34/2010

Tämän lain tarkoituksena on edistää lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti.

Tällä lailla pannaan täytäntöön direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY ( lentoliikenteen päästökauppadirektiivi ).

Tämä laki koskee Euroopan talousalueen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentopaikalta lähtevien tai tällaiselle lentopaikalle jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta saapuvien lentojen hiilidioksidipäästöjä.

Tätä lakia sovelletaan niihin ilma-aluksen käyttäjiin, joilla on Liikenne- ja viestintäviraston tai muun toimivaltaisen Suomen viranomaisen myöntämä lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 mukainen voimassa oleva liikennelupa sekä niihin ilma-alusten käyttäjiin, joiden suorittamien lentojen aiheuttamista arvioiduista päästöistä suurin osa on aiheutunut Suomen alueella perusvuoden aikana.

Tämä laki ei koske sotilaslentoja sotilasilma-aluksilla, tulli- ja poliisilentoja, etsintä- ja pelastustoimintaan liittyviä lentoja, palonsammutuslentoja, humanitaarisia avustuslentoja eikä kiireellisiä sairaankuljetuslentoja.

Edellä 3 momentissa tarkoitetuista lennoista ja muista kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ( yleinen päästökauppadirektiivi ) liitteen 1 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista lennoista, joihin ei sovelleta tätä lakia, säädetään tarkemmin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

5 momentti oli väliaikaisesti voimassa 1.6.2019–31.12.2023 L:lla 679/2019. (30.12.2020/1194) (12.4.2019/679)

Tässä laissa tarkoitetaan:

Edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilma-aluksen käyttäjän on:

Vuonna 2013 alkaneella päästökauppakaudella ja sen jälkeisillä päästökauppakausilla ilma-alusten käyttäjille myönnettävien lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä on 95 prosenttia lentoliikenteen aiemmista päästöistä kerrottuna kauteen kuuluvien vuosien määrällä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla päästökauppakausilla myönnettävien lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärästä siirretään kullakin päästökauppakaudella kolme prosenttia 9 §:ssä tarkoitettuun erityisvarantoon.

Ilma-alusten käyttäjille myönnettävistä lentoliikenteen päästöoikeuksista jaetaan 7 §:ssä säädetyn hakemusmenettelyn mukaisesti maksutta määrä, joka on 85 prosenttia 5 §:n mukaisesta lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärästä 9 §:n nojalla erityisvarantoon siirrettyjen lentoliikenteen päästöoikeuksien vähentämisen jälkeen jäljelle jäävästä määrästä. Jäljelle jäävät 15 prosenttia lentoliikenteen päästöoikeuksien määrästä myydään erikseen järjestettävällä huutokaupalla.

Ilma-alusten käyttäjät voivat hakea maksutta jaettavia lentoliikenteen päästöoikeuksia kullekin päästökauppakaudelle erikseen. Hakemus tehdään toimittamalla Liikenne- ja viestintävirastolle kyseisen ilma-aluksen käyttäjän todennetut tonnikilometritiedot kyseiseltä tarkkailuvuodelta. Vuonna 2013 alkaneen päästökauppakauden tarkkailuvuosi on vuosi 2010. Myöhempien päästökauppakausien tarkkailuvuodella tarkoitetaan kalenterivuotta, joka päättyy 24 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan päästökauppakauden alkua. (12.4.2019/679)

Vuonna 2013 alkanutta päästökauppakautta seuraavien päästökauppakausien osalta hakemus maksutta jaettavista lentoliikenteen päästöoikeuksista on jätettävä Liikenne- ja viestintävirastolle vähintään 21 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan kauden alkua. (12.4.2019/679)

Liikenne- ja viestintävirasto toimittaa vastaanottamansa maksutta jaettavia lentoliikenteen päästöoikeuksia koskevat hakemukset Euroopan komissiolle vähintään 18 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan kauden alkua.

Euroopan komissio vahvistaa kullekin päästökauppakaudelle jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärän, huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän, erityisvarannossa olevien lentoliikenteen päästöoikeuksien määrän, maksutta jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien määrän sekä vertailuluvun, jolla lentoliikenteen maksuttomat päästöoikeudet jaetaan ilma-alusten käyttäjille.

Kullekin hakemuksen jättäneelle ilma-aluksen käyttäjälle kyseisellä päästökauppakaudella maksutta jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä määritetään kertomalla ilma-aluksen käyttäjän ilmoittama tonnikilometrimäärä Euroopan komission ilmoittamalla vertailuluvulla.

Liikenne- ja viestintävirasto määrää kullekin ilma-aluksen käyttäjälle vuosittain maksutta jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien määrän jakamalla 2 momentissa tarkoitetun päästöoikeuksien kokonaismäärän niiden vuosien määrällä, joiden aikana ilma-aluksen käyttäjä harjoittaa ilmailutoimintaa kyseessä olevalla päästökauppakaudella. Kullekin ilma-aluksen käyttäjälle maksutta jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien määrään sovelletaan vuodesta 2021 lähtien yleisen päästökauppadirektiivin 9 artiklassa tarkoitettua lineaarista 2,2 prosentin vähennyskerrointa.

Liikenne- ja viestintävirasto myöntää ilma-aluksen käyttäjälle maksutta jaettavat lentoliikenteen päästöoikeudet kolmen kuukauden kuluessa komission 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään maksutta jaettavien päästöoikeuksien perusteena olevan vertailun toteutuksesta sekä hakemuksen sisällöstä.

Kullakin 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla päästökauppakaudella siirretään kolme prosenttia mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärästä erityisvarantoon sellaisia ilma-alusten käyttäjiä varten: (12.4.2019/679)

Erityisvarannosta voidaan myöntää päästöoikeuksia vain sellaiselle ilma-aluksen käyttäjälle, jonka 1 momentin 1 kohdan mukainen toiminta tai 2 kohdan mukainen lisätoiminta ei ole kokonaan tai osittain jatkoa toisen ilma-aluksen käyttäjän aikaisemmin harjoittamalle ilmailutoiminnalle. Yhdelle ilma-aluksen käyttäjälle myönnettävien lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä erityisvarannosta päästökauppakauden aikana on kuitenkin enintään 1 000 000 päästöoikeutta.

Ilma-aluksen käyttäjä, joka täyttää 1 ja 2 momentin edellytykset, voi hakea maksuttomia lentoliikenteen päästöoikeuksia erityisvarannosta Liikenne- ja viestintävirastolta. Hakemus on tehtävä viimeistään sen päästökauppakauden, jotka hakemus koskee, kolmannen vuoden kesäkuun 30 päivänä.

Tässä pykälässä tarkoitetuista hakemuksista ja erityisvarannosta jaettavien lentoliikenteen päästöoikeuksien kirjaamisesta säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Huutokaupassa myydään ne 6 §:ssä mainitut lentoliikenteen päästöoikeudet, joita ei jaeta maksutta, 9 §:ssä tarkoitetusta erityisvarannosta jakamatta jääneet lentoliikenteen päästöoikeudet ja 16 §:n 2 momentissa tarkoitetut päästöoikeudet, joita ei voida kirjata ilma-aluksen käyttäjän päästöoikeustilille.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen erityisvarannosta jakamatta jääneet päästöoikeudet on mitätöitävä kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen hyvitysjärjestelmä CORSIA:n täytäntöönpanoon saakka.

Huutokauppa on toteutettava avoimella, yhdenmukaistetulla ja syrjimättömällä sekä ennakoitavissa olevalla tavalla siten, että kaikilla toimijoilla on yhdenmukaiset edellytykset osallistua huutokauppaan. Huutokauppa toteutetaan kustannustehokkaalla tavalla ja se voidaan toteuttaa sähköisiä järjestelmiä hyväksi käyttäen.

Lentoliikenteen päästöoikeuksien huutokauppaan sovelletaan päästökauppalain (311/2011) 6 luvun säännöksiä.

Ilma-aluksen käyttäjä on velvollinen laatimaan suunnitelman siitä, miten se tarkkailee käyttämiensä ilma-alusten päästöjä ja tonnikilometrejä, joita koskevia tietoja tarvitaan 7 §:n 1 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitettujen hakemusten tekemiseen, sekä miten se ilmoittaa niistä Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilma-aluksen käyttäjän tulee toimittaa suunnitelmansa Liikenne- ja viestintävirastolle neljä kuukautta ennen kunkin päästökauppakauden alkua. Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyy suunnitelman.

Ilma-aluksen käyttäjä on velvollinen laatimaan selvityksen jokaisen ilma-aluksensa aiheuttamista päästöistä. Selvitys on toimitettava viimeistään kunkin kalenterivuoden seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä Liikenne- ja viestintävirastolle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan komissiolle.

Ilma-aluksen käyttäjä vastaa siitä, että 2 momentissa tarkoitetun selvityksen on todentanut 12 §:ssä tarkoitettu hyväksytty todentaja. Ilma-alusten päästöt ja tonnikilometrit sekä tarkkailujärjestelmän luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus on todennettava.

Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä, että ilma-aluksen käyttäjä ei saa jatkaa päästöoikeuksien siirtämistä, jos ilma-aluksen käyttäjä ei ole kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä toimittanut päästöselvitystä tai sitä ei ole kyetty todentamaan edeltävän vuoden päästöjen osalta tyydyttäväksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta suunnitelmasta ja 2 momentissa tarkoitetusta selvityksestä säädetään tarkemmin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tarkkailusuunnitelmien ja vuotuisten päästöselvitysten laatimisesta ja toimittamisesta sekä virheellisen tarkkailun vaikutuksesta päästömäärän arviointiin.

7 momentti on kumottu L:lla 12.4.2019/679 .

Jos ilma-aluksen käyttäjä ilmoittaa päästöselvityksessä ilma-aluksessa käytettyjen biopolttoaineiden päästökertoimeksi nollan, biopolttoaineiden on täytettävä biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013) säädetyt kestävyyskriteerit ja ilma-aluksen käyttäjän on osoitettava tämä mainitun lain mukaisesti. Biopolttoaineella tarkoitetaan mainitussa laissa tarkoitettua biopolttoainetta.

Ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä 7 §:n 1 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitetussa hakemuksessa ilmoitettujen tonnikilometritietojen sekä 11 §:n 2 momentin mukaisen selvityksen todentamisessa todentajaa, jolla on ilmailualan tuntemusta. Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyy todentajan noudattaen päästökauppalain 61 ja 62 §:n säännöksiä ja peruuttaa todentajan hyväksymisen noudattaen mainitun lain 64 §:n säännöksiä. Todentamistehtävien suorittamiseen ja todentajan velvollisuuteen ilmoittaa toimintansa muutoksista sovelletaan mainitun lain 58 ja 63 §:n säännöksiä.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarkemmin todentajan hyväksymismenettelystä, hyväksymisen edellytysten arvioinnista sekä todentamistehtävien suorittamisesta.

Todentaja laatii 11 §:n 2 momentin mukaisesta selvityksestä lausunnon, jossa todetaan, onko selvitys tyydyttävä. Lausunnosta tulee käydä ilmi todentamisen kannalta oleelliset seikat. Päästöselvitys voidaan katsoa tyydyttäväksi, jos se on laadittu 11 §:n mukaisesti ja kokonaispäästöjä ei todentajan mielestä ole ilmoitettu oleellisesti väärin.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarkemmin siitä, miten 11 §:n 1 momentissa tarkoitetut suunnitelmat ja 11 §:n 2 momentissa tarkoitetut raportit todennetaan.

Ilma-aluksen käyttäjä voi vuonna 2013 alkaneella päästökauppakaudella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 280/2004/EY ja N:o 406/2009/EY mukaisen unionin rekisterin perustamisesta ja komission asetusten (EU) N:o 920/2010 ja (EU) N:o 1193/2011 kumoamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 389/2013, jäljempänä rekisteriasetus , säädettyyn määräaikaan saakka käyttää hanketoiminnasta saatuja sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä vuosittain enintään 1,5 prosenttia niistä päästöoikeuksista, jotka ilma-aluksen käyttäjän on palautettava 19 §:n mukaisesti. (12.4.2019/679)

Ilma-aluksen käyttäjä voi käyttää päästökauppakaudelta 2012 jäljellä olevaa hankeyksiköiden käyttöoikeutta myös vuonna 2013 alkaneella päästökauppakaudella rekisteriasetuksen määräaikaan saakka siltä osin kuin hankeyksiköitä on jäänyt kaudella 2012 käyttämättä 19 §:ssä säädetyn velvoitteen täyttämiseen. (12.4.2019/679)

Liikenne- ja viestintävirasto päättää ilma-aluksen käyttäjän hankeyksiköiden käytön enimmäismäärästä ja toimittaa käyttäjäkohtaiset enimmäismäärät komission tarkastettaviksi.

Muilta osin hanketoimintaan sovelletaan päästökauppalain 7 luvun säännöksiä.

Edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla ilma-aluksen käyttäjillä on päästöoikeustili päästökauppalain 46 §:ssä tarkoitetussa rekisterissä.

Energiavirasto kirjaa viimeistään kunkin vuoden helmikuun 28 päivänä 15 §:ssä tarkoitetussa rekisterissä olevalle ilma-aluksen käyttäjän päästöoikeustilille tälle kyseisenä vuonna maksutta jaettujen lentoliikenteen päästöoikeuksien määrän.

Jos ilma-aluksen käyttäjän organisaatiolle myönnetty lentotoimintalupa tai liikennelupa ei ole enää voimassa tai jos ilma-aluksen käyttäjä on 25 §:n 1 momentin mukaisesti Euroopan komission päätöksellä määrätty toimintakieltoon taikka jos ilma-aluksen käyttäjä lopettaa tämän lain soveltamisalaan kuuluvan ilmailutoiminnan, Energiavirasto ei saa luvan peruuttamisen tai toiminnan lopettamisen jälkeen kirjata ilma-aluksen käyttäjän päästöoikeustilille vuosittain kirjattavia lentoliikenteen päästöoikeuksia. Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaa Energiavirastolle tässä momentissa mainituista peruutuksista ja määräyksistä.

Energiavirasto kirjaa vuosittain viimeistään helmikuun 28 päivänä 8 §:n perusteella lasketun määrän lentoliikenteen päästöoikeuksia sellaiselle ilma-aluksen käyttäjälle, joka on aloittanut tai aloittaa tämän lain soveltamisalaan kuuluvan lentoliikenteen harjoittamisen 1 päivänä tammikuuta 2011 tai sen jälkeen eikä ole aikaisemmin hakenut 6 §:ssä tarkoitettuja lentoliikenteen päästöoikeuksia. (23.1.2015/37)

Edellä 1 momentissa säädetty ei koske ilma-aluksen käyttäjää, jonka toiminta on kokonaan tai osittain jatkoa toisen ilma-aluksen käyttäjän aikaisemmin harjoittamalle toiminnalle.

Ilma-aluksen käyttäjän vaihtuessa uuden ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava vaihdoksesta Liikenne- ja viestintävirastolle ja Energiavirastolle, joka kirjaa 16 §:n 1 momentin mukaisesti vuosittaiset päästöoikeudet uuden ilma-aluksen käyttäjän rekisterissä olevalle päästöoikeustilille.

Viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30 päivänä kukin ilma-aluksen käyttäjä palauttaa 15 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin kustakin ilma-aluksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 11 §:n mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia. Palautettavat päästöoikeudet eivät saa olla sellaisia, joiden palauttaminen on rekisteriasetuksessa estetty siksi, että kyseiset päästöoikeudet myöntäneen jäsenvaltion toiminnanharjoittajia tai ilma-aluksen käyttäjiä koskevat velvoitteet ovat yleisen päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 -a kohdan mukaisesti päättymässä. Määräaikaan ei sovelleta säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (150/1930) 5 §:n säännöksiä.

Ilma-aluksen käyttäjä voi käyttää 1 momentissa säädetyn velvoitteensa täyttämiseen hanketoiminnoista saatuja sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä 14 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Ilma-alusten käyttäjien palauttamat päästöoikeudet, sertifioidut päästövähennykset ja päästövähennysyksiköt poistetaan rekisteristä Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden osalta ainoastaan siltä osin kuin nämä päästöoikeudet, sertifioidut päästövähennykset ja päästövähennysyksiköt vastaavat Suomen kansallisiin kokonaispäästömääriin sisältyviä päästöjä.

Päästöoikeudet, jotka on myönnetty 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen, ovat voimassa toistaiseksi. Vuonna 2013 alkanutta päästökauppakautta seuraavina päästökauppakausina päästöoikeuksiin merkitään se päästökauppakausi, jolle päästöoikeudet on myönnetty. Päästöoikeudet ovat voimassa kyseisen päästökauppakauden ensimmäisestä vuodesta alkaen syntyvien päästöjen osalta.

Liikenne- ja viestintävirastolla ja Energiavirastolla on oikeus saada valvontaa ja tämän lain täytäntöönpanoa varten välttämättömät tiedot ilma-alusten käyttäjiltä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä todentajilta.

Liikenne- ja viestintävirastolla ja Energiavirastolla on oikeus tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus muualla kuin ilma-aluksen käyttäjän pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Ilma-aluksen käyttäjän on vaadittaessa esitettävä tarkastusta toimittavalle viranomaiselle tarkastusta varten ne asiakirjat ja tietojärjestelmässään olevat tallenteet sekä järjestettävä pääsy niihin laitteisiin ja laitteistoihin, joilla voi olla merkitystä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnassa. Tarkastusta toimitettaessa noudatetaan, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään. Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä on oikeus ottaa maksutta jäljennöksiä tarkastettavista asiakirjoista ja tulosteita tietojärjestelmissä olevista tallenteista.

Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa sen, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, oikaisemaan laiminlyöntinsä tai muutoin täyttämään velvollisuutensa. Velvoitteen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakkoon, keskeyttämisuhkaan ja teettämisuhkaan sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

Se, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.

Liikenne- ja viestintävirasto julkistaa niiden ilma-alusten käyttäjien nimet, jotka ovat rikkoneet tämän lain vaatimuksia palauttaa riittävä määrä päästöoikeuksia.

Jollei ilma-aluksen käyttäjä 19 §:ssä tarkoitettuun määräaikaan mennessä palauta edeltävän vuoden päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia, Liikenne- ja viestintäviraston on määrättävä ilma-aluksen käyttäjä maksamaan valtiolle lentoliikenteen päästöoikeuden ylitysmaksun. Maksu on 100 euroa kutakin sellaista aiheutunutta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jonka osalta ilma-aluksen käyttäjä ei ole palauttanut päästöoikeuksia. Ylitysmaksua korotetaan Euroopan yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukaisesti. Ylitysmaksun täytäntöönpanoon sovelletaan päästökauppalain 69 §:n säännöksiä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun lentoliikenteen päästöoikeuden ylitysmaksun maksamisen lisäksi ilma-aluksen käyttäjän on palautettava puuttuvia päästöoikeuksia vastaava päästöoikeuksien määrä palauttaessaan päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden osalta.

Jos ilma-aluksen käyttäjä ei noudata tämän lain vaatimuksia ja jos vaatimusten noudattamista ei ole pystytty varmistamaan 22–24 §:ssä tarkoitetuilla toimenpiteillä, Liikenne- ja viestintävirasto voi pyytää Euroopan komissiota päättämään asianomaisen ilma-aluksen käyttäjän määräämisestä toimintakieltoon. Liikenne- ja viestintäviraston on liitettävä pyyntöön seuraavat tiedot:

Liikenne- ja viestintävirasto vastaa siitä, että Euroopan komission päätös saatetaan Suomessa voimaan.

Liikenne- ja viestintävirastolla ja Energiavirastolla on oikeus periä tämän lain mukaisen luvan, ilmoituksen, hyväksymisen tai muun asian käsittelystä maksu. Energiavirastolla on lisäksi oikeus periä maksu tehtävistä, jotka koskevat rekisterin tilien ylläpitoa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista Liikenne- ja viestintäviraston maksullisista suoritteista ja niistä perittävistä maksuista säädetään tarkemmin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella sekä Energiaviraston suoritteista ja niistä perittävistä maksuista työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

Todentajan lausuntoon saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Energiaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Muutoksenhausta Energiaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston julkisoikeudellisesta suoritteesta määräämään maksuun säädetään valtion maksuperustelaissa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.