85/1993

Kulutusluotolla tarkoitetaan tässä luvussa luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä.

Kulutusluottona ei tätä lukua sovellettaessa kuitenkaan pidetä sellaiseen sopimukseen perustuvaa luottoa, jonka mukaan kuluttajalla on oikeus maksaa jatkuvasti toimitettavan hyödykkeen hinta maksuerissä sopimuksen voimassaoloaikana.

Asunnon hankkimiseksi tai opintojen rahoittamiseksi myönnettävään luottoon sovelletaan tätä lukua, jollei näitä luottoja koskevissa säädöksissä toisin säädetä.

Tässä luvussa tarkoitetaan:

Tämän luvun 6, 7, 9, 10 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 momenttia ei sovelleta kulutusluottoon, jossa luottoaika on enintään kolme kuukautta. Tällaiseen luottoon sovelletaan kuitenkin 10 ja 11 §:ää, jos luottoa voidaan käyttää luottokortin tai muun vastaavan tunnisteen avulla.

Tämän luvun 13 ja 14 §:ää sovelletaan ainoastaan hyödykesidonnaiseen luottoon sekä 17 §:ää ainoastaan tavaran hankkimiseksi myönnettävään hyödykesidonnaiseen luottoon.

Asetuksella voidaan säätää, ettei 6, 7, 9, 10 tai 11 §:ää sovelleta kulutusluottoon, jonka määrä on vähemmän kuin 1 000 markkaa. Lisäksi voidaan asetuksella säätää, että 9, 10 ja 11 §:n säännökset voidaan määrätynlaisissa hyödykesidonnaisissa luotoissa täyttää lähettämällä kuluttajalle kulutushyödykkeen toimittamisen yhteydessä asetuksessa tarkemmin määritelty asiakirja, jos tämä voidaan katsoa tarpeelliseksi kuluttajien kannalta hyödyllisen laskutus-, luovutus- tai muun käytännön säilyttämiseksi tai aikaansaamiseksi kysymyksessä olevalla alalla.

Edellä 4 §:n 3 momentissa ja jäljempänä 12 §:n 4 momentissa mainittuja markkamääriä voidaan asetuksella muuttaa, milloin talouskehitys ja rahaolojen kehitys antavat siihen aihetta.

Kertaluottoa markkinoitaessa on ilmoitettava todellinen vuosikorko. Jos ilmoitetaan hyödykkeen käteishinta, on samalla ilmoitettava sen luottohinta. Jos luoton myöntämisen edellytyksenä on hyödykkeen vakuuttaminen, on myös vakuutuksesta ja sen maksuista ilmoitettava.

Ennen kulutusluottosopimuksen päättämistä kuluttajalle on ilmoitettava 11 §:ssä mainitut sopimusehdot ja muut tiedot, minkä lisäksi hänelle on annettava tilaisuus tutustua niihin kirjallisina.

Kulutusluottosopimus on tehtävä kirjallisesti. Kuluttajalle on annettava kappale sopimusta.

Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä maksua, korkoa, hyvitystä tai korvausta, josta ei ole sovittu 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa.

Kulutusluottosopimuksessa on mainittava:

Tililuottosopimuksessa ja muuta määrältään vaihtelevaa luottoa koskevassa sopimuksessa voidaan todellinen vuosikorko mainita luoton tyypillistä käyttöä kuvaavana esimerkkinä.

Kulutusluottosopimuksen ehdoissa voidaan määrätä, että luotosta maksettava korko muuttuu Suomen Pankin peruskoron tai muun sopimuksessa yksilöidyn viitekoron korkokannan muutoksia vastaavasti. Viitekoron on oltava julkinen ja perustuttava luotonantajan yksipuolisesta määräysvallasta riippumattomiin tekijöihin. Valuuttamääräisen luoton viitekorkona voi olla myös luottovaluutan korko tai, jos luotto on myönnetty usean valuutan laskennallisena yksikkönä, yksikön valuuttojen vastaavasti laskettu korko.

Kuluttajalle on ilmoitettava koron muutoksista tiliotteessa tai muutoin kirjallisesti.

Luotonantaja saa periä korvauksen luoton ennenaikaisesta maksamisesta, jos luottoa on myönnetty yli 100 000 markkaa ja luoton korko on kiinteä tai viitekoron määräytymisjakso vähintään kolme vuotta ja jos tämän luotonantajan maksuajankohtana tarjoaman vastaavan uuden luoton korkotaso on alempi kuin sovittu korko. Korvauksena saa periä enintään sopimuksen mukaisen koron ja vastaavan uuden luoton koron erotuksen jäljellä olevalta kiinteäkorkoiselta luottoajalta tai viitekoron määräytymisjaksolta.

Jos luotonantajalla on sopimuksen mukaan oikeus kuluttajan laiminlyödessä maksuvelvollisuutensa vaatia maksuerää, joka muuten ei ole erääntynyt, ottaa myyty tavara takaisin tai saattaa voimaan muu erityinen seuraamus, luotonantaja saa vedota sanottuun oikeuteen vain:

Tämän luvun säännösten noudattamista valvovat kuluttaja-asiamies, kuluttajavirasto ja sen alaisina piirihallintoviranomaisina lääninhallitukset sekä myös pankkitarkastusvirasto silloin, kun luotonanto liittyy pankkitarkastusviraston valvomaan toimintaan.