Laki leimaverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain ( 662/43 ) 99 §, sellaisena kuin se on muutettuna 6 päivänä elokuuta 1982, 11 päivänä heinäkuuta 1986 ja 1 päivänä marraskuuta 1991 annetuilla laeilla (617/82, 542/86 ja 1322/91), sekä
lisätään lakiin uusi 50 b ja 50 d § ja lakiin siitä 15 päivänä elokuuta 1980 annetulla lailla (608/80) kumotun 90 §:n tilalle uusi 90 § seuraavasti:
50 b §
Edellä 47 §:ssä säädettyä leimaveroa ei ole suoritettava:
yleisön merkittäväksi tarjotusta todistuksesta, joka annetaan osuudesta joukkovelkakirjalainaan;
talletuspankin eikä talletuksia yleisöltä vastaanottavan ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevan sivukonttorin eikä Työttömyyskassojen Keskuskassan antamasta haltijavelkakirjasta;
haltijavelkakirjasta, kun se annetaan 47 §:n 1 momentissa tarkoitetulle lainausliikettä harjoittavalle laitokselle tai kassalle, joka sopimuksen perusteella viivytyksettä välittää velkakirjan edelleen muulle kuin kanssaan samaan konserniin kuuluvalle yhteisölle.
50 d §
Saamistodistetta annettaessa suoritettavasta leimaverosta on vapaa velkakirja, joka on laadittu valtion vakauttamistakauksista annetussa laissa (529/93) annetussa järjestyksessä.
90 §
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että leimaverosta vapauduttaisiin, on verotuksessa maksuunpanoineen meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.
99 §
Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa leimaveroa, veronkorotusta, veronlisäystä, viivästyskorkoa ja jäämämaksua taikka poistaa ne kokonaan.
Verohallitus ratkaisee asian, jos poistettavaksi tai palautettavaksi pyydetty määrä on enintään 300 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.
Veronkantoviranomainen voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää maksuunpannun leimaveron suorittamisen lykkäystä. Verohallitus voi erityisistä syistä ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Veronkantoviranomainen ja verohallitus myöntävät lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi niin ikään ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.
Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.
Tämän lain 50 b §:n 2 kohtaa sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa annettuihin saamistodisteisiin.
VaVM 30/93
Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOMinisteri Mauri Pekkarinen