490/1965

Valtioneuvosto on tänään tapahtuneessa esittelyssä, asian oltua valmistavasti valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltävänä, päättänyt antaa valtionavustusten myöntämisestä, käyttämisestä, maksamisesta

ja käytön valvonnasta oheisen liitteen mukaiset yleismääräykset. Nämä yleismääräykset tulevat noudatettaviksi 1 päivänä tammikunta 1966.

Liite

Valtionavustuksia koskevat ykismääräykset.

Soveltamisala.

1 §.

Kun valtion tulo- ja menoarvioon otetusta määrärahasta tai tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevasta rahastosta annetaan avustuksia, joiden myöntäminen on harkinnan varassa, on avustuksen myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa noudatettava tässä päätöksessä annettuja määräyksiä, jollei toisin ole laissa tai asetuksessa säädetty tahi valtioneuvosto jonkin avustuksen osalta erikseen päättänyt.

Tätä päätöstä on soveltuvin osin noudatettava myös muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen valtionavustusten osalta, sikäli kuin niiden myöntämisestä, käyttämisestä, maksamisesta tai käytön valvonnasta ei laissa tai asetuksessa taikka niiden nojalla annetuissa päätöksissä ole annettu vastaavanlaisia määräyksiä.

Valtionavustuksen myöntäminen.

2 §.

Avustus myönnettäköön ainoastaan hakemuksesta, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Silloinkin kun avustus myönnetään hakemuksetta, avustuksen myöntämiseksi tarpeellisen selvityksen hankkimisessa on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä jäljempänä on määrätty hakemismenettelystä.

Myöntävän viranomaisen on, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, kulloinkin sopivaksi katsomallaan tavalla ilmoitettava, mihin tarkoitukseen avustusta voidaan hakea, kenelle ja mihin mennessä hakemus on jätettävä, sekä tarvittaessa nimenomaan huomautettava, millä uhalla määräaikaa on noudatettava.

Samoin saatettakoon hakijain tietoon, mitä avustuksen käyttöön liittyviä tärkeimpiä ehtoja hakijan on otettava huomioon sekä mitä selvityksiä avustuksensaamiseksi on esitettävä.

3 §.

Hakemuksessa on hakijan nimen, kotipaikan ja osoitteen ohella vaadittava selvitettäväksi, jollei se avustamisen tarkoituksesta johtuen tai muista erityisistä syistä ole ilmeisen tarpeetonta, erittäinkin:

1) kenen toimesta ja miten valtionavustus aiotaan käyttää tarkoitukseensa;

2) milloin avustusta haetaan eri tarkoituksiin, niiden keskinäinen tärkeysjärjestys;

3) mitä muita varoja aiotaan käyttää tarkoitukseen;

4) minkä ajan kuluessa ja millaisissa erissä avustus on suunniteltu käytettäväksi;

5) ne seikat, joiden toteutumista, rahoitusta lukuunottamatta, avustuksen käyttäminen edellyttää, mutta jotka eivät ole hakijan määrättävissä; ja

6) jos muu hakija kuin kunta, kuntainliitto tai seurakunta on viiden edellisen vuoden aikana saanut avustusta tai avustuslainaa valtiolta, kunnalta tai seurakuunalta, kunkin avustuksen ja lainan osalta erikseen niiden myöntäjä, myöntämisaika, määrä, käyttötarkoitus ja käytetty määrä;

Jos hakijana on muu yhteisö kuin kunta, kuntainliitto tai seurakunta, ja jollei yhteisön sääntöjä vaadita esitettäväksi, on hakemuksessa vaadittava selvitettäväksi, mikäli pidetään tarpeellisena, 1 momentissa mainittujen seikkojen lisäksi muun muassa:

1) yhteisön oikeuskelpoisuus, perustamisvuosi ja tilikausi;

2) yhteisön sääntöjen mukaisesti yhteisön tarkoitus ja sen toiminnan laatu sekä ketkä ovat oikeutetut kirjoittamaan yhteisön nimen; ja

3) yhdistyksen osalta, miten yhdistyksen varat on käytettävä, kun yhdistys purkautuu tai se lakkautetaan.

4 §.

Milloin valtionavustuksen myöntämiseksi muulle yhteisölle kuin kunnalle, kuntainliitolle tai seurakunnalle on tarpeen selvittää hakijana olevan yhteisön toiminnan tosiasiallista laatua ja laajuutta, hakemukseen vaadittakoon liitettäväksi yhteisön toimintakertomus tai muu selostus edelliseltä toimintakaudelta.

Yhteisöjen keskinäisen yhteistoiminnan selvittämiseksi hankittakoon tarvittaessa selostus myös seuraavista seikoista:

1) yhteisön mahdolliset jäsenyhteisöt ja ne yhteisöt, joiden jäsenenä hakija on;

2) yhteisön kannatus- ja muut tukiyhteisöt; sekä

3) yhteisöt, joiden tukiyhteisönä hakija toimii, niiden tarkoitus ja toiminnan laatu.

5 §.

Mikäli myönnettäessä valtion avustusta yhteisölle on otettava huomioon sen taloudellinen asema, hakemukseen vaadittakoon liitettäväksi ainakin yhteisön tilinpäätöstaseet ja tilintarkastajien lausunto edelliseltä tilikaudelta sekä tarvittaessa sellainen lisäselvitys, että hakemusasiakirjoista ilmenevät yhteisön kalkki varat ja velat, tarpeen mukaan eriteltyinä.

Kunnalta, kuntainliitolta ja seurakunnalta älköön vaadittako tilinpäätöstaseita eikä tilintarkastajien lausuntoa, elleivät erityiset asianhaarat anna siihen aihetta.

Myöntävä viranomainen voi siinä tapauksessa, että yhteisö ei ole hakemusten jättöaikaan mennessä saanut valmiiksi tilinpäätöstään tai käytettäväkseen tilintarkastajien lausuntoa, suostua siihen, että puuttuvat selvitykset toimitetaan myöhempään määräpäivään mennessä. Sitä ennen avustusta ei ole myönnettävä muuten kuin ennakkona ja niin, että edellä tässä momentissa mainittujen selvitysten sijasta ensin mainittuun määräaikaan mennessä toimitetaan viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys.

6 §.

Hakemukseen, jossa yhteisö pyytää valtionavustusta säännöissä määrätyn toimintansatai sen osan tukemiseksi, on vaadittava liitettäväksi ainakin toimintasuunnitelma talousarvioineen sille yhteisön tilivuodelle, jonka toimintaan avustus aiotaan käyttää.

Talousarvioon on vaadittava toimintahaaroittain ja riittävästi eriteltyinä merkittäväksi, paljonko varoja arvioidaan eri tarkoituksiin käytettävän sekä mistä ja millaisin määrin nämä varat arvioidaan saatavan.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on määrätty, vaadittakoon kunnalta, kuntainliitolta ja seurakunnalta, jollei erityisistä syistä muuta johdu, toimintasuunnitelma talousarvioineen vain sen toiminnan osalta, johon avustusta pyydetään.

7 §.

Milloin valtionavustus on haettavana erityistarkoitusta varten, kuten hankinnan, rakentamisen tai matkan rahoittamiseksi, hakemuksessa on vaadittava selvitettäväksi ainakin hankinta-, rakennus- tai muu suoritusohjelma sekä sitä koskeva kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma.

Milloin 1 momentissa tarkoitettua avustusta haetaan käyttöomaisuuden hankkimiseksi tai pernskorjaamiseksi, hakemuksessa on vaadittava, paitsi milloin se ilmeisesti ei ole tarpeen, selvitettäväksi myös sen toiminnan laatu ja laajuus, johon omaisuutta on tarkoitus käyttää.

8 §.

Jollei erityisistä syistä muuta johdu, viranomaisen on ilmoitettava, että vaadittu selvitys voidaan hakemuksessa jättää esittämättä, jos selvitys muussa yhteydessä on toimitettu sille ja hakemuksessa selvästi viitataan tähän toimenpiteeseen.

9 §.

Jos valtion avustusta on haettu hankinnan tai muun toimenpiteen rahoittamiseksi, jonka kokonaiskustannuksia ei voida supistaa, mutta avustusta harkitaan voitavan myöntää vain haettua vähemmän, on ennen asian lopullista ratkaisemista hakijalle varattava tilaisuus selvityksen toimittamiseksi siitä, miten aiottu hankinta tai mun toimenpide avustuksen osittaisesta epäämisestä huolimatta toteutettaisiin.

10 §.

Avustamisen tarkoituksenmukaisuutta harkittaessa on soveltuvin kohdin otettava huomioon:

1) hakijan toiminnan tarkoitus, laatu ja laajuus:

2) hakijan taloudellinen asema, paitsi jos kysymyksessä on avustusten edelleen myöntäminen hakijana esiintyvään yhteisöön kuulumattomien hyväksi;

3) hallintokulujen suhteellinen osuus hakijan kuluista;

4) hakijan valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta saamat avustukset ja avustuslainat sekä niiden käyttö;

5) avustuksella tuettavan toiminnan tai toimenpiteen ajankohtaisuus;

6) avustuksen suunniteltu käyttötapa;

7) hakijan muualta saatavissa oleva tuki;

8) hakijan omatoimisuus; sekä

9) avustuksen saamisen tarve.

11 §.

Valtioiiavustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä, jonka sisältö on annettava kirjallisesti tiedoksi avustuksen saajalle, on mainittava ainakin:

1) avustuksen saajan nimi, kotipaikka ja osoite;

2) avustuksen määrä;

3) tarkoitus, johon avustus on myönnetty;

4) miten avustus, joka on myönnetty eri tarkoituksiin, on jaettu niiden kesken;

5) sallitaanko 4 kohdassa mainitussa tapauksessa joltakin osalta ehkä säästyvää avustusta käyttää toiseen tarkoitukseen; sekä

6) viranomainen, joka maksaa avustuksen.

12 §.

Milloin valtionavustus myönnetään päätöksen tekemisen jälkeen toteutettavaan tarkoitukseen, ja tarvittaessa muulloinkin, tulee päätöksestä käydä selville 11 §:ssä mainitun lisäksi:

1) avustuksen tarkoitukseensa käyttäniistä koskevat ehdot;

2) miten, milloin ja millaisin edellytyksin avustuksen maksatus tapahtuu;

3) millaiseen valvontaan avustuksen saajan on alistuttava; sekä

4) seuraamukset avustuksen käyttöä koskevien ehtojen noudattamatta jättämisestä tai väärien tietojen antamisesta tahi asiaan vaikuttavien seikkojen salaamisesta taikka valvontatoimenpiteiden vaikeuttamisesta. Valtionavustuksen käyttäminen.

13 §.

Valtionavustuksen käyttämisen yleiseksi ehdoksi on asetettava, paitsi milloin se ilmeisesti ei ole tarpeen, että avustuksen saaja noudattaa toiminnassaan ja taloudenhoidossaan tarkoituksenmukaista säästäväisyyttä.

Tarvittaessa viranomaisen tulee lisäksi vahvistaa avustuksen saajan noudatettavaksi talousarvio, määrätä palkkausperusteista tai antaa muita tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan toimintaohjeita.

Jos viranomainen katsoo, että erityiseen tarkoitukseen, johon avustus myönnetään, on käytettävä muitakin varoja viranomaisen harkitsemassa suhteessa avustuksen määrään, määrättäköön siitäkin avustuksen myöntämispäätöksessä.

14 §.

Milloin sen tarkoituksen toteuttaminen, johon valtionavustusta myönnetään, edellyttää myös jonkun muun kuin valtion ja avustuksen saajan osallistumista rahoitukseen tai tietyin perustein kannettavien tulojen huomioon ottamista, on avustusta myöntettäessä sen käyttämisen ehdoksi asetettava, että rahoitus tältäkin osalta toteutuu.

15 §.

Valtionavustuksen käyttämisestä määrättäköön annettavaksi tilitys vain, jos samalla ilmoitetaan ne perusteet, joiden mukaan avustus on käytettävä ja joiden mukaan tilitys siitä on tehtävä.

Milloin on kysymyksessä sellainen avustus, jonka määrä katsotaan voitavan vahvistaa vasta sen jälkeen, kun avustettava tarkoitus on toteutettu, avustus myönnettäköön vain enimmäismääräisesti ja avustuksen saa ja määrättäköön yhdellä tai useammalla kerralla toimittamaan viranomaiselle sen tarpeelliseksi katsoma selvitys.

16 §.

Jos valtionavustus myönnetään käytettäväksi rakennuksen tai irtaimen omaisuuden hankkimiseen tahi kunnossapitoon, myöntämispäätöksessä on määrättävä, milloin syytä siihen on, omaisuuden tarkoituksenmukaisesta vakuuttamisesta ja siitä, milloin ja kenelle tämän ehdon täyttämisestä on annettava selvitys.

17 §.

Myönnettäessä valtionavustusta omaisuuden hankkimiseen tai siitä aiheutuneen velan maksamiseen tahi peruspääomaksi taikka muuhun pysyväisluontoiseen sijoitukseen on siltä varalta, että avustuksen saaja ei enää täytä avustuksen käyttämiselle asetettuja ehtoja, avustuspäätöksessä määrättävä tarpeellisista toimenpiteistä sen mukaan kuin avustuksen osuuteen rahoituksesta ja muihin seikkoihin katsoen pidetään kohtuullisena ja asianmukaisena. Tällaisena toimenpiteenä voidaan pitää muun muassa sitä,

että avustus tai osa siitä voidaan vaatia palautettavaksi tai sitä vastaava osuus omaisuuden arvosta suoritettavaksi valtiolle tahi

että viranomaisella on oikeus määrätä avustuksella hankitun omaisuuden käytöstä tai, kysymyksen ollessa irtaimesta omaisuudesta, sen lunastamisesta, jolloin avustusta vastaava osuus sen arvosta on katsottava osasuoritukseksi.

Milloin annetaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä, on samalla määrättävä, millaisia ilmoituksia omaisuuden käytöstä ehkä on annettava sekä muusta asiaan liittyvästä menettelystä. Jollei sellaista omaisuutta, josta näitä määräyksiä annetaan, ole yksilöity avustuksen myöntämispäätöksessä, on lisäksi määrättävä, millaista luetteloa omaisuudesta on pidettävä tai muuta selvitystä siitä esitettävä.

18 §.

Valtionavustus, joka on myönnetty yhteisön säännöissä määrätyn toiminnan tukemiseksi ilman avustuksen käyttötarkoitusta koskevia muita rajoituksia, on katsottava käytetyksi sinä yhteisön tilikautena, jona se on vastaanotettu.

Jos avustus myönnetään yhteisölle vain jotakin sen toimintahaaraa tai muuta erityistarkoitusta varten, on samalla määrättävä, saadaanko ja missä määrin avustusta käyttää sen tilikauden jälkeen, jona avustus on vastaanotettu. Niin ikään on tässä mainittuun tarkoitukseen myönnetyn avustuksen osalta

määrättävä, siinäkin tapauksessa, että avustuksen käyttämiselle tilikauden jälkeen ei ole annettu lupaa, että avustuksesta tilikautena käyttämättä jäänyt osa on merkittävä erillisenä eränä yhteisön omaisuustaseessa vastattavien ryhmään. Jollei käyttämättä jäänyttä osaa saa enää seuraavana tilikautena käyttää, on se määrättävä palautettavaksi viimeistään kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Seuraavana tai myöhempänä tilikautena käytetty osa avustuksesta on määrättävä merkittäväksi sen tilikauden tulostaseen tuottoihin, jonka aikana se on käytetty.

19 §.

Jos valtionavustus myönnetään yhteisö n säännöissä määrätyn toiminnan tai sen osan tukemiseksi, on yhteisön kirjanpidon osalta vaadittava, jollei erityisistä syistä muuta johdu, ainakin:

1) että yhteisön taloudesta pidetään toiminnan laatua ja laajuutta vastaavaa kirjanpitoa;

2) että omaisuustaseeseen selvästi merkitään näkyviin yhteisön kaikki varat ja velat;

3) että tulostase laaditaan siten, että siitä selvästi ilmenee, miten varainhoitovuoden tulos on muodostunut, ja mahdollisuuksien mukaan, miten valtionavustuksen käyttämistä koskevat ehdot varainkäytön osalta on täytetty; ja

4) että laatunsa mukaan myös yhteisön kaikkien epäitsenäisten alaosastojen ja toimintahaarojen kulut ja tuotot sisällytetään yhteisön kokonaistulostaseeseen sekä varat ja velat yhteisön kokonaisomaisuustaseeseen.

Valtionavustuksen maksaminen.

20 §.

Valtionavustusta älköön määrättäkö maksettavaksi suuremmissa erissä eikä aikaisemmin kuin avustusta harkitaan tarvittavan sille määrättyyn tarkoitukseen.

Mikäli maksettavaa erää tai maksamisen ajankohtaa ei voida jo avustusta myönnettäessä määrätä, on myöntämispäätöksessä mainittava ne perusteet, joiden mukaan maksatus erissä tapahtuu.

Jos muu kuin myöntävä viranomainen maksaa avustuksen, maksattajalle on tarpeellisessa laajuudessa ilmoitettava myöntämispäätöksestä ja erittäinkin siitä, millaiset selvitykset kunkin maksuerän osalta on vaadittava.

21 §.

Mikäli erityisistä syistä ei muuta johdu, valtionavustus on maksettava postisiirtoliikkeen välityksellä.

Avustus maksetaan saajan postisiirtotilille. Tätä varten saajaa on kehotettava kirjallisesti ilmoittamaan postisiirtotilin numero maksattavalle viranomaiselle. Tilin tulee olla saajan käytettävissä oleva valtion postisiirtotili, mutta se voi olla yksityinenkin postisiirtotili silloin, kun kysymyksessä on 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu avustus tai kun avustus maksetaan jo suoritettujen menojen perusteella tahi välittömästi suoritettavia menoja varten. Luonnolliselta henkilöltä älköön kuitenkaan vaadittako postisiirtotilin avaamista, ellei siihen ole erityistä syytä.

Jos avustus maksetaan saajan käytössä olevalle valtion postisiirtotilille, avustusehtoihin on otettava määräys, että varoja saadaan tililtä nostaa vain sitä mukaa kuin niitä käytetään tarkoitukseensa.

Valtionavustuksen käytön valvonta.

22 §.

Valtionavustuksen käyttöä on sen viranomaisen valvottava, joka on avustuksen myöntänyt. Jollei valvontaa voida kokonaisuudessaan toteuttaa avustuksen myöntämisen eikä maksatuksenkaan yhteydessä, on avustuksen myöntämispäätöksessä avustuksen saaja velvoitettava antamaan riittävä selvitys avustuksen käyttämisestä ja sen ehtojen täyttämisestä sekä määrättävä, kenen toimesta tapahtuvaan ja miten laajaan valvontaan avustuksen saajan on sen lisäksi alistuttava.

23 §.

Valtionavustuksen myöntävä viranomainen voi valvonnassa käyttää apunaan alaisiaan viranomaisia sekä siihen soveliasta yhteisöä tämän antaman suostumuksen mukaisesti. Näille voi avustuksen myöntävä viranomainen uskoa valvontaan kuuluvia tehtäviä myös määräsjaksi tai toistaiseksi kuitenkin niin, että toimenpiteistä ja niiden tuloksista on avustuksen myöntävälle viranomaiselle sen määräämin ajoin annettava selostus. Jos avustuksen maksaminen on muun viranomaisen asiana ja avustuksen käytöstä on annettava tilitys, voidaan sen tarkastamisessa käyttää apuna myös maksavaa viranomaista.

24 §.

Valvontaviranomaiselle on avustuksen myöntämispäätöksessä pidätettävä, jollei asian laadusta muuta johdu, oikeus tarkastaa vaitionavustuksen saajan koko varainkäyttöä avustusehtojen täyttämisen selvittämiseksi sekä avustushakemuksessa ja avustuksen käyttämistä koskevassa selvityksessä esitettyjen tietojen tarkistamiseksi. Päätökseen on myös otettava ehto, että avustuksensaaja on velvoliinen esittämään valvontaviranomaiselle kaikki tarkastuksessa tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa.

Mikäli avustuksen saajana olevalle yhteisölle annetaan lupa luovuttaa osa avustuksesta muun yhteisön käytettäväksi, lupa myönnettäköön vain ehdolla, että valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa myös viimeksi mainitun yhteisön varainkäyttöä samassa laajuudessa kuin ensiksi mainitun osalta on määrätty.

25 §.

Milloin valtionavustus myönnetään tilitystä vastaan, on samalla määrättävä tilit,- tämisen muodosta sekä tositteiden esittamisestä ja niiden laadulle asetettavista vaatimuksista.

Milloin avustuksen maksaa muu kuin sen myöntänyt viranomainen ja maksaja on tilityksen vastaanottaja, voidaan se määrätä antamaan myös tilittämistä koskevat tiliteknilliset ohjeet.

Tilitys on määrättävä annettavaksi, jollei erityisistä syistä muuta johdu, sille viranomaiselle, jonka tehtävänä on tarkastaa tilitys.

26 §.

Milloin muu kuin valtionavustuksen myöntänyt viranomainen on tilityksen tarkastajana, tämä voi tehdä tilityksen täydentämistä tai muuta tarkistamista koskevat huomautuksensa suoraan avustuksen saajalle ja, mikäli oikaisua ei saada aikaan tai jos tilityksen perusteissa ilmenee epäselvyyttä, alistaa asian avustuksen myöntäneen viranomaisen ratkaistavaksi.

Jos 1 momentissa tarkoitettu viranomainen on hyväksynyt tilityksen, sen tulee ilmoittaa avustuksen myöntäneelle viranomaiselle, paljonko avustuksesta tilityksen mukaan on käytetty.

27 §.

Valtionavustuksen myöntävä viranomainen voi määrätä, että sille on annettava sen ohjeiden mukainen selostus avustuksen käytöstä, vaikka avustuksen saaja olisikin määrätty tekemään tilitys muulle viranomaiselle.

28 §.

Jollei pidetä tarpeellisena vaatia valtionavustuksen käytöstä tilitystä, on avustuksen käyttämistä koskevana selvityksenä yhteisöltä vaadittava ainakin toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto siltä tilikaudelta, jona avustus on tarkoitettu käytettäväksi. Näiden selvitysten sijasta vaadittakoon kunnalta, kuntainliitolta ja seurakunnalta, jollei erityisistä syistä muuta johdu, kertomus vain siitä toiminnasta, jonka toteuttamiseksi avustus on myönnetty.

29 §.

Mikäli havaitaan, ettei valtionavustuksen ehtoja ole täytetty, tulee sen, jonka asiana on valvonnan suorittaminen, ryhtyä asian laadun vaatimiin toimenpiteisiin, kuten antaa huomautus, asettaa määräaika ehdon täyttämiselle tai huolehtia avustuksen maksatuksen keskeyttämisestä. Jos valvonnan suorittaja on muu kuin avustuksen myöntänyt viranomainen, tälle ilmoitettakoon asiasta viipymättä, jollei korjausta saada aikaan tai on ilmeistä, että mainitunlaiset toimenpiteet eivät riitä korjauksen aikaansaamiseen.

30 §.

Jos valtionavustuksen myöntänyt viranomainen avustuksen saajaa kuultuaan katsoo, että avustusta on käytetty vastoin sille määrättyä käyttötarkoitusta tai että avustuksen saaja muutoin on jättänyt noudattamatta avustuksen ehtoja, viranomaisen on asian laadun ja sen mukaan, mitä avustuksen myöntämispäätöksessä on määrätty, ryhdyttävä asian laadun vaatimiin toimenpiteisiin, kuten annettava asiasta vastaisen varalta huomautus, peruutettava maksamatta oleva avustus tai sen osa, määrättävä jo maksettu osa avustuksesta palautettavaksi ja mahdollisesti vaadittava sille suoritettavaksi korkoa.

31 §.

Valtionavustusta myönnettäessä on määrättävä, että jos avustuksen saamiseksi havaitaan esitetyn virheellisiä tietoja tai salatun seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa avustuksen myöntämiseen tai avustuksen ehtojen asettamiseen, ja sen perusteella katsotaan välttämättömäksi vaatia avustuksen tai sen osan palauttamista, avustuksen saaja on velvollinen, jos avustuksen myöntänyt viranomainen sitä vaatii, suorittamaan palautettavalle määrälle sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka enintään kolmella prosenttiyksiköllä ylittää Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevan alimman diskonttokoron.

Erinäisiä määräyksiä.

32 §.

Jos valtionavustuksen saajana on muu yhteisö kuin kunta, kuntainliitto tai seurakunta, avustuksen käyttämisen ehdoksi on asetettava, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, että valvontaa suorittavan viranomaisen edustajalla on oikeus olla läsnä yhteisön päätäntävaltaa käyttävien elinten kokouksissa ja ottaa niissä osaa keskusteluun.

33 §.

Valtionavustuksen hakemus- ja myöntämissekä näihin liittyvässä muussakin menettelyssä on pyrittävä käyttämään tarkoitustaan vastaavia lomakkeita, milloin se menettelyn yhtenäistämisen tai yksinkertaistamisen kannalta ja ottaen huomioon samankaltaisten tapausten lukumäärän havaitaan tarkoituksenmukaiseksi.

34 §.

Älköön virkamies, jonka tehtäviin kuuluu jonkin yhteisön valtionavustusta koskevien asioiden valmistelu, päättäminen tai tarkastaminen, eikä myöskään tällaisen virkamiehen suoranainen esimies muuten kuin asianomaisen viranomaisen määräämänä valtion edustajana osallistuko sellaisen yhteisön toimintaan sen hallintoelimen jäsenenä tai muuna toimihenkilönä, tilintarkastajana tahi asiantuntijana.

Mitä edellä 1 momentissa on määrätty virkamiehen suoranaisesta esimiehestä, ei sovelleta valtioneuvoston jäseneen.

35 §.

Milloin valtionavustuksen myöntävä viranomainen katsoo avustuksen myöntämistä valmisteltaessa, maksatuksessa tai avustuksen käytön valvonnassa tarpeelliseksi asettaa avukseen elimiä, joihin kutsutaan myös avustuksen saajien edustajia, viranomaisen tulee huolehtia siitä, että nämä eivät päätöstä tehtäessä muodosta niissä enemmistöä.

36 §.

Milloin valtionavustuksen myöntäminen uskotaan alemmalle viranomaiselle, avustuksen myöntämisen perusteista ja siihen liitettävistä ehdoista on samalla annettava riittävän yksityiskohtaiset ohjeet. Tarpeellisessa laajundessa on tällaiset ohjeet annettava silloinkin, kun alemmalle viranomaiselle annetaan vain myöntämisen valmistelutehtaviä.

37 §.

Valtionavustuksen myöntämistä, käyttämistä, maksamista ja käytön valvontaa koskevien kysymysten käsittelyn tehostamiseksi viranomaisten on pyrittävä kehittämään keskinäistä yhteistoimintaansa ilmoittamalla annetuista päätöksistä ja saaduista avustusten käyttöselvityksistä sekä havaituista epäkohdista, pyytämällä lausuntoja, järjestämällä neuvotteluja tai muilla tarkoitukseen sopivilla tavoilla.

38 §.

Mitä edellä on määrätty yhteisöstä, on soveltuvin kohdin noudatettava myös säätiön osalta.

39 §.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö, jolla on myös valta myöntää yksityistapauksissa poikkeuksia näistä yleismääräyksistä. Kunkin ministeriön asiana on valvoa omalla hallintohaarallaan näiden yleismääräysten noudattamista.