Finlex - Etusivulle
Lainsäädäntö

455/1993

Ajantasaistettu lainsäädäntö

Ajantasaistetut säädöstekstit, joissa säädöksiin tehdyt muutokset sisältyvät säädöstekstiin

Valtioneuvoston päätös pientonniston korkomenojen alentamiseksi myönnettävistä avustuksista

Ajantasainen
Säädöksen tyyppi
Päätös
Hallinnonala
Liikenne- ja viestintäministeriö
Antopäivä
Voimaantulo
ELI-tunnus
http://data.finlex.fi/eli/sd/1993/455/ajantasa/1993-05-19/fin
Suomen säädöskokoelman alkuperäinen säädös
SDK 455/1993

Valtioneuvosto on liikenneministeriön esittelystä päättänyt:

1 §

Merenkulkuhallitus voi myöntää tässä päätöksessä tarkoitettuja avustuksia valtion talousarvioon vuosittain myönnettyjen määrärahojen sekä talousarvion perustelujen puitteissa siten kuin jäljempänä määrätään. Tästä päätöksestä seuraavat avustuksen saamisen ehdot, edellytykset ja määräykset on sisällytettävä avustuksen myöntöpäätökseen, ottaen kuitenkin lisäksi huomioon, mitä talousarviosta johtuu.

2 §

Valtion talousarvion momentin 31.32.40 a-kohdan mukaista avustusta voidaan myöntää suomalaisille varustamoille Suomen ulkomaankaupan merikuljetuksiin käytettävien vuosina 1988 ja 1989 tilattujen tai hankittujen ja mainittuina vuosina avustuksen piiriin hyväksyttyjen pienalusten hankintaa varten otettujen lainojen korkomenojen alentamiseksi, edellyttäen kuitenkin, ettei samaan tarkoitukseen ole myönnetty muuta valtion avustusta tai korkotukea.

Vuonna 1993 voidaan valtion II lisätalousarvion momentin 31.32.42 mukaista avustusta myöntää ahvenanmaalaisille varustamoille edellä 1 momentissa mainittuun tarkoitukseen ja siinä määrätyin edellytyksin.

Pientonnistolla tarkoitetaan tässä päätöksessä ulkomaanliikenteeseen rekisteröityjä lastialuksia, joiden bruttovetoisuutta osoittava luku on enintään 2 000.

3 §

Avustuksen suuruus voi olla enintään 90 prosenttia 2 §:ssä tarkoitetun aluksen hankintaa varten otettujen lainojen hyväksyttävän koron määrästä. Hyväksyttävän koron suuruus saa olla enintään sen koron suuruinen, mitä vastaaviin hankkeisiin yleisesti sovelletaan, kuitenkin enintään kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

Avustusta myönnettäessä otetaan vähentävänä tekijänä huomioon tilaajan tähän hankkeeseen ulkomailta saama korkotuki. Avustusta maksetaan enintään 10 ensimmäisen lainavuoden aikana.

Milloin aluksen hankintaan kohdistuu useita lainoja, voidaan edellä 1 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä enimmäiskorko määritellä lainojen painotettuna keskikorkona.

Avustuksen kohteena olevan lainan laina-aika saa olla enintään 10 vuotta, mistä enintään 2 vuotta voi olla lyhennysvapaita vuosia. Lainaa tulee lyhentää tasalyhennyksin.

Mikäli alukseen kohdistuu valuuttalainoja, on tällaisten lainojen lainapääoma markkamääräisesti kiinteä siten, että se ei riipu Suomen markan ulkoisen arvon muutoksista. Lainapääoman markka-arvo määräytyy tämän päätöksen voimaantuloajankohtana vallitsevan valuuttakurssin mukaan.

4 §

Avustus voidaan maksaa siten, että se on koronmaksupäivänä avustuksen saajan käytettävissä, mikäli hakemus on saapunut merenkulkuhallitukselle vähintään 14 vrk ennen koronmaksupäivää. Korkojen oikeellisuus on tällöin vahvistettava hyväksytyn tilintarkastajan antamassa lausunnossa, minkä lisäksi tosite korkojen maksusta tulee toimittaa viipymättä merenkulkuhallitukselle.

5 §

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kyseisen aluksen miehitys- ja muut käyttökustannukset eivät estä aluksen kannattavaa toimintaa pitkällä aikavälillä.

6 §

Avustusta koskeva hakemus on toimitettava merenkulkuhallitukselle.

Hakemuksesta on käytävä ilmi haetun avustuksen markkamäärä sekä se, onko hakija saanut tähän tarkoitukseen muuta julkista tukea.

Hakemukseen on liitettävä:

1)

selvitys kaikista aluksen hankintaa varten otetuista luotoista ja maksettavista koroista, mukaan lukien kunkin lainan korkoprosentti ja laina-aika, jäljellä olevan lainan määrä sekä lainan nostamisajankohta,

2)

selvitys alukselle sovituista rahtaussopimuksista,

3)

arvio aluksen tulevasta kannattavuudesta, ja

4)

selvitys muista mahdollisista hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeellisista seikoista.

7 §

Hakija on velvollinen toimittamaan merenkulkuhallitukselle muitakin mahdollisia asiaan liittyviä tietoja merenkulkuhallituksen niin vaatiessa.

8 §

Avustuksen saajan tulee sitoutua toiminnan jatkamiseen kyseisellä aluksella tai sen tilalle hankkimallaan vastaavalla aluksella Suomen lipun alla vähintään kolmen vuoden ajaksi siitä kun viimeinen avustus on maksettu. Mikäli tänä aikana tällaisen aluksen käyttötarkoitus muuttuu tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan taikka avustuksen saaja lopettaa toimintansa tai osan siitä taikka muuttaa sitä oleellisesti, on avustus palautettava kolmen kuukauden kuluessa olosuhteiden muuttumisesta mainituin tavoin, ellei merenkulkuhallitus avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä toisin päätä. Vastaavasti on meneteltävä vahinkotapahtuman sattuessa vakuutetulle alukselle.

Takaisin maksettavalle avustuserälle on maksettava avustuksen maksatuspäivästä lukien korkoa, joka vastaa kulloinkin voimassa olevaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei maksettavaa määrää suoriteta asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä, kuitenkin niin, että jos avustuksen saaja ei ole tehnyt 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, on viivästyskorkoa maksettava olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta lukien.

Liikenneministeriö voi avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä myöntää luvan siihen, että alusta voidaan käyttää muuhunkin kuin edellä 2 §:ssä tarkoitettuihin Suomen ulkomaankaupan merikuljetuksiin. Lupa voidaan myöntää enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.

9 §

Avustuksen saajan tulee sen vuoden päättyessä, jona avustus on maksettu, antaa merenkulkuhallitukselle selvitys avustuksen käytöstä sekä lisäksi kunkin kolmen seuraavan vuoden päättyessä selvitys toiminnastaan ja varattava tarvittaessa tilaisuus tarkastaa avustuksen saajan koko varainkäyttöä avustusehtojen täyttämisen selvittämiseksi ja avustuksen perusteeksi esitettyjen tietojen tarkistamiseksi. Avustuksen saaja on myös velvollinen esittämään kaikki tarkastuksessa tarvittavat asiakirjat ja muun aineiston sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa.

Avustuksen saajan tulee ilmoittaa merenkulkuhallitukselle edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta ja avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.

10 §

Merenkulkuhallituksen on määrättävä avustus joko kokonaan tai asianomaiselta osalta maksettavaksi takaisin, jos avustuksen saaja on:

1)

antanut avustusta hakiessaan olennaisessa kohdassa väärän tiedon,

2)

salannut avustuksen myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja,

3)

kieltäytynyt antamasta avustuksen maksamista tai valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa, tai

4)

käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty.

Takaisin maksettavalle avustukselle on maksettava avustuksen maksatuspäivästä lukien korkoa, joka vastaa kulloinkin voimassa olevaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei maksettavaa määrää suoriteta asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

Mikäli Korkein oikeus päättää, että edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu avustuksen myöntäminen kuuluu Ahvenanmaan maakunnalle, avustus on palautettava merenkulkuhallitukselle kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden päätöksestä. Vuotuinen viivästyskorko on 16 prosenttia.

11 §

Jollei tästä päätöksestä muuta johdu, on avustukseen nähden noudatettava lisäksi, mitä valtioneuvoston päätöksessä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65) on sanottu.

Tarkempia ohjeita tämän päätöksen soveltamiseksi antaa tarvittaessa liikenneministeriö.

12 §

Salassapitovelvollisuudesta käsiteltäessä avustushakemuksessa vaadittavia tietoja on voimassa, mitä liike- ja ammattisalaisuuksien salassapitämisestä on erikseen säädetty.

13 §

Tämä päätös tulee voimaan 26 päivänä toukokuuta 1993. Tätä päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 1993 talousarvion määrärahasta myönnettäviin avustuksiin.

Tällä päätöksellä kumotaan 13 päivänä kesäkuuta 1990 annettu valtioneuvoston päätös pientonniston korkomenojen alentamiseksi myönnettävistä avustuksista (530/90) .

Sivun alkuun