1559/1991

Valtio on vastuussa luottolaitokselle tämän lain nojalla myönnettyjen valtionlainojen pääoman ja koron lopullisista menetyksistä, jotka johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä siltä osin, kuin lainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan valtionlainasta maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja.

Hyvitys menetyksistä voidaan jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos lainan hoitamisessa ei ole noudatettu tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Lainalla tulee sitä nostettaessa olla pankkitoiminnassa yleisesti käytetty vakuus, jollei maatilahallitus ole vapauttanut vakuuden hankkimisesta.

Valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos huolehtii lainasta ja sen vakuuksista tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luottolaitos on myös velvollinen valvomaan valtion etua ja noudattamaan maatilahallituksen antamia määräyksiä, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyssä. Akordi tai siihen verrattava muu järjestely taikka lainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla saadaan tehdä vain maatilahallituksen suostumuksella.

Maatilahallitus suorittaa maatilatalouden kehittämisrahaston varoista luottolaitokselle 1 momentissa tarkoitetun hyvityksen sitten, kun lopullinen menetys on velallisen ja mahdollisen takaajan maksukyvyttömyyden toteamisen ja vakuutena olleen omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty. Jos luottolaitos saa hyvityksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä ja korkoja, sen tulee tilittää ne maatilahallitukselle maatilatalouden kehittämisrahastoon edelleen tuloutettaviksi. Maatilahallitus voi periä luottolaitokselle maksamansa hyvitykset suoraan lainansaajalta.

Maatilahallitus voi periä 5 momentin viimeisessä lauseessa tarkoitetusta maksamastansa hyvityksestä lainansaajalta 16 prosentin suuruisen vuotuisen koron. Tästä on otettava merkintä velkakirjaan.

Valtio on 1 päivästä tammikuuta 1993 80 prosentin määrään asti luottolaitokselle vastuussa niistä pääoman ja koron lopullisista menetyksistä, jotka syntyvät maatilatalouden kehittämisrahaston varoista ennen vuotta 1992 maaseutuelinkeinolain taikka maatilalain, maankäyttölain, maankäyttölainoista annetun lain tai muun aikaisemman asutuslainsäädännön taikka eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annettujen lakien, eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annetun lain tai maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain nojalla myönnetyistä lainoista, siltä osin kuin menetykset johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä ja vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja. Valtio ei kuitenkaan ole vastuussa sellaisista menetyksistä, jotka syntyvät ennen vuotta 1993.

Hyvitys menetyksistä voidaan jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos lainan hoitamisessa ei ole noudatettu lainaa koskevia lakeja taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Valtionvastuun edellytyksenä on, että lainalla on pankkitoiminnassa yleisesti käytetty vakuus, jollei maatilahallitus ole vapauttanut vakuuden hankkimisesta.

Valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos huolehtii lainasta ja sen vakuuksista tämän lain ja muiden lainaa koskevien lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen valvomaan valtion etua ja noudattamaan maatilahallituksen antamia määräyksiä, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyssä. Akordi tai siihen verrattava muu järjestely taikka lainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla saadaan tehdä vain maatilahallituksen suostumuksella.

Hyvitystä menetyksistä ei suoriteta sellaisen lainan osalta, joka olisi ennen vuotta 1993 voitu irtisanoa asianomaista lainaa koskevassa laissa taikka sen nojalla annetuissa säännöksissä tai muissa määräyksissä taikka sopimusehdoissa mainitun irtisanomisperusteen nojalla.

Maksettavasta hyvityksestä on tässä pykälässä säädetyn lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 5 momentissa säädetään.

Sen estämättä, mitä aikaisemmin on tässä laissa tai muualla lainsäädännössä säädetty tai määrätty, saadaan luottolaitokselle maksaa 59 b §:ssä tarkoitetun lainsäädännön nojalla ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyjen lainojen hoito- ja muiden kustannusten korvausta siten, kuin asetuksella tarkemmin säädetään.