317/1953

Jos rikoksentekijä tuomitaan

(19.4.1991/702)

Milloin kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomitaan määräaikainen yhteinen vankeusrangaistus, on 1 momentissa tarkoitetun päätöksen edellytyksenä, että ainakin yhteen rikokseen sisältyy edellä tarkoitettua väkivaltaisuutta tai vaarallisuutta ja että tästä rikoksesta erikseen tuomittuna seuraisi määräaikainen, vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus. (19.4.1991/702)

Edellytyksenä 1 momentissa tarkoitetulle tuomioistuimen päätökselle ja pakkolaitokseen eristämiselle on lisäksi, että rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt törkeää väkivaltaisuutta tai erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavaan rikokseen sekä että häntä on hänen rikoksistaan ilmenevien seikkojen ja muun hänen henkilöllisyydestään saadun selvityksen perusteella ilmeisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. (19.4.1991/702) (18.6.1971/491)

Edellä tässä pykälässä tarkoitettua rikoksentekijää sanotaan vaaralliseksi rikoksenuusijaksi. (19.4.1991/702)

Tätä lakia sovellettaessa ei oteta huomioon niitä rikoksia, joista on säädetty rikoslain 11, 12 tai 14 luvussa.

Ennen 1 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä tuomioistuimen on, jos lisäselvitys syytetyn henkilöstä on tarpeen, hankittava siitä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto. Tuomioistuin voi myös määrätä syytetyn tutkittavaksi hänen mielentilansa ja luonteenlaatunsa selville saamiseksi. Tällöin sovelletaan, mitä rikoksesta syytetyn mielentilan selville saamiseksi toimitettavasta tutkimuksesta erikseen säädetään.

Kun tuomioistuin päättää, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, sen on samalla määrättävä tuomittu vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä pakkolaitokseen määrää vankilaoikeus.

Vankilaoikeuden jäseniä ovat vankeinhoitolaitoksen päällikkö taikka, hänen ollessaan estyneenä tai esteellisenä, se, joka hoitaa hänen tehtäviään, sekä neljä muuta tasavallan presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan määräämää jäsentä, joista kahdella on kokemusta tuomarintoimessa ja yhden tulee olla mielisairashoitoon perehtynyt lääkäri.

Tasavallan presidentti määrää vankilaoikeuden lakimiesjäsenistä sekä kullekin määrätylle jäsenelle kaksi varajäsentä.

Vankilaoikeuden jäsenten on vannottava tuomarinvala.

Vankilaoikeudessa on vastaavasti noudatettava, mitä tuomarinjäävistä ja äänestämisestä ylioikeudessa on voimassa.

2 momentti on kumottu L:lla 17.11.2000/962 .

Kun tuomio, jonka mukaan rikoksentekijä voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, on saanut lainvoiman, kysymys eristämisestä on otettava käsiteltäväksi, kun tuomitusta rangaistuksesta on suoritettu, tuomioistuimen rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tekemää vähennystä lukuun ottamatta, vähintään kolmannes, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa tuomion antamisesta, ja viivytyksettä ratkaistava vankilaoikeudessa. Vankilaoikeuden on määrättävä rikoksentekijä eristettäväksi pakkolaitokseen, jos häntä on pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle.

Ennen kuin vankilaoikeus päättää vaarallisen rikoksenuusijain eristämisestä pakkolaitokseen, vankilaoikeuden tai sen määräämän henkilön on tutkittava hänet ja hänelle on kirjallisesti annettava tiedoksi ne syyt, joiden tilaisuus vankilaoikeuden istunnossa tehdä asiassa muistutuksia. Muistutusten esittämiseen ja muistutuskirjelmän laatimiseen vaarallisella rikoksenuusijalla on oikeus saada avustaja sekä käyttää asiamiestä.

Vankilaoikeudessa voidaan tässä laissa tarkoitettuja asioita käsiteltäessä myöntää oikeusapua niin kuin oikeusapulaissa (257/2002) säädetään. Selvitystä taloudellisista olosuhteista ei tarvitse esittää, ellei vankilaoikeus toisin määrää. (5.4.2002/264)

Jos vankilaoikeus määrää rikoksentekijän eristettäväksi, hänet on välittömästi siirrettävä pakkolaitokseen. Muussa tapauksessa hänen on suoritettava rangaistuksensa, niin kuin vapausrangaistuksen suorittamisesta on säädetty.

Vankilaoikeuden on otettava jo ratkaisemansa asia uudelleen käsiteltäväksi, jos päätös, jolla rikoksentekijä on määrätty eristettäväksi, perustuu erehdykseen, joka on voinut vaikuttaa päätökseen, tai asiaan saatu uusi selvitys osoittaa, että eristäminen on ilmeisesti tarpeeton.

Vankilaoikeuden päätös on rauennut, jollei sitä ole pantu täytäntöön kymmenen vuoden kuluessa päätöksen antamisesta tai, jos täytäntöönpano on keskeytynyt, samassa ajassa keskeytymisestä lukien.

Pakkolaitos on tämän lain nojalla eristettyjä vaarallisia rikoksenuusijoita varten perustettu erityinen laitos tai muun laitoksen erityisesti sitä tarkoitusta varten niin järjestetty osasto, kuin siitä asetuksella lähemmin määrätään. Miehiä ja naisia älköön pidettäkö samassa pakkolaitoksessa.

Pakkolaitokseen eristetyt vaaralliset rikoksenuusijat on siellä ryhmiteltävä sen mukaan, kuin heidän erikoislaatunsa ja asianmukainen käsittelynsä vaativat.

Jos pakkolaitoksessa oleva on tullut pysyvästi mielisairaaksi, vankilaoikeus voi vapauttaa hänet pakkolaitoksesta.

Jos pakkolaitoksessa oleva haluaa hankkia tai kustantaa itselleen parempaa ravintoa tai enemmän mukavuutta, kuin mitä laitoksessa annetaan, on sellainen oikeus hänelle myönnettävä, jollei laitoksen järjestys siitä häiriydy taikka varmuus hänen säilymisestään joudu vaaraan.

Pakkolaitosta varten tulee laatia erityinen ohjesääntö, jossa laitoksen järjestyksestä määrätään.

Jos pakkolaitokseen eristetty on tuomittu tai tuomitaan määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tai sakon muuntorangaistukseen, rangaistukset on yhdistettävä, niistä on muodostettava yhteinen vankeusrangaistus tai rangaistukset on yhteenlaskettava niin kuin rangaistusten yhdistämisestä, yhteisen rangaistuksen määräämisestä ja rangaistusten yhteenlaskemisesta niitä täytäntöönpantaessa on säädetty. Yhdistetty, yhteinen tai yhteenlaskettu rangaistus pannaan täytäntöön pakkolaitoksessa. (19.4.1991/702)

Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava myös siihen, jonka ehdonalainen vapaus on 16 §:n 2 momentin tai 18 §:n nojalla peruutettu.

Pakkolaitokseen eristetyn katsotaan kokonaan suorittaneen rangaistuksensa, kun hänen vapaudenmenetyksensä rangaistus- ja pakkolaitoksessa on kestänyt täytäntöönpantavaksi tullutta rangaistusta vastaavan ajan luettuna siitä päivästä, josta vapausrangaistuksen aika luetaan alkavaksi.

Pakkolaitokseen eristetty on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on kokonaan suorittanut rangaistuksensa, jollei vankilaoikeus katso, että häntä on edelleen pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Jollei eristettyä ole edellä sanotun mukaisesti päästetty ehdonalaiseen vapauteen, asia on otettava uudelleen esille enintään kuuden kuukauden väliajoin.

Vankilaoikeus voi myöntää pakkolaitoksessa olevalle eristetylle koevapautta määräämillään ehdoilla enintään neljä viikkoa vuodessa. Eristetylle, joka ei ole täysin suorittanut rangaistustaan, saadaan koevapautta myöntää vain erittäin painavista syistä.

Pakkolaitokseen eristetyn toimittamisesta sairaalaan tai vastaavaan laitokseen hoidettavaksi tai tutkittavaksi taikka tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen on vastaavasti voimassa, mitä vangin osalta on säädetty. Mitä luvan myöntämisestä poistua rangaistuslaitoksesta lyhyeksi ajaksi on vangin osalta säädetty, on sovellettava eristettyyn sen mukaan kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää.

Aika, jonka eristetty 2 tai 3 momentin nojalla on laitoksen ulkopuolella, luetaan 14 §:ää sovellettaessa hänen hyväkseen, jos hän on noudattanut annettuja määräyksiä. Muussa tapauksessa oikeusministeriön tai, sen antamien ohjeiden mukaan, laitoksen johtajan on määrättävä, luetaanko aika kokonaan, osaksi tai lainkaan hänen hyväkseen.

Pakkolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetyn koeaika on kaksi vuotta. Vankilaoikeus voi erityisistä syistä lyhentää tai pidentää koeaikaa enintään yhdellä vuodella. Jos ehdonalaisessa vapaudessa olevaa on koeaikana ilmenneiden seikkojen perusteella pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena, vankilaoikeuden on peruutettava ehdonalainen vapaus, milloin valvoja tai poliisipiirin päällikkö on koeajan kuluessa ilmoittanut asiasta vankilaoikeudelle.

Milloin ehdonalaisessa vapaudessa oleva tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan määräaikaiseen vapausrangaistukseen, on rangaistuksen tuomitsevan tuomioistuimen samalla päätettävä, voidaanko eristetyn ehdonalainen vapaus hänen vaarallisuutensa takia peruuttaa. Jos tuomioistuin päättää, että tuomitun ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa, se voi, jollei eristetty jo ole vangittuna, samalla määrätä hänet vangittavaksi. Kun tuomio, jonka mukaan eristetyn ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa, on tullut pantavaksi täytäntöön, vankilaoikeuden on viipymättä ratkaistava, onko eristettyä pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Jos eristettyä on pidettävä sanotulla tavalla vaarallisena, on vankilaoikeuden määrättävä ehdonalainen vapaus peruutetuksi.

Sen, jonka ehdonalainen vapaus on peruutettu, vankilaoikeus voi uudelleen päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on ollut pakkolaitoksessa vähintään kuusi kuukautta eikä häntä enää ole pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Kuitenkin se, joka on koeaikana tehdystä rikoksesta tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen, voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen ainoastaan 15 §: n 1 momentissa säädetyillä edellytyksillä.

Sen jälkeen kun ehdonalaisen vapauden peruuttaminen 1 momentin nojalla on otettu tai päätetty ottaa käsiteltäväksi vankilaoikeudessa, vankilaoikeuden puheenjohtajalla on oikeus määrätä ehdonalaisessa vapaudessa oleva eristetty vangittavaksi.

Jos 15 §:n 2 momentin nojalla koevapauteen päästetty ei noudata hänelle annettuja määräyksiä ja ohjeita taikka syyllistyy rikokseen, asianomaisella poliisipäälliköllä on oikeus vangita hänet. Vangitsemisesta ja sen syystä on heti ilmoitettava vankilaoikeudelle koevapauden mahdollista peruuttamista varten.

Jos ehdonalaisesti vapautettu koeajan päätyttyä tuomitaan koeaikana tehdystä rikoksesta rangaistukseen, ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa soveltamalla, mitä 16 §:n 2 momentissa on säädetty.

Jos ehdonalaista vapautta ei ole peruutettu, katsottakoon tuomitun päässeen ehdottomasti vapaaksi pakkolaitoksesta.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1954, ja sillä kumotaan vaarallisista rikoksenuusijoista 27 päivänä toukokuuta 1932 annettu laki (180/32) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, kuitenkin siten, että jos tämän lain 1 §:ssä tarkoitettu uusi rikos on tehty ennen lain voimaantuloa, pakkolaitokseen määräämisedellytyksiin on sovellettava aikaisemman lain säännöksiä.