HE 13/2013

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2EU:n lainsäädäntö

2.3Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

2.4Nykytilan arviointi

RES-direktiivin kestävyyskriteerejä koskevat 17—19 artikla ja liite V on saatettava kattavasti kansallisesti voimaan. Biopolttoaine ja bioneste lasketaan RES-direktiivissä asetettuun kansalliseen uusiutuvan energian sitovaan tavoitteeseen ainoastaan, jos sen kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu RES-direktiivissä edellytetyllä tavalla. Myös biopolttoaineita tai bionesteitä koskevissa kansallisissa velvoitejärjestelmissä (esimerkiksi biopolttoaineiden jakeluvelvoite) on vaadittava osoitusta kestävyyskriteerien täyttymisestä. Lisäksi biopolttoaineen tai bionesteen tuotannon tai käytön taloudellinen tukeminen (esimerkiksi energiatuki, veroetu, päästökauppa) on mahdollinen vain, jos tuettavan biopolttoaineen tai bionesteen kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu RES-direktiivissä edellytetyllä tavalla.

Kestävyyskriteereistä ja kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisesta on jakeluvelvoitelaissa ja polttoaineverolaissa säädetty viittaamalla RES-direktiiviin. Etenkin kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen ja sen valvonta vaativat yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Kestävyyskriteereistä ja kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisesta ei ole säännöksiä päästökauppalaissa tai lentoliikenteen päästökaupasta annetussa laissa.

RES-direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukainen tuplalaskenta edellyttää ennakkotiedon saamista koskevaa nykyistä yksityiskohtaisempaa sääntelyä.

3.1Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on säätää biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteereistä ja niiden täyttymisen todentamisesta RES-direktiivin mukaisesti. Samalla saatettaisiin voimaan polttoaineiden laatudirektiivin mukaiset kestävyyskriteerejä koskevat säännökset.

RES-direktiivi ja vastaavasti polttoaineiden laatudirektiivi sisältävät varsin yksityiskohtaiset säännökset kestävyyskriteereistä. RES-direktiivin ja vastaavasti polttoaineiden laatudirektiivin säännökset kestävyyskriteerien täyttymisen todentamisesta sen sijaan ovat varsin yleisellä tasolla. Tavoitteena on säätää kansallisesta järjestelmästä noudattaen vastaavasti, mitä EU:n komissio edellyttää hyväksyessään vapaaehtoisia kansallisia ja kansainvälisiä järjestelmiä.

Biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerit ja kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevat vaatimukset ovat samoja riippumatta siitä, mistä RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaisesta perusteesta on kysymys. Tämän takia tavoitteena olisi säätää laki biopolttoaineista ja bionesteistä puitelaiksi, jonka säännösten soveltaminen perustuisi muualla laissa säädettyyn velvoitteeseen tai valtionavustuspäätökseen. Muuta lainsäädäntöä tarkistettaisiin tarvittavilta osin.

Biopolttoaineen ja bionesteen raaka-aineeseen on otettu kantaa Tullihallituksen valmisteverotuslain nojalla tekemissä valmisteverotusta koskevissa ennakkoratkaisupäätöksissä. Päätökset ovat voimassa vuoden. Biopolttoaineiden ja bionesteiden valmistuksen edellyttämien investointien kannalta on tarpeen kehittää ennakkoratkaisumenettelyä.

3.2Keskeiset ehdotukset

Laissa säädettäisiin biopolttoaineille ja bionesteille asetettavista vaatimuksista ( kestävyyskriteerit ) RES-direktiivin mukaisesti. Kestävyyskriteerit koskevat biopolttoaineen ja bionesteen elinkaaren aikaista kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä verrattuna korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöihin sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden alkuperää. Arvioitaessa biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymistä (biologinen monimuotoisuus, maankäytön muutos ja turvemaiden kuivattaminen) keskeistä on tarkastella tilannetta verrattuna tammikuuhun vuonna 2008. Lisäksi EU:n alueella viljeltyjen maatalouden raaka-aineiden tuotannossa olisi noudatettava eräitä ympäristöä ja kasvinsuojelua koskevia hoitovaatimuksia sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia.

Velvoite osoittaa biopolttoaine- tai bioneste-erän taikka biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine-erän täyttävän kestävyyskriteerit perustuisi muuhun lainsäädäntöön tai investointia varten myönnettyyn valtionavustuspäätökseen. Toiminnanharjoittaja olisi se, johon tällainen velvoite kohdistuu.

Biopolttoaine- tai bioneste-erän taikka biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine-erän kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen kansallisen järjestelmän mukaan edellyttäisi toiminnanharjoittajan kestävyyskriteerien noudattamista koskevaa omaa järjestelmää ( toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ). Energiamarkkinavirasto voisi hakemuksesta hyväksyä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän. Hakemukseen olisi liitettävä Energiamarkkinaviraston hyväksymän todentajan lausunto järjestelmän vaatimustenmukaisuudesta. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva päätös olisi voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tulisi sisältää menettelyt biopolttoaine- tai bioneste-erän elinkaaren aikaisen kasvihuonekaasupäästövähennyksen taikka biopolttoaineen tai bionesteen raaka-ainetta sisältävän erän elinkaaren aikaisen kasvihuonekaasupäästön laskemiseksi sekä biopoltto-aineen tai bionesteen raaka-aineiden alkuperän kestävyyskriteerien täyttymisen selvittämiseksi. Kestävyysjärjestelmään tulisi myös sisältyä ainetase, joka mahdollistaisi kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavien biopolttoaine- tai bioneste-erien taikka biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine-erien sekoittamisen. Lisäksi kestävyysjärjestelmän tulisi olla tarkka ja luotettava sekä täyttää muut laadulliset vaatimukset.

Energiamarkkinaviraston hyväksymän todentajan olisi tarkastettava säännöllisesti toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä. Tarkastuksesta olisi laadittava tarkastuskertomus, johon tulisi sisältyä todentajan varmennus ja lausunto tarvittavista korjaavista toimenpiteistä. Varmennus koskisi toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamista hyväksymispäätöksen mukaisesti.

Toiminnanharjoittaja, jonka kestävyys-järjestelmä on hyväksytty, voisi antaa biopolttoaine- tai bioneste-erästä taikka biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine-erästä kestävyystodistuksen osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä.

Toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty EU:n komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti, voisi osoittaa biopolttoaine- tai raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen myös tällaisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen olisi mahdollista tällaisilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin EU:n komissio on RES-direktiivin nojalla katsonut kyseisen järjestelmän sisältävän kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevan kestävyyskriteerin soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavan biopolttoaine- tai raaka-aine-erän täyttävän raaka-aineiden alkuperää koskevat kestävyyskriteerit. Muilta osin kestävyyskriteerien täyttyminen voitaisiin osoittaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään perustuvilla kestävyystodistuksilla.

Toiminnanharjoittaja olisi velvollinen säilyttämään valvontaa varten tarpeelliset tiedot, jotka koskevat muun muassa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää ja kestävyystodistuksia tai vastaavasti EU:n komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän mukaista sertifiointia tai vastaavaa hyväksyntää ja järjestelmän mukaisesti annettuja todistuksia tai tietoja kestävyyskriteerien täyttymisestä.

Jos biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine hyväksytään jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi, sovelletaan jakeluvelvoitelain nojalla tuplalaskentaa ja polttoaineverolain nojalla T-taulukkoa. Energiamarkkinavirasto voisi hakemuksesta antaa asiassa ennakkotiedon. Päätös olisi voimassa toistaiseksi.

Kulutukseen luovutetuista biopolttoaine- ja bioneste-eristä olisi kalenterivuosittain laadittava selvitys kestävyyskriteerien noudattamiseen liittyvistä seikoista. Selvitys olisi toimitettava Energiamarkkinavirastolle, joka valvoo lain noudattamista.

Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus laiksi jakeluvelvoitelain muuttamisesta, ehdotus laiksi polttoaineverolain muuttamisesta, ehdotus laiksi päästökauppalain muuttamisesta ja ehdotus laiksi lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain muuttamisesta. Lakeja muutettaisiin siten, että niihin sisältyvä sääntely sovitettaisiin yhteen biopolttoaineista ja bionesteistä annettavan lain säännösten kanssa.

4.1Taloudelliset vaikutukset

4.2Muut vaikutukset

RES-direktiivi kannustaa edistämään biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttöä. Samalla RES-direktiivissä pidetään tärkeänä biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon kestävyyttä. Kestävyyskriteerit koskevat biopolttoaineita ja bionesteitä riippumatta siitä, ovatko niiden raaka-aineet peräisin Suomesta tai muualta EU:n alueelta taikka EU:n alueen ulkopuolelta. Poikkeuksena maatalouden raaka-aineita koskeva kestävyyskriteeri, jota sovelletaan ainoastaan EU:n alueella viljeltyihin maatalouden raaka-aineisiin.

Suomen RES-direktiivin mukaiseen kansalliseen uusiutuvan energian tavoitteeseen, joka edellyttää uusiutuvan energian osuudeksi 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020, on mahdollista laskea ainoastaan RES-direktiivin mukaisesti kestäviksi osoitetut biopolttoaine- ja bioneste-erät. RES-direktiivin mukaiseen liikennettä koskevaan velvoitteeseen, joka edellyttää uusiutuvan energian osuudeksi kussakin jäsenvaltiossa 10 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta vuonna 2020, on samoin mahdollista laskea ainoastaan RES-direktiivin mukaisesti kestäviksi osoitetut biopolttoaine-erät.

Päästökauppa katsotaan RES-direktiivin mukaiseksi tukijärjestelmäksi. Sen vuoksi ainoastaan sellaisten biopolttoaine- ja bioneste-erien päästökertoimeksi voidaan ilmoittaa nolla, joiden kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu RES-direktiivin mukaisesti. Myös biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon tai käytön edistämiseksi myönnetyt valtionavustukset (esimerkiksi energiatuki) sekä biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat polttoaineverolain mukaiset veroedut ovat RES-direktiivissä tarkoitettuja tukijärjestelmiä. Biopolttoaineita tai bionesteitä koskevat taikka niiden käyttöön tai tuotantoon liittyvät tuet ja tukijärjestelmät ovat sallittuja ainoastaan, jos kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu RES-direktiivin mukaisesti.

Velvollisuus osoittaa, että biopolttoaine- tai bioneste-erä täyttää kestävyyskriteerit, koskee vain tilanteita, joista säädetään jakeluvelvoitelaissa, polttoaineverolaissa, päästökauppalaissa tai lentoliikenteen päästökaupasta annetussa laissa, taikka biopolttoaineiden tai bionesteiden käyttöä tai tuotantoa koskevia investointihankkeita, joille on myönnetty valtionavustusta. Yleistä velvollisuutta osoittaa, että biopolttoaine- tai bioneste-erä täyttää kestävyyskriteerit, ei ole. Kiinteään biomassaan ei sovelleta esityksen mukaisia kestävyyskriteerejä, eikä esitys sen vuoksi vaikuta kiinteän biomassan tuotantoedellytyksiin.

5.1Esitysluonnoksen valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Valmistelun aikana on järjestetty keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia keskeisille ministeriöille (ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö), viranomaisille (Energiamarkkinavirasto, Tullihallitus, Liikenteen turvallisuusvirasto, Mittatekniikan keskuksen akkreditointiyksikkö FINAS ja Maaseutuvirasto) ja sidosryhmille (Öljyalan Keskusliitto ry, Energiateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. ja toiminnanharjoittajat).

5.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Energiamarkkinavirastolta, Tullihallitukselta, Mittatekniikan keskukselta, Maaseutuvirastolta, Suomen ympäristökeskukselta, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, Suomen metsäkeskukselta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukselta, Metsähallitukselta, Metsäntutkimuslaitokselta, Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä, Öljyalan Keskusliitto ry:ltä, Energiateollisuus ry:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.:ltä, Bioenergia ry:ltä, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:ltä, toiminnanharjoittajilta sekä mahdollisilta todentajilta. Lausuntopyyntö lähetettiin 1 päivänä lokakuuta 2012, ja lausuntoaika päättyi 22 päivänä lokakuuta 2012. Lausuntoja annettiin yhteensä 32, ja niistä on laadittu tiivistelmä (www.tem.fi/).

Lausunnoissa biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyttä koskevaa lakia pidettiin tarpeellisena ja toivottiin lainvalmistelun etenevän nopeasti. Esitystä pidettiin huolellisesti valmisteltuna, ja useissa lausunnoissa tunnistettiin esityksen joidenkin heikkouksien olevan lähtöisin RES-direktiivistä. Oikeusministeriö esitti yksittäisiä tarkistuksia esitykseen.

Lausunnoissa pidettiin tarpeellisena, että lakiin sisällytettäisiin jätteen ja tähteen määritelmät. Kestävyyskriteerejä koskevien säännösten muotoilussa lausunnonantajat pitivät onnistuneena ratkaisua, jossa pitäydytään RES-direktiivin muotoiluissa. Osa lausunnonantajista kuitenkin piti RES-direktiivin kestävyyskriteerejä osittain huonosti Suomen oloihin soveltuvina ja ehdotti RES-direktiivistä poikkeavia muutoksia kestävyyskriteerejä koskeviin säännöksiin tai niiden perusteluihin. Lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevien säännösten soveltaminen ei käytännössä muodostu liian raskaaksi. Monissa lausunnoissa viitattiin käytössä oleviin sertifiointijärjestelmiin, joiden mukaiset vaatimukset eivät kuitenkaan sisällöllisesti vastaa RES-direktiivin mukaisia kestävyyskriteerejä. Lausunnoissa viitattiin lisäksi vireillä olevaan RES-direktiivin muutokseen ja EU:n komissiossa valmisteilla olevaan kiinteän biomassan energiakäyttöä koskevaan ehdotukseen.

Lausuntojen perusteella oikeusministeriön esittämät tarkistukset on esityksessä otettu huomioon. Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevaa lakiehdotusta ja ehdotusta laiksi jakeluvelvoitelain muuttamisesta on täydennetty jätettä ja tähdettä koskevilla määritelmillä. Lisäksi biopolttoaineita ja bionesteitä koskevaa lakiehdotusta ja sen perusteluja on muokattu lausunnoissa esitettyjen kysymysten ja huomioiden perusteella.

1.1Laki biopolttoaineista ja bionesteistä

1 luku. Yleiset säännökset

1 §.Lain soveltamisala. RES-direktiivin toimenpanon kannalta on tarpeen säätää biopolttoaineille ja bionesteille asetettavista vaatimuksista ( kestävyyskriteereistä ) sekä kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa noudatettavista menettelyistä. Kestävyyskriteerit koskevat pääosin ympäristönsuojelullisten, luonnonsuojelullisten ja ilmaston muutokseen liittyvien näkökohtien huomioon ottamista. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen edellyttäisi kasvihuonekaasuvaikutusten laskemista ja raaka-aineen alkuperän selvittämistä.

RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan biopolttoaineista ja bionesteistä peräisin oleva energia otetaan huomioon arvioitaessa kansallisia tavoitteita koskevien RES-direktiivin vaatimusten ja uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymistä vain, jos biopolttoaineet, bionesteet ja niiden raaka-aineet täyttävät RES-direktiivin mukaiset kestävyyskriteerit. Vastaavasti RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon tai käytön tukikelpoisuus edellyttää, että biopolttoaineet, bionesteet tai niiden raaka-aineet täyttävät RES-direktiivin mukaiset kestävyyskriteerit.

Lakia ei sovellettaisi kiinteisiin biomassoihin. RES-direktiivi ei edellytä, että energian tuotannossa käytettävät kiinteät biomassat täyttäisivät kestävyyskriteerit.

2 §.Lain suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin nojalla velvollisuus soveltaa 2 luvun kestävyyskriteerejä koskevia säännöksiä biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja niiden raaka-aineisiin sekä osoittaa kestävyyskriteerien täyttyminen 3 luvussa säädetyn mukaisesti perustuisi muuhun lainsäädäntöön. Kyseessä olisi lainsäädäntö, jolla saatetaan voimaan RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädetty vaatimus.

Pykälän 1 momentin nojalla lakia sovellettaisiin biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sen mukaan kuin jakeluvelvoitelaissa, polttoaineverolaissa, päästökauppalaissa ja lentoliikenteen päästökaupasta annetussa laissa säädetään. Esitykseen sisältyy ehdotukset mainittujen lakien muuttamisesta.

Tarvittaessa 1 momenttia olisi mahdollista täydentää uusilla lakiviittauksilla. Valmisteilla on esimerkiksi laki polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Lisäksi selvitetään jakeluvelvoitteen asettamista bionesteille.

Pykälän 2 momentti perustuu tukikelpoisuutta koskevaan RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kappaleen c alakohtaan. Lakia sovellettaisiin sen vuoksi myös biopolttoaineisiin ja bionesteisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) , yritystuen yleisistä ehdoista annetun lain (786/1997) , valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain (1336/2006) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta. Valtionavustuspäätöksessä voitaisiin tarkemmin määrätä, miten tämän lain kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevaa 12—25 §:ää sovelletaan tuettavaan investointihankkeeseen, ja tuen saajan velvollisuudesta selvittää tuen myöntäjälle, miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu. Käytännössä ensimmäisen maksatushakemuksen yhteydessä olisi tarpeen vaatia selvitystä siitä, miten kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen järjestetään. Lisäksi tuen saaja olisi tarpeen velvoittaa vuoden kuluessa viimeisen maksatuserän saamisesta toimittamaan 27 §:n mukaisesti hyväksytyn todentajan laatima päivätty ja allekirjoitettu tarkastuskertomus, josta säädettäisiin tarkemmin lain 21 §:ssä. Energiatukea on myönnetty muun muassa pyrolyysiöljyn, bioetanolin ja liikenteen biokaasun tuotantolaitosinvestointeihin.

3 §.Viranomaiset ja niiden tehtävät. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi 1 momentin mukaan lain soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä.

Ministeriön apuna ohjauksessa, seurannassa ja kehittämisessä olisi Energiamarkkinavirasto, joka 2 momentin mukaan toimisi lain noudattamista valvovana viranomaisena ja hoitaisi muut laissa sille säädetyt tehtävät. Keskeisimpiä Energiamarkkinavirastolle laissa säädettyjä hallintotehtäviä olisivat toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva päätös 14 §:n nojalla ja muut hyväksymispäätökseen liittyvät 16—19 §:n säädetyt tehtävät, todentajaksi hyväksymistä koskeva päätös 27 §:n nojalla sekä ennakkotiedon antaminen 38 §:n nojalla.

Suomen ympäristökeskuksella, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla, Suomen metsäkeskuksella, Maaseutuvirastolla, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella, Metsähallituksella (lähinnä Metsähallituksen luontopalveluilla), Metsäntutkimuslaitoksella ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä on lakisääteisten tehtäviensä perusteella katsottava olevan sellaista asiantuntemusta, joka on tarpeen kestävyyskriteerien tulkinnassa. Nämä viranomaiset ja laitokset myös kehittävät ja pitävät yllä tietojärjestelmiä, jotka saattavat sisältää kestävyyskriteerien soveltamisen kannalta tarpeellista tietoa. Pykälän nojalla näille viranomaisille ja laitoksille ei kuitenkaan säädettäisi uutta tehtävää. Energiamarkkinavirasto voisi pyytää näiltä viranomaisilta ja laitoksilta tietoja ja lausuntoja niiden lakisääteisiin tehtäviin kuuluvissa asioissa.

4 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet.

Jätteitä ja tähteitä ei ole tarkemmin määritelty RES-direktiivissä. Kestävyyskriteerien soveltamisen lisäksi jätteillä ja tähteillä on keskeinen merkitys jakeluvelvoitelaissa säädetyn tuplalaskennan sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden valmisteverotuksen kannalta. Biopolttoaineen energiasisällön lasketaan täyttävän jakeluvelvoitetta kaksinkertaisena, jos biopolttoaine on tuotettu jätteistä tai tähteistä taikka syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta tai lignoselluloosasta. Polttoaineverolain nojalla jätteistä tai tähteistä taikka syötäväksi kelpaamattomasta selluloosa-aineksesta tai lignoselluloosasta valmistetuista, kestävyyskriteerit täyttävistä tuotteista perittävä vero on alempi.

Pykälän 1 kohdassa viitattaisiin jätelakiin (646/2011) , jonka 5 §:n 1 momentin nojalla jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelain nojalla ainetta tai esinettä ei kuitenkaan pidetä jätteenä vaan sivutuotteena, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja seuraavat lisäehdot täyttyvät: aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus; ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti; aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana; aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset, eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pykälän 1 kohdan määritelmän mukaan ainetta ei kuitenkaan pidettäisi jätteenä, jos sitä on tarkoituksellisesti muunnettu, jotta se luettaisiin jätteiksi.

EU:n biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanosta käytännössä sekä biopolttoaineiden laskentasäännöistä annetun komission tiedonannon (2010/C 160/02), jäljempänä kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskeva tiedonanto , mukaan jätteellä voidaan ymmärtää mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Raaka-aineita, joita on tarkoituksellisesti muunnettu, jotta ne luettaisiin jätteeksi (esimerkiksi lisäämällä jäteainesta ainekseen, joka ei ole jätettä), ei pidetä jätteenä. Pykälän 1 kohdan jätteen määritelmä vastaa tätä määritelmää.

Tähdettä tai prosessitähdettä ei ole kansallisessa lainsäädännössä määritelty. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan tähteitä voivat olla maatalouden, vesiviljelyn, kalastuksen ja metsätalouden tähteet sekä prosessitähteet. Prosessitähde on aine, joka ei ole lopputuote, johon tuotantoprosessilla suoraan pyritään. Prosessitähde ei ole tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, eikä prosessia ole tarkoituksellisesti muunnettu sen tuottamiseksi. Tähteitä ovat esimerkiksi raakaglyseroli, mäntyöljypiki ja lanta. RES-direktiivin liitteessä V on viljelykasvien tähteistä mainittu esimerkkinä oljet, sokeriruokojätteet, kuoret, tähkät ja pähkinänkuoret sekä muista jalostustähteistä raakaglyseroli (jalostamaton glyseroli). Pykälän 2 kohdan prosessitähteen määritelmä ja 3 kohdan tähteen määritelmä vastaisivat näitä määritelmiä.

Pykälän 4 kohdan nojalla biomassalla tarkoitettaisiin maataloudesta tai metsätaloudesta, niihin liittyviltä tuotannonaloilta taikka kalastuksesta tai vesiviljelystä peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa. Biomassa kattaisi sekä kasvi- että eläinperäisiä aineita. Määritelmä vastaisi RES-direktiivin 2 artiklan toisen kappaleen e alakohdan määritelmää. RES-direktiivin mukaisesti turvetta ei lueta biomassaksi, eikä lakia sovellettaisi turpeeseen.

Pykälän 5 kohdan nojalla biopolttoaineella tarkoitettaisiin nestemäistä tai kaasumaista liikenteessä käytettävää polttoainetta, joka tuotetaan biomassasta. Biopolttoaineita ovat esimerkiksi bioetanoli ja biodiesel. Määritelmä vastaisi RES-direktiivin 2 artiklan toisen kappaleen i alakohdan määritelmää. Esitykseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan jakeluvelvoitelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmä muutettaisiin viittaukseksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa tarkoitettuun biopolttoaineeseen.

Pykälän 6 kohdan nojalla bionesteellä tarkoitettaisiin biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten tuotettua nestemäistä polttoainetta. Esimerkiksi lämmityksessä käytettävä pyrolyysiöljy on bioneste. Määritelmä vastaisi RES-direktiivi 2 artiklan toisen kappaleen h alakohdan määnritelmää.

Polttoaineverolaissa ei säädetä biopolttoaineista eikä bionesteistä, vaan nestemäisistä polttoaineista, joista osa tuotetaan biomassasta ja osa fossiilisista polttoaineista. Biopolttoaineina tai bionesteinä on pidettävä muun muassa seuraavia nestemäisiä polttoaineita: bioetanoli, bio-MTBE, bio-TAME, bio-ETBE, bio-TAEE, biobensiini, biodiesel (FAME), HVO-diesel, synteettinen biodiesel (BTL) ja biometanoli.

Pykälän 7 kohdan nojalla raaka-aineella tarkoitettaisiin biopolttoaineen tai bio-nesteen tuottamisessa tai valmistuksessa käytettyä, 4 kohdassa tarkoitettua biomassaa. Raaka-aineita voisivat olla esimerkiksi metsähake ja rypsiöljy.

Pykälän 8 kohdan nojalla kulutukseen luovuttamisella tarkoitettaisiin valmisteverotuslain 8 §:ssä tarkoitettua kulutukseen luovuttamista, muun muassa valmisteveron alaisten tuotteiden poistumista väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä sekä valmisteveron alaisten tuotteiden valmistusta tai jalostusta väliaikaisen verottomuuden järjestelmän ulkopuolella.

Pykälän 9 kohdan nojalla toiminnanharjoittajalla tarkoitettaisiin oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tuottaa, valmistaa, tuo maahan luovuttaa kulutukseen tai käyttää raaka-ainetta, biopolttoainetta, bionestettä tai niitä sisältäviä polttoaineita tai tosiasiallisesti määrää toiminnasta ja johon lakia sovelletaan 2 §:n nojalla. Toiminnanharjoittajia olisivat muun muassa jakeluvelvoitelaissa tarkoitettu jakelija, polttoaineverolain biopolttoaineita tai bionesteitä koskevien säännösten nojalla verovelvollinen sekä päästökauppalaissa tarkoitettu toiminnanharjoittaja, joka lain soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa käyttää bionesteitä ja päästöselvityksessä ilmoittaa niiden päästökertoimeksi nollan. Toiminnanharjoittaja olisi myös 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu valtionavustuksen saaja.

Pykälän 10 kohdan nojalla kestävyyskriteereillä tarkoitettaisiin biopolttoaineita ja bionesteitä koskevia vaatimuksia, joista säädettäisiin tarkemmin 6—10 §:ssä.

2 luku. Kestävyyskriteerit

5 §.Kestävyyskriteerien soveltaminen. Pykälässä olisi yleissäännös biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien soveltamisesta. Yksityiskohtaisesti kestävyyskriteereistä säädettäisiin 6—10 §:ssä. RES-direktiivin 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti biopolttoaine-, bioneste- ja raaka-aine-eriin ei sovelleta muita kuin 6—10 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä.

Pykälä vastaisi RES-direktiivin 17 artiklan 1 ja 6 kohtaa. Pykälän nojalla 6—9 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä sovellettaisiin riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Jätteistä ja prosessitähteistä tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyden arviointiin sovellettaisiin kuitenkin ainoastaan 6 §:ssä säädettyä kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevaa kestävyyskriteeriä. Lisäksi maatalouden raaka-aineita koskevan 10 §:n mukaista kestävyyskriteeriä sovellettaisiin Euroopan unionin alueella viljeltyihin maatalouden raaka-aineisiin.

Jätteen ja prosessitähteen määritelmät sisältyisivät 4 §:ään. Jos kyse ei olisi prosessitähteistä, vaan tähteet olisivat suoraan peräisin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta tai metsätaloudesta, myös muut 7—10 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit tulisivat sovellettaviksi. Sen sijaan mainittuihin aloihin liittyviltä tuotannonaloilta peräisin olevista prosessitähteistä tuotettuihin biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sovellettaisiin ainoastaan 6 §:ssä säädettyä kestävyyskriteeriä. Tämä on myös todettu kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevassa tiedonannossa.

6 §.Kasvihuonekaasupäästövähennys. Pykälässä säädettäisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevasta kestävyyskriteeristä, ja sillä saatettaisiin lakitasolla voimaan RES-direktiivin 17 artiklan 2 kohta.

Pykälän nojalla biopolttoaineen tai bionesteen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen verrattuina korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonepäästöihin olisi oltava vähintään 35 prosenttia pienemmät. Kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva vaatimus kiristyisi 50 prosenttiin 1 päivästä tammikuuta 2017 ja edelleen 60 prosenttiin 1 päivästä tammikuuta 2018. 60 prosentin vaatimusta sovellettaisiin kuitenkin vain, jos biopolttoaine- tai bioneste-erä on tuotettu 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen toimintansa aloittaneessa laitoksessa. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan laitoksen käsite kattaa kaikki tuotantoprosessissa käytettävät jalostuslaitokset.

Kasvihuonekaasupäästövähennys olisi mahdollista laskea joko käyttämällä todellisia arvoja, jotka toiminnanharjoittaja laskee itse, tai RES-direktiivin liitteen V mukaisia oletusarvoja. Näiden oletusarvojen käyttöön liittyy rajoituksia.

RES-direktiivin 19 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään tilanteista, joissa toiminnanharjoittajat voivat käyttää oletusarvoja antaakseen näyttöä kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevan kestävyyskriteerin täyttymisestä. Liitteen V osat A, B, D ja E sisältävät biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketjujen oletusarvoja. Vapaaehtoisista järjestelmistä ja oletusarvoista EU:n biopolttoaineiden ja bionesteiden EU:n kestävyysjärjestelmässä annetun komission tiedonannon (2010/C 160/01), jäljempänä vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskeva tiedonanto , mukaan komission tarkoituksena on päivittää oletusarvoja kahden vuoden välein ja tarvittaessa muulloinkin. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon liite I sisältää oletusarvojen sekä eriteltyjen oletusarvojen ja todellisten arvojen yhdistelmien käyttämistä koskevia ohjeita.

Suomessa maatalouden viljelytuotteista valmistettujen biopolttoaineiden osalta ei voida käyttää RES-direktiivin liitteen V osan A mukaisia biopolttoaineiden oletusarvoja eikä osan D mukaisia eriteltyjä viljelyn oletusarvoja, koska viljelyn kasvihuonekaasupäästöjen taso on direktiivin oletusarvoja korkeampi matalamman satotason takia. Suomi on toimittanut EU:n komissiolle rapsin ja vehnän viljelyn kasvihuonekaasupäästöjä koskevat arvot, ja arvot ylittävät oletusarvot. Niiden käyttö kestävästi tuotettujen biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineena on kuitenkin mahdollista, jos koko tuotantoketjun todellinen kasvihuonekaasupäästövähennys on 6 §:n mukainen. Viljelyn kasvihuonekaasupäästöt saattavat myös Suomessa muuttua muun muassa viljelytekniikan ja keskimääräisten satotasojen muuttuessa.

RES-direktiivin liite V ei sisällä oletusarvoja ohralle eikä rypsille. Ohralla ja rypsillä arvioidaan Suomessa olevan potentiaalia biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineena.

RES-direktiivin liitteen V osassa A ja B säädetään myös tyypillisistä arvoista, jotka koskevat biopolttoaineista peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä. Tyypillisiä arvoja ei ole tarkoitettu toiminnanharjoittajien käyttöön, vaan jäsenvaltiot voivat käyttää niitä RES-direktiivin 22 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laadinnassa.

RES-direktiivin 19 artiklan 1 kohdan mukaan kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevia todellisia arvoja voidaan käyttää aina riippumatta siitä, onko kyseessä olevalle biopolttoaineelle tai bionesteelle vahvistettu oletusarvo. RES-direktiivin liitteen V osaan C sisältyvät todellisen arvon laskentamenetelmät. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon liite II sisältää lisätietoja kasvihuonekaasuvaikutuksen laskentamenetelmistä. Tiedonannon mukaan laskentaan ei näytä olevan tarpeen sisällyttää sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tulokseen vain vähän tai eivät vaikuta siihen lainkaan. Esimerkkinä mainitaan prosessikemikaalit, joita käytetään vain vähäisiä määriä.

RES-direktiivin liitteen V osan C kohdan 6 mukaan viljelystä aiheutuvien päästöjen laskennassa voidaan todellisten arvojen sijaan käyttää keskiarvoja tietyn maantieteellisen alueen osalta. Tällaisista keskiarvoista on mahdollista laatia kansallisia luetteloita. Keskiarvot voidaan myös sisällyttää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään. RES-direktiivin liitteen V osan C kohdan 18 mukaan jätteiden, viljelykasvien tähteiden (esimerkiksi olki, sokeriruokojäte, kuori, tähkä, pähkinänkuori) ja muiden jalostustähteiden (esimerkiksi jalostamaton glyseroli) ei katsota aiheuttavan elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ennen kyseisen materiaalin keräämistä.

Maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevista ohjeista direktiivin 2009/28/EY liitteen V soveltamista varten annetussa komission päätöksessä (2010/335/EU) vahvistetaan ohjeet muun muassa maaperän hiilivarantojen yhdenmukaisesta esittämisestä ja hiilivarantojen laskennasta. Lisäksi EU:n komission tilauksesta on syyskuussa 2010 valmistunut kasvihuonekaasupäästöjen laskentaesimerkki selityksineen ja maaperän hiilivarantojen laskentaesimerkki selityksineen (kumpikin ECOFYS).

Kasvihuonekaasupäästövähennyksestä säädettäisiin 11 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, joka sisältäisi RES-direktiivin 19 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä liitteen V kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät täydentävät säännökset.

7 §.Biologinen monimuotoisuus. Pykälässä säädettäisiin biologista monimuotoisuutta koskevasta kestävyyskriteeristä, ja sillä saatettaisiin voimaan lakitasolla RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohta. Ratkaisevaa on, mikä alueen maankäyttömuoto oli tammikuussa vuonna 2008, jäljempänä vertailuajankohta , tai sen jälkeen. RES-direktiivissä ei ole yksilöity tiettyä vuoden 2008 tammikuun päivää.

Pykälän nojalla biopolttoaineen tai bionesteen valmistuksessa ei saa käyttää sellaisella alueella tuotettua raaka-ainetta, joka on vertailuajankohtana tai sen jälkeen ollut biologisesti erityisen monimuotoinen. Tällaisina alueina on pidettävä RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua aarniometsää ja muuta puustoista maata, b alakohdassa tarkoitettuja suojelualueita ja c alakohdassa tarkoitettua biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta.

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta aarniometsästä ja muusta puustoisesta maasta, joissa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja joissa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriintyneet. Arvioitaessa, onko aluetta pidettävä biologista monimuotoisuutta koskevan kestävyyskriteerin mukaisena aarniometsänä, voidaan tulkinta-apuna käyttää RES-direktiivin johdannon kohdassa 69 mainittua Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arvion mukaista aarniometsän määritelmää. Määritelmään liittyvien aarniometsien keskeisiä ominaispiirteitä koskevan FAO:n työasiakirjan mukaan aarniometsiä luonnehtivat metsien luontaiseen dynamiikkaan kuuluva puulajirakenne, lahopuuston esiintyminen ja luontainen ikärakenne sekä luontainen uudistuminen. Niiden tulisi myös olla riittävän laajoja luontaisten ominaispiirteiden säilyttämiseen, eikä niissä tulisi olla merkittäviä ihmistoiminnan vaikutuksia tai niistä tulisi olla kulunut riittävän pitkä aika. Direktiivin johdannon 69 kohdan mukaan näihin aarniometsiin rinnastetaan eräät muut metsät, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä ei tulisi pitää aarniometsinä.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta suojelualueesta. Menettelyt, joilla alue osoitetaan luonnonsuojelutarkoitukseen, poikkeavat eri maissa toisistaan. Suomessa biologista monimuotoisuutta koskevan kestävyyskriteerin mukaisia suojelualueita olisivat etenkin luonnonsuojelulain (1096/1996) taikka sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla perustetut luonnonsuojelualueet. RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdan nojalla EU:n komissiolla on toimivalta tunnustaa tiettyjä kansainvälisiin sopimuksiin taikka hallitusten välisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin perustuvia suojelualueita RES-direktiivin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi. Toistaiseksi komissio ei ole tehnyt tällaisia päätöksiä.

Pykälä 2 kohdassa säädettäisiin myös RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesta poikkeuksesta. Raaka-aineen tuotanto on kuitenkin sallittua b alakohdan mukaisilla suojelualueilla, jos esitetään näyttöä siitä, että raaka-aineen tuotanto ei haittaa alueen luonnonsuojelutarkoitusta.

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta biologisesti erityisen monimuotoisesta ruohoalueesta. Biologisesti erityisen monimuotoisena ruohoalueena on RES-direktiivin johdannon kohdassa 69 mainittu biologisesti erittäin monimuotoiset savannit, arot, pensaikot ja preeriat. EU:n komission tarkoituksena on antaa ruohoalueiden tulkinnasta tarkentavia ohjeita. Kestävyyskriteeri koskee RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan erityisen monimuotoisia ruohoalueita riippumatta siitä, ovatko ne luonnontilaisia. Biologisesti erityisen monimuotoisena ei kuitenkaan pidetä sellaista ruohoaluetta, joka ei ole luonnontilainen, jos esitetään näyttöä siitä, että alueen säilyminen ruohoalueena edellyttää raaka-aineen korjuuta. Suomessa erityisen monimuotoiset ruohoalueet eivät ole luonnontilaisia, ja alueiden säilyminen erityisen monimuotoisina ruohoalueina edellyttää esimerkiksi niittoa tai karjan laidunnusta.

Biologista monimuotoisuutta koskevasta kestävyyskriteeristä säädettäisiin 11 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, joka sisältäisi RES-direktiivin 17 artiklan 3 kohdan kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät täydentävät säännökset.

8 §.Maankäytön muutos. Pykälässä säädettäisiin maankäytön muutosta koskevasta kestävyyskriteeristä, ja sillä saatettaisiin lakitasolla voimaan RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohta. Ratkaisevaa on, mikä alueen maankäyttömuoto oli vertailuajankohtana ja onko se muuttunut vertailuajankohdan jälkeen.

Pykälän nojalla biopolttoaineen tai bionesteen valmistuksessa ei saisi käyttää sellaisella alueella tuotettua raaka-ainetta, joka on ollut erityisen runsashiilinen vertailuajankohtana, mutta ei sen jälkeen. Tällaisia erityisen runsashiilisiä alueita olisivat RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kosteikot, b alakohdassa tarkoitetut pysyvästi metsän peittämät alueet (latvuspeittävyys yli 30 prosenttia) ja c alakohdassa tarkoitetut alueet, joilla latvuspeittävyys on 10—30 prosenttia.

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista kosteikoista. RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan kosteikko on pysyvästi tai suuren osan vuotta veden peittämä tai kyllästämä maa. Tulkinnassa olisi otettava huomioon RES-direktiivin johdannon kohdan 73 mukaan Ramsarissa vuonna 1971 tehty vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus (SopS 3/1976), joka velvoittaa valtioita edistämään kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen ja vesilintujen suojelua perustamalla luonnonsuojelualueita vesiperäisille maille. Suomen 49 Ramsar-alueen yhteispinta-ala on 785 780 hehtaaria.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta pysyvästi metsän peittämästä alueesta. RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaan pysyvästi metsän peittämä alue on yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot kyseisellä paikalla. Määritelmä ei kata pääosin maatalouskäytössä olevia maita eikä taajamia. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan maatalouskäytössä olevalla maalla tarkoitetaan tässä maatalouden tuotantojärjestelmissä kasvatettavaa puustoa, esimerkiksi hedelmäviljelmiä, öljypalmuviljelmiä ja peltometsätalousjärjestelmiä, joissa kasveja kasvatetaan puukatteen alla.

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin RES-direktiivin 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta metsästä, jonka latvuspeittävyys on 10—30 prosenttia. RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan maankäytön muutosta koskeva kestävyyskriteeri koskee myös yli yhden hehtaarin laajuista maa-aluetta, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10—30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot kyseisellä paikalla. Kohdassa säädettäisiin myös RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesta poikkeuksesta. Raaka-aineen tuotanto on kuitenkin sallittua c alakohdassa tarkoitetuilla alueilla, jos esitetään näyttöä siitä, että 6 §:n mukainen kasvihuonekaasupäästövähennys toteutuu maankäyttömuodon muutoksesta aiheutuvasta hiilivarannon muutoksesta huolimatta. Tällöin on sovellettava RES-direktiivin liitteen V osan C mukaista menetelmää.

Pykälässä tarkoitetun kestävyyskriteerin soveltamisen kannalta ei kuitenkaan olisi estettä käyttää 1—3 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tuotettua raaka-ainetta biopolttoaineiden tai bionesteiden valmistuksessa, jos alueen maankäyttömuoto ei ole pysyvästi muuttunut vertailuajankohdan jälkeen. Maankäytön muutosta koskevaa kestävyyskriteeriä ei sen vuoksi esimerkiksi sovellettaisi vertailuajankohtana pysyvästi metsän peittämään alueeseen, jos raaka-aineen tuotannosta huolimatta alueen käyttötarkoitus ei muutu. Sen sijaan raaka-aine, joka on tuotettu vertailuajankohdan jälkeen metsästä raivatulla pellolta, ei ole maankäytön muutosta koskevan kestävyyskriteerin mukainen. Tältä osin sääntely perustuu RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan toiseen kappaleeseen.

Maankäytön muutosta koskevasta kestävyyskriteeristä säädettäisiin 11 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksen nojalla, joka sisältäisi RES-direktiivin 17 artiklan 4 kohdan kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät täydentävät säännökset.

9 §.Turvemaiden kuivattaminen. Pykälässä säädettäisiin turvemaiden kuivattamista koskevasta kestävyyskriteeristä, ja sillä saatettaisiin voimaan lakitasolla RES-direktiivin 17 artiklan 5 kohta. Ratkaisevaa on, mikä tilanne alueella oli kuivatuksen osalta vertailuajankohtana.

Pykälän nojalla raaka-aine ei saisi olla peräisin aiemmin kuivattamattomalta suolta, jonka kuivatus on tapahtunut vertailuajankohdan jälkeen.

Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan turvemaiden kuivattamista koskeva kestävyyskriteeri ei estäisi biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aineen tuotantoa turvemaalla, joka oli täysin kuivatettu vertailuajankohtana, tai turvemaalla, jota ei ole lainkaan kuivatettu vertailuajankohdasta lukien. Tiedonannon mukaan raaka-aineen tuotanto ei sen sijaan ole turvemaiden kuivattamista koskevan kestävyyskriteerin mukaista, jos tuotantoalueena on vertailuajankohtana osittain kuivatettu turvemaa, joka sen jälkeen kuivatetaan kokonaan.

Turvemaiden kuivattamista koskevasta kestävyyskriteeristä säädettäisiin 11 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, joka sisältäisi RES-direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät täydentävät säännökset.

10 §.Maatalouden raaka-aine. Pykälässä säädettäisiin biopolttoaineiden ja bionesteiden valmistuksessa käytetyistä maatalouden raaka-aineita koskevasta kestävyyskriteeristä, ja sillä saatettaisiin voimaan lakitasolla RES-direktiivin 17 artiklan 6 kohta. Maatalouden raaka-ainetta koskevaa kestävyyskriteeriä sovellettaisiin Euroopan unionissa viljeltyihin maatalouden raaka-aineisiin, ja soveltamisalaa koskeva tarkennus olisi 5 §:ssä. EU:n tavoitteena on edistää vaatimusten noudattamista kolmansissa maissa monenvälisin ja kahdenvälisin sopimuksin sekä vapaaehtoisten kansainvälisin ja kansallisin järjestelmin.

RES-direktiviin 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti kestävyyskriteerin täyttyminen edellyttää, että viljeltäessä biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineita unionin alueella, on noudatettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annettun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (jäljempänä EY-maataloustukiasetus ) liitteessä II olevassa A osassa otsikon ”Ympäristö” alla ja kyseisessä liitteessä olevassa 9 kohdassa luetelluissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia ja normeja sekä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla määriteltyjä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksia. EY-maataloustukiasetuksen 2 artiklassa on määritelty suora tuki, jolla tarkoitetaan viljelijälle suoraan asetuksen liitteessä I luetellussa tukijärjestelmässä myönnettävää tukea, sekä maataloustoiminta, jolla tarkoitetaan muun muassa maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä taikka maan säilyttämistä viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, ja maatalousmaa, jolla tarkoitetaan pellon, pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa.

EY-maataloustukiasetuksen liitteen II A osassa vahvistetuista vaatimuksista ja normeista tulevat siten sovellettavaksi:

1) luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivi 79/409/ETY 3 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b alakohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta sekä 5 artiklan a, b ja d alakohta, jotka on kansallisesti saatettu voimaan luonnonsuojelulailla (1096/1996) ja metsästyslailla;

2) pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 80/68/ETY 4 ja 5 artikla, jotka on kansallisesti saatettu voimaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1022/2006) ;

3) ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä annetun neuvoston direktiivin 86/278/ETY 3 artikla, joka on kansallisesti saatettu voimaan lannoitevalmistelailla (539/2006) , puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä annetulla valtioneuvoston asetuksella (282/1994) ja lannoitevalmisteista annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (12/2007) ;

4) vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY 4 ja 5 artikla, jotka on kansallisesti saatettu voimaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (931/2000) ;

5) luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artikla ja 13 artiklan 1 kohdan a alakohta, jotka on kansallisesti saatettu voimaan luonnonsuojelulailla.

EY-maataloustukiasetuksen liitteen II 9 kohdan nojalla kasvinsuojelua koskevien vaatimusten osalta tulee sovellettavaksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artikla.

EY-maataloustukiasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimukset on kansallisesti saatettu voimaan täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (189/2009) .

EY-maataloustukiasetuksen 22 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia paikalla todetakseen, noudattavatko viljelijät asetuksen 1 luvussa tarkoitettuja velvoitteita. Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan jäsenvaltion on sisällytettävä valvontajärjestelmän piiriin sellaiset sen alueella toimivat viljelijät, jotka toimittavat raaka-ainetta biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotantoa varten mutta jotka eivät kuulu valvontajärjestelmän piiriin. Perusteena tähän on se, että maatalouden raaka-ainetta koskeva kestävyyskriteerin todentamisesta ei säädetä RES-direktiivissä. Jos valvontajärjestelmä osoittaa, että raaka-aine ei ole maatalouden raaka-ainetta koskevan kestävyyskriteerin mukainen, jäsenvaltion on kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan otettava tämä huomioon muun muassa sovellettaessa RES-direktiivin 17 artiklaa.

EY-maataloustukiasetuksen kumoaminen on vireillä, ja asetus on tarkoitus korvata uusilla asetuksilla.

Pykälässä viitattaisiin yleisellä tasolla Euroopan unionissa suoria tukia saavan viljelijän noudatettavaksi säädettyihin tiettyihin keskeisiin hoitovaatimuksiin sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin. Pykälässä tarkoitetuista vaatimuksista säädettäisiin 11 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, joka sisältäisi RES-direktiivin 17 artiklan 6 kohdan kansallisen voimaansaattamisen edellyttämät täydentävät säännökset.

11 §.Tarkemmat säännökset kestävyyskriteereistä. Pykälän nojalla valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus antaa 5—10 §:ää tarkentavia säännöksiä sen mukaan kuin kyseisen pykälän perusteluissa on tarkemmin selostettu.

3 luku. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen

12 §.Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset. RES-direktiivin 18 artiklan 3 kohta edellyttää, että jäsenvaltioilla on kansallinen järjestelmä, jonka mukaisesti toiminnanharjoittajat voivat osoittaa biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien täyttymisen. Suomen kansallinen järjestelmä perustuisi toiminnanharjoittajan kestävyyskriteerien noudattamista koskevaan järjestelmään ( toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ). Toiminnanharjoittajalla tulisi olla tällainen järjestelmä, jollei kestävyyskriteerien täyttymistä osoiteta 24 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen järjestelmän nojalla.

Toiminnanharjoittaja määriteltäisiin 4 §:n 9 kohdassa. Määritelmän mukaan toiminnanharjoittajina tulevat kysymykseen vain ne, joihin lakia sovelletaan 2 §:n nojalla. Toiminnanharjoittajia olisivat esimerkiksi liikennepolttoaineiden jakelijat, joilla on velvollisuus noudattaa kestävyyskriteerejä jakeluvelvoitelain tai polttoaineverolain nojalla, ja päästökauppalaissa tarkoitettu toiminnanharjoittaja, joka ilmoittaa päästöselvityksessään laitoksessaan energian tuotantoon käytettyjen bionesteiden päästökertoimeksi nollan.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset perustuvat RES-direktiivin 17 ja 18 artiklaan. Pykälän 2 momentin nojalla toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tulisi sisältää 6—10 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien noudattamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Pykälän 3 momentin nojalla vaatimuksena olisi ainetase. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä noudatettavia menettelyjä ja ainetasetta koskevista vaatimuksista.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi 2 momentin 1 kohdan nojalla sisällyttää biopolttoaine- tai bioneste-erän kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemista ja erän 6 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin täyttymisen selvittämistä koskevat tiedot tai raaka-aine-erän kasvihuonekaasupäästön laskemista koskevat tiedot. Kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevan kestävyyskriteerin täyttyminen edellyttää, että biopolttoaineen tai bionesteen elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt verrattuina korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöihin ovat vähintään 35 prosenttia pienemmät ja 1 päivästä tammikuuta 2017 vähintään 50 prosenttia pienemmät. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevaa päätöstä olisi tarvittaessa muutettava 17 §:n mukaisesti, jos biopolttoaineen tai bionesteen tuotantolaitos aloittaa toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen. Tällöin toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään sisältyvien tietojen perusteella olisi pystyttävä osoittamaan biopolttoaine- tai bioneste-erän kasvihuonekaasupäästövähennyksen olevan vähintään 60 prosenttia.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi 2 momentin 2 kohdan nojalla sisällyttää myös tiedot biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineiden alkuperän selvittämiseksi 7—9 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien mukaisesti. Tietojen perusteella olisi pystyttävä osoittamaan, että raaka-aineiden tuotannossa on noudatettu 7 §:ssä säädettyä biologista monimuotoisuutta koskevaa kestävyyskriteeriä, 8 §:ssä säädettyä maankäytön muutosta koskevaa kestävyyskriteeriä ja 9 §:ssä säädettyä turvemaiden kuivattamista koskevaa kestävyyskriteeriä eikä raaka-aineita ole hankittu 7—9 §:n nojalla kielletyiltä alueilta.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tulisi sisältää vaaditut tiedot ainoastaan siltä osin kuin kestävyyskriteeri on merkityksellinen toiminnanharjoittajan toiminnan kannalta. Tämän arvioinnissa toiminnanharjoittajan käyttämien raaka-aineiden hankintaketjut ovat keskeisiä. Jos raaka-aineet ovat jätteitä tai prosessitähteitä, sovelletaan 5 §:n nojalla vain 6 §:ssä säädettyä kestävyyskriteeriä. Tällöin toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään ei vastaavasti ole tarpeen sisällyttää tietoja biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineiden alkuperän selvittämiseksi 7—9 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien mukaisesti.

Kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon mukaan 7—9 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien täyttyminen voidaan esittää monilla tavoin. Tiedonannossa mainitaan erikseen ilmavalokuvat, satelliittikuvat, kartat, maarekisterimerkinnät ja -tietokannat (esimerkiksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan alalla käytettävä yhdennetty hallinta- ja valvontajärjestelmä IACS) sekä paikkaa koskevat tutkimukset. Tiedonannon mukaan näyttö voi olla positiivista tai negatiivista. Esimerkiksi aarniometsää koskevan kriteerin täyttyminen voidaan osoittaa positiivisesti esittämällä maa-alueesta vertailuajankohtana otettu ilmavalokuva, josta näkyy, että sillä viljellään sokeriruokoa, tai negatiivisesti esittämällä alueen kaikista aarniometsistä kartta, josta näkyy, ettei maa-alueella ole vertailuajankohtana aarniometsää. Biologista monimuotoisuutta, maankäytön muutosta ja turvemaiden kuivattamista koskevien kestävyyskriteerien soveltamisen kannalta keskeistä on maankäyttömuoto tai turvemaan osalta kuivatuksen tilanne vertailuajankohtana. Myös aiempaa näyttöä voi olla mahdollista käyttää. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän mukaan voidaan esittää esimerkiksi näyttöä, että raaka-aine on peräisin ennen vuotta 2008 maatalouskäytössä olevalta maa-alueelta. Tämä voi olla riittävä näyttö sen osoittamiseksi, että 7—9 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit täyttyvät osittain tai kokonaan.

EU:n komission rahoituksella on kesäkuussa 2011 valmistunut toiminnanharjoittajille ja todentajille suunnattu ohjeistus maankäyttömuodon selvittämiseksi (ECOFYS). Ohjeistus sisältää yksityiskohtaista analyysia 7—9 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien soveltamisesta erilaisissa tilanteissa. Valmisteilla on myös eurooppalainen standardisarja (prEN 16214), johon kuuluva standardi EN 16214-3 on jo voimassa. Standardisarjaan sisältyy muun muassa 7—9 §:n säädettyjen kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa sovellettavia periaatteita ja menettelyjä.

Pykälän 2 momentin 3 kohta koskisi maatalouden raaka-ainetta koskevaa 10 §:ssä säädettyä kestävyyskriteeriä, jota sovelletaan vain Euroopan unionissa viljeltyihin maatalouden raaka-aineisiin. Toiminnanharjoittajan olisi selvitettävä, kuuluuko raaka-aineiden tuotanto kyseisen EU:n jäsenvaltion maatalousvalvonnan piiriin, ja varmistettava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä, että raaka-aineen tuottajalta saadaan viipymättä tieto, jos toimivaltainen valvontaviranomainen toteaa 10 §:ssä tarkoitettujen vaatimusten noudattamisessa puutteita. Jos valvonnassa ilmenee mainitussa pykälässä tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen osalta puutteita, tulee toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä kuvata, miten tällöin toimitaan. Jos Euroopan unionin alueella viljelty maatalouden raaka-aine ei kuitenkaan kuuluisi EU:n jäsenvaltion maatalousvalvonnan piiriin, toiminnanharjoittajan olisi selvitettävä, miten varmistetaan biopolttoaine- tai bioneste-erän raaka-aineiden 10 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin täyttyminen.

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketjussa on tyypillisesti useita vaiheita. Raaka-aine muutetaan usein ensin joksikin välituotteeksi ja sitten vasta lopputuotteeksi. Kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettava suhteessa lopputuotteeseen. Tämä puolestaan edellyttää, että väittämät on tehtävä suhteessa käytettyyn raaka-aineeseen tai käytettyihin välituotteisiin. Raaka-aineita tai välituotteita koskeva tieto tai niitä koskevat väittämät yhdistetään lopputuotteita koskeviin väittämiin niin sanotulla alkuperäketjumenetelmällä. Alkuperäketju sisältää yleensä kaikki vaiheet raaka-ainetuotannosta polttoaineen kulutukseen luovuttamiseen. RES-direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa alkuperäketjumenetelmäksi on vahvistettu ainetasemenetelmä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ainetasetta koskevasta vaatimuksesta. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi sisältyä ainetase. Toiminnanharjoittajan tulisi ainetaseessa ottaa huomioon raaka-aineet, joita sen on tarkoitus käyttää, ja kyseisiä raaka-aineita koskevien erien tavanomaiset vaihtelut. Ainetaseeseen tulisi kirjata seoksesta poistettuja ja siihen lisättyjä kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan ( kestävyysominaisuuksiltaan ) toisistaan poikkeavia biopolttoaine- tai bioneste-eriä taikka raaka-aine-eriä koskevat tiedot. Ainetaseessa tulisi seoksesta poistettujen ja siihen lisättyjen erien kestävyysominaisuuksien ja määrien vastata toisiaan. Vastaavasti 2 momentissa tarkoitettuun erään olisi mahdollista katsoa kuuluvan sellaiset raaka-aine-, biopolttoaine- tai bioneste-erät, jotka eivät poikkea toisistaan kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan. Samaan erään voivat esimerkiksi kuulua sellaiset metsätalouden tähteet, joiden kasvihuonekaasupäästöjä kuvaavat luvut ovat samoja ja alkuperä 7—10 §:n soveltamisen kannalta sama.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan yhdistettäessä kestävyysominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia eriä tai yhdistettäessä seokseen eriä, joilla tällaisia ominaisuuksia ei ole, kunkin erän koko ja kestävyysominaisuudet tulee olla liitettävissä seokseen. Kun kestävyysominaisuuksiltaan samanlaisia eriä yhdistetään, vain erän kokoa on tarpeen mukauttaa vastaavasti. Jos erien kasvihuonekaasupäästöjä kuvaavat luvut ovat erilaisia, ne on pidettävä erillään eikä niistä voi laskea keskiarvoja kestävyysvaatimusten täyttymisen osoittamiseksi. Jos seos jaetaan, kuhunkin siitä erotettuun erään tulee voida liittää mikä tahansa kestävyysominaisuusyhdistelmä (koot ilmoitettava), kunhan seoksesta erotettujen erien joukon kestävyysominaisuusyhdistelmien koot ovat samat kuin seoksessa. Seos voi olla missä muodossa tahansa, jossa erät tavallisesti ovat kosketuksessa keskenään (esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa tai paikassa). Tiedonannon mukaan kestävyysominaisuuksiin voi sisältyä esimerkiksi todisteet kestävyyskriteerien noudattamisesta, kuvaus käytetyistä raaka-aineista, käytettyjen raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymistä koskeva ilmoitus ja kasvihuonekaasupäästöjä kuvaava luku. Tiedonannossa ei ole otettu kantaa siihen, onko mahdollista yhdistää raaka-aine-eriä, jotka poikkeavat ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen osalta toisistaan, jos ainetaseessa päästöksi merkitään huonoin arvo. Tällaisen tulkinnan ei voitaisi katsoa olevan ristiriidassa lain tavoitteiden kannalta, koska kasvihuonekaasupäästöjä koskevan kestävyyskriteerin täyttymisen kannalta on riittävää, että kasvihuonekaasupäästövähennys on vähintään 6 §:n mukainen.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan ainetase voi olla ajallisesti pysyväisluonteinen. Tällöin ei saa ilmetä vajetta eli millään hetkellä ei saa esiintyä tilannetta, jossa seoksesta on otettu enemmän kestävää ainesta kuin sitä on lisätty. Vaihtoehtoisesti tase voidaan saavuttaa tarkoituksenmukaisen ajanjakson kuluessa, ja se todennetaan säännöllisesti. Komission esittämän suosituksen mukaan tämä ajanjakso voisi kuitenkin olla enintään yksi vuosi. Molemmissa tapauksissa on oltava asianmukaiset järjestelyt, joilla taseen ylläpito varmistetaan.

Pykälän 4 momentin nojalla toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmältä vaadittaisiin lisäksi, että 6—10 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien noudattamisessa sovelletut menettelyt ja ainetase ovat tarkkoja, luotettavia ja väärinkäytöksiltä suojattuja. Vaatimus edellyttäisi muun muassa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän sisäinen valvonta ja 20 §:n mukainen kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastaminen on järjestetty. Vaatimus perustuu RES-direktiivin 18 artiklan 3 kohtaan.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan toiminnanharjoittajan järjestelmän tulisi yleisesti ottaen olla laatujärjestelmä, joka perustuu tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yleisistä puitteista ja päätöksen 93/465/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II olevan moduulin D1:n ( tuotantoprosessin laadunvarmistus ) kohtiin 2 ja 5.2. Kohta 2 koskee teknisiä asiakirjoja ja kohta 5.2 laatujärjestelmää.

Moduulin kohtaa 2 vastaavalla tavalla toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä edellyttäisi teknisiä asiakirjoja. Asiakirjojen perusteella olisi voitava arvioida, onko tuote asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, ja niihin olisi sisällyttävä asianmukainen analyysi ja arviointi riskistä tai riskeistä. Asiakirjoissa olisi täsmennettävä sovellettavat vaatimukset ja niiden on katettava biopolttoaineisiin, bionesteisiin tai raaka-aineisiin liittyvä toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta.

Moduulin kohtaa 5.2 vastaavalla tavalla toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tulisi olla laatujärjestelmä, jonka avulla varmistetaan, että biopolttoaineet, bionesteet tai raaka-aineet täyttävät sovellettavaksi tulevat kestävyyskriteerit. Toiminnanharjoittajan hyväksymät perusedellytykset, vaatimukset ja määräykset olisi kirjattava järjestelmällisesti ja täsmällisesti kirjallisiksi ohjelmiksi, menettelyiksi ja ohjeiksi. Laatujärjestelmää koskevien asiakirjojen avulla olisi voitava tulkita yhdenmukaisesti laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja tallenteita. Näissä asiakirjoissa olisi erityisesti oltava riittävä kuvaus seuraavista: laatutavoitteet ja organisaation rakenne, johdon vastuualueet ja toimivalta biopolttoaineiden, bionesteiden tai raaka-aineiden laadun osalta; biopolttoaineisiin, bionesteisiin tai raaka-aineisiin liittyvä toiminta sekä laadunvalvontaa ja laadunvarmistusta koskevat menetelmät, prosessit ja järjestelmälliset toimet; sisäiset ja ulkopuolisten tekemät tarkastukset ja testit sekä niiden suoritustiheys; laatupöytäkirjat; keinot, joilla valvotaan sovellettavaksi tulevien kestävyyskriteerien täyttymistä ja laatujärjestelmän toiminnan tehokkuutta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä erityisesti ainetaseesta.

13 §.Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva hakemus. Toiminnanharjoittajan olisi 1 momentin nojalla haettava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä Energiamarkkinavirastolta.

Pykälän 2 momentin nojalla hakemuksessa olisi esitettävä viranomaisharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajasta ja toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmästä. Keskeisiä olisivat 6—10 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien täyttymisen arviointiin liittyvät seikat siltä osin kuin niillä on merkitystä toiminnanharjoittajan biopolttoaineisiin, bionesteisiin tai raaka-aineisiin liittyvän toiminnan kannalta. Keskeisiä olisivat myös 12 §:n 3 momentissa tarkoitettua ainetasetta koskevat tiedot sekä selvitys käytettyjen menettelyjen ja ainetaseen tarkkuudesta, luotettavuudesta ja suojaamisesta väärinkäytöksiltä 12 §:n 4 momentin mukaisesti. Tässä selvityksessä tulisi myös esittää, miten 20 §:ssä vaadittu tarkastus ja 25 §:ssä vaadittu tietojen säilyttäminen on tarkoitus järjestää. Hakemukseen olisi liitettävä 27 §:n nojalla hyväksytyn todentajan lausunto toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta. Todentajan lausunnossa olisi arvioitava, täyttääkö toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä 12 §:ssä säädetyt edellytykset, ja selostettava havaitut puutteet.

Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Tarkempia säännöksiä olisi tarkoitus antaa lähinnä hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja todentajan lausunnossa käsiteltävistä asioista.

14 §.Hyväksymispäätös. Energiamarkkinavirasto päättäisi 1 momentin nojalla toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisestä. Hyväksyminen edellyttäisi, että hakemuksessa on osoitettu, että 12 §:ssä ja muualla tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä hyväksymiselle ole tässä laissa säädettyä estettä. Toiminnanharjoittaja olisi hakemuksessaan velvollinen osoittamaan, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä täyttää 12 §:ssä säädetyt edellytykset ja muualla tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Energiamarkkinaviraston päätösharkinnan kannalta keskeinen olisi todentajan lausunto. Jos todentajan lausunnossa on esitetty puutteita, tulisi toiminnanharjoittajan selvittää, miten puutteet on korjattu.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymispäätöksen sisällöstä. Hyväksymispäätöksessä tulisi olla toiminnanharjoittajan yksilöinti- ja yhteystiedot sekä muut tarvittavat tiedot. Hyväksymispäätöksessä olisi 1 kohdan mukaan määrättävä toimenpiteistä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkkuuden, luotettavuuden ja suojauksen varmistamiseksi, esimerkiksi tarkennettava kasvihuonekaasupäästöjen laskemisessa, 7—10 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa tai ainetaseen soveltamisessa noudatettavia menettelyjä. Jos toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän mukainen ainetase ei ole pysyväisluonteinen, Energiamarkkinaviraston olisi määrättävä enintään vuoden pituinen ajanjakso, jonka kuluessa tase saavutetaan.

Hyväksymispäätöksessä olisi 2 momentin 2 kohdan mukaan määrättävä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen varmistamisesta, esimerkiksi määrättävä todentajan tarkastuksen määräajoista. Todentajan olisi 20 §:n nojalla tarkastettava säännöllisesti ja sen mukaan kuin hyväksymispäätöksessä tarkemmin määrätään, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää noudatetaan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Energiamarkkinavirasto harkitsisi tarkastuksen määrävälejä muun muassa sen mukaan, kuinka laajan maantieteellisen alueen ja tuotantoketjun sekä millaisia kestävyyskriteerejä toiminnanharjoittajan hyväksymisjärjestelmä kattaa. Tarkastus olisi tarpeen tehdä useammin kuin kerran vuodessa, jos toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamiseen liittyy keskimääräistä enemmän riskejä. Jos ainetase ei ole pysyväisluonteinen, Energiamarkkinaviraston olisi määrättävä, miten taseen saavuttaminen 2 momentin 1 kohdan nojalla määrätyssä ajanjaksossa varmistetaan.

Hyväksymispäätöksessä olisi lisäksi 2 momentin 3 kohdan nojalla mahdollista antaa määräyksiä muista, yleisen tai yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja päätöksen edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista, esimerkiksi tietojen antamisesta Energiamarkkinavirastolle valvontaa varten ja tietojen säilyttämisestä sekä sidosryhmäyhteistyöstä. Energiamarkkinavirasto voi lisäksi sisällyttää hyväksymispäätökseen informatiivisia seikkoja, esimerkiksi kestävyyskriteerien soveltamisesta.

15 §.Hyväksymispäätöksen voimassaolo. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymispäätös olisi voimassa viisi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Määräaika olisi sama kuin EU:n komission RES-direktiivin 18 artiklan nojalla hyväksymien vapaaehtoisten kansallisten ja kansainvälisten järjestelmien hyväksymistä koskevien päätösten voimassaoloaika. RES-direktiivin 18 artiklan 6 kohdan nojalla komission päätökset voidaan tehdä enintään viideksi vuodeksi.

Pykälän 2 momentin nojalla hyväksymispäätöksen voimassaoloa olisi mahdollista jatkaa viisi vuotta kerrallaan. Voimassaolon jatkamisen edellytyksenä olisi, että toiminnanharjoittaja on noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä. Keskeisiä velvollisuuksia ovat muun muassa 20 §:ssä säädetty toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastamista koskeva velvoite, 22 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus ja 25 §:ssä säädetty tietojen säilyttämisvelvollisuus. Toiminnanharjoittajan olisi haettava hyväksymispäätöksen voimassaolon jatkamista riittävän ajoissa ennen määräajan päättymistä, jotta Energiamarkkinavirasto ehtisi käsitellä asian.

16 §.Hyväksymispäätöksen voimassaolon päättyminen. Hyväksymispäätös raukeaa määräajan päättyessä. Jos hyväksymispäätöksen voimassaoloa on jatkettu 15 §:n 2 momentin nojalla ennen määräajan päättymistä, pysyisi toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva päätös voimassa.

Pykälän 1 momentin nojalla Energiamarkkinavirasto voisi päättää, että hyväksymispäätös lakkaa olemasta voimassa, jos biopolttoaineiden, bionesteiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole edelleen tarpeen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuspäätöksen kannalta. Kun toiminta on ollut keskeytyneenä vähintään vuoden, ei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastaminen 20 §:n mukaisesti käytännössä usein ole enää mahdollista. Energiamarkkinavirastolla olisi kuitenkin harkintavaltaa asiassa, jos keskeytyksestä huolimatta toiminnanharjoittaja osoittaa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset.

Pykälän 2 momentin nojalla Energiamarkkinaviraston olisi päätettävä, että hyväksymispäätös lakkaa olemasta voimassa, jos toiminnanharjoittaja sitä hakee. Jos toiminnanharjoittaja ei enää tarvitse toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää, voisi toiminnanharjoittaja vapautua kestävyysjärjestelmään liittyvistä velvoitteista hyväksymispäätöksen raukeamisen tultua lainvoimaiseksi.

17 §.Hyväksymispäätöksen muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin Energiamarkkinaviraston toimivallasta päättää hyväksymispäätöksen ja sen määräyksen muuttamisesta.

Energiamarkkinavirasto voisi pykälän 1 momentin nojalla muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä annettua määräystä, jos määräyksen perusteessa tapahtuu pysyväksi katsottava muutos. Määräystä voi esimerkiksi olla tarpeen muuttaa, kun kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa tai ainetaseen soveltamisessa noudatettavia menettelyjä on tarpeen tarkistaa EU:n komission tulkintojen perusteella.

Pykälän 2 momentin nojalla Energiamarkkinavirasto voisi toiminnanharjoittajan hakemuksesta muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevaa päätöstä, jos kestävyysjärjestelmässä on tapahtunut pysyväksi katsottava muutos. Perusteena hyväksymispäätöksen muuttamiselle voi esimerkiksi olla kestävyysjärjestelmän laajeneminen alueellisesti tai uusiin raaka-aineisiin, kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa noudatettavien menettelyjen muuttaminen tai ainetasetta koskeva muutos. Toiminnanharjoittajan olisi liitettävä hakemukseen todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta siltä osin kuin se on tehtyjen muutosten perusteella tarpeen.

Pykälän 2 momentissa olisi viittaussäännös, jonka nojalla hyväksymispäätöksen muuttamiseen sovellettaisiin, mitä 14 §:ssä säädetään toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Pykälän 3 momentin nojalla 1 ja 2 momentin nojalla tehtävä päätös olisi voimassa 14 §:n nojalla tehdyn hyväksymispäätöksen mukaisesti. Hyväksymispäätös olisi siten voimassa viisi vuotta, eikä hyväksymispäätöksen muuttamista koskeva päätös pidentäisi hyväksymispäätöksen voimassaoloa.

18 §.Hyväksymispäätöksen peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin Energiamarkkinaviraston toimivallasta päättää hyväksymispäätöksen peruuttamisesta. Peruuttaminen edellyttäisi toiminnanharjoittajalta tahallista tai tuottamuksellista menettelyä.

Pykälän 1 kohdan nojalla Energiamarkkinaviraston olisi harkittava hyväksymispäätöksen peruuttamista, jos hakemuksessa tai sen liitteessä on annettu virheellisiä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet päätökseen tai muutoin siihen liittyvään harkintaan. Kyseeseen tulisivat lähinnä 12 §:ssä tarkoitettuja seikkoja koskevat virheelliset tai puutteelliset tiedot.

Pykälän 2 kohdan nojalla Energiamarkkinaviraston olisi harkittava hyväksymispäätöksen peruuttamista, jos toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ei enää täytä 12 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Kyseessä voi esimerkiksi olla tilanne, jossa ainetase ei enää täytä 12 §:n 3 tai 4 momentin vaatimusta.

Pykälän 2 kohdan nojalla Energiamarkkinaviraston olisi myös harkittava hyväksymispäätöksen peruuttamista, jos toiminnanharjoittaja on olennaisella tavalla laiminlyönyt tai rikkonut tässä laissa säädettyä velvollisuutta tai rajoitusta taikka hyväksymispäätöksessä annettua määräystä. Keskeisiä velvollisuuksia olisivat 20 §:ssä säädetty toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastamista koskeva velvollisuus, 22 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus, 25 §:ssä säädetty tietojen säilyttämistä koskeva velvollisuus, 32 §:ssä säädetty tiedonantovelvollisuus ja 34 §:ssä säädetty viranomaistarkastuksiin liittyvä velvollisuus. Jos toiminnanharjoittaja laiminlyö 23 §:ssä säädetyt kestävyystodistusten antamista koskevat rajoitukset (esimerkiksi antaa kestävyystodistuksia, vaikka on olennaisella tavalla rikkonut tai laiminlyönyt hyväksymispäätöksessä annettua määräyksiä), voisi hyväksymispäätöksen peruuttaminen myös tulla vireille.

Energiamarkkinavirasto ei kuitenkaan voisi suoraan peruuttaa 2 kohdan tilanteissa hyväksymispäätöstä. Päätöksen peruuttaminen edellyttäisi, että Energiamarkkinaviraston toiminnanharjoittajalle antamat huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet korjaaviin toimenpiteisiin.

Pykälässä on otettu huomioon toiminnanharjoittajan oikeusturva. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi hyväksymispäätöksen peruuttamismahdollisuudet on sidottu vakaviin ja olennaisiin rikkomuksiin ja laiminlyönteihin sekä siihen, että toiminnanharjoittajalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet puutteiden, rikkomusten tai laiminlyöntien korjaamiseen.

19 §.Hyväksymispäätöksen siirto. Toiminnanharjoittaja voi siirtää biopolttoaineita, bionesteitä tai raaka-aineita koskevan 4 §:n 9 kohdassa tarkoitetun toiminnan (esimerkiksi valmistuksen, maahan tuonnin tai kulutukseen luovutuksen) toiselle toiminnanharjoittajalle. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevan hyväksymisjärjestelmän tulee tällöin olla siirrettävissä.

Pykälän 1 momentin nojalla Energiamarkkinaviraston olisi ilmoituksesta siirrettävä hyväksymispäätös toiselle toiminnanharjoittajalle. Siirtämisen edellytyksenä on, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä siirtyy kokonaisuudessaan toiselle toiminnanharjoittajalle. Siirtämistä varten toiminnanharjoittajan olisi kirjallisesti ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle kestävyysjärjestelmän siirtymisestä sekä toimitettava siirron saajaa koskevat yksilöinti- ja yhteystiedot ja muut tarpeelliset tiedot sekä siirron saajan suostumus siirtoon.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin velvollisuuksien ja oikeuksien siirtymisen ajankohdasta. Siirron saaja vastaisi toiminnanharjoittajalle tässä laissa säädetyistä velvollisuuksista saatuaan tiedon hyväksymispäätöksen siirtämisestä. Siirron saaja vastaisi esimerkiksi toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastamisesta 20 §:n mukaisesti, ilmoituksista Energiamarkkinavirastolle 22 §:n mukaisesti ja tietojen säilyttämisestä 25 §:n mukaisesti saatuaan tiedon hyväksymispäätöksen siirtämisestä. Vastaavasti siirron saajalla olisi oikeus antaa 23 §:ssä tarkoitettuja kestävyystodistuksia saatuaan tiedon hyväksymispäätöksen siirtämisestä.

Pykälän 3 momentin nojalla Energiamarkkinaviraston olisi siirtämisestä päättäessään samalla tarkistettava hyväksymispäätöstä 14 §:n 2 momentissa mainittujen seikkojen osalta. Biopolttoaineiden tai bionesteiden taikka raaka-aineiden maahantuonnin, valmistuksen tai muuhun niihin liittyvän toiminnan sekä näitä koskevan toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän siirtyminen toiselle toiminnanharjoittajalle saattaa esimerkiksi edellyttää, että 20 §:n mukainen tarkastus tehdään ainakin aluksi useammin. Määräys saattaa olla tarpeen myös 25 §:ssä tarkoitetusta tietojen säilyttämisestä siltä osin kuin kyse on ennen siirtoa kertyneen aineiston säilyttämisestä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Tarkempia säännöksiä olisi erityisesti tarkoitus antaa Energiamarkkinavirastolle siirtämistä varten ilmoitettavista tiedoista.

20 §.Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastaminen. Pykälässä säädettäisiin RES-direktiivin 18 artiklan 3 kohdan mukaisesta riippumattomasta tarkastuksesta.

Pykälän 1 momentin nojalla toiminnanharjoittajan olisi annettava 27 §:n nojalla hyväksytylle todentajalle toimeksianto tarkastaa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää noudatetaan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Kyseessä voi olla sama todentaja, joka on antanut 13 §:ssä tarkoitetun lausunnon toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevaa hakemusta varten. Todentajan olisi tarkastettava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä säännöllisesti. Hyväksymispäätöksessä määrättäisiin tarkemmin, kuinka usein tarkastus olisi tehtävä. Toiminnanharjoittajien kestävyysjärjestelmät voivat huomattavasti poiketa toisistaan, joten tarkastusvälin pituutta olisi harkittava tapauskohtaisesti. Yleensä voidaan kuitenkin arvioida, että tarkastus olisi syytä tehdä vuosittain.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkastusta koskevista vaatimuksista. Tarkastuksen tulisi olla järjestelmällistä ja riittävän laajaa. Tarkastuksessa olisi selvitettävä, että kestävyysjärjestelmän noudattamisesta ei poiketa merkittävällä tavalla. Tarkastuksen perustella todentajan olisi saatava riittävä varmuus siitä, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää noudatetaan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Todentajan tarkastus ei koske vain yksittäisten poikkeamien selvittämistä, vaan kestävyysjärjestelmän noudattamista kokonaisuudessaan hyväksymispäätöksen mukaisesti.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan vapaaehtoisissa järjestelmissä olisi säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa tarkastettava takautuvasti otos järjestelmän mukaisesti tehtyjä väittämiä. Vastaava toiminnanharjoittajien kestävyysjärjestelmää koskeva vaatimus sisältyisi 1 momenttiin. Tiedonannon mukaan todentajien vastuulla olisi määritellä, kuinka suuri otoksen olisi oltava, jotta saavutetaan todentamislausunnon antamiseen tarvittava luotettavuustaso. Vastaava vaatimus tarkastuksen laajuudesta sisältyisi 2 momenttiin. Tiedonannon mukaan vaatimuksena on, että tarkastukset suunnitellaan ja suoritetaan asianmukaisesti. Vastaavasti todentajan tulisi muun muassa laatia toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkastamista varten suunnitelma, joka on oikeassa suhteessa riskianalyysiin ja toiminnanharjoittajan toimintojen laajuuteen ja monimutkaisuuteen ja jossa on määritelty sovellettavat näytteenottomenetelmät. Todentajan tulisi tehdä tarkastus suunnitelman mukaisesti sekä tarvittaessa hankkia lisänäyttöä.

Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä erityisesti tarkastusta koskevasta suunnitelmasta ja tarkastuksen suorittamisesta.

21 §.Tarkastuskertomus. Pykälässä säädettäisiin 20 §:n nojalla tehdystä tarkastuksesta laadittavasta kertomuksesta ( tarkastuskertomus ). Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan vaatimuksena on, että tarkastuksista raportoidaan asianmukaisesti. Pykälä sisältäisi vastaavan vaatimuksen toiminnanharjoittajien kestävyysjärjestelmää koskeville tarkastuksille.

Pykälän 1 momentin nojalla todentajan olisi laadittava tarkastuskertomus sekä päivättävä ja allekirjoitettava se.

Pykälän 2 momentin nojalla tarkastuskertomuksessa olisi tarvittavalla tavalla yksilöitävä tarkastuksen kohteena ollut toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä. Tarkastuskertomuksessa olisi selostettava tarkastuksen kulku, jotta järjestelmällisyyttä ja laajuutta voidaan arvioida. Tarkastuskertomuksessa olisi myös selostettava tarkastuksessa tehdyt havainnot, jotka koskevat toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisesta poikkeamista, kestävyysjärjestelmään tai sen noudattamiseen liittyviä kehittämistarpeita sekä muita seikkoja, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamista hyväksymispäätöksen mukaisesti. Tarkastuskertomukseen tulisi sisältyä todentajan varmennus, joka koskee toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamista hyväksymispäätöksen mukaisesti. Todentajan havaitsemat poikkeamat eivät olisi esteenä varmentaa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää noudatetaan hyväksymispäätöksen mukaisesti, jos poikkeamat eivät kokonaisuuden kannalta ole merkittäviä tai toiminnanharjoittaja on asianmukaisella tavalla korjannut havaitut puutteet. Tarkastuskertomukseen tulisi myös sisältyä todentajan lausunto tarvittavista korjaavista toimenpiteistä, joilla esimerkiksi biopolttoaine-, bioneste-, tai raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen jäljitettävyyttä voidaan parantaa.

Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä erityisesti tarkastuskertomukseen sisällytettävistä asioista ja todentajan varmennuksesta.

22 §.Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus. Toiminnanharjoittaja olisi velvollinen viipymättä tekemään ilmoituksen Energiamarkkinavirastolle 1 momentin 1—4 kohdassa säädetyissä tilanteissa. Kyseiset tilanteet ovat keskeisiä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän valvonnan kannalta.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla ilmoitusvelvollisuus olisi pysyvistä muutoksista, jotka koskevat toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisen edellytystä tai hyväksymispäätöksessä annetun määräyksen perustetta. Tällaiset pysyvät muutokset voivat liittyä esimerkiksi raaka-aineeseen tai sen alkuperään, raaka-aineiden tuottajiin, kasvihuonekaasupäästöjen tai kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemiseen taikka ainetaseeseen. Muutokset saattavat edellyttää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen muuttamista 17 §:n mukaisesti.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava tarkastuskertomukseen sisältyvässä todentajan lausunnossa esitetyistä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä. Energiamarkkinaviraston olisi tarpeen arvioida, onko asiaan liittyen tarpeen pyytää 32 §:n nojalla tarkempia tietoja toiminnanharjoittajalta tai onko 34 §:n nojalla tarpeen kohdistaa toiminnanharjoittajaan Energiamarkkinaviraston valvontatarkastusta. Jos lausunnossa ei esitetä korjaavia toimenpiteitä, sen sisällöstä ei ole tarpeen ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle. Myöskään yleistä velvollisuutta toimittaa tarkastuskertomuksia Energiamarkkinavirastolle ei ole. Kulutukseen luovutetuista biopolttoaine- ja bioneste-eristä olisi kuitenkin 31 §:n nojalla laadittava kestävyyskriteeriselvitys, johon on liitettävä jäljennös tarkastuskertomuksesta.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla ilmoitusvelvollisuus koskisi olennaisia toiminnanharjoittajaa tai toiminnanharjoittajan organisaatiota koskevia muutoksia. Tällainen muutos saattaa edellyttää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevan hyväksymispäätöksen muuttamista 17 §:n mukaisesti, jos muutos on merkityksellinen esimerkiksi kestävyysjärjestelmän luotettavuuden kannalta.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan nojalla toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava yli vuoden kestävästä katkoksesta bio-polttoaineiden, bionesteiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotannossa, valmistuksessa, maahantuonnissa, kulutukseen luovuttamisessa tai käyttämisessä. Kun toiminta on keskeytynyt yli vuodeksi, toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastaminen 20 §:n mukaisesti ei käytännössä yleensä ole mahdollista. Energiamarkkinaviraston olisi selvitettävä, tulisiko 16 §:n nojalla harkita, että hyväksymispäätös lakkaa olemasta voimassa.

Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Tarkempia säännöksiä olisi lähinnä tarkoitus antaa Energiamarkkinavirastolle ilmoitettavista seikoista ja ilmoitusmenettelystä.

23 §.Kestävyystodistukset. Kestävyystodistus olisi osoitus siitä, että biopolttoaine- tai bioneste-erä on kestävyyskriteerien mukainen taikka raaka-aine-erä raaka-aineen alkuperää koskevien kestävyyskriteerien mukainen. Raaka-aine-erää koskeva kestävyystodistus voisi myös sisältää tiedon erän kasvihuonekaasupäästöstä.

Kestävyystodistus olisi eräkohtainen. Samaan erään olisi mahdollista ainetaseen mukaisesti katsoa kuuluvan sellaiset biopolttoaine-, bioneste- tai raaka-aine-erät, jotka eivät poikkea toisistaan kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavien ominaisuuksiensa osalta. Erää koskevaa tulkintaa on tarkemmin selostettu 12 §:n perusteluissa.

Oikeus kestävyystodistusten antamiseen olisi toiminnanharjoittajalla, jonka kestävyysjärjestelmä on hyväksytty ja joka noudattaa tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä. Keskeisiä tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia olisivat 20 §:n mukainen toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastaminen, 22 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus ja 25 §:n mukainen tietojen säilyttämisvelvollisuus.

Toiminnanharjoittaja voisi ryhtyä antamaan kestävyystodistuksia, kun toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva päätös on lainvoimainen. Kestävyystodistus voisi koskea myös biopolttoaine- tai bioneste-erää, jonka raaka-aineet on hankittu ennen toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevan hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tuloa, taikka raaka-aine-erää, joka on hankittu ennen hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Edellytyksenä tälle on kuitenkin, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä sisältää luotettavat ja muutoin asianmukaiset menettelyt asianomaisen erän kestävyyskriteerien täyttymisen varmistamiseksi ja että erä on luotettavasti ja muutoin asianmukaisesti kirjattu ainetaseeseen.

Pykälän 2 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä erityisesti kestävyystodistuksen sisällöstä ja tarvittavilta osin muodosta. Todistuksessa olisi tarpeen olla yksilöinti- ja tunnistetiedot sekä kestävyyskriteerien täyttymisen kannalta olennaiset tiedot. Toiminnanharjoittajan tulisi esimerkiksi numeroida todistukset juoksevasti tai käyttää muuta tunnistetietoa. Todistuksessa tulisi yksilöidä kyseessä olevan toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ja sitä koskeva hyväksymispäätös. Todistuksessa tulisi tarvittavalla tarkkuudella yksilöidä biopolttoaine- tai bioneste-erä taikka raaka-aine-erä, jota todistus koskee. Todistuksessa olisi ilmoitettava kyseessä oleva raaka-aine ja sen määrä sekä tiedot sen alkuperän 7—10 §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien täyttymisestä. Todistuksessa olisi ilmoitettava biopolttoaine- tai bioneste-erän kasvihuonekaasupäästövähennys tai raaka-aine-erän kasvihuonekaasupäästö. Lisäksi olisi ilmoitettava kasvihuonekaasupäästöjen tai päästövähennyksen laskemisen perusteita koskevat tiedot.

24 §.Vapaaehtoiset järjestelmät. Biopolttoaine- ja raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttyminen voitaisiin 23 §:ssä tarkoitettujen kestävyystodistusten ohella osoittaa vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin EU:n komissio on päätöksellään katsonut kyseisen järjestelmän sisältävän 6 §:n soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavan biopolttoaine-erän täyttävän 7—9 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit. Muilta osin kestävyyskriteerien täyttyminen voitaisiin osoittaa 23 §:n mukaisilla kestävyystodistuksilla. Kestävyystodistusten antaminen edellyttäisi 23 §:n nojalla, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä on hyväksytty. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen kestävyystodistuksilla tulisi kuitenkin käytännössä kysymykseen vain siltä osin kuin komission hyväksymä biopolttoaineita koskeva vapaaehtoinen järjestelmä ei kata 6—9 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä taikka toiminnanharjoittaja käyttää sellaisia raaka-aineita tai hankkii niitä sellaisilta alueilta, joihin hyväksyttyä järjestelmää ei sovelleta. Jos toiminnanharjoittajan käyttämä raaka-aine on Euroopan unionin alueella viljelty maatalouden raaka-aine, ei komission hyväksymää vapaaehtoista järjestelmää myöskään ole mahdollista soveltaa 10 §:ssä tarkoitetun kestävyyskriteerin osalta.

Pykälä perustuu RES-direktiivin 18 artiklan 4—7 kohtaan.

EU:n komission toimivalta hyväksyä vapaaehtoisia järjestelmiä perustuu RES-direktiivin 18 artiklan 4 kohtaan. EU:n komissio voi katsoa, että biomassatuotteiden tuotantovaatimuksia koskevat vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät sisältävät RES-direktiivin 17 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavat biopolttoaine-erien täyttävän 17 artiklan 3—5 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit. EU:n komissio voi myös päättää, että kasvihuonekaasupäästövähennyksen määrittämiseen tähtäävät vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät sisältävät 17 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa. RES-direktiivin 18 artiklan 5 kohdan nojalla komissio voi tehdä päätöksen vain, jos kyseinen järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuudelle, läpinäkyvyydelle ja riippumattomille tarkastuksille asetetut vaatimukset. Kasvihuonekaasupäästövähennysten määrittämisjärjestelmien on lisäksi täytettävä RES-direktiivin liitteessä V esitetyt menetelmiä koskevat vaatimukset.

RES-direktiivin 18 artiklan 6 kohdan nojalla komission vapaaehtoisia järjestelmiä koskevat hyväksymispäätökset tehdään neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen ja enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

RES-direktiivin 18 artiklan 7 kohdan nojalla jäsenvaltio ei saa vaatia lisänäyttöä 17 artiklan 2—5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien täyttymisestä sellaiselta toiminnanharjoittajalta, joka esittää kestävyyskriteerien täyttymisestä komission hyväksymän järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot. Lisänäyttöä voidaan kuitenkin vaatia siltä osin kuin komission hyväksymä järjestelmä ei kata mainittuja kestävyyskriteerejä.

EU:n komissio on päätöksellään hyväksynyt seuraavat vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät: ISCC (International Sustainability and Carbon Certification), Bonsucro EU, RTRS EU RED (Round Table on Responsible Soy EU RED), RSB EU RED (Roundtable of Sustainable Biofuels EU RED), 2BSvs (Biomass Biofuels voluntary scheme), RBSA (Abengoa RED Bioenergy Sustainability Assurance), Greenergy (Greenergy Brazilian Bioethanol verification programme), Ensus (Ensus voluntary scheme under RED for Ensus bioethanol production), Red Tractor (Red Tractor Farm Assurance Combinable Crops & Sugar Beet Scheme), SQC (Scottish Quality Farm Assured Combinable Crops (SQC) scheme), REDcert, NTA 8080 ja RSPO RED (Roundtable on Sustainable Palm Oil RED). Lisäksi useiden vapaaehtoisten järjestelmien hyväksyminen on vireillä EU:n komissiossa.

EU:n komission hyväksymien järjestelmien soveltamisalat poikkeavat toisistaan muun muassa maantieteellisesti sekä raaka-aineiden ja kestävyyskriteerien suhteen. Soveltamisalaltaan laajimpia ovat ISCC, RSB EU RED, RBSA, REDcert ja NTA 8080. Bonsucro EU ja Greenergy koskevat ainoastaan sokeriruokopohjaisia tuotteita ja RTRS EU RED ainoastaan soijapohjaisia tuotteita EU:n alueen ulkopuolella. RSPO RED kattaa ainoastaan palmuöljypohjaiset tuotteet. Lisäksi Greenenergy on maantieteellisesti rajattu Brasiliaan. Ensus koskee Britanniassa ja rajoituksin muualla EU:n alueella tuotettua rehuvehnää, Red Tractor ainoastaan Britanniassa tuotettua viljaa, rapsia ja sokerijuurikasta ja SQC ainoastaan Britannian pohjoisosissa tuotettua syysvehnää, maissia ja rapsia. Bonsucro EU, 2BSvs, Greenenergy ja NTA 8080 eivät kata biologista monimuotoisuutta koskevaa kestävyyskriteeriä siltä osin kuin kyse on erityisen monimuotoisista ruohoalueista. Red Tractor ja SQC kattavat rajoitetusti kasvihuonekaasuvähennystä koskevan kestävyyskriteerin.

Päätöksissään EU:n komissio on todennut, että asianomaista järjestelmää voidaan käyttää RES-direktiivin 18 artiklan 1 kohdan noudattamisen osoittamiseksi. Päätöksissään EU:n komissio on myös velvoittanut viipymättä ilmoittamaan sellaisista muutoksista, jotka saattaisivat vaikuttaa päätökseen perustaan, ja varannut oikeuden päätöksen kumoamiseen. Päätöksen kumoaminen voi tulla kyseeseen, jos on selkeää näyttöä siitä, että järjestelmässä ei ole pantu täytäntöön päätöksen soveltamisen kannalta olennaisia osia tai tällaisten osien täytäntöönpano on vakavalla ja järjestelmällisellä tavalla laiminlyöty.

Pykälää ei sovelleta EU:n komission hyväksymiin vapaaehtoisiin järjestelmiin siltä osin kuin ne koskevat bionesteitä. EU:n komission päätösvalta ei RES-direktiivin 18 artiklan 4 kohdan sanamuodon perusteella koske bionesteitä. Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevassa tiedonannossa rohkaistaan jäsenvaltioita hyväksymään EU:n komission hyväksymät järjestelmät myös bionesteiden osalta, jos EU:n komissio on järjestelmää koskevassa päätöksessään todennut sen tarjoavan tarkkaa tietoa biopolttoaineista. Koska EU:n komissiolla ei ole toimivaltaa hyväksyä bionesteitä koskevia järjestelmiä, toiminnanharjoittajan olisi 13 §:n 1 momentin mukaisesti haettava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä Energiamarkkinavirastolta, mutta 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu todentajan lausunto olisi mahdollista korvata EU:n komission hyväksymän järjestelmän mukaisella sertifikaatilla tai vastaavalla. Energiamarkkinavirasto päättäisi hakemuksen hyväksymisestä 14 §:n mukaisesti.

RES-direktiivin 17—19 artiklan perustana on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artikla. EU:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta hyväksyä toisen jäsenvaltion kansallisen järjestelmän nojalla osoitettua biopolttoaine-, bioneste- tai raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymistä on kuitenkin erilaisia näkemyksiä, eikä vastavuoroisuus näyttäisi ainakaan aluksi toteutuvan. Toimivien sisämarkkinoiden kannalta vastavuoroista hyväksymistä olisi pidettävä tärkeänä. Asiaa arvioidaan olevan mahdollista edistää sekä jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä että vaikuttamalla EU:n komissioon.

25 §.Tietojen säilyttäminen valvontaa varten. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan tietojen säilyttämistä koskevasta velvollisuudesta. Kestävyyskriteerien täyttymisen noudattamisen valvonta edellyttää, että toiminnanharjoittajalta on saatavissa tarvittavat tiedot, joiden avulla Energiamarkkinaviraston olisi mahdollista varmistaa kestävyyskriteerien täyttymistä koskevien vaatimusten noudattaminen. 23 §:ssä tarkoitetut kestävyystodistukset ja 24 §:ssä tarkoitetut todistukset ja tiedot hyväksyttäisiin osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää tiedot ja aineiston sen mukaan kuin tässä pykälässä säädetään.

Valvonta liittyy jakeluvelvoitelain, polttoaineverolain, päästökauppalain ja lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain mukaiseen kestävyyskriteerien täyttymistä koskevaan vaatimukseen sekä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin valtionavustuspäätöksiin. Esitykseen sisältyy mainittuja lakeja koskevat muutosehdotukset, joiden mukaisesti kestävyyskriteereistä ja niiden täyttymisen osoittamisesta olisi voimassa, mitä biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa säädetään. Jos jakelija ei esimerkiksi täytä jakeluvelvoitetta, tulliviranomaisen on jakeluvelvoitelain 7 §:n nojalla määrättävä seuraamusmaksu, joka on 0,04 euroa megajoulelta. Polttoaineverolain nojalla verotaulukossa R- tai T-lyhenteellä merkittyjen tuoteryhmien mukaista veroa sovellettaisiin biopolttoaineisiin ja bionesteisiin, jos jakelija on biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain mukaisesti osoittanut kestävyyskriteerien täyttymisen.

Pykälän 1 momentti koskisi toiminnanharjoittajia, joiden kestävyysjärjestelmä on hyväksytty 14 §:n nojalla ja jotka osoittavat erien kestävyyskriteerien täyttymisen kestävyystodistuksilla, ja 2 momentti toiminnanharjoittajia, jotka osoittavat erien kestävyyskriteerien täyttymisen 24 §:ssä tarkoitetuilla todistuksilla tai tiedoilla.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla toiminnanharjoittajan olisi säilytettävä biopolttoaine- ja bioneste-eristä sekä raaka-aine-eristä aineisto, joka kuuluu toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään. Kyseessä olisi aineisto, jolla osoitetaan erän kestävyyskriteerien täyttyminen (esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä koskeva laskelma ja raaka-aineen alkuperää koskeva todistus), ja ainetaseeseen sisällytetty tieto erästä sekä erän kestävyystodistusta koskevat tiedot.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla toiminnanharjoittajan olisi säilytettävä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkastamiseen liittyvä aineisto. Kyseessä olisi 21 §:n nojalla laaditut todentajan tarkastuskertomukset, raportit sisäisistä auditoinneista sekä tiedot todentajan havaitsemien tai sisäisessä auditoinnissa todettujen poikkeamien perusteella tehdyistä korjaavista toimenpiteistä.

Pykälän 2 momentin nojalla toiminnanharjoittaja olisi velvollinen säilyttämään sertifiointia tai vastaavaa hyväksymistä ja siihen liittyvää kolmannen osapuolen tarkastusta koskevan aineiston sekä kestävyyskriteerien täyttymistä osoittavia todistuksia tai tietoja koskevan aineiston ja tiedot 1 momentissa säädetyn ajan.

Pykälässä tarkoitetun aineiston säilytysaika olisi viisi vuotta. Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan toiminnanharjoittajan on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamiseen liittyvä aineisto.

Säilytystavasta ei säädettäisi pykälässä tarkemmin, mutta pykälässä tarkoitetun aineiston tulisi olla saatavilla pykälässä säädetyn ajan.

Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Tarkempia säännöksiä olisi tarvittaessa tarkoitus antaa säilytettävästä aineistosta ja säilytystavasta.

4 luku. Todentajat

26 §.Todentajaksi hyväksymisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin todentajaa koskevista vaatimuksista. Todentajaksi hyväksyttäisiin hakija, joka on toiminnanharjoittajiin nähden ulkopuolinen ja puolueeton. Riippumattomuutta arvioitaisiin erityisesti 13 ja 17 §:ssä tarkoitettujen todentajien lausunnonantotehtävien, 20 §:ssä tarkoitetun tarkastustehtävän ja 21 §:ssä tarkoitetun tarkastuskertomuksen laadintatehtävän kannalta. Hakijan tulisi olla myös objektiivisesti katsoen puolueeton siten, ettei luottamus todentajan toimintaan yleisesti vaarannu. Tästä syystä pykälässä säädettäisiin, että hakijan tulisi olla tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissä riippumaton. Lisäksi hakijalla tulisi olla käytössään lausunnonanto-, tarkastus- ja tarkastuskertomuksen laadintatehtäviä varten riittävästi ammattitaitoista ja riippumatonta henkilöstöä. Ammattitaitoa koskevalla vaatimuksella varmistetaan, että hakija on pätevä todentajan tehtäviin. Pätevyys varmistetaan myös vaatimalla, että hakijalla on toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät.

Pykälän 1 momentin mukaan hakijalla tulisi lisäksi olla toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan vaaditaan, että todentaja on toiminnanharjoittajaan nähden ulkopuolinen ja tarkastettavaan toimintaan nähden riippumaton. Todentajalta vaaditaan myös tarkastustyössä tarvittavat perustaidot ja kestävyyskriteereihin liittyvän tarkastuksen suorittamiseen tarvittavat erityistaidot. Pykälässä säädetyt todentajaksi hyväksymisen edellytykset vastaisivat näitä vaatimuksia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.

27 §.Todentajaksi hyväksyminen. Pykälän 1 momentin mukaan Energiamarkkinavirasto päättäisi suomalaisen yhteisön tai säätiön taikka tällaisen osan hyväksymisestä todentajaksi hakemuksesta. Todentajaksi hyväksymistä koskeva menettely olisi sama, jota Energiamarkkinavirasto noudattaa hyväksyessään päästökauppalain tai tuotantotukilain mukaisia todentajia.

Todentajaksi hyväksyttäisiin, jos hakija osoittaa täyttävänsä 26 §:ssä säädetyt edellytykset. Edellytysten täyttyminen olisi osoitettava Mittatekniikan keskuksen akkreditointiyksikön (FINAS) tekemän akkreditoinnin tai pätevyydestä antaman lausunnon perusteella sen mukaan kuin vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa (920/2005) säädetään. Akkreditointimenettelyyn sisältyy jatkuva valvonta, jolla FINAS varmistaa, että todentaja jatkuvasti täyttää säädetyt edellytykset. Jos edellytysten täyttyminen perustuu FINASin antamaan lausuntoon, ei vastaavaa valvontaa ole.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymispäätöksen sisällöstä. Hyväksymispäätöksessä määriteltäisiin todentajan pätevyysalue, esimerkiksi rajaamalla se osaan 2 luvussa tarkoitetuista kestävyyskriteereistä, tiettyihin raaka-aineisiin tai tietyn toimialan toiminnanharjoittajiin. Hyväksymispäätöksessä annettaisiin myös yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa koskevat määräykset. Määräyksillä varmistettaisiin, että todentajan tehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi. Päätöksessä voitaisiin esimerkiksi vahvistaa, millaisia menettelyjä todentaja saa soveltaa, sekä velvoittaa sidosryhmäyhteistyöhön. Todentajan on jatkuvasti täytettävä sille asetetut vaatimukset, joten päätöksessä voitaisiin muun muassa vahvistaa ajankohta, jolloin todentajan pätevyys on arvioitava uudelleen ja miten tämä arviointi järjestetään. Tämä on erityisesti tarpeen, kun todentajan pätevyys perustuu akkreditoinnin sijasta FINASin antamaan lausuntoon. Hyväksyminen voitaisiin antaa määräajaksi. Lähtökohtana on kuitenkin, että hyväksymispäätös olisi voimassa toistaiseksi, jos todentajan pätevyys perustuu FINASin akkreditointiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion hyväksymä todentaja rinnastettaisiin 1 momentissa tarkoitettuun todentajaan, jos todentaja on yhteisö tai säätiö taikka tällaisen osa ja täyttää 26 §:ssä säädetyt edellytykset. Lisäksi hyväksymisessä on tullut noudattaa vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään. Käytännössä tämä edellyttäisi kyseisen maan kansallisen akkreditointielimen toteamaa pätevyyttä.

Vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja koskevan tiedonannon mukaan on osoitettava, kuinka todentajaa koskevat vaatimukset taataan. Tiedonannon mukaan on suositeltavaa, että todentajilla on sellaisia tarkastuksia koskeva akkreditointi, joita näiden on määrä tehdä. Tiedonannossa on myös mainittu esimerkkejä tavoista osoittaa todentajien vaatimustenmukaisuus. Osoittamisessa voidaan esimerkiksi hyödyntää kansainvälisen standardoimisjärjestön standardeja ISO 19011, ISO 14065 ja ISO 14064-3, muita varmennustoimeksiantoja kuin tilintarkastuksia tai historiallisten taloudellisten tietojen tarkastelua koskevaa kansainvälistä varmennustoimeksiantostandardia ISAE 3000 sekä ISO-standardiohjetta 65 ja sitä vastaavaa eurooppalaista standardia EN 45011. Pykälässä säädettäisiin todentajaksi hyväksymisen edellytysten täyttymisen osoittamisesta vastaavalla tavalla. Suomessa todentajia koskevien vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa keskeisimpiä olisivat standardit ISO 14065 ja ISO 17065, joka korvaa ISO-standardiohjeen 65.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.

28 §.Todentajien tehtävät. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin 13 ja 17 §:ään, joissa säädettäisiin tarkemmin todentajan lausunnonantotehtävistä, 20 §:ään, jossa säädettäisiin tarkemmin todentajan tekemästä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkastuksesta, sekä 21 §:ään, jossa säädettäisiin tarkemmin tarkastuksen perusteella laadittavasta tarkastuskertomuksesta. Todentajan tehtävät liittyvät toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arviointiin, biopolttoaine- ja bioneste-erien sekä raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen arviointiin, toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen tarkastamiseen ja siihen liittyvään varmennukseen.

Pykälän 2 momentin mukaan todentajan tulisi seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen. Todentajilta vaadittava puolueettomuus ja luotettavuus edellyttävät myös, että todentajien toimintatavat sekä arviointiin ja varmennukseen liittyvät tulkinnat ovat yhtenevät. Tämän takia todentajien tulisi toimia yhteistyössä keskenään.

Pykälän 3 momentin mukaan todentajan olisi ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle kaikista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta 26 §:ssä mainittujen edellytysten täyttymiseen. Todentajan on oltava pätevä ja täytettävä vaatimukset koko toimintansa ajan, ja Energiamarkkinaviraston tulisi voida varmistua tästä. Ilmoitusvelvollisuuden kannalta keskeisiä muutoksia ovat esimerkiksi organisatoriset muutokset, akkreditointipäätökseen liittyvät muutokset, muutokset alihankintaan liittyvässä toiminnassa, muutokset omistussuhteissa ja henkilöstössä silloin, kun ne voivat vaikuttaa riippumattomuuteen ja pätevyyteen, sekä oleelliset toimintatapamuutokset.

Pykälän 4 momentin nojalla todentajan olisi vuosittain toimitettava Energiamarkkinavirastolle selvitys tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan ja sen tuloksista. Selvityksen tulisi sisältää muun muassa yleiskuvaus toiminnasta, tiedot annetuista lausunnoista, tehdyistä tarkastuksista ja niistä laadituista tarkastuskertomuksista, tiedot todentajan toimintaan kohdistuneista reklamaatioista ja niiden takia toteutetuista korjaavista toimenpiteistä sekä selvitys alihankinnan käyttämisestä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.

29 §.Todentajaan sovellettava muu lainsäädäntö. Pykälän 1 momentin mukaan todentajaan sovellettaisiin sen hoitaessa tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999; jäljempänä julkisuuslaki ), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) , hallintolakia (434/2003) ja kielilakia (423/2003) . Todentajan antamat lausunnot, tekemät tarkastukset ja niistä laatimat tarkastuskertomukset sekä niihin sisältyvät varmennukset perustuvat lainsäädäntöön, ja ne vaikuttavat sellaisenaan tai tosiasiallisesti sen asiakkaana olevan toiminnanharjoittajan oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin. Sen vuoksi todentajan on noudatettava momentissa mainittuja säädöksiä, joiden avulla turvataan säännösperusteisesti oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen todentajan toiminnassa.

Pykälän 2 momentin nojalla tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitavat todentajan työntekijät olisivat rikoslain 40 luvun nojalla rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä, sillä näitä henkilöitä olisi pidettävä rikoslain 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettuina julkista valtaa käyttävinä henkilöinä. Kyseessä on informatiivinen viittaus.

Pykälän 3 momentissa on informatiivinen viittaus vahingonkorvauslain (412/1974) soveltamisesta.

30 §.Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttamisesta. Muutokset voisivat koskea päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta tai annettua määräystä. Asia voisi tulla vireille myös todentajan hakemuksesta, esimerkiksi pätevyysalueen laajentaminen tulisi käytännössä aina vireille todentajan hakemuksesta. Pätevyysalueen muuttaminen edellyttäisi, että todentajalla on toimintaan vaadittava pätevyys ja muut 26 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät, ja tämä on osoitettu FINASin suorittamalla akkreditoinnilla tai muulla 27 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Määräyksen muuttamiseen olisi sovellettava, mitä 27 §:n 2 momentissa säädetään. Esimerkiksi todentajan 28 §:n 3 momentin nojalla ilmoittama muutos saattaa edellyttää määräyksen muuttamista. Jos todentajan toiminta siirtyy toiselle todentajalle, kyseessä ei olisi todentajaa koskevan hyväksymispäätöksen muutos, vaan uusi hyväksymispäätös. Todentajaksi hyväksymisen edellytysten täyttymistä ei kuitenkaan olisi käytännössä tarpeen selvittää uudestaan, jos kyse on vain nimenmuutoksesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin todentajaa koskevan hyväksymispäätöksen peruuttamisesta. Peruuttaminen edellyttäisi todentajalta tahallista tai tuottamuksellista menettelyä. Peruuttaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos todentaja hoitaa tarkastukseen ja varmennukseen liittyviä tehtäviä olennaisesti virheellisellä tai puutteellisella tavalla.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan tilanteissa Energiamarkkinaviraston olisi annettava todentajalle ensin huomautus ja varoitus. Hyväksyminen olisi peruutettavissa vasta, jos todentaja ei ole korjannut mainittuja puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta. Hallinnon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti todentajalle on annettava ensin mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin. Asetettavan määräajan pituus on viranomaisen harkinnassa, mutta määräajan tulee olla sen pituinen, että puute, rikkomus tai laiminlyönti on käytännössä mahdollista korjata kyseisessä ajassa.

5 luku. Valvonta

31 §.Kestävyyskriteeriselvitys. Pykälässä säädettäisiin tietojen toimittamista koskevasta velvoitteesta RES-direktiivin 18 artiklan 3 kohdan nojalla. Jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että ne saavat käyttöönsä luotettavaa tietoa ja pyynnöstä tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltiot ovat myös velvollisia vaatimaan riittäviä todisteita toimitettuihin tietoihin liittyvästä riippumattomasta tarkastuksesta. Jäsenvaltioiden tulee toimittaa tiedot koottuina EU:n komissiolle. Lisäksi RES-direktiivin 22 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on viimeistään vuoden 2011 lopussa ja sen jälkeen kahden vuoden välein toimitettava kertomus. Siihen sisällytettävät tiedot edellyttävät osin tietojen keräämistä toiminnanharjoittajilta.

Pykälän 1 momentin nojalla toiminnanharjoittajan olisi kalenterivuosittain laadittava kulutukseen luovutetuista biopolttoaine- ja bioneste-eristä selvitys kestävyyskriteerien noudattamiseen liittyvistä seikoista ( kestävyyskriteeriselvitys ). Kestävyyskriteeriselvitys olisi toimitettava kalenterivuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä Energiamarkkinavirastolle, joka valvoo lain noudattamista. Määräaika on sovitettu yhteen jakeluvelvoitelain 7 §:n ilmoittamisvelvollisuutta koskevan määräajan kanssa, joka on ilmoituksessa tarkoitettua kalenterivuotta seuraava maaliskuu.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin kestävyyskriteeriselvityksen sisällöstä. Kestävyyskriteeriselvityksessä tulisi ilmoittaa kulutukseen luovutettujen biopolttoaine- ja bioneste-erien raaka-aineita koskevat tiedot, lähinnä valmistuksessa käytetyt raaka-aineet ja niiden määrät, raaka-aineiden alkuperämaa ja muut alkuperää koskevat tiedot (esimerkiksi raaka-aineen toimittaja ja tuotantoalue). Raaka-aineiden osalta tulisi myös tarkentaa, miltä osin on kyse jätteiden, tähteiden, syötäväksi kelpaamattoman selluloosan tai lignoselluloosan hyödyntämisestä. Kestävyyskriteeriselvityksessä tulisi ilmoittaa kulutukseen luovutettujen erien sisältämät biopolttoaine- ja bionestemäärät sekä kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevat tiedot. Kestävyyskriteeriselvityksessä tulisi siten olla eriteltynä, miltä osin biopolttoaine- ja bioneste-erien kestävyyskriteerien täyttyminen osoitetaan 23 §:n mukaisilla kestävyystodistuksilla taikka 24 §:ssä tarkoitetuilla EU:n komission hyväksymän järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla. Jos jakelijan toiminta perustuu hyväksyttyyn toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään, tulisi kestävyyskriteeriselvitykseen liittää jäljennös 21 §:ssä tarkoitetusta todentajan tarkastuskertomuksesta. Siltä osin kuin kulutukseen luovutettujen biopolttoaineiden kestävyyskriteerien täyttyminen osoitetaan 24 §:ssä tarkoitetuilla todistuksilla tai tiedoilla olisi kestävyyskriteeriselvitykseen liitettävä tiedot sertifioitua tai vastaavalla tavalla hyväksyttyä toiminnanharjoittajaa koskevasta tarkastuksesta. Tämän tarkastuksen tulisi olla riippumaton ja laajuudeltaan vastaava kuin 20 §:ssä säädetään, ja siitä tulisi toimittaa vastaavat tiedot kuin 21 §:ssä säädetään. Etenkin todentajan tai 27 §:n 3 momentin nojalla todentajaan rinnastettavan tarkastuslaitoksen tai vastaavan varmennus kestävyyskriteerien noudattamista koskevan järjestelmän vaatimustenmukaisuudesta ja lausunto tarvittavista korjaavista toimenpiteistä olisivat tarpeellisia.

Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella olisi erityisesti tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä kestävyyskriteeriselvityksen toimittamisesta ja siinä esitettävistä tiedoista.

32 §.Tiedonsaantioikeus. Tehokas valvonta edellyttää laissa turvattua oikeutta saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Pykälän 1 momentin mukaan Energiamarkkinavirastolla olisi oikeus saada lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajilta, jotka eivät voisi liikesalaisuuteen tai yksityisyyden suojaan vedoten olla antamatta viranomaisen vaatimia tietoja. Valvontaa varten tarpeellisilla tiedoilla tarkoitettaisiin hyväksyttyyn toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään ja toiminnanharjoittajan kulutukseen luovuttamien biopolttoaine- ja bioneste-erien kestävyyskriteerien täyttymiseen liittyviä sekä muita tämän lain säännösten noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, joiden perusteella on mahdollista saada oikea ja riittävä kuva lain säännösten ja Energiamarkkinaviraston päätöksissä annettujen määräysten noudattamisesta.

Energiamarkkinavirasto voi määräyksellä velvoittaa antamaan tarvittavat tiedot ja tarvittaessa tehostaa määräystä 35 §:n 2 momentin nojalla uhkasakolla. Hyväksymispäätöksen peruuttaminen voi 18 §:n nojalla tulla harkittavaksi, jos tietojen antamisvelvollisuutta voidaan katsoa rikotun olennaisella tavalla.

Pykälän 2 momentin mukaan Energiamarkkinavirastolla olisi oikeus julkisuuslaissa tai muualla laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada toisilta viranomaisilta ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta (esimerkiksi Suomen metsäkeskukselta) tietoja, jos niillä on katsottava olevan olennainen merkitys tämän lain säännösten noudattamisen valvonnan kannalta. Kyseeseen tulisivat tiedot, jotka liittyvät toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisen edellytysten arviointiin ja hyväksymiseen sekä kestävyyskriteeriselvityksessä annettujen tietojen arviointiin. Kyseisiä tietoja voi esimerkiksi olla ympäristöviranomaisilla, maa- ja metsätaloutta koskevien säännösten noudattamista valvovilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla ja tulliviranomaisilla.

Julkisuuslaissa ei ole säännöksiä siitä, että salassa pidettäviä tietoja voisi luovuttaa toiselle viranomaiselle tietyn tehtävän suorittamiseksi. Asiasta täytyy säätää erikseen, koska kyseeseen saattaa tulla viranomaisen tiedonsaantitarpeen kannalta keskeinen tieto, joka julkisuuslain nojalla olisi salassa pidettävä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin todentajien velvollisuudesta luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja toisilleen sekä Energiamarkkinavirastolle. Todentajien velvollisuutena on tehdä yhteistyötä toistensa kanssa. Tehokkaan ja toimivan yhteistyön edellytyksenä on, että todentajat luovuttavat toisilleen myös salassa pidettäviä tietoja silloin, kun tiedot ovat tarpeen todentajien yhteistoiminnan kannalta esimerkiksi sen vuoksi, että toiminnanharjoittajien kestävyysjärjestelmiä koskevien tulkintakäytäntöjen yhtenevyys varmistettaisiin. Vastaavasti todentajan on luovutettava salassa pidettäviä tietoja Energiamarkkinavirastolle, kun tiedot ovat tarpeellisia valvonnan kannalta. Jos todentaja saisi toiselta todentajalta asiakirjan, joka julkisuuslain 24 §:n nojalla sisältää salassa pidettävää tietoa (esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuksia), koskisi julkisuuslain mukainen salassapitovelvoite myös asiakirjan saanutta todentajaa.

33 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Pykälän mukaan julkisuuslain salassapitosäännökset eivät estäisi tietojen luovuttamista syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Salassapitosäännösten estämättä Energiamarkkinavirasto voisi myös luovuttaa tietoja tullille verotuksen toimittamista ja valvontaa ja jakeluvelvoitelain mukaisia tehtäviä varten sekä Liikenteen turvallisuusvirastolle lentoliikenteen päästökauppaan liittyviä valvontatehtäviä varten. Lisäksi salassapitosäännökset eivät estäisi tietojen luovuttamista valtionapuviranomaiselle 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuksen valvontaa varten taikka työ- ja elinkeinoministeriölle, joka luovuttaisi tiedot edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, kun Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa tällaista edellytetään. RES-direktiivin 18 ja 22 artiklan nojalla jäsenvaltioilla on biopolttoaineisiin ja bionesteisiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia.

34 §.Energiamarkkinaviraston tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa varmistettaisiin Energiamarkkinaviraston tarkastusoikeus tiloissa ja alueilla, joihin pääsy on laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Tämä oikeus käsittää tilat ja alueet, joissa tarkastus on toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen taikka biopolttoaineiden, bionesteiden tai raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymisen valvonnan kannalta tarpeen. Tällaisia olisivat tilat ja alueet, joita sellainen toiminnanharjoittaja hallitsee, jonka kestävyysjärjestelmä on hyväksytty, taikka joilla biopoltto-aineita, bionesteitä tai raaka-aineita tuotetaan tai valmistetaan kestävyyskriteerien mukaisesti, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Energiamarkkinavirastolla olisi myös oikeus tehdä kyseisissä tiloissa ja alueilla tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin.

Pykälän 1 momentin nojalla tarkastuksessa olisi noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään. Hallintolain 39 §:n säännösten hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä yhdessä hallintolain 6 §:n sisältämien hallinnon oikeusperiaatteiden kanssa voidaan katsoa täyttävän tarkastusten toteuttamista koskevalle lainsäädännölle asetettavat vaatimukset. Koska hallintolain 39 §:n soveltuminen valvontatyyppisiin tarkastuksiin ei hallintolain esitöiden ( HE 72/2002 vp ) valossa ole täysin selvää, on pykälään tarpeen lisätä viittaussäännös, jonka nojalla tarkastuksissa noudatetaan soveltuvin osin hallintolain 39 §:n säännöksiä.

Pykälän 1 momentin nojalla tarkastuksessa voisi olla läsnä myös muun viranomaisen edustaja. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi ympäristöviranomaisten, maa- ja metsätaloutta koskevien säännösten noudattamista valvovien viranomaisten sekä veroviranomaisten ja tulliviranomaisten edustajat.

Perustuslain 10 §:n nojalla on turvattu kotirauha. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä ovat viranomaistarkastukset mahdollisia, kun on aihetta epäillä tapahtuneen rikos, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Energiamarkkinaviraston tarkastuksia koskeva toimivalta olisi 2 momentin nojalla rajoitettu, kun kyse on pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuista tiloista. Tällaisissa tiloissa tarkastukset olisivat mahdollisia vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos ( väärän todistuksen antaminen viranomaiselle ), 30 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikos ( markkinointirikos ) taikka 33 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikos ( väärennys ), ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Pykälän 3 momentin nojalla toiminnanharjoittajan ja muun tarkastuksen kohteena olevan olisi toimittava hyvässä yhteistyössä Energiamarkkinaviraston kanssa ja annettava kaikki tarkastuksen kannalta tarpeellinen aineisto sekä tarkastuksen suorittamisessa tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Todentajat olisivat 32 §:n 3 momentin nojalla velvollisia antamaan tietoja, jotka koskevat toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen valvontaa taikka biopolttoaine-, bioneste- tai raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen valvontaa.

Pykälän 4 momentin nojalla Energiamarkkinavirastolla olisi tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat asiakirjat, biopolttoaineiden, bionesteiden ja raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymistä koskeva aineisto sekä muuta tarkastettavaa aineistoa haltuunsa. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että aineiston haltuunotto on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulisi viipymättä palauttaa, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston hallussapitoa. Vaihtoehtoisesti Energiamarkkinavirasto voisi myös ottaa jäljennöksen aineistosta haltuunsa, jos aineiston jäljentämistä voidaan pitää mahdollisena tai tarkoituksenmukaisena.

35 §.Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälässä säädettäisiin Energiamarkkinaviraston käytettävissä olevista reaktiokeinoista, kun lain säännöksiä taikka lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei noudateta. Energiamarkkinavirasto voisi 1 momentin 1 kohdan mukaan kieltää toiminnanharjoittajaa tai todentajaa jatkamasta tai toistamasta säännösten tai toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä tai todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen tai muun tämän lain nojalla annetun määräysten vastaista menettelyä sekä 2 kohdan mukaan määrätä säännöksen tai määräyksen rikkoja täyttämään velvollisuutensa. Pykälän 1 momentissa tarkoitetut kiellot ja määräykset voisivat esimerkiksi liittyä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkastamiseen ja siitä laadittavaan tarkastuskertomukseen (20 ja 21 §), toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuuteen (22 §), kestävyystodistuksiin (23 §), tietojen säilyttämiseen (25 §) tai kestävyyskriteeriselvitykseen (31 §).

Energiamarkkinaviraston olisi ennen kiellon tai määräyksen antamista kuultava asianosaista. Kuulemiseen sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään. Kieltoa ja määräystä koskevan päätöksen tiedoksiantoon sovelletaan samoin, mitä hallintolaissa säädetään. Kun päätös sisältää asianosaista velvoittavan ratkaisun, on päätös annettava tiedoksi hallintolain 60 §:n mukaisesti todisteellisena tiedoksiantona.

Energiamarkkinaviraston 1 momentin nojalla antamaa kieltoa tai määräystä olisi 40 §:n nojalla muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Pykälän 2 momentin mukaan Energiamarkkinavirasto voisi tehostaa 1 momentin nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Pääsääntöisesti 1 momentin nojalla annettu päävelvoite ja uhkasakko määrättäisiin samalla päätöksellä.

36 §.Virka-apu. Pykälässä olisi viittaus poliisilakiin (43/1995) , jossa säädetään poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain 40 §:ssä ja 1 päivä tammikuuta 2014 alkaen poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:n 1 momentissa. Lisäksi pykälässä annettaisiin tulliviranomaisille toimivaltuudet virka-avun antamiseen.

37 §.Kestävyyskriteerisäännösten rikkominen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sakolla rangaistavista teoista. Mahdolliset rikkomustapaukset liittyvät lähinnä taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Rangaistavaa olisi, jos toiminnanharjoittaja tahallaan rikkoisi 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyväksymispäätöksessä olevaa määräystä, 20 §:n 1 momentissa säädettyä velvollisuutta teettää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän tarkastus taikka 22 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Rangaistavaa olisi myös, jos toiminnanharjoittaja antaisi kestävyystodistuksen vastoin 23 §:n 1 momentissa mainittuja edellytyksiä taikka osoittaisi kestävyyskriteerien täyttymisestä vastoin 24 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Jos toiminnanharjoittaja, joka luovuttaa biopolttoaineita tai bionesteitä kulutukseen (jakelija), tahallaan laiminlöisi 31 §:ssä tarkoitettua kestävyyskriteeriselvityksen antamista koskevaa velvollisuutta taikka sen sisältöä koskevia vaatimuksia, olisi kyseessä myös rangaistava teko.

Pykälän 1 momentissa on tarvittavalla täsmällisyydellä yksilöity kestävyyskriteerisäännösten rikkomista tarkoittavat toiminnat ja laiminlyönnit siten, että rangaistavuus on sanamuodon perusteella ennakoitavissa. Syyksiluettavuusvaatimuksena olisi tahallisuus.

Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin vain, jos samasta teosta ei muualla lainsäädännössä säädettäisi ankarampaa rangaistusta. Rikoslain 16 luvun 8 §:ssä säädetään rangaistus väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle, 30 luvun 1 §:ssä rangaistus markkinointirikoksesta ja 33 luvun 1 §:ssä rangaistus väärennyksestä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu teko huomioon ottaen sen haitallisuus, vahingollisuus, teossa osoitettu vähäinen syyllisyys ja muut tekoon liittyvät seikat olisi kokonaisuutena arvostellen vähäinen, ei rangaistusta kuitenkaan pykälän 2 momentin nojalla tuomittaisi. Tyypillisinä vähäisinä pidettäviä tekoja olisivat esimerkiksi tilanteet, joissa toiminnanharjoittaja laiminlyö velvollisuuden noudattamisen siihen liittyvän tulkinnanvaraisuuden vuoksi.

Pykälän 3 momentissa on säännös sanktiokumulaation estämiseksi.

Pykälässä säädetty rangaistusseuraamus ei olisi päällekkäinen jakeluvelvoitelain 11 §:ssä säädetyn seuraamusmaksun tai 12 §:ssä säädetyn virhemaksun kanssa eikä valmisteverotuslain 110 §:ssä säädetyn rangaistusseuraamuksen kanssa.

6 luku. Erinäiset säännökset

38 §.Ennakkotieto. Pykälän 1 momentin nojalla olisi mahdollista hakea Energiamarkkinavirastolta ennakkotieto siitä, onko kyseessä olevaa raaka-ainetta pidettävä jakeluvelvoitelain 5 §:n 2 momentissa ja polttoaineverolain 2 §:n 27 kohdassa tarkoitettuna raaka-aineena. Tällaisia raaka-aineita ovat RES-direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaiseti jätteet, tähteet, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosa ja lignoselluloosa. Hakemuksen voi tehdä sekä jakeluvelvoitelaissa tarkoitettu jakelija että muu toiminnanharjoittaja.

Pykälän 2 momentin nojalla hakemuksessa tulisi olla tiedot raaka-aineesta ja asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys, muun muassa perustelut, joiden nojalla raaka-ainetta voitaisiin pitää jätteenä, tähteenä, syötäväksi kelpaamattomana selluloosana tai lignoselluloosana.

Energiamarkkinavirasto ratkaisee osin raaka-aineen hyväksyttävyyden jätteeksi tai tähteeksi toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä. Asialla on merkitystä 6 §:ssä tarkoitetun kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemisen ja 7—10 §:ssä tarkoitettujen kestävyyskriteerien soveltamisen kannalta. Sen vuoksi hakemuksessa ei 2 momentin nojalla olisi mahdollista pyytää ennakkotietoa raaka-aineen hyväksymisestä jätteeksi tai tähteeksi, jos Energiamarkkinavirasto on jo ratkaissut asian toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä.

Pykälän 3 momentin nojalla ennakkotieto olisi voimassa toistaiseksi. Raaka-aineen hyväksymisellä jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi voi olla keskeinen merkitys biopolttoaineen tai bionesteen tuotantoinvestoinnin kannalta. Päätös on sen vuoksi tarpeen olla voimassa toistaiseksi. Jos raaka-aineessa tapahtuu muutoksia, olisi haettava uutta ennakkotietoa koskeva päätös.

Pykälän 3 momentin nojalla Energiamarkkinavirasto voisi peruuttaa antamansa ennakkotiedon lainkäyttöviranomaisen päätöksellä tapahtuneen säännöksen tulkinnan muuttumisen vuoksi tai muusta erityisestä syystä. Peruuttaminen tapahtuisi samoin perustein kuin tulliviranomaisen ennakkoratkaisun peruuttaminen valmisteverotuslain 104 §:n 3 momentin nojalla.

Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella olisi erityisesti tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä hakemusmenettelystä ja hakemukseen sisällytettävistä tiedoista.

39 §.Muutoksenhaku. Oikaisuvaatimusta koskevan päätöksentekomenettelyn uudistamisesta annetun hallituksen esityksen ( HE 226/2009 vp .) mukaan tavoitteena on lisätä oikaisuvaatimusjärjestelmän käyttöalaa ja merkitystä hallinnollisten riitaisuuksien ratkaisussa. Tämä parantaisi edellytyksiä pitää hallinnollisen oikeusturvan painopiste mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, millä olisi laajempia koko jälkikäteisen oikeusturvajärjestelmän toimivuuteen ulottuvia vaikutuksia. Oikaisuvaatimusjärjestelmän laajentamista tulisi arvioida hallinnonalakohtaisesti. Oikeusministeriössä on vireillä hanke oikaisuvaatimus- ja valituslupajärjestelmän laajentamiseksi.

Pykälän 1 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tämän lain nojalla tekemiin päätöksiin ei pääsääntöisesti saisi hakea muutosta valittamalla. Energiamarkkinaviraston 14 §:n nojalla tekemään toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevaan päätökseen, 16 §:n nojalla tekemään mainitun päätöksen voimassaolon päättymistä koskevaan päätökseen, 17 §:n nojalla tekemään mainitun päätöksen muuttamista koskevaan päätökseen ja 19 §:n nojalla tekemään mainitun päätöksen siirtoa koskevaan päätökseen, 27 §:n nojalla todentajaksi hyväkysymistä koskevaan päätökseen ja 30 §:n 1 momentin nojalla tällaisen päätöksen muuttamista koskevaan päätökseen sekä 38 §:n mukaiseen ennakkotietoon ei saisi hakea muutosta valittamalla, vaan ensin olisi haettava oikaisua Energiamarkkinavirastolta. Oikaisuvaatimusmenettelyyn sovellettaisiin hallintolain 7 a luvun säännöksiä. Oikaisuvaatimuksen käyttöä mainittujen päätösten osalta voidaan perustella asianosaisen oikeusturvan parantamisella sekä pyrkimyksellä sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta tehokkaaseen oikeusturvaan. Asianosainen voi esittää asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä, ja asia käsiteltäisiin Energiamarkkinavirastossa valitusta kevyemmässä menettelyssä.

Pykälän 2 momentin nojalla päätökseen, jolla Energiamarkkinavirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotiedon, ei saisi hakea muutosta. Muutoksenhakukielto olisi vastaava kuin verolainsäädännössä säädetään, esimerkiksi valmisteverotuslain 107 §:n 1 momentin nojalla päätökseen, jolla Tullihallitus on päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Pykälän 2 momentin nojalla oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen ja Energiamarkkinaviraston 18 §:n, 30 §:n 2 momentin ja 35 §:n nojalla tekemään päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusoikeus määräytyy hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla.

Pykälän 2 momentin nojalla hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee 1 momentissa tarkoitettua Energiamarkkinaviraston päätöstä, saisi hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ylintä oikeusastetta edeltäviä oikeussuojakeinoja voidaan näissä asiaryhmissä asian laatu huomioon ottaen pitää riittävinä. Lisäksi on otettava huomioon, että kyseisiin asiaryhmiin sovellettaisiin 1 momentin nojalla oikaisuvaatimusjärjestelmää.

Energiamarkkinaviraston 18 §:n nojalla tekemään toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä tai 30 §:n 2 momentin nojalla todentajan hyväksymistä koskevien päätösten peruuttamista koskeviin päätöksiin taikka 35 §:n nojalla rikkomuksen tai laiminlyönnin johdosta antamiin kieltoja tai määräyksiä koskeviin päätöksiin oikaisuvaatimusta ei oikeusturvanäkökohtien takia voida pitää soveltuvana, koska se hidastaisi pääsyä tuomioistuimeen.

Todentajat antavat lausuntoja 13 ja 17 §:ssä tarkoitettuja hakemuksia varten, tekevät tarkastuksia 20 §:n nojalla ja laativat tarkastuskertomuksia 21 §:n mukaisesti. Todentajat eivät kuitenkaan tee varsinaisia valituskelpoisia päätöksiä. Sen vuoksi muutoksenhakusääntelykään ei ole tarpeen.

40 §.Päätöksen täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin nojalla Energiamarkkinaviraston 18 §:n nojalla tekemä päätös toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen peruuttamisesta ja 30 §:n 2 momentin nojalla tekemää päätöstä todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen peruuttamisesta olisi pantavissa täytäntöön, vaikka asianosainen olisikin hakenut päätökseen muutosta valittamalla. Vastaavasti Energiamarkkinaviraston 35 §:n nojalla tekemää kieltoa tai määräystä koskevaa päätöstä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Energiamarkkinaviraston 18 §:n ja 30 §:n 2 momentin nojalla tekemä päätös on sidottu vakaviin ja olennaisiin laiminlyönteihin sekä siihen, että mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet puutteiden, rikkomusten ja laiminlyöntien korjaamiseen. Energiamarkkinaviraston 35 §:n nojalla antamat kiellot ja määräykset koskevat tilanteita, joissa toiminnanharjoittaja tai todentaja ei noudata lain säännöksiä taikka lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Kaikki 1 momentissa tarkoitetut päätökset koskevat käytännössä tilanteita, joissa kestävyyskriteerien täyttyminen voidaan katsoa olennaisella tavalla vaarantuvan. Tästä syystä päätöksiä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Muutoksenhakutuomioistuin voisi kuitenkin kieltää kyseisen Energiamarkkinaviraston päätöksen täytäntöönpanon taikka määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Energiamarkkinaviraston antaman ennakkotiedon noudattamisesta vastaavasti, mitä valmisteverotuslain 104 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään tulliviranomaisen ennakkoratkaisua koskevan päätöksen noudattamisesta.

Pykälän 2 momentin nojalla ennakkotietoa olisi hakijan vaatimuksesta noudatettava. Tästä poikettaisiin, jos ennakkotietoa annettaessa sovellettua säännöstä on sen voimassa ollessa muutettu tai ennakkotieto on 38 §:n 3 momentin nojalla peruutettu. Peruutettua ennakkotietoa olisi kuitenkin noudatettava hakijan vaatimuksesta kahden kalenterikuukauden ajan sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jolloin peruuttaminen annettiin hakijalle tiedoksi.

41 §.Maksut. Pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaus valtion maksuperustelakiin, jonka nojalla määräytyvät Energiamarkkinaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleiset perusteet sekä maksujen muut perusteet.

Pykälän 2 momentin nojalla tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia, ja niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) . Siten esimerkiksi Energiamarkkinaviraston toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevista päätöksistä perittävät maksut olisivat suoraan ulosottokelpoisia.

7 luku. Voimaantulo

42 §.Voimaantulo. Pykälässä olisi tavanmukainen voimaantulosäännös. Lain tultua voimaan Energiamarkkinavirasto voi ryhtyä hyväksymään todentajia, jotka siten saisivat valtuudet ryhtyä antamaan lausuntoja toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta. Tämä on tarpeen, jotta on mahdollista tehdä 13 §:n mukainen toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva hakemus.

43 §.Kestävyyskriteeriselvityksen toimittaminen. Kestävyyskriteeriselvitys olisi ensimmäisen kerran toimitettava Energiamarkkinavirastolle vuoden 2014 aikana kulutukseen luovutetuista biopolttoaine- ja bioneste-eristä.

1.2Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä

Jakeluvelvoitelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen biopolttoainetta koskevaa määritelmää muutettaisiin niin, että viitattaisiin biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 4 §:n 5 kohtaan. Lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan kulutukseen toimittamista koskevaa määritelmää muutettaisiin niin, että viitattaisiin valmisteverotuslain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun kulutukseen luovuttamiseen. Kyseiset muutokset ovat teknisluonteisia, eikä niillä olisi vaikutusta jakeluvelvoitelain soveltamiseen.

Jakeluvelvoitelain 2 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 a ja 5 b kohta. Jäte määriteltäisiin 5 a kohdassa viittaamalla biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 4 §:n 1 kohtaan. Tähde määriteltäisiin 5 b kohdassa viittaamalla mainitun lain 4 §:n 3 kohtaan. Jätteen ja tähteen määritelmät liittyvät jakeluvelvoitelain 5 §:n 2 momentin soveltamiseen.

Jakeluvelvoitelain 5 a §:ssä viitataan RES-direktiiviin. Pykälä kumottaisiin. Kestävyyskriteereistä ja niiden noudattamisesta säädettäisiin 5 §:n uudessa 3 momentissa.

Jakeluvelvoitelain 5 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa viitattaisiin biopolttoaineista ja bionesteistä annettuun lakiin. Biopolttoaineet laskettaisiin 1 momentin mukaiseen jakeluvelvoitteeseen vain, jos jakelija on mainitun lain mukaisesti osoittanut niiden täyttävän mainitussa laissa säädetyt kestävyyskriteerit. Mainitussa laissa säädettäisiin myös 2 momentissa tarkoitettuihin raaka-aineisiin liittyvästä Energiamarkkinaviraston ennakkotiedosta. Energiamarkkinavirasto ratkaisisi osin raaka-aineen hyväksyttävyyden jätteeksi tai tähteeksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 14 §:n nojalla tehtävässä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä. Energiamarkkinavirasto voisi myös mainitun lain 38 §:n nojalla antaa ennakkotiedon siitä, hyväksytäänkö biopolttoaineen tai bionesteen raaka-aine jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi sovellettaessa jakeluvelvoitelain 5 §:n 2 momentissa säädettyä tuplalaskentaa sekä polttoaineverolain 2 §:n 27 kohdan b alakohtaa ja 4 §:ää.

Jakeluvelvoitelain 7 §:n lisättäisiin uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Jakelijan ilmoittamisvelvollisuutta täydennettäisiin. Jakelijan olisi 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa myös tarkennettava, miten biopolttoaine-erien kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu ja mikä on 5 §:n 2 momentissa tarkoitettujen biopolttoaineiden osuus. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa noudatettavista menettelyistä säädetään biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 3 luvussa. Ilmoituksessa olisi pidettävä riittävänä tietoa sovelletusta menettelystä, esimerkiksi sitä, että erien kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän perusteella annetuilla kestävyystodistuksilla. Jos kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen perustuisi EU:n komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän mukaiseen sertifiointiin tai vastaavaan hyväksymiseen ja eristä annettuihin todistuksiin tai tietoihin, olisi yksilöitävä kyseinen järjestelmä.

Siirtymäsäännöksen nojalla jakelija voisi osoittaa ennen vuotta 2014 kulutukseen toimitettujen biopolttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymisen noudattamalla, mitä tämän lain voimaan tulleessa olleessa 5 a §:n 2 momentissa säädetään. Biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain tultua voimaan Energiamarkkinavirasto voi ryhtyä hyväksymään todentajia. Päätökset saataneen tehtyä noin kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Tämän jälkeen todentajat voisivat toiminnanharjoittajan toimeksiannosta ryhtyä arvioimaan toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää ja antaa siitä järjestelmän hyväksymistä koskevaa hakemusta varten tarvittavan biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 13 §:ssä tarkoitetun lausunnon. Toiminnanharjoittajien, joita koskee jakeluvelvoitelain mukainen jakeluvelvoite, tulisi toimittaa Energiamarkkinavirastolle riittävän ajoissa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva hakemus, jotta se olisi mahdollista käsitellä ja siitä voidaan antaa päätös vuoden 2013 aikana niin, että se olisi lainvoimainen vuoden 2014 alussa. Tällöin toiminnanharjoittaja voisi osoittaa kulutukseen toimitettujen biopolttoaine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen kestävyystodistuksilla. Energiamarkkinavirastossa tarvittava hakemusten käsittelyaika vaihtelee tapauskohtaisesti riippuen muun muassa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän laajuudesta ja todentajan lausunnossa havaitsemien puutteiden määrästä.

Siirtymäsäännöksen nojalla jakelijan olisi ensimmäisen kerran toimitettava 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot vuonna 2013 kulutukseen toimitettujen biopolttoaineiden osalta eli viimeistään maaliskuussa 2014.

1.3Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta

Polttoaineverolain 2 §:n 27 kohdassa olevat lyhenteiden R ja T määritelmät sekä 2 §:n 28 kohdassa oleva biomassan määritelmä sovitettaisiin yhteen biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain säännösten kanssa. Muutos olisi lähinnä teknisluonteinen ja vastaava kuin jakeluvelvoitelakiin ehdotettu muutos.

Polttoaineverolain nykyinen 4 §:n 3 momentti olisi tarpeeton 2 §:n 27 kohtaan ehdotettujen muutosten johdosta. Sen sijaan 4 §:n 3 momentissa olisi tarpeen säätää jätteitä, tähteitä, syötäväksi kelpaamatonta selluloosa-ainetta tai lignoselluloosaa koskevista biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain säännösten sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten soveltamisesta vastaavalla tavalla kuin jakeluvelvoitelakiin ehdotetussa 5 §:n uudessa 3 momentissa.

Arviolta viimeistään vuoden 2014 alussa kulutukseen luovutettavien biopolttoaine- ja biopolttoneste-erien kestävyyskriteerien täyttyminen perustuisi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain säännöksiin. Siirtymäaikana, joka koskisi ennen vuotta 2014 kulutukseen luovutettuja biopolttoaine- ja bioneste-eriä, verotukseen sovellettaisiin 2 §:n 27 kohdan a ja b alakohtaa sekä 4 §:n 3 momenttia sellaisena kuin ne olivat voimassa tämän lain tullessa voimaan. Tämä tarkoittaisi, että uudet kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevat menettelyt olisi mahdollista ottaa käyttöön myös verotuksessa mahdollisimman joustavasti ja yhdenmukaisesti muun lainsäädännön kanssa.

1.4Päästökauppalaki

Komission päästöjen tarkkailuasetuksen mukaan päästökauppa on RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tukijärjestelmä. Valmisteilla olevan komission päästöjen tarkkailuasetusta tulkintaohjeen mukaisesti päästökauppajärjestelmään kuuluvan laitoksen energian tuotantoon käytettyjen bionesteiden päästökerroin on nolla, jos bionesteet ovat RES-diretiivissä edellytetyllä tavalla osoitettu kestävyyskriteerien mukaisiksi.

Lakiin lisättäisiin uusi bionesteiden kestävyyttä koskeva 56 a §, jonka nojalla toiminnanharjoittajaa velvoitettaisiin noudattamaan biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa säädettyjä kestävyyskriteerejä ja osoittamaan kestävyyskriteerien täyttyminen mainitun lain nojalla. Velvoite koski toiminnanharjoittajaa, joka ilmoittaa päästöselvityksessä laitoksessaan energian tuotantoon käytettyjen bionesteiden päästökertoimeksi nollan. Bionesteellä tarkoitettaisiin mainitussa laissa tarkoitettua bionestettä eli biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten tuotettuja nestemäisiä polttoaineita (esimerkiksi pyrolyysiöljy).

Arviolta viimeistään vuoden 2014 alusta energian tuotantoon käytettyjen bioneste-erien kestävyyskriteerien täyttyminen perustuisi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain säännöksiin. Siirtymäaikana, joka koskisi ennen 1 päivää tammikuuta 2014 päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa energian tuotantoon käytettyjä bionesteitä, toiminnanharjoittaja voisi osoittaa bionesteiden kestävyyskriteerien täyttymisen noudattamalla biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä vastaavia vaatimuksia.

1.5Laki lentoliikenteen päästökaupasta

Komission päästöjen tarkkailuasetuksen mukaan myös lentoliikenteen päästökauppa on RES-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tukijärjestelmä. Valmisteilla olevan komission päästöjen tarkkailuasetusta koskevan tulkintaohjeen mukaan ilma-aluksessa käytettyjen biopolttoaineiden päästökerroin on nolla, jos biopolttoaineet ovat RES-diretiivissä edellytetyllä tavalla osoitettu kestävyyskriteerien mukaisiksi.

Lakiin lisättäisiin uusi biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva 11 a §, jonka nojalla ilma-aluksen käyttäjää velvoitettaisiin noudattamaan biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa säädettyjä kestävyyskriteerejä ja osoittamaan kestävyyskriteerien täyttyminen mainitun lain nojalla. Velvoite koski ilma-aluksen käyttäjää, joka ilmoittaa päästöselvityksessä ilma-aluksessa käytettyjen biopolttoaineiden päästökertoimeksi nollan. Biopolttoaineella tarkoitettaisiin mainitussa laissa tarkoitettua biopolttoainetta eli biomassasta tuotettuja nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita (esimerkiksi HVO eli vetykäsitelty kasviöljy).

Arviolta viimeistään vuoden 2014 alusta ilma-aluksessa käytettyjen biopolttoaine-erien kestävyyskriteerien täyttyminen perustuisi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain säännöksiin. Siirtymäaikana, joka koskisi ennen 1 päivää tammikuuta 2014 ilma-aluksessa käytettyjä biopolttoaineita, ilma-aluksen käyttäjä voisi osoittaa biopolttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymisen noudattamalla biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä vastaavia vaatimuksia.

Tässä laissa säädetään biopolttoaineille ja bionesteille asetettavista vaatimuksista ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.

Tätä lakia sovelletaan biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sen mukaan kuin biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa laissa (446/2007) , nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) , päästökauppalaissa (311/2011) ja lentoliikenteen päästökaupasta annetussa laissa (34/2010) säädetään.

Tätä lakia sovelletaan myös biopolttoaineisiin ja bionesteisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta. Valtionavustuspäätöksessä voidaan tarkemmin määrätä, miten tämän lain kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevaa 12—25 §:ää sovelletaan tuettavaan investointihankkeeseen, ja tuen saajan velvollisuudesta selvittää tuen myöntäjälle, miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu.

Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle.

Energiamarkkinavirasto valvoo tämän lain noudattamista sekä hoitaa muut tässä laissa säädetyt tehtävät.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Biopolttoaineiden ja bionesteiden on täytettävä 6 §:ssä säädetty kestävyyskriteeri riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Muihin raaka-aineisiin kuin jätteisiin ja prosessitähteisiin sovelletaan myös 7—9 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Maatalouden raaka-aineisiin sovelletaan lisäksi 10 §:ssä säädettyä kestävyyskriteeriä, jos raaka-aine on viljelty Euroopan unionin alueella.

Biopolttoaineen tai bionesteen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen verrattuina korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöihin on oltava:

Raaka-aine ei saa olla peräisin alueelta, joka tammikuussa vuonna 2008 tai sen jälkeen oli:

Raaka-aine ei saa olla peräisin alueelta, jonka maankäyttömuoto on muuttunut pysyvästi vuoden 2008 tammikuun jälkeen, jos alue oli:

Raaka-aine ei saa olla peräisin aiemmin kuivattamattomalta turvemaalta, jonka kuivatus on tapahtunut vuoden 2008 tammikuun jälkeen.

Raaka-aineiden tuotannossa on noudatettava Euroopan unionissa suoria tukia saavan viljelijän noudatettavaksi säädettyjä ympäristöä ja kasvinsuojelua koskevia hoitovaatimuksia sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia.

Tarkempia säännöksiä kestävyyskriteereistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittajalla on oltava kestävyyskriteerien noudattamista koskeva järjestelmä ( toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ), jollei kestävyyskriteerien täyttymistä osoiteta 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän perusteella:

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään sisältyy ainetase, johon kirjataan seoksesta poistettuja ja siihen lisättyjä kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan ( kestävyysominaisuuksiltaan ) toisistaan poikkeavia biopolttoaine- tai bioneste-eriä taikka raaka-aine-eriä koskevat tiedot. Ainetaseessa seoksesta poistettujen ja siihen lisättyjen erien kestävyysominaisuuksien ja määrien on vastattava toisiaan.

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen menettelyjen ja 3 momentissa tarkoitetun ainetaseen on oltava tarkkoja, luotettavia ja väärinkäytöksiltä suojattuja.

Tarkempia säännöksiä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä noudatettavista menettelyistä ja ainetaseesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittajan on haettava kestävyysjärjestelmänsä hyväksymistä Energia-markkinavirastolta.

Hakemuksessa on esitettävä tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajasta ja kestävyysjärjestelmästä. Hakemukseen on liitettävä 4 luvussa tarkoitetun todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta.

Tarkempia säännöksiä hakemuksesta ja sen liitteenä toimitettavasta todentajan lausunnosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Energiamarkkinavirasto hyväksyy toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän, jos hakemuksessa on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä hyväksymiselle ole tässä laissa säädettyä estettä.

Hyväksymispäätöksessä on oltava tiedot toiminnanharjoittajasta sekä määräykset:

Hyväksymispäätös on voimassa viisi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Hyväksymispäätöksen voimassaoloa voidaan jatkaa viisi vuotta kerrallaan. Voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että toiminnanharjoittaja on noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä.

Energiamarkkinavirasto voi päättää, että hyväksyminen lakkaa olemasta voimassa, jos biopolttoaineiden, bionesteiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole edelleen tarpeen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuspäätöksen kannalta.

Energiamarkkinaviraston on päätettävä, että hyväksymispäätös lakkaa olemasta voimassa, jos toiminnanharjoittaja sitä hakee.

Energiamarkkinavirasto voi muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä annettua määräystä, jos määräyksen perusteessa on tapahtunut pysyväksi katsottava muutos.

Energiamarkkinavirasto voi toiminnan-harjoittajan hakemuksesta muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevaa päätöstä, jos kestävyysjärjestelmässä on tapahtunut pysyväksi katsottava muutos. Hakemukseen on liitettävä todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta siltä osin kuin se on tehtyjen muutosten perusteella tarpeen. Hyväksymispäätöksen muuttamiseen sovelletaan, mitä 14 §:ssä säädetään toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Hyväksymispäätöksen muuttamisesta tehty päätös on voimassa 14 §:n nojalla annetun hyväksymispäätöksen voimassaolon mukaisesti.

Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa hyväksymispäätöksen, jos:

Energiamarkkinaviraston on siirrettävä hyväksymispäätös toiselle toiminnanharjoittajalle, jos toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä siirtyy kokonaisuudessaan toiselle toiminnanharjoittajalle. Siirtämistä varten toiminnanharjoittajan on kirjallisesti ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle kestävyysjärjestelmän siirtymisestä sekä toimitettava tarpeelliset tiedot siirron saajasta ja tämän suostumus siirtoon.

Siirron saaja vastaa toiminnanharjoittajalle tässä laissa säädetyistä velvollisuuksista ja on oikeutettu antamaan kestävyystodistuksia 23 §:n nojalla saatuaan tiedon hyväksymispäätöksen siirtämisestä.

Päättäessään hyväksymispäätöksen siirtämisestä Energiamarkkinaviraston on samalla tarkistettava hyväksymispäätöstä 14 §:n 2 momentissa mainittujen seikkojen osalta.

Tarkempia säännöksiä siirtämistä koskevasta ilmoituksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittajan on säännöllisesti ja sen mukaan kuin hyväksymispäätöksessä tarkemmin määrätään annettava todentajalle toimeksianto tarkastaa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää noudatetaan hyväksymispäätöksen mukaisesti.

Tarkastuksessa on arvioitava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamista järjestelmällisesti ja riittävässä laajuudessa sekä selvitettävä, että kestävyysjärjestelmän noudattamisesta ei poiketa merkittävällä tavalla.

Tarkempia säännöksiä tarkastuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Todentajan on laadittava 20 §:n nojalla tehdystä tarkastuksesta päivätty ja allekirjoitettu kertomus ( tarkastuskertomus ).

Tarkastuskertomuksessa on yksilöitävä tarkastuksen kohteena ollut toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä, tarkastuksen kulku sekä siinä tehdyt havainnot poikkeamista, kehittämistarpeista ja muista seikoista. Tarkastuskertomukseen tulee sisältyä todentajan varmennus, joka koskee toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamista hyväksymispäätöksen mukaisesti, ja lausunto tarvittavista korjaavista toimenpiteistä.

Tarkempia säännöksiä tarkastuskertomuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle:

Tarkempia säännöksiä ilmoitettavista seikoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittaja, jonka kestävyys-järjestelmä on hyväksytty tässä luvussa säädetyllä tavalla ja joka noudattaa tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä, voi antaa biopolttoaine-, bioneste- ja raaka-aine-erästä kestävyystodistuksen osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä.

Tarkempia säännöksiä kestävyystodistuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti, voi osoittaa biopolttoaine- ja raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin komissio on katsonut järjestelmän sisältävän 6 §:n soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavan biopolttoaine-erän täyttävän 7—9 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit ja muilta osin sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.

Kestävyystodistus hyväksytään osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää:

Edellä 24 §:ssä tarkoitetut todistukset tai tiedot hyväksytään osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää tiedot ja aineiston 1 momentissa säädetyn ajan.

Tarkempia säännöksiä tietojen säilyttämisestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Todentajaksi hyväksytään hakija:

Tarkempia säännöksiä todentajaksi hyväksymisen edellytyksistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Energiamarkkinavirasto hyväksyy hakemuksesta suomalaisen yhteisön tai säätiön taikka tällaisen osan todentajaksi, jos 26 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen on osoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetun lain (920/2005) säännösten mukaisesti.

Hyväksymispäätöksessä määritellään todentajan pätevyysalue sekä annetaan yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa koskevat määräykset. Päätös voidaan antaa määräajaksi.

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa hyväksytty todentaja rinnastetaan 1 momentissa tarkoitettuun todentajaan, jos todentaja on yhteisö tai säätiö taikka tällaisen osa ja täyttää 26 §:ssä säädetyt edellytykset sekä hyväksymisessä on noudatettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa menettelyä.

Tarkempia säännöksiä menettelystä, jossa todentaja hyväksytään, ja hyväksymisen edellytysten arvioinnista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Todentaja antaa 13 ja 17 §:ssä tarkoitetut lausunnot sekä tekee 20 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen ja laatii siitä tarkastuskertomuksen 21 §:n mukaisesti.

Todentajan tulee seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen.

Todentajan on ilmoitettava Energia-markkinavirastolle muutoksista, joilla voi olla vaikutusta 26 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymiseen.

Todentajan on vuosittain toimitettava Energiamarkkinavirastolle selvitys toiminnastaan ja sen tuloksista.

Tarkempia säännöksiä todentajan tehtävistä ja niiden suorittamisesta sekä selvitysvelvollisuudesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Todentajaan sovelletaan sen hoitaessa tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) , sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) , hallintolakia (434/2003) ja kielilakia (423/2003) .

Todentajan palveluksessa olevaan työn-tekijään sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä.

Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) .

Energiamarkkinavirasto voi muuttaa todentajaksi hyväksymistä koskevassa päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta. Pätevyysalueen muuttamiseen sovelletaan, mitä 26 §:ssä ja 27 §:n 1 momentissa säädetään todentajaksi hyväksymisestä ja sen edellytyksistä. Energiamarkkinavirasto voi myös muuttaa päätöksessä annettua määräystä, jos se on tarpeen sen varmistamiseksi, että todentajan tehtävät suoritetaan asianmukaisesti. Määräyksen muuttamiseen sovelletaan, mitä 27 §:n 2 momentissa säädetään. Pätevyysalueen ja määräyksen muuttamista koskeva asia voi tulla vireille myös todentajan hakemuksesta.

Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen, jos:

Toiminnanharjoittajan tulee laatia selvitys kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamiensa biopolttoaine- ja bioneste-erien kestävyyskriteerien täyttymiseen liittyvistä seikoista ( kestävyyskriteeriselvitys ) ja toimittaa se Energiamarkkinavirastolle kalenterivuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä.

Kestävyyskriteeriselvityksessä tulee ilmoittaa kulutukseen luovutettujen biopolttoaine- ja bioneste-erien raaka-aineita koskevat tiedot, kulutukseen luovutettujen erien sisältämät biopolttoaine- ja bionestemäärät sekä kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskeva tieto. Kestävyyskriteeriselvitykseen tulee liittää jäljennös tarkastuskertomuksesta tai vastaavat tarkastusta koskevat tiedot.

Tarkempia säännöksiä kestävyyskriteeriselvityksen toimittamisesta ja kestävyyskriteeriselvityksessä esitettävistä tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Energiamarkkinavirastolla on oikeus saada tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta.

Energiamarkkinavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toisilta viranomaisilta ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja toiminnanharjoittajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista merkitystä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisen edellytysten arvioinnin ja hyväksymisen sekä kestävyyskriteeriselvityksessä annettujen tietojen arvioinnin kannalta.

Todentajat ovat salassapitosäännösten estämättä velvollisia antamaan todentajien yhteistoiminnan kannalta tarpeellisia tietoja toisilleen sekä valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja Energiamarkkinavirastolle.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, Energiamarkkinavirasto saa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja:

Energiamarkkinavirastolla on oikeus päästä tiloihin ja alueille, joita toiminnanharjoittaja hallitsee taikka joilla biopolttoaineita tai bionesteitä tai raaka-aineita tuotetaan tai valmistetaan kestävyyskriteerien mukaisesti, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia.

Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä, 30 luvun 1 §:ssä tai 33 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Toiminnanharjoittajan ja muun tarkastuksen kohteena olevan tulee avustaa Energiamarkkinavirastoa tarkastuksen suorittamisessa.

Energiamarkkinavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnan-harjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat asiakirjat tai niistä laadittu jäljennös, biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymistä koskeva aineisto tai siitä laadittu jäljennös sekä muuta tarkastettavaa aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

Energiamarkkinavirasto voi:

Energiamarkkinavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilaissa (493/1995) Tulliviranomaiset ovat toimialallaan tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi.

Joka tahallaan

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kestävyyskriteerisäännösten rikkomisesta sakkoon.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta teosta ei kuitenkaan tuomita rangaistusta, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Se, joka rikkoo 35 §:n nojalla määrättyä uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.

Energiamarkkinavirasto voi hakemuksesta antaa ennakkotiedon siitä, onko raaka-ainetta pidettävä jätteenä, tähteenä, syötäväksi kelpaamattomana selluloosana tai lignoselluloosana sovellettaessa biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua lakia ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia.

Hakemuksessa tulee olla tiedot raaka-aineesta sekä asian arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Hakemusta ei saa tehdä siltä osin kuin Energiamarkkinavirasto on jo ratkaissut asian toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä.

Ennakkotieto on voimassa toistaiseksi. Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa antamansa ennakkotiedon lainkäyttöviranomaisen päätöksellä tapahtuneen säännöksen tulkinnan muuttumisen vuoksi tai muusta erityisestä syystä.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista raaka-aineista ja ennakkotietoa koskevasta hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Energiamarkkinaviraston 14, 16, 17, 19 ja 27 §:ssä, 30 §:n 1 momentissa ja 38 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua Energiamarkkinavirastolta siten kuin hallintolaissa säädetään.

Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen ja muuhun tämän lain nojalla annettuun Energiamarkkinaviraston päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätökseen, jolla Energiamarkkinavirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotiedon, ei kuitenkaan saa hakea muutosta. Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee 1 momentissa tarkoitettua Energiamarkkinaviraston päätöstä, saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Energiamarkkinaviraston 18 §:n, 30 §:n 2 momentin tai 35 §:n nojalla tekemää päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Energiamarkkinaviraston 38 §:n nojalla tekemää päätöstä, joka on saanut lainvoiman, on hakijan vaatimuksesta noudatettava, jollei päätöstä annettaessa sovellettua säännöstä ole muutettu tai päätöstä peruutettu. Hakijan vaatimuksesta peruutettua päätöstä on kuitenkin noudatettava kahden kalenterikuukauden ajan sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jolloin peruuttaminen annettiin hakijalle tiedoksi.

Tämän lain mukaisten Energiamarkkinaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) .

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) .

Tämä laki tulee voimaan päivän kuuta 20 .

Kestävyyskriteeriselvitys on ensimmäisen kerran toimitettava Energiamarkkinavirastolle vuoden 2014 aikana kulutukseen luovutetuista biopolttoaine- ja bioneste-eristä.