HE 11/2024

2.2.1Asetuksen pääasiallinen sisältö

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

Asetuksessa tarkoitettuja ydinalustapalveluita ovat verkossa toimivat välityspalvelut, verkossa toimivat hakukoneet, verkkoyhteisöpalvelut, videonjakoalustapalvelut, numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, käyttöjärjestelmät, verkkoselaimet, virtuaaliavustajat, pilvipalvelut sekä edellä mainittuja ydinalustapalveluja tarjoavan yrityksen tarjoamat verkkomainontapalvelut, kuten mainosverkostot, mainospörssit ja muut mainonnan välityspalvelut. Kyseisiä palveluita tarjoava yritys voidaan asetuksen 3 artiklan nojalla nimetä portinvartijaksi, kun 1) yrityksellä on merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin, 2) sen tarjoama ydinalustapalvelu muodostaa yrityskäyttäjille tärkeän yhdysväylän loppukäyttäjien tavoittamiseksi, ja 3) yrityksellä on tai tulee lähitulevaisuudessa olemaan vakiintunut ja kestävä asema toiminnassaan.

Asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa on säädetty kynnysarvot, joiden ylittyessä yrityksen oletetaan täyttävän edellä mainitut portinvartija-aseman kriteerit. Yrityksellä katsotaan olevan merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin, jos sen vuotuinen liikevaihto unionissa oli vähintään 7,5 miljardia euroa kunakin kolmena viimeksi kuluneena tilikautena tai jos sen keskimääräinen pörssiarvo tai vastaava käypä markkina-arvo oli vähintään 75 miljardia euroa viimeksi kuluneen tilikauden aikana ja se tarjoaa samaa ydinalustapalvelua vähintään kolmessa jäsenvaltiossa. Yrityksen tarjoaman ydinalustapalvelun katsotaan olevan tärkeä yhdysväylä, jos sillä oli viimeksi kuluneen tilikauden aikana kuukausittain vähintään 45 miljoonaa unioniin sijoittautunutta tai unionissa sijaitsevaa aktiivista loppukäyttäjää ja vuosittain vähintään 10 000 unioniin sijoittautunutta aktiivista yrityskäyttäjää. Yrityksellä katsotaan olevan vakiintunut ja kestävä asema jos tärkeänä yhdysväylänä toimimista koskevat kynnysarvot ovat täyttyneet kunakin kolmena viimeisenä tilikautena. Yrityksellä on 3 artiklan 5 kohdan nojalla mahdollisuus esittää perusteita, joiden nojalla sitä ei tulisi nimetä portinvartijaksi asetuksessa säädettyjen kynnysarvojen ylittymisestä huolimatta. Kynnysarvojen täyttymisen arvioinnissa tarvittavien loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien määrittelemistä tarkennetaan asetuksen liitteessä kunkin ydinalustapalvelun osalta.

Kynnysarvot ylittävien yritysten tuli toimittaa asetuksen edellyttämät tiedot komissiolle viimeistään 3.7.2023. Komissio nimesi 6 tiedot toimittanutta yritystä portinvartijoiksi 6.9.2023. Nimetyillä yrityksillä on 6 kuukautta aikaa varmistaa asetuksen velvoitteiden noudattaminen portinvartija-asemiin kuuluvien ydinalustapalveluiden osalta.

Portinvartijoiden velvoitteet

Digimarkkina-asetuksessa säädetään lukuisia velvoitteita ja kieltoja, joita portinvartijaksi nimettyjen yritysten on noudatettava portinvartija-asemaan kuuluvien ydinalustapalveluidensa osalta. Asetuksessa muun muassa rajoitetaan portinvartijan mahdollisuutta yhdistellä henkilötietoja ilman niiden kohteen suostumusta sekä kielletään portinvartijoita suoraan tai välillisesti estämästä tai rajoittamasta mahdollisuuksia saattaa viranomaisten ja tuomioistuinten käsiteltäväksi portinvartijoiden käytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Asetuksen velvoitteilla pyritään myös edistämään portinvartijoiden käyttöjärjestelmien avoimuutta kolmansien osapuolien sovelluksille ja sovelluskaupoille. Portinvartijoiden on varmistettava velvoitteiden noudattaminen niiden toiminnassa ja raportoitava komissiolle velvoitteiden noudattamiseksi tekemistään toimista. Tärkeimmät velvoitteita sisältävät artiklat ovat asetuksen artiklat 5–7, joissa säädetään ydinalustapalveluiden tarjoamisessa noudatettavista velvoitteista. Portinvartijoilla on 8 artiklan mukaisesti mahdollisuus käydä komission kanssa tarkempia keskusteluja siitä, miten asetuksen 6 ja 7 artikloiden velvoitteiden noudattaminen tulee toteuttaa. Artiklassa 5 säädettyjen velvoitteiden osalta ei ole vastaavaa mahdollisuutta. Yksittäisen velvoitteen soveltaminen voidaan keskeyttää portinvartijasta riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, jos velvoitteen soveltaminen vaarantaisi portinvartijan taloudellisen toiminnan elinkelpoisuuden. Portinvartijalle voidaan myös antaa vapautus yksittäisestä velvoitteesta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvästä syystä. Artiklassa 13 säädetään portinvartijoiden kiellosta kiertää 5–7 artikloiden kieltoja.

Ydinalustapalveluiden tarjoamisessa noudatettavien velvoitteiden lisäksi artiklassa 14 säädetään portinvartijoiden velvoitteesta ilmoittaa komissiolle sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitetusta suunnitellusta keskittymästä, jossa sulautuvat yritykset tai keskittymään hankittava yritys tarjoavat ydinalustapalveluja tai muita digitaalialalla tarjottavia palveluja taikka mahdollistavat datankeruun. Ilmoitus on tehtävä sekä ennen keskittymän toteuttamista että sitä koskevan sopimuksen tekemisen, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamisen taikka määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisen jälkeen. Digimarkkina-asetuksen mukainen ilmoitusvelvollisuus ei riipu siitä, onko keskittymästä ilmoitettava komissiolle sulautuma-asetuksen nojalla tai toimivaltaiselle kansalliselle kilpailuviranomaiselle yrityskeskittymiä koskevien kansallisten sääntöjen nojalla. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikista 14 artiklan nojalla saaduista tiedoista ja julkaisee vuosittain luettelon keskittymistä, joista portinvartijat ovat ilmoittaneet digimarkkina-asetuksen 14 artiklan nojalla. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää artiklan nojalla saatuja tietoja tehdäkseen komissiolle sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisen pyynnön keskittymän tutkimisesta. Asetuksen 36 artiklan 2 kohdan mukaan 14 artiklan mukaisesti kerättyjä tietoja voidaan käyttää digimarkkina-asetuksen, sulautuma-asetuksen ja yrityskeskittymiä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseksi.

Asetuksen 15 artiklan nojalla portinvartijoiden on myös toimitettava komissiolle riippumattomasti tarkastettu kuvaus mahdollisista kuluttajien profilointitekniikoista kuuden kuukauden kuluessa portinvartijaksi nimeämisestä ja julkistettava sitä koskeva yleiskatsaus sekä päivitettävä kuvaus ja yleiskatsaus vähintään vuosittain. Artiklassa 28 velvoitetaan portinvartijat perustamaan portinvartijan operatiivisista toiminnoista riippumaton valvontatoiminto, joka koostuu yhdestä tai useammasta säännösten noudattamisen valvonnasta vastaavasta toimihenkilöstä.

Markkinatutkimukset

Asetuksessa komissiolle on annettu toimivalta tehdä markkinatutkimuksia, joista säädetään tarkemmin asetuksen IV luvussa. Markkinatutkimus voidaan tehdä yrityksen portinvartijaksi nimeämiseksi tai portinvartija-asemaan kuuluvien ydinalustapalveluiden selvittämiseksi (17 artiklan mukainen markkinatutkimus); asetuksessa säädettyjen velvoitteiden järjestelmällisen noudattamatta jättämisen selvittämiseksi (18 artiklan mukainen markkinatutkimus); sekä sen selvittämiseksi, tulisiko yksi tai useampi digitaalialan palvelu lisätä asetuksen 2 artiklan ydinalustapalvelujen luetteloon taikka ydinalustapalveluiden kilpailullisuutta rajoittavien tai epäoikeudenmukaisten käytäntöjen havaitsemiseksi (19 artiklan mukainen markkinatutkimus).

Komissio voi pyytää yhtä tai useampaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tukemaan sitä markkinatutkimuksessa. Kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuudesta avustaa komissiota markkinatutkimuksissa on säädetty myös komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten yhteistyötä koskevassa 38 artiklan 6 kohdassa. Asetuksessa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus pyytää komissiota aloittamaan digimarkkina-asetukseen liittyvä markkinatutkimus. Artikloissa 17 ja 19 säädettyjen markkinatutkimusten osalta kolmen tai useamman jäsenvaltion tulee esittää aloittamista koskeva pyyntö. Artiklan 18 mukaista markkinatutkimusta voi pyytää yksi tai useampi jäsenvaltio. Jäsenvaltioiden tulee toimittaa todisteita tukemaan markkinatutkimuksen aloittamista koskevaa pyyntöään.

Asetuksen noudattamisen valvonta

Komissio voi 26 artiklan nojalla nimetä itsenäisiä ulkoisia asiantuntijoita tai tarkastajia sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten virkamiehiä avustamaan asetuksen velvoitteiden ja sen nojalla määrättyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon valvonnassa sekä antamaan erityisasiantuntemusta ja -tietämystä komissiolle. Lisäksi asetuksessa säädetään digimarkkina-asetuksen korkean tason ryhmästä, joka tarvittaessa voi avustaa komissiota tarjoamalla neuvoja, asiantuntemusta ja suosituksia asetuksen täytäntöönpanoon tai noudattamisen valvontaan liittyvissä yleisissä kysymyksissä. Ryhmä koostuu asiaankuuluvista eurooppalaisista elimistä ja verkostoista ja sen kokoonpanossa tulee varmistaa korkeatasoinen asiantuntemus ja maantieteellinen tasapaino. Ryhmässä saa olla enintään 30 jäsentä ja ryhmän puheenjohtajana toimii komissio.

Vaikka asetuksen valvontaan liittyvä toimivalta on komissiolla, jäsenvaltioille on kuitenkin asetuksen 38 artiklan 7 kohdassa annettu mahdollisuus komission täytäntöönpanotoimien tukemiseksi antaa kansallisille kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaaville viranomaisilleen valtuudet toteuttaa tutkimuksia portinvartijoiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen selvittämiseksi. Tällaisen toimivallan antaminen kansallisille viranomaisille ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansalliset viranomaiset tekisivät varsinaisia digimarkkina-asetuksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä. Jäsenvaltioiden mahdollisuus antaa kilpailuviranomaisilleen digimarkkina-asetuksen valvontaan liittyviä toimivaltuuksia rajoittuu siten alustavien selvitystoimenpiteiden mahdollistamiseen. Asetuksen johdanto-osan mukaan tämä voi olla merkityksellistä erityisesti tapauksissa, joissa ei aluksi voida määritellä rikkooko portinvartijan menettely mahdollisesti digimarkkina-asetusta vai kilpailusääntöjä vaiko kenties molempia.

Asetuksen noudattamisen valvontaan liittyy myös komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille asetuksen 27 artiklassa säädetty velvollisuus vastaanottaa kolmansien osapuolten esittämiä tietoja portinvartijoiden käytänteistä ja käytöksestä. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla ja komissiolla on kuitenkin täysi harkintavalta sen suhteen, toteuttavatko ne jatkotoimenpiteitä saamiensa yhteydenottojen perusteella. Jos kansallinen kilpailuviranomainen katsoo sille toimitettujen tietojen pohjalta kyseessä olevan mahdollinen asetuksen noudattamatta jättäminen, sen on välitettävä nämä tiedot komissiolle.

Asetuksen nojalla kerättyjä tietoja voidaan 36 artiklan mukaan käyttää lähtökohtaisesti vain asetuksen soveltamiseksi. Asetuksen 14 artiklan nojalla saatuja portinvartijoiden yrityskauppoja koskevia tietoja voidaan kuitenkin käyttää digimarkkina-asetuksen lisäksi myös sulautuma-asetuksen sekä kansallisten yrityskauppavalvontaa koskevien sääntelyiden soveltamisessa. Digimarkkina-asetuksen 15 artiklan nojalla saatuja tietoja portinvartijoiden mahdollisesti käyttämistä kuluttajien profilointitekniikoista voidaan käyttää digimarkkina-asetuksen lisäksi myös asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) soveltamiseksi. Komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden virkahenkilöt, toimihenkilöt ja muut kyseisten viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä kaikki luonnolliset ja oikeushenkilöt, mukaan lukien komission nimeämät tarkastajat ja asiantuntijat, eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet digimarkkina-asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä.

Komission tulee toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomus asetuksen täytäntöönpanosta ja edistymisestä sen tavoitteiden saavuttamisessa. Kertomukseen on sisällyttävä muun muassa yhteenveto komission toimista ja yleiskatsaus asetukseen liittyvästä komission ja kansallisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Komission tulee julkaista kertomus verkkosivustollaan.

Artiklassa 42 säädetään kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828 soveltamisesta portinvartijoiden digimarkkina-asetuksen säännösten rikkomista koskeviin edustajakanteisiin. Artiklan 43 mukaan digimarkkina-asetuksen rikkomisesta ilmoittamiseen ja ilmoittavien henkilöiden suojeluun sovelletaan unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937 .

Seuraamukset ja vanhentumisajat

Mikäli komissio havaitsee portinvartijan jättävän noudattamatta 5–7 artikloissa säädettyjä velvoitteita, 8 artiklan nojalla tehdyssä päätöksessä vahvistettuja toimenpiteitä, 24 artiklan mukaisia välitoimia taikka 25 artiklan nojalla sitoviksi määrättyjä portinvartijan esittämiä sitoumuksia, komissio voi 29 artiklan nojalla tehdä noudattamatta jättämistä koskevan päätöksen. Päätöksessä komissio määrää portinvartijan lopettamaan noudattamatta jättämisen määräajassa sekä antamaan selvityksen siitä, miten portinvartija aikoo noudattaa kyseistä päätöstä.

Artiklan 31 nojalla komissio voi määrätä portinvartijoille, muille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille myös uhkasakon. Uhkasakon enimmäismäärä on enintään 5 prosenttia yrityksen edeltävän tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Uhkasakon tarkoituksena on saada sen kohde noudattamaan komission asetuksen nojalla tekemiä päätöksiä ja määräämiä toimenpiteitä.

Asetuksen 45 artiklassa säädetään unionin tuomioistuimen toimivallasta tutkia komission sakkoja ja uhkasakkoja koskevia päätöksiä. Artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on SEUT 261 artiklan mukaisesti täysi harkintavalta tutkia valitukset päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakkoja tai uhkasakkoja. Se voi kumota sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

Sakkojen ja uhkasakkojen ohella portinvartija voidaan määrätä toteuttamaan myös käyttäytymistä koskevia tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä. Korjaustoimenpiteitä voidaan määrätä, jos 18 artiklan mukainen velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva markkinatutkimus osoittaa, että portinvartija on järjestelmällisesti rikkonut yhtä tai useampaa 5–7 artiklassa säädettyä velvoitetta ja säilyttänyt portinvartijan asemansa, vahvistanut sitä tai laajentanut sitä edelleen. Korjaustoimenpiteisiin voi kuulua myös määräaikainen kielto toteuttaa sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettua keskittymää sellaisten ydinalustapalvelujen tai muiden digitaalialla tarjottavien palvelujen tai tietojen keräämisen mahdollistavien palvelujen osalta, joihin kyseinen järjestelmällinen noudattamatta jättäminen vaikuttaa. Kiellon on oltava oikeasuhteinen ja tarpeellinen oikeudenmukaisuuden ja kilpailullisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.

Yhteistyö kansallisten viranomaisten kanssa

Artikloissa 37–39 säädetään yhteistyöstä komission ja kansallisten viranomaisten sekä tuomioistuinten välillä. Artiklassa 37 säädetään yleisesti yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa. Komissio ja jäsenvaltiot ovat velvollisia tekemään tiivistä yhteistyötä ja koordinoimaan täytäntöönpanotoimiaan varmistaakseen portinvartijoihin sovellettavien oikeudellisten välineiden johdonmukaisen, tehokkaan ja täydentävän täytäntöönpanon. Komissio voi artiklan nojalla kuulla kansallisia viranomaisia mistä tahansa digimarkkina-asetuksen soveltamiseen liittyvästä asiasta.

Asetuksen 38 artiklassa säädetään erikseen yhteistyöstä ja koordinoinnista kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset ovat velvollisia tiedottamaan toisilleen täytäntöönpanotoimistaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston ( European Competition Network, ECN ) kautta. Jos kansalliselle kilpailuviranomaiselle on kansallisessa sääntelyssä annettu toimivalta suorittaa digimarkkina-asetuksen noudattamiseen liittyviä alustavia selvitystoimia, kansallinen kilpailuviranomainen voi omasta aloitteestaan toteuttaa tutkinnan mahdollisen 5–7 artiklan velvoitteiden noudattamatta jättämisen selvittämiseksi. Komissiolle on ilmoitettava kirjallisesti ennen ensimmäistä muodollista tutkintatoimenpidettä.

Artiklassa 39 säädetään tarkemmin yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten kanssa. Asetuksen soveltamiseen liittyvien menettelyjen osalta kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiota toimittamaan sen hallussa olevia tietoja tai näkemyksen asetuksen soveltamisesta. Jäsenvaltiot ovat velvollisia toimittamaan komissiolle kirjallisen kopion kaikista asetuksen soveltamista koskevista kansallisten tuomioistuinten tuomioista. Komissio voi omasta aloitteestaan toimittaa kirjallisia huomioita kansallisille tuomioistuimille ja kansallisen tuomioistuimen suostumuksella komissio voi antaa myös suullisia havaintoja. Huomioiden tekemistä varten komissio voi pyytää kansallista tuomioistuinta toimittamaan kaikki asian arvioimiseksi tarpeelliset asiakirjat. Kansalliset tuomioistuimet eivät saa tehdä komission päätösten kanssa ristiriitaisia päätöksiä ja kansallisten tuomioistuinten tulee myös välttää tekemästä päätöksiä, jotka eivät ole yhteensopivia komission suunnittelemien päätösten kanssa. Tämän varmistamiseksi kansallinen tuomioistuin voi arvioida tarvetta keskeyttää vireillä olevan asian käsittely. Artikla ei vaikuta kansallisten tuomioistuinten mahdollisuuteen pyytää ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan mukaisesti.

Loppusäännökset

Artiklassa 44 säädetään komission asetuksen nojalla tekemien tiettyjen päätösten julkaisemisesta. Julkaistaessa on mainittava osapuolten nimet ja päätöksen pääasiallinen sisältö, mukaan lukien määrätyt seuraamukset. Julkaisussa on otettava huomioon portinvartijoiden tai kolmansien osapuolten oikeutetut edut sen suhteen, että heidän luottamukselliset tietonsa suojataan.

Artikloissa 51 ja 52 säädetään asetusta koskevan viittauksen lisäämisestä unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 liitteeseen sekä kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828 liitteeseen.

Artiklassa 53 säädetään komission velvollisuudesta suorittaa asetuksen tavoitteiden toteutumista koskeva arviointi kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta sekä kolmen vuoden välein siitä eteenpäin. Komission tulee laatia ja julkaista arvioinnista raportti. Jäsenvaltiot ovat velvollisia toimittamaan komissiolle kaikki tällaisen raportin laatimisessa tarvittavat tiedot.

Artiklassa 54 säädetään asetuksen voimaantulosta ja soveltamisen alkamisesta. Asetus tuli voimaan 1.11.2022. Asetuksen soveltaminen alkoi pääosin 2.5.2023, mutta 3 artiklan 6 ja 7 kohtaa sekä 40, 46, 47, 48, 49 ja 50 artiklat soveltuivat heti voimaantulopäivästä lukien. Artikloita 42 ja 43 on sovellettu 25.6.2023 lukien.

2.2.2Komissiolle siirretty toimivalta

Artiklassa 49 komissiolle siirretään asetuksen voimaantulopäivästä 1.11.2022 lukien viideksi vuodeksi 3 artiklan 6 ja 7 kohdissa sekä 12 artiklan 1, 3 ja 4 kohdissa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komission tulee laatia siirrettyä säädösvaltaa koskeva kertomus viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden jakson päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, ellei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta jatkamista. Euroopan parlamentti voi milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron. Peruuttaminen ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Asetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohtien nojalla komissio voi antaa delegoituja säädöksiä portinvartijaolettaman muodostavien kynnysarvojen laskemisessa sovellettavan menetelmän täsmentämiseksi ja tarvittaessa mukauttaa sitä vastaamaan markkinoiden ja teknologian kehitystä sekä asetuksen liitteessä vahvistetun yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien laskemiseen käytettävän menetelmän ja indikaattoreiden luettelon päivittämiseksi. Asetuksen 12 artiklassa puolestaan annetaan komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä 5–7 artiklan velvoitteiden täydentämiseksi sekä 7 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen perustoimintojen luettelon muuttamiseksi joko lisäämällä siihen tai poistamalla siitä numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalveluiden toimintoja. Asetuksen 12 artiklan nojalla annettavien delegoitujen säädösten on perustuttava antamisen tarpeen osoittavaan 19 artiklan mukaiseen markkinatutkimukseen.

Delegoitujen säädösten antamista koskevan toimivallan lisäksi komissio voi antaa täytäntöönpanosäännöksiä ja suuntaviivoja sekä valtuuttaa eurooppalaiset standardointiorganisaatiot laatimaan digimarkkina-asetuksessa säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyviä standardeja velvoitteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Artiklassa 46 komissiolle annetaan toimivalta antaa täytäntöönpanosäännöksiä artiklassa tarkemmin määriteltyjen seikkojen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Täytäntöönpanosäännökset hyväksytään noudattaen 50 artiklassa mainittuja komiteamenettelyjä. Artiklan 47 mukaan komissio voi antaa suuntaviivoja mistä tahansa digimarkkina-asetuksen osa-alueesta helpottaakseen sen tehokasta täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa. Artiklassa 48 annetaan komissiolle toimivalta valtuuttaa aiheellisissa tapauksissa ja tarpeen mukaan eurooppalaiset standardointiorganisaatiot helpottamaan digimarkkina-asetuksessa säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanoa laatimalla asianmukaisia standardeja.

2.2.3Kansallinen liikkumavara

Digimarkkina-asetus on asetuksen muodossa annettua EU-sääntelyä, minkä vuoksi sitä on noudatettava sellaisenaan eikä jäsenvaltioissa voida antaa asetuksesta poikkeavaa tai sen kanssa päällekkäistä sääntelyä. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään pitänyt sinänsä selvänä, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (katso esimerkiksi PeVL 14/ 2018 vp, s. 13 ja PeVL 20/2017 vp, s. 6) eikä suomalaisessa lainsäädännössä tule pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin (PeVL 15/2018 vp, s. 49, PeVL 14/2018 vp, s. 13, PeVL 26/2017 vp, s. 42). Asetuksen kohdetta ja soveltamisalaa määrittävän 1 artiklan 5 kohdassa jäsenvaltioita nimenomaisesti kielletään asettamasta portinvartijoille lisävelvollisuuksia laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla toimenpiteillä kilpailullisten ja oikeudenmukaisten markkinoiden varmistamiseksi. Asetus ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita asettamasta velvoitteita yrityksille, mukaan lukien ydinalustapalveluita tarjoavat yritykset, asioissa, jotka eivät kuulu digimarkkina-asetuksen soveltamisalaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että kyseiset velvoitteet ovat yhteensopivia unionin lainsäädännön kanssa eivätkä johdu asianomaisten yritysten asemasta digimarkkina-asetuksen mukaisena portinvartijana.

Poikkeuksen lähtökohtaisesta kansallisen liikkumavaran puuttumisesta muodostaa asetuksen 38 artiklan 7 kohdassa jäsenvaltioille annettu mahdollisuus säätää kansallisesti kilpailuviranomaisilleen toimivalta suorittaa omasta aloitteestaan tutkinta, joka koskee asetuksen 5–7 artikloissa säädettyjen velvoitteiden rikkomisen selvittämistä. Jos kansallisille kilpailuviranomaisille on annettu tällaisia toimivaltuuksia, tulee niiden ilmoittaa kyseisten toimivaltuuksien käytöstä kirjallisesti komissiolle ennen ensimmäisen virallisen tutkintatoimenpiteen toteuttamista. Asetuksen johdanto-osassa kuitenkin korostetaan, että toimivalta panna asetus täytäntöön on yksinomaan komissiolla. Kansallisesti annettavien toimivaltuuksien sisältö rajoittuu siten asetuksen rikkomisepäilyjen alustavaan selvittämiseen tarvittavien toimivaltuuksien antamiseen kansallisille kilpailuviranomaisille. Kansallisille kilpailuviranomaisille ei ole mahdollista antaa toimivaltaa tehdä varsinaisia digimarkkina-asetuksen soveltamista koskevia päätöksiä.

Vaikka asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia tekemään erilaisia komission täytäntöönpanotoimia tukevia toimenpiteitä, asetus ei sisällä kaikilta osin riittävän yksityiskohtaisia säännöksiä niiden toteuttamiseksi. Kansallisia viranomaisia koskevien toimivaltuuksien puuttuessa asetuksen sääntelystä, on niistä tarpeen säätää kansallisesti, sillä perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Tässä esityksessä ehdotettavan kansallisen sääntelyn osalta ei ole kyse digimarkkina-asetuksen 1 artiklan 5 kohdassa kielletystä asetuksen varsinaisen velvoittavan asiasisällön kanssa päällekkäisestä tai siitä poikkeavasta sääntelystä, vaan kansallisilta viranomaisilta edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisen mahdollistavasta asetuksen sääntelyä täydentävästä sääntelystä.

2.2.4Asetuksen vaikutukset

Euroopan komission tekemän vaikutustenarvioinnin mukaan asetus lisää digitaalisten markkinoiden kilpailullisuutta täyttämällä sääntelyssä olevan aukon. Sääntely edistää sellaisten portinvartijoiden kanssa vaihtoehtoisten alustojen syntymistä, jotka voisivat tarjota laadukkaita ja innovatiivisia tuotteita ja palveluja kohtuullisin hinnoin. Uudesta sääntelystä seuraavan kuluttajahyödyn arvioidaan olevan 13 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi sisämarkkinoiden hajanaisuuden odotetaan vähenevän.

Asetuksesta aiheutuvien suurimpien kustannusten arvioidaan liittyvän kustannuksiin, joita portinvartijoille aiheutuu uusien sääntöjen noudattamisesta. Myös muille yrityksille voi aiheutua tiettyjä hallinnollisia kustannuksia tietopyyntöihin vastaamisesta. Euroopan komissiolle täytäntöönpanosta aiheutuvan rasitteen arvioidaan olevan pieni suhteessa taloudelle koituvaan hyötyyn. Kansallisille viranomaisille arvioidaan koituvan joitakin vähäisiä hallinnollisia kustannuksia.

Asetuksen 53 artiklan mukaan Euroopan komission tulee arvioida asetuksen tavoitteiden saavuttamista sekä asetuksen vaikutuksia yrityskäyttäjiin ja loppukäyttäjiin viimeistään 3.5.2026 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Arviointien tulokset tulee toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

Esitykseen liittyviä viranomaisvaikutuksia on käsitelty pääasiassa esityksen jaksossa 5.2.1. Kansallisille viranomaisille kuten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja tietosuojavaltuutetun toimistolle aiheutuu tiettyä lisätyötä myös itse digimarkkina-asetuksesta. Esimerkiksi kansallisten viranomaisten yhteistyötä koskevan 37 artiklan perusteella työtä voi aiheutua esimerkiksi portinvartijoihin sovellettavien käytettävissä olevien oikeudellisten välineiden täytäntöönpanotoimien koordinoinnista. Myös digimarkkina-asetuksen 1 artiklan 7 kohta edellyttää komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä ja täytäntöönpanotoimien koordinointia sen varmistamiseksi, etteivät kansalliset viranomaiset tee päätöksiä jotka ovat ristiriidassa komission digimarkkina-asetuksen perusteella tekemien päätösten kanssa. Asetuksen 38 artikla koskee sen sijaan vain komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia. Komission ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston välinen yhteistyö ja koordinointi koskee kansallisten kilpailututkintojen ja komission digimarkkina-asetuksen soveltamiseen liittyvää yhteydenpitoa.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvan lisätyön osalta voidaan todeta, että asetuksessa nimenomaisesti kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välistä yhteydenpitoa koskevia mainintoja on yrityskeskittymistä ilmoittamista koskevassa 14 artiklassa, kuulemisia koskevassa 22 artiklassa, tarkastuksia koskevassa 23 artiklassa, kolmansien osapuolten esittämiä tietoja koskevassa 27 artiklassa sekä yhteistyötä ja koordinointia kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa koskevassa 38 artiklassa.

Digimarkkina-asetuksen 50 artiklassa säädetään digitaalisten markkinoiden neuvoa-antavasta komiteasta. Esityksessä ei esitetä sääntelyä neuvoa-antavaan komiteaan ja siellä edustamiseen liittyen. Esitystä annettaessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto on edustettuna neuvoa-antavassa komiteassa.

Tietosuojavaltuutetun toimiston arvion mukaan henkilötietoja ja niiden suojaa koskevat kysymykset liittyvät olennaisesti digimarkkina-asetuksen soveltamiseen. Annetun arvion mukaan digimarkkina-asetus aiheuttaisi tietosuojavaltuutetun toimistolle lisätyötä ja lisäresursointitarvetta. Asetuksen aiheuttama lisätyö aiheutuisi tietosuojavaltuutetun toimiston arvion mukaan pääasiassa komission ja Euroopan tietosuojaneuvoston välisen yhteistyövelvoitteen kautta. Euroopan tietosuojaneuvoston kannalta erityisen relevanteiksi digimarkkina-asetuksen artikloiksi on arvioitu ainakin portinvartijoiden velvoitteita koskeva 5 artikla, kuluttajien profilointitekniikkoja koskeva 15 artikla ja korkean tason ryhmää koskeva 40 artikla. Korkean tason ryhmä koostuu useiden eri alojen viranomaisten yhteistyöelimistä, joista yksi on Euroopan tietosuojaneuvosto. Euroopan tietosuojaneuvosto on jäsenvaltioiden valvontaviranomaisista koostuva EU-elin, jolla on toimivalta antaa sitovia päätöksiä. Tietosuojavaltuutetun toimisto on kansallisena valvontaviranomaisena tietosuojaneuvoston jäsen.

3.2.1Yrityskeskittymiä koskevat tiedot

Asetuksen 14 artiklassa säädetään portinvartijoiden velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle yrityskeskittymistä. Artiklan 1 kohdan mukaan portinvartijan on ilmoitettava komissiolle sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitetusta suunnitellusta keskittymästä, jossa sulautuvat yritykset tai keskittymään hankittava yritys tarjoavat ydinalustapalveluja tai muita digitaalialalla tarjottavia palveluja tai mahdollistavat datankeruun. Ilmoitus on tehtävä riippumatta siitä, pitääkö yrityskeskittymästä ilmoittaa komissiolle sulautuma-asetuksen nojalla tai kansallisille kilpailuviranomaisille kansallisten yrityskeskittymiä koskevien sääntelyiden nojalla. Artiklan mukainen ilmoitus komissiolle on tehtävä ennen keskittymän toteuttamista ja sopimuksen tekemisen, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamisen tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisen jälkeen.

Artiklan 2 kohdassa säädetään ilmoitettavista tiedoista. Kohdan mukaan toimitettavien tietojen on sisällettävä vähintään kuvaus yrityksistä, joita keskittymä koskee, niiden vuotuiset liikevaihdot unionissa ja maailmanlaajuisesti, niiden toimialat, myös keskittymään suoraan liittyvän toiminnan osalta, sopimuksen kauppa-arvo tai arvio siitä sekä tiivistelmä keskittymästä, mukaan lukien sen luonne ja perustelut, ja luettelo jäsenvaltioista, joita keskittymä koskee. Tiedoissa on myös kuvattava kaikkien kyseeseen tulevien ydinalustapalvelujen osalta vuotuinen liikevaihto unionissa, niiden vuotuisten aktiivisten yrityskäyttäjien lukumäärä ja kuukausittaisten aktiivisten loppukäyttäjien lukumäärä. Artiklan 3 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että artiklassa tarkoitetun keskittymän jälkeen portinvartijan muut ydinalustapalvelut erikseen tarkasteltuina täyttävät 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot, asianomaisen portinvartijan on ilmoitettava tästä komissiolle kahden kuukauden kuluessa keskittymän toteuttamisesta ja toimitettava komissiolle 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Artiklan 4 kohdan mukaan komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikista 14 artiklan 1 kohdan nojalla saaduista tiedoista ja julkaisee vuosittain luettelon portinvartijoiden artiklan nojalla ilmoittamista hankinnoista. Komissio ottaa tietojen käsittelyssä huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei yritysten liikesalaisuuksia paljasteta. Artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää artiklan 1 kohdan nojalla saatuja tietoja tehdäkseen komissiolle sulautuma-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetun pyynnön tutkia keskittymä. Salassapitovelvollisuutta koskevan digimarkkina-asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että 14 artiklan mukaisesti kerättyjä tietoja käytetään digimarkkina-asetuksen, sulautuma-asetuksen ja yrityskeskittymiä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseksi.

Suomen kansallisesta yrityskauppavalvonnasta säädetään kilpailulain 4 luvussa. Kilpailulain 22 §:n mukaan kilpailulain säännöksiä yrityskauppavalvonnasta sovelletaan yrityskauppaan, jossa yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja jossa vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää kummankin osalta 10 miljoonaa euroa. Säännöksiä yrityskauppavalvonnasta ei sen sijaan sovelleta, jos yrityskauppa kuuluu sulautuma-asetuksen soveltamisalaan, paitsi jos Euroopan komissio siirtää yrityskeskittymän Kilpailu- ja kuluttajaviraston käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 kohdan tai 9 artiklan nojalla.

Kilpailulain 23 §:n mukaan lain 22 §:ssä tarkoitettu yrityskauppa on ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sopimuksen tekemisen, määräysvallan hankkimisen tai arvopaperimarkkinalain (495/1989) 6 luvun 3 §:n mukaisen julkisen ostotarjouksen julkistamisen jälkeen, mutta kuitenkin ennen kaupan täytäntöönpanoa. Yrityskauppa voidaan myös ilmoittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle heti, kun osapuolet voivat osoittaa riittävällä varmuudella aikomuksensa tehdä yrityskauppa. Kilpailulain 23 §:n 3 momentin mukaan ilmoitusvelvollisia ovat määräysvallan hankkija, liiketoiminnan tai sen osan hankkija, sulautumiseen osallistuvat yhteisöt ja säätiöt sekä yhteisyrityksen perustajat. Tarkemmat säännökset ilmoitusvelvollisuudesta ovat yrityskauppojen ilmoitusvelvollisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1012/2011) . Kilpailulain 23 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden lisäksi elinkeinonharjoittajat, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymät, hankintayksiköt, kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointialueet, hyvinvointiyhtymät ja valtio sekä niiden määräysvallassa olevat yksiköt ovat kilpailulain 33 §:n 1 momentin mukaan velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston kehotuksesta antamaan salassapitosäännösten estämättä sille kaikki 4 luvussa tarkoitetun yrityskaupan arvioimiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.

Edellä kuvatut sulautuma-asetuksen ja kilpailulain yrityskauppavalvontaa koskevat säännökset eivät vaikuta portinvartijoiden velvollisuuteen toimittaa komissiolle digimarkkina-asetuksen 14 artiklassa edellytettyjä tietoja, sillä artiklassa säädetään portinvartijoiden olevan velvollisia toimittamaan artiklassa tarkoitetut tiedot komissiolle riippumatta siitä, tuleeko yrityskeskittymästä tehdä erillistä ilmoitusta sulautuma-asetuksen tai kansallisten yrityskeskittymiä koskevien sääntöjen nojalla. Digimarkkina-asetuksen 14 artiklan sääntely on sulautuma-asetuksen ja kilpailulain yrityskauppavalvontaa koskevia säännöksiä täydentävää.

3.2.2Tietopyynnöt ja asetuksen uudelleentarkasteluun liittyvät tiedot

Asetuksen 21 artiklassa säädetään komission toimivallasta tehdä tietopyyntöjä. Komissio voi asetuksen mukaisten tehtäviensä toteuttamiseksi joko yksinkertaisella pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot komission asettamassa määräajassa. Lähettäessään tietojen saamiseksi pelkän pyynnön komissio mainitsee pyynnössään sen oikeusperustan ja tarkoituksen, täsmentää tarvittavat tiedot, vahvistaa määräajan tietojen antamiselle sekä ilmoittaa 30 artiklassa säädetystä mahdollisuudesta määrätä sakkoja puutteellisten, virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen tai selitysten antamisen johdosta. Vaatiessaan tietoja päätöksellä komissio voi myös vaatia yrityksiä antamaan pääsyn mihin tahansa niiden dataan, algoritmeihin ja testauksia koskeviin tietoihin. Vaadittaessa tietoja päätöksellä komissio voi määrätä myös uhkasakon. Lisäksi päätöksessä on ilmoitettava oikeudesta hakea siihen muutosta unionin tuomioistuimelta. Asetus mahdollistaa 30 ja 31 artiklojen mukaiset sakot ja uhkasakot tietojen toimittamiseen liittyen vain yrityksille ja yritysten yhteenliittymille eikä jäsenmaalle voida siten määrätä sakkoja tai uhkasakkoja.

Komissio voi osoittaa tietopyynnön myös jäsenvaltioiden viranomaisille. Artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä toimitettava komissiolle kaikki niiden hallussa olevat tiedot, joita komissio tarvitsee sille digimarkkina-asetuksessa määrättyjen tehtävien suorittamiseksi. Kussakin yksittäisessä tapauksessa toimivaltaiseksi katsottava jäsenvaltion viranomainen tulee ratkaista tapauskohtaisesti sen perusteella, minkä viranomaisen tehtäväkenttään kuuluvia tietoja komissio kulloinkin tarvitsee. Artiklassa käytetyn muotoilun johdosta ei ole mahdollista etukäteen tyhjentävästi määritellä sitä, mitkä kaikki kansalliset viranomaiset voivat olla komission tietopyyntöjen kohteina.

Artiklan sanamuoto velvoittaa yritykset ja yritysten yhteenliittymät sekä myös jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimittamaan komissiolle kaikki komission asetukseen perustuvien tehtävien toteuttamiseksi tarvitsemat tiedot, mikä tarkoittaa velvoitteiden kattavan myös salassa pidettävien tietojen toimittamisen. Kansallisten viranomaisten osalta velvoite tietojen toimittamiseen koskee kuitenkin vain kansallisilla viranomaisilla jo entuudestaan hallussa olevia tietoja.

Kansalliset viranomaiset ovat velvollisia toimittamaan komissiolle niiden hallussa olevia tietoja myös asetuksen uudelleentarkastelua koskevan 53 artiklan nojalla. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kaikki niiden hallussa olevat sellaiset tiedot, joita komissio voi edellyttää asetuksen tavoitteiden ja vaikutusten saavuttamista koskevan arvioinnin yhteydessä. Vastaavasti kuin 21 artiklan nojalla tehtävien komission tietopyyntöjen tilanteessa, myös 53 artiklan velvoite kattaa myös salassa pidettävät tiedot ja rajoittuu koskemaan vain jo entuudestaan kansallisten viranomaisten hallussa olevia tietoja. Myöskään 53 artiklan nojalla tapahtuvan tietojen toimittamisen osalta ei ole mahdollista etukäteen tyhjentävästi määritellä sitä, millä kansallisilla viranomaisilla voi olla hallussaan artiklassa tarkoitettuja tietoja.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki ) 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta muun muassa silloin, kun tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Julkisuuslain 30 §:ssä puolestaan säädetään salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle. Viimeksi mainitun julkisuuslain pykälän mukaan sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle.

Viranomaisten välistä yhteistyötä koskevan hallintolain (434/2003) 10 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Tietopyynnön saaneen Suomen viranomaisen tulee siten ilman erillistä säännöstäkin tehdä yhteistyötä muiden kansallisten viranomaisten kanssa oikean kansallisen viranomaisen identifioimiseksi ja sujuvan komission ja Suomen välisen tiedonkulun varmistamiseksi. Lisäksi hallintolain 21 §:n mukaan viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Hallintolain 21 § soveltuu myös tapauksessa, jossa kansallinen viranomainen, jonka komissio on identifioinut ja lähettänyt sille tietopyynnön, osoittautuu vääräksi viranomaiseksi. Tietopyynnön virheellisesti saaneen viranomaisen tulisi siirtää tietopyyntö oikeaksi katsomalleen toiselle kansalliselle viranomaiselle ja ilmoittaa siirrosta komissiolle.

Hallintolain 8 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen, jos asia ei kuulu viranomaisen omaan toimivaltaan. Hallintolain viranomaisen antamaa neuvontaa koskeva 8 § koskee lähinnä menettelyllistä neuvontaa.

Unionin ja jäsenvaltioiden välisestä vilpittömän yhteistyön periaatteesta säädetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa, johon viitataan myös digimarkkina-asetuksen johdantokohdassa 90. Kyseisen johdantokohdan mukaan komission ja kansallisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava toimia, joita tarvitaan portinvartijoihin sovellettavien saatavilla olevien oikeudellisten välineiden täytäntöönpanoon digimarkkina-asetuksessa tarkoitetulla tavalla ja noudattaen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta. Lisäksi johdantokohdassa todetaan, että kansallisten viranomaisten komissiolle antaman tuen olisi voitava sisältää kaikkien niiden hallussa olevien tarvittavien tietojen toimittaminen komissiolle tai komission pyynnöstä avustaminen sen valtuuksien käyttämisessä, jotta komissio voisi paremmin suorittaa digimarkkina-asetuksessa sille määrätyt tehtävät.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallasta tehdä EU:n ja Suomen kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanoon liittyviä tietopyyntöjä säädetään kilpailulaissa. Kilpailulain 33 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä, hankintayksikkö, kunta, kuntayhtymä, hyvinvointialue, hyvinvointiyhtymä ja valtio sekä niiden määräysvallassa olevat yksiköt ovat velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston kehotuksesta antamaan salassapitosäännösten estämättä sille kaikki kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi ja 4 luvussa tarkoitetun yrityskaupan sekä 4 a luvussa tarkoitetun menettelyn, rakenteen ja niiden vaikutusten arvioimiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Lisäksi kilpailulain 33 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ovat velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston pyynnöstä antamaan salassapitosäännösten estämättä sille kaikki 37 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen menettelysääntöjen rikkomisten selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Voimassa olevan kilpailulain 33 §:n tietojenantovelvollisuus Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kilpailulain soveltamisalaan kuuluvista asioista ei sovellu asetuksen mukaiseen tietojenantovelvollisuuteen ja tietojenvaihtoon komission kanssa.

Kilpailulain 39 §:ssä säädetään tietojenvaihdosta kansallisten viranomaisten välillä. Pykälässä säädetään niistä nimeltä mainituista käyttötarkoituksista ja kansallisista viranomaisista, joille Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tiedon tai asiakirjan, jonka se on saanut tai laatinut kilpailulaissa säädettyjen tehtävien hoitamisen yhteydessä. Säännös ei koske nyt käsiteltävän asetuksen mukaista tietojenantovelvollisuutta eikä tietojen toimittamista komissiolle. Kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto saisi käsiteltävänä olevan Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain muuttamista koskevan esityksen mukaisesti toiselta kansalliselta viranomaiselta tietoja kansallisena yhteysviranomaisena toimiessaan, kyse ei olisi tiedosta tai asiakirjasta, jonka virasto on saanut tai laatinut kilpailulaissa säädettyjen tehtävien hoitamisen yhteydessä. Pykälässä säädetään niin ikään Kilpailu- ja kuluttajaviraston oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä viranomaisilta tai julkista tehtävää hoitavilta tahoilta tieto tai asiakirja, joka on välttämätön kilpailunrajoitusten selvittämiseksi ja yrityskauppojen valvomiseksi. Säännös soveltuu siten viraston tiedonsaantiin vain kilpailunrajoitusten ja yrityskauppavalvonnan osalta. Kilpailulain 40 §:ssä säädetään asiakirjan luovuttamisesta toisen maan kilpailuviranomaiselle.

Kansallisessa lainsäädännössä on myös muita kansallisten viranomaisten väliseen tiedonvaihtoon liittyviä säännöksiä, joiden soveltamista digimarkkina-asetus tai esitettävä kansallinen täydentävä säätäminen ei rajoita. Esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 18 §:ssä todetaan, että ”sen lisäksi, mitä tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 1 kohdassa säädetään valvontaviranomaisen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, tietosuojavaltuutetulla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeelliset tiedot.”

3.2.3Kolmansien osapuolten esittämät tiedot

Digimarkkina-asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan mikä tahansa kolmas osapuoli voi ilmoittaa kansalliselle kilpailuviranomaiselle tai suoraan komissiolle kaikista portinvartijoiden käytännöistä tai käyttäytymisestä, jotka kuuluvat digimarkkina-asetuksen soveltamisalaan. Artiklan 2 kohdan mukaan kansallisilla kilpailuviranomaisilla ja komissiolla on täysi harkintavalta asianmukaisten toimenpiteiden suhteen eikä niillä ole velvollisuutta toteuttaa jatkotoimia saatujen tietojen perusteella. Kansallisten kilpailuviranomaisten tulee kuitenkin artiklan 3 kohdan mukaan välittää kolmannen osapuolen 1 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot komissiolle silloin, kun kansallinen kilpailuviranomainen katsoo niiden perusteella kyseessä saattavan olla asetuksen noudattamatta jättäminen.

3.2.4Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö

Asetuksen 38 artiklassa säädetään komission yhteistyöstä ja koordinoinnista kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Artikla liittyy tilanteisiin, joissa kansalliset kilpailuviranomaiset tutkivat portinvartijoiden toimintaa 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen EU:n tai kansallisten kilpailusääntöjen taikka jos jäsenmaa käyttää digimarkkina-asetuksen 38 artiklan 7 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa, sen mahdollistamien kansalliseen lakiin perustuvien toimivaltuuksien nojalla. Artiklan nojalla komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset ovat velvollisia tiedottamaan toisilleen täytäntöönpanotoimistaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kautta ja verkoston välityksellä tulee voida vaihtaa myös luottamuksellisia tietoja.

Artiklan 2 kohta velvoittaa kansalliset kilpailuviranomaiset ilmoittamaan komissiolle kirjallisesti kansallisen kilpailulainsäädännön nojalla tehdystä ensimmäisestä portinvartijaa koskevasta virallisesta täytäntöönpanotoimesta ennen toimen tekemistä tai välittömästi sen jälkeen. Tämä tieto voidaan jakaa myös muille kansallisille kilpailuviranomaisille. Kun kansallinen kilpailuviranomainen aikoo määrätä portinvartijaan kohdistuvia velvoitteita kansallisen kilpailusääntelyn nojalla, sen tulee artiklan 3 kohdan nojalla ilmoittaa toimenpide-ehdotuksesta perusteluineen komissiolle viimeistään 30 päivää ennen sen hyväksymistä. Välitoimien osalta komissiolle tulee toimittaa tieto niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään välitoimen antamisen jälkeen. Velvoitteita ja välitoimia koskevat tiedot voidaan toimittaa myös muiden jäsenvaltioiden kansallisille kilpailuviranomaisille.

Artiklan 4 kohdassa rajoitetaan 2 ja 3 kohdissa säädettyjen tietojenvaihtomekanismien käyttöä siten, ettei niitä sovelleta kansallisten yrityskauppoja koskevien sääntelyiden nojalla suunniteltuihin päätöksiin. Artiklan 5 kohdassa säädetään lisäksi, että 1–3 kohtien nojalla vaihdettuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan asetuksen sekä EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanon koordinoimiseksi.

3.2.5Tietojenvaihto komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä

Komission ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä tapahtuvasta tietojenvaihdosta säädetään digimarkkina-asetuksen 39 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdan nojalla kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja tai lausunnon asetuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toimittamaan komissiolle jäljennös kaikista kirjallisista tuomioista, joissa päätetään digimarkkina-asetuksen soveltamisesta. Artiklan 3 kohdassa säädetään komission mahdollisuudesta omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia kansallisille tuomioistuimille silloin, kun asetuksen johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää. Tuomioistuimen luvalla komissio voi esittää myös suullisia huomautuksia. Artiklan 4 kohdan nojalla komissio voi pyytää kansallista tuomioistuinta toimittamaan sille 3 kohdassa tarkoitettujen huomautusten laatimista varten kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimittamisen.

Suomessa yleisten tuomioistuinten asiakirjojen julkisuudesta säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007) . Kyseisen lain 7 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on 8 §:ssä tarkoitetun ajankohdan jälkeen julkinen, jollei se ole 9 §:n mukaan salassa pidettävä tai jollei tuomioistuin 10 §:n nojalla määrää sitä salassa pidettäväksi.

Hallintotuomioistuinten osalta asiakirjojen julkisuudesta säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa (381/2007) . Kyseisen lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Hallintotuomioistuin voi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä antaa oikeudenkäyntiasiakirjasta tiedon siinä laajuudessa kuin se on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin taikka asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi.

3.2.6Tietojenvaihtoa koskeva nykytilan arviointi

Portinvartijoiden yrityskeskittymistä komissiolle digimarkkina-asetuksen 14 artiklan nojalla toimittamia tietoja voidaan asetuksen 14 ja 36 artikloiden säännösten nojalla käyttää digimarkkina-asetuksen, sulautuma-asetuksen ja yrityskeskittymiä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseksi. Digimarkkina-asetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää kyseisen artiklan nojalla saatuja tietoja myös pyytääkseen komissiota tutkimaan keskittymän sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisesti. Suomessa yrityskeskittymien valvonnasta säädetään kilpailulain 4 luvussa ja sääntelyn soveltamisesta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, minkä vuoksi 14 artiklan mukaisesti komissiolle toimitetut tiedot tulisi saada komissiolta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Digimarkkina-asetuksen 14 artiklan 4 kohta velvoittaa komission ilmoittamaan artiklan nojalla saamistaan tiedoista jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, minkä vuoksi 14 artiklan osalta ei arvioida olevan tarvetta antaa täydentävää kansallista sääntelyä.

Digimarkkina-asetuksen salassapitovelvollisuutta koskevan 36 artiklan mukaisesti 15 artiklan mukaisesti kerättyjä tietoja portinvartijan kuluttajien profilointitekniikoista antamasta kuvauksesta voidaan käyttää paitsi digimarkkina-asetuksen soveltamiseksi, myös yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiseksi. Komissio toimittaa tarkastetun kuvauksen Euroopan tietosuojaneuvostolle ja portinvartijan tulee julkaista yleiskatsaus tästä kuvauksesta sekä päivittää se vähintään kerran vuodessa. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen ei-julkisten kuvausten toimittamisesta kansallisille viranomaisille. Euroopan tietosuojaneuvostolle tulevat tiedot välittyvät myös Suomen tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutetun toimisto on kansallisena valvontaviranomaisena Euroopan tietosuojaneuvoston jäsen.

Asetuksen 46 artiklan mukaan komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä muun muassa yksityiskohtaisista säännöistä, jotka liittyvät kuluttajien profilointitekniikkoja koskevaan tarkastettuun kuvaukseen sovellettavaan menetelmään ja menettelyyn. Yleisen tietosuoja-asetuksen valvonnasta Suomessa vastaa tietosuojavaltuutettu. Voidaan arvioida, että digimarkkina-asetuksen 15 artikla ja 36 artiklan 3 kohta eivät edellytä 7 d §:ssä esitettyä laajempaa kansallista täydentävää säätämistä.

Unionin tuomioistuin on antanut 4.7.2023 ennakkoratkaisun C-252/21 Meta Platforms (aiemmin Facebook) vastaan Bundeskartellamt asiassa. Ennakkoratkaisu koskee muun muassa sitä, millä edellytyksillä kansallinen kilpailuviranomainen voi todeta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa tapauksessa, että yrityksen henkilötietojen käsittelyä koskevat yleiset käyttöehdot ja niiden soveltaminen eivät ole yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia. Ennakkoratkaisussa todetaan muun muassa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 51 artiklaa ja sitä seuraavia artikloita on tulkittava siten, että jäsenvaltion kilpailuviranomainen voi sillä edellytyksellä, että se noudattaa valvontaviranomaisten kanssa tehtävää vilpitöntä yhteistyötä koskevaa velvollisuuttaan, todeta tutkittaessa, onko yritys väärinkäyttänyt määräävää asemaa SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla, että kyseisen yrityksen henkilötietojen käsittelyä koskevat yleiset käyttöehdot ja niiden soveltaminen eivät ole yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia, jos tällainen toteamus on tarpeen SEUT 102 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön toteamiseksi. Ennakkoratkaisussa todetaan niin ikään, että kansallinen kilpailuviranomainen ei voi poiketa toimivaltaisen kansallisen yleisen tietosuoja-asetuksen valvonnasta vastaavan viranomaisen tekemästä päätöksestä, joka koskee kyseisiä yleisiä ehtoja tai samankaltaisia yleisiä ehtoja.

Meta-ennakkoratkaisu liittyy pääasiassa EU:n kilpailusääntöjen soveltamiseen sekä kilpailuoikeuden ja yleisen tietosuoja-asetuksen väliseen suhteeseen. Digimarkkina-asetus ei ole puolestaan kilpailuoikeudellista sääntelyä, vaikka sillä onkin yhtymäkohtia kilpailuoikeuden ja sen tavoitteiden kanssa. Lisäksi tulee huomioida, että digimarkkina-asetuksen täytäntöönpano kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, minkä vuoksi kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei voi olla digimarkkina-asetuksen täytäntöönpanoa koskevia toimivaltuuksia eikä kansallinen kilpailuviranomainen voi siten olla vastaavassa tilanteessa kuin mistä Meta-ennakkoratkaisussa oli kyse. Ennakkoratkaisun ei näin ollen arvioida edellyttävän digimarkkina-asetukseen liittyvää 7 d §:ssä esitettyä laajempaa kansallista täydentävää säätämistä. Kansallisten viranomaisten yleistä yhteistyötä koskevaa hallintolain 10 §:ää käsitellään esityksen viranomaisvaikutuksia koskevassa jaksossa 5.2.1. ja tietojenvaihdon nykytilaa käsittelevässä jaksossa 3.2.2, jossa käsitellään myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa vahvistettua unionin ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta.

Komission tietopyyntöjä koskevan 21 artiklan sekä asetuksen uudelleentarkastelua koskevan 53 artiklan sanamuodot velvoittavat kansalliset viranomaiset toimittamaan komissiolle myös niiden hallussa olevia salassa pidettäviä tietoja. Julkisuuslain 30 §:n mukaan sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle. Koska digimarkkina-asetuksen osalta on kyse asetuksena annetusta EU-sääntelystä, sen määräykset ovat sellaisenaan kansallisia viranomaisia velvoittavia eikä julkisuuslain sääntelyn valossa digimarkkina-asetuksen 21 ja 53 artikloiden nojalla tapahtuvasta viranomaisten tietojen toimittamisesta komissiolle vaikuttaisi olevan välttämätöntä säätää kansallisesti. Kyseiset artiklat velvoittavat kansalliset viranomaiset toimittamaan komissiolle myös salassa pidettäviä tietoja. Selvyyden sekä oikeiden kansallisten viranomaisten tunnistamiseksi ja Suomen ja komission välisen tiedonkulun helpottamiseksi ehdotetaan kansallisen sääntelyn antamista siitä, että tiedot toimitetaan komissiolle kansallisena yhteysviranomaisena toimivan Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta.

Kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuuden vastaanottaa ja tarvittaessa toimittaa komissiolle kolmansien osapuolten esittämiä tietoja digimarkkina-asetuksen 27 artiklan nojalla voidaan arvioida kattavan myös salassa pidettävien tietojen vastaanottamista ja toimittamista. Digimarkkina-asetuksen suoraan velvoittavan luonteen ja edellä kuvattujen julkisuuslain 29 ja 30 §:n takia myöskään 27 artiklan nojalla tapahtuvasta tietojenvaihdosta ei vaikuttaisi olevan välttämätöntä antaa täydentävää kansallista sääntelyä, mutta koska sen voidaan arvioida kattavan myös salassa pidettävien tietojen vastaanottamista ja toimittamista, myös 27 artiklaan perustuvasta tietojenvaihdosta ehdotetaan säädettävän selvyyden vuoksi.

Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen asetuksen 38 artiklaan perustuva yhteistyö ja tietojenvaihto on nimenomaisesti säädetty tapahtuvaksi hyödyntäen jo olemassa olevaa ECN-verkostoa, jonka osana myös Suomen kansallinen kilpailuviranomainen Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimii. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia koskevan 38 artiklan sääntelyn katsotaan olevan siinä määrin selkeää, ettei sen johdosta ole tarpeen antaa täydentävää kansallista sääntelyä.

Komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä tietojenvaihtoa koskevassa 39 artiklassa ei säädetä tarkemmin siitä, mitä tuomioistuimia siinä tarkoitetaan. Tämän vuoksi artiklan voidaan katsoa koskevan kaikkia kansallisia tuomioistuimia, joissa saatetaan antaa digimarkkina-asetuksen mukaisesti portinvartijoiksi nimettyjä yrityksiä koskevia ratkaisuja. Kyseeseen voivat siten tulla sekä yleiset tuomioistuimet että hallintotuomioistuimet. Artiklan 2 kohdassa ei ole säädetty siitä, mikä taho vastaa kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta Euroopan komissiolle. Artiklassa ei myöskään ole rajattu sen 2 ja 4 kohdissa säädettyjä tuomioiden kirjallisten kopioiden sekä tietojen toimittamisvelvollisuuksia koskemaan vain julkisia asiakirjoja, vaan artikla velvoittaa kansalliset tuomioistuimet toimittamaan komissiolle sen pyynnöstä kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimittamisen. Voidaan arvioida, että säännös on riittävän selkeä eikä esimerkiksi 39 artiklan 2 kohta välttämättä edellytä selventävää kansallista säätämistä.

Vaikka komission ja kansallisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevien digimarkkina-asetuksen 21, 27 ja 53 artikloiden ei arvioida välttämättä edellyttävän täydentävän kansallisen sääntelyn antamista, ehdotetaan asetukseen perustuvan komission ja kansallisten viranomaisten välisen tietojenvaihdon tehokkuuden ja toimivuuden turvaamiseksi keskitetyn kansallisen yhteysviranomaisen nimeämistä eräiden tietojenvaihtoa koskevien artikloiden osalta. Ilman keskitetyn yhteysviranomaisen nimeämistä riskinä olisi se, etteivät komissiolta tulevat tiedustelut ja pyynnöt saavuta kulloinkin relevanttia kansallista viranomaista, sillä komission ei voida olettaa tuntevan yksityiskohtaisesti kunkin jäsenvaltion eri kansallisten viranomaisten tehtäväkenttiä ja toimivaltuuksia. Komissiolla ei myöskään voida olettaa olevan tarkkaa tietämystä siitä, minkä tyyppisiä tietoja kunkin kansallisen viranomaisen hallussa on ja mihin viranomaiseen komission tulisi kohdistaa pyyntönsä yksittäisessä tapauksessa.

Keskitetyn yhteysviranomaisen tehtävään esitetään Kilpailu- ja kuluttajavirastoa, koska eräät asetuksen artiklat edellyttävät nimenomaisesti komission ja kansallisen kilpailuviranomaisen eli Kilpailu- ja kuluttajaviraston välistä yhteydenpitoa. Nimenomaisesti kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välistä yhteydenpitoa koskevia mainintoja on yrityskeskittymistä ilmoittamista koskevassa 14 artiklassa, kuulemisia koskevassa 22 artiklassa, tarkastuksia koskevassa 23 artiklassa, kolmansien osapuolten esittämiä tietoja koskevassa 27 artiklassa sekä yhteistyötä ja koordinointia kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa koskevassa 38 artiklassa. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle esitettävä yhteysviranomaisen tehtävä kattaisi komission tietopyyntöjä koskevaan 21 artiklaan ja asetuksen uudelleentarkastelua koskevaan 53 artiklaan perustuvan tietojenvaihdon. Sen sijaan komission ja kansallisten tuomioistuinten välinen 39 artiklaan perustuva tietojenvaihto tapahtuisi suoraan komission ja tuomioistuinten välillä, eikä tästä tietojenvaihdosta säädettäisi kansallista yhteysviranomaista koskevan säätämisen yhteydessä.

Digimarkkina-asetuksen tietopyyntöjä koskevan 21 artiklan sekä uudelleentarkastelua koskevan 53 artiklan velvoitteet tietojen toimittamiseen kattavat myös salassa pidettävä tiedot. Myös kolmansien osapuolten ilmoituksia koskevan 27 artiklan nojalla toimitetut tiedot voivat sisältää salassa pidettäviä tietoja. Vaikka julkisuuslain sääntelyn nojalla ei vaikuttaisi olevan välttämätöntä säätää salassapidon murtavasta vaikutuksesta, arvioidaan sääntelyn selkeyden kannalta olevan perusteltua mahdollistaa kansallisella sääntelyllä mainittuihin artikloihin perustuva tietojenvaihto salassapitoa koskevien säännösten estämättä.

3.3.1Digimarkkina-asetuksen sääntely

Digimarkkina-asetuksen artikloissa 17–19 säädetään komission toimivallasta toteuttaa markkinatutkimus kolmea eri tarkoitusta varten. Artiklassa 17 annetaan komissiolle toimivalta tehdä markkinatutkimus sen selvittämiseksi, tulisiko yritys nimetä portinvartijaksi tai selvittääkseen nimeämispäätöksessä lueteltavat ydinalustapalvelut, joiden osalta kyseisen yrityksen katsotaan olevan portinvartija-asemassa.

Artiklassa 18 säädetään velvoitteiden järjestelmällistä noudattamatta jättämistä koskevasta markkinatutkimuksesta. Jos markkinatutkimus osoittaa, että portinvartija on järjestelmällisesti rikkonut yhtä tai useampaa 5–7 artiklassa säädettyä velvoitetta ja säilyttänyt portinvartijan asemansa tai vahvistanut tai laajentanut sitä edelleen, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen, jolla määrätään tällaiselle portinvartijalle käyttäytymistä koskevia tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä, jotka ovat oikeasuhteisia tehtyyn rikkomiseen nähden ja välttämättömiä asetuksen tosiasiallisen noudattamisen varmistamiseksi. Korjaustoimenpiteisiin voi kuulua rajoitetuksi ajaksi asetettava kielto, jonka mukaan portinvartija ei saa muodostaa sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettua keskittymää sellaisten ydinalustapalvelujen tai muiden digitaalialla tarjottavien palvelujen tai tietojen keräämisen mahdollistavien palvelujen osalta, joihin kyseinen järjestelmällinen noudattamatta jättäminen vaikuttaa. Kiellon on oltava oikeasuhteinen ja tarpeellinen oikeudenmukaisuuden ja kilpailullisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Portinvartijan katsotaan jättäneen järjestelmällisesti noudattamatta 5–7 artiklassa säädettyjä velvoitteita, jos komissio on tehnyt markkinatutkimuksen aloittamispäätöstä edeltäneiden kahdeksan vuoden aikana portinvartijasta vähintään kolme 29 artiklan mukaista noudattamatta jättämistä koskevaa päätöstä.

Artiklassa 19 säädetään uusia palveluja ja uusia käytäntöjä koskevasta markkinatutkimuksesta. Artiklan nojalla komissio voi tehdä markkinatutkimuksen selvittääkseen olisiko yksi tai useampi digitaalialan palvelu lisättävä asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa olevaan ydinalustapalvelujen luetteloon tai havaitakseen sellaisia käytäntöjä, jotka rajoittavat ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta tai ovat epäoikeudenmukaisia ja joihin asetuksessa ei vielä puututa tehokkaasti. Komissio julkaisee markkinatutkimuksesta kertomuksen 18 kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamispäivästä. Kertomus annetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja siihen on tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus asetuksen 2 artiklan 2 kohdan luettelon muuttamiseksi tai ehdotus delegoiduksi säädökseksi, jolla täydennetään asetusta 5 ja 6 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta taikka muutetaan tai täydennetään asetusta 7 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta.

Asetuksen 16 artiklan mukaan komissio tekee päätöksen markkinatutkimuksen aloittamisesta. Päätöksessä on mainittava markkinatutkimuksen aloittamispäivä, kohteena olevan asian kuvaus sekä markkinatutkimuksen tarkoitus. Komissio voi 16 artiklan 5 kohdan mukaan pyytää yhtä tai useampaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tukemaan sitä markkinatutkimuksessa. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia koskevan 38 artiklan 6 kohdassa on lisäksi erikseen todettu, että komissio voi pyytää kansallisia kilpailuviranomaisia tukemaan mitä tahansa digimarkkina-asetuksen nojalla tehtävää markkinatutkimusta.

Asetuksen 41 artiklassa jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus pyytää komissiota aloittamaan 17–19 artiklassa tarkoitettu markkinatutkimus. Markkinatutkimuksen aloittamista on mahdollista pyytää, kun jäsenvaltiot katsovat olevan olemassa perusteltuja syitä epäillä, että

1) tietty yritys tulisi nimetä portinvartijaksi (17 artiklassa säädetty markkinatutkimus);

2) portinvartija on järjestelmällisesti rikkonut yhtä tai useampaa 5–7 artikloissa säädettyä velvoitetta ja on ylläpitänyt, vahvistanut tai laajentanut portinvartija-asemaansa (18 artiklassa säädetty markkinatutkimus); tai

3) i) yksi tai useampi palvelu tulisi lisätä artiklassa 2 säädettyyn ydinalustapalveluiden listaan, tai ii) digimarkkina-asetus ei kohdistu riittävän tehokkaasti yhteen tai useampaan ydinalustapalveluiden haastettavuutta rajoittavaan taikka muutoin epäreiluun menettelyyn (19 artiklassa säädetty markkinatutkimus).

Artikloissa 17 ja 19 säädettyjen markkinatutkimusten osalta kolmen tai useamman jäsenvaltion tulee esittää aloittamista koskeva pyyntö. Artiklan 18 mukaista markkinatutkimusta voi pyytää yksi tai useampi jäsenvaltio. Jäsenvaltioiden tulee toimittaa todisteita tukemaan markkinatutkimuksen aloittamista koskevaa pyyntöään. Komission tulee suorittaa jäsenvaltioiden esittämien perusteiden riittävyyden arviointi neljän kuukauden kuluessa pyynnön saannista ja julkaista arviointinsa lopputulos. Asetuksen 16 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulee komission pyynnöstä tukea sitä markkinatutkimusten toteuttamisessa.

3.3.2Markkinatutkimuksia koskeva nykytilan arviointi

Suomessa ei ole voimassa sääntelyä, joka vastaisi digimarkkina-asetuksen 17–19 artikloissa tarkoitettuja markkinatutkimuksia tai mahdollistaisi komission avustamisen sellaisten toteuttamisessa. Myöskään asetuksen 41 artiklassa säädettyjen markkinatutkimuksen aloittamista koskevien pyyntöjen osalta asetuksessa ei ole säädetty tarkemmin siitä, mikä kansallinen viranomainen voisi esittää tällaisen pyynnön. Kansallisessa sääntelyssä tulee tämän vuoksi asetuksen mahdollistamissa rajoissa määritellä se, mikä kansallinen viranomainen avustaisi komissiota 16 artiklan 5 kohdan nojalla tehdyn pyynnön johdosta ja mikä kansallinen viranomainen olisi toimivaltainen tekemään asetuksen 41 artiklassa tarkoitettuja markkinatutkimuksen aloittamista koskevia pyyntöjä komissiolle. Avustamista koskeva tehtävä soveltuisi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, koska kilpailuvalvonnassa tehdään jossain määrin vastaavia selvityksiä kuin mitä digimarkkina-asetuksen mukaisilla markkinatutkimuksilla pyritään selvittämään. Kilpailu- ja kuluttajaviraston roolia markkinatutkimuksissa puoltaisi myös se, että sama viranomainen toimisi kansallisena yhteysviranomaisena, avustaisi komissiota markkinatutkimuksissa ja tekisi markkinatutkimusten aloittamista koskevia pyyntöjä tarvittaessa.

3.4.1Kuulemiset

Asetuksen 22 artiklassa säädetään valtuuksista kuulla henkilöitä ja kirjata lausuntoja. Komissio voi asetuksessa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi tarpeellisten tietojen keräämiseksi kuulla mitä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jos nämä antavat siihen suostumuksensa. Komissiolla on oikeus tallentaa kuulemiset millä teknisillä keinoilla tahansa. Kun kuuleminen järjestetään yrityksen tiloissa, komission tulee ilmoittaa asiasta sille EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavalle kansalliselle viranomaiselle, jonka toimivallan piiriin kuuluvalla alueella kuuleminen järjestetään. Kyseisen kansallisen viranomaisen pyynnöstä sen virkamiehet voivat avustaa komission virkamiehiä tai heidän mukanaan olevia henkilöitä kuulemisen toteuttamisessa.

Suomen kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavan Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallasta kutsua henkilöitä kuultavaksi säädetään kilpailulain 34 §:ssä. Pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on oikeus kutsua kuultavaksi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edustaja taikka muu henkilö, jolla voi olla hallussaan kilpailunrajoituksen selvittämiseksi tarpeellisia tietoja. Kuulemisesta säädetään tarkemmin hallintolaissa ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tallentaa saamansa vastaukset. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi suorittaa kuulemisen myös toisen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen pyynnöstä sen selvittämiseksi, onko elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä rikkonut SEUT 101 tai 102 artiklaa, jättänyt noudattamatta toisen Euroopan unionin jäsenvaltion kilpailuviranomaisen kielto-, korjaustoimenpide- tai sitoumuspäätöstä taikka väliaikaismääräystä, tai jättänyt noudattamatta liiketiloja koskevia tarkastuksia, kuulemisia tai tietopyyntöjä koskevia toisen jäsenvaltion menettelysääntöjä.

3.4.2Tarkastukset

Asetuksen 23 artiklassa säädetään komission valtuuksista tehdä tarkastuksia. Komissio voi asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa kaikki tarvittavat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä koskevat tarkastukset. Artiklan 3 kohdan mukaan komissio voi tarkastuksen suorittamiseksi pyytää apua komission asetuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimeämiltä tarkastajilta ja asiantuntijoilta sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavalta viranomaiselta. Artiklan 7 kohdan mukaan EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavan kansallisen viranomaisen virkamiesten sekä heidän nimeämien tai valtuuttamien henkilöiden tulee kyseisen viranomaisen tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustaa komission virkamiehiä ja muita komission valtuuttamia henkilöitä. Komissiota avustaessaan kyseisillä henkilöillä on käytössään artiklan 2 ja 4 kohdissa määritellyt valtuudet.

Artiklan 2 kohdan mukaan tarkastusta toimittaessaan virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin; tutkia kirjanpitoa ja muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu; ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista; vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä sekä tallentaa tai dokumentoida millä hyvänsä teknisellä tavalla annetut selitykset; sinetöidä mitkä tahansa yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi; sekä pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja millä hyvänsä teknisellä tavalla tallentaa saamansa vastaukset. Artiklan 4 kohdan mukaan tarkastusta toimittavat voivat vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä sekä esittää kysymyksiä yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kelle tahansa edustajalle tai henkilöstön jäsenelle.

Artiklan 5 kohdassa säädetään tarkastusta suorittavilla olevien valtuuksien käyttämisen edellytykseksi velvollisuus esittää kirjallinen valtuutus, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 30 artiklassa säädetyt sakot, joita sovelletaan, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset 2 ja 4 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komission tulee ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin sen jäsenvaltion kilpailuviranomaiselle, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella tarkastus suoritetaan.

Artiklan 6 kohdan mukaan yritysten tai yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämään tarkastukseen. Kyseisessä päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 30 artiklassa säädetyt sakot ja 31 artiklassa säädetyt uhkasakot sekä mainittava oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen tuomioistuimelta.

Artiklan 8 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta antaa tarvittavaa apua tarkastuksen suorittamiseksi tilanteessa, jossa komission valtuuttamat virkahenkilöt ja muut mukana olevat henkilöt toteavat tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän vastustavan artiklan nojalla määrätyn tarkastuksen suorittamista. Kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tarvittaessa pyydettävä virka-apua poliisilta tai vastaavalta lainvalvontaviranomaiselta.

Artiklan 9 kohdan mukaan silloin, kun kansallinen sääntely edellyttää ennakkoluvan hakemista oikeudelliselta viranomaiselta ennen tarkastuksen toimittamista, komission tai kansallisen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen on haettava tällaista lupaa. Lupaa voidaan hakea myös varotoimenpiteenä. Jos tällaista lupaa pyydetään, artiklan 10 kohdan mukaan kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa komission päätöksen pätevyyden ja sen, etteivät suunnitellut pakkokeinot ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia tai liiallisia. Oikeasuhteisuutta tarkistaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta tai kansalliselta kilpailuviranomaiselta yksityiskohtaisia selvityksiä niistä perusteista, joita komissiolla on epäilläkseen digimarkkina-asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja asianomaisen yrityksen osallisuudesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan voi saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin komission asiakirjoissa mainittuja tietoja. Komission päätöksen laillisuuden valvonta kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

Kilpailulaissa säädetyt Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkastusvaltuudet

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkastusvaltuuksista kilpailunrajoitus- ja yrityskauppavalvonta-asioissa säädetään kilpailulain 35–37 §:ssä. Elinkeinonharjoittajien liiketiloissa tehtävistä tarkastuksista säädetään 35 §:ssä, muissa tiloissa tehtävistä tarkastuksista 36 §:ssä ja tarkastusta toimittaessa noudatettavasta menettelystä 37 §:ssä. Menettelyä koskevien säännösten rikkomisen johdosta määrättävästä seuraamusmaksusta säädetään 37 a §:ssä. Digimarkkina-asetus antaa komissiolle toimivallan toimittaa yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä koskevia tarkastuksia, minkä vuoksi kilpailulain 36 §:n säännökset muissa kuin elinkeinonharjoittajien tiloissa toimitettavista tarkastuksista eivät ole merkityksellisiä esityksen kannalta.

Elinkeinonharjoittajien liiketiloissa tehtäviä tarkastuksia koskevan 35 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja aluehallintoviraston virkamiehellä on oikeus kilpailulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi sekä ilmoitettavien yrityskauppojen arvioimiseksi toimittaa kaikki tarvittavat tarkastukset elinkeinonharjoittajan hallinnassa olevissa liike- ja varastotiloissa, maa-alueilla ja kulkuneuvoissa. Tarkastusmahdollisuus koskee vain kilpailulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa. Pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on oma-aloitteisten tarkastusten mahdollisuuden lisäksi velvollisuus Euroopan komission pyynnöstä toimittaa tarkastus siten kuin Euroopan unionin säädöksissä säädetään. Lisäksi pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto avustaa komissiota tarkastusten suorittamisessa siten kuin niistä säädetään Euroopan unionin säädöksissä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston virkamiehellä on oikeus toisen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen pyynnöstä toimittaa tarkastus elinkeinonharjoittajan tiloissa. Pykälän 6 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun tarkastukseen sovelletaan lisäksi viranomaisten tarkastuksia koskevaa hallintolain 39 §:ää.

Kilpailulain 37 §:ssä säädetään menettelystä tarkastusta toimitettaessa. Pykälässä säädetään muun muassa tarkastusta toimittavien virkamiesten toimivaltuuksista. Tarkastusta toimittava virkamies voi esimerkiksi pyytää kaikilta elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edustajilta taikka henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset. Lisäksi Euroopan komissio, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, toisen jäsenvaltion kilpailuviranomainen ja aluehallintovirastot voivat käyttää tarkastuksessa apunaan muita valtuuttamiaan henkilöitä. Pykälä sisältää myös viittauksen poliisin antamaa virka-apua ja sen maksullisuutta koskevaan poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ään, jonka 1 momentin mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Lisäksi momentissa säädetään, että poliisin on annettava virka-apua muulle viranomaiselle myös laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi, jos virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään. Virka-avun maksullisuudesta säädetään vuoden 2023 alusta voimaan tulleessa poliisilain 9 luvun 1 §:n 4 momentissa ( HE 151/2022 vp , 9.12.2022/989), jonka mukaan virka-avun pyytäjä vastaa virka-avusta perittävästä maksusta, jollei laissa toisin säädetä.

3.4.3Tarkastuksia ja kuulemisia koskeva nykytilan arviointi

Kuulemiset

Digimarkkina-asetuksen 22 artiklan sääntely kansallisten kilpailuviranomaisten mahdollisuudesta pyytää niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella järjestettävään kuulemiseen osallistumista ei arvioida edellyttävän täydentävää kansallista sääntelyä, koska artiklassa viitataan nimenomaisesti kansallisiin kilpailuviranomaisiin. EU:n asetukset ovat sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta ja kansalliset viranomaiset voivat käyttää niissä heille annettuja toimivaltuuksia ilman erillistä kansallista sääntelyä.

Tarkastukset

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 51/2014 vp katsonut, että EU-asetuksiin perustuvien tarkastusten toimittaminen on mahdollista perustaa kokonaisuudessaan asetuksen säännösten varaan. Edellytyksenä tälle on se, että asetuksen asiaa koskevat säännökset ovat riittävän täsmällisiä. Vastaavasti lausunnossaan PeVL 12/2019 vp valiokunta katsoi, että siltä osin kuin sääntely koskee EU:n kuluttajasuojaviranomaisten toimivaltuuksiin liittyvän Euroopan parlamentin ja neuvoston kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (2017/2394, yhteistyöasetus ) soveltamisalaan kuuluvia tarkastuksia, perustuslakivaliokunnalla ei ole siitä valtiosääntöistä huomauttamista (PeVL 12/2019 vp, s. 5).

Digimarkkina-asetuksen 23 artiklan 3 kohdassa säädetään siitä, mitä tahoja Euroopan komissio voi pyytää avustamaan sitä yritysten ja yritysten yhteenliittymien tiloissa toimitettavilla tarkastuksilla. Tarkastuksen toimittamiseen osallistuvien käytettävissä olevista toimivaltuuksia säädetään 23 artiklan 2 ja 4 kohdissa. Asetuksen sääntely on näiden kokonaisuuksien osalta riittävän täsmällistä eikä sen arvioida edellyttävän täydentävän kansallisen sääntelyn antamista. Täydentävässä sääntelyssä todettaisiin kuitenkin selventävästi, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto olisi tarkastuksissa avustava kansallinen viranomainen.

Tarkastuksia koskevan 23 artiklan 8 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan komissiolle tarkastuksen toimittamiseen tarvittavaa apua ja pyytämään tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua tilanteissa, joissa tarkastuksen kohde vastustaa tarkastuksen toimittamista. Kohdan sääntelyn osalta on tarpeen määritellä kansallisessa sääntelyssä se, mikä viranomainen toimii kohdassa tarkoitettuna komissiota avustavana viranomaisena ja pyytää tarvittaessa tarkastuksen toimittamiseen tarvittavaa virka-apua poliisilta. Koska komission tulee 23 artiklan 5 kohdan nojalla hyvissä ajoin ilmoittaa tarkastuksesta sille kansalliselle kilpailuviranomaiselle, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella tarkastus suoritetaan, esitetään poliisin virka-apua koskevan pyynnön tekeminen Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi. Tämä olisi perusteltua sen vuoksi, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla olisi jo valmiiksi tarvittavat tiedot tarkastuksesta, jonka toteuttamiseksi poliisin virka-apua pyydettäisiin. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla olisi 23 artiklan 5 kohdan nojalla tieto myös sellaisista sen toimivaltaan kuuluvalla alueella suoritettavista tarkastuksista, joiden osalta komissio ei ole esittänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 23 artiklan 3 kohdassa säädettyä avustamispyyntöä.

5.1.1Ehdotukset ja kansallisen liikkumavaran käyttö

Esityksessä esitetään muutettavaksi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettua lakia siten, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimisi keskitettynä kansallisena yhteysviranomaisena digimarkkina-asetukseen liittyvissä asioissa sekä voisi salassapitosäännösten estämättä vastaanottaa digimarkkina-asetuksen artikloissa tarkoitettuja tietoja muilta kansallisilta viranomaisilta kuin tuomioistuimilta ja luovuttaa niitä Euroopan komissiolle. Lisäksi lakiin esitetään lisättäväksi säännökset Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimimisesta komissiota avustavana viranomaisena digimarkkina-asetuksen nojalla tehtävillä tarkastuksilla ja markkinatutkimuksissa sekä markkinatutkimuksen aloittamista koskevan pyynnön tekijänä.

Asetuksen johdantokohdan 91 mukaisesti ainoastaan komissiolla on toimivalta panna asetus täytäntöön. Vain komissio voi antaa asetuksen velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia päätöksiä ja määrätä sakkoja tai uhkasakkoja. Digimarkkina-asetuksen 38 artiklan 7 kohdassa jäsenvaltioille on kuitenkin annettu mahdollisuus säätää kansallisesti kilpailuviranomaisilleen toimivalta suorittaa omasta aloitteestaan tutkinta, joka koskee digimarkkina-asetuksen 5–7 artikloissa säädettyjen velvoitteiden rikkomisen selvittämistä. Esityksessä ei esitetä käytettäväksi 38 artiklan 7 kohdassa säädettyä kansallista liikkumavaraa. Kyseisten oma-aloitteisten tutkintatoimien tekemisen mahdollistavien toimivaltuuksien antamista Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ei ole katsottu tarpeelliseksi pääasiassa sen vuoksi, että Suomessa ei sijaitse portinvartijoiksi nimettyjen portinvartijayritysten päätoimipaikkoja. Oma-aloitteiset toimet mahdollistavan sääntelyn antamatta jättämisen voidaan myös katsoa olevan paremmin linjassa asetusehdotuksesta eduskunnalle 4.2.2021 toimitetun valtioneuvoston U-kirjelmän U 6/2021 vp kanssa. Kyseisen U-kirjelmän Suomen kantaa käsittelevässä osiossa todetaan muun muassa valtioneuvoston tukevan valvontarakennetta, jossa komissio toimii asetuksen päävastuullisena täytäntöönpanoviranomaisena ja valvovana tahona. Eduskunnan suuri valiokunta on lausunnossaan SuVL 2/2021 vp ilmoittanut yhtyvänsä valtioneuvoston kantaan. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että tulevaisuudessa tarvetta kansallisen liikkumavaran hyödyntämiselle voidaan arvioida toisin.

5.1.2Digimarkkina-asetukseen perustuva tietojenvaihto

Digimarkkina-asetus sisältää artikloita, joissa on suoria viittauksia kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin sekä yleisen tason viittauksia jäsenvaltioihin, kansallisiin tuomioistuimiin ja toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin. Koska digimarkkina-asetus on erittäin laaja asetus, etenkin joissain artikloissa käytetty käsite ”jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset” voi tarkoittaa useita eri viranomaisia riippuen siitä, millaista ydinalustapalvelua tarjoavasta portinvartijasta yksittäisessä tapauksessa on kyse. Tämän vuoksi kussakin tapauksessa tarkoitettava toimivaltainen kansallinen viranomainen on arvioitava tapauskohtaisesti. Komissiolla ei myöskään voida olettaa olevan tarkkaa tietämystä siitä, millaisia erilaisia tietoja milläkin kansallisella viranomaisella voi olla hallussaan. Vaikka kaikki kansalliset viranomaisetkaan eivät välttämättä ole tietoisia kaikista toisilla viranomaisilla olevista erilaisista tiedoista, voidaan olettaa kussakin tapauksessa relevanttien kansallisten viranomaisten selvittämisen olevan helpompaa kansallisten viranomaisten kesken kuin komission toimesta.

Komission ja kansallisten viranomaisten välisen yhteydenpidon tehokkuuden ja toimivuuden varmistamiseksi esityksessä ehdotetaan kansallisen viranomaisen osoittamista toimimaan keskitettynä yhteysviranomaisena komission ja muiden kansallisten viranomaisten välille. Keskitetyn yhteysviranomaisen tehtävää ehdotetaan annettavaksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, koska yleisluonteisten kansallisia viranomaisia koskevien viittausten lisäksi asetus sisältää säännöksiä, jotka nimenomaisesti edellyttävät komission ja kansallisen kilpailuviranomaisen eli Kilpailu- ja kuluttajaviraston välistä yhteydenpitoa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston uutta tehtävää koskeva sääntely lisättäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin (661/2012) . Ehdotuksen mukaan kansallisena yhteysviranomaisena toimiessaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muilta kansallisilta viranomaisilta niiden hallussa olevat digimarkkina-asetuksen 21 artiklan 5 kohdassa ja 53 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tiedonantovelvoitteiden toteuttamiseksi välttämättömät tiedot ja luovuttaa ne edelleen Euroopan komissiolle. Perusteluissa todetusti suoraan sovellettavan asetuksen velvoitteiden noudattamiseksi voidaan katsoa olevan välttämätöntä toimittaa se tieto, jota komission tietopyyntö koskee ja jonka komissio katsoo olevan tarpeen tehtäviensä suorittamiseksi.

Salassapitosäännöksistä poikkeaminen on tarpeen sen vuoksi, että asetuksen 21 artiklan 5 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimittavan komissiolle kaikki tarpeelliset tiedot ja 53 artiklan 4 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimittamaan kaikki sellaiset tiedot, joita komissio voi edellyttää kyseisessä artiklassa tarkoitetun asetuksen tavoitteiden saavuttamista koskevan kertomuksen laatimiseksi. Kyseisten artikloiden muotoilujen ei voida katsoa rajoittuvan koskemaan ainoastaan julkisia tietoja, vaan ne kattavat myös salassa pidettävät tiedot. Sääntely kattaisi myös asetuksen 27 artiklassa tarkoitettujen kolmansien osapuolten esittämien tietojen toimittamisen komissiolle. Kilpailu- ja kuluttajaviraston välityksellä tapahtuva yhteydenpito ei kuitenkaan koskisi asetuksen 39 artiklassa säädettyä kansallisten tuomioistuinten ja komission välistä yhteydenpitoa, vaan se tapahtuisi suoraan komission ja tuomioistuinten kesken.

Salassa pidettäviä tietoja suojataan asetuksen 36 artiklan 4 kohdassa säädetyllä salassapitovelvollisuudella, jonka mukaan komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden virkahenkilöt, toimihenkilöt ja muut kyseisten viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä kaikki luonnolliset ja oikeushenkilöt, mukaan lukien 26 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt tarkastajat ja asiantuntijat, eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä. Kyseinen salassapitovelvollisuus ei kuitenkaan rajoita 38, 39, 41 ja 43 artiklan mukaista käyttötarkoitusta varten annettujen tietojen vaihtoa ja käyttöä. Asetuksessa säädetyn salassapitovelvollisuuden lisäksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteysviranomaisena toimimista koskevassa sääntelyssä säädettäisiin selvyyden vuoksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tässä tehtävässä saamiensa tietojen käyttörajoituksesta.

5.1.3Komission avustaminen tarkastusten toimittamisessa

Digimarkkina-asetuksen 23 artiklan 3 kohdan nojalla komissio voi pyytää tarkastusten suorittamiseksi apua 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyiltä tarkastajilta tai asiantuntijoilta sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, kansalliselta kilpailusääntöjen valvonnasta vastaavalta viranomaiselta. Komission pyynnöstä jäsenvaltion kansallisen kilpailusääntöjen valvonnasta vastaavan viranomaisen virkahenkilöiden ja kyseisen viranomaisen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on aktiivisesti avustettava tarkastuksen suorittamisessa. Näin toimiessaan heillä on käytössään 23 artiklan 2 ja 4 kohdissa säädetyt toimivaltuudet. Lisäksi 23 artiklan 8 kohdan mukaan silloin, jos komission valtuuttamat virkahenkilöt ja muut mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa 23 artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava heille tarvittavaa apua, pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.

Kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset ovat velvollisia komission pyynnöstä avustamaan asetuksen nojalla toteutettavissa tarkastuksissa. Koska Suomen kansallisten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, on Kilpailu- ja kuluttajavirasto velvollinen auttamaan komissiota tarkastusten toimittamisessa suoraan asetuksen sääntelyn perusteella. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin esitetään kuitenkin selkeyden vuoksi lisättäväksi säännös, jossa nimenomaisesti säädettäisiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston avustavan komissiota asetuksen 23 artiklan nojalla suoritettavissa tarkastuksissa.

Komission tarkastuksia koskevan 23 artiklan 8 kohdassa jäsenvaltioilta edellytetty virka-avun pyytäminen esitetään myös säädettäväksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi lisäämällä sitä koskeva säännös Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin. Tehtävä annettaisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sen vuoksi, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla arvioidaan olevan paras asiantuntemus tarkastusten toteuttamiseksi. Asetuksen nojalla suoritettavien tarkastusten voidaan olettaa muistuttavan läheisesti kilpailulain säännösten nojalla yritysten tiloissa tehtäviä tarkastuksia.

5.1.4Komission avustaminen markkinatutkimuksessa

Digimarkkina-asetuksen 16 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi pyytää yhtä tai useampaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tukemaan sitä sen markkinatutkimuksessa. Erilaisista markkinatutkimuksista säädetään asetuksen 17–19 artikloissa, joiden nojalla komissio voi suorittaa markkinatutkimuksen

1) yrityksen portinvartijaksi nimeämiseksi tai portinvartija-asemaan kuuluvien ydinalustapalveluiden selvittämiseksi (17 artiklan mukainen markkinatutkimus);

2) asetuksessa säädettyjen velvoitteiden järjestelmällisen noudattamatta jättämisen selvittämiseksi (18 artiklan mukainen markkinatutkimus); sekä

3) sen selvittämiseksi, tulisiko yksi tai useampi digitaalialan palvelu lisätä asetuksen 2 artiklan ydinalustapalvelujen luetteloon taikka ydinalustapalveluiden kilpailullisuutta rajoittavien tai epäoikeudenmukaisten käytäntöjen havaitsemiseksi (19 artiklan mukainen markkinatutkimus).

Koska asetuksessa ei säädetä 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua komission avustamista markkinatutkimuksessa minkään tiettyjen jäsenvaltioiden viranomaisten tehtäväksi, tulee avustava kansallinen viranomainen määritellä kansallisessa sääntelyssä. Avustamista koskeva tehtävä esitetään annettavaksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, koska Kilpailu- ja kuluttajaviraston suorittamassa kilpailuvalvonnassa voidaan arvioida tehtävän jossain määrin vastaavia selvityksiä kuin mitä digimarkkina-asetuksen mukaisilla markkinatutkimuksilla pyritään selvittämään. Avustamisen osoittamista Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi puoltaa myös se, että komissio voi pyytää kansallista kilpailuviranomaista tukemaan komissiota digimarkkina-asetuksen nojalla toteutettavassa markkinatutkimuksessa.

5.2.1Vaikutukset viranomaisiin

Asetuksen täytäntöönpano tapahtuu komission toimesta ja kansallisten viranomaisten rooli rajoittuu komissiota avustaviin toimenpiteisiin. Vain komissio voi antaa asetuksen velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia päätöksiä ja määrätä sakkoja tai uhkasakkoja. Etukäteen arvioituna asetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä komission avustamiseen ja tietojenvaihtoon liittyvistä tehtävistä ei odoteta aiheutuvan kovinkaan suuria vaikutuksia, koska Suomessa ei sijaitse potentiaalisten portinvartijayritysten päätoimipisteitä. On oletettavaa, että asetuksen täytäntöönpanoon liittyvät tarkastukset ja muut toimet kohdistuisivat ensisijaisesti niihin. Digimarkkina-asetuksen kynnysarvot ylittävien potentiaalisten portinvartijayritysten tuli toimittaa asetuksen edellyttämät kynnysarvojen ylittymistä koskevat tiedot Euroopan komissiolle viimeistään 3.7.2023. Komissio nimesi kuusi tiedot toimittanutta yritystä portinvartijoiksi 6.9.2023. Yritykset ovat Alphabet, Amazon, Apple, Bytedance, Meta ja Microsoft.

Asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden viranomaisille aiheutuvia vaikutuksia ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida tarkemmin, sillä niiden suuruus riippuu asetukseen liittyvien tieto- ja avustuspyyntöjen määrästä. Komissio voi myös tarvittaessa kuulla kansallisia viranomaisia mistä tahansa asetuksen soveltamiseen liittyvästä asiasta. Näistä syistä asetuksen täytäntöönpanosta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvaa työmäärää ja siihen mahdollisesti liittyviä tarpeita voidaan arvioida tarkemmin vasta myöhemmin.

Kansalliselle kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavalle viranomaiselle eli Kilpailu- ja kuluttajavirastolle voi aiheutua jonkin verran hallinnollista taakkaa myös asetuksen 27 artiklan johdosta. Kyseinen artikla velvoittaa komission sekä kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset vastaanottamaan portinvartijayritysten käytäntöjä ja käytänteitä koskevia ilmoituksia miltä tahansa kolmansilta osapuolilta. Artiklan 2 kohdan mukaan kilpailusääntöjen valvonnasta vastaavalla jäsenvaltion viranomaisella ja komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta toteuttaa jatkotoimia saamiensa tietojen perusteella. Mikäli kansallinen kilpailuviranomainen katsoo saamiensa tietojen perusteella kyseessä saattavan olla asetuksen noudattamatta jättäminen, sen tulee välittää saamansa tiedot komissiolle. Mahdollisten kolmansien osapuolten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tekemien ilmoitusten ja niiden arvioinnista aiheutuvan vaikutuksen suuruutta ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida tarkemmin etukäteen. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ilmoituksista aiheutuvan lisätyön määrä ja siten myös vaikutukset Kilpailu- ja kuluttajaviraston resursseihin riippuvat asetuksen 27 artiklan nojalla Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tehtävien ilmoitusten lukumäärästä sekä tietojen sisällöstä.

Asetuksesta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuva työmäärä riippuu siten edellä käsitellyistä syistä johtuen komission tieto- ja avustuspyyntöjen määrästä sekä kolmansien osapuolien asetuksen 27 artiklan nojalla ilmoittamista tiedoista. Asetuksesta ja siihen liittyvästä täydentävästä sääntelystä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvaa työmäärää ja siihen mahdollisesti liittyviä tarpeita voidaan arvioida noin 2–3 vuoden päästä kansallisen lain voimaantulosta. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvaa työmäärää rajaa kuitenkin se, että esityksessä ei esitetä hyödynnettäväksi asetuksen 38 artiklan 7 kohdan mukaista kansalliseen liikkumavaraan kuuluvaa mahdollisuutta. Kohdan mukaan kansallinen viranomainen voi kansallisen lainsäädännön salliessa oma-aloitteisesti suorittaa tutkinnan asetuksen portinvartijoiden velvoitteita koskevien 5‒7 artiklojen noudattamatta jättämisestä. Virasto ei tosin olisi velvollinen oma-aloitteiseen tutkintaan, vaikka kansallinen lainsäädäntö sen mahdollistaisikin. Kaikkiaan voidaan arvioida, että asetuksesta ja esityksestä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvan lisätyön määrä on todennäköisesti melko vähäinen.

Komission jäsenmaalta 21 artiklan 5 kohdan mukaan pyytämien tietojen osalta on esityksen 7 d §:n säännöskohtaisissa perusteluissa arvioitu, että asetuksen täytäntöönpanon kannalta relevantteja tietoja voisi olla esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, Traficomilla, Finanssivalvonnalla ja tietosuojavaltuutetulla. Ehdotetulla uudella lainsäädännöllä ei luoda uusia tehtäviä Tietosuojavaltuutetulle, Traficomille tai Finanssivalvonnalle. Mahdollinen lisätyö näille viranomaisille seuraa suoraan voimassa olevasta lainsäädännöstä. Mahdollisen lisätyön määrä riippuu muun muassa siitä, kuinka usein komissio lähettää jäsenmaalle tietopyyntöjä ja edellyttääkö tietopyyntöön vastaaminen tietoja edellä mainituilta viranomaisilta.

Muille kansallisille viranomaisille kuin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ei arvioida aiheutuvan suurempaa työtä 21 artiklan 5 kohdan ja 53 artiklan 4 kohdan mukaisista asetuksen aiheuttamista jäsenmaiden velvoitteista Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimiessa kansallisena yhteysviranomaisena verrattuna tilanteeseen, että kansallista yhteysviranomaista ei olisi. On mahdollista, että ilman kansallista yhteysviranomaista kansallisen oikean vastaajatahon tai vastaajatahojen selvittäminen ja asian koordinointi aiheuttaisi hieman enemmän töitä kansallisille viranomaisille kuin kansallisen yhteysviranomaisen tapauksessa. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetun toimistolle ei arvioida esityksen johdosta aiheutuvan käytännössä kuitenkaan suurempaa työmäärää kuin jos Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei toimisi kansallisena yhteysviranomaisena. Vaikka kansallisesta yhteysviranomaisesta ei säädettäisi, hallintolain 10 §:n mukainen kansallisten viranomaisten keskinäinen yleinen yhteistyövelvoite soveltuisi niihin. Saadun selvityksen mukaan itse digimarkkina-asetuksesta aiheutuisi kuitenkin tietosuojavaltuutetun toimistolle lisätyötä, mutta sitä ei käsitellä yksityiskohtaisemmin käsiteltävänä olevan esityksen viranomaisvaikutusten yhteydessä. Digimarkkina-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ydinalustapalveluiden perusteella voidaan arvioida, että ainakin osa portinvartijayrityksistä käsittelee käyttäjien henkilötietoja.

Asetuksen 37 artiklan 1 momentissa säädetään, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä ja koordinoivat täytäntöönpanotoimiaan varmistaakseen portinvartijoihin sovellettavien oikeudellisten välineiden johdonmukaisen, tehokkaan ja täydentävän täytäntöönpanon. Voidaan arvioida, että virkkeellä on suurempi merkitys niissä jäsenmaissa, joissa on päätetty hyödyntää kansallista liikkumavaraa siten, että kilpailuviranomaiselle on annettu kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus oma-aloitteisesti tutkia portinvartijoiden velvoitteiden noudattamatta jättämistä. Useimpien komission ja jäsenmaiden välistä yhteistyötä edellyttävien toimien osalta yhteistyöstä on säädetty asetuksessa melko yksityiskohtaisesti.

Kansallisille tuomioistuimille voi aiheutua suoraan sovellettavasta asetuksesta johtuvaa lisätyötä asetuksen kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan 39 artiklan takia. Vaikutus ei kuitenkaan johdu nyt käsiteltävänä olevasta esityksestä. Artiklan 39 mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jäljennös kansallisten tuomioistuinten tuomioista, joissa päätetään asetuksen soveltamisesta. Lisäksi komissio voi esittää kansalliselle tuomioistuimelle huomautuksia ja tätä tarkoitusta varten pyytää kansalliselta tuomioistuimelta asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat. Kansallisten tuomioistuinten tulee huomioida myös asetuksen säännös, jolla estetään komission päätöksen kanssa ristiriidassa oleva kansallisen tuomioistuimen päätös. Tämäkään vaikutus ei kuitenkaan johdu käsiteltävänä olevasta esityksestä.

Arvioita suoraan sovellettavan asetuksen vaikutuksista on käsitelty asetuksen vaikutuksia koskevassa jaksossa 2.2.4 ja asetuksen taustaa koskevassa jaksossa 1.1 on linkki komission vaikutusarviointiin.

5.2.2Vaikutukset tiedonhallintaan

Lainvalmistelussa on arvioitava tiedonhallinnan muutosvaikutukset julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki ) mukaisesti, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Tiedonhallintalain 3 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon.

Käsiteltävänä olevalla esityksellä ei arvioida olevan vaikutusta tietojärjestelmiin eikä sen perusteella synny uutta tietovarantoa.

Asetuksen 21 ja 53 artiklojen mukainen jäsenvaltioiden viranomaisten tietojen toimittamisvelvollisuus komissiolle koskee vain viranomaisen jo hallussa olevaa tietoa eikä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimiminen tiedot komissiolle välittävänä kansallisena yhteysviranomaisena muuta tätä. Suoraan sovellettava asetus edellyttää, että myös muita kuin julkisia asiakirjoja ja tietoja toimitetaan komissiolle eikä täydentävällä kansallisella sääntelyllä ole vaikutusta tähän. Kun komission tietopyyntö ja komissiolle toimitettavat tiedot välitetään kansallisen yhteysviranomaisen kautta, esitetään säädettäväksi viraston roolista yhteysviranomaisena sekä yhteysviranomaisen rooliin liittyen selventävästi myös viraston tiedonsaantioikeuteen liittyvästä salassapidon murtavasta vaikutuksesta.

Komission tietopyyntöjä koskevan 21 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä toimitettava komissiolle kaikki niiden hallussa olevat tiedot, joita komissio tarvitsee digimarkkina-asetuksessa sille määrättyjen tehtävien suorittamiseksi. Komission oikeus saada tietoja kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta kattaa myös salassapidettäviä tietoja, jos ne ovat komissiolle asetuksen tehtävien suorittamisen kannalta tarpeellisia. Virasto toimisi 21 artiklan 5 kohdan osalta tarvittaessa komission Suomen viranomaisia koskevan tietopyynnön kansallisena välittäjänä ja tiedon komissiolle edelleen toimittajana. Käsiteltävänä olevassa esityksessä esitettävä 7 d § ei koske komission asetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla yrityksille osoittamia tietojen toimittamista koskevia pyyntöjä tai päätöksiä eikä yritysten vastauksia komissiolle.

Kansallisten viranomaisten hallussa olevien 21 ja 53 artikloissa tarkoitettujen tietojen lisäksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan vastaanottaa minkä tahansa kolmannen osapuolen esittämät tiedot portinvartijoiksi nimettyjen yritysten sellaisesta käyttäytymisestä, joka kuuluu asetuksen soveltamisalaan. Artiklan 3 kohdan nojalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee välittää kolmansien osapuolten sille toimittamat 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle silloin, kun toimitettujen tietojen perusteella on Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan syytä epäillä kyseessä olevan digimarkkina-asetuksen noudattamatta jättäminen. Etukäteen ei ole mahdollista tietää, millaisia tietoja ja missä laajuudessa kolmannet osapuolet tulevat toimittamaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Vastaavasti kuin 21 ja 53 artikloiden osalta ei ole mahdollista poissulkea mahdollisuutta, että kolmansien osapuolten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimittamat tiedot sisältäisivät esimerkiksi liikesalaisuuksia, henkilötietoja tai muita ei-julkisia tietoja. Asetuksen soveltamisala huomioiden on mahdollista, että kolmansien osapuolten toimittamat tiedot voivat sisältää erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia henkilötietoja. Koska kolmansien osapuolten toimittamat tiedot voivat sisältää myös salassa pidettäviä tietoja, säädettäisiin selvyyden vuoksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolla voivan toimittaa kolmansien osapuolten esittämät tiedot komissiolle salassapitosäännösten estämättä.

Keskitetyn yhteysviranomaisen osoittamisen tarkoituksena on varmistaa komission ja kansallisten viranomaisten välisen yhteydenpidon toimivuus ja siten myötävaikuttaa asetuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon, sillä komissiolla ei oletettavasti ole tarkkaa tietoa siitä, millä kansallisella viranomaisella voi kulloinkin kyseessä olevassa tapauksessa olla hallussaan sellaisia tietoja, joita komissio voisi tarvita asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien tehtäviensä hoitamiseksi. On myös mahdollista, että relevantteja tietoja voi olla usean eri kansallisen viranomaisen hallussa. Tällaisessa tapauksessa keskitettynä yhteysviranomaisena toimiva Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittäisi komissiolta saamansa tietojen toimittamista koskevan pyynnön relevanteille kansallisille viranomaisille.

Digimarkkina-asetuksen täytäntöönpanon kannalta relevantteja tietoja voidaan arvioida olevan esimerkiksi Traficomilla liittyen viestintämarkkinoihin ja -palveluihin. Merkityksellisiä tietoja saattaa olla Traficomin hallussa esimerkiksi koskien sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014, jäljempänä viestintäpalvelulaki ) määrittelemiä henkilöiden välisiä numeroista riippumattomia viestintäpalveluita tai digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös, jäljempänä DSA ) määrittelemiä välityspalveluita. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle digimarkkina-asetuksen johdosta esitettävä kansallisen yhteysviranomaisen rooli saattaa olla hyödyllinen esimerkiksi tilanteissa, joissa DSA:n mukaiset välityspalveluiden tarjoajat, jotka ovat nimetty erittäin suuriksi verkkoalustoiksi tai hakukoneiksi, ovat osittain samoja toimijoita kuin digimarkkina-asetuksessa tarkoitetuiksi portinvartijoiksi nimettävät tai nimetyt toimijat. DSA:n kansallinen koordinaattoriviranomainen on Traficom (laki verkon välityspalvelujen valvonnasta,18/2024). Koska komission tietopyyntö saattaa koskea samanaikaisesti sekä digimarkkina-asetuksen että digipalvelusäädöksen soveltamisalaan kuuluvaa toimijaa, voi tietojen luovutusvelvollisuus tai vähintään sen arviointi koskea myös Traficomia.

Digimarkkina-asetuksen täytäntöönpanon kannalta relevantteja tietoja voi olla myös Finanssivalvonnalla liittyen maksupalvelumarkkinoihin. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolla saattaa olla hallussaan tietoja esimerkiksi kilpailutilanteesta sellaisilla markkinoilla, joilla toimii digimarkkina-asetuksen nojalla portinvartijaksi nimettyjä yrityksiä. On mahdollista, että tietopyyntö olisi perusteltua välittää myös tietosuojavaltuutetun toimistoon liittyen esimerkiksi kuluttajien profilointiin tai digimarkkina-asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädettyyn henkilötietojen yhdistelyyn. Lisäksi tietosuojavaltuutetun toimiston asiantuntemusta voidaan tarvita muihinkin henkilötietojen käsittelyyn ja tietosuoja-asetukseen liittyviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi tietosuoja-asetuksen mukaista suostumusta koskeviin kysymyksiin vastaamisessa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimiminen keskitettynä yhteysviranomaisena ei kuitenkaan estäisi komissiota pyytämästä tietoja digimarkkina-asetuksen nojalla suoraan kansallisilta viranomaisilta.

Komission digimarkkina-asetusta koskevan täytäntöönpanoasetuksen ((EU) 2023/814) asiakirjojen toimittamista ja vastaanottamista koskevan 11 artiklan mukaan asetuksen mukainen asiakirjojen toimittaminen komissiolle ja komissiosta on tehtävä digitaalisesti. Komissio voi julkaista lähetys- ja allekirjoitustapoja koskevat tekniset eritelmät ja päivittää niitä säännöllisesti. Sen sijaan jäsenmaiden kansallisten kilpailuviranomaisten välinen viestintä asetuksen mukaisiin täytäntöönpanotoimiin liittyen tapahtuu asetuksen 38 artiklan mukaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston välityksellä, jota käytetään vakiintuneesti myös kilpailuasioissa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimittaisi tietoja komissiolle käyttäen ulkopuolisilta salattua niin sanottua ECN2-järjestelmää, jota käytetään myös kilpailuasioissa. Muut kansalliset viranomaiset toimittaisivat tämän esityksen mukaisia tietoja Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sähköisesti salattua tai muuten suojattua tiedonsiirtoyhteyttä käyttäen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pyrkisi toimittamaan muilta kansallisilta viranomaisilta saadut tiedot eteenpäin komissiolle siinä muodossa kuin se on ne saanut. Mikäli Suomen viranomaisten vastaus komissiolle kattaisi useammalta kansalliselta viranomaiselta saatua tietoa, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi koota ja ryhmitellä tietoja ja tehdä muun muassa teknisluonteisia muokkauksia tietoihin muuttamatta kuitenkaan toisen viranomaisen toimittamien tietojen materiaalista sisältöä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tallentaisi toiselta kansalliselta viranomaiselta saamansa tiedot ja komissiolle lähetetyn vastauksen, joka voisi koostua yhdeltä tai useammalta toiselta kansalliselta viranomaiselta saadusta tiedosta. Koska tallennetut tiedot liittyvät uuteen viranomaistehtävään, syntyisi niistä uusi tietoaineisto. Tietoja säilytetään julkisuuslain ja tiedonhallintalain mukaisesti.

Ulkopuoliset sidosryhmät voivat käyttää komission kilpailupääosastolle asiakirjoja toimittaessaan EU SEND -järjestelmää, joka on turvallinen internetpohjainen asiakirjojen toimittamisalusta. EU Send korvasi 11.11.2023 aiemman eTrustEx -järjestelmän. EU Send -järjestelmää käyttäen yritykset voivat esimerkiksi toimittaa komissiolle vastauksia komission asetuksen 21 artiklan mukaisiin tietopyyntöihin ja toimittaa tietoja esimerkiksi artiklan 14 mukaisesti yrityskaupoista. Sidosryhmien kanssa käytävää viestintää varten komissiolla on myös sähköpostiosoite digimarkkina-asetukseen liittyviä yhteydenottoja varten ( EC-DMA@ec.europa.eu ).

Asetuksessa oikeudesta tulla kuulluksi ja asiakirjoihin tutustumisesta säädetään 34 artiklassa, salassapitovelvollisuudesta 36 artiklassa ja muutoksen hakemisesta unionin tuomioistuimelta 45 artiklassa. Artiklan 36 mukaan asetuksen nojalla kerättyjä tietoja voidaan käyttää lähtökohtaisesti vain asetuksen soveltamiseksi. Tähän liittyy poikkeuksia muun muassa tietosuojaan ja yrityskauppavalvontaan liittyen. Näitä poikkeuksia on käsitelty tarkemmin asetuksen pääasiallista sisältöä sekä nykytilaa ja sen arviointia koskevissa esityksen jaksoissa. Luottamuksellisten tietojen yksilöimisestä ja suojelusta säädetään komission täytäntöönpanoasetuksen ((EU) 2023/814) 7 artiklassa ja oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon sen 8 artiklassa. Täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään komission salassapidosta todeten, että ”jollei asetuksessa (EU) 2022/1925 tai tämän asetuksen 8 artiklassa toisin säädetä ja rajoittamatta tämä artiklan 6 kohdan soveltamista, komissio ei saa paljastaa tai asettaa saataville keräämiään tai saamiaan tietoja tai asiakirjoja, jotka sisältävät luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja.” Artiklan 7 kohta 3 puolestaan koskee komission mahdollisia luonnollisille tai oikeushenkilöille osoitettuja pyyntöjä yksilöidä toimittamiinsa asiakirja-aineistoihin sisältyviä liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja.

Kansallisella säätämisellä ei vaikuteta siihen, mitä tietoja komissio voi asetuksen mukaisesti saada, mitä tietoja ja miten yritysten ja kansallisten viranomaisten tulee toimittaa komissiolle eikä siihen, miten salassapito on asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen mukaan säännelty.

Kansallisesti viranomaisen palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta säädetään julkisuuslain 23 §:ssä. Mainittu julkisuuslain pykälä koskee myös käsiteltävänä olevan esityksen perusteella Kilpailu- ja kuluttajaviraston palveluksessa olevan virkamiehen tietoon mahdollisesti tulevia salassapitosäännösten estämättä annettavia tietoja sen toimiessa kansallisena yhteysviranomaisena ja välittäessä tietoja komissiolle. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetään salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista. Tällaisia asiakirjoja ovat kyseisen pykälän 20 kohdan mukaan esimerkiksi asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta. Kansallisena yhteysviranomaisena toimivan Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta komissiolle asetuksen mukaisesti toimitettavat tiedot sisältävät todennäköisesti melko usein liikesalaisuuksia. Julkisuuslain nojalla yhdessä viranomaisessa salassa pidettäväksi määrätyt asiakirjat säilyisivät salassa pidettävinä myös Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Komission ennen asetusluonnoksen neuvostokäsittelyä tekemän vaikutusarvioinnin mukaan kansallisille viranomaisille arvioidaan koituvan asetuksesta vain joitakin vähäisiä hallinnollisia kustannuksia.

Voidaan arvioida, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuva työmäärä riippuu komission tieto- ja avustuspyyntöjen määrästä sekä kolmansien osapuolien asetuksen 27 artiklan nojalla tekemistä ilmoituksista edellä viranomaisvaikutuksia koskevassa jaksossa käsitellysti. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvaa työmäärää voidaan arvioida rajoittavan se, ettei Suomessa sijaitse portinvartijoiksi jo nimettyjen taikka nykyhetkellä tiedossa olevien potentiaalisten portinvartijayritysten päätoimipisteitä. Muille kansallisille viranomaisille kuin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ei arvioida aiheutuvan ainakaan suurempaa työmäärää tilanteessa, jossa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimii kansallisena yhteysviranomaisena verrattuna tilanteeseen, että kansallista yhteysviranomaista ei olisi. Esitykseen ei liity budjettivaikutuksia. Edellä viranomaisvaikutuksissa esitetysti Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuvaa työmäärää ja siihen mahdollisesti liittyviä tarpeita voidaan arvioida noin 2–3 vuoden päästä kansallisen lain voimaantulosta. Tiedonhallintaan liittyviä seikkoja on käsitelty myös esimerkiksi 7 d §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.

5.2.3Yritysvaikutukset

Asetuksen täytäntöönpanosta voi aiheutua jossain määrin yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia. Tämä johtuu siitä, että asetuksen säännösten nojalla Euroopan komissio voi kohdistaa esimerkiksi tietopyyntöjä ja tarkastuksia mihin tahansa yrityksiin ja yritysten yhteenliittymiin kerätessään asetuksen soveltamiseen ja portinvartijoiden käyttäytymiseen liittyviä tietoja. Komissio voi asetuksen mukaan pyytää tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki asetuksen nojalla komissiolle määrättyjen tehtävien suorittamiseksi tarvittavat tiedot. Yritysten tietojenantovelvollisuus ei rajaudu vain julkisiin tietoihin. Asetusta koskevassa Euroopan komission laatimassa vaikutustenarvioinnissa on arvioitu tietojen keräämisestä aiheutuvan hallinnollisen taakan kasvun kohdistuvan pääasiallisesti portinvartijayrityksiin. Muiden yritysten osalta tällaisten vaikutusten on arvioitu jäävän vähäisiksi. Voidaan arvioida, että asetuksen yritysvaikutuksia Suomessa rajaa merkittävästi se, että Suomessa ei sijaitse nimettyjen tai potentiaalisten portinvartijayritysten päätoimipisteitä.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei olisi oikeutta tehdä itsenäisiä asetukseen liittyviä tarkastuksia oma-aloitteisesti eikä komission pyynnöstä. Siksi yrityksille tarkastuksista koituvien tosiasiallisten vaikutusten osalta merkitystä on vain sillä, kuinka aktiivisesti komissio tulee käyttämään tarkastustoimivaltaansa. Yrityksille aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan ei ole vaikutusta sillä, että komissio voi pyytää apua tarkastuksen suorittamiseen kansalliselta kilpailuviranomaiselta.

Sillä, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto tukisi pyynnöstä komissiota markkinatutkimuksen tekemisessä asetuksen mukaisesti, ei arvioida olevan vaikutusta yrityksille.

Asetuksen 41 artiklan mukaan jäsenmaa voi pyytää yksin tai yhdessä toisen jäsenmaan kanssa, että komissio tekisi markkinatutkimuksen. Jäsenmaan pyynnön esittämismahdollisuus perustuu suoraan asetukseen ja kansallisesti vain esitetään, että pyynnön Suomen osalta tekisi Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Yritysten kannalta ei arvioida olevan välitöntä vaikutusta sillä, mikä viranomaistaho Suomesta esittää mahdollisen pyynnön markkinatutkimuksen tekemisestä ottaen myös huomioon, että komissio arvioi pyynnön jälkeen markkinatutkimuksen tekemisen tarpeen. Yleisesti ottaen komission oma-aloitteisesta tai jäsenmaiden pyyntöihin perustuvasta markkinatutkimuksen tekemisestä voi aiheutua yrityksille välillisiä myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia pidemmällä aikavälillä riippuen muun muassa komission mahdollisista jatkotoimista, mutta nämä mahdolliset välilliset vaikutukset johtuvat asetuksesta, eivät käsiteltävänä olevasta esityksestä.

Asetuksen 27 artiklan mukaan kolmannet osapuolet voivat ilmoittaa kansalliselle kilpailuviranomaiselle tai suoraan komissiolle asetuksen soveltamisalaan kuuluvista portinvartijoiden käytännöistä ja käyttäytymisestä. Ilmoituksen saaneella kansallisella kilpailuviranomaisella on harkintavalta mahdollisten jatkotoimenpiteiden suhteen, mutta jos kilpailuviranomainen katsoo, että kyseessä saattaa olla asetuksen noudattamatta jättäminen, tiedot on välitettävä komissiolle. Ilmoituksen saaneen kansallisen kilpailuviranomaisen arviolla siitä, että kyseessä saattaa olla asetuksen noudattamatta jättäminen, voi olla portinvartijalle välillistä vaikutusta sitä kautta päätyykö ilmoituksessa mainittu asia komission arvioitavaksi. Mahdollinen välillinen vaikutus johtuu kuitenkin viime kädessä asetuksesta. Asetuksen 27 artikla ei velvoita yritystä toimittamaan tietoa komissiolle eikä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Jos yritys kuitenkin haluaa toimittaa 27 artiklan mukaista tietoa, se voi halutessaan toimittaa sen suoraan komissiolle.

Esityksessä ehdotettavat asetuksen sääntelyä täydentävät säännökset eivät sisällä yrityksiin kohdistuvia lisävelvoitteita, minkä vuoksi mahdolliset yrityksiin kohdistuvat vaikutukset ovat seurausta asetuksen sääntelystä. Käsiteltävänä olevan esityksen ei sen sijaan arvioida lisäävän yritysten hallinnollista taakkaa.

6.1.1Kansallisen sääntelyn antamatta jättäminen

Koska kyseessä on jäsenvaltioita suoraan velvoittavan asetuksen muodossa annettu EU-tasoinen sääntely, olisivat kansalliset viranomaiset velvoitettuja noudattamaan asetuksen säännöksiä sellaisenaan eikä kansallista sääntelyä olisi välttämätöntä antaa. Tässä vaihtoehdossa olisi kuitenkin useita epäselvyyksiä esimerkiksi sen suhteen, mikä viranomainen olisi toimivaltainen silloin, kun asetuksessa viitataan yleisellä tasolla jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten velvollisuuksiin taikka mahdollisuuksiin tehdä komissiolle asetuksessa säädettyjä pyyntöjä tai komissiota avustavia toimia. Tällaisia ovat esimerkiksi jäsenvaltion velvollisuus pyytää tarvittaessa poliisin virka-apua 23 artiklan nojalla tehtävien tarkastusten vastustamisen vuoksi ja 41 artiklassa jäsenvaltioille säädetty mahdollisuus pyytää komissiota aloittamaan markkinatutkimus.

Mikäli kansallista sääntelyä ei annettaisi, ei mikään kansallinen viranomainen voisi myöskään toimia keskitettynä yhteysviranomaisena asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa siten, että olisi selvää, että myös salassa pidettävät tiedot voidaan toimittaa komissiolle kansallisen yhteysviranomaisen kautta. Ilman keskitettyä yhteysviranomaista olisi olemassa riski siitä, että Euroopan komission esittämät pyynnöt ja yhteydenotot saavuttavat kussakin tilanteessa oikean kansallisen viranomaisen huomattavalla viiveellä. Tämä johtuu siitä, että Euroopan komissiolla ei voida olettaa olevan yksityiskohtaista tietämystä siitä, mikä on kunkin Suomen kansallisen viranomaisen tarkka toimivalta ja millaisia tietoja kullakin viranomaisella on hallussaan.

6.1.2Uuden lain säätäminen

Yhtenä toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu asetuksesta seuraavien sääntelytarpeiden kokoamista uuteen asetuksesta annettavaan erillislakiin. Koska useat asetuksesta aiheutuvista uusista kansallisten viranomaisten tehtävistä koskevat Kilpailu- ja kuluttajavirastoa joko suoraan asetuksen sanamuotojen nojalla tai tehtävien voidaan niiden luonteen vuoksi arvioida soveltuvan parhaiten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, olisi niistä tarkoituksenmukaisinta säätää ensisijaisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviä ja toimialaa koskevassa laissa. Kilpailu- ja kuluttajavirastoa koskevista tehtävistä säätäminen täysin uudessa laissa hajauttaisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviä koskevaa sääntelyä tarpeettomasti ja uusi laki jäisi myös sisällöltään hyvin suppeaksi.

6.1.3Voimassa olevien lakien muuttaminen

Uuden lain säätämisen sijaan asetuksesta seuraavat sääntelytarpeet olisi mahdollista toteuttaa lisäämällä tarvittavat säännökset voimassa olevaan sääntelyyn. Etuna tässä olisi se, että lainsäädäntö pysyisi eheämpänä verrattuna kokonaan uuden lain antamiseen. Toisaalta säätäminen mahdollisesti useassa eri laissa voisi vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista siitä, mitä kaikkia tehtäviä ja velvoitteita digimarkkina-asetuksesta seuraa kansallisille viranomaisille. Koska esitettävä asetusta täydentävä kansallinen sääntely kuitenkin koskisi valtaosin Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaa ja tehtäviä, olisi perustelluinta sisällyttää täydentävä kansallinen sääntely Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviä ja toimivaltuuksia koskevaan voimassa olevaan lakiin.

Olennaisimmat Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviä ja toimivaltuuksia koskevat säännökset ovat kilpailulaissa sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa. Kilpailulaki sisältää säännökset kilpailunrajoituksista, yrityskauppavalvonnasta, kilpailuneutraliteetista sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltuuksista kilpailulain säännösten valvonnassa. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettu laki puolestaan sisältää yleisemmän tason säännökset Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimialasta ja tehtävistä. Vaikka digimarkkina-asetuksella on läheinen yhteys kilpailuoikeuteen, ei asetuksessa ole kyse kilpailuoikeudellisesta tai kilpailulaissa tarkoitettujen kilpailunrajoitusten valvontaan liittyvästä sääntelystä. Tämän vuoksi digimarkkina-asetuksen sääntelyä täydentävät kansalliset säännökset ehdotetaan lisättäväksi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin. Vastaavasti on toimittu myös kilpailua vääristäviä ulkomaisia tukia koskevan asetuksen (EU 2022/2560) kansallisessa täydentävässä sääntelyssä, jossa Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin lisättiin uusi luku kansallisen täydentävän säätämisen yhteydessä. Laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta (1029/2023) tuli voimaan 24.11.2023.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimii kansallisena yhteysviranomaisena kilpailullisista ja oikeudenmukaisista markkinoista digitaalialalla ja direktiivien (EU) 2019/1937 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2022/1925 (digimarkkinasäädös), jäljempänä digimarkkina-asetus, perustuvassa kansallisten viranomaisten ja Euroopan komission välisessä tietojenvaihdossa.

Kansallisena yhteysviranomaisena toimiessaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muilta kansallisilta viranomaisilta niiden hallussa olevat digimarkkina-asetuksen 21 artiklan 5 kohdassa ja 53 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tiedonantovelvoitteiden toteuttamiseksi välttämättömät tiedot ja luovuttaa ne edelleen Euroopan komissiolle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei saa käyttää tämän momentin nojalla saamiaan tietoja muuhun tarkoitukseen.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa Euroopan komissiolle kaikki tiedot, jotka kolmannet osapuolet ovat toimittaneet sille digimarkkina-asetuksen 27 artiklan 1 kohdan nojalla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei saa käyttää sille digimarkkina-asetuksen 27 artiklan nojalla toimitettuja tietoja muuhun kuin asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto avustaa Euroopan komissiota digimarkkina-asetuksen nojalla suoritettavissa tarkastuksissa digimarkkina-asetuksen 23 artiklassa säädetyllä tavalla.

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain 9 luvun 1 §:ssä. Virka-apua koskevan pyynnön poliisille tekee Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimii digimarkkina-asetuksen 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna Euroopan komissiota markkinatutkimuksissa avustavana toimivaltaisena viranomaisena.

Digimarkkina-asetuksen 41 artiklan nojalla tehtävän markkinatutkimuksen aloittamista koskevan pyynnön Euroopan komissiolle tekee Kilpailu- ja kuluttajavirasto.