantalissa 27 päivänä kesäkuuta 2003
Tasavallan Presidentti TARJA HALONENMinisteri Tarja Filatov