1057/1982

Lapin läänissä ja Kuusamon kunnassa vuosina 1982–1998 toteutetaan metsätalouden alueellista suunnittelua ja edistetään vajaatuottoisten alueiden kunnostamista, joka käsittää luontaisen uudistumisen edistämisen, metsänviljelyn ja uuden kasvun turvaamisen (kunnostamistyöt) , sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä rahoitetaan valtion talousarvioon vuosittain kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaisesti otettavilla varoilla. Töiden suunnittelun ja toteuttamisen rahoittamisesta ja myönnettävän tuen enimmäismäärästä säädetään asetuksella.

Tässä laissa tarkoitettu alueellinen suunnitelma voidaan laatia muille kuin valtion maille, jos niillä ennestään ei ole alueellista suunnitelmaa. Kunnostamistöitä ei saa suorittaa alueilla, joiden omistaja on yhtiö, yhteisö tai säätiö. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske yhteismetsän osakaskuntaa tai yhteisaluelaissa (758/89) tarkoitetun yhteisen alueen osakaskuntaa eikä pääasiallisena tarkoituksenaan maatila- tai metsätaloutta harjoittavaa luonnollisten henkilöiden muodostamaa yhtiötä, osuuskuntaa tai muuta yhteisöä. Kunnostamistöistä tehdään suunnitelma siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tässä laissa tarkoitetut kunnostamistyöt on ohjattava ensi sijassa puuntuotannon kannalta edullisimpiin kohteisiin ottaen samalla huomioon alueen eri osien olosuhteet sekä ympäristönsuojelu- ja työllisyysnäkökohdat. Kunnostamistöiden on oltava taloudellisesti sekä luonnon- ja ympäristönhoidon samoin kuin metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia ja ne on keskitettävä, mikäli mahdollista siten, että ne voidaan toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla. Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia yleisiä määräyksiä töiden yleisistä vaatimuksista.

Rahoitusta ei saa käyttää työhön, joka on aiheutunut yksityismetsälain (412/67) edellyttämällä tavalla todetusta metsän hävittämisestä. Rahoitusta ei myöskään saa käyttää työhön tai toimenpiteeseen, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi metsänparannuslaissa (140/87) tai vastaavassa aiemmassa laissa taikka kestävän metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa.

Tässä laissa tarkoitettua rahoitusta saa, vain sen mukaan kuin tässä laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa säädetään, käyttää työhön, joka metsälaissa (1093/1996) säädetään maanomistajan velvollisuudeksi.

Lisäksi rahoitusta ei saa käyttää työhön tai toimenpiteeseen, joka on aiheutunut metsälain vastaiseksi todetusta toiminnasta tai joka ei ole sen mukainen, mitä metsälaissa tai muualla säädetään. Metsäkeskuksen on päättäessään toimenpiteiden rahoittamisesta otettava huomioon luonnonsuojelulain (1096/1996) 9, 29–35, 47–49, 55 ja 56 §:stä sekä 10 luvusta johtuvat rajoitukset. Päätöksentekoon liittyvästä lausuntomenettelystä säädetään asetuksella.

Metsäkeskus päättää käyttöönsä asetettujen määrärahojen puitteissa tässä laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Varojen myöntäminen kunnostamistyöhön edellyttää maanomistajan hakemusta.

Mitä tässä laissa säädetään maanomistajasta, voidaan soveltaa myös maanomistajalta saadun maanvuokraoikeuden, testamenttiin perustuvan käyttöoikeuden, lesken hallintaoikeuden, eläkeoikeuden tai muun vastaavan oikeuden haltijaan.

Töiden rahoittamisesta Euroopan unionin osaksi rahoittamien ohjelmien puitteissa on voimassa, mitä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 25 §:ssä säädetään.

Metsäkeskus voi peruuttaa rahoituksen tai muuttaa sitä koskevaa päätöstään siltä osin kuin työtä ei ole tehty, jos on ilmeistä, että työn kohteena olevaa aluetta aletaan käyttää siten, että työn tavoite jää olennaiselta osin saavuttamatta.

Maanomistaja on velvollinen huolehtimaan 15 vuoden ajan hankkeelle myönnetyn rahoituksen loppuunmaksamisesta sellaisen alueen hoidosta, jolla on suoritettu tämän lain mukainen luontaisen uudistumisen edistämis- tai metsänviljelytyö. Jos tällainen alue siirtyy toiselle, siirtyvät tälle myös velvollisuudet alueen hoitoon. (30.12.1996/1348)

Asetuksella säädettävissä tapauksissa voidaan 1 momentin nojalla maanomistajalle kuuluvia toimenpiteitä suorittaa 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuina uuden kasvun turvaamistoimenpiteina.

Jos luontaisen uudistumisen edistämis- tai metsänviljelyalueen hoito, joka käsittää taimikon perkauksen ja heinäämisen, on jäänyt suorittamatta ennen kuin 15 vuotta on kulunut rahoituksen loppuunmaksamisesta ja laiminlyönnin johdosta toimenpide on vaarassa menettää huomattavalta osalta merkityksensä eikä laiminlyöntiä ole metsäkeskuksen asettaman riittävän määräajan kuluessa korjattu, voi metsäkeskus päättää, että toimenpiteeseen myönnetty tuki on osaksi tai kokonaan suoritettava takaisin ja että 3 §:n 1 momentin mukainen hoitovelvollisuus lakkaa. Tuki peritään takaisin siltä, joka omistusaikanaan on laiminlyönyt hoitovelvollisuutensa. Rahoituksen saajalle voidaan määrätä 4 c §:ssä tarkoitettu tuen takaisinperimisen seuraamus silloin, kun saaja on laiminlyönyt mainitun velvollisuutensa.

Jos kunnostamistyön kohteena ollutta aluetta on alettu käyttää siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaisilta osin estyy eikä rahoituksen loppuunmaksamisesta ole kulunut 15 vuotta, metsäkeskus voi asiasta tiedon saatuaan päättää, että alueen osalle myönnetty tuki on osaksi tai kokonaan suoritettava takaisin. Metsäkeskuksen tehtyä tässä momentissa tarkoitetun päätöksen lakkaa alueen 3 §:n 1 momentin mukainen hoitovelvollisuus. Tuki peritään takaisin siltä, jonka omistusaikana alueen käyttö on muutettu.

Jos kunnostamistyö on olennaisilta osiltaan menettänyt merkityksensä luonnontuhon, maanomistajasta riippumattomasta syystä aiheutuneen kulon tai muun syyn taikka vahingon välttämiseksi tarpeellisista toimista aiheutuneiden vahinkojen johdosta eikä kunnostamistyön uusiminen tämän lain mukaisena työnä ole tarkoituksenmukaista, metsäkeskus voi hakemuksesta päättää, että tuhon tai toimenpiteen kohteeksi joutuneen alueen 3 §:n 1 momentin mukainen hoitovelvollisuus lakkaa.

Milloin kunnostamistyön taloudellinen hyöty menetetään kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden taikka alueeseen eri lakien nojalla kohdistettavien käyttörajoitusten tai toimenpidekieltojen johdosta, metsäkeskus voi hakemuksesta päättää, että tällaisen alueen hoitovelvollisuus lakkaa.

Tässä laissa tarkoitetun tuen peruuttamisessa ja takaisinperimisessä noudatetaan, mitä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 28 §:ssä säädetään tuen peruuttamisesta ja takaisinperimisestä sekä 29 §:ssä tuen peruuttamisen ja takaisinperimisen seuraamuksista.

Tämän lain mukaiseen metsäkeskuksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla lääninoikeudelta. Toimivaltainen lääninoikeus määräytyy sen mukaan, minkä lääninoikeuden tuomiopiirissä pääosa kyseessä olevasta metsätalousmaasta sijaitsee. Muutoksen hakemiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen.

Jos muutoksenhakuviranomainen tai metsäkeskus katsoo tarpeelliseksi taikka maanomistaja vaatii, on 2 a, 3, 4, 4 a ja 4 b §:ssä tarkoitetuissa asioissa suoritettava katselmus. Katselmuksen suorittaa metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain (1474/95) 15 §:ssä tarkoitettu katselmustoimikunta.

Valtiolle tämän lain nojalla takaisin perittävä rahoitus tai maksettaviksi määrättävät muut suoritukset saadaan ulosottaa mahdollisen muutoksenhaun estämättä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää ulosottamisen tai määrätä sen keskeytettäväksi.

Maanomistajan tämän lain nojalla saamat etuudet ovat vapaat verosta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.