1373/2010

Tässä asetuksessa säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007, jäljempänä laki ) 55 §:ssä säädetyn luottolaitoksen omien varojen vähimmäismäärän ja lain 69 §:ssä säädettyjen asiakasriskejä koskevien rajoitusten laskemisesta sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (699/2004) 22 §:ssä säädettyjen asiakasriskejä koskevien rajoitusten laskemisesta. Mitä tässä asetuksessa säädetään luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalvelulaissa (747/2012) tarkoitettuun muuhun kuin mainitun lain 6 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sijoituspalveluyritykseen.

Finanssivalvonta voi antaa lain 93 §:n nojalla tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

Käytettäessä lain 58 §:ssä tarkoitettua vakiomenetelmää omien varojen vähimmäismäärän laskemiseen sovelletaan joko kiinteitä riskikertoimia tai ulkoisten luottoluokitusten perusteella määräytyviä riskikertoimia niin kuin tämän asetuksen liitteessä säädetään.

Ulkoisten luottoluokitusten soveltamista varten Finanssivalvonnan on jaettava kunkin lain 58 §:n 3 momentissa tarkoitetun luottoluokituslaitoksen käyttämät luokitukset tämän asetuksen liitteenä olevasta taulukosta ilmeneviin riskiluokkiin, joiden perusteella sovellettava riskikerroin määräytyy käytettäessä ulkoisia luottoluokituksia.

Varoihin ja taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin, joihin ei sovelleta liitteen mukaisesti määräytyvää riskikerrointa, sovelletaan 100 prosentin riskikerrointa.

Sovellettaessa lain 55 §:n 1 momenttia 0 prosentin riskikerrointa saadaan, poiketen siitä, mitä jäljempänä tässä asetuksessa säädetään, soveltaa 2 momentissa säädetyin edellytyksin saamisiin ja taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin, joiden vastapuolena on luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluva suomalainen yritys taikka, jos luottolaitos kuuluu talletuspankkien yhteenliittymään, sen keskusyhteisö, toinen jäsenluottolaitos tai niiden suomalainen tytäryritys. Mitä tässä momentissa sanotaan luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvasta yrityksestä, sovelletaan vastaavasti luottolaitoksen kanssa samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvaan luottolaitokseen ja sijoituspalveluyritykseen, jos rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuus lasketaan valtioneuvoston asetuksen 1193/2004 liitteen 1 mukaisesti. Mitä tässä momentissa sanotaan konsolidointiryhmästä, ei sovelleta konsolidointiryhmään, jonka emoyritys sijaitsee muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ( ETA-valtio ).

Edellä 1 momentissa tarkoitetun riskikertoimen soveltamisen edellytyksenä on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, että luottolaitokseen ja sen vastapuoleen sovelletaan yhtenäisiä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontaperiaatteita ja että omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle vastapuolelta luottolaitokselle ei ole ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.

Lain 58 §:n 2 momentissa tarkoitettujen luottovasta-arvojen määräämistä varten taseen ulkopuoliset sitoumukset, jaetaan seuraaviin ryhmiin:

Jos luottolaitos on lain 59 §:n 1 momentin nojalla saanut luvan laskea valtioihin ja keskuspankkeihin, luottolaitoksiin ja yrityksiin kohdistuvan luottoriskin kattamiseksi vaadittavan omien varojen vaatimuksen soveltaen omia tappio-osuus- tai luottovasta-arvokertoimia, juoksuaika lasketaan soveltaen direktiivin liitteen VII osan 2 kohtia 13 ja 15. Muussa tapauksessa sovelletaan mainitun liitteen ja osan kohtaa 12.

Käytettäessä lain 59 §:n 1 momentissa tarkoitettua menetelmää julkisyhteisö sekä vähittäissaamisen vastapuoli saamisryhmästä riippumatta katsotaan maksukyvyttömäksi, kun saaminen on ollut erääntyneenä 90 päivää tai, jos vastapuolena on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa oleva asiakas, kun saamisen pääoma tai korko on ollut maksamatta asiakkaan kotivaltion lainsäädännössä säädetyn ajan, kuitenkin enintään 180 päivää.

Lain 59 §:n 1 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntää luottolaitokselle, joka ei käytä omia tappio-osuus- ja luottovasta-arvokerroinestimaatteja valtioihin, keskuspankkeihin luottolaitoksiin ja yrityksiin, jos luottolaitoksen käytettävissä on mainitussa pykälässä tarkoitettujen menetelmien soveltamisen edellytyksenä olevat tiedot vähintään kahden vuoden ajalta. Luvan ehdoksi on asetettava, että luvan myöntämistä seuraavan vuoden kuluttua luottolaitoksen käytettävissä on tiedot kolmelta vuodelta, sitä seuraavan vuoden kuluttua neljältä vuodelta ja sen jälkeen viideltä vuodelta. Luvan ehtona on, että direktiivin VII liitteen 4 osan 49, 54 ja 63 kappaleen edellyttämä varovaisuus lyhyttä ajanjaksoa koskevien tietojen soveltamisessa on otettu huomioon riittävällä tavalla riskiparametrien määrittämisessä. Lisäksi käytettävien tietoja tulee olla niin pitkältä ajalta, että voidaan varmistua siitä, että omia varoja koskeva laskelma on riittävän luotettava.

Sovellettaessa lain 60 §:ää noudatetaan sen lisäksi, mitä direktiivin 90–93 artiklassa ja VIII liitteessä määrätään, mitä jäljempänä tässä pykälässä säädetään.

Asuinkiinteistövakuus saadaan ottaa huomioon luottoriskiä vähentävänä sen estämättä, että velallisen maksukyky riippuu vakuuden tuotosta. Asuinkiinteistövakuudella tarkoitetaan tätä asetusta sovellettaessa pääasiassa asumiskäyttöön tarkoitettuun, maakaaren (540/1995) 16 luvun 1 §:n tai 19 luvun 1 §:n mukaan kiinnityskelpoiseen kohteeseen vahvistettuja kiinnityksiä ja asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun osakeyhtiön osakkeita, osuuksia ja asumisoikeuksia.

Liikekiinteistövakuus saadaan ottaa huomioon luottoriskiä vähentävänä ainoastaan käytettäessä lain 59 §:n 1 momentissa tarkoitettuja sisäisten luottoluokitusten menetelmiä ja edellyttäen, että velallisen maksukyky ei olennaisesti riipu kiinteistövakuuden tuotosta. Edellä sanotun estämättä liikekiinteistövakuus, joka sijaitsee toisessa ETA-valtiossa, saadaan ottaa huomioon soveltaen mainitussa valtiossa voimassa olevia säännöksiä. Keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeet ja osuudet saadaan rinnastaa asunto-osakeyhtiöiden osakkeisiin ja osuuksiin.

Käytettäessä lain 59 §:n 1 momentissa tarkoitettua sisäisen luottoluokituksen menetelmää myös vakuutena olevat saamiset sekä panttioikeuden kohteena olevat muutkin esineet kuin kiinteistöt, arvopaperit, saamiset, käteinen raha ja kulta saadaan ottaa huomioon luottoriskiä vähentävänä.

Käytettäessä sisäisten luottoluokitusten menetelmää tappio-osuuden laskemiseen ei sovelleta, mitä direktiivin VIII liitteen 3 osan 74 kappaleessa säädetään. Myöskään mainitun osan 72 kappaleessa tarkoitettua määräaikaista poikkeusta, joka koskee pääsääntöä alhaisempia tappio-osuuksia, ei sovelleta, lukuun ottamatta mainitun kappaleen toisen alakappaleen kohdassa b tarkoitettuja kone- ja laiteleasingsopimuksia. Edellä sanotun estämättä vakuus, joka sijaitsee toisessa ETA-valtiossa, saadaan ottaa huomioon soveltaen mainitussa valtiossa voimassa olevia säännöksiä.

Takaukset ja niihin rinnastettavat sitoumukset, jotka ETA-valtio tai sen keskuspankki on antanut sen kansallisen valuutan määräiselle ja kansallisessa valuutassa rahoitetulle saamiselle, rinnastetaan kyseiseltä valtiolta oleviin saamisiin.

Laskettaessa lain 64 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kaupankäyntivarastoon liittyvien riskien kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää kansallisen valuutan määräisiin, kansallisella valuutalla rahoitettuihin saamisiin ETA-valtiolta ja sen keskuspankilta sovelletaan riskikerrointa 0.

Tämän asetuksen liitteen kohdassa 21 tarkoitetut katetut joukkolainat, joihin sovelletaan mainitun kohdan mukaista alennettua riskikerrointa, saadaan ottaa vastaavalla tavalla huomioon laskettaessa lain 64 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kaupankäyntivaraston erityisriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen määrää. Tätä momenttia sovellettaessa joukkolainan jäljellä oleva juoksuaika otetaan huomioon laskettaessa erityisriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää.

Asiakasriskeihin ei lueta lain 69 §:ää ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 22 §:ää sovellettaessa

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna keskusluottolaitoksena pidetään luottolaitosta, joka täyttää seuraavat edellytykset:

Talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitetun yhteenliittymän jäsenluottolaitoksen asiakasriskiin, joka perustuu yhteenliittymään kuuluvien jäsenluottolaitosten maksuvalmiuden keskitettyyn hoitamiseen yhteenliittymässä ja kohdistuu yhteenliittymän ulkopuoliseen luottolaitokseen, saadaan keskusyhteisön suostumuksella jättää kokonaan tai osittain soveltamatta, mitä mainitun lain 21 §:n 3 momentissa säädetään asiakasriskiä koskevista rajoituksista. Keskusyhteisön suostumukseen sovelletaan, mitä mainitun pykälän 1 momentissa säädetään.

Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, Finanssivalvonta voi luottolaitoksen hakemuksesta myöntää luottolaitokselle luvan jättää lukematta sen asiakasriskeihin luottolaitosdirektiivin 2006/48/EY 113 artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitetut erät.

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2010.

Luottolaitos saa 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn estämättä soveltaa kohdassa tarkoitettuihin asiakasriskeihin tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä vuoden 2011 loppuun asti.