794/1993

Tämän lain tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää korkealaatuista kotieläintuotantoa edistämällä kotieläinten jalostustoimintaa sekä varmistaa, ettei jalostustoiminnalla ja eläinten keinollisella lisäämisellä vaaranneta kotieläinten terveyttä ja hyvinvointia.

Tätä lakia sovelletaan kotieläinten jalostustoimintaan sekä siihen liittyvään eläinten ja niiden alkioiden ja sukusolujen käsittelyyn, kauppaan, maahantuontiin ja vientiin.

Tämän lain 4, 5 ja 7-9 §:n säännöksiä sovelletaan vain kotieläintuotannossa käytettäviin eläimiin. Laki ei koske hevoseläimiä eikä siipikarjan jalostustoimintaa, joista säädetään erikseen.

Tämän lain säännösten estämättä sovelletaan kuitenkin:

Tiedot eläinten polveutumisesta ja perinnöllisestä arvosta rekisteröidään kantakirjaan tai vastaavaan rekisteriin ( kantakirja ). Maa- ja metsätalousministeriön määräämien eläinlajien kantakirjan pitäjänä saa toimia vain ministeriön hyväksymä jalostustoimintaa harjoittava yhteisö tai ministeriön määräämä viranomainen.

Yhteisö on hyväksyttävä kantakirjan pitäjäksi, jos se huolehtii asianmukaisesti eläimiä koskevien tietojen rekisteröinnistä, edistää jalostustoimintaa ja täyttää muut maa- ja metsätalousministeriön määräämät hyväksymisen edellytykset. Hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos hyväksymisen edellytyksiä ei enää ole olemassa tai jos yhteisön toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset kantakirjan pitäjien hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä, kantakirjan sisällöstä ja järjestämisestä sekä eläinten tunnistamisessa ja perinnöllisen arvon määrittelyssä käytettävistä menetelmistä.

Eläimen hyväksymistä jalostustoiminnassa käytettäväksi ei saa rajoittaa muiden seikkojen kuin eläimen polveutumisen ja perinnöllisen arvon perusteella.

Toimintaa, jonka tarkoituksena on harjoittaa maa- ja metsätalousministeriön määräämiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten keinosiemennystä taikka alkioiden tai sukusolujen keräämistä, käsittelyä tai siirtoa eläimestä toiseen, saa harjoittaa vain ministeriön luvalla. Eläinten keinosiemennyksestä taikka alkioiden tai sukusolujen keräämisestä, käsittelystä tai siirrosta eläimestä toiseen käytetään jäljempänä nimitystä eläinten keinollinen lisääminen.

Lupaa ei tarvita, jos eläinten omistaja tai haltija itse keinosiementää eläimiä käyttäen omistamansa tai hallitsemansa uroseläimen siemennestettä. Ministeriö voi kuitenkin määrätä, että lupa tarvitaan tiettyjen eläinlajien osalta myös tällaiseen keinosiemennystoimintaan.

Eläinten keinollisessa lisäämisessä, johon tarvitaan lupa, on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön määräyksiä eläinten jalostustasoa, henkilökunnan ammattitaitoa ja toimitiloja koskevista vaatimuksista sekä ministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräyksiä sukusolujen ja alkioiden laadusta, eläintautien vastustamisesta ja näihin liittyvästä toiminnan järjestämisestä.

Lupa eläinten keinolliseen lisäämiseen on myönnettävä, jos toiminta täyttää 3 momentin nojalla määrätyt vaatimukset. Lupaan voidaan liittää valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja. Lupa myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Lupa voidaan peruuttaa, jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä tai eläintautilain nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, jos lupaehtoja ei noudateta tai jos toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luvan hakemisessa noudatettavasta menettelystä.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämien eläinlajien jalostuseläimistä, alkioista, sukusoluista ja siitosmunista tulee myytäessä, välitettäessä tai maahan tuotaessa antaa ostajalle todistus polveutumisesta, perinnöllisestä arvosta ja tunnistamisesta (polveutumistodistus) . Todistuksen tulee olla kantakirjan pitäjän tai viranomaisen antama. Myös toisessa valtiossa annettu todistus voidaan hyväksyä polveutumistodistukseksi.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset polveutumistodistuksesta ja sen käyttämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämien eläinlajien eläimiä, alkioita, sukusoluja ja siitosmunia saadaan tuoda maahan vain ministeriön luvalla. Lupa voidaan myöntää, jos tavara tuodaan maahan jalostustoimintaa tai eläinten keinollista lisäämistä varten ja jos maahantuonti on kotieläinten jalostustoiminnan edistämisen kannalta tarkoituksenmukaista. Lupaan voidaan liittää tarpeelliseksi katsottavia ehtoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset luvan myöntämisen edellytyksistä sekä luvan hakemisessa ja maahantuonnissa noudatettavasta menettelystä ja tuontitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriön on myös määrättävä sen mukaan kuin Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa on sovittu, että 1 momentissa tarkoitettua lupaa ei tarvita Euroopan talousalueelta tuotavan tavaran maahantuontiin, jos maahantuonnin yhteydessä esitetään polveutumistodistus ja ministeriön määräämät muut tarpeelliset asiakirjat.

Mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, ei sovelleta Suomen kautta muuhun valtioon vietävään tavaraan. Maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä rajoituksia 1 ja 3 momentin nojalla vuosittain maahan tuotavien eläinten ja siitosmunien lukumäärälle, jos rajoituksiin on tuotantopoliittisia syitä.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämien eläinlajien eläimiä, alkioita ja sukusoluja, jotka tuodaan maahan Euroopan talousalueen ulkopuolelta ja jotka viedään edelleen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, saadaan viedä maasta vain, jos tavara täyttää tässä valtiossa maahantuontia koskevat jalostukselliset vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta viennistä ja vientitarkastuspaikoista.

Kotieläinten jalostustoiminnan seuranta sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Ministeriön ohella tullilaitos valvoo 8 ja 9 §:ssä tarkoitettujen tavaroiden maahantuontia ja vientiä.

Ministeriö voi käyttää valvontatehtävissä apunaan alaisiaan viranomaisia, jalostustoimintaa harjoittavia yhteisöjä, maaseudun neuvontajärjestöjä ja tehtävään valtuuttamiaan henkilöitä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on valvontaa varten oikeus tarkastaa eläimiä ja niiden alkioita, sukusoluja ja siitosmunia sekä kantakirjan pitäjän ja eläinten keinollisen lisäämisen harjoittajan toimitiloja ja kirjanpitoa sekä ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä. Ministeriöllä on oikeus tarvittaessa saada tarkastusten suorittamiseen virka-apua muilta viranomaisilta. Ministeriö voi hyväksyä myös toisen valtion viranomaisten suorittaman tarkastuksen.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää eläinten, alkioiden tai sukusolujen käytön eläinten keinolliseen lisäämiseen, jos ne eivät täytä tässä laissa säädettyjä taikka muun lain nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia. Kielto voidaan määrätä myös vaatimusten täyttämistä koskevien tarpeellisten tutkimusten suorittamisen ajaksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että tavara ei täytä vaatimuksia. Tavara voidaan kielletyn käytön estämiseksi merkitä sopivalla tavalla.

Kielto on annettava määräaikaisena, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos puutteellisuus on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä. Kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.

Jos tavaran maahantuonti tai vienti ei 8 tai 9 §:n nojalla ole sallittua tai jos sen käyttö eläinten keinolliseen lisäämiseen on 11 §:n 1 momentin nojalla kielletty, maa- ja metsätalousministeriö voi sallia tavaran käytön muuhun tarkoitukseen kuin jalostustoimintaan tai eläinten keinolliseen lisäämiseen taikka määrätä sen vietäväksi maasta tai hävitettäväksi. Päätökseen voidaan liittää ehtoja päätöksen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä. Hävittämismääräys on annettava uhalla, että määräyksen mukaisesti suorittamatta jäänyt hävittäminen teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Maa- ja metsätalousministeriö voi asettaa 11 §:ssä tarkoitetun kiellon tai 12 §:ssä tarkoitetun tavaran käyttöä koskevan päätöksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Henkilö, joka tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista:

Joka tahallaan rikkoo 5 §:ssä tarkoitetun syrjintäkiellon tai 14 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden, harjoittaa eläinten keinollista lisäämistä ilman 6 §:ssä tarkoitettua lupaa taikka laiminlyö 7 §:ssä tarkoitetun polveutumistodistuksen antamisen ostajalle samassa pykälässä säädetyin ja sen nojalla määrätyin tavoin, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kotieläinjalostusrikkomuksesta sakkoon.

Ilmoitus 1 momentissa tarkoitetun menettelyn saattamiseksi syyteharkintaan voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä vähäisenä.

Tämän lain nojalla valtiolle perittävien maksujen perusteet ja suuruus määrätään valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetyssä järjestyksessä.

Valvontatehtävistä voidaan suorittaa muille kuin valtion viranomaisille tai niiden palveluksessa oleville henkilöille palkkiota ja kustannusten korvausta valtion talousarvion rajoissa. Palkkioiden ja korvausten suorittamisesta ja perusteista määrää maa- ja metsätalousministeriö.

Maa- ja metsätalousministeriö voi asettaa kotieläinjalostuksen neuvottelukunnan, joka toimii ministeriön apuna neuvoa antavana toimielimenä tämän lain nojalla annettavien määräysten valmistelussa ja muissa ministeriön määräämissä lain täytäntöönpanoon liittyvissä tehtävissä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan kotieläinten keinosiemennyksen harjoittamisesta 4 päivänä maaliskuuta 1949 annettu laki (182/49). Kumotun lain nojalla keinosiemennyssonnien terveystarkkailuohjelmasta 18 päivänä joulukuuta 1981 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös n:o 1104/143 jää kuitenkin edelleen voimaan.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Luvanhaltija, jolla tämän lain voimaan tullessa on lupa muiden eläinten kuin hevosten keinosiemennystoiminnan harjoittamiseen, saa harjoittaa luvan mukaista toimintaa lupakauden loppuun saakka ilman tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua lupaa eläinten keinolliseen lisäämiseen. Luvan mukaiseen toimintaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Toimintaa valvoo ja luvan peruuttamisesta päättää kuitenkin maa- ja metsätalousministeriö.

Sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua toimintaa, on haettava lupaa eläinten keinolliseen lisäämiseen muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.