1354/2016

Valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain (67/2016) 2 §:ssä säädetyn työnantajan elä-kemaksun vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkeosat lasketaan vakuutusmatemaattisesti siten, että ne yhdessä työntekijän eläkemaksun kanssa kattavat valtion eläkejärjestelmässä syntyvän eläkevastuun. Eläkevastuu määräytyy täyden rahastoinnin periaatteen mukaisesti.

Työnantajan eläkemaksu lasketaan prosentteina palkkasummasta, joka muodostuu julkisten alojen eläkelain (81/2016) 85 ja 86 §:ssä tarkoitetuista eläkkeeseen oikeuttavista ansioista. Eläkemaksuprosentti voi olla joko yleinen tai työnantajakohtainen. Hoitokuluosa on yhtä suuri prosenttiosuus palkkasummasta kaikille työnantajille. Tarvittaessa eläkemaksu voidaan laskea myös euromääräisenä.

Työnantajan eläkemaksu lasketaan yhtenäisin perustein maksuluokissa, jotka määräytyvät työnantajan työkyvyttömyyseläkeriskin ja työntekijöiden palveluksiin perustuvan eläketurvan perusteella.

Eläkeoikeuksien pääoma-arvoja laskettaessa diskonttauskorko on 2,5 prosenttia vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia, työntekijän eläkelain (395/2006) mukaisen eläkevakuutuksen kuolevuutta, työkyvyttömyyttä ja perheellisyyttä koskevia yleisperusteita ja erityisperusteita käytetään soveltuvin osin. Perustellusta syystä voidaan käyttää myös muita vakuutusmatemaattisia perusteita tai menetelmiä.

Valtiovarainministeriö vahvistaa Kevan saaman hoitokulun määrän kullekin vuodelle tehtävän ennakkoarvion perusteella euromääräisenä sekä työnantajan eläkemaksun hoitokuluosan suuruuden viimeistään niiden maksuvuotta edeltävän vuoden joulukuussa. Työnantajan eläkemaksun hoitokuluosaa vahvistettaessa otetaan huomioon 2 momentissa tarkoitettu liikaa tai liian vähän maksetun ennakon määrä.

Kevan edellisen vuoden todelliset kustannukset todetaan viimeistään seuraavan vuoden maaliskuussa. Valtiovarainministeriö vahvistaa liikaa tai liian vähän maksetun ennakon määrän ja se laskutetaan tai hyvitetään maaliskuun viimeistä päivää seuraavan Kevalle maksettavan hoitokulun yhteydessä. Liikaa tai liian vähän maksettujen erien yhteismäärälle lasketaan 1 päivän heinäkuuta ja maksupäivän väliseltä ajalta korko, joka on suuruudeltaan sama kuin valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) 56 §:ssä tarkoitettu valtion euromääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivinen nimellinen korkokustannus.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.