237/1959

Väestönsuojelu valmistellaan ja toimeenpannaan yleisenä väestönsuojeluna ja omatoimisena suojeluna. Yleisen väestönsuojelun järjestävät valtio ja kunnat sekä omatoimisen suojelun yhteisöt ja yksityiset laitossuojeluna, yrityssuojeluna ja talosuojeluna eri kunnissa ja eri alueilla siinä laajuudessa ja sillä tavalla kuin niiden olosuhteet edellyttävät.

Suojelukohteeksi valtioneuvosto määrää kunnan tai siihen kuuluvan alueen, jossa tehostetut väestönsuojelutoimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi.

2 momentti on kumottu A:lla 18.12.1995/1533 .

Kunnanhallituksen on viipymättä saatettava suojelukohteeksi määräämisestä ja sen rajoista annettu valtioneuvoston päätös kunnassa yleisesti tiedoksi kuulutuksella julkisten kuulutusten ilmoitustaululla. (18.12.1995/1533)

Valtion ja kuntien sekä muita julkisia virastoja ja laitoksia samoin kuin teollisuus- ja muita tuotantolaitoksia, liikeyrityksiä, teknillisiä ja niihin verrattavia laitoksia sekä tiedotus- ja viestilaitoksia varten sekä sellaista samalla tontilla tai rakennuspaikalla olevaa rakennusta tai rakennusryhmää varten, jossa on vähintään viisi asuinhuoneistoa, on asianomaisen viraston, laitoksen, yrityksen tai rakennuksen omistajan tai haltijan laadittava suunnitelma, jossa määritellään näiden suojaamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Yhteenveto suunnitelmasta on lähetettävä kunnan väestönsuojelupäällikölle.

Ehdotus väestönsuojelujärjestykseksi on kunnallishallituksen toimesta pidettävä yleisön nähtävänä 30 päivän ajan. Ehdotusta vastaan saadaan sanotun ajan kuluessa tehdä kirjallisia muistutuksia, jotka on toimitettava kunnallishallitukselle. Tästä on kuulutettava sillä tavalla, kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, noudatettakoon vastaavasti väestönsuojelujärjestystä muutettaessa.

Väestönsuojelun johto- ja muuhun erityishenkilöstöön luetaan kuntien väestönsuojelupäälliköt ja -ohjaajat sekä muihin johtotehtäviin väestönsuojelussa tarvittava henkilöstö samoin kuin teknillistä tai muuta erityiskoulutusta edellyttäviin tehtäviin ja paikallisen väestönsuojelun avustamista varten järjestettäviin muodostelmiin varattavat henkilöt.

Väestönsuojelulain 9 §:ssä tarkoitettu suoja on tehtävä niin suureksi, että sen varsinaisen suojatilan pinta-ala on vähintään kaksi prosenttia rakennuksen yhteenlasketusta kerrosalasta. Teollisuus-, tuotanto- ja kokoontumisrakennusten sekä varastotilojen osalta suojatilan pinta-alan on oltava vähintään yksi prosentti kerrosalasta.

Väestönsuoja saadaan sijoittaa suojelukohteessa enintään 250 metrin ja valvonta-alueella enintään 500 metrin päähän asianomaisesta rakennuksesta.

Rakennusluvan myöntävä viranomainen voi kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä 1 momentissa tarkoitetun välimatkan pitempänä kuin 1 momentissa säädetään, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.

Väestönsuojaa saadaan käyttää normaalioloissa sellaiseen tarkoitukseen, että se on tarvittaessa kunnostettavissa väestönsuojaksi yhdessä vuorokaudessa.

Väestönsuojat rautatieasemille ja lentoasemille sekä linja-autojen keskusasemille ja satamiin on rakennettava niin suuriksi, että niissä on tilaa sekä liikennehenkilöstölle että arvioidulle keskimääräiselle matkustajamäärälle sodan aikana tai siihen verrattavissa oloissa.

Väestönsuojeluelimiä varten rakennettavien väestönsuojien on oltava niin suuret, että niissä on tilaa henkilömäärälle, jonka voidaan arvioida tulevan asianomaisessa elimessä työskentelemään.

Laskettaessa, miten monelle henkilölle väestönsuoja riittää, katsotaan, mikäli erityisistä syistä ei muuta johdu, siinä tarvittavan yhtä henkilöä varten varsinaista suojatilaa 0,6 m ² .

Väestönsuojan suojatilaa, johon ei lasketa teknillisten laitteiden tiloja, ei saa rakentaa 12 m ² :ä pienemmäksi.

Väestönsuojat ovat kevyitä väestönsuojia tai S 1-, S 3- ja S 6-luokan varsinaisia väestönsuojia.

Väestönsuoja on rakennettava sellaiseksi, että se antaa suojaa radioaktiiviselta säteilyltä, myrkyllisiltä aineilta, rakennesortumilta sekä asevaikutuksilta. Lisäksi suojan lämpötilan, ilmanlaadun ja hygieenisen varustustason tulee täyttää suojille asetetut vaatimukset. S 1-, S 3- ja S 6-luokan väestönsuojat on lisäksi mitoitettava niin, että ne kestävät tavanomaisten kuormitusten lisäksi vastaavasti 100, 300 ja 600 kPa:n (1, 3 ja 6 ilmakehän) paineaallosta aiheutuvat kuormitukset. S 1- ja S 3-luokan varsinainen väestönsuoja voidaan tehdä teräsbetoniseksi suojaksi tai kalliosuojaksi. S 6-luokan varsinainen väestönsuoja on tehtävä kalliosuojaksi.

Väestönsuojan suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sisääntulo- ja ulospääsyteiden sekä ilmanvaihdon turvaamiseen. Väestönsuojan ovet, luukut, venttiilit ja muut laitteet on tarpeen mukaan mitoitettava kestämään suurempia kuormituksia kuin 1 momentissa säädetään.

Väestönsuojan suojatilan enimmäiskoko on seuraava:

Erityisen painavien syiden vuoksi voi lääninhallitus yksittäistapauksissa myöntää vapautuksen tai helpotuksia laissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta.

Rakennusluvan myöntävä viranomainen voi myöntää poikkeuksia väestönsuojalle tässä asetuksessa tai asianomaisen ministeriön antamissa rakenteellisissa määräyksissä asetetuista teknisistä vaatimuksista, jos siihen on perusteltu syy eikä poikkeuksen tekeminen olennaisesti heikennä suojautumisen edellytyksiä. (18.12.1995/1533)

Rakennusluvan myöntävän viranomaisen on valvottava, että rakentamissuunnitelmaan sisältyy väestönsuoja silloin, kun se on rakennettava, ja että suoja sijaintinsa, kokonsa, lujuutensa ja muun rakenteensa sekä teknillisten laitteittensa puolesta täyttää säädetyt ja määrätyt vaatimukset.

Väestönsuojelulain 9 a §:ssä tarkoitetun määräyksen tai luvan antaa, väestönsuojelupäällikön lausunnon hankittuaan, 1 momentissa tarkoitettu viranomainen. (14.9.1990/852)

Milloin kahta tai useampaa rakennusta varten väestönsuojelulain 9 a §:n nojalla sallitaan rakennettavaksi yhteinen väestönsuoja, voi 1 momentissa tarkoitettu viranomainen erityisestä syystä myöntää luvan siihen, että suoja rakennetaan valmiiksi enintään viiden vuoden pituisessa määräajassa rakennusten tai joidenkin niistä valmistumisesta. (14.9.1990/852)

Väestönsuojien rakentamisen valvonnassa ja tarkastuksessa on noudatettava, mitä rakennustarkastuksesta on säädetty.

Väestönsuojeluviranomaisilla on valta tarkastaa väestönsuojia ja niiden rakennustöitä.

Väestönsuojan rakenteeseen ja laitteisiin ei sen jälkeen, kuin suoja on säädetyssä järjestyksessä tarkastettu ja hyväksytty, saa tehdä muutoksia ilman 15 §:n 1 momentissa mainitun viranomaisen lupaa.

Rauhan aikana väestönsuojaa saadaan käyttää muuhun tarkoitukseen siten, että se viivytyksittä voidaan kunnostaa väestönsuojana käytettäväksi.

Asianomaisen ministeriön tehtävänä on huolehtia väestönsuojelun yleissuunnittelusta ja järjestelystä sekä johtaa ja valvoa väestönsuojelutoimenpiteitä ja siinä tarkoituksessa erityisesti: (18.12.1995/1533)

Lääninhallituksen tehtävänä on johtaessaan ja valvoessaan väestönsuojelutoimintaa läänin alueella erityisesti:

Kunnanjohtajan tai apulaiskunnanjohtajan tehtävänä on väestönsuojelussa erityisesti:

Väestönsuojelulautakunnan tehtävänä on huolehtiessaan väestönsuojelun valmistelu-, järjestely- ja toimeenpanotehtävistä kunnassa erityisesti:

Valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset sekä muut julkiset yhteisöt ovat velvolliset huolehtimaan niille soveltuvista väestönsuojelutehtävistä, niiden suunnittelusta ja valmistelusta seuraavasti: (18.12.1995/1533)

Muutkin kuin edellä mainitut viranomaiset ovat tarvittaessa velvolliset suorittamaan toimialaansa liittyviä tai siihen muutoin soveltuvia väestönsuojelutehtäviä.

Tarkemmat määräykset viranomaisten väestönsuojeluvastuun ja -tehtävien jakautumisesta antaa tarvittaessa sisäasiainministeriö.

Väestönsuojelupäällikön kelpoisuusehtona on palopäällystöltä asianomaisessa kunnassa vaadittava tutkinto, väestönsuojelupäällikön tutkinto tai virkaan soveltuva opistotasoinen tutkinto ja perehtyneisyys alaan.

Väestönsuojelulain 22 §:ssä tarkoitetuista korvauksista on voimassa, mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetussa laissa (35/73) on säädetty valtionosuuksista, ja väestönsuojelulain 25 §:ssä tarkoitetuista korvauksista, jos ne suoritetaan kunnalle tai kuntainliitolle, mitä mainitussa laissa on säädetty valtionavustuksista.

Väestönsuojelulain 22, 24 ja 25 §:ssä tarkoitetut asiat käsittelee ja ratkaisee asianomainen lääninhallitus.

Väestönsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettua lainaa koskeva hakemus samoin kuin yksityisen tai muun yhteisön kuin kunnan tai kuntainliiton tekemä väestönsuojelulain 25 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva hakemus on tehtävä viimeistään niiden toimenpiteiden suorittamisajankohtaa seuraavan kalenterivuoden kuluessa, joista aiheutuviin kustannuksiin lainaa tai korvausta haetaan. Hakemus voidaan tehdä myös ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

Mitä väestönsuojelulain 22–26 §:ssä on säädetty väestönsuojan rakentamisesta aiheutuneista kustannuksista, koskee myös suojan laajentamisesta tai muusta perusparannuksesta johtuneita menoja.

Väestönsuojelulain 9 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä sovelletaan suojelukohteeksi määrätyllä alueella rakennuksineen, jonka rakentamista tai, sanotussa 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, muutos- tai korjaustyötä koskevaa rakennuslupaa on haettu sen jälkeen kun päätös, jossa suojelukohteen rajat on määrätty, on 2 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla saatettu yleisesti tiedoksi taikka, jos päätös tulee voimaan vasta myöhemmästä ajankohdasta, tuon ajankohdan jälkeen.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti, milloin suojelukohteen rajoja muutetaan.

Väestönsuojelulain 16 §:n 1 momentin nojalla ensimmäisen kerran valittavan väestönsuojelulautakunnan toimikausi päättyy vuoden 1960 lopussa.

Väestönsuojelulain ja tämän asetuksen 4 luvussa tarkoitetuiksi kustannuksiksi katsotaan vain sellaiset kustannukset, jotka ovat syntyneet sanotun lain tultua voimaan.

Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa asianomainen ministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1959.