648/1967

Yleinen tie voidaan tehdä moottoritieksi liikenteen niin vaatiessa. Moottoritiellä tulee olla erilliset, keskikaistan erottamat ajoradat, joilla ei ole avattavia siltoja, ja tulee sitä risteävän liikenteen kulkea eri tasossa. Moottoritiehen liittyvä liikenne on johdettava tiesuunnitelmassa erityisesti järjestettyjen liittymiskohtien kautta, eikä moottoritien ja siihen rajoittuvan, kiinteistön välillä saa olla muuta kulkuyhteyttä. Liikenteestä moottoritiellä on säädetty erikseen.

Jos tie tai sen osa on muulloin kuin tien tekemisen yhteydessä, tarpeen määrätä moottoritieksi, muuksi vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitetuksi ajotieksi, poluksi tai erityiseksi talvitieksi taikka, jokin tässä mainittu tie tavallisen tyyppiseksi tieksi, päättää tästä tie- ja vesirakennushallituksen esityksestä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Ennen esityksen tekemistä, on niille, joiden oikeutta tai etua asia koskee, varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi samassa järjestyksessä kuin tiesuunnitelmasta säädetään sekä hankittava lääninhallituksen ja kunnan lausunnot. Asiassa annettava päätös on saatettava yleisesti tiedoksi.

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee pitää luetteloa yleisistä teistä. Luetteloon on merkittävä erikseen maantiet ja paikallistiet ja kunkin tien osalta, milloin se on luovutettu yleiseen liikenteeseen. Luettelosta tulee myös käydä ilmi, onko tie valtatie, kantatie, moottoritie, muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie, polku tai erityinen talvitie. Luetteloon on erityisten talviteiden kohdalle merkittävä ne tiet, joita yleisistä teistä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan erityisen talvitien järjestämisen takia ei tarvita yleiseen liikenteeseen. Luettelossa, joka voidaan laatia tieosittain, on lisäksi mainittava tienpitäjä, tien tai tieosan pituus ja, mikäli tie ei ole vain yhden kunnan alueella, sen pituus eri kunnissa.

Tie- ja vesirakennushallituksessa on myös pidettävä luetteloa tien liitännäisalueista ja tienpitoa varten perustetuista oikeuksista ottaa tienpitoainetta ja käyttää yksityistä tietä.

Tien tekemisestä päättää, mikäli 25―32 §:stä ei muuta johdu, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Milloin tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi tulo- ja menoarviossa on tällaiseen tarkoitukseen osoitettu varoja, päättää tien tekemisestä sanottu viranomainen. Jos kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö on asettanut yleisten teiden tekemiseen tulo- ja menoarviossa osoitettuja varoja tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi, päättää tien tekemisestä tältä osin niin ikään tie- ja vesirakennushallitus, jollei ole erityistä syytä saattaa asiaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ratkaistavaksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tiepäätöstä älköön niissä tapauksissa, joissa tiesuunnitelman laatiminen on tarpeen, tehtäkö ennen kuin suunnitelman vahvistamista koskeva päätös on saanut lainvoiman paitsi, jos työ on kiireellisesti aloitettava ja, milloin suunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, mainittu ministeriö on yleisistä teistä annetun lain 107 §:n 3 momentin mukaisesti määrännyt vahvistamansa suunnitelman täytäntöönpantavaksi.

Tieviranomaisille annetut maanomistajien tai kunnan sitoumukset osallistumisesta tienpidon kustannuksiin on liitettävä tiepäätöksen antamista koskevaan tie- ja vesirakennushallituksen esitykseen. Tien tekemisestä johtuvien kustannusten korvausperusteiden selvittämisestä eräissä tapauksissa ennenkuin tiepäätös tehdään, säädetään 49 §:ssä.

Kunta voi, sovittuaan asiasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa, kustannuksellaan laadituttaa ehdotuksen kokonaan tai osaksi alueellaan olevan tien tekemistä koskevaksi tiesuunnitelmaksi, joka on kustannusarvioineen ja muine tarpeellisine asiakirjoineen toimitettava tie- ja vesirakennushallitukselle. Sitten kun tie- ja vesirakennushallitus on tarkastanut ehdotuksen ja tehnyt siihen ehkä tarpeellisiksi katsomansa, muutokset, on suunnitelma edelleen, käsiteltävä siten kuin tässä, luvussa tiesuunnitelmasta on säädetty.

Ennen kuin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö antaa yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentissa tai 52 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen, on asiassa kuultava lääninhallitusta ja kuntaa.

Yleisistä teistä annetun lain 50 §:ssä tarkoitetusta järjestelysuunnitelmasta on soveltuvin osin voimassa, mitä 11―13 §:ssä on tiesuunnitelmasta säädetty.

Lääninhallituksen tulee antaessaan lausuntonsa tiesuunnitelmasta erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mikä vaikutus tiesuunnitelmalla on myöhemmin mahdollisesti hyväksyttävään yksityisten teiden järjestelysuunnitelmaan.

Jos on tarkoitus antaa yleisistä teistä annetun lain 50 §:ssä mainittu kielto tai määräys tahi hyväksyä järjestelysuunnitelma yleisen tien tekemisen yhteydessä, on sanotun lainkohdan edellyttämä käsittely mahdollisuuksien mukaan suoritettava samanaikaisesti tiesuunnitelman käsittelyn kanssa. Mikäli tiesuunnitelman käsittelyssä noudatetaan 14 §:n 2 momentin säännöksiä, on asiakirjat pidettävä yleisesti nähtävinä samassa paikassa kuin tiesuunnitelma. Muulloin on kiellon tai määräyksen antamista koskevat asiakirjat ja järjestelysuunnitelma annettava henkilökohtaisesti tiedoksi tai pidettävä ne yleisesti nähtävinä samanaikaisesti ja samassa paikassa. Moottoritiesuunnitelman vahvistamisen tai liittymän käyttämistä koskevan kiellon antamisen jälkeen on järjestelysuunnitelma asiakirjoineen toimitettava lääninhallitukselle, jonka tulee viipymättä päättää järjestelysuunnitelman hyväksymisestä.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus päätöksellään antaa kiellon yksityisten teiden liittämisestä yleiseen tiehen tai sen osaan, tulee päätöksestä käydä ilmi ne liittymät, jotka sallitaan. Niinikään on päätöksessä, jolla, kielletään liittymän käyttäminen, mahdollisuuksien mukaan osoitettava se liittymä, jolla korvataan kiellon alainen liittymä.

Järjestelysuunnitelmasta tulee käydä selville järjestelyn alaisen yksityisen tien sijainti, leveys ja tarpeen mukaan sen rakennustapa, määräaika, jonka kuluessa se on rakennettava, ja sen liittyminen yleiseen tiehen. Järjestelysuunnitelmaan on tarvittaessa liitettävä arvio sen toteuttamiskustannuksista.

Tienipitoviranomainen voi jättää yleisistä teistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitetun tietyön kiinteistön omistajan tai muun asianosaisen tehtäväksi, jos tämä harkitaan tarkoituksenmukaisemmaksi kuin työn suorittaminen tienpitäjän toimesta.

Järjestelysuunnitelman hyväksymisen jälkeen lääninhallituksen tulee tienpitoviranomaisen tai muun asianosaisen esityksestä ryhtyä toimenpiteisiin tietoimituksen pitämiseksi yleisistä teistä annetun lain 51 §:n 2 momentin mukaisesti.

Yleisistä teistä annetun lain 52 §:ssä tarkoitetut tienpitoviranomaisen ratkaisut tekee ja ohjeet antaa tie- ja vesirakennuspiirin piirikonttori. Tie- ja vesirakennushallitus voi kuitenkin määrätä, että tiettyyn ryhmään kuuluvat asiat on saatettava sen ratkaistaviksi.

Yleisen tien ja valtion rautatien tasoristeys sorastuksen leveydeltä sekä yhteinen silta kunnossa pidetään rautatielaitoksen toimesta sen käytettävissä olevilla varoilla. Mikäli rautatie ja yleisen tien ajorata yhteisellä sillalla ovat eri tasossa, voivat rautatiehallitus ja tienpitäjä kuitenkin sopia, että sillan osien puhtaanapito tiekannen alueella sekä tiekannen kunnossapito ja uusiminen suoritetaan tienpitäjän toimesta ja kustannuksella.

Rautatielaitoksen varoilla suoritetusta yhteisen sillan vartioimisesta ja kunnossapidosta, maksetaan siltä osin kuin nämä aiheutuvat tieliikenteestä rautatielaitokselle korvausta tienpitovaroista todellisten kustannusten mukaan, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

Milloin yleisistä teistä annetun lain 29 §:n 3 momentin tai 51 §:n 1 momentin nojalla haltuunotettavalta alueelta ennen tietoimituksen pitämistä tulee poistettavaksi rakennus, varasto, laitteita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, eikä alueen luovuttamisesta ja tien tekemisestä aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritettavasta korvauksesta ole sovittu, on korvauksen myöhemmin tapahtuvaa arviointia varten toimitettava paikalla katselmus tien alle jäävän maan sekä tietyön takia poistettavan omaisuuden määrän, laadun ja kunnon riittäväksi toteamiseksi.