476/1991

Sen estämättä, mitä työntekijäin eläkelain (395/61) 6 §:n 5 momentissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 7 §:n 3 momentissa, merimieseläkelain (72/56) 12 §:n 3 momentissa ja valtion eläkelain (280/66) 6 §:n 2 momentissa on säädetty, 55 vuotta täyttäneen työntekijän ei katsota saavuttaneen sanottujen momenttien tarkoittamaa oikeutta eläketurvaan kuitenkaan sellaisen työ- tai palvelussuhteen perusteella, johon työntekijä on työllistetty työllisyyslain (275/87) 18 §:n 3 momentin tai, jos kyseessä on muu työnantaja kuin valtio tai kunta, sitä vastaavan menettelyn mukaisesti ja josta laskettava eläkkeen perusteena oleva palkka on pienempi kuin aikaisemmasta työ- tai palvelussuhteesta taikka yrittäjätoiminnasta laskettava vastaava palkka tai työtulo. Jos työntekijä ei ole menettänyt oikeutta tulevaan aikaan tai sitä vastaavaan ansioon aikaisemman työ- tai palvelussuhteen perusteella sillä hetkellä kun hänen työllisyyslain 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu työ- tai palvelussuhteensa alkoi, hänen ei tätä lakia sovellettaessa katsota menettäneen oikeutta tulevaan aikaan tai ansioon aikaisemmasta työsuhteesta tällaisessa työsuhteessa ollessaan. Tarkemmat säännökset voidaan antaa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991 kuitenkin siten, että sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1991. Laki on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993. Sitä sovelletaan eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut lain soveltamisaikana. (28.6.1993/566)

Tämä laki koskee sellaista tässä laissa tarkoitettua työsuhdetta, joka on päättynyt lain voimaantulon jälkeen. Lakia sovelletaan työntekijän vaatimuksesta myös sellaiseen työ- tai palvelussuhteeseen, joka on ollut voimassa 1 päivän tammikuuta 1988 ja 30 päivän kesäkuuta 1991 välisenä aikana.