1295/1990

Tämän lain tavoitteena on parantaa maatilatalouden rakennetta ja toimintaedellytyksiä sekä edistää ja monipuolistaa maaseudun elinkeinotoimintaa.

Tämän lain mukaisissa toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota:

Tämän lain mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan myöntää avustusta, lainaa, korkotukea ja valtiontakausta. Lisäksi voidaan hankkia ja luovuttaa maata sekä vesialueita samoin kuin suorittaa muita toimenpiteitä sen mukaan kuin jäljempänä tässä laissa säädetään.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää maatilatalouteen ja jäljempänä tarkoitettuun maaseudun pienyritystoimintaan. Maaseudun olemassa olevan asuntokannan hyödyntämiseksi voidaan tukea myöntää myös asuntotilojen hankintaan.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun omistajaan rinnastetaan myös se, joka hallitsee tilaa tai tilanosaa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla. Vuokrasopimuksen vähimmäispituudesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää:

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle.

Tätä lakia sovelletaessa katsotaan yhdeksi henkilöksi aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 7§:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjä asuu yrityksen sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä, ottaen kuitenkin huomioon, että asumisetäisyyden tulee olla tilan tai yrityksen hoidon kannalta tarkoituksenmukainen. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 5§:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä tuen myöntämiselle.

Asumisvaatimuksesta silloin, kun tilan omistaa useampi kuin yksi luonnollinen henkilö, säädetään asetuksella. Lisäksi asetuksella annetaan tarkemmat säännökset sallitusta asumisetäisyydestä sekä siitä, milloin poissaolo yrityksen sijaintipaikalta katsotaan tilapäiseksi.

Tukea voidaan myöntää sellaiselle yritykselle, jolla katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen ja jonka tukemista voidaan pitää 1§:ssä säädetyt periaatteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena. Yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointia ei kuitenkaan edellytetä, jos kysymyksessä on asuntorahoitus taikka työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellinen investointi.

Tämän lain mukaisista toimenpiteistä voi, jollei kysymys ole 24§:ssä tarkoitetusta avustuksesta tai 25§:ssä tarkoitetusta lainasta, päästä osalliseksi vain sellainen henkilö, joka kokonaan tai osaksi saa toimeentulonsa tämän lain mukaisesta elinkeinotoiminnasta. Tuen saamisen edellytyksenä on myös, että henkilö on taloudelliselta asemaltaan, olosuhteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hänen tukemistaan voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja että hän on perehtynyt tuettavan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Tukea myönnettäessä huomiota on kiinnitettävä yrittäjän koulutuksen ja kokemuksen kautta saamaan riittävään ammattitaitoon.

Muuta tukea kuin 23§:ssä tarkoitettua asuntolainaa ja 24§:ssa tarkoitettua avustusta asuinrakennukseen ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Myöskään asuntolainaa uuden rakennuksen rakentamiseen ei kuitenkaan saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Edellä 5§:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta otetaan huomioon nuoremman ikä. Alaikäinen voi päästä osalliseksi tämän lain mukaisista toimenpiteistä vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän on yrityksen yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos on olemassa muita erityisiä syitä.

Tuettavan henkilön muusta ammatista kuin tässä laissa tarkoitetun elinkeinotoiminnan harjoittamisesta saamat tulot eivät saa olla asetuksella vahvistettavaa määrää suuremmat.

Myönnettäessä tukea 5§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuille yhteisöille, on yrityksen toimintaan omatoimisesti osallistuvien henkilöiden täytettävä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ehdot.

Jos samaan hankkeeseen on myönnetty valtion tai Kehitysaluerahasto Oy:n varoista avustusta, lainaa, korkotukea tai muuta näihin verrattavaa tukea, tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää kyseiseen hankkeeseen enintään sellainen määrä, että se muun myönnetyn tuen kanssa ei ylitä tämän lain mukaista enimmäismäärää.

Tämän lain mukaisen tuen määräämistä varten maa jaetaan neljään vyöhykkeeseen siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Aluepoliitikasta annetun lain (1168/88) perusteella määrätyillä maaseudun erityisalueilla tuki voidaan myöntää korotettuna siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta alueeseen:

Maatilahallituksen määräämissä tilanteissa voidaan tämän lain mukaisia etuuksia antaa myös 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla, jos siitä ei aiheudu huomattavaa haittaa kaavan toteutumiselle. Asiasta on tällöin pyydettävä kunnanhallituksen lausunto.

Tuen myöntämisen edellytyksenä muihin kuin työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellisiin hankkeisiin on, ettei yrityksen muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta ole hakijan tai hänen vanhempiensa toimesta kymmenen vuoden aikana ennen tuen myöntämistä haitallisesti pirstottu.

Maatilataloudellista kokonaisuutta ei katsota haitallisesti pirstotuksi, jos:

Maatilaa ei katsota haitallisesti pirstotuksi, jos siihen kuuluva vuokrattu alue poistuu hakijan hallinnasta.

Maatilahallitus voi antaa ennakkotiedon ja tarkempia määräyksiä siitä, milloin maatilataloudellinen kokonaisuus katsotaan pirstotuksi. Maaseutupiiri voi antaa mainitun ennakkotiedon maatilahallituksen määräämissä tapauksissa.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää:

Tämän lain mukaan tuettavan yritystoiminnan enimmäiskokoa arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä työvoiman määrän lisäksi liikevaihtoon.

Yrityksen vähimmäiskoon on oltava sellainen, että yrityksellä 7§:ssä tarkoitetuin tavoin voidaan katsoa olevan edellytykset kannattavaan toimintaan. Yksinomaan metsätaloutta harjoittavalle maatilalle tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää vain, jos tilan kestävä hakkuumäärä on vähintään 150 kuutiometriä vuodessa. Kuitenkin Lapin läänissä ja muualla ensimmäisellä vyöhykkeellä asetuksella tarkemmin määrättävällä alueella yksinomaan matsätaloutta harjoittavalle maatilalle voidaan tämän lain mukaista tukea myöntää, jos tilan kestävä hakkuumäärä ylittää 100 kuutiometriä vuodessa.

Tuettaville yrityksille asetettavista kokovaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

Aloittamisavustusta maatilan tilanpidon aloittamiseen voidaan myöntää ensimmäisen maatilansa omistukseensa tai hallintaansa alle 35-vuotiaana saaneelle taikka vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa vähintään yhden kolmasosan maatilasta omistukseensa alle 35-vuotiaana saaneelle viljelijälle. Puolisoista otetaan huomioon nuoremman ikä. Aloittamisavustus voidaan myöntää myös 5§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle, jos yhteisön kaikki jäsenet täyttävät edellä tässä momentissa säädetyt tuen myöntämisen perusteet.

Aloittamisavustus myönnetään valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista asetuksella tarkemmin säädettävin perustein.

Investointiavustusta voidaan myöntää asetuksella tarkemmin säädettävin perustein valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista maatilatalouden tuotannollisiin investointeihin sekä tuotantotoiminnan edellyttämiin ympäristön- ja työsuojelullisiin investointeihin enintään 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Avustusta voidaan myöntää myös suunnittelukustannuksiin.

Erikoismaatalouteen voidaan myöntää myös 19-21§:ssä tarkoitettuja avustuksia.

Maanostolainaa maatilan, sen osuuden tai lisäalueen hankintaan voidaan asetuksella tarkemmin säädettävin perustein myöntää enintään 75 prosenttia hankintahinnasta. Maatilan tai sen osuuden hankinnan yhteydessä voidaan lainoittaa myös irtaimiston hankintaa. Maanostolainaa voidaan myöntää myös maatilasta johtuvan tasingon ja lakiosan täydennyksen suorittamista varten.

Haettaessa lainaa maatilan vaiheittaiseen omistajanvaihdokseen tai muuhun tarkoitukseen vaiheittaisen omistajanvaihdoksen kestäessä on lainahakemukseen liitettävä luovuttajan sitoumus siitä, että hän ei luovuta maatilasta itselleen jäävää osaa muulle kuin tilanpidon jatkajalle. Jos luovuttaja rikkoo tässä momentissa tarkoitetun sitoumuksen, voidaan maatila sen estämättä, mitä 12§:n 2 momentin 5 kohdassa säädetään, katsoa haitallisesti pirstotuksi. Muista vaiheittaiseen omistajanvaihdokseen liittyvistä lainoitus- ja avustustoimenpiteiden edellytyksistä säädetään asetuksella.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua sitoumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovuttaja on tehnyt perintökaaren 25 luvun 1 b§:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen omistamansa maatilan osan luovuttamisesta soveliaalle tilanpidon jatkajalle.

Maanostolainaa lisäalueen hankkimiseksi maatilaan voidaan myöntää vain, jos lisäalueen hankintaa voidaan pitää maan käytön ja muodostuvan tilakokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Lainaa lisäalueen hankkimista varten voidaan myöntää myös tulevalle tilanpidon jatkajalle. Lainoitettavan lisäalueen enimmäisetäisyydestä säädetään asetuksella.

Sellaisen hankinnan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden luovutushinta maatilataloudellisiin tarkoituksiin käytettynä ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan tai joka on kannattavuuden kannalta epätarkoituksenmukainen, ei maanostolainaa saa myöntää. Maatilahallituksen tulee tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetun hinnan määrittämisestä eri osissa maata.

Maanostolainaa voidaan myöntää myös yhteismetsän osakaskunnalle yhteismetsäosuuden tai metsätalouden harjoittamiseen soveltuvan maan hankkimista varten.

Maatiloille tarpeellisten investointien rahoittamiseen voidaan myöntää lainaa enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Maatilojen tuotantorakennusten rakentamisen, peruskorjauksen ja laajentamisen rahoitukseen myönnettävillä investointilainoilla lainoitettaviin kustannuksiin saadaan sisällyttää myös asuinympäristön kuntoonpanosta aiheutuvia kustannuksia siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos samaan kohteeseen myönnetään sekä avustusta että lainaa, saa niiden yhteismäärä olla enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Lainojen prosenttimääristä ja alueellisesta porrastuksesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankintaan ja sen muutos- ja parannustöihin, toiminnan aloittamisessa välttämättömän vaihto-omaisuuden hankintaan, ympäristönsuojelun tehostamiseen sekä eläinkannan monipuolistamiseen voidaan myöntää investointiavustusta enintään 55 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista valtion tulo- ja menoarviossa osoitettavista määrärahoista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Avustusta ei myönnetä kiinteistön hankintaan.

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan käynnistämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista enintään 55 prosenttia yrityksen aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätysten alaisten palkkojen ja välillisten työvoimakustannusten hyväksyttävästä yhteismäärästä. Välillisten työvoimakustannusten määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista. Yrittäjän itsensä osalta käynnistysavustusta myönnetään kuitenkin asetuksella tarkemmin säädettävin tavoin palkkakustannuksista riippumaton määrä.

Käynnistysavustusta myönnetään tuotantotoiminnan aloittamista tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista seuraavilta enintään kolmelta 12 kalenterikuukauden pituiselta käynnistysvuodelta.

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan kehittämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista enintään 75 prosenttia niistä hyväksyttävistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tuotteiden, tuotantomenetelmien, markkinoinnin, yritysten tarvitseman koulutuksen ja yritysjohdon kehittämishankkeiden sekä ympäristönsuojelun rahoituksesta.

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttö- ja vaihto-omaisuuden hankintaan voidaan myöntää lainaa enintään 50 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä. Lainaa voidaan myöntää myös pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi. Erityisestä syystä lainaa voidaan myöntää myös kiinteistön hankintaan siten kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Lainan ja investointiavustuksen yhteismäärä voi olla enintään 80 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista.

Asuntolainaa voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää asuinrakennusten rakentamista, laajentamista ja peruskorjausta sekä asuinympäristön parantamista ja kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen muuta kuntoonpanoa varten enintään 80 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Heikossa taloudellisessa asemassa olevalle 65 vuotta täyttäneelle henkilölle voidaan asuntolainan lisäksi myöntää avustusta asuinrakennuksen peruskorjausta ja laajentamista sekä asuinympäristön parantamista varten, jos avustuksen kohteena oleva asunto on lainansaajan omassa vakinaisessa asuinkäytössä.

Avustuksen määrä on enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Avustuksen ja lainan yhteismäärä saa olla enintään 85 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Avustuksen saajan ei tarvitse omatoimisesti viljellä tilaa.

Asuntotilan hankintaan voidaan myöntää maanostolainaa enintään 50 prosenttia omaisuuden hankintahinnasta sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Luottolaitokset voivat myöntää lainoja maatilahallituksen osoittamista maatilatalouden kehittämisrahaston varoista (valtionlainat).

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetyn lainan korko on ensimmäisellä vyöhykkeellä neljä prosenttia, toisella vyöhykkeellä viisi prosenttia, kolmannella vyöhykkeellä kuusi prosenttia ja neljännellä vyöhykkeellä seitsemän prosenttia. Lainan korkoa voidaan tarkistaa aikaisintaan kuudennen lainavuoden alusta enintään kahdella prosenttiyksiköllä lainan myöntämisen jälkeen yleisessä korkotasossa tapahtuneita muutoksia vastaavasti. Koron tarkistamisesta päättää valtioneuvosto. Valtionlaina ja sen korko on luottolaitoksen maksettava valtiolle sitä mukaa kuin lainan saajat suorittavat velkaansa luottolaitokselle.

Osuuspankkien Keskuspankki Oy välittää valtionlainat osuuspankeille sekä valtionlainan lyhennykset ja korot valtiolle. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki välittää valtionlainat säästöpankeille sekä valtionlainan lyhennykset ja korot valtiolle. Valtion ja paikallisen luottolaitoksen väliset velkakirjat allekirjoittaa asianmukaisen valtuutuksen nojalla osuuspankkien puolesta Osuuspankkien Keskuspankki Oy ja säästöpankkien puolesta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki.

Se osa myönnettävästä valtionlainasta, joka ylittää määrän, jonka luottolaitos voi myöntää asetettua vakuutta vastaan, saadaan maatilahallituksen päätöksellä jättää valtion vastuulle. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 33§:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Lainansaajan lyhentäessä lainaansa katsotaan valtion ja luottolaitoksen välisessä selvittelyssä valtion vastuulla oleva osa lainasta ensiksi suoritetuksi. Jos lainan vakuutena oleva omaisuus myydään ulosottotoimin tai muutetaan rahaksi konkurssimenettelyssä, katsotaan huutokauppahinnasta lainan maksamiseen tulevalla määrällä kuitenkin ensin lyhennetyksi luottolaitoksen vastuulla olevaa osaa lainasta. Jos lainansaajalle on myönnetty useampia tässä laissa tarkoitettuja valtionlainoja samasta luottolaitoksesta, käsitellään lainoja valtion ja luottolaitoksen välisessä selvittelyssä niin kuin ne olisi myönnetty yhtenä lainana.

Luottolaitokset voivat myöntää lainoja, joiden osalta valtio maksaa luottolaitoksille korkotukea ( korkotukilainat ). Korkotukilaina voidaan myöntää myös ulkomaan valuutan määräisenä, jos laina on Suomen Pankin valuuttamääräysten ja ohjeiden mukainen. Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä korko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota luottolaitos kulloinkin soveltaa samanlaisiin tarkoituksiin myönnettäviin lainoihin. Kokonaiskorko voi sisältää myös korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

Maatilahallituksella on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos lainan kokonaiskorko poikkeaa 1 momentissa tarkoitetusta korosta. Luottolaitos on velvollinen antamaan maatilahallituksen pyytämän selvityksen koron määräytymisestä.

Valtion maksaman korkotuen suuruus on 50 prosenttia luottolaitoksen perimästä korosta. Korkotukea ei kuitenkaan makseta ulkomaan valuutan määräisestä luotosta valuuttakurssien muutoksen aiheuttamien lisäkustannusten osalta. Korkotuki maksetaan valtion tulo- ja menoarviossa tarkoitukseen osoitetuista varoista.

Luottolaitos on velvollinen hankkimaan maatilahallituksen tai sen määräämin tavoin hyväksyminen korkotukilainan korko- tai muiden luottoehtojen muuttamiselle.

Korkotuki voidaan periä osaksi tai kokonaan takaisin lainansaajalta asetuksessa tarkemmin säädettävin perustein.

Lainan laina-aika on enintään 30 vuotta.

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomat. Korkoa ei myöskään peritä siltä ajalta, joksi on myönnetty lykkäystä korkojen maksamiseen.

Laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisen alkamisajankohdasta, lykkäyksen tai valtionlainan korkovapauden myöntämisestä, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa tai muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Maatilahallitus voi antaa lakia ja asetusta tarkempia määräyksiä lykkäyksen myöntämisestä.

Luottolaitokselle suoritetaan 26§:n mukaisen lainoituksen aiheuttamista kuluista korvausta, jonka suuruudesta ja maksuehdoista säädetään asetuksella.

Maatilahallitus voi asetuksessa tarkemmin säädettävin perustein periä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle.

Ennen kuin luottolaitos päättää lainan myöntämisestä, on lainahakemuksesta, sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää, hankittava maaseutupiirin tai kunnan maatalousviranomaisen sekä tarvittaessa vesi- ja ympäristöpiirin lausunto.

Lainahakemus on maatilahallituksen määräämissä tapauksissa ennen sen ratkaisemista tarkastettava maatilahallituksen määräämällä tavalla. Lainatarkastus suoritetaan keskusrahalaitoksessa. Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, miten laina hyväksytään myönnettäväksi maaseutupiirin tai kunnan maatalousviranomaisen lausunnon perusteella silloin, kun lainatarkastusta ei suoriteta. Maatilahallitus voi määrätä, että lainan myöntämisen edellytyksiä koskeva asia on saatettava maatilahallituksen ratkaistavaksi.

Luottolaitoksen on ilmoitettava lainan myöntämisestä maaseutupiirille ja kunnan maatalousviranomaiselle.

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, mikäli maatilahallitus hyväksyy siirron ja valtionlainojen osalta lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitosten väliset velkakirjajärjestelyt. Ilman lainansaajan suostumusta siirto voidaan hyväksyä vain, milloin siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen johdosta erityisen painavia syitä.

Maatilahallitus huolehtii maatilatalouden kehittämisrahaston lainoitukseen käytettävissä olevien varojen sekä korkotukilainojen ja avustusten ohjaamisesta antamalla lainojen ja avustusten tasapuolisen ja yhtenäisen käsittelyn kannalta tarpeellisia, asetusta ja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmaa tarkempia määräyksiä. Määräykset annetaan varojen määrällisestä, alueittaisesta, toimialoittaisesta ja kohderyhmittäisestä ohjaamisesta siten, että 1§:ssä tarkoitetut tavoitteet tulevat huomioon otetuiksi.

Maatilahallitus päättää myös määrääminsä ehdoin maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttämisestä maatilatalouden ja maaseudun muun pienyritystoiminnan kehittämistä koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Maatilahallitus antaa tätä lakia ja sen nojalla annettavaa asetusta tarkemmat määräykset tämän lain nojalla tuettavasta rakentamisesta ja vahvistaa tarvittavilta osin siinä hyväksyttävät yksikkökustannukset.

Puuttuu luvut 7-11

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.