Laki kansaneläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/56 ) 25 b §, sellaisena kuin se on 5 päivänä helmikuuta 1982 annetussa laissa (103/82),
muutetaan 20 §:n 1 momentti, 25 a §, 26 §:n 2 momentti ja 30 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 1 momentti 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa laissa (588/78), 25 a § ja 30 a §:n 1 momentti mainitussa 5 päivänä helmikuuta 1982 annetussa laissa sekä 26 §:n 2 momentti 30 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa (1083/82), ja
lisätään 22 §:ään, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1964 annetussa laissa (697/64), uusi 4 momentti, lakiin siitä 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetulla lailla (427/63) kumotun 22 a §:n tilalle uusi 22 a §, 26 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 5 päivänä helmikuuta ja 30 päivänä joulukuuta 1982 annetuilla laeilla sekä 18 päivänä tammikuuta 1985 annetulla lailla (53/85) ja 12 päivänä heinäkuuta 1985 annetulla lailla (594/85), uusi 6 momentti sekä lakiin uusi 39 a § seuraavasti:
20 §
Kansaneläkkeenä maksetaan:
vanhuuseläkettä 65 vuotta täyttäneelle tai varhennettua vanhuuseläkettä 60 vuotta täyttäneelle vakuutetulle, viimeksi mainitulle siten alennettuna kuin 25 a §:n 2 momentissa on säädetty;
työkyvyttömyyseläkettä 22 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa työkyvyttömälle vakuutetulle, joka on 65 vuotta nuorempi, tai työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä 22 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa 55 mutta ei vielä 65 vuotta täyttäneelle vakuutetulle; tai
työttömyyseläkettä 22 c §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa 60, mutta ei vielä 65 vuotta täyttäneelle pitkäaikaisesti työttömälle vakuutetulle, joka ei saa tämän lain mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä.
22 §
Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä sellaiselle vakuutetulle, joka saa tämän lain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä.
22 a §
Sen estämättä, mitä 22 §:ssä on säädetty, on 55 vuotta täyttäneellä vakuutetulla oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutettu on joko lopettanut ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa ovat enintään 689,58 markkaa kuukaudessa. Työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen tulee olla tapahtunut aikaisintaan vuotta ennen yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Tällöin ei mainittua vuoden määräaikaa laskettaessa siihen katsota sisältyvän sellaisia aikoja, joilta vakuutettu on saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista ansioon suhteutettua päivärahaa.
Yksilöllinen varhaiseläke myönnetään toistaiseksi. Yksilöllisestä varhaiseläkkeestä on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty työkyvyttömyyseläkkeestä, lukuun ottamatta 39 §:n 1 ja 3-6 momentin säännöksiä.
Vakuutetulla on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt eläkkeen saamisen edellytykset. Ennakkopäätökseen saa hakea muutosta niin kuin 73 §:ssä on säädetty. Ennakkopäätös on eläkelaitosta sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään kuuden kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
Mitä tässä laissa on säädetty työkyvyttömäksi todetusta vakuutetusta, sovelletaan vastaavasti vakuutettuun, jonka on todettu täyttävän yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytykset.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua markkamäärää tarkistetaan kalenterivuosittain maan yleisessä palkkatasossa tapahtuneiden muutosten johdosta sen palkkaindeksiluvun mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten.
25 a §
Jos eläke alkaa myöhemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, pohjaosaa ja lisäosaa korotetaan yhdellä prosentilla jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy.
Jos eläke myönnetään varhennettuna vanhuuseläkkeenä, pohjaosaa ja lisäosaa vähennetään puoli prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke siirtyy maksettavaksi aikaisemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta.
26 §
Lisäosaa määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön, taikka rintamaveteraanien varhaiseläkkeestä annetun lain (13/82) mukaiseen eläkkeeseen sisältyvää lapsikorotusta eikä, jos vakuutettu on täyttänyt 65 vuotta 1 päivänä tammikuuta 1980 tai sen jälkeen, 65 vuoden iän täyttämisen jälkeiseen aikaan perustuvaa, eläkkeeseen suoritettua työntekijäin eläkelain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua tai sitä vastaavaa korotusta. Saman lain 5 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitettu tai sitä vastaava vähennys otetaan kuitenkin tulona huomioon.
Samoin 1 momentissa mainittuihin etuuksiin rinnastetaan tämän lain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä saavan vakuutetun työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva eläke, jonka hän saisi, jos hän siirtyisi eläkkeelle välittömästi 65 vuotta täytettyään.
30 a §
Tämän lain 20 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitulle eläkkeensaajalle, joka on pysyvästi tullut sellaiseen tilaan kuin 22 §:n 2 momentissa säädetään, maksetaan apulisää. Jos hän on pysyvästi toisen henkilön yhtämittaisen hoidon ja valvonnan tarpeessa, hänelle maksetaan hoitolisää. Sen estämättä, mitä tässä momentissa on säädetty, 80 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle maksetaan apulisää ja 85 vuotta täyttäneelle hoitolisää.
39 a §
Yksilöllistä varhaiseläkettä suoritetaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jona vakuutettu on täyttänyt 22 a §:n 1 momentissa tarkoitetut yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytykset, ei kuitenkaan ilman erityistä syytä pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen eläkkeen hakemista.
Yksilöllistä varhaiseläkettä ei makseta siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana vakuutettu on saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Tämän lain 22 a §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan vuodelle 1985 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Määrättäessä oikeutta 22 a §:ssä säädettyyn yksilölliseen varhaiseläkkeeseen otetaan huomioon myös sellainen työstä luopuminen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Hallituksen esitys 85/85
Sosiaalivaliok. miet. 17/85
Suuren valiok. miet. 101/85
Naantalissa 26 päivänä heinäkuuta 1985
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Matti Puhakka