Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 63/2016
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan.
Lisäpöytäkirjalla täydennetään Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen määräyksiä Euroopan neuvoston kehityspankin osalta. Suomi on kehityspankin jäsen. Lisäpöytäkirjassa myönnetään kehityspankille erioikeuksia ja vapauksia, joiden hyväksyminen ja voimaansaattaminen Suomessa edellyttää eduskunnan suostumusta.
Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi tekisi varauman lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohtaan, joka koskee välitystuomioiden vahvistamista.
Lisäpöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan maaliskuussa 1963. Suomen osalta lisäpöytäkirja tulee voimaan Suomen liittymiskirjan tallettamispäivänä.
Esitys sisältää lakiehdotuksen lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana, mahdollisimman pian sen jälkeen kun Suomen liittymiskirja on talletettu.
YLEISPERUSTELUT
1Johdanto
Euroopan neuvoston kehityspankki (" Council of Europe Development Bank ", jäljempänä "kehityspankki" tai "pankki") rahoittaa hankkeita, joilla on sosiaalinen ulottuvuus. Se toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa.
Kehityspankki oli alun perin nimeltään asutusrahasto ("Euroopan neuvoston kansallisten pakolaisten ja ylimääräisen väestön asutusrahasto", " Council of Europe Resettlement Fund for National Refugees and Over population ", jäljempänä "asutusrahasto"). Asutusrahasto perustettiin Euroopan neuvoston osasopimuksella 16.4.1956. Asutusrahaston ensisijaisena päämääränä oli edesauttaa Euroopan pakolaisongelman ratkaisua toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1994 asutusrahasto muutti nimensä, jolloin siitä tuli "Euroopan neuvoston sosiaalisen kehityksen rahasto" (" Council of Europe Social Development Fund "). Vuonna 1999 rahasto muuttui pankiksi ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Euroopan neuvoston kehityspankiksi. Pankilla on 41 jäsenmaata Euroopassa. Pankki sijaitsee Pariisissa.
Nykyisin kehityspankki rahoittaa hankkeita, jotka vahvistavat Euroopan sosiaalista yhtenäisyyttä erityisesti koulutuksen, terveyden, sosiaalisen asuntotuotannon ja työllisyyden alalla. Työllisyyttä pankki tukee erityisesti lainoittamalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä mikroyrityksiä. Lainanannon erityisiä painopistealueita ovat Itä- ja Kaakkois-Euroopan maat.
Suomi liittyi kehityspankkiin (joka liittymishetkenä oli vielä asutusrahasto) 13.5.1991. Suomi on pankin jäsen 1,275 prosentin osuudella.
Pankille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista on määrätty Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen kolmannessa lisäpöytäkirjassa (jäljempänä "lisäpöytäkirja" tai "kolmas lisäpöytäkirja"). Kolmannella lisäpöytäkirjalla täydennetään Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen määräyksiä kehityspankin osalta. Yleissopimus tuli Suomen osalta voimaan 16.11.1989 (SopS 80/1989). Suomi on osapuolena myös yleissopimuksen ensimmäisessä (SopS 80/1989), toisessa (SopS 98/1989), neljännessä (SopS 98/1989), viidennessä (SopS 68/1991) ja kuudennessa (SopS 87/1998) lisäpöytäkirjassa.
Nyt hyväksyttäväksi esitettävä kolmas lisäpöytäkirja sisältää määräykset pankin oikeudellisesta asemasta, toimivaltaisista tuomioistuimista ja välimiesmenettelystä, oikeudenkäyntiin liittyvästä koskemattomuudesta, omaisuuden ja varojen loukkaamattomuudesta, takavarikoinnista ja ulosotosta, toimitilojen ja arkiston loukkaamattomuudesta, varojenkäytöstä, verovapauksista, pankin toimielinten ja niiden jäsenten sekä pankin henkilöstön erioikeuksista ja vapauksista sekä lopuksi yleiset määräykset lisäpöytäkirjan soveltamisalasta ja voimaantulosta. Lisäpöytäkirjan hyväksyminen edellyttää Suomessa eduskunnan hyväksyntää, sillä lisäpöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.
1.1Kehityspankin perussääntö
Kehityspankki on perustettu vuonna 1956 (tuolloin pankki oli vielä asutusrahasto) hyväksymällä sen perussääntö . Perussääntö on työjärjestysluonteinen asiakirja, jota päivitetään tarpeen mukaan säännöllisin väliajoin. Perussääntö hyväksyttiin 16.4.1956 Euroopan neuvoston osasopimuksena (" partial agreement "). Osasopimus ei ole valtiosopimus vaan yhteistyön erityismuoto Euroopan neuvoston sisällä. Osasopimukset ovat ohjelmaluonteisia Euroopan neuvoston toimintoja, joihin halukkaat Euroopan neuvoston jäsenmaat voivat osallistua. Osasopimuksissa määritetään toiminnan budjetti ja työskentelytavat. Kuten Euroopan neuvoston osasopimukset yleensä, Suomen liittyminen kehityspankkiin (silloiseen Euroopan asutusrahastoon) vuonna 1991 käsiteltiin kansainvälisenä hallintosopimuksena ja Suomen liittymisestä päätti siten ulkoasiainministeri (ulkoasiainministeri Paasion päätös 24.4.1991). Koska osasopimus ei ole valtiosopimus, ei perussääntöä ole ollut tarpeen saattaa voimaan Suomessa.
Toisin kuin pankin perussääntö, pankkia koskeva lisäpöytäkirja erioikeuksista ja vapauksista on valtiosopimus. Kun Suomi liittyi kehityspankkiin vuonna 1991, ei pankin perussäännössä ollut velvoitetta liittyä erioikeuksia koskevaan lisäpöytäkirjaan. Myöhemmin vuonna 1999 pankin perussääntöön on tällainen velvoite kirjattu. Pankin nykyisen perussäännön III artiklan d kohdan mukaan pankin jäseneksi tulevan valtion on perussäännön hyväksymiskirjassaan vahvistettava aikomuksensa liittyä mahdollisimman pian erioikeuksia koskevaan lisäpöytäkirjaan. Tästä pankin perussääntöön nykyisin sisältyvästä velvoitteesta johtuen Suomen hallitus pitää tarkoituksenmukaisena, että Suomi liittyisi lisäpöytäkirjaan. Euroopan neuvoston sihteeristö (kirje 19.6.2013) ja pankin johtaja (pankin kokous Berliinissä 12-13.6.2015) ovat myös kehottaneet jäsenmaita hyväksymään lisäpöytäkirjan viipymättä.
Pankin perussäännön teksti on ymmärrettävyyden parantamiseksi otettu tämän hallituksen esityksen liitteeksi, sillä pankin perussääntö on lisäpöytäkirjan erottamaton osa (lisäpöytäkirjan 1 artikla) ja lisäpöytäkirjassa on viittauksia perussääntöön. Koska perussääntö kuitenkin on jo kansallisesti hyväksytty vuonna 1991, ei eduskunnan suostumusta pyydetä perussäännölle, vaan ainoastaan lisäpöytäkirjalle.
2Nykytila
Suomi on ollut kehityspankin jäsen vuodesta 1991. Suomi ei kuitenkaan ole vielä kansallisesti hyväksynyt pankin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä lisäpöytäkirjaa. Erioikeudet ja vapaudet ovat tarpeen pankin toiminnan varmistamiseksi.
Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989) , lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988) , osakeyhtiölakiin (624/2006) , osuuskuntalakiin (421/2013) ja säätiölakiin (487/2015) .
Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä tai erioikeuksia koskevaa yleislakia. Kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tai erioikeuksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Erioikeuksia koskevia kansallisia säännöksiä on puolestaan annettu koskien lähinnä ulkomaiden edustustoja ja niiden henkilökuntaa. Tämän vuoksi kansainvälisten järjestöjen ja niiden henkilökunnan erioikeuksista ja vapauksista säädetään yleensä erikseen kunkin järjestön osalta. Tämä tehdään saattamalla erioikeuksia ja vapauksia koskeva kansainvälinen sopimus voimaan blankettilailla.
3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Lisäpöytäkirjan tarkoituksena on määritellä kehityspankin erioikeudet ja vapaudet. Se on rakenteeltaan ja sisällöltään samankaltainen kuin yleissopimus Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista (SopS 80/1989), ja yleissopimukset Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksista ja vapauksista (SopS 23 ja 24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat. Erioikeuksia ja vapauksia myönnetään paitsi pankille itselleen ja sen toimielimille, myös pankille tehtäviä suorittaville virkamiehille, sekä toimielinten kokouksiin osallistuvien valtioiden edustajille. Lisäpöytäkirjan määräyksiin sisältyvät muun muassa osittainen lainkäytöllinen koskemattomuus, vapautus etsinnästä, takavarikosta, menettämisseuraamuksesta ja muista pakkotoimenpiteistä, toimitilojen ja arkistojen loukkaamattomuus, tietyt verovapaudet sekä viestintään liittyvät helpotukset.
Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen lisäpöytäkirjalle. Esitykseen sisältyy ehdotus niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että Suomi tekisi varauman lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohtaan, joka koskee välitystuomioiden vahvistamista.
4Esityksen vaikutukset
Kehityspankin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn lisäpöytäkirjan tavoiteltuna vaikutuksena on määritellä pankille sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia pankin tehtävien riippumattoman hoitamisen kannalta.
Lisäpöytäkirja sisältää joitakin vero- ja tullivapauksia, joiden julkistaloudelliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset olisivat kuitenkin hyvin vähäisiä. Pankilla ei ole Suomessa toimipistettä eikä sellaista merkittävää toimintaa, josta olisi odotettavissa verotuloja, joten pankin verovapaudella ja tullivapauksilla ei olisi valtion- tai kunnallistalouden kannalta merkitystä. Lisäpöytäkirjan erioikeudet ja vapaudet koskisivat käytännössä hyvin rajattua henkilöpiiriä. Siinä määritellyt henkilöt asetettaisiin muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden edullisempaan asemaan. Erityisasema olisi kuitenkin rajoitettu toimintaan, joka liittyy pankin tehtävien suorittamiseen ja vastaisi muille kansainvälisissä järjestöissä toimiville henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Lisäpöytäkirjalla ei ole vaikutusta viranomaisten tehtäviin eikä organisaatioihin.
5Asian valmistelu
Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Valtiovarainministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö ovat osallistuneet valmisteluun toimialaansa koskevin osin.
Koska lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1Lisäpöytäkirjan sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
Lisäpöytäkirjan laatimisen aikaan kehityspankki oli vielä nimeltään asutusrahasto, ja siksi lisäpöytäkirjan määräyksissä viitataan asutusrahastoon. Tämän hallituksen esityksen perusteluissa lisäpöytäkirjan sisältö on kuitenkin kirjoitettu auki viittauksin kehityspankkiin.
Johdanto . Lisäpöytäkirjan johdannossa todetaan muun muassa, että osapuolet tahtovat määritellä pankin omaisuuden, varojen ja toiminnan oikeudellisen kehyksen sekä sen toimielinten ja virkamiesten oikeudellisen aseman.
I osa Perussääntö, henkilöllisyys ja oikeuskelpoisuus
1 artikla . Määräyksessä todetaan, että pankin perussääntö on lisäpöytäkirjan erottamaton osa. Lisäksi todetaan, että pankilla on oikeushenkilöllisyys ja siihen liittyvä oikeustoimikelpoisuus. Suomessa kansainvälisen järjestön oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta säädetään lailla (PeVL 38/2000 vp).
Määräyksessä todetaan myös, että pankin toimintaa, toimia ja sopimuksia säännellään lisäpöytäkirjalla, perussäännöllä ja perussäännön mukaisesti annetuilla määräyksillä. Lisäksi yksittäistapauksissa voidaan soveltaa kansallista lakia, jos pankki nimenomaisesti suostuu siihen ja jollei kyseinen laki poikkea lisäpöytäkirjasta eikä perussäännöstä.
II osa Tuomioistuimet, omaisuus, varat, toiminta
2 artikla . Artikla sisältää riidanratkaisua koskevia määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa määrätään valtion tuomioistuinten (jäljempänä " tuomioistuimen ") toimivallasta. Kohdan mukaan tuomioistuin pankin jäsenvaltiossa tai sellaisessa valtiossa, jonka alueella pankki on sopinut tai taannut lainan, voi käsitellä vaatimusta, jota esitetään pankkia vastaan, jos tuomioistuin muutoin on asiassa toimivaltainen. Suomessa yleisen tuomioistuimen toimivallasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. Erityistuomioistuinten toimivallasta säädetään niitä koskevissa erityislaeissa.
Artiklan 2 kohdassa rajoitetaan oikeutta esittää tuomioistuimessa vaatimuksia pankkia vastaan ja vastaavasti pankin oikeutta nostaa kanteita. Kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltio tai jäsenvaltion puolesta toimiva henkilö tai siltä siirtyneitä oikeuksia vaativa henkilö ei saa nostaa kannetta pankkia vastaan tuomioistuimessa eikä pankki saa vastaavasti nostaa kannetta jäsenvaltiota tai edellä mainittuja henkilöitä vastaan. Alakohdassa rajataan käytännössä pankin ja pankin jäsenvaltion väliset riitaisuudet valtion tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle.
Artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan riitoja, jotka johtuvat pankin ja sen jäsenvaltion tai tämän jäsenvaltion hyväksymän muun lainanottajan välisestä laina- tai takuusopimuksesta, ei ratkaista tuomioistuimessa, vaan ne ratkaistaan välimiesmenettelyssä kyseisessä laina- tai takuusopimuksessa määrättyä menettelyä noudattaen. Suomessa välimiesmenettelystä säädetään välimiesmenettelystä annetussa laissa (967/1992) . Lakisääteisestä välimiesmenettelystä säädetään muun muassa osakeyhtiölain (624/2006) 16 luvun 13 §:ssä, 17 luvun 13 §:ssä ja 18 luvun 3 – 10 §:ssä.
3 artikla . Artiklan 1 kohdassa määrätään, ettei pankin omaisuutta tai varoja saa niiden sijaintipaikasta ja haltijasta riippumatta takavarikoida tai ulosmitata, ellei pankkia vastaan ole annettu täytäntöönpanokelpoista tuomiota, johon ei voi enää hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin. Tuomion täytäntöönpano pankkia vastaan edellyttää näin ollen sitä, että tuomio on lainvoimainen. Pankin erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin eräiltä osin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Omaisuuden tai esineen määräämisestä takavarikkoon säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Vakuustakavarikosta ja takavarikoinnista rikosasiassa säädetään pakkokeinolain (806/2011) 6 ja 7 luvussa. Tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaressa (705/2007) .
Artiklan 2 kohdassa määrätään lisäpöytäkirjan 2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä annetun välitystuomion täytäntöönpanosta. Mainitun alakohdan soveltamisalasta johtuen taho, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on joko pankki, jäsenvaltio tai jäsenvaltion hyväksymä lainanottaja. Määräyksen mukaan välitystuomiot pannaan täytäntöön pankin jäsenvaltioiden alueella noudattaen siellä täytäntöönpanoon sovellettavaa menettelyä. Ennen täytäntöönpanoa välitystuomio on kuitenkin vahvistettava. Määräyksen mukaan välitystuomio vahvistetaan noudattaen täytäntöönpanovaltiossa tavanomaisesti noudatettavaa menettelyä. Vahvistaminen ei edellytä muita tarkistuksia kuin sen todentamista, että tuomio on aito, että se vastaa pankin lainaehtojen toimivalta- ja menettelymääräyksiä ja ettei se ole ristiriidassa kyseisessä maassa annetun lainvoimaisen tuomion kanssa. Lisäksi artiklan 2 kohdassa velvoitetaan lisäpöytäkirjan allekirjoittajia ilmoittamaan ratifioimiskirjansa tallettamisen yhteydessä Euroopan neuvoston pääsihteerin välityksellä muille lisäpöytäkirjan allekirjoittajille, mikä viranomainen on niiden kansallisen lain mukaan toimivaltainen suorittamaan vahvistamisen.
Suomen lainsäädäntö ei tunne edellä selostetun kaltaista vahvistusmenettelyä. Välitystuomion täytäntöönpano Suomessa edellyttää kuitenkin sitä, että käräjäoikeus hakemuksesta määrää sen täytäntöönpantavaksi. Suomessa annetun välitystuomion täytäntöönpanosta säädetään välimiesmenettelylain 43 – 45 §:ssä ja vieraassa valtiossa annetun välitystuomion täytäntöönpanosta lain 54 – 55 §:ssä. Suomessa sovellettavat säännökset välitystuomion täytäntöönpanosta perustuvat ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyyn New Yorkin yleissopimukseen (SopS 7 ja 8/1962). New Yorkin yleissopimus on laajalti ratifioitu (156 osapuolta). Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdassa määrätty vahvistamismenettely ei ole yhdenmukainen New Yorkin yleissopimuksen eikä siten myöskään Suomen lainsäädännön kanssa. Lisäpöytäkirjan määräyksen voimaansaattaminen edellyttäisi näin ollen kansallisen lainsäädännön muuttamista. On erittäin epätodennäköistä, että lisäpöytäkirjassa tarkoitetun välitystuomion täytäntöönpanoa tultaisiin hakemaan Suomessa. Kansallisen lainsäädännön muuttaminen ja New Yorkin yleissopimuksesta poikkeaminen silmällä pitäen sellaista tilannetta, joka ei todennäköisesti milloinkaan toteudu, ei ole tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi ehdotetaan, että Suomi tekisi lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohtaan varauman. Varauman mukaan 3 artiklan 2 kohta ei sitoisi Suomea. Tästä seuraisi, että lisäpöytäkirjassa tarkoitetut välitystuomiot – tilanteessa, jossa tällaista välitystuomiota haettaisiin täytäntöönpantavaksi Suomessa – pantaisiin täytäntöön lisäpöytäkirjassa määrätyn menettelyn sijaan noudattaen välimiesmenettelylaissa säädettyä menettelyä. Varaumassa viitattaisiin New Yorkin yleissopimukseen ja Suomen välimiesmenettelylakiin ja todettaisiin, että välitystuomion täytäntöönpanoa koskeva hakemus olisi toimitettava käräjäoikeuteen. Myös Ruotsi on tehnyt kyseiseen määräykseen varauman ja Tšekki on antanut määräystä koskevan (varaumanluonteisen) selityksen.
4 artikla . Artiklan mukaan pankin omaisuuteen ja varoihin ei saa niiden sijaintipaikasta ja haltijasta riippumatta kohdistaa etsintää, pakko-ottoa, menettämisseuraamusta, pakkolunastusta tai muita täytäntöönpanoon tai lakiin perustuvia pakkotoimia. Myös nämä erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin eräiltä osin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Pankin omaisuuden suoja pakkotoimia vastaan rajoittaa mahdollisuuksia käyttää hallintomenettelyyn, rikostutkintaan tai oikeudenkäyntiin liittyviä pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Säännöksiä etsinnästä, takavarikosta, turvaamistoimenpiteistä, ulosmittauksesta ja pakkolunastuksesta on esimerkiksi pakkokeinolaissa, oikeudenkäymiskaaressa, ulosottokaaressa, rikoslaissa (39/1889) , laissa sakon täytäntöönpanosta (672/2002) ja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977). Lisäksi erityislaeissa on säännöksiä lunastuksesta johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Valmiuslaissa (1552/2011) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen vallitessa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
Määräyksen 2 kohdan mukaan pankin toiminnassa käytettävät rakennukset ja toimitilat sekä sen arkistot ovat loukkaamattomat. Määräys poikkeaa muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta Suomen lainsäädännöstä samalla tavalla kuin artiklan 1 kohta.
5 artikla . Artikla antaa pankille oikeuden pitää hallussaan mitä tahansa valuuttaa ja pitää tilejä minkä tahansa valuutan määräisinä. Pankki voi myös vapaasti siirtää varojaan maasta toiseen tai minkä tahansa maan sisällä sekä vaihtaa mitä tahansa hallussaan olevaa valuuttaa mihin tahansa muuhun valuuttaan. Käyttäessään määräyksen mukaisia oikeuksiaan pankki ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion hallituksen sille esittämät väitteet.
Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Valmiuslaissa on kuitenkin säännöksiä valvonnasta ja sääntelystä poikkeusoloissa, mistä 5 artiklan rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat.
6 artikla . Artiklassa määrätään, että rahaston omaisuus ja varat ovat vapaat kaikenlaisista rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja maksuaikarajoituksista. Omaisuuden vapautusta pakkotoimista on selostettu edellä 2 ja 3 artiklan perusteluissa. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa.
7 artikla . Artiklan 1 kohdan mukaan pankki sekä sen varat, tulot ja muu omaisuus ovat vapaat kaikista välittömistä veroista. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että pankki on vapaa kaikista veroista, joita sen jäsenvaltioiden alueilla kannetaan sellaisiin lainoihin liittyvistä suoritteista ja toiminnoista, joista pankki sopii osoittaakseen niistä saatavan tuoton pankin tarkoituksen mukaisesti pakolaisten ja ylimääräisen väestön tarpeisiin, sekä sellaisiin lainoihin liittyvistä suoritteista tai toiminnoista, jotka pankki myöntää tai takaa pankkia koskevien määräysten mukaisesti.
Artiklan 3 kohdan mukaan pankki ei ole vapaa veroista tai maksuista, jotka ovat yksinomaan vastikkeita julkisista palveluista.
Artiklan 4 kohdan mukaan pankin jäsenvaltioiden hallitukset toteuttavat mahdollisuuksien mukaan asianmukaiset järjestelyt, joilla a) myönnetään vapautus veroista, jotka kannetaan pankin liikkeeseen laskemista joukkovelkakirjoista tai sen sopimista lainoista saatavasta korkotulosta; b) myönnetään vapautus sellaisista valmisteveroista ja veroista tai palautetaan sellaiset valmisteverot ja verot, jotka ovat osa kiinteästä tai irtaimesta omaisuudesta maksettavaa hintaa tai suoritetuista palveluista maksettavaa vastiketta, kun pankki tekee virallisiin tarkoituksiin merkittäviä tavara- tai palveluhankintoja, joiden kokonaiskuluihin sisältyy tällaisia valmisteveroja ja veroja.
Artiklan 5 kohdan mukaan pankin liikkeeseen laskemista tai takaamista arvopapereista tai joukkovelkakirjoista (tai niiden osingoista tai koroista) ei niiden haltijasta riippumatta kanneta minkäänlaista veroa, a) joka asettaa tällaisen arvopaperin tai joukkovelkakirjan eriarvoiseen asemaan muihin nähden yksinomaan sillä perusteella, että se on pankin liikkeeseen laskema tai takaama; tai b) jos tällaisen veron yksinomaisena oikeusperustana on se paikka, jossa, tai se valuutta, jonka määräisenä arvopaperi tai joukkovelkakirja lasketaan liikkeeseen, taataan, saatetaan maksettavaksi tai maksetaan, tai pankin päätoimipaikan, toimiston tai toimipaikan sijainti.
Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla. Artiklan määräykset poikkeavat voimassa olevasta veroja koskevasta lainsäädännöstä, mutta vastaavat kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.
Artiklan 4 kohdan b alakohdan säännös on linjassa arvonlisäverolain (1501/1993) säännösten kanssa. Arvonlisäverolain 72 d §:n mukaan veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville kansainvälisille järjestöille niillä rajoituksilla ja edellytyksillä, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. Verottomuuden edellytyksenä on, että sijaintivaltio on tunnustanut järjestön kansainväliseksi järjestöksi. Lain 129 b §:n mukaan Suomessa sijaitsevalle Suomen tunnustamalle kansainväliselle järjestölle palautetaan Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jos tästä on sovittu perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. Lain 94 §:n 1 momentin 23 kohdan mukaan kansainvälisen järjestön maahantuomien tavaroiden maahantuonti on verotonta niillä edellytyksillä ja rajoituksilla, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa.
Pankilla ei ole Suomessa toimipistettä. Pankki voi lainata suomalaisille lainansaajille. Tuloverolain (1992/1535) 9 §:n 2 momentin mukaan rajoitetusti verovelvollinen ei ole verovelvollinen täältä saamastaan korkotulosta, joka on maksettu ulkomaankaupassa syntyneelle tilisaamiselle, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletetuille varoille, obligaatiolle, debentuurille, muulle joukkovelkakirjalainalle taikka sellaiselle ulkomailta Suomeen otetulle lainalle, jota ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi. Näin ollen Suomesta maksettavien korkotulojen verovapaus on laaja jo kansallisen lainsäädännön nojalla.
8 artikla . Pankki on vapaa kaikista tullimaksuista sekä tuonti- ja vientikielloista ja -rajoituksista viralliseen käyttöönsä tarkoitettujen tavaroiden osalta, jollei tällaista kieltoa tai rajoitusta ole määrätty oikeusjärjestyksen perusteisiin, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä. Tällaisia vapaasti maahan tuotuja tavaroita ei kuitenkaan luovuteta millään tavoin siinä maassa, johon ne on tuotu, paitsi kyseisen maan hallituksen hyväksymissä olosuhteissa.
Tulleista tai tullittomuudesta säätäminen kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 128 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten tai toimipaikan sijaintia koskevien sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin, mukaan lukien kansainvälisten kokousten yhteydessä myönnetty tullittomuus. Asetuksen 129 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin toimitettava komissiolle tiedoksi tällaisen sopimuksen tullisäännökset. Tuonti- ja vientikieltojen ja -rajoitusten osalta voidaan todeta, että EU:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja että sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiuslain 14 §:ään.
III osa Toimielimet
9 artikla . Pankin toimielimet (johtokunta, hallintoneuvosto, johtaja, ja tarkastuslautakunta) saavat kunkin jäsenvaltion alueella virallisessa viestinnässään vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se kohtelu, jonka kyseinen jäsenvaltio myöntää muiden hallitusten diplomaattisille edustustoille (vrt. diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 27 artikla (SopS 3-5/1970)). Pankin toimielinten virallista kirjeenvaihtoa ja muuta virallista viestintää ei saa sensuroida.
Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta ja perustuslain 12 §:n 1 momentissa sananvapaudesta, johon sisältyy muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Lisäpöytäkirjan määräykset koskevat näiden perusoikeuksien käyttämistä, mutta poikkeavat niiden rajoittamista koskevista perustuslain säännöksistä. Perustuslaissa säädettyjä oikeuksia voidaan Suomessa rajoittaa esimerkiksi rikoksen esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin yhteydessä tietyin pakkokeinolain mukaisin edellytyksin.
10 artikla . Artiklan mukaan johtokunnan, hallintoneuvoston ja tarkastuslautakunnan jäsenet ovat vapaat lainkäytöstä virallisessa ominaisuudessaan ja toimivaltansa rajoissa tekemiensä tekojen osalta, mukaan lukien heidän antamansa suulliset tai kirjalliset lausunnot. Tämä vapaus säilyy heillä myös heidän toimikautensa päätyttyä. Lisäksi heille myönnetään samat vapaudet maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintimääräyksistä sekä samat valuuttaa ja matkustamista koskevat helpotukset, jotka pankin jäsenvaltiot myöntävät vastaavassa asemassa oleville pankin muiden hallitusten edustajille. Maksut, jotka heille maksetaan tehtäviensä suorittamisesta aiheutuvista välttämättömistä kuluista, ovat vapaat veroista .
Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä. Maksut, joita johtokunnan, hallintoneuvoston ja tarkastuslautakunnan jäsenille maksetaan tehtäviensä suorittamisesta aiheutuvista välittömistä kuluista, ovat vapaat verosta. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta, tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Vapaudet maahantulorajoituksista liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaisen maahantulosta, maastalähdöstä sekä oleskelusta ja työnteosta Suomessa säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004) . Suomella on edustaja pankin johtokunnassa ja hallintoneuvostossa. Määräyksen soveltamisalaa rajoittaa kuitenkin lisäpöytäkirjan 12 artikla, jonka mukaan edustaja ei voi vedota edellä mainittuihin erioikeuksiin ja vapauksiin oman valtionsa viranomaisia vastaan. Koska pankilla ei myöskään ole toimipistettä Suomessa, määräyksillä lainkäytöstä, maahantulosta ja valuutan vaihdosta ei olisi käytännössä juurikaan merkitystä Suomessa.
11 artikla . Artiklassa määrätään velvollisuudesta luopua tietyissä tilanteissa 10 artiklan mukaisista erioikeuksista ja vapauksista. Artiklassa korostetaan, että erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä 10 artiklassa tarkoitetuille henkilöille heidän henkilökohtaiseksi edukseen vaan heidän tehtäviensä riippumattoman suorittamisen varmistamiseksi. Tästä johtuen jäsenvaltiolla on paitsi oikeus myös velvollisuus pidättää edustajalleen myönnetty vapaus, jos jäsenvaltion käsityksen mukaan vapaus estäisi oikeuden toteutumisen ja jos vapaus voidaan pidättää vaikuttamatta tarkoitukseen, jota varten se on myönnetty.
12 artikla . Artiklan a kohdan mukaan edustaja ei voi vedota lisäpöytäkirjan 10 (lainkäytöllinen koskemattomuus, vapaudet maahantulorajoituksista, valuuttaa ja matkustamista koskevat helpotukset, verovapaus) ja 11 artiklan määräyksiin sen valtion viranomaisia vastaan, jonka edustajana hän toimii tai on toiminut. Artiklan b kohdan mukaan lisäpöytäkirjan 10 ja 11 artiklaa sekä 12 artiklan a kohtaa sovelletaan myös edustajien sijaisiin, neuvonantajiin, teknisiin asiantuntijoihin ja valtuuskuntien sihteereihin.
IV osa Virkamiehet
13 artikla . Artiklan mukaan pankin johtaja ja virkamiehet nauttivat Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen (SopS 80/1989) 18 artiklassa tarkoitettuja erioikeuksia ja vapauksia. Artiklassa siten myönnetään pankin johtajalle ja virkamiehille samat erioikeudet ja vapaudet kuin Euroopan neuvoston virkamiehille. Näin ollen pankin johtaja ja virkamiehet nauttivat vapautusta lainkäytöstä heidän virkamiehinä ja toimivaltansa rajoissa antamiinsa suullisiin ja kirjallisiin lausuntoihin ja suorittamiinsa tekoihin nähden. He nauttivat vapautusta verosta palkkojen ja palkkioiden osalta. Heidän puolisonsa ja elätettävänään olevat perheenjäsenensä nauttivat vapautusta maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintimääräyksistä. He nauttivat valuutan vaihtoon nähden samoja etuoikeuksia kuin vastaavassa asemassa olevat diplomaattiedustustojen virkamiehet asianomaisessa valtiossa. Heidän puolisonsa ja elätettävänään olevat perheenjäsenensä nauttivat kansainvälisen kriisin sattuessa samoja kotiuttamisetuja kuin diplomaattiedustajat. He saavat tullitta tuoda maahan huonekalunsa ja muun irtaimistonsa ryhtyessään ensimmäistä kertaa hoitamaan tehtäväänsä kyseisessä maassa ja kuljettaa ne verotta takaisin kotimaahansa.
Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä, mitä on selostettu edellä 10 artiklan perustelujen yhteydessä. Koska pankilla ei kuitenkaan ole toimipistettä Suomessa, määräyksillä lainkäytöstä, verovapaudesta, maahantulosta, valuutan vaihdosta, kotouttamiseduista ja irtaimiston tuonnista tullitta ei olisi käytännössä juurikaan merkitystä Suomessa. Artiklan verotusta koskeva määräys vapauttaa pankin johtajan ja virkamiehen pankilta saamat palkat ja palkkiot Suomen verotuksesta. Pankin maksamat palkat ja palkkiot eivät ole tuloverolain mukaan Suomesta saatua tuloa, joten ne eivät ole nykyisinkään Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle maksettuna Suomessa veronalaisia. Näiltä osin lisäpöytäkirjan hyväksyminen ei muuta nykytilaa. Suomessa yleisesti verovelvolliselle maksetut palkat ja palkkiot ovat tuloverolain mukaan veronalaisia ja nämä suoritukset vapautuvat lisäpöytäkirjan myötä Suomen verotuksesta. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 II osaston I luvussa säädetyn mukaisesti myönnetään tuontitullittomuus vakituisen asuinpaikkansa yhteisön tullialueelle kolmansista maista muuttavien luonnollisten henkilöiden tuomalle henkilökohtaiselle omaisuudelle. EU:n jäsenmaiden välillä ei tuontitulleja ole.
Edelleen 13 artiklan mukaan pankin johtaja määrää ne virkamiesten ryhmät, joihin artiklan määräyksiä sovelletaan. Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen 17 artiklassa tarkoitetut tiedoksiannot antaa neuvoston pääsihteeri sekä johtajan osalta että virkamiesten osalta. Pääsihteerillä on johtajaa kuultuaan oikeus ja velvollisuus pidättää virkamiehelle myönnetty vapaus, jos hän katsoo, että tämä vapaus estäisi oikeuden toteutumisen ja että vapaus voidaan pidättää vaikuttamatta pankin asianmukaiseen toimintaan. Pankin johtokunnalla on oikeus pidättää johtajalle myönnetty vapaus.
V osa Sopimuksen soveltaminen
14 artikla . Artiklassa määrätään, että pankin jäsenvaltioiden hallitukset sitoutuvat pyytämään sellaista valtiosääntöön perustuvaa toimivaltaa, joka voi olla tarpeen, jotta voidaan täyttää näiden valtioiden omaksumat määräysten mukaiset velvoitteet pankkia kohtaan. Ne sitoutuvat myös pyytämään tällaista toimivaltaa ajoissa pystyäkseen täyttämään sitoumukset, jotka ne ovat mahdollisesti tehneet lainanottajina tai takaajina.
15 artikla . Pankki voi tehdä jäsenvaltioiden kanssa erityisiä sopimuksia lisäpöytäkirjan määräysten yksityiskohtaisesta soveltamisesta, määräysten täydentämisestä tai 13 artiklan määräyksistä poikkeamisesta. Pankki voi tehdä myös muun valtion kuin pankin jäsenvaltion kanssa sopimuksia, joilla lisäpöytäkirjan määräysten soveltamista muutetaan kyseisen valtion osalta.
VI osa Loppumääräykset
16 – 17 artikla . Artiklat sisältävät valtiosopimuksille tyypilliset loppumääräykset. Lisäpöytäkirjan 16 artiklassa määrätään lisäpöytäkirjan ratifioimisesta, voimaantulosta ja väliaikaisesta soveltamisesta ennen lisäpöytäkirjan kansainvälistä voimaantuloa. Lisäpöytäkirjaan liittymisestä määrätään 17 artiklassa. Hallitus, joka on tullut pankin jäseneksi sen jälkeen, kun lisäpöytäkirja on allekirjoitettu, voi liittyä lisäpöytäkirjaan tallettamalla liittymiskirjan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Liittyminen tulee voimaan liittymiskirjan tallettamispäivänä.
2Lakiehdotuksen perustelut
Perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska lisäpöytäkirjan vuoksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi.
1 §.
Säännöksellä saatettaisiin voimaan lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.
2 §.
Lisäpöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
3Voimaantulo
Lisäpöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 15.3.1963. Suomen osalta lisäpöytäkirja tulee voimaan Suomen liittymiskirjan tallettamispäivänä (lisäpöytäkirjan 17 artikla). Voimaansaattamislaki esitetään tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana, mahdollisimman pian sen jälkeen kun Suomen liittymiskirja on talletettu.
4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).
Ennen perustuslain voimaantuloa Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamislain (386/58), ns. "YK-valtuuslaki", perusteella on kansainvälisille järjestöille ja niiden henkilöstölle myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia koskevia sopimuksia voitu saattaa voimaan asetuksella, siltä osin kuin ne on katsottu kuuluvan YK:n privilegiosopimuksen piiriin. Tästä syystä EN erioikeusyleissopimus ja sekä sen lisäpöytäkirjat on aiemmin voitu saattaa voimaan asetuksella (SopS 80/1989, SopS 98/1989; SopS 68/1991; SopS 87/1998). Perustuslain voimaantulon jälkeen perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että kyseinen laki ei täytä perustuslain 80 §:ssä asetettuja tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia, minkä vuoksi Suomessa lain tasolla säädettyjä erioikeuksia ja vapauksia koskeva sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan (PeVL 38/2000 vp ja PeVL 49/2001 vp) ja edellyttää siten perustuslain 94 §:n mukaisesti eduskunnan suostumusta.
Lisäpöytäkirjan erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset koskevat lähinnä omaisuuden, varojen, tilojen ja arkistojen loukkaamattomuutta, verovapauksia, tullittomuutta, maahantulohelpotuksia ja lainkäyttövapautuksia. Tällaisia määräyksiä sisältyy sopimuksen 3, 4 ja 6 artiklaan (omaisuuden, varojen, tilojen ja arkistojen loukkaamattomuus), 5 artiklaan (rahaliikennettä koskeva vapautus), 7 ja 8 artiklaan (verotus), 9 – 12 artiklaan (toimielimille ja niissä toimiville edustajille myönnettävät erioikeudet ja vapaudet) ja 13 artiklaan (pankin johtajalle ja virkamiehille myönnettävät erioikeudet ja vapaudet).
Lisäksi lisäpöytäkirjan 1 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään pankin oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta, mistä Suomessa säädetään lailla (PeVL 38/2000 vp. Ks. myös edellä jakso "Nykytila"). Myös lisäpöytäkirjan 2 ja 3 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, sillä tuomioistuimen toimivallasta, välimiesmenettelystä sekä välitystuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Suomessa lailla. Eduskunnan suostumusta edellyttää myös 3 artiklan 2 kohtaan esitettävä varauma.
4.2Käsittelyjärjestys
Lisäpöytäkirjan ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lisäpöytäkirja voidaan näin ollen hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että
eduskunta hyväksyisi Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehtyyn yleissopimukseen (SopS 80/1989) Strasbourgissa 6 päivänä maaliskuuta 1959 tehdyn kolmannen lisäpöytäkirjan ja
että eduskunta hyväksyisi tehtäväksi seuraavan sisältöisen varauman: Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohta ei sido Suomea. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanon. Välitystuomiot pannaan täytäntöön välimiesmenettelylain (967/1992) 54 ja 55 §:n mukaisesti, mikä perustuu ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn New Yorkin yleissopimuksen määräyksiin. Lainsäädäntö soveltuu lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin välitystuomioihin. Välitystuomion täytäntöönpanoa koskeva hakemus toimitetaan käräjäoikeudelle.
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehtyyn yleissopimukseen (SopS 80/1989) Strasbourgissa 6 päivänä maaliskuuta 1959 tehdyn kolmannen lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §
Lisäpöytäkirjan muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 2016
PääministeriJuha SipiläUlkoasiainministeriTimo Soini
Sopimusteksti
EUROOPAN NEUVOSTON ERIOIKEUKSISTA JA VAPAUKSISTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN KOLMAS LISÄPÖYTÄKIRJA | THIRD PROTOCOL TO THE GENERAL AGREEMENT ON PRIVILEGES AND IMMUNITIES OF THE COUNCIL OF EUROPE |
I osa
Perussääntö, henkilöllisyys ja oikeuskelpoisuus |
Part I
Articles of Agreement, personality, capacity |
II osa
Tuomioistuimet, omaisuus, varat, toiminta |
Part II
Courts, property, assets, operations |
|
Article 3
|
|
Article 4
|
III osa
Toimielimet |
Part III
Organs |
IV osa
Virkamiehet |
Part IV
Officials |
V osa
Sopimuksen soveltaminen |
Part V
Application of the Agreement |
VI osa
Loppumääräykset |
Part VI
Final clauses |
Liite
Euroopan neuvoston kehityspankin perussääntö
Päivitetty versio marraskuu 20141 artikla
Pankin perustaminen
Perustetaan Euroopan neuvoston kehityspankki (jäljempänä "pankki").Pankki perustetaan Euroopan neuvoston yhteyteen, ja siten Euroopan neuvostolla on ylin määräysvalta pankkiin nähden.
| Council of Europe Development Bank Articles of Agreement
Edition updated in November 2014Article I
Establishment of the Bank
A Council of Europe Development Bank (hereinafter called "the Bank") shall be established. The Bank shall be attached to the Council of Europe and administered under its supreme authority. Article II
Purpose
a. The primary purpose of the Bank is to help in solving the social problems with which European countries are or may be faced as a result of the presence of refugees, displaced persons or migrants consequent upon movements of refugees or other forced movements of populations and as a result of the presence of victims of natural or ecological disasters. The investment projects to which the Bank contributes may be intended either to help such people in the country in which they find themselves or to enable them to return to their countries of origin when the conditions for return are met or, where applicable, to settle in another host country. These projects must be approved by a Member of the Bank.
|
4 artikla
Jäsenten velvoitteet
1 kohta
Osallistumistodistukset
Pankki laskee liikkeeseen jäsentensä merkittäväksi osallistumistodistuksia, jotka ovat euromääräisiä (EUR). Kunkin osallistumistodistuksen nimellisarvo on yhtä suuri, EUR 1000. Jäsenet maksavat merkintänsä euroina.
|
Article IV
Obligations of Members
Section 1
Participating certificates
The Bank shall issue for subscription by its Members participating certificates, expressed in terms of euros (EUR). Each certificate shall have the same nominal value of EUR 1,000. Members shall pay their subscriptions in euros.
|
9 artikla
Johtokunta
1 kohta
|
Article IX
Governing Board
Section 1
|
11 artikla
Johtaja
1 kohta
Johtajan tehtävät
a. Johtaja toimii pankin oikeudellisena edustajana. Hän on pankin operatiivisten toimintojen päällikkö ja johtaa pankin päivittäistä toimintaa hallintoneuvoston ohjauksessa. Johtaja ei sovi perussäännön 5 ja 7 artiklan mukaisista rahallisista velvoitteista ilman hallintoneuvoston valtuutusta. Hallintoneuvoston yleisessä valvonnassa hän vastaa pankin operatiivisten toimintojen järjestämisestä sekä pankin henkilöstön nimittämisestä ja erottamisesta hallintoneuvoston hyväksymien määräysten mukaisesti.
|
Article XI
Governor
Section 1
Functions of the Governor |
PERUSSÄÄNNÖN TAULUKKO MERKITTYJEN OSALLISTUMISTODISTUSTEN PROSENTTIJAKAUMASTA PANKIN JÄSENTEN KESKEN
(muutettu seuraavien liittymisten perusteella: Bulgaria (28.5.1994), Slovenia (1.2.1994), Liettua (8.1.1996), Romania (5.3.1996), Kroatia (24.6.1997), "entisen Jugoslavian Makedonian tasavalta" (15.12.1997), Unkari (10.3.1998), Viro (1.4.1998), Moldovan tasavalta (4.5.1998), Puola (17.8.1998), Latvia (14.9.1998), Slovakian tasavalta (22.12.1998), Tšekin tasavalta (12.2.1999), Albania (24.6.1999), Bosnia ja Hertsegovina (18.12.2003), Serbia (23.4.2004), Irlanti (30.11.2004), Georgia (10.1.2007), Montenegro (19.11.2007) ja Kosovo (4.11.2013).

TABLE APPENDED TO THE ARTICLES OF AGREEMENT SHOWING THE PERCENTAGE APPORTIONMENT AMONG MEMBERS OF THE BANK OF THE PARTICIPATING CERTIFICATES SUBSCRIBED
(with amendments reflecting the accession of Bulgaria (28.05.94), Slovenia (1.02.94), Lithuania (8.01.96), Romania (5.03.96), Croatia (24.06.97), “the former Yugoslav Republic of Macedonia” (15.12.97), Hungary (10.03.98), Estonia (1.04.98), Republic of Moldova (4.05.98), Poland (17.08.98), Latvia (14.09.98), Slovak Republic (22.12.98), Czech Republic (12.02.99), Albania (24.06.99), Bosnia and Herzegovina (18.12.2003), Serbia (23.04.2004), Ireland (30.11.2004), Georgia (10.01.2007), Montenegro (19.11.2007) and Kosovo (04.11.2013)
