410/1986

Näitä järjestysohjeita sovelletaan räjäytys- ja louhintatyöhön. Kaivostyössä on kuitenkin sovellettava, mitä siitä on erikseen säädetty.

Öljyn ja muun mineraalin etsinnässä merellä on noudatettava porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annettua neuvoston direktiiviä 92/91/ETY (yhdestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi). (19.1.1995/49)

Rakentamisen räjäytys- ja louhintatyössä on noudatettava lisäksi, mitä rakennustyön turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (629/94) tai sen nojalla annetuissa päätöksissä määrätään. (19.1.1995/49)

Sen lisäksi, mitä tässä päätöksessä määrätään, on noudatettava, mitä räjähdystarvikkeiden valmistuksesta, kuljetuksesta, varastoinnista, säilytyksestä ja käsittelystä erikseen säädetään tai määrätään. (19.1.1995/49)

Näissä järjestysohjeissa tarkoitetaan:

Työnantajan tulee nimetä räjäytystyön johtoa ja valvontaa varten räjäytystyön johtaja, jolla on työn laadun ja laajuuden edellyttämä pätevyys. Räjäytystyön johtajaa ei kuitenkaan tarvitse nimetä vähäistä räjäytystyötä varten. Räjäytystyön johtajan nimi on ilmoitettava työmaan työntekijöille ja pidettävä työmaalla nähtävillä. Räjäytystyötä ei saa työmaalla aloittaa ennen kuin räjäytystyön johtaja on nimetty.

Jos räjäytystyötä tehdään asutulla alueella, räjäytystyön johtajalla tulee olla vähintään joko teknillisessä oppilaitoksessa suoritettu tehtävään soveltuva teknikon tutkinto ja riittävä kokemus räjäytystyöstä asutulla alueella tai ylipanostajan pätevyys ja kahden vuoden työkokemus panostajana asutulla alueella. (14.2.2002/123)

Räjäytystyötä, räjähdystarvikkeiden säilyttämistä, puolivalmisteesta tapahtuvaa valmistusta ja kuljetusta saa työmaalla suorittaa vain huolellinen ja luotettava, 20 vuotta täyttänyt asianomaisen lupakirjan omaava panostaja tai hänen välittömässä valvonnassaan 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu muu henkilö.

Panostajan ja ylipanostajan vähimmäispätevyysvaatimukset eri suuruisten räjähdysaineiden käyttämiseen määräytyvät taulukon 2 mukaisesti.

Taulukko 2

Räjäyttäjä saa toimia panostajana lupakirjan osoittamissa vähäisissä räjäytystöissä, joissa käytettävä räjähdysainemäärä ei ylitä 25:tä kiloa vuorokaudessa eikä yhtä kiloa panostilassa. Räjäyttäjä saa asutulla alueella räjäyttää vain yksittäisiä panoksia.

4 momentti on kumottu P:llä 19.1.1995/49 .

Räjäytystyötä saa tehdä huolellinen, luotettava ja työhön sopiva 18 vuotta täyttänyt henkilö, jolla on riittävät tiedot käytettävien räjähdystarvikkeiden käytön aiheuttamista vaaroista ja joka on saanut riittävän opastuksen kyseiseen työhön. Räjäytystyössä ei saa pitää henkilöä, jonka sairaus tai ruumiinvika saattaa haitata työn turvallista suorittamista.

Nuorten työntekijöiden käyttämisestä tässä päätöksessä tarkoitettuihin töihin on muutoin voimassa, mitä nuorten työntekijöiden käyttämisestä vaarallisiin töihin on säädetty.

Työmaasta on tehtävä yleissuunnitelma, jollei kyseessä ole vähäinen räjäytystyö. Yleissuunnitelma voi muodostua osasuunnitelmista, kuten räjäytys-, sähköistys-, valaistus-, tuuletus-, lujitus- ja pelastautumissuunnitelmista, mittakaavaan laaditusta järjestelypiirroksesta sekä muista työn turvallisen suorittamisen kannalta tarpeellisista suunnitelmista.

Järjestelypiirroksesta tulee tarvittaessa työn eri vaiheissa ilmetä ainakin rakennusten, koneiden ja laitteiden, räjähdystarvikkeiden, ANO:n valmistuspaikan ja kulku- ja pelastautumisteiden sijainti, louheen ja jätteen käsittelyn ja työmaaliikenteen järjestäminen sekä tarvittavat tiedot työmaan ympäristöstä.

Työmaata varten tulee tehdä poistumis- ja pelastautumissuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää tiedot kulku- ja pelastautumisteistä, suojapaikoista tai suojaetäisyyksistä ja yhteydenpitojärjestelmistä sekä tarpeelliset ohjeet siitä miten toimitaan, jos tapahtuu onnettomuus. Suunnitelma on pantava sopivaan paikkaan työntekijöiden nähtäväksi ja toimitettava tiedoksi paikalliselle pelastusviranomaiselle. Työmailla on järjestettävä tarpeellisessa laajuudessa ainakin yksi pelastautumis- ja paloharjoitus, jos räjäytys- ja louhintatyö kestää vähintään kuusi kuukautta. Ilmoitus- ja hälytyslaitteet, sammutuskalusto, pelastusvälineet sekä poistumisreitit on merkittävä havainnollisilla ja selvästi näkyvillä tunnuksilla. (14.2.2002/123)

Poistumis- ja pelastautumistiet sekä suojapaikat on sijoitettava siten, ettei tulipalo, räjähdys, sortuma, veden tunkeutuminen tai muu sen kaltainen syy sulje poistumismahdollisuuksia.

Maanalaista työtä koskevassa rakennussuunnitelmassa on otettava huomioon varapoistumistie, jos se on kohtuudella järjestettävissä. Suunnitelmaan sisältyvä varapoistumistie on toteutettava viivytyksettä.

Maanalaisessa tilassa tulee olla työhön soveltuvia paineilmasäiliölaitteita yksi kappale kutakin alkavaa kymmentä samalla kertaa maan alla työskentelevää henkilöä kohti sekä riittävästi paineilmasäiliölaitteen käyttöön ja muuhun pelastustyöhön perehdytettyjä henkilöitä. Paineilmasäiliölaitteen toiminta-ajan tulee olla vähintään puoli tuntia.

Räjäytystä varten tulee laatia kirjallinen räjäytyssuunnitelma. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja sitä on tarvittaessa muutettava työn kuluessa. Työnantajan on huolehdittava siitä, että räjäytystyöhön osallistuvat noudattavat suunnitelmaa.

Suunnitelman tulee sisältää tarpeellisilta osin ainakin tiedot porauksesta, käytettävistä räjähdystarvikkeista, sytytyksestä, panostamisesta, tarpeellisesta peittämisestä, räjäytysajankohdasta ja varmistustoimenpiteistä. Lisäksi on louhinta-alueelta tarpeellisessa laajuudessa selvitettävä räjäytettävän kohdan ominaisuudet kuten maakerroksen ja kallion laatu ja rakenne.

Vähäisissä räjäytystöissä ja yksittäisiä panoksia räjäytettäessä riittää käytettävän räjähdysainemäärän, sytytystavan ja räjäytysajankohdan sekä tarpeellisen peittämisen kirjaaminen. 74–84 §:ssä tarkoitettuja erityisiä räjäytystöitä varten laadittavassa suunnitelmassa tai kirjaamisessa on otettava huomioon kyseisen työn erityispiirteet.

Räjäytystyön johtajan tulee hyväksyä räjäytyssuunnitelma ja siihen tehtävät muutokset. Milloin räjäytystyön johtajaa ei tarvitse nimetä, mainitut tehtävät kuuluvat panostajalle.

Räjäytystyön johtajan tulee ennen panostuksen aloittamista hankkia tiedot porauksen aikana havaituista halkeamista, kerrostumista, raoista ja muista räjäytykseen vaikuttavista tekijöistä. Kyseiset seikat on, jollei räjäytystyön johtaja itse toimi panostajana, ilmoitettava panostajalle ja otettava huomioon räjäytyssuunnitelmassa.

Kun poraus tapahtuu siten, ettei räjäytystyön johtaja voi itse tehdä tarvittavia havaintoja, työnantajan tulee muulla tavalla huolehtia siitä, että räjäytystyön johtaja ja tarvittaessa panostaja saa kyseiset tiedot. Kun panostus tapahtuu useassa työvuorossa, tulee edellisen vuoron panostajan ilmoittaa tiedot seuraavan vuoron panostajalle.

Tässä päätöksessä tarkoitettua työmaata varten on laadittava turvallisuutta ja terveyttä koskeva asiakirja, josta käy ilmi, miten työmaalla ilmenevät vaara- ja haittatekijät on määritelty ja arvioitu sekä miten asianmukaiset toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ylläpitämiseksi on toteutettava.

Asiakirja on laadittava ennen työn aloittamista ja se on pidettävä ajan tasalla ja sitä on täydennettävä, jos työmaalla tehdään olennaisia muutoksia tai laajennuksia.

Työnantajan on tiedotettava työntekijöille tai näiden edustajille asiakirjan laatimiseen ja asiakirjassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvistä asioista. Työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta on muutoin voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi tulee olla kirjalliset ohjeet työn tekemisestä, koneiden käytöstä sekä poistumis- ja pelastautumisjärjestelmästä.

Työmaalla tulee olla räjäytystyön turvallisen suorittamisen kannalta riittävä ja sopiva yleis- ja paikallisvalaistus. Erityisen tehokas valaistus on järjestettävä paikkoihin, joissa räjähdystarvikkeita käsitellään. Suuria ja äkillisiä valaistuseroja sekä häikäisyä on vältettävä.

Tunnelin louhinnassa sekä sellaisissa tilapäisissä töissä, joissa ei voida kohtuudella vaatia muuta valaistusta, on käytettävä työntekijän mukana kuljetettavaa valaistusvälinettä.

Räjäytystyössä ei saa käyttää tai sijoittaa valaisimia, lämmittimiä tai muita laitteita siten, että ne aiheuttavat räjähdystarvikkeessa yli 50°C:n lämpötilan.

Työ on järjestettävä siten, että palovaara on mahdollisimman vähäinen. Palon varalta on olosuhteiden mukaan varmistettava työmaalla olevien henkilöiden turvallisuus ja huolehdittava siitä, että he tarvittaessa pääsevät poistumaan vaara-alueilta. Työmaalla tulee olla tarpeelliset palonsammutusvälineet, palohälytysvälineet ja varoituskilvet, joiden laadun ja määrän osalta on tarvittaessa käännyttävä paloviranomaisen puoleen. Työntekijöille on annettava tarpeelliset ohjeet tulipalon varalta.

Maanalaisissa tiloissa säännöllisesti käytettävien laitteiden ja rakennelmien on oltava vaikeasti syttyvää tai palamista ylläpitämätöntä ainetta, joka palaessaan kehittää mahdollisimman vähän savua ja myrkyllisiä kaasuja. Puuta tai muuta palavaa raaka-ainetta ei maanalaiseen tilaan saa tuoda eikä varastoida enempää kuin työn tarkoituksenmukainen järjestely vaatii.

Milloin valaistuslaitteiden käyttämisestä saattaa aiheutua erityistä palon, räjähdyksen tai tapaturman vaaraa, on noudatettava erityistä varovaisuutta ja tarkoin otettava huomioon, mitä sellaisen vaaran estämisestä on erikseen määrätty.

Säilytyspaikassa, varastossa, räjähdystarvikkeiden kuljetusvälineessä, panostuspaikassa ja muussa räjähdystarvikkeiden käsittelypaikassa ei saa olla muita henkilöitä eikä suorittaa muita töitä kuin mitä työn tarkoituksenmukainen suorittaminen edellyttää. Käsittelypaikoissa ja 10 metriä sitä lähempänä ei saa tupakoida eikä 20 metriä lähempänä käsitellä avotulta.

Työ on järjestettävä siten, että työntekijällä on näkö- tai kuuloyhteys toiseen henkilöön joko jatkuvasti tai lyhyin väliajoin säännöllisesti toistuen. Yhteydenpito voidaan järjestää myös viestintälaitteiden välityksellä.

Työtä johtavan tai valvovan henkilön tulee käydä työmaalla kerran työvuorossa, jollei 9 a §:ssä tarkoitettu arviointi osoita, että valvonnan tulee olla tätä tiiviimpää tai että harvemmin tapahtuvat valvontakäynnit ovat riittäviä. (19.1.1995/49)

Työtä, josta välittömästi tai välillisesti voi aiheutua erityinen tapaturman tai sairastumisen vaara, ei saa aloittaa ennen asianomaisen työtä johtavan tai valvovan henkilön antamaa nimenomaista työmääräystä, jossa määritellään työn edellyttämät turvallisuustoimenpiteet. (19.1.1995/49)

Räjäytys- ja louhintatyössä käytettävien koneiden ja laitteiden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia, riittävän lujarakenteisia ja siten suojattuja, etteivät ne aiheuta vaaraa käyttäjilleen eivätkä muille työmaalla oleville. Koneiden ja laitteiden säännöllisen huollon, tarpeellisten korjaustoimenpiteiden ja vastaavien keinojen avulla on huolehdittava siitä, etteivät ne aiheuta tarpeettomasti melua, tärinää tai ilman epäpuhtauksia.

Johdonkoettimen, vastusmittarin, maavuotomittarin (eristysvastusmittarin) ja muun räjäyttämisessä käytettävän sähkölaitteen, sytytyslaitteen, räjähdysaineen valmistuksessa työmaalla käytettävän koneellisen laitteen ja paineilmalla tai muutoin koneellisesti toimivan panostuslaitteen tulee olla asianomaisen työsuojeluviranomaisen tähän tarkoitukseen hyväksymää tyyppiä ja varustettu tällaista hyväksymistä osoittavalla merkinnällä. (22.2.1996/121)

Tyyppihyväksynnällä tarkoitetaan sen toteamista, että laite täyttää tämän päätöksen ja sen nojalla annettujen määräysten vaatimukset sekä että asennus-, käyttö- ja hoito-ohjeet sisältävät turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot.

Tyyppihyväksyntää varten tarvittavan koetuksen ja tarkastuksen suorittaa valtion teknillinen tutkimuskeskus tai muu työsuojeluviranomaisen hyväksymä asiantuntija. (22.2.1996/121)

Tyyppihyväksymistä koskevaan hakemukseen tulee liittää laitteen rakenneselostus piirustuksineen, ilmoitus laitteeseen tehtävistä merkinnöistä, tyyppitarkastusta koskeva tutkimusselostus tai lausunto sekä asianmukaiset asennus-, käyttö- ja hoito-ohjeet.

Moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja liikkuvien työkoneiden, joita ei käytetä yleisessä liikenteessä (rekisteröimättömät ajoneuvot), on oltava rakenteiltaan ja varusteiltaan riittävän turvallisia. Niissä on oltava sen lisäksi, mitä tässä päätöksessä muualla on määrätty, toimintakunnossa ainakin ohjauslaite, jarrut, voimansiirtolaitteet, taustapeili ja tarvittavat valot sekä tarvittaessa tuulilasin pyyhkijä pesulaitteineen, tuulilasin lämmityslaite ja äänimerkinantolaite sekä ohjaamon lämmityslaite.

Henkilöiden kuljettaminen rekisteröimättömässä ajoneuvossa on kielletty muualla kuin ohjaamossa siihen tarkoitetussa tilassa. Kuitenkin voidaan umpipakettiauton tavaratilassa kuljettaa henkilöitä, mikäli heitä varten on kiinteät istuimet. Kuljetettavia henkilöitä saa ajoneuvossa olla enintään kahdeksan. Lisäksi tilassa, jossa henkilöitä kuljetetaan, on oltava kaksi erillistä sisäpuolelta avattavaa ovea tai yksi tällainen ovi ja hätäuloskäytäväksi soveltuva kattoluukku taikka helposti irrotettava tai rikottava ikkuna.

Yleiseen liikenteeseen käytettävien moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja työkoneiden rakenteesta, varusteista, liikenteeseen hyväksymisestä, rekisteröinnistä ja käyttämisestä on säädetty erikseen.

Saksilavan työtason tulee olla riittävän tilava ja varustettu suojakaiteilla. Suojakaide saa tarvittaessa olla laskettavissa alas. Työtasolle tulee olla tarkoituksenmukainen nousutie. Työtason putoaminen käytön aikana on mekaanisesti tai muulla tavalla luotettavasti estettävä.

Saksilavan nostolaite on käytön ajaksi tuettava niin, ettei kaatumisvaaraa ole. Nostimessa tulee olla säädettävät tukijalat. Hydraulisesti toimivat nostosylinterit ja tukijalat on varustettava letkunrikkoventtiilillä. Nostimen ohjauslaitteiden tulee olla pakkotoimiset ja hätäpysäyttimellä varustetut.

Määrättyyn käyttötarkoitukseen valmistettua räjähdystarviketta ei saa käyttää muuhun räjäyttämiseen. Räjähdysainetta, jonka räjähtäessä syntyy huomattavia määriä häkäkaasuja tai typen oksideja, saa käyttää vain sellaisissa olosuhteissa, jossa tuuletus on riittävä myrkytysvaaran estämiseksi.

Asutulla alueella saa avolouhinnassa käyttää vain patrunoitua paperiin, muoviin tai tarkoituksenmukaiseen putkeen valmistajan pakkaamaa räjähdysainetta. Yli 200 metrin päässä asutusta rakennuksesta sijaitsevalla työmaalla saa kuitenkin käyttää patrunoimatonta räjähdysainetta, jos työmaa-alue voidaan tarpeellisessa laajuudessa sulkea ulkopuoliselta liikenteeltä ja henkilöiltä.

Räjähdysaineeseen ei saa sekoittaa toista räjähdys- tai muuta ainetta. Räjähdysainetta on työmaalla käsiteltävä siten, ettei mekaanisen tai muun vaikutuksen vuoksi esiinny räjähdysvaaraa. Räjähdystarviketta on käsiteltävä varovaisesti ja huolellisesti ottaen huomioon räjähdystarvikkeen laji ja laatu. Räjäyttämiseen ei saa käyttää sellaista räjähdystarviketta, jota on syytä epäillä pilaantuneeksi.

Kloraattia ei saa varastoida eikä säilyttää yhdessä muiden räjähdysaineiden kanssa eikä käyttää samassa panostilassa niiden kanssa.

Räjähdysaineen valmistuksesta työmaalla on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (14.2.2002/123)

Työmaalle ei saa kerrallaan tuoda enempää 1a-luokan räjähdysainetta tai sen puolivalmistetta kuin panostettavassa kentässä räjäytyssuunnitelman mukaan välittömästi tarvitaan, ellei ylimääräistä osaa voida sijoittaa varastosuojiin. Jos työpäivän aikana räjäytetään useita pieniä kenttiä, saa paikalle kuitenkin kerrallaan tuoda koko työpäivän tarvetta vastaavan määrän. Räjähdystarvikkeet on työpäivän ajan säilytettävä turvalliseen paikkaan sijoitetussa vähintään standardin SFS 4398 tasoa vastaavassa työmaavarastossa. Myöskään varastosuojien ulkopuolella ei saa pitää sanottua määrää enempää 1a-luokan räjähdysainetta tai sen puolivalmistetta. (22.2.1996/121)

Räjähdysaine on mahdollisimman nopeasti jaettava panostuspaikoille. Jollei näin voida menetellä, räjähdysaine on jätettävä mahdollisimman etäälle, yleensä kuitenkin vähintään 5 metrin päähän panostuspaikasta ja 20 metrin päähän muista työskentelypaikoista ja paikoista, joissa ihmisiä tavallisesti oleskelee.

Panostuspaikalla saa kerrallaan olla vain yhteen panostilaan välittömästi panostettava määrä 1a-luokan räjähdysainetta tai sen puolivalmistetta. Panostuspaikalla saa kuitenkin olla tehdaspakkauksessa tai tarkoitukseen sopivassa kannellisessa laatikossa useaan panostilaan panostettava määrä 1a-luokan räjähdysainetta, ei kuitenkaan yli 25 kiloa.

Räjähdystarvikkeen sijoituspaikka, kun kyseessä ei ole räjähdystarvikevarasto, on merkittävä selvästi punaisella lipulla, jonka koko on 0,3 x 0,6 metriä ja jonka tangon pituus on vähintään 0,7 metriä.

Nallit on ennen panostamista pidettävä tehdaspakkauksessa tai muussa tarkoitukseen sopivassa kannellisessa laatikossa taikka jaettava panostuspaikoille. Nallit on pidettävä vähintään metrin etäisyydellä räjähdysaineesta ja räjähtävästä tulilangasta.

Räjähdystarvikkeita on työn aikana jatkuvasti vartioitava tai pidettävä standardin SFS 4398 tasoa vastaavassa varastosuojassa. Yön ja pitkän työtauon aikana räjähdystarvikkeet on pidettävä varastosuojassa. (22.2.1996/121)

Nallit on varastoitava standardin SFS 4398 (30.4.1984) mukaisesti erillään 1a-luokan räjähdysaineista ja niiden puolivalmisteista sekä räjähtävästä tulilangasta. Mikäli niitä säilytetään tai varastoidaan erillisessä varastosuojassa, varastosuojien keskinäisen etäisyyden on oltava sellainen kuin 20 §:ssä määrätään.

Varaston vastaavan hoitajan on huolehdittava siitä, että räjähdystarvikkeiden varastointipaikka, ja panostajan siitä, että säilytyspaikka pidetään asianmukaisessa kunnossa ja että niissä olevia räjähdystarvikkeita hoidetaan ja käsitellään oikein. Heidän tulee pitää luetteloa vastaanotettujen ja luovutettujen räjähdystarvikkeiden lajista ja määrästä sekä huolehtia siitä, että varastointi- ja säilytyspaikka pidetään lukittuna. Avaimet on säilytettävä räjäytystyön johtajan, panostajan tai varaston vastaavan hoitajan hallussa.

Niiden henkilöiden nimet, osoitteet ja puhelinnumerot, joiden hallussa on varastosuojan tai säilytyslaatikon avain, on pidettävä nähtävinä varastosuojan tai säilytyslaatikon ulkopuolella.

Räjähdystarvikkeet ja niiden puolivalmisteet on säilytettävä ja varastoitava kuivassa paikassa ja tarkoin suojeltava öljyltä, rasvalta ja liialliselta lämmöltä.

Räjähdystarvikkeen ja sen puolivalmisteen säilytyspaikassa tai varastosuojassa ei saa olla muuta tavaraa. Niissä olevia räjähdystarvikkeita on käsiteltävä varovaisesti ja huolellisesti ottaen huomioon varastoitavan tarvikkeen laji sekä varastoinnista annetut yleiset määräykset. Niissä ei saa avata räjähdysaineiden pakkauslaatikoita, kiinnittää nallia tulilankaan tai räjähtävään tulilankaan, jatkaa sähköjohtoja, koettaa nalleja eikä tehdä muuta työtä räjähdystarvikkeilla. Jos pakkausten avaaminen ja sulkeminen edellyttää iskuja, kipinöitä tai muuta vaaraa aiheuttavaa menettelyä, nämä työt on tehtävä vähintään 20 metrin etäisyydellä varastosuojasta.

Lukitussa, siirrettävässä työkalusuojassa tai työmaavaunussa, jota ei käytetä yöpymiseen, saa ilman eri lupaa säilyttää erillisessä ulkoilmaan avautuvassa tilassa enintään 2,5 kiloa 1a-luokan räjähdysainetta, 100 metriä räjähtävää tulilankaa, 100 metriä mustaruutitulilankaa ja 30 kappaletta räjäytysnalleja. Säilytystila on varustettava räjähtävän pommin kuvalla. Nallit on sijoitettava siten, ettei mahdollinen räjähdys välity varastoituun 1a-luokan räjähdysaineeseen eikä räjähtävään tulilankaan. Tällaista työkalusuojaa tai työmaavaunua ei saa sijoittaa viittä metriä lähemmäksi asuttua rakennusta tai paikkaa, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee.

Räjähdystarvikkeiden omistajan hallinnassa olevassa muussa lukitussa tilassa kuin asuinhuoneistossa tai huonetiloissa, joissa ihmisiä oleskelee, saa säilyttää enintään 5 kiloa 1a-luokan räjähdysainetta, 250 metriä räjähtävää tulilankaa, 200 kappaletta räjäytysnalleja ja 200 metriä mustaruutitulilankaa. Säilytyspaikan tulee olla vähintään 10 metrin päässä asutusta rakennuksesta ja yleisestä tiestä ja vähintään 5 metrin päässä naapurin rajasta. Räjähdystarvikkeita ei saa kuitenkaan säilyttää ullakkotiloissa, eri asuinhuoneistojen yhteisessä kellaritilassa eikä talousirtaimiston asuntokohtaiseen säilyttämiseen varatussa tilassa.

Panostaja saa ilman eri lupaa säilyttää työmaalla, vähintään kuitenkin 10 metrin päässä yleisessä käytössä olevasta tiestä, asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee, enintään noin 50 kiloa 1a-luokan räjähdysainetta, 500 metriä räjähtävää tulilankaa, 200 metriä mustaruutitulilankaa ja 1000 kappaletta räjäytysnalleja, yhteensä kuitenkin enintään 60 kiloa räjähdystarvikkeita.

Työmaalla tai sen läheisyydessä, vähintään kuitenkin 100 metrin päässä yleisessä käytössä olevasta tiestä, asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee, muissa kuin 19 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa saa sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, asianomaisella luvalla varastoida taulukossa 3 mainitut räjähdystarvikemäärät. Tilapäisten varastosuojien suojaetäisyyksien arvot saadaan kaavasta l = 15 m ^1/3 , jossa m = räjähdystarvikkeen määrä kilogrammoina ja l=suojaetäisyys metreinä. Varastosuojien keskinäisten etäisyyksien väliarvot voidaan arvioida suoraviivaisesti.

Työmaalla räjähdystarvikevarastosuoja on sijoitettava vähintään 100 metrin etäisyydelle ANO:n valmistuspaikasta ja vähintään 50 metrin etäisyydelle ammoniumnitraatin varastosta. Ammoniumnitraatin varastoinnista on muilta osin voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty tai määrätty.

Räjähdystarvikkeiden varastoinnista, vaadittavista hakemuksista, luvista ja lausunnoista, varastonhoitajien pätevyyksistä sekä muista työmaalla tapahtuvan varastoinnin ja säilytyksen edellytyksistä on lisäksi voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty.

Räjähdystarvikkeet on tunneleissa ja muilla maanalaisilla työmailla sijoitettava ensi sijassa poistoilman puolelle sitä varten louhittuun kalliotilaan. Kalliotilan etuseinä on varustettava sinkityllä teräsverkolla, joka on vähintään 1,5 metrin päässä räjähdystarvikkeesta. Verkkoseinän oven on oltava lukittava. Räjähdystarvikkeiden etäisyyden kalliotilan seinämästä on oltava vähintään yksi metri. Kalliotilan seinämät ja katto on tarvittaessa lujitettava ja salaojitettava niin, että tila pysyy mahdollisimman kuivana. Ellei räjähdystarvikkeita varastoida kalliotilaan sijoitetussa standardin SFS 4398 tasoa vastaavissa varastosuojissa, räjäytysnallien kanssa samassa kalliotilassa ei saa varastoida muita räjähdystarvikkeita. Nallivaraston ja muiden räjähdystarvikkeiden varastointiin käytetyn kalliotilan välin on tällöin oltava vähintään kolme metriä. (22.2.1996/121)

Maanalaista varastosuojaa ei saa ottaa käyttöön, ennen kuin louhintatyö on edennyt vähintään taulukossa 4 mainitun välimatkan päähän siitä.

Maanalaiseen varastosuojaan ei kuitenkaan saa varastoida enempää kuin 1 000 kiloa räjähdystarvikkeita.

Räjähdystarvikkeiden varastointiin käytettävien kalliotilojen keskinäisen etäisyyden tulee olla vähintään 30 metriä ja kalliokaton paksuuden vähintään 15 metriä. Räjähdystarvikevarastoa ei saa sijoittaa 100 metriä lähemmäksi tunnelin suuta.

Taulukossa 3 määrättyjä räjähdystarvikkeiden suojaetäisyyksiä on noudatettava kalliotilan suuaukon tai tunnelin suuaukon suunnassa 60°:n sektorissa, jollei suuaukon eteen ole rakennettu erityistä suojarakennetta tai suuaukon suuntaamisella tahi muulla tavoin ole pienennetty räjähdyksen puhallusvaikutusta ympäristöön. Sektorin ulkopuolella suojaetäisyydet saavat olla 60 prosenttia edellä mainituista suojaetäisyyksistä.

Räjähdysaineen puolivalmisteeksi tarkoitettua ammoniumnitraattia saa maanalaisissa tiloissa varastoida vain sitä varten louhittuun työkohteista erotettuun tilaan.

Jos varastosuojaa varten louhittuun tilaan joudutaan sijoittamaan sen käytön kannalta välttämättömiä sähkölaitteita, niiden kotelointiluokan tulee olla vähintään IP 54. Sähkölaitteen pintalämpötila saa sen ympäristön lämpötilasta riippumatta olla enintään 100°C.

Hapettavien aineiden, palavien nesteiden, nestekaasujen ja öljyn varastoinnissa ja säilytyksessä on noudatettava, mitä niistä on erikseen säädetty.

Yli 200 litran määrä nestemäistä polttoainetta on sijoitettava niin, että säiliön rikkoutuessa polttoaine ei pääse valumaan sellaiseen paikkaan, jossa se saattaa syttyä.

Nestekaasua saadaan maan alla käyttää ainoastaan porakoneiden pakoilman lämmittämiseen seuraavin edellytyksin:

Henkilö saa työmaalla kerrallaan kantaa enintään 25 kiloa räjähdysainetta. Siirtäminen on suoritettava siten, ettei kolhaisu voi aiheuttaa räjähdysvaaraa.

Räjäytysnalleja saa siirtää räjähdysaineiden kanssa samassa laatikossa tai laukussa (panostajan laukku) enintään 50 kappaletta edellyttäen, että räjähdysainemäärä ei ylitä 5 kiloa. Nallit on tällöin sijoitettava erilliseen kannella varustettuun lokeroon ja tulilankanallit rasiaan, jossa jokaista nallia varten on reikä.

Räjähdysainepakkaus on merkittävä näkyvästi räjähtävän pommin kuvalla.

Sähkönallien mukana ei saa kuljettaa sähkölähdettä, joka voi aiheuttaa nallin syttymisen.

Kun alkuperäispakkauksesta on otettu räjähdystarviketta, jäljellä oleva määrä on huolellisesti peitettävä.

Räjähdystarvikkeita työmaalle tuotaessa on noudatettava, mitä vaarallisten aineiden kuljettamisesta on säädetty.

Työmaalla saa räjähdystarvikkeita siirtää tarkoitukseen sopivassa kuljetusvälineessä. Siirrettäessä kerrallaan yli 1000 kiloa räjähdystarvikkeita on kuljetusvälineen täytettävä ne vaatimukset, mitkä räjähdystarvikkeiden maantiekuljetuksesta on määrätty.

Moottoriajoneuvon polttonestesäiliön tulee olla siten sijoitettu, ettei polttoneste pääse säiliön mahdollisesti rikkoutuessa kastelemaan ajoneuvossa olevia räjähdystarvikkeita. Moottorikäyttöinen kuljetusväline tulee varustaa AB III E-teholuokan käsisammuttimella. Räjähdystarvikkeen kuljettamiseen maan alla ja yli 100 kilon kuljettamiseen muualla saa käyttää vain dieselkäyttöistä ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi AB III E-teholuokan käsisammutinta.

Kuljetusväline, jolla siirretään enemmän kuin 10 kiloa räjähdystarviketta, on merkittävä ajoneuvon eteen ja taakse kiinnitetyllä räjähtävän pommin kuvalla, jonka sivun pituus on vähintään 0,3 metriä tai varustettava selvästi näkyvällä punaisella lipulla, jonka koko on 0,3 x 0,6 metriä ja jonka tangon pituus on vähintään 0,7 metriä. Kuljetusvälineen liikkumisesta on tarvittaessa ilmoitettava työmaalla sopivalla vaaraa ilmaisevalla äänimerkillä tai valolla.

Jos räjähdysainemäärä ei ylitä 300 kiloa, saa samassa kuormassa räjähdysaineen kanssa olla räjäytysnalleja, kuitenkin enintään 300 kappaletta. Nallit on sijoitettava vähintään metrin etäisyydelle räjähdysaineesta, jollei siirtäminen tapahdu 23 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla. Kuormassa ei saa räjähdystarvikkeiden lisäksi olla muita aineita tai esineitä, jotka lisäävät räjähdysvaaraa.

Räjähdystarvikkeet on kuormattava niin, etteivät ne pääse siirtymään tai kolhiintumaan kuljetuksen aikana.

Raiteellisessa kuljetuksessa tulee räjähdystarvike kuljettaa erillisessä vaunussa.

Säännöllisen huollon, tarpeellisten korjaustoimenpiteiden ja vastaavien keinojen avulla on huolehdittava siitä, etteivät porauksessa käytettävät laitteet aiheuta tarpeettomasti melua, tärinää, öljysumua tai näkyvyyden heikkenemistä. Porauksessa syntyvä pöly on poistettava vedellä, suodattimilla, kemikaaleilla tai muulla luotettavalla tavalla.

Porauslaitteen letkujen, putkien, kaapeleiden ja johtojen tulee mahdollisuuksien mukaan olla palamattomasta tai paloa pidättävästä aineesta ja sellaisia sekä siten kiinnitettyjä, etteivät ne katketessaan tai irrotessaan aiheuta vaaraa. Hydraulijärjestelmän suojauksessa on otettava huomioon ulossyöksyvän paineenalaisen tai kuuman öljyn vaara.

Poraustyö on järjestettävä siten, ettei jouduta työskentelemään pyörivän, suojaamattoman porakangen lähellä. Jollei tämä ole teknisesti mahdollista, poraajalla on oltava työskentelypaikalta mahdollisuus pysäyttää porakone. Porauslaitetta ei saa käyttää olosuhteissa, joissa sen kaatumisvaara on ilmeinen.

Tunneliporauksessa käytettävässä peräänajojumbossa, jonka omapaino on suurempi kuin 7 tonnia, on oltava luotettavasti kiinnitetty, rakenteeltaan turvallinen ja riittävän tilava, tarvittaessa ilmastoitu ohjaamo. Sen tulee olla siten sijoitettu, että työntekijä voi helposti valvoa koko työaluetta. Ohjaamon lattian on oltava helposti puhtaana pidettävää ainetta, joka ei ole liukas. Ohjaamon melutaso ei saa ylittää 85 dB(A). Myös muussa vaunuporakoneessa on, mikäli mahdollista, oltava edellä esitetyt vaatimukset täyttävä ohjaamo.

Ohjaamoon on oltava helppo pääsy. Sinne pääsyn ja sieltä poistumisen helpottamiseksi on oltava tarpeelliset ja tarkoituksenmukaiset jalan- ja kädensijat. Ohjaamosta tulee olla poispääsy vähintään kahteen suuntaan.

Hallintalaitteiden on oltava rakenteeltaan luotettavia ja hallintaelinten siten muotoiltuja ja sijoitettuja, että niitä voidaan helposti käsitellä. Koneessa tulee olla hyvin suojattu porauskohteen ja työtilan valaistus.

Ennen poraamisen aloittamista on tarkistettava, että porauspaikka on työn suorittamisen kannalta vaaraton. Irtokivet ja maakerros on ennen poraamista poistettava kallion pinnasta, seinämistä tai katosta siltä alalta, jolta ne räjähdyksen vaikutuksesta voivat singotessaan aiheuttaa vaaraa tai jolla voi olla räjähtämätön panos. Maakerrosta ei kuitenkaan tarvitse poistaa, jos se toimii heittoa tai sinkoutumista estävänä peitteenä.

Milloin aikaisemmin räjäytetyn kallion pintaa puhdistettaessa ei saada varmuutta siitä, ettei porattavalla paikalla ole räjähtämätöntä panosta tai sen osaa, poraaminen on suoritettava mahdollisimman suurta varovaisuutta noudattaen.

Vanhaa reikää ei saa porata. Jos on syytä epäillä, että vanhassa reiässä on räjähtämätön panos, jota ei voida tehdä vaarattomaksi, porata ei myöskään saa 0,8 metriä lähemmäksi vanhaa reikää. Jos kallio on runsas- tai tiheärakoista, etäisyyttä vanhasta reiästä on lisättävä. Reikä on suunnattava vanhasta reiästä poispäin eikä vaarallisella alueella saa reikää porattaessa olla muita kuin poraustyön suorittaja. Työn saa tehdä vain räjäytystyön johtajan tai panostajan antamien ohjeiden mukaisesti.

Porattaessa reikää kallioon on tarkoin otettava huomioon kalliossa olevat halkeamat ja kerrostumat sekä niiden vaikutus räjäytykseen.

Porausreikien sijoittelun ja pohjien sijainnin on oltava räjäytyssuunnitelman mukainen. Porarin on ilmoitettava porauksen aikana havaitsemistaan halkeamista, kerrostumista, raoista ja muista räjäytykseen vaikuttavista tekijöistä panostajalle tai räjäytystyön johtajalle.

Poraamista ja panostamista saa samanaikaisesti suorittaa vain silloin, kun porattavien ja panostettavien reikien keskinäinen etäisyys on riittävä ja vähintään viisi metriä. Poraamista ei saa suorittaa kahta metriä lähempänä panostettua reikää eikä suoraan panostettavan reiän yläpuolella. (22.2.1996/121)

Veden alla tai porausreiän tukkeutumisvaaran muuten niin edellyttäessä voidaan poiketa siitä, mitä 3 momentissa on määrätty. Poraamista ei kuitenkaan saa suorittaa 0,8 metriä lähempänä panostettua reikää.

Milloin reikää porattaessa on syytä epäillä, että siinä on räjähdysainetta, reiän poraaminen on heti lopetettava. Jos poranterään on tarttunut räjähdysainetta, eikä sitä saada puutikulla, vesi- tai ilmahuuhtelulla tahi muulla turvallisella tavalla heti poistetuksi, siitä on tehtävä näkyvä varoitusmerkintä terään. Terää varastoon tai muualle luovutettaessa on asiasta ilmoitettava terän vastaanottajalle.

Porien teroitukseen käytettävissä hiomakoneissa on oltava hiontatuki sekä rikkomasuojus, joka peittää hiomalaikan lukuun ottamatta hionnassa tarvittavaa aukkoa. Käyttökytkimen tulee olla siten sijoitettu, että kone on helppo pysäyttää, ja siten suojattu, ettei kone voi käynnistyä tahattomasti. Ennen hiomakoneen käynnistystä tulee varmistua siitä, että kone on tukevasti kiinnitetty alustaansa. Paineilmakäyttöisessä hiomakoneessa on oltava pyörimisnopeuden rajoitin, joka luotettavasti estää koneen kilpeen merkityn valmistajan ilmoittaman pyörimisnopeuden ylittämisen. Paineilman poiston tulee tapahtua riittävän tehokkaan äänenvaimentajan kautta.

Hiomakoneessa saa käyttää vain kyseiseen hiomatyöhön ja pyörimisnopeuteen tarkoitettuja hiomalaikkoja. Hiontatyössä on käytettävä silmiensuojaimia.

Ennen kuin nalli kiinnitetään aikatulilankaan, on tarkistettava, että tulilanka on kunnollista. Milloin on syytä epäillä, ettei tulilanka pala varmasti ja tasaisesti, on suoritettava koepoltto.

Tulilangan pään, joka työnnetään nallin sisään, tulee olla leikattu kohtisuoraan poikki ja ruutisydämen leikkauskohdan tulee olla paljaan, puhtaan ja vahingoittumattoman. Tulilangan vapaa pää on leikattava vinosti tai halkaistava.

Nallit on ennen käyttöä todettava kunnollisiksi ja kysymyksessä olevaan räjäytystyöhön soveltuviksi. Nalleissa mahdollisesti oleva puru on poistettava ravistamalla nallia kevyesti pehmeää kipinöimätöntä alustaa vasten.

Nallin kiinnittämisen tulilankaan saa suorittaa vain nallinkiinnityslaitteella tai tarkoitukseen valmistetuilla nallipihdeillä. Kiinnityksen tulee olla niin luja, ettei tulilanka pääse nallissa liikkumaan.

Jos panostettavaan reikään voi kertyä vettä, nallin ja tulilangan liitoskohdan on oltava vesitiivis. Tiivistämiseen ei saa käyttää rasvaa tai muuta ainetta, joka voi vahingoittaa tulilankaa. (22.2.1996/121)

Aikatulilankojen tulee olla vähintään 0,6 metriä pitkiä ja panostamisen jälkeen ulottua vähintään 0,2 metriä ulos porausreiästä. Lisäksi on otettava huomioon, mitä eri töiden osalta tämän päätöksen 17 luvussa on määrätty.

Sytyttäjälle tulee kaikkien lankojen sytyttämisen jälkeen jäädä vähintään 60 sekuntia aikaa poistua räjäytyspaikalta turvaan. Jos poistuminen on hankalaa tai teknisestä laitteesta riippuvaa, on aikatulilangan käyttö sytyttämiseen kielletty.

Aikatulilankasytytystä ei saa käyttää monireikäräjäytyksessä eikä useampaa kuin yhtä pintapanosta räjäytettäessä.

Tulilankanalleja ei saa kiinnittää aikatulilankaan viittä metriä lähempänä muita räjähdystarvikkeita eikä huonetilassa, jossa työn suorittajan lisäksi on muita henkilöitä. Nalleja saa tällaisen työn aikana olla paikalla enintään 100 kappaletta. Nallikotelo on suljettava heti, kun tarpeellinen määrä nalleja on siitä otettu.

Sytytyslaitetta on käytettävä laitteen ohjearvojen mukaisesti. Johtimien eristimien tulee olla sellaisia, ettei maavuotoja käytettävällä virtalähteen jännitteellä voi tapahtua. Johtimien päällysteen tai värin tulee erottua muista johtimista. Jatkojohtoja saa käyttää vain kerran. Sytytyskaapelin (runkojohdon) ja jatkojohtimien tulee olla poikkipinnaltaan riittävän paksua kuparijohdinta.

Sähkönallien on oltava standardin SFS 3500 (8.3.1982) ryhmiin B, C tai D kuuluvia tahi turvallisuudeltaan niitä vastaavia.

Sähkönallien käytössä on erityisesti huolehdittava siitä, ettei lähettyvillä ole sähköjohtoja, suurjännitejohtoja, radio-, televisio- ja tutkalähettimiä eikä muita vastaavia sähkölaitteita samoin kuin siitä, ettei staattinen sähkö tai ukkonen aiheuta vaaraa. Jollei tahattoman syttymisen vaaraa voida riittävästi estää, on käytettävä muuta sytytystapaa. Kun ammoniittia tai ANO:a panostetaan panostuslaitteella, sähkönallien tulee olla C tai D ryhmän nalleja. Samassa virtapiirissä saa käyttää vain saman valmistajan valmistamia, samaan nalliryhmään kuuluvia sähkönalleja.

Räjäytysnalli on sijoitettava siten, että nallin räjähtävä pää varmuudella on patruunan sisällä. Nalli tulee sijoittaa patruunaan vasta panostamisen yhteydessä.

Patruunaan tulee tehdä nallia varten reikä sopivaa puu-, muovi- tai muuta kipinöimätöntä puikkoa käyttäen.

Ruudilla panostettaessa tulee panostimen olla puuta, lakkaamaton ja heloittamaton sekä kaatosuppilon paperia tai muuta vastaavaa ainetta.

Muita räjähdysaineita kuin ruutia panostettaessa voi panostin olla puuta, sähköä varaamatonta muovia tai muuta kevyttä, sähköä varaamatonta kipinöimätöntä ainetta, ei kuitenkaan metallia. Muovia olevan panostimen sähköisen vastuksen tulee olla 1–30 kilo-ohmia metriä kohden.

Panostimen tulee olla tasapaksu ja muodoltaan ja mitoiltaan sellainen, että se helposti mahtuu porausreikään silloinkin, kun aikatulilanka, räjähtävätulilanka, nonel-letku tai sähkönallin johtimet ovat reiässä.

Mikäli panostimessa on erillinen vahvike, liitin tai kärkikappale, sen tulee olla puuta, muovia, kuparia tai messinkiä.

Öljysumua synnyttävän ejektoripanostuslaitteen käyttö on kielletty sellaisissa tiloissa, joissa öljysumua ei voida tuuletuksella tehokkaasti poistaa.

Käytettäessä sähkönalleja on panostuslaite huolellisesti maatettava. Mikäli kallio on rikkonaista, on panostuslaitetta käytettäessä varottava ylipanostusta.

Milloin on syytä epäillä, että porausreiässä voi olla räjähdysainetta, reiän puhdistamiseen käytettävän puhallusputken tulee olla kuparia, messinkiä, sähköä varaamatonta muovia tai muuta niihin verrattavaa sähköä varaamatonta kipinöimätöntä ainetta. Putkikäyrä puhallusputken päässä voi kuitenkin olla puhallusputkeen kovajuotolla kiinnitettyä rautaa. Muovia olevan puhallusputken vastuksen tulee olla 1–30 kilo-ohmia metriä kohden.

Panostamiseen ei saa käyttää enempää räjähdysainetta kuin on tarpeellista. Tällöin on otettava huomioon räjähdysaineen ominaisuudet ja räjäytettävän kohdan laatu sekä ympäristön suojeleminen. Poraustietojen perusteella on räjäytyssuunnitelmaa tarvittaessa täydennettävä ja muutettava.

Panostila on ennen panostamista tutkittava mahdollisen tukkeutumisen varalta ja tarvittaessa huolellisesti puhdistettava.

Panostamista ei saa suorittaa kahta metriä lähempänä samanaikaisesti puhdistettavaa porausreikää. Jos kallio on rikkonaista, etäisyyden tulee olla vastaavasti suurempi.

Panostamista ei saa sähkösytytystä käytettäessä suorittaa ukonilman lähestyessä eikä sen aikana. Jos panostaminen on jo aloitettu, työt on vaarallisella alueella keskeytettävä, kaikkien poistuttava kentältä, estettävä sivullisten pääsy alueelle ja järjestettävä vartiointi ukkosvaaran ajaksi.

Ukkosvaaran toteamiseksi on oltava tarvittaessa yhteydessä säähavaintoasemiin taikka käytettävä ukkosilmaisinta tai muuta luotettavaa menetelmää.

Räjähdysainepatruunan halkaisijan tulee olla pienempi kuin panostilan halkaisijan. Kukin patruuna on pantava reikään varovasti ja rima- tai putkipanoksen patruunoita lukuun ottamatta yksitellen. Panosta ei saa tiivistää iskemällä.

Kovakouraista käsittelyä on vältettävä erityisesti räjäytysnallia ja sytytyspalaa panostilaan sijoitettaessa.

Panostajan on työskenneltävä panostilaan nähden sivussa siten, että ennenaikaisen räjähdyksen aiheuttamat vahingot jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Käytettäessä panostamiseen ANO:a, ammoniittia tai muuta kosteudessa pilaantuvaa räjähdysainetta panostilan on oltava kuiva, mikäli räjähdysaineen kastumista ei voida estää.

Panostamisen jälkeen panostukseen käytetyt välineet on tarkastettava ja poistettava niihin mahdollisesti tarttunut räjähdysaine.

Räjähdysainetta ei saa panostaa panostilaan, jossa lämpötila on yli 50°C.

Jauhemaista, rakeista tai nestemäistä räjähdysainetta saadaan alaspäin suunnattuun porausreikään panostaa kaatamalla tai panostuslaitteella. Räjähdysainepatruunan saa tällaiseen reikään pudottaa, dynamiittipatruunan kuitenkin vain, jos porausreiän syvyys on enintään 30 metriä. Jos patruunan halkaisija vastaa lähes porausreiän halkaisijaa, panos saadaan pudottaa enintään 50 metrin syvyiseen reikään. Sytytyspala on kuitenkin laskettava varovasti langan varassa.

Milloin samassa porausreiässä käytetään useita räjähdysainepatruunoita, sytytyspala on sijoitettava lähelle reiän pohjaa. Jos sytytyksessä käytetään räjähtävää tulilankaa, nalli voi olla myös reiän suulla tai kallion pinnalla. Syttymisen varmistamiseksi on esimerkiksi rikkonaisessa kalliossa sekä syvissä tai pitkissä rei"issä tarvittaessa käytettävä useita räjäytysnalleja tai räjähtävää tulilankaa.

Jollei porausreiässä ole kutakin osapanosta varten omaa sytytyspalaa tai jollei käytetä räjähtävää tulilankaa, osapanokset on sijoitettava niin lähelle toisiaan, että räjähdys välittyy osapanoksesta toiseen.

Etutäytteenä on käytettävä hiekkaa tai muuta sellaista ainetta, joka ei vahingoita tulilankaa eikä sytytysjohtimia. Etutäyte on pantava porausreikään siinä olevaa tulilankaa ja johtimia vahingoittamatta.

Panostettua tai räjähtämätöntä kenttää on vartioitava ja se on tarvittaessa selvästi merkittävä varoituskilvin tai punaisilla lipuilla. Käyttämättä jääneet räjähdysaineet ja nallit on viipymättä palautettava varastoon.

Avattaessa tukkeutunutta porausreikää, jossa voi olla räjähdysainetta, on noudatettava erityistä varovaisuutta. Panostettaessa tukkeutuneen porausreiän avaamisessa on noudatettava soveltuvin osin, mitä räjähtämättä jääneen panoksen purkamisesta on 58 §:ssä määrätty.

Sähkönallit on kytkettävä sytytyslaitteen maahantuojan tai valmistajan antamien ohjeiden mukaan joko yhteen sarjaan (sarjakytkentä) tai useaan rinnakkain kytkettyyn sarjaan (ryhmäkytkentä).

Sähkösytytyksessä on johtimien vetämisessä ja eristämisessä huolehdittava siitä, ettei virtapiirissä synny vuotoja eikä oikosulkuja. Johtimien liitokset on suojattava eristysnauhalla, liitosholkilla tai muulla luotettavalla tavalla taikka kohotettava irti maasta. Johtimet on pidettävä erillään metallilangoista, -putkista ja -kiskoista ja niihin verrattavista sähköjohteista samoin kuin riittävän etäällä sähköjohdoista ja toimivista radio-, televisio- ja tutkalähettimistä.

Ennen kuin runkojohto kytketään kytkin- tai sytytyslaitteeseen, johtimien ja kytkennän kunto on kokeiltava seuraavasti:

Ryhmään B kuuluvia nalleja käytettäessä tarkistusmittaukset on tehtävä vaarallisen alueen ulkopuolella. Ryhmään C tai D kuuluvia nalleja käytettäessä tarkistusmittaukset saa suorittaa myös vaarallisella alueella. Vedenalaisessa tai muussa louhinnassa, jossa on ilmeinen maavuodon vaara, tarkistusmittaukset on suoritettava myös eristysvastusmittarilla.

Peittämisen jälkeen on virtapiiri ennen sytytystä tarkistettava uudelleen.

Räjähtävän tulilangan liitosten tulee olla lujia. Ennen sytytystä on tarkistettava, etteivät liitokset ole vahingoittuneet ja etteivät eri aikaan räjähtäviksi tarkoitetut tulilangat ole 0,2:ta metriä lähempänä toisiaan.

Räjäytysnalli on kiinnitettävä räjähtävään tulilankaan vasta välittömästi ennen sytytystä siten, että sen pohja on suunnattu räjähdysaineeseen johtavaa tulilangan päätä kohti.

Räjäytysnallit ja hidastimet on ennenaikaisen syttymisen estämiseksi suojattava puristumiselta tai iskuilta tahi muulta sellaiselta vaikutukselta.

Nonel-nalleilla tulee kytkemisjärjestyksen olla syttymisjärjestyksen mukainen. Nonel-letkut ja erityisesti kytkentäkappaleet tulee suojata puristukselta, venytykseltä, iskulta ja muulta sellaiselta vaikutukselta. Kytkentä on ennen sytytystä tarkastettava.

Räjäytettävän kohdan päälle on asetettava tarkoitukseen sopivia peitteitä, jos räjäytyksestä voi aiheutua sinkoutuvista kappaleista vaaraa.

Räjäytyksestä aiheutuva vaara ja peittämisen tehokkuus on erikseen arvioitava ja määriteltävä räjäytyssuunnitelmassa. (22.2.1996/121)

Aikatulilankasytytystä käytettäessä saman peitteen alla saa olla vain yksi panos. (22.2.1996/121)

Rakennuttajan tai muun, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, on merkittävä 1 ja 2 momentissa edellytetyt toimenpiteet rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen (629/94) 5 §:ssä tarkoitettuun asiakirjaan ja ne on merkittävä tämän päätöksen 9 a §:ssä tarkoitettuun turvallisuutta ja terveyttä koskevaan asiakirjaan. (22.2.1996/121)

Räjäytystyön johtajan tai, vähäisissä räjäytystöissä, panostajan on määrättävä suojapaikat ja vaarallisen alueen rajat.

Panostajan on ennen sytyttämistä varmistauduttava, että:

Äänimerkkien on oltava vähintään 3 minuuttia ennen räjäytystä säännöllisesti toistuvia ja niiden tulee minuutti ennen räjäytyshetkeä tihentyä. "Vaara ohi" -merkki annetaan noin puoli minuuttia kestävällä yhtenäisellä äänellä. Vaaralliselle alueelle ei saa mennä ennen "vaara ohi" -merkkiä.

Vähäisessä räjäytystyössä voidaan äänimerkit antaa etukäteen sovitulla tavalla joko huutamalla tai muita toistuvia ja räjähdyksen päättymiseen saakka riittävän voimakkaita ja selviä varoitusmerkkejä käyttämällä. Räjäytyksestä on annettava vastaavalla tavalla tieto myös ulkopuolisille.

Maanalaisissa kohteissa on räjäytykset pyrittävä suorittamaan määrättyinä aikoina. Jos räjäytyksen ajankohtaa muutetaan tai räjäytys suoritetaan säännöllisten räjäytysaikojen ulkopuolella, tässä pykälässä määrättyjen toimenpiteiden lisäksi on erityisesti varmistauduttava, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä.

Sytyttämisen on tapahduttava panostajan toimesta tai hänen valvonnassaan. Panosta tai panoskenttää ei saa sytyttää pimeässä eikä tiheän sumun vallitessa.

Useiden tulilankojen sytytykseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa sytytintä, sytytyslankaa tai aikatulilankaa, joka palaa riittävän pitkän ajan. Yksittäisen aikatulilankapanoksen saa sytyttää tulitikulla.

Sähkösytytykseen saadaan käyttää ainoastaan kunnossa olevaa tarkoitukseen hyväksyttyä laitetta. Panostajan on pidettävä hallussaan sytytysavain. Jollei avainta voida irrottaa laitteesta, on muulla tavalla huolehdittava siitä, ettei sivullinen henkilö voi käyttää laitetta. Runkojohto saadaan kytkeä sytytyslaitteeseen vasta välittömästi ennen sytytystä.

Sytytyksen jälkeen runkojohto on irrotettava kytkentänavoista. Näin on meneteltävä myös silloin, kun räjähdystä ei ole tapahtunut.

Räjähtävä tulilanka tai nonel-letku on sytytettävä aikatulilanka- tai sähkösytytystä käyttäen. Nonel-letku voidaan sytyttää myös tarkoitukseen valmistetulla sytyttimellä.

Panostajan on varmistauduttava, että kaikki panokset ovat räjähtäneet ja harkittava sen odotusajan pituus, jonka kuluttua räjäytyspaikalle saa mennä.

Ellei panostaja ole voinut varmistua kaikkien panosten räjähtämisestä, vaaralliselle alueelle ei saa mennä ennen kuin räjäytyshetkestä on kulunut 10 minuuttia. Jos tällöin havaitaan, että panos on syttynyt palamaan tai että tulilanka edelleen palaa, on vaaralliselta alueelta heti poistuttava. Vartiointia on jatkettava kunnes vaara on ohi.

Panostilaa, jossa on aikaisemmin räjäytetty, ei saa uudelleen panostaa, ennen kuin lämpötila panostilassa on laskenut alle 50°C tai vähintään tunti on kulunut edellisestä räjäytyksestä.

Panostajan on ilmoitettava varmistusmiehille, milloin varoitusmerkkien antaminen saadaan lopettaa tai milloin voidaan antaa merkki siitä, että vaara on ohi.

Räjäytettäessä suljetussa tilassa, maan alla, kaivannossa tai muussa kohteessa, johon voi kerääntyä terveydelle vaarallisia tai haitallisia räjähdyskaasuja, ei räjäytyspaikalle saa mennä ennen kuin räjähdyskaasut ovat siinä määrin laimentuneet, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle.

Kulkutiet, nousut, kuilut ja muut sellaiset tilat, joihin on saattanut kerääntyä räjähdyskaasuja, on ennen niiden käyttöä tuuletettava. Tilat on ennen työn jatkamista tarvittaessa rusnattava.

Panostajan on räjäytyksen jälkeen tutkittava, onko räjähdystarvikkeita jäänyt porausreikään tai muualle räjäytyspaikalle, ja otettava löytyvät räjähdystarvikkeet talteen. Myös räjäytyspaikalle jääneet räjäytysnallijohtimet ja nonel-letkut on kerättävä.

Milloin on syytä epäillä, että räjähdystarvikkeita on jäänyt louheen joukkoon, siitä on annettava tieto räjäytystyön johtajalle tai panostajalle sekä lastaus- ja murskaustyön suorittajille.

Yksittäisen panoksen tai panoskentän jäätyä räjähtämättä panostajan on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä, mistä tämä on johtunut. Vaarallisella alueella ei saa olla muita henkilöitä kuin panostaja ja tarvittaessa räjäytystyön johtaja. Räjähtämätöntä panosta on lähestyttävä siltä puolelta, jossa vaara on pienin.

Räjähtämättömän panoksen purkamisessa on meneteltävä seuraavasti:

Jos panosta tai panoskenttää ei saada räjähtämään 2 momentissa mainituin toimenpitein, räjähdysaine on pyrittävä poistamaan reiästä vesihuuhtelulla tai tarvittaessa porattava uusi reikä. Reikää ei saa ilman erityistoimenpiteitä ja pätevää syytä porata 0,8 metriä lähemmäksi reikää, jossa on räjähtämätön panos. Muuten on soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 3 momentissa on määrätty. Vesihuuhtelun mukana tullut räjähdysaine on otettava talteen ja hävitettävä. Tämän jälkeen reikä panostetaan ja kytketään useamman panoksen ollessa kyseessä kenttään ja räjäytetään.

Räjähtämätöntä panosta tai panoskenttää uudelleen räjäytettäessä peittämistä on tarvittaessa tehostettava.

Räjähtämätön panos, jota ei saada työvuoron aikana vaarattomaksi, on selvästi merkittävä. Tämän lisäksi on huolehdittava siitä, etteivät asiattomat henkilöt pääse vaaralliselle alueelle.

Jos työtä tehdään useassa vuorossa eikä räjähtämätöntä panosta saada työvuoron aikana vaarattomaksi, tutkimuksia on jatkettava ja uuden työvuoron panostajalle on selvitettävä tarkoin räjähdyspanoksen sijainti, reiän suuntaus, syvyys ja muut tarpeelliset tiedot.

Tuuletus on maan alla, suljetussa tilassa ja kaivannoissa järjestettävä siten, että ilma on mahdollisimman raitista ja riittävän happipitoista. Hengitysilman happipitoisuuden tulee olla vähintään 18 tilavuusprosenttia.

Tuuletuksessa on otettava huomioon pako- ja räjähdyskaasujen lisäksi kallion laadusta mahdollisesti aiheutuvat pölyt ja vaaralliset aineet samoin kuin palon vaara.

Poistoilma on johdettava siten, tai muutoin on huolehdittava siitä, etteivät sen sisältämät pölyt ja muut epäpuhtaudet aiheuta terveydellistä haittaa tai vaaraa.

Maan alla, suljetussa tilassa ja syvissä kaivannoissa on työntekijöiden hengitysilman koostumusta ja epäpuhtauspitoisuuksia tarkkailtava. Tarvittaessa on ennen työskentelypaikalle menoa mittaamalla varmistettava, ettei taulukossa 5 mainittuja raja-arvoja ylitetä.

Mikäli työn kestoaika, vastaavista töistä saatu kokemus, maaperän laatu, käytettävät koneet ja muut seikat antavat aiheen epäillä, että taulukossa 6 mainitut raja-arvot ylittyvät, taulukossa mainittujen aineiden pitoisuudet on mitattava.

Mittauksia on tuuletuksen ja muiden toimenpiteiden jälkeen tarvittaessa toistettava, kunnes voidaan olla varmoja, että aineiden pitoisuudet ovat taulukoissa 5 ja 6 mainittujen raja-arvojen alapuolella ja että ilman happipitoisuus on riittävä.

Pääasiassa maan alla tai suljetussa tilassa tehtävästä yli kaksi kuukautta kestävästä louhintatyöstä on hyvissä ajoin ennen työn aloittamista tehtävä ilmoitus säteilyturvakeskukselle. (22.2.1996/121)

Tuuletuksella ja muilla käytettävissä olevilla keinoilla on työntekijöiden säteilyaltistukset pidettävä mahdollisimman pienenä. (22.2.1996/121)

Hengitysilman työaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saa ylittää 400 Bq/m ^-3 , kun vuotuinen työaika on 1 600 tuntia tai sitä pitempi. Jos vuotuinen työaika on sitä lyhyempi tai työ ei ole säännöllistä sovelletaan taulukossa 6 a esitettyjä enimmäisarvoja.

Säteilyturvallisuudesta on muuten voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (22.2.1996/121)

Säännöllisessä käytössä maan alla olevan ajoneuvon tai työkoneen moottorin kunto on tarkistettava säännöllisesti mittaamalla pakokaasujen noki- ja CO-pitoisuus riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran joka toinen kuukausi. Pienitehoisia moottoreita lukuun ottamatta on moottoreiden pakokaasujen CO-pitoisuuden huollon ja säädön jälkeen oltava alle 600 ppm ja nokipitoisuuden alle 1 Boch-yksikköä.

Mittauksista on pidettävä kirjaa, johon tehdään merkintä mittauksesta ja sen tuloksista sekä suoritetuista toimenpiteistä.

Räjäytyskohteen ja sen lähellä olevien tilojen seinät ja katot, joiden vieressä tai alla työskennellään tahi liikutaan, on rusnattava jokaisen räjäytyksen jälkeen. Uudelleen käyttöön otettava aikaisemmin louhittu tila on ennen käyttöönottoa tarkastettava ja tarvittaessa rusnattava.

Mikäli tilan seinässä tai katossa havaitaan turvallisuutta vaarantavassa määrin rakoja tai kivilaatu muuten on sellaista, että voidaan olettaa komuja irtoavan, kallio on lujitettava pultituksella, ruiskubetonoinnilla, injektoinnilla tai muulla luotettavalla tavalla. Mikäli joudutaan työskentelemään tai liikkumaan niin korkeassa tilassa, että katon valvominen huomattavasti vaikeutuu, tarpeelliset lujitustoimenpiteet on tehtävä etukäteen.

Milloin rusnausta ei voida suorittaa turvallisesti maasta, työntekijöille on järjestettävä sopiva työlava, henkilönostolaite, erityinen rusnauslaite taikka työtelineet. Edellä mainitut laitteet on varustettava suojakatoksella, mikäli katosta tai seinästä voi aiheutua komujen putoamisen vaaraa eikä työtä voida tehdä väliaikaisesti tuetusta tai lujitetusta paikasta.

Kun rusnaustyötä suoritetaan menetelmällä, jossa komujen havaitseminen osittain tai kokonaan perustuu kuulohavaintoihin, on huolehdittava siitä, ettei lähistöllä samanaikaisesti suoriteta porausta taikka muuta melua aiheuttavaa työtä.

Pultitus ja siihen liittyvä reikien poraus on suoritettava sellaisella laitteella, että työntekijä voi työskennellä turvallisessa paikassa. Jos edellä tarkoitettua laitetta ei pultitettavaan paikkaan saada ja jos katosta tai seinästä voi aiheutua komujen putoamisen vaaraa, pultitettava paikka on väliaikaisesti tuettava taikka työ on suoritettava standardin SFS 4986 (17.11.1983) mukaisen tai turvallisuuden varmistavan muun suojakatoksen alta.

Ruiskubetonointi- ja injektointityössä on noudatettava soveltuvin osin 63 §:ssä pultituksesta annettuja määräyksiä. Erityisesti injektoinnin yhteydessä on louhittuja seiniä ja kattoa tarkkailtava käytettävän paineen mahdollisesti aiheuttamien liikahdusten varalta.

Ruiskubetonointi on tehtävä siten, etteivät työntekijät joudu tarpeettomasti alttiiksi vaaralliselle tai haitalliselle pölylle. Ruiskubetonointi on tehtävä märkäseosmenetelmällä tai kuivaseosmenetelmää käytettäessä kauko-ohjauksella taikka ilmastoidusta ja suojakatoksella varustetusta ohjaamosta.

Milloin edellä mainittuihin toimenpiteisiin ei voida ryhtyä tai sellaisia ei voida kohtuudella vaatia, työntekijöiden on käytettävä työssä puhaltimella varustettua raitisilmalaitetta tai suojausteholtaan sitä vastaavaa muuta laitetta.

Milloin työpaikalla ei 62 §:ssä määrätyin toimenpitein saada aikaan riittävää turvallisuutta, työskentely ja liikkuminen on siellä kiellettävä ja pääsy tällaiseen paikkaan tarvittaessa estettävä. Kielto on ilmoitettava kieltotaululla tai muulla sopivalla tavalla.

Kuormauskoneen ja ajoneuvon ympärillä tulee maan alla tai paikassa, jossa on kiinteitä esteitä, olla kuormauksen ja ajon aikana vapaata tilaa vähintään taulukon 7 mukaisesti. Samoja etäisyyksiä tulee noudattaa myös koneen tai ajoneuvon äärimittojen ulkopuolelle ulottuvaan henkilöön tai kuormaan nähden. Koneen tai ajoneuvon nopeuden on oltava olosuhteet huomioon ottaen riittävän alhainen.

Avolouhokseen johtavan ajotien (vinotien) sivulle, josta on putoamisvaara, tulee jäädä piennarta vähintään 1,5 metriä. Etäisyyden kiinteään esteeseen tulee olla vähintään 0,5 metriä. Jos ajorataa on tarkoitus käyttää yli vuoden, sen leveyden on oltava vähintään 5 metriä. Ilman erityistä syytä vinotien pituuskaltevuus ei saa olla suurempi kuin 1:7.

Ajotien reuna, jolta on putoamisvaara, on suojattava tarkoitukseen sopivalla ohjauspuomilla tai muulla sopivalla tavalla.

Kun työkoneen ja ajoneuvon nopeus on alle 15 kilometriä tunnissa ja ajotiellä samanaikaisesti on jalankulkijoita, voidaan taulukossa 7 määrätyistä henkilöliikenteelle asetetuista vähimmäisleveyksistä poiketa, jos ajotien varteen enintään 30 metrin välein louhitaan vähimmäisleveydet täyttäviä vähintään kahden metrin pituisia väistämispaikkoja.

Louheenkuljetusajoneuvo on varustettava standardin SFS 4986 (17.11.1983) mukaisella tai muulla turvallisuuden varmistavalla suojauksella.

Kuormauskone ja kuljetusajoneuvo on varustettava vähintään kaksipiirisellä käyttöjarrulla ja seisontajarrulla. Käyttöjarrun on kyettävä luotettavasti pysäyttämään kuormattu kone tai ajoneuvo ja seisontajarrun pitämään ne kuormineen paikoillaan niissä käyttöolosuhteissa, joihin kone tai ajoneuvo on tarkoitettu.

Kuormauskoneen ja kuljetusajoneuvon varustamisesta peruutushälyttimellä on voimassa, mitä siitä erikseen määrätään. (22.9.1994/848)

Maan alla saa bensiinikäyttöistä ajoneuvoa käyttää vain pelastus- tai sammutustyössä.

Ajotie on liikenteen sitä edellyttäessä varustettava tarpeellisilla liikennemerkeillä tai kilvillä ilmoittamaan risteyksestä, ajoneuvojen kohtaamispaikasta, rajoitetusta nopeudesta, jalankulkukiellosta, jalankulkijan käyttöön tarkoitetusta ajotien reunasta, väistämispaikasta tai muista tarpeellisista seikoista. Tarvittaessa on käytettävä liikennevaloa tai merkinantajaa.

Jalankulkuun tarkoitetun ajotien vapaan osan korkeuden tulee olla vähintään 2,1 metriä.

Työkoneiden ja ajoneuvojen liikkuessa työmaalla niissä on käytettävä ajovaloja. Jos työkone tai ajoneuvo joudutaan pysäyttämään tai jättämään ajotielle, jossa on muuta liikennettä, on käytettävä seisonta-, lähi- tai varoitusvaloja.

Riittävän etäälle työkoneesta tai ajoneuvosta asetettuja varoituskolmioita on käytettävä silloin, kun työkone tai ajoneuvo joudutaan pysäyttämään tai jättämään mutkaan tai paikkaan, johon on rajoitettu näkyvyys.

Peruuttamista on vältettävä, jos näkyvyys taaksepäin on rajoittunut. Jos peruuttaminen kuitenkin on välttämätöntä, sen tulee tapahtua erityistä varovaisuutta noudattaen. Mikäli ajoneuvon tai työkoneen pituus, heikko näkyvyys tai muut olosuhteet sitä edellyttävät, peruuttamista ohjaamaan on asetettava merkinantaja. Peruutushälytintä on käytettävä ajoneuvoa tai työkonetta työmaalla peruutettaessa, jos ajoneuvossa tai työkoneessa on sellainen.

Räjähtämättä jääneet tai muut sellaiset räjähdystarvikkeet ja niiden puolivalmisteet, joiden käyttökelpoisuutta on syytä epäillä, saa työmaalla hävittää ainoastaan räjäytystyön johtaja tai panostaja. Hävittäminen tulee suorittaa vähintään 100 metrin päässä yleisessä käytössä olevasta tiestä, asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee.

Ammoniitti, ANO ja sen puolivalmiste on hävitettävä joko liuottamalla se sopivassa astiassa suureen vesimäärään tai polttamalla 73 §:ssä määrätyllä tavalla. Liuotettaessa astiaan kerääntyvä öljy sekä liukenemattomat aineosat otetaan talteen ja hävitetään erikseen.

Tyhjät ammoniumnitraattisäkit saadaan hävittää polttamalla. Polttamisen tulee tapahtua avoimella paikalla ja polttaa saa vain muutaman säkin kerrallaan.

Muut kuin 72 §:ssä mainitut räjähdysaineet tulee hävittää polttamalla palavien apuaineiden kanssa. Räjähdysaineet tulee asettaa maahan jonoon patruunoiden päät vastakkain puuvanusta tehdylle, petroolilla tai kaasuöljyllä valellulle alustalle, joka sytytetään vähintään yhden metrin pituisen puuvanu- tai paperikaistaleen avulla siten, että liekki etenee vastatuuleen. Kerrallaan saa hävittää enintään 5 kiloa räjähdysainetta enintään 0,05 metriä paksuna kerroksena. Poltto on suoritettava mahdollisimman avoimena kasaamatta tai peittämättä räjähdysainetta. Lisäksi on varmistauduttava siitä, ettei hävitettävän räjähdysaineen joukkoon ole joutunut räjäytysnalleja eikä räjähtävää tulilankaa.

Aikatulilanka ja nonel-letku on hävitettävä polttamalla siten kuin 1 momentissa on räjähdysaineiden hävittämisestä määrätty. Polttamista ei saa kuitenkaan suorittaa yhdessä räjähdysaineiden kanssa.

Räjähtävä tulilanka ja räjäytysnallit on hävitettävä räjäyttämällä ne räjähdysaineen kanssa suljetussa panostilassa. Enintään viisi hävitettävää räjäytysnallia sidotaan virheettömän räjäytysnallin ympärille mahdollisimman tiukkaan nallien pohjapanokset rinnatusten.

Ennen rakenteiden räjäyttämistä on selvitettävä niiden kantavuus ja muut työturvallisuuteen vaikuttavat ominaisuudet sekä valitun työmenetelmän sopivuus. Tarvittaessa on selvityksessä käytettävä apuna rakennusteknistä asiantuntemusta. Räjäyttämiseen saadaan käyttää vain patrunoituja räjähdysaineita. Rakennusten räjäyttämiseen ei saa käyttää aikatulilankasytytystä.

Työ on suoritettava siten, että rakenteiden tahaton sortuminen estetään. Kantavia tai tukevia rakenteita ei saa purkaa ennen kuin riittävä tuenta tai sidonta on järjestetty. Vaaralliselta alueelta on järjestettävä helppokulkuisia ja turvallisia poistumis- ja pelastautumisteitä. Räjäytettäessä asutuskeskuksessa on syntyvä pöly sidottava vedellä tai muulla tavalla.

Tehosteräjäytyksissä on käytettävä mahdollisimman pientä panosta ja kiinnitettävä huomiota räjäytyksen ajoitukseen, palo-, paine- ja sirpalevaaraan ja erityisesti sisätiloissa räjäytettäessä pölyräjähdyksen vaaraan.

Liitettäessä räjäyttämällä kappaleita toisiinsa on noudatettava valmistajan tai maahantuojan antamaa menetelmää ja sen käyttöä koskevia ohjeita.

Ruudilla panostettaessa on aikatulilangan pituus sovitettava ja lanka sekä mahdollinen räjäytysnalli pantava reikään niin, että ne ulottuvat ruutipanoksen keskimmäiseen kolmannekseen. Tulilangan on panostamisen jälkeen ulotuttava vähintään 0,5 metriä porausreiän suusta ulos.

Panostettaessa on huolehdittava siitä, ettei ruuti murskaannu, sekä erityisesti varottava, ettei synny kipinää. Porausreiän ympärille varissut ruuti on huolellisesti poistettava ennen sytytystä.

Raivattaessa kiviä tai kantoja reikä- tai heittoräjäytystä käyttäen on panoksen räjähdysainemäärä valittava niin, ettei räjäytyksestä aiheudu vaaraa ympäristölle. Panos on tarpeen mukaan riittävästi peitettävä.

Pintapanoksen päälle ei saa asettaa peitteitä. Pintapanoksen päällä saa kuitenkin käyttää kosteaa savi- tai muuta maata, jossa ei ole irtokiviä eikä muita kovia kappaleita. Pintapanosta käytettäessä on erityisesti otettava huomioon paineaallon vaikutus.

Jos pintapanoksen käytöstä voi aiheutua erityistä vaaraa, rikotus on, mikäli mahdollista, tehtävä käyttäen iskuvasaraa, paisuvaa ainetta tai muuta sellaista menetelmää.

Ennen kovettuneen aineen irrottamista tai pehmentämistä räjäyttämällä on selvitettävä, ettei aine ole räjähtävää. Sisätiloissa räjäytettäessä on kiinnitettävä huomiota pölyräjähdyksen vaaraan.

Maata räjäytettäessä on sopivin toimenpitein estettävä reiän seinämän sortuminen ja maan sekoittuminen räjähdysaineeseen. Panoskenttä on tarpeen mukaan peitettävä.

Ojitusräjäytyksessä on sähkösytytystä, nonel-sytytystä tai räjähtävää tulilankaa käyttäen varmistettava, että kaikki samassa panoskentässä olevat panokset syttyvät. Kentän äärimmäiset panokset on selvästi merkittävä.

Panostettaessa tulee reiän tekijän ja panostajan välisen etäisyyden, mikäli mahdollista, olla vähintään kaksi metriä.

Aikatulilankaa saa käyttää vain yksittäisen panoksen, räjähtävän tulilangan tai nonel-letkun sytyttämiseen. Aikatulilankaa käytettäessä tulee sen pituuden olla kiviperäistä maata räjäytettäessä vähintään puolitoista metriä ja muussa tapauksessa vähintään yksi metri.

Kuumaa ainetta räjäytettäessä ei lämpötila panoksen kohdalla saa ylittää 50°C:ta. Panos on suojattava ja sytytys järjestettävä siten, ettei panos voi räjähtää ennen kuin panostaja on suojapaikassa.

Veden alla räjäytettäessä on käytettävä siihen soveltuvia, veden vaikutusta kestäviä tai sen vaikutukselta suojattuja räjähdystarvikkeita. Panosten sijainnista ja suuruudesta on laadittava piirros. Aikatulilankasytytystä saa käyttää vain yksittäisiä panoksia enintään 5 metrin syvyydessä räjäytettäessä.

Ennen sytytystä on varmistauduttava siitä, ettei sukeltaja tai joku muu henkilö ole vedessä räjäytyspaikalla tai sen läheisyydessä.

Jäätä heittopanoksilla räjäytettäessä saa heittäjä käsitellä vain yhtä panosta kerrallaan. Muiden työhön osallistuvien tulee tällöin olla turvallisen etäisyyden päässä heittäjästä. Jäällä työskenteleviin on oltava sellainen näkö- tai kuuloyhteys, että jäihin putoamisen tai muun vaaran uhatessa voidaan heti ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Jää- ja hyydepatoja räjäytettäessä voidaan olosuhteiden niin vaatiessa käyttää myös 0,6:ta metriä lyhyempää tulilankaa, jos näin voidaan menetellä turvallisuutta vaarantamatta.

Porauslautalla saa olla kerrallaan räjähdysainetta yhdessä työvuorossa tarvittava määrä, kuitenkin enintään 1 500 kiloa ja räjäytysnalleja enintään 1 000 kappaletta. Sähkönallien tulee olla ryhmään C kuuluvia, veden vaikutusta kestäviä tai sen vaikutukselta suojattuja. Tuoduista ja käytetyistä räjähdystarvikkeista on pidettävä kirjaa. Räjähdysaine- ja nallisuojat on sijoitettava vesirajan yläpuolelle mahdollisimman suojaiseen paikkaan ja riittävän etäälle toisistaan. Suojat tulee palo- tai räjähdysvaaran uhatessa voida tyhjentää nopeasti. Lauttaa varten tulee tehdä poistumis- ja pelastautumisohjeet, joiden on oltava sopivassa paikassa työntekijöiden nähtävinä.

Tupakointi, avotulen teko, kipinöintiä aiheuttavat huolto- ja korjaustyöt sekä palavien aineiden säilyttäminen räjähdysaine- ja nallisuojien välittömässä läheisyydessä on kielletty. Tupakointi lautalla on sallittu ainoastaan sitä varten varatussa erityisessä tilassa.

Henkilönsuojaimista on sen lisäksi, mitä määrätään henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1407/93) , noudatettava 86–89 §:n säännöksiä.

Maanalaisissa töissä on aina ja muissakin töissä tarvittaessa käytettävä vaatimusten mukaista suojakypärää. Kypärä on merkittävä heijastinvärillä tai muutoin siten, että se on mahdollista havaita eri suunnilta. Tarvittaessa kypärä on varustettava suojahupulla.

Porauksessa ja muussa työssä, jossa työntekijän päivittäinen henkilökohtainen melualtistus ylittää 85 desibeliä tai äänenpaineen painottamaton huippuarvo ylittää 200 pascalia, on käytettävä vaatimusten mukaisia kuulonsuojaimia.

Poraus- ja rusnaustyössä ja tarvittaessa muulloinkin jalkojen suojana on käytettävä vaatimusten mukaisia suojajalkineita.

Työskenneltäessä maan alla tai muuten pimeässä tai hämärässä ajoneuvojen tai työkoneiden vaikutusalueella on vaatetuksen yhteydessä käytettävä heijastinta, heijastusliivejä tai muita välineitä, joiden avulla työntekijä on eri suunnista helposti havaittavissa. Heijastimien on ensi sijassa oltava työvaatteisiin kiinnitettyjä.

Paineilma- ja porauskaluston, panostus- ja sytytyslaitteiden, saksilavojen, työ- ja suojatelineiden, rekisteröimättömien ajoneuvojen, ruiskubetonointi- ja rusnauskaluston, kuormauskoneiden ja niitä vastaavien laitteiden, ANO:n valmistuspaikkojen ja -laitteiden, räjähdystarvikkeiden varastosuojien ja säilytyspaikkojen sekä nostolaitteiden ja nostoapuvälineiden rakenne ja kunto on työmaalla ennen niiden käyttöön ottoa tarkastettava.

Ennen räjähdystarvikevaraston ja ANO:n valmistuspaikan käyttöön ottoa vaadittavasta muusta tarkastuksesta säädetään räjähdeasetuksessa. (22.2.1996/121)

Räjäytys- ja louhintatyössä on työn aikana ajoittain, mikäli mahdollista ainakin kerran viikossa, tarkastettava 90 §:ssä mainittujen laitteiden kunto, kulku- ja pelastautumistiet sekä työmaan yleinen järjestys.

Käyttöönotto- ja kunnossapitotarkastuksen suorittajan on oltava työnantajaa edustava henkilö, jolla on tehtävän edellyttämä asiantuntemus. Räjäytystyön osalta tarkastukset suorittaa räjäytystyön johtaja.

Työsuojeluvaltuutetulle tai muulle työntekijöiden edustajalle on varattava tilaisuus olla tarkastuksissa mukana. Konetta tai laitetta tarkastettaessa on sen kuljettajan tai käyttäjän oltava tarkastuksessa mukana.

Tarkastuksista on pidettävä pöytäkirjaa, johon on merkittävä tarkastajat, mahdolliset huomautukset ja milloin esitetyt korjaukset on suoritettu. Tarkastuksissa todetut työturvallisuutta vaarantavat viat on korjattava välittömästi. Pöytäkirja on säilytettävä vähintään kaksi vuotta tarkastuksen suorittamisesta.

Sen lisäksi, mitä kuolemaan johtaneen ja vakavan työtapaturman ilmoittamisesta säädetään, tulee työnantajan ilmoittaa asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle sellaisesta tulipalosta, räjähdys- ja muusta onnettomuudesta, joka on aiheuttanut vakavaa vaaraa työntekijöille tai muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa asianomainen ministeriö.

Asianomainen työsuojeluviranomainen voi erityisestä syystä yksittäistapauksissa hakemuksesta myöntää poikkeuksen tämän päätöksen määräyksestä edellyttäen, että määräyksen tarkoitus tulee muulla tavoin täytetyksi.

Nämä järjestysohjeet on pantava työmaalle nähtäville sopivaan huonetilaan tai, mikäli sellaista ei ole, pidettävä nähtävänä räjäytystyön johtajan tai muun työtä johtavan henkilön luona. Lisäksi on yksi kappale näitä järjestysohjeita annettava kuittausta vastaan jokaiselle räjähdystarvikkeita käsittelevälle työntekijälle.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1986. Tällä päätöksellä kumotaan 23 päivänä kesäkuuta 1965 annettu valtioneuvoston päätös, joka sisältää räjäytystyössä noudatettavat järjestysohjeet (362/65) , siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän päätöksen 13 §:n mukainen tyypin hyväksyminen vaaditaan niiltä kone-ja laitetyypeiltä, jotka otetaan Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön päätöksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen ja joiden tyyppiä ei ole hyväksytty nyt kumottavan valtioneuvoston päätöksen 4 §:n 2 momentin nojalla.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tämän päätöksen 15 §:n 2 momentin määräyksiä letkunrikkoventtiilistä ja hätäpysäyttimestä, 30 §:n 1 momentin määräystä äänenvaimentimesta, 67 §:n 1 momentin määräystä louheenkuljetusajoneuvon suojauksesta ja saman pykälän 3 momentin määräystä peruutushälyttimestä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 1987 alkaen.

Päätöksen 7 §:n 3 momentin määräys varapoistumistiestä sekä 66 §:n 2 momentin määräykset avolouhokseen johtavasta ajotiestä (vinotiestä) koskevat työmaita, jotka aloitetaan 1 päivänä lokakuuta 1988 tai sen jälkeen.

Päätöksen 15 §:n 2 momentin määräys pakkotoimisesta ohjauslaitteesta ja 26 §:n 1 momentin määräys vaunuporakoneen varustamisesta ohjaamolla koskee niitä koneita ja laitteita, jotka otetaan Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä lokakuuta 1988 tai sen jälkeen.

Päätöksen 61 §:n 2 momentin määräys asbestin osalta tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989 kuitenkin siten, ettei asbestin määrä saa olla suurempi kuin yksi kuitu 1 päivästä tammikuuta 1987 lukien.

Päätöksen 3 §:n 2 momentin määräykset räjäytystyön johtajan pätevyydestä asutulla alueella ja 61 §:n 2 momentin määräys bentso(a)pyreenin osalta tulevat voimaan 1 päivänä lokakuuta 1989.