777/1985

Sellaisia eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettuja välineitä ja laitteita, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei saa valmistaa, tuoda maahan, pitää kaupan, myydä tai muuten luovuttaa eikä käyttää.

Luonnonvaraista nisäkästä tai lintua ei saa ottaa elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen riistanhoidollisessa tai turkistaloudellisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.

Ennen kuin eläintä koulutetaan, pidetään näytteillä taikka käytetään valo- tai elokuvauksessa tai muussa esityksessä siten, että eläimelle voi aiheutua kipua tai tuskaa, on toimenpide esitettävä kunnan- tai kaupungineläinlääkärin hyväksyttäväksi. Mitä edellä on säädetty, ei kuitenkaan koske valo- tai elokuvausta tieteellistä tutkimusta ja siihen liittyvää opetustarkoitusta varten.

Jos eläin voi eläinkilpailuissa joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle, kivulle tai tuskalle, kilpailujen järjestäjän on omalla kustannuksellaan kutsuttava kilpailutilaisuuteen eläinlääkäri valvomaan, että 2 §:n 1 momentin säännöstä noudatetaan. Eläinlääkäri voi kieltää eläimen käyttämisen kilpailuissa, milloin on aihetta epäillä sen joutuvan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisen menettelyn kohteeksi. Eläinlääkärillä on oikeus tarvittaessa saada poliisilta virka-apua. Lääninhallitus voi vapauttaa järjestäjän eläinlääkärin kutsumisesta, jos kilpailuun liittyvät eläimen suoritteet ja olosuhteet ovat sellaiset, etteivät ne altista eläintä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaiselle kohtelulle.

Maa- ja metsätalousministeriön luvalla ja sen määräämillä ehdoilla saadaan eläimiä käyttää sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä, jossa näytetään niille opetettuja taitoja, sekä pitää näytteillä kiertävissä eläinnäyttelyissä. Maa- ja metsätalousministeriöllä on myös valta määrätä, mitä eläimiä edellä mainituin tavoin saadaan käyttää tai pitää näytteillä. Eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn pitämiseen on hankittava maa- ja metsätalousministeriön lupa.

Maa- ja metsätalousministeriö voi peruuttaa 3 momentin nojalla antamansa luvan, milloin luvansaaja ei noudata lupaehtoja taikka milloin olosuhteet eläinsuojelun kannalta ovat eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä siinä määrin muuttuneet, ettei luvan myöntämisen edellytyksiä enää olisi olemassa.

Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä taikka muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty. Epäiltäessä tällaisia aineita tai valmisteita käytetyn on eläinlääkärillä oikeus ottaa eläimestä tarvittavia näytteitä. Eläintä ei saa lihottamistarkoituksessa eikä tuotannon lisäämiseksi pakolla syöttää.

Sellainen eläinjalostus, jonka tuloksena toistuvasti syntyy yksilöitä, joiden synnytys tai normaalien elintoimintojen ylläpito edellyttää erityisiä eläinlääkinnällisiä tai muita toimenpiteitä, on kielletty, jollei maa- ja metsätalousministeriö myönnä poikkeusta tieteellistä koetta varten.Tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää tällaisten eläinten maahantuonnin.

Selkärankaisiin eläimiin kohdistuvaa koe-eläintoimintaa saadaan harjoittaa vain maa- ja metsätalousministeriön antamalla luvalla. Koe-eläintoiminnan valvonnasta, eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa, kokeiden valvonnasta ja niiden suorittamisen ehdoista, koe-eläinten hankinnasta ja pitämisestä, kokeiden suorittajien ja koe-eläinten hoitajien pätevyydestä sekä valvontaviranomaisten oikeudesta keskeyttää eläinkoe tai eläinkoetoiminta säädetään asetuksella.

Koe-eläintoiminnan harjoittamisella tarkoitetaan eläintenpitoa eläinkokeita varten sekä erilaisten kokeiden, testien, tutkimusten ja selvitysten suorittamista koe-eläimillä tai koe-eläimiä hyväksi käyttäen.

Tieteellisellä eläinkokeella tarkoitetaan toimenpidettä, jossa eläimen käyttäminen ihmisen tai eläimen terveyden- tai sairaanhoidon taikka tieteellisen tutkimuksen kannalta on tarpeellista tahi opetuksellisesti välttämätöntä ja joka suoritetaan tieteellisin menetelmin ja hyväksyttävän koulutuksen saaneen henkilön valvonnassa ja vastuulla.

Ammattimaisesta koirien, kissojen ja muiden seura- tai harrastuseläinten kaupan pitämisestä, välittämisestä, vuokraamisesta ja kasvattamisesta sekä säilytettäväksi, hoidettavaksi, valmennettavaksi tai koulutettavaksi ottamisesta samoin kuin opetuksen antamisesta mainittujen eläinten käytössä ja käsittelyssä on ennen toiminnan aloittamista tehtävä ilmoitus lääninhallitukselle.

Eläinsuojelun ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastolle. Maa- ja metsätalousministeriön apuna eläinsuojeluasioiden käsittelyssä voi olla eläinsuojeluneuvottelukunta, jonka kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään asetuksella.

Eläinsuojeluvalvonnasta läänissä huolehtii lääninhallitus. Läänineläinlääkärin ja apulaisläänineläinlääkärin tehtävistä ja valtuuksista tieteellisten eläinkokeiden valvonnassa säädetään asetuksella.

Eläinsuojeluvalvonta kunnassa kuuluu kunnan tai kansanterveyslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun kuntainliiton kunnan- tai kaupungineläinlääkärille ja terveystarkastajille sekä poliisille.

Eläinsuojeluvalvonta lihantarkastuslain (160/60) nojalla hyväksytyssä teurastamossa kuuluu ensisijaisesti tarkastuseläinlääkärille.

Lääninhallitus voi määräämillään ehdoilla myöntää maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymän koulutuksen saaneelle henkilölle oikeuden suorittaa 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia sekä oikeuden antaa 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kehotuksia epäkohtien korjaamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa ohjeet oikeuksien myöntämisestä.

Jos on aihetta epäillä, että koti- tai tarhaeläintä taikka muuta hoidossa olevaa eläintä kohdellaan, hoidetaan tai käytetään tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, on kunnaneläinlääkärillä, kaupungineläinlääkärillä, terveystarkastajalla, läänineläinlääkärillä, apulaisläänineläinlääkärillä, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämällä muulla eläinlääkärillä sekä 11 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla henkilöllä oikeus tarkastaa eläin, sen säilytyspaikka sekä sitä varten tarkoitetut vesi ja rehut sekä varusteet ja välineet. Ilman edellä tarkoitettua epäilyäkin heillä on oikeus suorittaa tarkastus eläinsirkuksessa, eläintarhassa ja esityksessä tai näytöksessä, jossa eläimiä on mukana, sekä siellä, missä harjoitetaan 10 §:ssä tarkoitettua toimintaa.

Jos 1 momentissa mainitussa tarkastuksessa taikka muulloin todetaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä rikotun, on tarkastuksen suorittajan ilmoitettava siitä eläimen omistajalle tai haltijalle sekä annettava kehotus epäkohtien korjaamiseen määräajassa.

Teurastamon tarkastuseläinlääkärin on, havaittuaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä rikotun teurastamossa, annettava kehotus epäkohtien korjaamiseen sille, joka on vastuussa niiden syntymisestä. Tarvittaessa tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava säännösten tai määräysten rikkomisesta lääninhallitukselle.

Jos 12 §:ssä tarkoitettua kehotusta epäkohtien korjaamiseen ei ole noudatettu tai jos siihen on muutoin syytä, on poliisin toimitettava katselmus käyttäen apunaan eläinlääkäriä. Milloin katselmuksessa havaitaan, että eläintä on kohdeltu tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, eläinlääkärin on annettava ohjeet toimenpiteistä, joilla epäkohdat korjataan sekä asetettava tätä varten määräaika. Jos eläinlääkärin ohjeita ei ole noudatettu, poliisi voi hankkia eläimelle hoitoa muualta tai, milloin se ei ole mahdollista, myydä eläimen huutokaupalla. Jollei huutokaupan järjestäminen ole tarkoituksenmukaista, saadaan eläin muulla tavoin myydä käyvästä hinnasta taikka lopettaa.

Jos eläinlääkäri toteaa eläimen olevan sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, on eläin lopetettava.

Edellä 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa katselmuksessa on poliisin pidettävä pöytäkirjaa, johon on otettava muun ohella eläinlääkärin lausunto sekä eläimen omistajan tai haltijan selitys. Jos katselmuksessa todetaan, että tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä on rikottu, on pöytäkirja lähetettävä viralliselle syyttäjälle.

Kustannukset 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta katselmuksesta, eläimen hoidosta, myynnistä ja lopettamisesta on eläimen omistajan tai haltijan suoritettava. Ne voidaan ulosmitata häneltä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty. Jos eläin on myyty, on kustannukset vähennettävä myyntihinnasta ja jäännös on annettava eläimen omistajalle. Jollei kustannuksia saada perityksi, korvataan ne valtion varoista.

Milloin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto havaitsee, että 2 a §:n säännöksiä on rikottu, eläinlääkintöosaston on ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle taikka muulla tavoin ryhdyttävä toimiin 2 a §:ssä kielletyn toiminnan lopettamiseksi.

Edellä 2 a §:ssä tarkoitetun laitteen tai välineen takavarikosta on voimassa, mitä takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa annetussa laissa (260/59) on säädetty.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi eläinsuojeluneuvottelukuntaa kuultuaan eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi määrätä, milloin se on tarpeen eläinsuojelun kannalta merkittävien tavoitteiden saavuttamiseksi, 12 §:n 1 momentissa mainitut eläinlääkärit suorittamaan valtakunnallisia, alueellisia tai paikallisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimialueensa sellaisissa eläintenpitoyksiköissä, joissa pidetään eläimiä elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen suorittajalla on oikeus päästä tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena oleviin eläinsuojiin ja paikkoihin, joissa eläimiä pidetään, sekä eläintenpitoon liittyviin varastoihin ja toimintatiloihin. Eläintenpitoyksikön haltija on velvollinen antamaan tarvittaessa kirjallisesti valvontaviranomaisten pyytämät tiedot. Jos tässä pykälässä tarkoitettuja tarkastuksia yritetään estää tai häiritä, on poliisin annettava virka-apua.

Tämän lain nojalla suoritettavat tarkastukset ja tutkimukset on, mikäli mahdollista, toimitettava siten, ettei niistä aiheudu haittaa eläimille tai eläintenpitoyksikön omistajalle eikä häiriötä eläintenpitoyksikön toiminnalle.

Joka tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoonsa liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa sitä ilmaista sivulliselle eikä käyttää hyödykseen.

Edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun eläinlääkärin päätökseen haetaan muutosta lääninhallitukselta.

Joka kohtelee eläintä 2 §:n 1 momentin säännösten vastaisesti tai vastoin 8 §:n säännöksiä suorittaa siinä tarkoitetun toimenpiteen, on tuomittava tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisesta eläimelle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka ilmeisessä kiduttamisen tarkoituksessa taikka julmuudesta, ilkeydestä tai vallattomuudesta lyömällä, räikein äänin meluamalla taikka muulla eläimeen kohdistuvalla toimenpiteellä tai sen hoidon laiminlyömisellä aiheuttaa tarpeetonta kipua tai tuskaa eläimelle, on tuomittava eläinrääkkäyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Joka jättää noudattamatta, mitä 2 a, 3 tai 4 §:ssä, 5 §:n 1 momentissa, 6 tai 7 §:ssä, 9 §:n 1 momentissa, 10 §:ssä tai 13 c §:n 2 momentissa on säädetty taikka mitä tämän lain nojalla on säädetty tai määrätty, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, eläinsuojelurikkomuksesta sakkoon.

Henkilö, joka tuomitaan eläinrääkkäyksestä, voidaan samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa pitää eläimiä. Kielto voidaan antaa määräajaksi tai pysyvästi, ja se voi koskea määrättyjen eläinlajien pitämistä tai eläintenpitoa yleensä. Kielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Jos joku on syyllistynyt 2 a §:ssä säädetyn kiellon rikkomiseen, on 2 a §:ssä tarkoitettu esine tai laite taikka sen arvo tuomittava valtiolle menetetyksi, jolleivät asianhaarat ole erittäin lieventävät.