Laki vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä 9 päivänä heinäkuuta 1953 annetun lain (317/53) 1 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 20 päivänä kesäkuuta 1963 annetulla lailla (330/63), 2, 3, 7, 9, 13, 14, 15, 16 ja 18 § sekä
lisätään 8 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
1§
Jos rikoksentekijä tuomitaan
murhasta, taposta tai törkeästä pahoinpitelystä, törkeää väkivaltaa käyttäen tehdystä ryöstöstä tai väkisinmakaamisesta, hengenvaaran aiheuttavasta murhapoltosta taikka muusta törkeää väkivaltaisuutta tai erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavasta rikoksesta tai
yhdellä teolla tehdyistä rikoksista tai jatketusta rikoksesta, joihin sisältyy sanotunlaista väkivaltaisuutta tai vaarallisuutta, taikka
edellä tarkoitettua väkivaltaisuutta tai vaarallisuutta osoittavasta rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta rikokseen
määräaikaiseen, vähintään kahden vuoden vapausrangaistukseen, tuomioistuin voi tässä pykälässä säädetyin edellytyksin virallisen syyttäjän vaatimuksesta rangaistuksen tuomitessaan samalla päättää, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, niin kuin tässä laissa säädetään.
Edellytyksenä pakkolaitokseen eristämiselle on lisäksi, että rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen sekä että häntä on hänen rikoksistaan ilmenevien seikkojen ja muun hänen henkilöstään saadun selvityksen perusteella ilmeisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle.
Edellä tässä pykälässä tarkoitettua rikoksentekijää sanotaan vaaralliseksi rikoksenuusijaksi.
2§
Tätä lakia sovellettaessa ei oteta huomioon niitä rikoksia, joista säädetään rikoslain 11, 12 ja 14 luvussa sekä sotaväen rikoslain 7 luvussa.
3§
Ennen 1 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä tuomioistuimen on, jos lisäselvitys syytetyn henkilöstä on tarpeen, hankittava siitä lääkintöhallituksen lausunto. Tuomioistuin voi myös määrätä syytetyn tutkittavaksi hänen mielentilansa ja luonteenlaatunsa selville saamiseksi. Tällöin on sovellettava, mitä rikoksesta syytetyn mielentilan selville saamiseksi toimitettavasta tutkimuksesta erikseen on säädetty.
7§
Kun tuomio, jonka mukaan rikoksentekijä voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, on saanut lainvoiman, kysymys eristämisestä on otettava käsiteltäväksi, kun tuomitusta rangaistuksesta on suoritettu, tuomioistuimen rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tekemää vähennystä lukuunottamatta, vähintään kolmannes, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa tuomion antamisesta, ja viivytyksettä ratkaistava vankilaoikeudessa. Vankilaoikeuden on määrättävä rikoksentekijä eristettäväksi pakkolaitokseen, jos häntä on pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle.
8§
Vankilaoikeudessa voidaan tässä laissa tarkoitettuja asioita käsiteltäessä myöntää maksuton oikeudenkäynti ja määrätä rikoksentekijälle oikeudenkäyntiavustaja, niin kuin maksuttomasta oikeudenkäynnistä toukokuun 6 päivänä 1955 annetussa laissa (212/55) säädetään, kuitenkin siten, ettei kirjallista vakuutusta varallisuusoloista ja elatusvelvollisuudesta tarvitse esittää, ellei vankilaoikeus toisin määrää.
9§
Jos vankilaoikeus määrää rikoksentekijän eristettäväksi, hänet on välittömästi siirrettävä pakkolaitokseen. Muussa tapauksessa hänen on suoritettava rangaistuksensa, niin kuin vapausrangaistuksen suorittamisesta on säädetty.
Vankilaoikeuden on otettava jo ratkaisemansa asia uudelleen käsiteltäväksi, jos päätös, jolla rikoksentekijä on määrätty eristettäväksi, perustuu erehdykseen, joka on voinut vaikuttaa päätökseen, tai asiaan saatu uusi selvitys osoittaa, että eristäminen on ilmeisesti tarpeeton.
Vankilaoikeuden päätös on rauennut, jollei sitä ole pantu täytäntöön kymmenen vuoden kuluessa päätöksen antamisesta tai, jos täytäntöönpano on keskeytynyt, samassa ajassa keskeytymisestä lukien.
13§
Jos pakkolaitokseen eristetty on tuomittu tai tuomitaan määräaikaiseen vapausrangaistukseen tai sakon muuntorangaistukseen, rangaistukset on yhdistettävä tai yhteenlaskettava, niin kuin rangaistusten yhdistämisestä ja yhteenlaskemisesta niitä täytäntöönpantaessa on säädetty. Yhdistetty tai yhteenlaskettu rangaistus pannaan täytäntöön pakkolaitoksessa.
Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava myös siihen, jonka ehdonalainen vapaus on 16 §:n 2 momentin tai 18 §:n nojalla peruutettu.
14§
Pakkolaitokseen eristetyn katsotaan kokonaan suorittaneen rangaistuksensa, kun hänen vapaudenmenetyksensä rangaistus- ja pakkolaitoksessa on kestänyt täytäntöönpantavaksi tullutta rangaistusta vastaavan ajan luettuna siitä päivästä, josta vapausrangaistuksen aika luetaan alkavaksi.
15§
Pakkolaitokseen eristetty on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on kokonaan suorittanut rangaistuksensa, jollei vankilaoikeus katso, että häntä on edelleen pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Jollei eristettyä ole edellä sanotun mukaisesti päästetty ehdonalaiseen vapauteen, asia on otettava uudelleen esille enintään kuuden kuukauden väliajoin.
Vankilaoikeus voi myöntää pakkolaitoksessa olevalle eristetylle koevapautta määräämillään ehdoilla enintään neljä viikkoa vuodessa. Eristetylle, joka ei ole täysin suorittanut rangaistustaan, saadaan koevapautta myöntää vain erittäin painavista syistä.
Pakkolaitokseen eristetyn toimittamisesta sairaalaan tai vastaavaan laitokseen hoidettavaksi tai tutkittavaksi taikka tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen on vastaavasti voimassa, mitä vangin osalta on säädetty. Mitä luvan myöntämisestä poistua rangaistuslaitoksesta lyhyeksi ajaksi on vangin osalta säädetty, on sovellettava eristettyyn sen mukaan kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää.
Aika, jonka eristetty 2 tai 3 momentin nojalla on laitoksen ulkopuolella, luetaan 14 §:ää sovellettaessa hänen hyväkseen, jos hän on noudattanut annettuja määräyksiä. Muussa tapauksessa oikeusministeriön tai, sen antamien ohjeiden mukaan, laitoksen johtajan on määrättävä, luetaanko aika kokonaan, osaksi tai lainkaan hänen hyväkseen.
16§
Pakkolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetyn koeaika on kaksi vuotta. Vankilaoikeus voi erityisistä syistä lyhentää tai pidentää koeaikaa enintään yhdellä vuodella. Jos ehdonalaisessa vapaudessa olevaa on koeaikana ilmenneiden seikkojen perusteella pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena, vankilaoikeuden on peruutettava ehdonalainen vapaus, milloin valvoja tai poliisipiirin päällikkö on koeajan kuluessa ilmoittanut asiasta vankilaoikeudelle.
Milloin ehdonalaisessa vapaudessa oleva tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan määräaikaiseen vapausrangaistukseen, on rangaistuksen tuomitsevan tuomioistuimen samalla päätettävä, voidaanko eristetyn ehdonalainen vapaus hänen vaarallisuutensa takia peruuttaa. Jos tuomioistuin päättää, että tuomitun ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa, se voi, jollei eristetty jo ole vangittuna, samalla määrätä hänet vangittavaksi. Kun tuomio, jonka mukaan eristetyn ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa, on tullut pantavaksi täytäntöön, vankilaoikeuden on viipymättä ratkaistava, onko eristettyä pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Jos eristettyä on pidettävä sanotulla tavalla vaarallisena, on vankilaoikeuden määrättävä ehdonalainen vapaus peruutetuksi.
Sen, jonka ehdonalainen vapaus on peruutettu, vankilaoikeus voi uudelleen päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on ollut pakkolaitoksessa vähintään kuusi kuukautta eikä häntä enää ole pidettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle. Kuitenkin se, joka on koeaikana tehdystä rikoksesta tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen, voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen ainoastaan 15 §:n 1 momentissa säädetyillä edellytyksillä.
Sen jälkeen kun ehdonalaisen vapauden peruuttaminen 1 momentin nojalla on otettu tai päätetty ottaa käsiteltäväksi vankilaoikeudessa, vankilaoikeuden puheenjohtajalla on oikeus määrätä ehdonalaisessa vapaudessa oleva eristetty vangittavaksi.
18§
Jos ehdonalaisesti vapautettu koeajan päätyttyä tuomitaan koeaikana tehdystä rikoksesta rangaistukseen, ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa soveltamalla, mitä 16 §:n 2 momentissa on säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Tuomioistuin voi tuomitessaan rikoksentekijän rangaistukseen ennen tämän lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta samalla päättää, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, vain milloin sekä tämän lain että aikaisemman lain mukaiset edellytykset sellaisen lausuman antamiseen ovat olemassa.
Ennen tämän lain voimaantuloa annettuun tuomioon sisältyvä lausuma, jonka mukaan rikoksentekijä voidaan vaarallisena rikoksenuusijana määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, vastaa tämän lain 1 §:ssä tarkoitettuun tuomioon sisältyvää eristämislausumaa. Jos lausuma on annettu tuomittaessa rikoksentekijä ennen tämän lain voimaantuloa vapausrangaistukseen kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi tai jos hänet on vankilaoikeuden suostumuksella päästetty ehdonalaiseen vapauteen, lausuma kuitenkin raukeaa. Vankilaoikeuden on todettava, onko lausuma rauennut.
Jos rikoksenuusija on vankilaoikeuden ennen tämän lain voimaantuloa tekemän päätöksen perusteella eristettynä pakkolaitokseen, asia on otettava uudelleen käsiteltäväksi. Milloin tuomioistuimen lausuma on 3 momentin mukaisesti rauennut, raukeaa myös vankilaoikeuden päätös, jolla rikoksenuusija on määrätty eristettäväksi.
Mikäli vankilaoikeus 3 tai 4 momentissa mainittua asiaa käsitellessään katsoo, että rikoksenuusijaa, joka on tuomittu vähintään kahden vuoden vapausrangaistukseen tämän lain 1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta, on pidettävä sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallisena, hänet on määrättävä eristettäväksi pakkolaitokseen.
Ennen tämän lain voimaantuloa pakkolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetyn osalta vankilaoikeuden on todettava, onko hänet kokonaan vapautettava pakkolaitoksesta vankilaoikeuden päätöksen raukeamisen johdosta tai sen vuoksi, ettei häntä ole pidettävä 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaarallisena. Pakkolaitoksesta ehdonalaisessa vapaudessa olevan koeaika on kaksi vuotta siitä, kun hänet on päästetty ehdonalaiseen vapauteen. Vankilaoikeuden on soveltaen tämän lain säännöksiä myös todettava ehdonalaiseen vapauteen päästetyn jäljellä olevan koeajan pituus ja päätettävä sen lyhentämisestä tai pidentämisestä, ehdonalaisen vapauden peruuttamisesta sekä eristetyn uudelleen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä ja valvonnasta.
Vankilaoikeuden on ennen tämän lain voimaantuloa käsiteltävä tässä voimaantulosäännöksessä tarkoitetut, rangaistus- tai pakkolaitoksessa olevaa eristettyä koskevat asiat, jollei eristetyn mielentilan tutkiminen tai muu erityinen syy vaadi pitempää aikaa. Vankilaoikeuden siten tekemät päätökset tulevat voimaan tämän lain voimaantulopäivänä. Rangaistus- tai pakkolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetyn osalta vankilaoikeuden on käsiteltävä tässä voimaantulosäännöksessä tarkoitetut asiat hänen pyynnöstään tai hänen asiansa tullessa muuten vankilaoikeuden käsiteltäväksi. Jos vankilaoikeus ei lain voimaantuloon mennessä ole asiaa käsitellyt, eristettyyn sovelletaan vanhan lain säännöksiä, kunnes asia on ratkaistu uuden lain mukaan.
Helsingissä 23. päivänä huhtikuuta 1971
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Oikeusministeri Mikko Laaksonen