HE 107/2022

1.1Asian tausta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman kulttuuri, nuoriso ja liikunta-asioita koskevana yhtenä tavoitteena on nuorten osallisuuden kasvaminen. Tavoitteen saavuttamisen keinona hallitusohjelman mukaan valmistellaan tarpeelliset esitykset nuorisolain tarkistamiseksi tavoitteena erityisesti avustusprosessien sujuvoittaminen.

Nykyinen nuorisolaki (1285/2016) tuli voimaan 1.1.2017. Lain soveltamisesta on kertynyt kokemuksia viiden vuoden ajalta. Nuorisolaki on osoittautunut kokonaisuutena katsoen selkeäksi ja käytännössä toimivaksi, lukuun ottamatta eräitä yhteisöjen valtionapukelpoisuutta ja avustusprosessia koskevia säännöksiä, joita olisi tarpeen tarkistaa.

Nuorisolaissa ja nuorisotyöstä ja -politiikasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (211/2017) määritellään edellytykset, joilla valtakunnallinen nuorisoalan järjestö voi tulla hyväksytyksi valtionapukelpoiseksi järjestöksi, ja miten yhteisö voidaan hyväksyä valtionapukelpoiseksi valtakunnalliseksi nuorisoalan osaamiskeskukseksi tai nuorisokeskukseksi. Nuorisolaissa ja nuorisotyöstä ja -politiikasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään lisäksi niistä arvioinnin perusteista, joiden mukaisesti valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen, valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten valtionavustukset myönnetään. Sekä valtionapukelpoisuudet että avustukset ovat harkinnanvaraisia ja ne perustuvat opetus- ja kulttuuriministeriön päätökseen.

Hallitusohjelmassa mainitut tarkistamistarpeet liittyvät nuorisolain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksiin, jotka koskevat valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen, valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten valtionapukelpoiseksi hyväksymistä, vuosiavustusprosessia sekä avustuskäytäntöjen sujuvuutta ja läpinäkyvyyttä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan tavoitteen toteuttamisen yhtenä keinona, että jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan aito mahdollisuus mieluisaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Hallitusohjelman mukaan luodaan Islannin mallista suomalainen toteutus, vahvistetaan koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa ja sen laatua, kerhotoimintaa sekä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä, sekä käynnistetään valmistelu, jonka tavoitteena on edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä.

Harrastamisen Suomen mallin suunnittelua varten tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen asetti syksyllä 2019 valmistelutyöryhmän, jonka tehtävänä oli tuottaa asiaan liittyvää tietopohjaa sekä valmistella esitys mallista, joka mahdollistaa hallitusohjelman mukaisen kirjauksen mieluisasta harrastuksesta koulupäivän yhteydessä. Valmistelutyöryhmässä olivat edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Vanhempainliitto, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry, Förbundet Hem och Scola i Finland rf, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry sekä Nuorisotutkimusseura. Työryhmä jätti esityksensä tiede- ja kulttuuriministerille kesäkuussa 2020. Harrastamisen Suomen mallissa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Työryhmän esityksen mukaan ensimmäisen vaiheen kohderyhmänä on perusopetuksen vuosiluokkien 1.—9. sekä lisäopetuksen oppilaat. Tavoitteena on juurruttaa Harrastamisen Suomen malli pysyväksi toimintatavaksi kunnissa. Esityksen mukaan pidemmällä aikavälillä harkittavaksi tulee lainsäädäntöpohjan luominen ja valtionosuusjärjestelmän selvittäminen. Esityksen mukaan mallin toteutus aloitetaan vuosittaisella valtionavustushaulla.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon johdolla lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä päätti aloittaa Harrastamisen Suomen mallin seuraavan vaiheen valmistelun helmikuussa 2021. Valmistelu alkoi työryhmätyöllä, jonka tehtävänä oli ehdottaa keinoja, joilla turvataan mallin pysyvyys sekä arvioida mallin laajentamismahdollisuuksia. Työryhmän työskentelyaika oli 1.4.2021—31.12.2021, ja työryhmässä olivat edustettuina samat tahot, kuin mallin ensimmäistä vaihetta työstäneessä valmistelutyöryhmässä. Työryhmä esitti marraskuussa 2021, että Harrastamisen Suomen mallin pysyvyyden turvaamiseksi mallista tulisi säätää nuorisolaissa.

1.2Valmistelu

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Osana nuorisolain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamista koskevaa valmistelua opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti syyskuussa 2020 kaksi informaatio- ja keskustelutilaisuutta, joihin kutsuttiin valtakunnalliset nuorisoalan järjestöt sekä valtion nuorisoneuvoston ja arviointi- ja avustustoimikunnan jäsenet keskustelemaan ja kertomaan näkemyksiään tarpeellisista muutoksista. Valtion nuorisoneuvostolle ja arviointi- ja avustustoimikunnalle tarkoitettu tilaisuus järjestettiin 3.9.2020 ja valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille tarkoitettu tilaisuus 10.9.2020. Lisäksi nuorisokeskusten edustajille järjestettiin keskustelutilaisuus nuorisokeskuksia koskevien nuorisolain säännösten muutostarpeista 15.6.2021.

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella ajalla 24.2.—7.4.2022. Lausuntopyyntö esitysluonnoksesta lähetettiin valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille, nuorisokeskuksille, kunnille, Suomen Kuntaliitolle, aluehallintovirastoille, sosiaali- ja terveysministeriölle, valtiovarainministeriölle, oikeusministeriölle, Opetushallitukselle, valtion nuorisoneuvostolle sekä arvioiti- ja avustustoimikunnalle. Myös muilla tahoilla oli mahdollisuus antaa esitysluonnoksesta lausuntonsa.

Esitys on ollut käsiteltävänä kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 8.6.2022.

Hallituksen esityksen valmistelua koskevat asiakirjat löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön internetsivulta: https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM039:00/2020 .

2.1Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus

Nuorisolain 3 §:n 6 kohdan mukaan valtakunnallisella nuorisoalan järjestöllä tarkoitetaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen lisäksi nuorisotyötä tekevää, nuorisotoimintaa tai nuorisotyön palveluja järjestävää rekisteröityä yhdistystä tai säätiötä, joka toteuttaa nuorisolain tavoitteita ja lähtökohtia ja jonka toiminta-alue on valtakunnallisesti kattava.

Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuudesta säädetään nuorisolain 17 §:ssä. Pykälän mukaan valtakunnallisen nuorisoalan järjestön toimintaan tarkoitetun valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on, että opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön valtionapukelpoiseksi. Valtionapukelpoiseksi voidaan hyväksyä sellainen nuorisoalan järjestö, joka toteuttaa nuorisolain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon järjestön toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja se, miten järjestö edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Valtionapukelpoiseksi ei kuitenkaan hyväksytä sellaista järjestöä, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua. Pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävää järjestöä ei myöskään hyväksytä valtionapukelpoiseksi. Valtionapukelpoiseksi ei myöskään hyväksytä sellaista järjestöä, jonka avustamisesta säädetään erikseen tai jolle myönnettävää valtionavustusta varten on erillinen määräraha valtion talousarviossa.

Tarkempia säännöksiä järjestöjen valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ssä säädetään valtakunnallisen nuorisoalan järjestön hyväksymisestä valtionapukelpoiseksi. Pykälän mukaan valtakunnalliseksi nuorisoalan järjestöksi haluavan on haettava valtionapukelpoisuutta opetus- ja kulttuuriministeriöltä ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Ministeriö arvioi, täyttääkö hakija nuorisolain 17 §:ssä säädetyt valtionapukelpoisuuden edellytykset. Arviointi tehdään järjestön suunnitellun ja toteutuneen toiminnan perusteella. Arviointi- ja avustustoimikunta antaa asiassa lausuntonsa. Asetuksen 5 §:n mukaan järjestön toiminnan laatua arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan säännöllisyys ja vakiintuneisuus sekä miten järjestön taloutta ja hallintoa on hoidettu. Toiminnan laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan saavutettavuus järjestön määrittelemään kohderyhmään nähden. Toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan merkityksellisyys nuorisotyössä ja -politiikassa sekä järjestön toimialalla. Toiminnan valtakunnallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan alueellinen kattavuus. Järjestön toiminta määritellään valtakunnalliseksi, kun se kattaa vähintään kolme maakuntaa.

Valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 3 momentin mukaan valtionapukelpoiseksi järjestöksi voidaan hyväksyä sellainen järjestö, jonka kokonaisjäsenmäärästä taikka piirijärjestöjen ja paikallisyhdistysten yhteenlasketusta henkilöjäsenmäärästä vähintään kaksi kolmasosaa on nuoria (nuorisojärjestö), toiminnasta ainakin osa on nuorten omaehtoista toimintaa ja nuorilla on tähän toiminnan osaan itsenäinen päätös- ja budjettivalta (nuorisotoimintaa edistävä järjestö), toiminnasta ainakin osa on nuorisotyötä ja tämä osa voidaan eritellä järjestön muusta toiminnasta (nuorisotyötä tekevä järjestö), tai pääasiallinen tarkoitus on tarjota palveluja nuorisoalan järjestöille, kunnille tai muille nuorisoalan yhteisöille (nuorisoalan palvelujärjestö). Pykälän 4 momentin mukaan 3 momentissa säädetyistä hyväksymisperusteista tai järjestön toiminnan valtakunnallisuusmääritelmästä voidaan poiketa kielellisen tai muun vähemmistön keskuudessa tai toimialallaan valtakunnallisesti edustavaksi katsottavan järjestön osalta edellyttäen, että järjestön toiminnalla kuitenkin on riittävä kattavuus suhteessa järjestön määrittelemään kohderyhmään.

Valtionapukelpoisuutta voi hakea ympäri vuoden. Opetus- ja kulttuuriministeriö on ohjeistanut, että valtionapukelpoisiksi haluavien nuorisoalan järjestöjen tulisi hakea avustuskelpoisuutta huhtikuun loppuun mennessä sen varmistamiseksi, että valtionapukelpoisuuden hakija saa päätöksen asiaansa ennen seuraavan vuoden avustusten hakua. Päätökset hakemuksiin tehdään vuosittain touko-kesäkuun aikana.

Valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyvänä haasteena on ollut, että voimassa olevassa laissa ja asetuksessa määritellyn nuorisoalan järjestön valtakunnallisuuden tunnusmerkit, erityisesti toiminnan laajuuden osalta (toimintaa vähintään kolmen maakunnan alueella) ovat liian väljät, mikä on johtanut valtionapukelpoisten järjestöjen määrän lisääntymiseen, ja sitä kautta määrärahasta myönnettävien avustusten sirpaloitumiseen. Tarkoituksenmukaista olisi, että järjestön valtakunnallisuuden tunnusmerkkejä etenkin toiminnan laajuuden osalta täsmennettäisiin siten, että toimintaa tulisi olla useamman kuin kolmen maakunnan alueella ja että toiminnan laajuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon myös järjestön toiminnan tavoitettavuus kohderyhmänsä osalta, vaikka nuorten fyysiseen kohtaamiseen perustuvaa toimintaa ei järjestettäisikään useamman maakunnan alueella.

2.2Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle

Valtionavustuksen myöntämisestä valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle säädetään nuorisolain 18 §:ssä, jonka mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan. Valtakunnallinen nuorisoalan järjestö voi osoittaa saamaansa avustusta omien alueellisten tai paikallisten rekisteröityjen jäsenjärjestöjen toimintaan siten kuin valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 2 momentissa säädetään.

Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon järjestön taloudenhoito sekä järjestön toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan lisäksi huomioon, miten järjestö toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta sekä toteuttaa muita 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä. Hyväksyttävinä menoina ei pidetä liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Tarkempia säännöksiä valtionavustuksen myöntämisen edellytyksistä ja valtionavustuksen myöntämisessä noudatettavasta menettelystä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä säädetään valtionavustuksen myöntämiseen liittyvästä menettelystä ja siitä, mitä nuorisolain 18 §:ssä säädettyjä seikkoja arvioitaessa otetaan huomioon. Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionavustusta myönnettäessä opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi järjestön suunniteltua ja toteutunutta toimintaa. Arviointi- ja avustustoimikunta tekee asiassa esityksensä. Järjestön toiminnan laatua arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan tavoitteellisuus, kehittyminen, oman toiminnan seuraaminen ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi. Toiminnan laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon järjestön toiminnan määrä ja monipuolisuus, toimintaan osallistuvien nuorten määrä, toiminnan valtakunnallisuus ja saavutettavuus. Toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan merkityksellisyys nuorisotyössä ja -politiikassa sekä järjestön toimialalla. Järjestön taloudenhoitoa arvioitaessa otetaan huomioon järjestön toiminnan kustannukset suhteessa toiminnan valtakunnallisuuteen ja laatuun sekä hallinto- ja henkilöstökustannusten osuus kokonaiskustannuksista. Järjestön osallisuuden edistämisen arvioinnissa otetaan huomioon, miten järjestö tarjoaa nuorille mahdollisuuden osallistua järjestön päätöksentekoon ja miten järjestö muulla tavoin edistää nuorten kykyä ja edellytyksiä toimia yhteiskunnassa.

Valtionavustushaku seuraavaa toimintavuotta varten toteutetaan yleensä elo-, syys- ja lokakuussa. Päätökset valtionavustusten myöntämisestä annetaan vuosittain helmi-maaliskuussa. Vuonna 2021 opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt yleisavustusta 97 valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle yhteensä 18,6 miljoonaa euroa. Vuonna 2022 yleisavustuksia myönnettiin yhteensä 18,6 miljoonaa euroa 95 valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle.

Nykyiset säännökset avustuksen määrän harkintaan liittyen eivät kaikilta osin tue mahdollisuutta keskittyä nuorisotyön ja -toiminnan kannalta keskeisen ja vaikuttavan toiminnan tukemiseen. Siten valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen avustuksen myöntämistä koskevia säännöksiä tulisi selkeyttää siten, että avustuskelpoisen toiminnan määrittelyssä keskeistä olisi toiminnan merkitys nuorisotyön ja -toiminnan kannalta.

2.3Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle

Nuorisolain 3 §:n 7 kohdan mukaan valtakunnallisella nuorisoalan osaamiskeskuksella tarkoitetaan yhteisöä, joka kehittää ja edistää nuorisoalan osaamista ja asiantuntijuutta valtakunnallisesti. Osaamiskeskuksen voi myös muodostaa kahden tai useamman yhteisön sopimukseen perustuva yhteenliittymä.

Valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskukset muodostavat rakenteen, jonka avulla opetus- ja kulttuuriministeriö johtaa, yhteen sovittaa, kehittää ja luo yleisiä edellytyksiä nuorisotyölle ja -politiikalle valtionhallinnossa. Osaamiskeskuksena voi toimia kunta, kuntayhtymä, osakeyhtiö, osuuskunta, korkeakoulu, yhdistys tai säätiö, tai niiden sopimukseen perustuva yhteenliittymä.

Nuorisolain 19 §:ssä säädetään valtionavustuksen myöntämisestä valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle. Pykälän mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy osaamiskeskuksen valtionapukelpoisuuden. Valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksenä on, että osaamiskeskus kehittää ja edistää nuorisoalan perus- ja erityisosaamista sekä nuorisoalan asiantuntija- ja muita palveluja tuottamalla, kokoamalla, hyödyntämällä tai jakamalla tietoa nuorista, nuorisotyöstä tai nuorisopolitiikasta. Lisäksi osaamiskeskuksen tulee toteuttaa nuorisolain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia.

Nuorisolain 19 §:n mukaan valtionapukelpoisuutta harkittaessa otetaan myös huomioon keskuksen taloudenhoito ja toiminnalliset edellytykset, valtakunnallinen merkitys nuorisoalalla, yhteiskunnallinen vaikuttavuus, valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma sekä osaamiskeskusten muodostama kokonaisuus. Valtionapukelpoisuus myönnetään määräajaksi.

Valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon keskuksen tehtävät ja toiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä. Hyväksyttävinä menoina ei pidetä liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Mahdollinen ylijäämä on käytettävä keskuksen nuorisotyöhön ja sen kehittämiseen. Tarkempia säännöksiä osaamiskeskuksista ja niiden tehtävistä sekä valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen saamisen edellytyksistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä säädetään valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskuksen hyväksymisestä valtionapukelpoiseksi. Pykälän mukaan nuorisoalan osaamiskeskuksena voi toimia kunta, kuntayhtymä, osakeyhtiö, osuuskunta, korkeakoulu, yhdistys tai säätiö, tai niiden sopimukseen perustuva yhteenliittymä. Nuorisoalan osaamiskeskukseksi haluavan organisaation on haettava valtionapukelpoisuutta opetus- ja kulttuuriministeriöltä ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Ministeriö arvioi, täyttääkö hakija nuorisolain 19 §:ssä säädetyt valtionapukelpoisuuden edellytykset. Arviointi- ja avustustoimikunta antaa asiassa lausuntonsa. Osaamiskeskuksen valtakunnallista merkitystä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta nuorisoalalla arvioidaan tarkastelemalla toimintaa, tehtäviä ja osaamista suhteessa voimassa olevaan valtakunnalliseen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaan. Osaamiskeskusten muodostamaa kokonaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon keskusten toiminta ja osaaminen suhteessa valtakunnallisiin nuorisotyön ja -politiikan kehittämistarpeisiin.

Valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan sen lisäksi, mitä nuorisolain 19 §:n 2 momentissa säädetään, osaamiskeskuksen valtionapukelpoiseksi hyväksymisen edellytyksenä on, että keskuksen toiminta on tavoitteellista, merkityksellistä ja taloudellista, keskus hoitaa talouttaan ja hallintoaan hyvin, keskuksen henkilöstöllä on tehtävänsä suorittamisen kannalta tarvittava osaaminen, keskuksella on tehtävänsä suorittamisen kannalta tarkoituksenmukainen yhteistyöverkosto ja keskuksella on toiminnan seuranta- ja arviointijärjestelmä.

Valtionavustuksen myöntämisestä valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle säädetään tarkemmin nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan valtionavustusta myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja osaamiskeskuksen yhdessä sopimiin tehtäviin. Arviointi- ja avustustoimikunta tekee asiassa esityksensä. Osaamiskeskuksen tehtäviä, toiminnan laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon osaamiskeskuksen palvelukyky, toiminnan laatua ja määrää mittaavat tunnusluvut, toiminnan tavoitteellisuus, taloudellisuus sekä miten taloutta ja hallintoa on hoidettu, henkilöstön ammattitaito ja osaaminen sekä kirjanpito, jonka tulee olla järjestetty siten, että siitä käyvät ilmi nuorisotyön valtionavustuksella tuetun toiminnan kustannukset.

Kulloinenkin hallitus määrittelee osaamiskeskustoiminnan painopisteet osana valtakunnallista nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaa. Osaamiskeskusten toiminnan painopisteistä on sovittu valtioneuvoston hyväksymässä valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa. Valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa 2020—2023 kehittämisen painopisteitä ovat nuorisotyö kunnassa, nuorisoalalla toimivien järjestöjen tilannekuva ja vaikuttavuus, osallisuus ja vaikuttaminen, kohdennettu nuorisotyö, digitaalinen nuorisotyö sekä nuorisotyö kouluissa ja oppilaitoksissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi keväällä 2020 valtionapukelpoiset nuorisoalan osaamiskeskukset vuosille 2020—2023 valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman 2020—2023 painopisteiden mukaisesti. Vuosille 2020—2023 on hyväksytty kuusi osaamiskeskusta. Valtionapukelpoisuutta haetaan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman valmistumisen jälkeen avattavan valtionapukelpoisuushaun kautta. Valtionapukelpoisuus myönnetään ohjelmakaudeksi. Vuosina 2020 ja 2021 valtakunnallisille nuorisoalan osaamiskeskuksille myönnettiin yhteensä 4,9 miljoonaa euroa vuodessa. Eri osaamiskeskuksille myönnetty valtionavustus vaihtelee kunkin osaamiskeskuksen tehtävien laajuuden mukaan.

Osaamiskeskusten toiminta on lähtökohtaisesti valtionhallinnon väline nuorisotyön ja -politiikan toimeenpanossa ja kehittämisessä. Osaamiskeskukselle myönnetään avustus sen ja ministeriön välisessä tavoiteohjausasiakirjassa sovittuihin tehtäviin. Valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuutta ja valtionavustusten myöntämistä koskevat nykyiset säännökset ovat osoittautuneet osin jäykiksi ja epäselviksi. Nykyiset säännökset eivät ota riittävässä määrin huomioon osaamiskeskusjärjestelmän ominaispiirteitä, kuten osaamiskeskusten tavoiteohjausta. Nuorisolakia olisi tarpeen muuttaa siten, että osaamiskeskusten avustuskäytäntöjä voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin osaamiskeskustoiminnalle asetettuja tavoitteita.

2.4Valtionavustuksen myöntäminen nuorisokeskukselle

Suomessa on tällä hetkellä yhdeksän nuorisokeskusta, jotka muodostavat nuorisotyöhön erikoistuneen verkoston. Nuorisokeskukset ovat kuntien, nuorisojärjestöjen, nuorisotyötä tekevien järjestöjen ja muiden yhteisöjen omistamia. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee keskuksia vuosittain valtionavustuksilla. Nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuudesta ja valtionavustuksen myöntämisestä nuorisokeskukselle säädetään nuorisolain 20 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi nuorisokeskusten nuorisotyöhön. Vuonna 2021 nuorisokeskuksille myönnettiin yleisavustusta yhteensä 3,8 miljoonaa euroa. Lisäksi nuorisokeskuksille on myönnetty nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen ja nuorten syrjäytymisen vähentämiseen tarkoitettuja NUOTTA-erityisavustuksia yhteensä 800 000 euroa sekä yksittäisiä investointiavustuksia. Vuonna 2022 avustuksiin käytettävä määräraha on yhteensä 5,8 miljoonaa euroa, josta 5 miljoonaa euroa on osoitettu käytettäväksi nuorisokeskusten yleisavustuksiin ja investointiavustuksiin sekä 800 000 euroa NUOTTA-erityisavustuksiin. Eri nuorisokeskuksille vuosittain myönnetty avustus vaihtelee kunkin keskuksen toiminnan laajuuden ja laadun mukaan.

Nuorisolain 20 §:n 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden. Valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksenä on, että nuorisokeskus toteuttaa nuorisolain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia ja että keskuksen pääasiallisena nuorisotyön ympärivuotisena tehtävänä on tarjota nuorille ohjattua seikkailu-, luonto-, ympäristö-, kulttuuri- tai leiritoimintaa. Nuorisokeskuksen nuorisotyön on edistettävä myös nuorten kansainvälistymistä ja kestävää kehitystä. Valtionapukelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon keskuksen taloudenhoito ja toiminnalliset edellytykset, toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä nuorisokeskusten muodostama kokonaisuus.

Nuorisolain 20 §:n 3 momentin mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon keskuksen nuorisotyön tehtävät sekä toiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä. Hyväksyttävinä menoina ei pidetä liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Mahdollinen ylijäämä on käytettävä nuorisotyön kehittämiseen sekä nuorisotyön käytössä olevien infrastruktuurien ylläpitoon ja kehittämiseen. Pykälän 4 momentin mukaan nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen saamisen edellytyksistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ssä säädetään tarkemmin nuorisokeskuksen hyväksymisestä valtionapukelpoiseksi. Pykälän mukaan nuorisokeskuksena voi toimia kunta, kuntayhtymä, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys tai säätiö. Nuorisokeskukseksi haluavan organisaation on haettava valtionapukelpoisuutta opetus- ja kulttuuriministeriöltä ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Ministeriö arvioi, täyttääkö hakija nuorisolain 20 §:ssä säädetyt valtionapukelpoisuuden edellytykset. Nuorisokeskuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon toiminnan saavutettavuus ja yhteistyöverkostot sekä valmius kehittää nuorisotyötä. Nuorisokeskusten muodostamaa kokonaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon kunkin keskuksen koko, keskusten maantieteellinen sijainti ja nuorisokeskusten tarjoaman toiminnan monipuolisuus. Sen lisäksi, mitä nuorisolain 20 §:n 2 momentissa säädetään, nuorisokeskuksen valtionapukelpoiseksihyväksymisen edellytyksenä on, että keskuksen toiminta on pääosin suunnattu nuorille, keskuksen toiminta on tavoitteellista, merkityksellistä ja taloudellista, keskuksen taloutta ja hallintoa hoidetaan hyvin, keskus on sijainniltaan, ympäristöltään, tiloiltaan ja varustukseltaan ympärivuotiseen ohjattuun toimintaan soveltuva ja keskuksen toiminta ulottuu useamman kunnan alueelle, keskuksessa on nuorisotyöstä vastaava nuorisotyön ammattilainen, riittävä ohjaushenkilöstö ja riittävä nuorisotyön osaaminen, keskus huolehtii toimintansa ja ympäristönsä turvallisuudesta, ja keskuksella on toiminnan seuranta- ja arviointijärjestelmä.

Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ssä säädetään tarkemmin valtionavustuksen myöntämisestä nuorisokeskukselle. Pykälän mukaan valtionavustusta myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja nuorisokeskuksen välisessä tavoiteohjausmenettelyssä sovittuihin tehtäviin. Avustuksen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon keskuksen taloudellinen tila. Taloudellista tilaa arvioitaessa otetaan huomioon keskuksen oman toiminnan tuotot, muun kuin nuorisotoiminnan osuus kokonaiskustannuksista sekä toiminnan tuottavuus.

Nuorisokeskuksen tehtäviä, toiminnan laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon keskuksen palvelukyky sekä kohderyhmältä ja yhteistyöverkostolta saatu palaute, tavoiteohjausmenettelyssä sovitut, toiminnan laatua ja määrää mittaavat tunnusluvut, toiminnan tavoitteellisuus, taloudellisuus ja miten keskuksen taloutta ja hallintoa hoidetaan, henkilöstön ammattitaito ja osaaminen, toimintaan osallistuneiden henkilöiden kokonaismäärä ja nuorten osuus siitä, ohjaukseen osallistuvien nuorten määrä suhteessa muuhun nuorisokäyttöön, nuorten majoitusvuorokausien määrä ja majoitusvuorokausien kokonaismäärä sekä kestävän kehityksen edistäminen ja kirjanpito, jonka tulee olla järjestetty siten, että siitä käyvät ilmi nuorisotyön valtionavustuksella tuetun toiminnan kustannukset.

Nuorisokeskusten nykyiset valtionapukelpoisuusperusteet eivät kaikilta osin tue nuorisokeskusten avustusjärjestelmän kohdentumista määrärahan tavoitteiden kannalta merkityksellisimpään toimintaan. Nuorisokeskusten valtionavustusten määräytymisperusteet ovat hyvin moninaisia, mikä on aiheuttanut avustuksen saajissa epätietoisuutta siinä, missä määrin mikäkin perusteista tosiasiallisesti vaikuttaa keskusten saamien avustusten määrään. Sen vuoksi nuorisokeskuksen avustuksen määräytymisperusteita koskevia säännöksiä olisi osin tarpeen tarkentaa ja selkeyttää nykyisestä.

2.5Harrastamisen Suomen malli

Harrastukset ovat tärkeä osa lasten ja nuorten elämää ja vapaa-aikaa. Harrastuksissa on kyse mieleisestä tekemisestä, kaverisuhteiden vaalimisesta, itsensä kehittämisestä, omista unelmista ja vahvuuksien löytämisestä sekä vuorovaikutuksesta valmentajan, opettajan tai ohjaajan kanssa. Lapsille ja nuorille on yhä tärkeämpää myös omatoiminen harrastaminen. Harrastus on lapsen ja nuoren valinta viettää vapaa-aikaansa mielekkäästi. Harrastaminen tukee parhaimmillaan perheitä vahvistamalla yhdessäoloa ja tekemistä. Harrastaminen myös edistää lasten ja nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Lasten ja nuorten keskuudessa tehdyt vapaa-aikatutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten harrastusaktiivisuus on korkealla tasolla. Noin yhdeksän kymmenestä nuoresta kertoo harrastavansa jotakin. Alle 10-vuotiaista jopa 96 prosenttia kertoo harrastavansa. Vaikka harrastamisen yleisyys laskee hieman iän myötä, säilyy se kaikissa ikäluokissa lähellä 90 prosenttia. Harrastaminen on yhtä yleistä tyttöjen ja poikien keskuudessa, eikä asuinympäristöllä ole juurikaan vaikutusta lasten ja nuorten harrastavuuteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2020 harrastamista koskevaan valtakunnalliseen Koululaiskyselyyn osallistui 197 040 lasta ja nuorta. Koululaiskyselyllä kysyttiin lasten ja nuorten harrastustoiveita koulupäivän yhteydessä. Kysely lähetettiin kaikkiin ala- ja yläkouluihin. Koululaiset saivat valita suosikkiharrastuksiaan ja harrastuksia, joita haluaisivat kokeilla 76 harrastuksen valikoimasta. Kyselyn vastausten mukaan koululaisista 55 prosenttia haluaisi aloittaa jonkin harrastuksen. Kyselyn mukaan joka viidenneltä puuttuu mieleinen harrastus. Heistä yli 60 prosenttia haluaisi aloittaa harrastamisen.

Vuonna 2019 julkaistun Harrastamisen strategian (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:7) mukaan harrastamisen esteet voivat liittyä esimerkiksi yksinäisyyden kokemukseen, kaverin puutteeseen ja sosiaalisten verkostojen vähyyteen, pelkoon tulla syrjityksi tai kiusatuksi sekä ajan tai rahan puutteeseen. Esteeksi voi muodostua myös muun muassa oma terveydentila tai vamma sekä se, että nuorella ei ole tietoa harrastuksen soveltuvuudesta itselle, sopivista harrastuksista tai harrastuspaikoista. Esteet voivat liittyä myös vähäiseen harrastustarjontaan, lähipiirin heikkoon tukeen tai asenteeseen harrastamista kohtaan, harrastuksen sijaintiin liian kaukana kotoa tai harrastuksen hintaan.

Harrastamisen esteisiin sekä toisaalta lasten ja nuorten toiveisiin ja harrastamiseen liittyviin erilaisiin tarpeisiin on pyritty vastaamaan Harrastamisen Suomen mallin avulla edistämällä nuorten mahdollisuutta mieluisaan ja maksuttomaan harrastamiseen koulupäivän yhteydessä. Harrastamisen Suomen mallin toteutus käynnistyi pilotilla vuonna 2020. Pilottivaiheessa avustusta myönnettiin 117 kunnalle ja avustettavat hankkeet toteutettiin kevätlukukaudella 2021. Harrastamisen Suomen mallin ensimmäinen varsinainen toimintalukuvuosi toteutetaan 1.8.2021—30.6.2022 ja sen kohderyhmänä ovat perusopetuksen vuosiluokkien 1.—9. sekä lisäopetuksen oppilaat. Harrastamisen Suomen mallissa yhdistyvät lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveista, olemassa olevien hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen koordinoiminen sekä koulun ja harrastustoimijoiden yhteistyö. Vuonna 2020 lasten ja nuorten kuuleminen on toteutettu valtakunnallisen Koululaiskyselyn kautta. Lukuvuotta 2021—2022 koskeva valtionavustushaku järjestettiin maalis-huhtikuussa 2021 ja sen perusteella aluehallintovirastot myönsivät 235 kunnalle avustusta Harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen. Ensimmäisenä varsinaisena toimintalukuvuotena toiminnan piirissä on valtionavustushakemusten mukaan 1 900 koulua ja noin 400 000 lasta ja nuorta. Avustusta myönnettiin vuonna 2021 yhteensä 17 miljoonaa euroa.

Avustukset myönnetään kunnille. Harrastusten järjestäjinä voivat toimia kuntien lisäksi yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat. Tavoitteena on ohjata rahoitus lasten ja nuorten harrastamiseen koulupäivän yhteydessä, pääsääntöisesti ennen tai jälkeen koulupäivän. Hakuilmoituksen mukaan avustusta voidaan käyttää muun muassa ohjaajien palkka- ja palkkiokuluihin, mukaan lukien erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten avustajien kuluihin, kohtuullisiin koordinaatiokuluihin, perusteltuihin kuljetuskustannuksiin harrastuspaikoille, välttämättömiin ja kohtuullisiin väline- ja materiaalikustannuksiin sekä hankkeesta aiheutuviin tilakustannuksiin silloin, kun koulujen tilojen käyttö harrastuksen sisällön vuoksi ei ole mahdollista. Opetus- ja kulttuuriministeriön haku lukuvuoden 2022—2023 Harrastamisen Suomen mallin avustuksille oli avoinna helmi-maaliskuussa 2022. Haettavana oli yhteensä 14,5 miljoonaa euroa. Avustuksia haki 256 kuntaa. Hakemusten mukaan kunnilla on tavoitteena saada mukaan yhteensä lähes 400 000 lasta ja nuorta ja ohjaustunteja olisi tarkoitus järjestää yli 380 000.

Harrastamisen Suomen mallin toteuttamisen tueksi perustettiin yhteyspiste Opetushallituksen yhteyteen vuonna 2021. Yhteyspistettä hallinnoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Harrastamisen Suomen mallin yhteyspisteen tehtävänä on muun muassa kuntien ja harrastusten järjestäjien tukeminen ja hyvien käytänteiden jakaminen. Yhteyspiste edistää kuntien ja harrastusten järjestäjien verkottumista sekä ammattitaitoisten ohjaajien löytämistä kuntiin toteuttamaan lasten ja nuorten harrastustoiveita. Yhteyspisteen internetsivuille (harrastamisensuomenmalli.fi) on koottu Harrastamaisen Suomen mallin toiminnan tueksi materiaalia ja ohjeistusta niin kunnille kuin harrastuksen järjestäjille.

Harrastamisen Suomen malli on luotu kuntien paikallisille sovelluksille ja kunnille on myös jätetty tilaa mallin toteuttamisessa, koska harrastamisen tilanne, harrastusten järjestäjien ja nuorten määrä sekä paikalliset olosuhteet vaihtelevat paljon eri puolilla Suomea. Opetus- ja kulttuuriministeriö kartoitti syksyllä 2021 kuntakyselyllä, miten Harrastamisen Suomen mallin toteutus sujuu kunnissa ja mitä näkemyksiä kunnilla on mallin kehittämiseksi ja jatkuvuuden varmistamiseksi. Kuntakysely oli avoinna 29.9.—14.10.2021. Kyselyyn vastasi 136 kuntaa, joista 122 kunnassa Harrastamisen Suomen malli oli käytössä ja jotka olivat saaneet mallin toteutukseen aluehallintovirastojen myöntämää opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusta. Kyselyyn saatujen vastausten perusteella kunnissa on ehtinyt jo muodostua hyviä käytänteitä mallin toteuttamisessa sekä toimivia yhteistyöverkostoja, mutta haasteena nähtiin muun muassa mallin mukautuminen kuntien erilaisiin olosuhteisiin. Myös harrastustoimijoiden puuttumisen tai vähäisen määrän arvioitiin hankaloittavan ohjaajien saamista etenkin pienemmissä kunnissa. Harrastamisen Suomen mallin vakiinnuttamisen ja jatkumisen osalta kyselyyn vastanneista 43 prosenttia katsoi, että mallin vakiinnuttaminen ja jatkuminen edellyttäisi rahoituksen turvaamista ja 38 prosenttia katsoi sen edellyttävän lakiperustaa ja rahoitusta. Lisäksi 19 prosenttia vastaajista katsoi mallin jatkumisen edellyttävän muitakin toimia, kuten suurempia ohjaajaresursseja ja enemmän harrastustoimijoita.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi myös harrastusten järjestäjien näkemyksiä ja kehitysehdotuksia Harrastamisen Suomen mallista ennen kevään 2022 avustushaun käynnistymistä. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin kevään avustushaussa ja yleisesti Harrastamisen Suomen mallia koskevissa linjauksissa. Kysely oli avoinna 21.12.2021—14.1.2022. Kyselyyn osallistui 479 vastaajaa, joista 87 prosenttia on mukana Harrastamisen Suomen mallissa ja kahdeksan prosenttia kertoi suunnittelevansa osallistua Harrastamisen Suomen malliin vuoden 2022 aikana. Kyselyyn vastanneet mainitsivat Harrastamisen Suomen mallin onnistumisina muun muassa yhteistyön lisääntymisen, monipuolisen harrastustarjonnan myös pieniin kouluihin ja paikkakunnille, lasten ja nuorten toiveisiin vastaamisen sekä riittävän rahoituksen. Kehitysehdotuksissa puolestaan nousivat esille muun muassa se, että rahoituspäätös saataisiin aikaisemmin, toiminnan tueksi luotaisiin materiaalipankki, monikielinen ja monikanavainen tiedotus sekä mallin jatkuvuuden varmistaminen.

Harrastamisen Suomen mallin toteuttaminen käynnistyi vuosittaisella valtionavustushaulla, ja tavoitteena on ollut vakiinnuttaa Harrastamisen Suomen malli pysyväksi toimintatavaksi kunnissa. Samalla pidemmän aikavälin tavoitteena on ollut selvittää mahdollisuus Harrastamisen Suomen mallia koskevan lainsäädäntöpohjan luomiseen. Valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2022—2025 Harrastamisen Suomen mallin määrärahatasoksi on määritelty 14,5 miljoonaa euroa vuodessa, mutta mallin rahoituksesta päätetään vuosittain valtion talousarviossa. Valtion vuoden 2022 talousarviossa momentille 29.01.30. Lasten ja nuorten harrastustoiminta on myönnetty 14,5 miljoonaa euroa. Vaikka Harrastamisen Suomen mallin nykyinen rahoitus ei ole pysyväluonteista ja valtionavustusrahoituksen myöntämisen perusteena kunnilta on edellytetty vähintään 20 prosentin omarahoitusosuutta, on mallin ensimmäisenä varsinaisena toimintalukuvuotena hankkeeseen osallistuvien kuntien määrä kaksinkertaistunut suhteessa pilottivaiheeseen. Lisäksi kevään 2022 valtionavustushaussa avustusta haki yli 87 prosenttia Manner-Suomen kunnista. Tätä voidaan pitää myönteisenä kehityssuuntana Harrastamisen Suomen mallin tavoitteiden kannalta ja osoituksena siitä, että kunnat ympäri maata ovat pitäneet mallin toteuttamiseen osallistumista tarpeellisena. Jotta harrastamisen uuden mallin asema voitaisiin vakiinnuttaa ja sen pysyvyys turvata entistä kattavammin, olisi säädöspohjan luominen mallille tarpeellista. Koska kyse on nuorten harrastustoiminnasta ja koska Harrastamisen Suomen mallin valtionavustuksia on jo nykyisinkin myönnetty nuorisolain nojalla, olisi mallista tarkoituksenmukaista säätää nuorisolaissa. Harrastamisen Suomen mallin arviointi on tarkoitus toteuttaa syksyllä 2022.

4.1Keskeiset ehdotukset

Valtionapukelpoisuuden hyväksyminen

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtakunnallisen nuorisoalan järjestön, valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskuksen sekä nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden hyväksymistä koskevia nuorisolain säännöksiä tarkentamalla valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksiä. Esityksen mukaan valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuusharkinnassa korostettaisiin jatkossa nykyistä enemmän järjestön toiminnan merkitystä ja vaikuttavuutta nimenomaisesti nuorisotyön ja -toiminnan kannalta sekä uutena kriteerinä järjestön toiminnan ajankohtaisuutta. Lisäksi valtionapukelpoisuuden saamisen ehtona olisi jatkossa, että järjestön hallintoa ja taloutta hoidetaan vastuullisesti. Järjestön toiminnan valtakunnallisuuden määrittelyä ehdotetaan tarkennettavaksi nuorisotyöstä ja -politiikasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa.

Valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskuksen valtionapukelpoisuuden hyväksymistä koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että jatkossa osaamiskeskuksen valtionapukelpoisuutta harkittaessa korostettaisiin hakijan osaamiskeskustoiminnan vastaavuutta valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman osaamiskeskuspainopisteisiin. Lisäksi valtionapukelpoisuutta harkittaessa edellytettäisiin nykytilasta poiketen, että hakijan hallintoa ja taloutta hoidetaan vastuullisesti, ja että hakijalla on valtakunnallista osaamista ja kokemusta nuorisotoimialalla. Jatkossa valtionapukelpoisuusharkinnassa ei enää huomioitaisi erillisenä kriteerinä keskuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, vaan hakijan esittämän osaamiskeskustoimintaa koskevan suunnitelman vastaavuutta osaamiskeskuspainopisteisiin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi ei sovellu valtionavustusharkintaan, jossa arvioidaan osaamiskeskuksen toimintaa suhteessa valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman mukaisiin osaamiskeskuspainopisteisiin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden käyttäminen arviointiperusteena on myös osoittautunut käytännössä haastavaksi sen yksiselitteisen ja tasapuolisen mittaamisen kannalta.

Esityksen mukaan nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden hyväksymistä koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi muun muassa selkeyttämällä nuorisokeskuksen tarkoituksen määrittelyä. Esityksessä ehdotetaan, että yhtenä valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksenä olisi, että keskuksen pääasiallisena tehtävänä on nuorisotyön keinoin tarjota nuorille ohjattua toimintaa ympärivuotisesti. Ehdotus korvaisi nykyisen yksityiskohtaisemman tehtäväluettelon, jonka mukaan nuorisokeskuksen pääasiallisena nuorisotyön ympärivuotisena tehtävänä on tarjota nuorille ohjattua seikkailu-, luonto-, ympäristö-, kulttuuri- tai leiritoimintaa. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on korostaa nimenomaan keskuksen nuorisotyöllistä tehtävää riippumatta järjestettävän toiminnan muodosta. Nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden harkintaan ja siihen liittyvään arviointiin ehdotetaan myös määritelmien selkeytyksiä, jotka osaltaan tukisivat avustamisen kohdentumista tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, kun jatkossa arvioitaisiin keskuksen toiminnan vaikuttavuutta keskuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden sijasta.

Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle, valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle ja nuorisokeskukselle

Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi valtakunnallisen nuorisoalan järjestön, valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskuksen sekä nuorisokeskuksen valtionavustuksen määräytymisen perusteita nykyisestä. Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionavustuksen määrää koskevassa harkinnassa otettaisiin uudeksi perusteeksi järjestön toiminnan ajankohtaisuus. Toiminnan ajankohtaisuuden lisäämisellä arviointiperusteeksi varmistettaisiin, että avustettava toiminta vastaisi mahdollisimman hyvin nuorten kulloisiinkin tarpeisiin. Lisäksi arviointiperusteeksi otettaisiin nykyisinkin huomioon otettavan järjestön taloudenhoidon ohella järjestön hallinnon hoitaminen.

Esityksen mukaan valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle myönnettävän valtionavustuksen määrää harkittaessa ei edellytettäisi enää jatkossa keskuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Sen sijaan osaamiskeskusten valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon keskuksen tehtävien ja toiminnan laatu ja laajuus. Lisäksi valtionavustuksen myöntämistä koskevasta säännöksestä poistettaisiin edellytys siitä, että osaamiskeskuksen mahdollinen ylijäämää on käytettävä keskuksen nuorisotyöhön ja sen kehittämiseen. Tarkoitus on, että nuorisoala mahdollisimman laajasti hyötyisi osaamiskeskusten toiminnasta, jolloin niiden maksullinen palvelutoiminta ei ole enää tarkoituksenmukaista. Mikäli osaamiskeskuksen toiminnasta syntyy ylijäämää, tulisi se opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta koskevien yleisten ehtojen ja rajoitusten mukaisesti jatkossa palauttaa opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi nuorisokeskukselle myönnettävän valtionavustuksen määräytymisperusteita siten, että ne olisivat nykyistä yksinkertaisemmat ja selkeämmät. Tarkoitus on, että etenkin avustuksen saajien olisi helpompi havaita, miten perusteet vaikuttavat myönnettävän avustuksen määrään. Nykyisin nuorisokeskuksen valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon keskuksen nuorisotyön tehtävät sekä toiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Esityksen mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon keskuksen nuorisotyön laatu, laajuus ja nuorisokeskuksen toiminnan vaikuttavuus sekä keskuksen talouden ja hallinnon hoito. Jatkossa valtionavustuksen myöntämistä koskevassa harkinnassa ei enää käytettäisi arviointiperusteena erikseen keskuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi nuorisolakiin uudet säännökset Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta sekä sen toteuttamiseen tarkoitetun valtionavustuksen myöntämisestä. Laissa säädettäisiin Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan tarkoituksesta sekä kunnan tehtävistä sen järjestäessä kyseistä harrastustoimintaa. Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa koskevat uudet säännökset eivät velvoittaisi kuntaa järjestämään eikä hankkimaan mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa, vaan kyse olisi kunnalle vapaaehtoisesta tehtävästä. Harrastustoimintaan osallistuminen olisi nuorelle vapaaehtoista.

Laissa säädettäisiin tarkemmin myös niistä edellytyksistä, jotka otetaan huomioon kyseiseen nuorten harrastustoimintaan myönnettävän valtionavustuksen määrää harkittaessa. Esityksen mukaiset edellytykset vastaisivat pääosin niitä edellytyksiä, jotka on jo nykyisin otettu huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön avustushauissa, joissa kunnille on myönnetty Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan valtionavustusta. Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan käytettävissä olevan määrärahan suuruudesta päätettäisiin jatkossakin vuosittain valtion talousarviossa.

Muut ehdotetut muutokset

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuuden peruuttamiseen liittyvää menettelyä. Nykyisin valtionapukelpoisuus voidaan peruuttaa, jos järjestön toiminta ei yhtäjaksoisesti kahtena vuonna täytä nuorisolaissa tai sen lain nojalla säädettyjä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä. Esityksen mukaan vaatimus kahdesta peräkkäisestä vuodesta poistettaisiin, ja jatkossa valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus voitaisiin peruuttaa, jos se ei enää täytä nuorisolaissa säädettyjä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä. Tarkoituksena on mahdollistaa, että järjestön valtionapukelpoisuus voitaisiin nykyistä helpommin peruuttaa silloin, kun järjestön toiminta on ristiriidassa nuorisolaissa tai sen nojalla säädettyjen valtionapukelpoisuuden edellytysten kanssa. Ehdotettu sääntely olisi yhdenmukainen valtakunnallisen nuorisoalan osaamiskeskuksen, nuorisokeskuksen ja nuorten työpajan valtionapukelpoisuuden peruuttamista koskevan sääntelyn kanssa.

Esityksessä ehdotetaan myös muutettavaksi nuorisolain muutoksenhakusäännöksessä oleva viittaus kumottuun hallintolainkäyttölakiin (586/1996) viittaukseksi vuoden 2020 alussa voimaan tulleeseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019) . Lisäksi muutoksenhakusäännöstä selkeytettäisiin poistamalla siitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain kanssa päällekkäiset säännökset.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksen tarkoituksena on lisätä valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen, valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden hyväksymiseen ja niiden valtionavustusten myöntämiseen liittyvän menettelyn sujuvuutta ja selkeyttä täsmentämällä valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen myöntämisen perusteita.

Valtionapukelpoisia valtakunnallisia nuorisoalan järjestöjä on tällä hetkellä 117. Ehdotettujen säännösten perusteella tarkistettaisiin valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuden hyväksymisen perusteita, joten valtionapukelpoisten järjestöjen määrän kasvun voidaan arvioida hidastuvan nykyisestä. Lisäksi valtionapukelpoisten järjestöjen määrän voidaan arvioida mahdollisesti jonkin verran vähenevän sen seurauksena, että ministeriö arvioisi uudelleen vuoden 2023 aikana nykyisten valtionapukelpoisten ja valtionavustusta saaneiden valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuden tarkistettujen hyväksymisperusteiden mukaisesti.

Esityksen mukaan valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus voitaisiin myös peruuttaa nykyistä helpommin. Valtionapukelpoisuuden peruuttamista koskevan menettelyn muuttamisen ei kuitenkaan arvioida merkittävästi vaikuttavan nykyisten valtionapukelpoisten järjestöjen asemaan tai niille myönnettäviin avustuksiin, vaan ehdotettu säännös tulisi sovellettavaksi vain yksittäistapauksissa silloin, jos järjestön toiminta ei enää täytä nuorisolaissa tai sen nojalla säädettyjä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä. Jos valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus kuitenkin peruutettaisiin, ei sille myönnettäisi myöskään enää valtionavustusta. Tällöin säästynyt avustusmäärä kohdennettaisiin uudelleen valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen avustamiseen tarkoitetun määrärahan sisällä. Mikäli valtionapukelpoisten järjestöjen määrä tulisi olennaisesti vähenemään, voisi myöhemmin olla tarpeen uudelleen arvioida käytettävissä olevan määrärahan mitoitustarvetta.

Esityksen mukaisilla valtionavustuksen myöntämisen perusteisiin liittyvillä muutoksilla ei olisi vaikutuksia valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen avustamiseen tarkoitetun määrärahan kokonaismäärään. Vuonna 2021 opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt yleisavustusta 97 valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle ja vuonna 2022 yleisavustusta on myönnetty 95 järjestölle. Molempina vuosina myönnetyn avustuksen määrä on ollut yhteensä 18,6 miljoonaa euroa. Valtionavustuksen myöntämiseen liittyvien perusteiden tarkistaminen ei suoraan vaikuttaisi yksittäisten järjestöjen saamaan avustusmäärään, koska kunkin järjestön vuosittainen avustusmäärä riippuu myös avustusta hakevien ja saavien järjestöjen määrästä, myönnettävissä olevasta määrärahasta sekä järjestöjen suunnitellusta ja toteutuneesta toiminnasta. Mikäli valtionavustuksen myöntämisen perusteisiin liittyvien muutosten johdosta avustusta saavien järjestöjen määrä vähentyisi tai niiden saama avustusmäärä vähentyisi, kohdennettaisiin säästynyt avustusmäärä nykytilaa vastaavasti uudelleen valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen avustamiseen tarkoitetun määrärahan sisällä.

Valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten tai nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden hyväksymistä ja avustuksen myöntämistä koskevilla muutoksilla ei myöskään olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Esityksen mukaisilla valtionavustuksen myöntämisen perusteisiin liittyvillä muutoksilla ei olisi vaikutuksia nuorisokeskusten tai valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten avustamiseen tarkoitetun määrärahan kokonaismäärään. Vaikka ehdotettujen säännösten perusteella tarkistettaisiin eräitä nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden hyväksymisen perusteita, valtionavustusta saavien nuorisokeskusten määrän voidaan arvioida kuitenkin pysyvän samana tai mahdollisesti pienenevän vain vähän. Jos valtionapukelpoisten nuoriskeskusten määrä vähenisi vain yksittäisten nuorisokeskusten osalta, säästynyt avustusmäärä kohdennettaisiin uudelleen nuorisokeskusten avustamiseen tarkoitetun määrärahan sisällä.

Valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuuden hyväksymiseen liittyvillä muutoksilla ei olisi vaikutusta valtionapukelpoisten osaamiskeskusten määrään, koska osaamiskeskusten valtionapukelpoisuus hyväksytään määräajaksi kulloinkin voimassa olevan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman ohjelmakaudeksi, ja määrä voi vaihdella kunkin ohjelmakauden painopisteiden mukaisesti. Valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten osalta esityksessä ehdotetaan, että valtionavustuksen myöntämistä koskevasta säännöksestä poistettaisiin edellytys siitä, että osaamiskeskuksen mahdollinen ylijäämää on käytettävä keskuksen nuorisotyöhön ja sen kehittämiseen. Jatkossa osaamiskeskuksen toiminnasta syntyvä mahdollinen ylijäämä tulisi palauttaa opetus- ja kulttuuriministeriölle voimassa olevien erityisavustuksen yleisten ehtojen ja rajoitusten mukaisesti. Osaamiskeskuksille myönnettävällä avustuksella voidaan kattaa kaikki osaamiskeskustoiminnasta aiheutuvat kulut. Nykyinen sääntely on kuitenkin mahdollistanut sen, että osaamiskeskus on voinut osaamiskeskustoimintaan liittyvällä maksullisella palvelutoiminnallaan tuottaa ylijäämää, jonka se on voinut käyttää osaamiskeskustoimintaansa. Muutoksen seurauksena osaamiskeskuksen ei olisi enää tarkoituksenmukaista järjestää maksullista palvelutoimintaa, koska toiminnasta aiheutuva mahdollinen ylijäämä tulisi palauttaa ministeriölle.

Esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi uusia velvoittavia tehtäviä kunnille, joten esityksellä ei ole vaikutuksia kuntien saamaan nuorisotyön valtionosuuteen. Esityksen mukaan nuorisolaissa ehdotetaan säädettäväksi Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta, jota kunnat voisivat vapaaehtoisesti järjestää perusopetukseen osallistuville nuorille. Laissa säädettäisiin myös valtionavustuksen myöntämisestä Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan. Esityksen mukaan valtion talousarvioon voitaisiin ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi ehdotetussa laissa tarkoitettuun nuorten harrastustoimintaan. Jatkossakin Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan myönnettäväksi tarkoitettujen valtionavustusten suuruus riippuisi valtion talousarviossa kulloinkin osoitetusta vuosittaisesta määrärahasta. Mallin mukaiseen harrastustoimintaan on kunnille myönnetty vuodesta 2021 alkaen valtionavustusta, ja valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2022—2025 Harrastamisen Suomen mallin määrärahatasoksi on määritelty 14,5 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion talousarvioon on myös vuonna 2022 otettu määrärahaa 14,5 miljoonaa euroa Harrastamisen Suomen malliin tarkoitettuihin valtionavustuksiin.

Kunnille on nykyisin myönnetty Harrastamisen Suomen mallin mukaisen harrastustoiminnan toteuttamiseen valtionavustuksena enintään 80 prosentin osuus avustettavan toiminnan kokonaiskustannuksista ja kunnilta on edellytetty avustuksen saamisen ehtona vähintään 20 prosenttia muuta rahoitusta avustettavan toiminnan kustannusten kattamiseksi. Kuntien omarahoitusosuuden osalta kunnille aiheutuisi harrastustoiminnan järjestämisestä jatkossakin kustannuksia, mutta ehdotetuilla nuorisolain uusilla säännöksillä ei olisi vaikutusta tältä osin nykytilaan. Koska harrastustoiminnan järjestäminen ja siihen liittyvän avustuksen hakeminen olisi jatkossakin kuntien omassa harkinnassa, ei esitys suoraan kasvattaisi kuntien menoja nykyisestä. Yksittäisen kunnan vuosittain saaman valtionavustuksen määrä voisi vähentyä ja toisaalta kunnan omarahoitusosuus kasvaa nykyisestä, jos valtion talousarviossa harrastustoimintaan varattu määräraha pysyy samalla tasolla jatkossakin ja jos avustusta hakevien kuntien määrä kasvaa nykyisestä ehdotetussa laissa tarkoitetun harrastustoiminnan vakiintuessa. Kunnan omarahoitusosuus voisi kasvaa nykyisestä myös, jos kunnalle myönnettävän valtionavustuksen määrä ei kasva, mutta kunta järjestäisi harrastustoimintaa nykyistä useammalle nuorelle.

Vaikutukset kuntien toimintaan

Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan järjestäminen ja siihen tarkoitetun valtionavustuksen hakeminen olisi jatkossakin kunnille vapaaehtoista. Jos kunta päättäisi järjestää kyseistä harrastustoimintaa ja hakea siihen valtionavustusta, sen tulisi harrastustoimintaa järjestäessään toimia ehdotettujen säännösten mukaisesti. Käytännössä ehdotetussa laissa säädettävät harrastustoiminnan järjestämistä koskevat edellytykset ja mallin toteuttamiseen liittyvät tehtävät vastaisivat nykyisinkin Harrastamisen Suomen mallin toteuttamista koskevassa avustushaussa käytössä olleita kriteereitä, joita on arvioitu valtionavustuksia myönnettäessä ja avustusten määrää harkittaessa. Vaikka myönnettävän valtionavustuksen määrän harkinnassa huomioitavista tekijöistä ehdotetaan säädettäväksi jatkossa laissa, kyse olisi edelleen harkinnanvaraisista valtionavustuksista, ja jatkossakin kunnalle myönnettävän avustuksen määrään vaikuttaisi myös muun muassa käytettävissä olevan määrärahan taso, avustusta hakeneiden kuntien määrä, avustushakemuksessa kuvatun harrastustoiminnan laatu ja laajuus sekä se, miten kunta hakemuksensa perusteella toteuttaa ehdotetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä.

Esitys parantaisi kuntien mahdollisuuksia vastata kunnassa asuvien nuorten harrastamisen tarpeisiin ja toiveisiin. Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa toteutettaisiin jatkossakin paikallisesti kunnissa. Esitys jättäisi kunnille mahdollisuuden toteuttaa mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa paikalliset olosuhteet ja hyväksi todetut käytännöt huomioiden. Nuorten harrastustoiminnan toteuttamisen tapa voisi siis vaihdella kunnittain kuitenkin niin, että toiminta vastaa ehdotetun lain säännöksiä ja valtionavustushaun mukaisia kriteerejä. Kunnilla on paras tuntemus kunnassa asuvien lasten ja nuorten harrastustarpeista sekä harrastuksen järjestäjistä lähiseudulla. Kunta voisi lasten ja nuorten harrastustoiveita noudattaakseen palkata ohjaajia myös kauempaa, mikä tukisi osaltaan harrastusten laadukkuutta ja mieleisyyttä. Kaksikielisen kunnan järjestäessä Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa, kunnan tulee huolehtia siitä, että harrastustoimintaa tarjotaan yhdenvertaisin periaattein kumpaankin kieliryhmään kuuluville nuorille.

Esityksen mukaan kunta voisi nykytilaa vastaavasti hakea vuosittain avustusta Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa järjestäessään. Vuosittainen hakemusprosessi, harrastustoiminnan koordinointi kunnassa sekä harrastustoiminnasta sopiminen harrastusten järjestäjien kanssa edellyttäisi kunnilta hallinnollista työtä ja resursseja jatkossakin. Hallinnollista työtä liittyisi muun muassa avustushakemuksen ja siihen tarvittavien suunnitelmien laatimiseen sekä nuorten kuulemisen toteuttamiseen. Myönnettäviin valtionavustuksiin liittyy myös raportointi hankkeen tuloksista sekä avustuksen käytöstä, kun valtionavustusta saaneen kunnan on tehtävä selvitys avustuksen käytöstä hankkeen päätyttyä. Selvitykseen sisältyisi sekä talousraportointi että tuloksellisuusraportointi. Valtionapuviranomaisella on myös valtionavustuslain 16 §:n nojalla oikeus tehdä valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia, jotka ovat tarpeellisia valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa. Lisäksi valtionavustusta saavan kunnan tulisi selvittää, onko sillä velvollisuus noudattaa hankintalainsäädäntöä, ja ottaa se toiminnassaan tarvittaessa huomioon. Siten myös harrastamispalvelun mahdollinen kilpailuttaminen silloin, kun palvelu hankintaan muulta palvelujentuottajalta, edellyttäisi kunnalta hallinnollista työtä.

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esitetyt valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden hyväksymiseen liittyvät muutokset lisäisivät jonkin verran opetus- ja kulttuuriministeriön työmäärää, kun valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja nuorisokeskusten valtionapukelpoisuudet arvioitaisiin sen selvittämiseksi, ovatko nykyiset valtionapukelpoiset toimijat valtionapukelpoisia myös ehdotetun lain voimaan tulon jälkeen. Työmäärän lisääntyminen tältä osin olisi kuitenkin kertaluonteista ja se kohdistuisi vain vuoteen 2023. Toisaalta ehdotettujen, nykyistä selkeämpien säännösten voidaan jatkossa arvioida sujuvoittavan valtionapukelpoisuuden hyväksymiseen ja valtionavustuksen myöntämiseen liittyvää päätösharkintaa ja siihen liittyvää menettelyä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Siten edellä mainittujen tehtävien edellyttämä työmäärä ja sitä kautta niihin käytettävä työaika vähentyisivät nykyisestä. Myös valtakunnallisia nuorisoalan osaamiskeskuksia koskevien säännösten tarkistaminen lisäisi valtionavustusprosessin sujuvuutta, mikä puolestaan voisi vähentää jonkin verran valtionapukelpoisuuden hyväksymiseen ja valtionavustusten myöntämiseen liittyvien tehtävien edellyttämää työmäärää.

Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa on järjestetty ja siihen tarkoitettuja valtionavustuksia on myönnetty vuodesta 2021 lukien. Mallin pilottivaiheessa sekä sen ensimmäisiä toimintalukuvuosia koskevissa valtionavustushauissa aluehallintovirastot ovat vastanneet valtionavustushakemusten käsittelystä, avustusten myöntämisestä sekä avustuksen käytön valvonnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastannut muun muassa mallin yleisestä informaatio-ohjauksesta, seurannasta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä avustuksen hakuehtojen määrittämisestä. Tarkoitus on, että jatkossakin tehtävät jakautuisivat ministeriön ja aluehallintovirastojen kesken nykytilaa vastaavalla tavalla. Harrastamisen Suomen mallin osalta esityksen ei siten arvioida suoraan lisäävän opetus- ja kulttuuriministeriön tai aluehallintovirastojen työmäärää nykyisestä. Mikäli mallin vakiintumisen myötä nykyistä useampi kunta hakisi Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan myönnettävää valtionavustusta, kasvaisi aluehallintovirastojen työmäärä käsiteltävien hakemusten ja avustusselvitysten määrän lisääntymisen osalta.

Vaikutukset lapsiin, nuoriin ja nuorisoalan toimijoihin

Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen, valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten toimintaan myönnettävät valtionavustukset kohdistuvat kokonaisuudessaan nuorisotyöhön, nuorisotoimintaan ja nuorisoalan palveluita tuottaviin järjestöihin, joiden välittömänä tai välillisenä kohderyhmänä ovat nuorisolaissa tarkoitetut nuoret. Nuoret käsitteenä kattaa myös lapsi-ikäryhmän, nuorten tarkoittaessa nuorisolain määritelmän mukaisesti kaikkia alle 29-vuotiaita. Esityksessä ehdotetut muutokset valtionapukelpoisuuden hyväksymistä ja valtionavustuksen myöntämistä koskeviin säännöksiin vahvistaisivat ja selkeyttäisivät nuorisoalan toimijoiden avustusjärjestelmää. Muutetut säännökset auttaisivat valtionapuviranomaista kohdistamaan avustukset entistä tarkemmin laadukkaaseen ja ajankohtaiseen nuorisotyöhön ja -toimintaan, mikä välillisesti tukisi nuorten kasvu- ja elinoloja sekä vahvistaisi heidän aktiivista kansalaisuuttaan. Nuorisoalan toimijoiden kannalta valtionapukelpoisuuden ja avustusten myöntämisen perusteita koskevan sääntelyn selkeyttäminen parantaisi päätösten perusteluiden ymmärrettävyyttä ja siten myös päätöksenteon läpinäkyvyyttä.

Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan vakiinnuttaminen edistäisi perusopetukseen osallistuvien nuorten hyvinvointia lisäämällä heidän mahdollisuuksiaan päästä mieluisten ja maksuttomien harrastusten piiriin. Tätä kautta esityksellä olisi välillisesti myönteisiä vaikutuksia myös lasten ja nuorten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, liikkumiseen ja osallistumismahdollisuuksiin. Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan kautta yhä useampi nuori voisi löytää mieluisan harrastuksen riippumatta perheen sosioekonomisesta asemasta, asuinpaikasta, kodin etäisyydestä harrastuksiin taikka nuoren sairaudesta tai vammasta. Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta edistää mahdollisuutta harrastamiseen esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla, joissa nuorella ei ole välttämättä mahdollisuutta kulkea säännöllisesti harrastukseen. Harrastamisen Suomen mallin mukainen harrastustoiminta voisi edistää mahdollisuutta harrastamiseen myös nuorelle, joka ei tarvitsemansa avustajan puuttumisen vuoksi ole aiemmin päässyt harrastamaan. Lisäksi nuoret, jotka eivät aikaisemmin ole innostuneet harrastamisesta tai jotka eivät muutoin ole löytäneet mieleistään harrastusta, voisivat löytää matalalla kynnyksellä sekä moniammatillisen kentän avulla mieluisaa tekemistä koulupäivän yhteyteen uuden harrastuksen kautta. Harrastamisen Suomen mallin mukaisessa nuorten harrastustoiminnassa keskiössä on järjestettävän harrastustoiminnan laatu. Harrastuksen laatuun vaikuttavat tekijät, kuten ohjaajan osaaminen sekä turvallinen, syrjimätön ja kiusaamisesta vapaa ilmapiiri tukevat osaltaan harrastuksen mieluisuutta ja harrastuksen jatkamista.

Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta vähentäisi myös aikaa, jonka nuoret viettävät esimerkiksi koulupäivän jälkeen ilman aikuisen läsnäoloa. Siten esitys tukisi välillisesti eri harrastussisältöjen kautta nuorten turvallista ja merkityksellistä vapaa-aikaa ja ehkäisisi yksinäisyyttä sekä syrjäytymistä, samalla kun nuoret oppivat uusia taitoja ja saavat uusia kavereita. Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta tukee nuorten ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä. Harrastusryhmässä nuori voi saada onnistumisen kokemuksia taidoissa, jotka eivät koulupäivän aikana välttämättä tule esiin. Lisäksi nuorille voisi vapautua myös enemmän ilta-aikaa perheiden yhteiseksi ajaksi, kun mallin mukaiset harrastukset järjestettäisiin mahdollisimman pian koulupäivän jälkeen tai ennen sen alkamista.

Esityksellä ei olisi vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Vaikutukset nuorten kielellisiin oikeuksiin

Valtionapukelpoisten valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan tarkoitetusta avustusmäärärahasta avustetaan vuosittain suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä nuorisotoimintaa. Ehdotetuilla valtakunnallisia nuorisoalan järjestöjä koskevilla säännöksillä ei arvioida olevan vaikutuksia nuorten kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Esityksen mukaan tultaisiin muuttamaan valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuusharkinnassa käytettävää valtakunnallisuusmääritelmää, josta säädetään nuorisotyöstä ja -politikasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Tarkoituksena on jatkossakin turvata kielellisten tai muiden vähemmistöryhmien edellytyksiä saada valtionavustusta toimintaansa säilyttämällä mahdollisuus valtakunnallisuusmääritelmästä poikkeamiseen valtioneuvoston asetuksessa säädetyn mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 4 momentin poikkeussäännöstä tultaisiin todennäköisesti soveltamaan käytännössä nykyistä useammin, kun kielellisiä tai muita vähemmistöryhmiä edustavien järjestöjen valtionapukelpoisuutta arvioitaisiin suhteessa valtakunnallisuusmääritelmään.

Valtakunnallisilta nuorisoalan osaamiskeskuksilta edellytetään nykyisin palvelukykyä molemmilla kansalliskielillä. Valtakunnalliseksi nuorisoalan osaamiskeskukseksi voidaan valita suomen- tai ruotsinkielinen nuorisoalan toimija. Lisäksi yhdelle valtakunnallisista nuorisoalan osaamiskeskuksista on annettu tehtäväksi koordinoida osaamiskeskusten suomenruotsalaista nuorisotyötä. Ehdotetuilla valtakunnallisia nuorisoalan osaamiskeskuksia koskevilla säännöksillä ei muutettaisi nykytilaa tältä osin, eikä esityksellä olisi vaikutuksia nuorten kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Myöskään ehdotetuilla nuorisokeskuksia koskevilla säännösmuutoksilla ei olisi vaikutuksia nuorten kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa koskevilla säännöksillä mahdollistetaan harrastustoiminnan järjestäminen paikalliset olosuhteet huomioiden, eikä esityksellä rajoitettaisi kunnan mahdollisuutta järjestää nuorten harrastustoimintaa esimerkiksi eri kielillä. Harrastusryhmät voisivat olla tarpeen mukaan myös kaksikielisiä. Jos kaksikielinen kunta järjestää Harrastamisen Suomen mallin mukaista nuorten harrastustoimintaa, tulisi kunnan huolehtia, että harrastustoimintaa tarjotaan yhdenvertaisin periaattein kumpaankin kieliryhmään kuuluville nuorille.

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi nuorisolakiin uudet säännökset Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta sekä valtionavustuksen myöntämisestä kyseiseen harrastustoimintaan. Esityksen valmistelussa Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta säätämisen yhtenä toteuttamisvaihtoehtona oli säätää nuorten harrastustoiminnasta sekä siihen myönnettävästä valtionavustuksesta muussa laissa kuin nuorisolaissa tai säätää mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta kokonaan erillinen laki. Esityksen valmistelussa arvioitiin kuitenkin olevan tarkoituksenmukaisinta säätää Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta nuorisolaissa, koska jo nykyisin mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan tarkoitettuja valtionavustuksia on myönnetty nuorisolain nojalla, ja koska nuorisolain tavoitteet vastaavat myös Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan tavoitteita. Nuorisolain yhtenä tavoitteena on tukea nuorten harrastamista. Lisäksi nuorisolain tavoitteina on muun muassa edistää nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kykyä ja edellytyksiä toimia yhteiskunnassa, tukea nuorten kasvua, itsenäistymistä, yhteisöllisyyttä sekä niihin liittyvää tietojen ja taitojen oppimista sekä tukea nuorten toimintaa kansalaisyhteiskunnassa. Lisäksi nuorisolaissa säädetään jo nykyisin kunnan vastuusta nuorisotyössä ja -politiikassa. Voimassa olevan lain mukaan kunnan tulee paikalliset olosuhteet huomioon ottaen luoda edellytyksiä nuorisotyölle ja -toiminnalle järjestämällä nuorille suunnattuja palveluja ja tiloja sekä tukemalla nuorten kansalaistoimintaa. Lisäksi nuorisolaissa säädetään eräistä kunnille myönnettävistä valtionavustuksista tarkoituksiin, jotka eivät kuulu kuntien lakisääteisiin tehtäviin. Tällainen tehtävä on esimerkiksi etsivän nuorisotyön järjestäminen, joka on kunnille vapaaehtoista, ja jonka toteuttamiseen voidaan myöntää valtionavustusta. Nuorisolain nykyiset säännökset myös mahdollistavat sen, että ministeriö voi osoittaa aluehallintoviraston myönnettäväksi valtion talousarvioon otettuja avustusmäärärahoja. Harrastamisen Suomen mallin pilottivaiheeseen ja ensimmäisille toimintalukuvuosille tarkoitettujen valtionavustusten myöntämisestä ovat vastanneet aluehallintovirastot.

Esityksen mukaan Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta olisi tarkoitettu nuorisolain nuoria koskevasta määritelmästä poiketen perusopetukseen osallistuville nuorille. Esityksessä perusopetukseen osallistuvilla nuorilla tarkoitetaan 1.—9. vuosiluokan oppilaita. Kohderyhmän osalta yhtenä toteuttamisvaihtoehtona olisi, että Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan kohderyhmä kattaisi myös muut nuoret kuin perusopetukseen osallistuvat nuoret. Esityksen valmistelussa arvioitavana oli kohderyhmän ulottaminen erityisesti kaikkiin oppivelvollisiin nuoriin, eli 7—18-vuotiaisiin. Tässä vaihtoehdossa nykyistä useammat nuoret voisivat osallistua maksuttomaan harrastustoimintaan, mutta harrastustoiminnan käytännön järjestäminen esimerkiksi koulupäivän jälkeen pääsääntöisesti koulun tiloissa voisi olla ongelmallista, kun perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeiset toisen asteen opinnot eivät keskity yhtenäisesti koulun ja koulupäivän ympärille vastaavalla tavalla kuin koko ikäluokan tavoittavassa perusopetuksessa. Sen sijaan toisen asteen opintoihin liittyy keskeisesti vapaa hakeutumisoikeus, erilaiset osaamisen hankkimistavat ja monipuoliset oppimisympäristöt. Kun otetaan huomioon Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan liittyvä nykyinen kohderyhmä ja käytännön toteutus sekä kyseisen harrastustoiminnan tarkoitus, jonka mukaan harrastus liittyisi ajallisesti koulupäivän yhteyteen ja harrastukset järjestettäisiin pääsääntöisesti koulun tiloissa tai sen lähellä olevissa tiloissa, on esityksen mukaista kohderyhmää pidettävä soveltuvimpana vaihtoehtona.

Yhtenä toteuttamisvaihtoehtona selvitettiin myös mahdollisuutta säätää Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta kunnille uusi lakisääteinen tehtävä. Tällöin harrastustoiminnan rahoitus olisi tullut toteuttaa osana nuorisotoimen valtionosuutta korottamalla valtion talousarviossa yksikköhintaa, jonka perusteella nuorisotoimen valtionosuus lasketaan. Nuorisolain 16 §:n mukaan kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta nuorisolain mukaisiin käyttötarkoituksiin säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (1705/2009) . Nuorisotyön käyttökustannuksiin myönnettävän valtionosuuden laskemisesta säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 21 §:n 2 momentissa. Tässä vaihtoehdossa kuntien ei tarvitsisi hakea avustusta vuosittain Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan, vaan rahoitus suoritettaisiin kunnille yleiskatteellisena valtionosuutena. Vaihtoehto voisi olla hakemusprosessiin liittyvän kuntien ja aluehallintovirastojen työmäärän osalta esitettyä vaihtoehtoa kevyempi. Tällöin ministeriöllä tai aluehallintovirastoilla ei olisi kuitenkaan mahdollisuutta varmistaa järjestettävän harrastustoiminnan ja sen tavoitteiden toteutumista, eikä seurata toiminnan laajuutta ja laatua vastaavalla tavalla kuin esitettävässä mallissa ilman, että lakiin olisi säädettävä kuntia koskeva velvoite järjestää mallin mukaista toimintaa jokaiselle perusopetukseen osallistuvalle nuorelle kunnassa. Kun esityksen mukaisessa vaihtoehdossa harrastustoiminnan järjestäminen olisi kunnille vapaaehtoista ja kun toiminnan toteuttamiseen käytettävissä oleva määräraha kohdistuisi kunnille suoraan nimenomaan Harrastamisen Suomen mallin mukaiseen nuorten harrastustoimintaan ehdotetussa laissa tarkemmin säädettävien edellytysten mukaisesti, on esityksen mukaisen toteuttamismallin ja toiminnan rahoittamisen valtionavustuksin katsottava olevan vaihtoehdoista tarkoituksenmukaisin.

5.2Ulkomainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Islanti

Hallitusohjelmakirjauksessa mainittu Islannin malli on yhteisnimitys toimille, joita Islannissa on 1990-luvulta lähtien toteutettu lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Varsinaisen rajatun Islannin mallin konseptista ei vallitse Islannissa selkeää yksimielisyyttä, mutta sitä on kutsuttu muun muassa laaja-alaiseksi päihde-ehkäisyn strategiaksi, joka koostuu niin yksilötason, yhteisöjen, koulun, vapaa-ajan, perheen kuin politiikan toimenpiteistä. Tutkimustulosten mukaan islantilaisten nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käyttö oli 1990-luvulla Euroopan kärkitasoa, ja tätä havaintoa pidetään Islannin mallin lähtökohtana. Järjestelmällisellä työllä tilanne on käännetty, ja islantilaiset lapset ja nuoret käyttävät nykyisin vähiten päihteitä Euroopassa. Menestykseen johtaneet toimenpiteet ovat perustuneet tutkimuksiin ja kyselyihin. Erityisesti Islannin mallin keskiössä on ollut vapaa-ajantoiminnan kehittäminen sekä yhteisöjen ja vanhempien sitouttaminen.

Yksi Islannin mallin ulottuvuus on lasten ja nuorten harrastaminen. Osana Islannin mallia valtion rahoitusta lasten urheilu-, musiikki-, tanssi- ja muiden harrastusten tukemiseksi lisättiin. Nykyään kaikille islantilaislapsille ja -nuorille tarjotaan vapaa-ajankortti. Se luo jokaiselle mahdollisuuden osallistua järjestettyyn vapaa-ajantoimintaan riippumatta lapsen perheen taloudellisesta tai sosiaalisesta taustasta. Vapaa-ajantoiminnalla pyritään kehittämään lasten kommunikaatiotaitoja, sosiaalisia taitoja, minä-kuvaa ja sosiaalista sitoutumista. Arvojen kehittäminen tapahtuu kolmijakoisesti kodin, vapaa-ajantoiminnan ja koulun välillä. Vapaa-ajantoimintaan liittyy tyypillisesti harrastamista koulupäivän jälkeen koulujen tiloissa ja paikallisten harrastuksen järjestäjien toimesta. Lisäksi lapset ja nuoret voivat osallistua esimerkiksi urheiluseuratoimintaan oman asuinpaikkansa lähellä. Tämä mahdollistaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen omassa lähiyhteisössä koulun, perheen, vertaisten ja harrastustoiminnan yhteistyönä.

Yhteisöjen ja vanhempien sitouttamisella on Islannissa keskeinen rooli lasten hyvinvoinnin edistämisessä. Käytännössä se tarkoittaa vanhempien kouluttamista, tiedottamista ja vastuuttamista. Vanhempia rohkaistaan keskustelemaan lasten ystäväpiiristä ja ajanvietosta iltaisin sekä sitoutumaan olemaan ostamatta alkoholia lapsilleen, kieltämään valvomattomien juhlien järjestämisen ja pitämään huolta myös muiden perheiden lapsista ja nuorista. Toiminta, kuten vanhempien ilta-aikaan tapahtuvat valvontakävelyt, tapahtuvat paikallistasolla, mutta toiminnan ohjaus ja kehykset on rakennettu yhteiskunnan tasolla.

12 a §Harrastamisen Suomen mallin mukainen nuorten harrastustoiminta

17 §Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus

18 §Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle

19 §Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle

20 §Valtionavustuksen myöntäminen nuorisokeskukselle

21 a §Valtionavustuksen myöntäminen nuorten harrastustoimintaan

23 §Valtionapukelpoisuuden peruuttaminen

24 §Nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen

27 §Muutoksenhaku