91/1971

Eläintä on kohdeltava hyvin, niin ettei sille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

Eläimen säilytyspaikan tulee olla riittävän tilava, suojaava, valoisa ja puhdas sekä muutenkin tarkoituksenmukainen. Eläimen on annettava kunnolla levätä.

Eläimen kuljetuksesta säädetään asetuksella.

Tarpeeton kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty. Niin ikään on kielletty eläimen säilyttäminen ja sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla sekä koti-, tarha- ja muun hoidossa olevan eläimen jättäminen vaille tarpeellista hoitoa, ravintoa, juomaa ja lepoa sekä sen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen.

Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Luonnonvaraista täysikasvuista nisäkästä ja lintua ei saa pyydystämisen jälkeen ottaa elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen riistanhoidollisessa tai turkistaloudellisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.

Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää heitteille eikä hylätä. Kesyyntynyt eläin voidaan kuitenkin vapauttaa, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään.

Milloin sairas eläin luovutetaan, on vastaanottajalle ilmoitettava sairaudesta.

Jos eläin on pysyvästi tarkoitukseensa käyttökelvoton, saa sen muulloin kuin kiinteistön luovutuksen yhteydessä luovuttaa tai vastaanottaa vain lopetettavaksi tai hoidettavaksi.

Sen, joka tapaa sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan kotieläimen, on joko itse autettava eläintä tai ilmoitettava siitä sen omistajalle tai hoitajalle taikka poliisiviranomaiselle. Mikäli kuitenkin edellä mainittujen henkilöiden tavoittaminen osoittautuu kohtuuttoman vaikeaksi ja jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti on julmuutta sitä kohtaan, saadaan se lopettaa. Tästä on viivytyksettä tehtävä edellä tarkoitettu ilmoitus.

Niin ikään on avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä pyrittävä auttamaan.

Sellainen eläimen kouluttaminen ja näyttäminen sekä käyttäminen valo- ja elokuvauksessa tai julkisessa esityksessä, joka tuottaa sille kipua tai tuskaa, on kielletty.

Julkisten eläinkilpailujen järjestäjän on kutsuttava kilpailutilaisuuteen kustannuksellaan eläinlääkäri valvomaan, että 2 §:n 1 momentin säännöstä noudatetaan. Eläinlääkäri voi kieltää eläimen käyttämisen kilpailuissa, milloin eläin siinä ilmeisesti voi joutua rääkkäyksen kohteeksi. Eläinlääkärillä on tarvittaessa oikeus saada poliisilta virka-apua.

Tasalämpöisten eläinten näytteillä pitäminen kiertävissä eläinnäyttelyissä on kielletty.

Maatalousministeriön luvalla ja sen määräämillä ehdoilla saadaan mainittuja sekä muita eläimiä näyttää sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä. Maatalousministeriöllä on myös valta määrätä, mitä eläimiä edellä mainituin tavoin saadaan näyttää.

Eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn pitämiseen on hankittava maatalousministeriön lupa.

Eläimen suorituskyvyn kohottaminen lääkeaineilla siten, että siitä voi aiheutua eläimelle terveydellistä haittaa, on kielletty. Epäiltäessä lääkeainetta käytetyn on eläinlääkärillä oikeus ottaa eläimestä tarvittavia näytteitä. Eläintä ei saa lihottamistarkoituksessa eikä tuotannon lisäämiseksi pakolla syöttää.

Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se eläimen sairauden, sen käyttötarkoituksen taikka tärkeiden taloudellisten syiden vuoksi on tarpeellista. Toimenpide on eläinlääkärin suoritettava, jollei sen aiheuttama kipu ilmeisesti ole lievää tai hetkellisiä tahi ellei toimenpide siedä viivytystä.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty, saa muun eläimen kuin hevosen ja koiran kuohitsemisen suorittaa, mikäli eläin on kahta kuukautta nuorempi, muukin kuin eläinlääkäri. Niin ikään saa poron kuohitsemisen eläimen iästä riippumatta suorittaa muu kuin eläinlääkäri maatalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymää menetelmää käyttäen.

Koiran korvien typistäminen ja muu yksinomaan eläimen ulkonäön muuttamista tarkoittava leikkaus on kielletty. Samoin on kielletty eläimen mykistämiseksi sen äänijänteiden katkaiseminen ja muu tätä tarkoittava toimenpide.

Sen estämättä, mitä 1 ja 3 momentissa on sanottu, saadaan koiran häntää typistää. Mikäli koira on yhdeksää vuorokautta nuorempi, saa tämän leikkauksen suorittaa muukin kuin eläinlääkäri.

Eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa, kokeiden valvonnasta sekä koe-eläinten luovuttamisesta ja pitämisestä säädetään asetuksella.

Tieteellisellä eläinkokeella tarkoitetaan toimenpidettä, jossa eläimen käyttäminen ihmisen tai eläimen terveyden- tai sairaanhoidon taikka tieteellisen tutkimuksen kannalta on tarpeellista tahi opetuksellisesti välttämätöntä ja joka suoritetaan tieteellisin menetelmin ja hyväksyttävän koulutuksen saaneen henkilön valvonnassa ja vastuulla.

Koirien, kissojen ja muiden seuraeläinten ammattimaisesta kaupan pitämisestä ja kasvattamisesta sekä säilytettäväksi ja hoidettavaksi ottamisesta samoin kuin niiden ammattimaisesta välityksestä on ennen toiminnan aloittamista tehtävä ilmoitus terveydenhoitolautakunnalle.

Eläinsuojeluvalvontaa johtaa maatalousministeriön eläinlääkintöosasto.

Eläinsuojeluvalvonnasta läänissä huolehtii läänineläinlääkäri.

Eläinsuojeluvalvonta kunnassa kuuluu kaupungin-, kauppalan- ja kunnaneläinlääkärille, terveystarkastajalle ja poliisille.

Mitä tässä laissa on säädetty kunnaneläinlääkäristä, koskee soveltuvin osin myös kaupungin- ja kauppalaneläinlääkäriä.

Jos on aihetta epäillä, että koti-, tarha- tai muuta hoidossa olevaa eläintä kohdellaan huonosti, on kunnaneläinlääkärillä ja terveystarkastajalla oikeus tarkastaa eläin, sen säilytyspaikka sekä sitä varten tarkoitetut ravintoaineet, varusteet ja välineet. Kunnaneläinlääkärillä ja terveystarkastajalla on myös oikeus suorittaa tarkastus eläintarhassa, sirkuksessa ja muussa julkisessa esityksessä, jossa eläimiä on mukana, sekä siellä, missä harjoitetaan 10 §:ssä tarkoitettua toimintaa.

Milloin 1 momentissa mainitussa tarkastuksessa tai muulloin todetaan, että eläintä kohdellaan huonosti, on kunnaneläinlääkärin, terveystarkastajan tai poliisin kehotettava sitä, jonka hallussa eläin on, hoitamaan eläintä asianmukaisesti. Jos kehotusta ei noudateta, poliisiviranomaisen on toimitettava katselmus käyttäen apunaan eläinlääkäriä.

Mikäli katselmuksessa havaitaan, että eläintä on hoidettu huonosti, tulee eläinlääkärin antaa ohjeet, miten eläintä on hoidettava. Jos ohjeita ei noudateta, poliisiviranomainen voi hankkia eläimelle hoitoa muualta tai, milloin se ei hankaluudetta käy päinsä, myydä eläimen huutokaupalla. Jos huutokaupan järjestäminen ei ole tarkoituksenmukaista, saadaan eläin muulla tavoin myydä käyvästä hinnasta tai lopettaa.

Milloin eläinlääkäri toteaa eläimen olevan sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, on eläin lopetettava.

Edellä 12 §:ssä tarkoitetussa katselmuksessa on poliisiviranomaisen pidettävä pöytäkirjaa, johon on otettava eläinlääkärin lausunto sekä eläimen omistajan tai haltijan selitys. Jos katselmuksessa todetaan, että tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä on rikottu, on pöytäkirja lähetettävä viralliselle syyttäjälle.

Kustannukset 12 §:ssä tarkoitetusta eläimen katselmuksesta, hoidosta tai lopettamisesta on eläimen omistajan tai haltijan suoritettava ja ne voidaan häneltä ulosottaa siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty. Jos eläin on myyty, voidaan kustannukset vähentää myyntihinnasta ja jäännös on annettava eläimen omistajalle. Jollei kustannuksia saada perityksi, korvataan ne valtion varoista.

Vanhempien, holhoojien ja muiden, joilla on valvonnassaan viittätoista vuotta nuorempi lapsi, on huolehdittava siitä, ettei lapsi rääkkää eläimiä.

Jos joku kohtelee eläintä 2 §:n 1 momentin säännösten vastaisesti, tuomittakoon hänet sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka, milloin asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos joku vastoin 6 §:n säännöksiä näyttää, kouluttaa tai käyttää eläimiä taikka muutoin jättää noudattamatta, mitä sanotussa pykälässä on säädetty, tai vastoin 3 §:n säännöksiä suorittaa siinä tarkoitetun toimenpiteen, tuomittakoon hänet sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Jos joku jättää noudattamatta mitä 3 tai 4 §:ssä, 5 §:n 1 momentissa taikka 7 tai 10 §:ssä on säädetty tai pitää sellaista eläintä, jonka pitämiseen hän tämän pykälän 4 momentin mukaan on menettänyt oikeutensa, tuomittakoon hänet, jollei siitä muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, sakkoon.

Henkilö, joka on tuomittu rangaistukseen erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta 2 §:n 1 momentin säännöksen rikkomisesta, voidaan julistaa menettäneeksi oikeutensa joko määräajaksi tai ainaiseksi pitää joitakin eläinlajeja tai kaikkia eläimiä.

Metsästyksen, kalastuksen ja luonnonsuojelun osalta noudatetaan lisäksi, mitä niistä erikseen on säädetty.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1971 ja sillä kumotaan 14 päivänä huhtikuuta 1934 annettu eläinsuojelulaki (163/ 34) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä rikoslain 43 luvun 5 §, sellaisena kuin se on 29 päivänä huhtikuuta 1914 annetussa laissa.

Sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa toimintaa, johon 6 §:n mukaan on hankittava maatalousministeriön lupa, tulee vuoden kuluessa sanotusta ajankohdasta lukien jättää luvan saamista tarkoittava hakemus maatalousministeriölle.

Niin ikään on sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa 10 §:ssä tarkoitettua toimintaa, kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta tehtävä siitä sanotussa pykälässä tarkoitettu ilmoitus terveydenhoitolautakunnalle.