HE 203/2016

1Nykytila

2Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön 8 päivänä joulukuuta 2015 annettu neuvoston direktiivi 2015/2376/EU direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla.

Direktiivi ehdotetaan implementoitavaksi käyttämällä valtiosopimusten voimaansaattamisessa käytettyä niin sanottua sekamuotoisen voimaansaattamislain kaltaista sekamuotoista täytäntöönpanolakia. Blankettimuotoisen täytäntöönpanosäännöksen mukaan direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset olisivat Suomessa lakina noudatettavia. Tämän täytäntöönpanosäännöksen lisäksi lakiehdotus sisältää ainoastaan direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanon ja soveltamisen kannalta tarpeelliset soveltamisalaa ja yhteistyömuotoja koskevat säännökset.

Direktiivillä otetaan EU-jäsenvaltioiden välillä käyttöön ennakkohinnoittelusopimuksia ja rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä koskeva pakollinen automaattinen tiedonvaihto.

3Esityksen vaikutukset

Esitys laajentaa veroasioita koskevan tiedonvaihdon ennakkohinnoittelusopimuksiin ja rajatylittäviä tilanteita varten annettaviin ennakkopäätöksiin.

Tiedonvaihto tapahtuu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Vaihdettavat tiedot ovat selvitettävissä Verohallinnon ja muutoksenhakuinstanssien antamista ennakkopäätöksistä ja Verohallinnon tekemistä ennakkohinnoittelusopimuksista. Tiedonvaihto ei aiheuta lisäkustannuksia verovelvollisille, joita voivat direktiiviä sovellettaessa olla vain yritykset.

Tällaisia ennakkoratkaisuja annetaan Suomessa vuosittain ainakin noin 200. Ne ovat sisällöltään tapauskohtaisia, joten esityksen verotuottoja ja -kuluja, samoin kuin henkilöstöä koskevia vaikutuksia, ei voida ennalta tarkasti arvioida. Sitä, kuinka paljon tällaisia ratkaisuja lähetetään muista jäsenmaista Suomeen, ei ole mahdollista arvioida.

4Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.

1Direktiivin sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava automaattista tietojenvaihtoa käyttäen kaikkien muiden jäsenvaltioiden vastaaville viranomaisille ja komissiolle, jos rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös tai ennakkohinnoittelusopimus on annettu tai sitä on muutettu tai se on uudistettu vuoden 2016 joulukuun 31 päivän jälkeen ja eräissä tapauksissa ajanjaksona, joka alkaa viisi vuotta ennen 1 päivää tammikuuta 2017.

Direktiivi 2015/2376 ei määrittele, mitä veroja uusi tiedonvaihtovelvollisuus koskee. Ennakkohinnoittelusopimus voi kuitenkin koskea vain tuloveroa, ja määritelmien ja käytettyjen termien perusteella on selvää, että silloinkin kun kyseessä ovat rajat ylittäviin tilanteisiin annettavat ennakkopäätökset, direktiiviä on tarkoitus soveltaa vain tuloveroa koskeviin päätöksiin.

1 artiklan 1 a ja 1 b kohta. Automaattisen tiedonvaihdon määritelmää virka-apudirektiivin 3 artiklan 9 kohdassa muutetaan lisäämällä viittaus 8a artiklaan, joka koskee tiedonvaihtoa ennakkopäätöksistä (1a kohta).

Virka-apudirektiivin 3 artiklaan (Määritelmät) lisätään kohdat 14—17, jotka määrittelevät eräät ennakkopäätöksiä ja -hinnoittelusopimuksia koskevat ilmaisut. Rajatylittävää tilannetta varten annettu ennakkopäätös on (14 kohta) sopimus, tiedonanto tai muu asiakirja tai toimi (myös verotarkastuksen yhteydessä annettuna, muutettuna tai uudistettuna), jolla on sama vaikutus, jos a) sen antaa (uudistaminen ja muuttaminen aina mukaan lukien) jäsenvaltion keskushallinto, veroviranomainen tai alueellinen tai hallinnollinen yksikkö tai niiden puolesta toimiva taho, myös paikallisviranomainen, riippumatta siitä, käytetäänkö sitä todella, b) se annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle ja niillä on oikeus vedota siihen, c) se koskee sellaisen oikeudellisen tai hallinnollisen säännöksen tulkintaa tai soveltamista, joka koskee jäsenvaltion tai sen alueellisten tai hallinnollisten yksiköiden (tai paikallisviranomaisten) verotukseen liittyvien kansallisten lakien hallinnointia tai täytäntöönpanoa, d) se liittyy rajatylittävään liiketoimeen tai siihen, luoko henkilön toisella lainkäyttöalueella harjoittama toiminta kiinteän toimipaikan, ja e) se tehdään ennen liiketoimia tai toisella lainkäyttöalueella harjoitettua kiinteän toimipaikan mahdollisesti luovaa toimintaa taikka ennen sellaisen veroilmoituksen jättämistä, joka kattaa ajanjakson, jonka aikana liiketoimi tai liiketoimien sarja tapahtuu. Esimerkkejä ovat investoinnit, tavaroiden, palvelujen tai rahoituksen tarjoaminen taikka aineellisen tai aineettoman omaisuuden käyttö. Liiketoimen ei tarvitse koskea suoraan henkilöä, joka vastaanottaa rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen (14 kohta).

Alakohdan b) mainitsema oikeus vedota sopimukseen tms. voi edellyttää sopimuksen tms. lopullisuutta kuten esimerkiksi lainvoimaisuutta.

Rajatylittävä liiketoimi on 14 kohtaa sovellettaessa a) liiketoimi tai niiden sarja, jossa kaikkien liiketoimen tai niiden sarjan osapuolten verotuksellinen kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, joka antaa rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen, b) jonkin liiketoimen tai niiden sarjan osapuolen verotuksellinen kotipaikka on samanaikaisesti useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella, c) yksi liiketoimen tai niiden sarjan osapuolista harjoittaa liiketoimintaa toisella lainkäyttöalueella kiinteän toimipaikan välityksellä ja kyseinen liiketoimi tai niiden sarja on osa kiinteän toimipaikan liiketoimintaa tai koko liiketoiminta, jolloin rajatylittävään liiketoimeen tai sarjaan kuuluvat myös järjestelyt, jotka henkilö tekee toisella lainkäyttöalueella kiinteästä toimipaikasta harjoittamansa liiketoiminnan osalta, tai d) näillä liiketoimilla tai liiketoimien sarjalla on rajatylittävä vaikutus (kohta 16).

Ennakkohinnoittelusopimuksen määritelmä (15 kohta) on ennakkopäätöksen määritelmään nähden a kohdan osalta samanlainen sillä erotuksella, että ennakkohinnoittelusopimuksen antaa yhden tai useamman (bilateraalit ja multilateraalit siirtohinnoittelusopimukset) jäsenvaltion keskushallinto tai muu edellä a kohdassa mainittu viranomainen, b kohdan osalta täysin samanlainen, ja muutoin erilainen, kun määritelmän kolmannen eli c kohdan mukaan ennakkohinnoittelusopimus määrittelee ennen etuyhteydessä keskenään olevien yritysten rajatylittäviä liiketoimia asianmukaiset perusteet niiden siirtohinnoittelun määrittämiseksi tai määrittelee voiton kohdentumisen kiinteille toimipaikoille. Etuyhteys on olemassa, kun yksi yritys osallistuu suoraan tai välillisesti toisen yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan tai jos samat henkilöt suoraan tai välillisesti osallistuvat yritysten johtamiseen, valvontaan tai pääomaan. Siirtohinnat ovat hintoja, joilla yritys siirtää fyysisiä tavaroita ja aineetonta omaisuutta tai tarjoaa palveluja siihen etuyhteydessä oleville yrityksille. Rajatylittävä liiketoimi on liiketoimi tai niiden sarja, jossa on mukana etuyhteydessä keskenään olevia yrityksiä, joista kaikkien verotuksellinen kotipaikka ei ole yhdellä ainoalla lainkäyttöalueella, tai liiketoimi tai niiden sarjaa, jolla on rajatylittävä vaikutus (kohta 16). Sovellettaessa 15 ja 16 kohtaa yrityksellä tarkoitetaan kaikkia liiketoiminnan harjoittamisen muotoja (kohta 17).

1 artiklan 3 kohta. Direktiiviin lisätään 8 a artikla, Rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala ja ehdot, ja 8 b artikla, Automaattista tietojenvaihtoa koskevat tilastot.

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on (1 kohta) ilmoitettava (automaattisella tiedonvaihdolla) kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle, jos rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös tai ennakkohinnoittelusopimus on annettu 31 päivän joulukuuta 2016 jälkeen. Tämä koskee (2 kohta) myös samanlaisia ennakkopäätöksiä ja -hinnoittelusopimuksia, jotka on annettu ajanjaksona, joka alkaa viisi vuotta ennen 1 päivää tammikuuta 2017 eli 1 päivästä tammikuuta 2012 aina 31 päivään joulukuuta 2016 asti. Jos päätös on silloin annettu 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana, tiedot pitää toimittaa vain jos ne olivat voimassa 1 päivänä tammikuuta 2014. Jos ennakkopäätös tai -hinnoittelusopimus on annettu 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana, tiedot on toimitettava niiden voimassaolosta riippumatta.

Kohdassa 2 tarkoitetun tietojen toimittamisen ulkopuolelle voidaan jättää tiedot niistä ennen 1 päivää huhtikuuta 2016 annetuista ennakkopäätöksistä ja -hinnoittelusopimuksista, jotka annetaan yksittäisille henkilöille tai henkilöiden ryhmille, pois lukien ne, jotka harjoittavat pääasiassa rahoitus- tai sijoitustoimintaa, joiden konserninlaajuinen vuosiliikevaihto, määriteltynä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta) 2 artiklan 5 kohdassa, on alle 40 000 000 euroa (tai vastaava määrä muussa valuutassa) verovuonna, joka edeltää päätösten taikka sopimusten antamispäivää (2 kohta).

Kolmansien maiden kanssa tehdyt kahden- ja monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset eivät kuulu 8 a artiklan mukaisen tiedonvaihdon soveltamisalaan, jos se kansainvälinen verosopimus, jonka perusteella ennakkohinnoittelusopimus neuvoteltiin, ei salli tietojen paljastamista kolmansille (3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke). Tietoja tällaisista ennakkohinnoittelusopimuksista vaihdetaan 9 artiklan (Oma-aloitteinen tietojenvaihto) mukaisesti, jos ennakkohinnoittelusopimuksen neuvottelemisen perustana ollut kansainvälinen verosopimus sallii tietojen paljastamisen ja kolmannen maan toimivaltainen viranomainen antaa luvan siihen (3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke). Jos tällainen ennakkohinnoittelusopimus jää tiedonvaihdon ulkopuolelle 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, 8 a artiklan 6 kohdassa yksilöityjä tietoja, joihin viitataan siinä pyynnössä, joka johti kahden- tai monenvälisen ennakkohinnoittelusopimuksen antamiseen, vaihdetaan kuitenkin 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Kohtia 1 ja 2 ei sovelleta, jos rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös koskee yksinomaan yhden tai useamman luonnollisen henkilön verotusta (4 kohta).

Määräaika on vuoden 2016 joulukuun 31 päivän jälkeen vaihdettaville tiedoille (8 a artiklan 1 kohta) kolme kuukautta sen (ei ensimmäisen vuosipuoliskon, kuten direktiivin suomennos määrää) kalenterivuosipuoliskon päättymisestä, jolla kyseinen ennakkopäätös taikka hinnoittelusopimus annettiin, ja aiemmille tiedoille (8 a artiklan 2 kohta) ennen 1 päivää tammikuuta 2018 (5 kohta).

Toimitettavia tietoja ovat henkilön tunnistetiedot ja tarvittaessa henkilöiden ryhmä, johon se kuuluu (a alakohta), tiivistelmä ennakkopäätöksen tai -hinnoittelusopimuksen sisällöstä, mukaan lukien sellainen yleiskuvaus olennaisesta liiketoiminnasta tai olennaisista liiketoimista tai niiden sarjasta, joka ei johda liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn paljastamiseen tai sellaisten tietojen paljastamiseen, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä (b alakohta), päivät, jolloin ennakkopäätös tai -hinnoittelusopimus annettu (c alakohta), annettavan ennakkopäätöksen taikka -hinnoittelusopimuksen voimassaolon alkamis- (d alakohta) ja päättymispäivä (e alakohta), jos se mainitaan, ennakkopäätöksen tai hinnoittelusopimuksen tyyppi (f alakohta), ennakkopäätöksen tai -hinnoittelusopimuksen liiketoimen tai niiden sarjan määrä, jos tällaiseen määrään viitataan tällaisessa päätöksessä tai hinnoittelusopimuksessa (g alakohta), ennakkohinnoittelusopimuksen osalta siirtohinnan (-oittelun) määrittämisessä käytettyjen perusteiden kuvaus (h alakohta) ja siinä käytetyn menetelmän yksilöinti (i alakohta), niiden muiden jäsenvaltioiden (j alakohta) ja niiden muissa jäsenvaltioissa olevien mahdollisten henkilöiden (k alakohta) yksilöinti, joita ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus todennäköisesti koskee (ilmoittaen, mihin jäsenvaltioihin kyseiset henkilöt liittyvät), ja (l alakohta) maininta siitä, perustuvatko toimitetut tiedot ennakkopäätökseen tai -hinnoittelusopimukseen vai 8 a artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön eli pyyntöön, joka johti kahden- tai monenvälisen ennakkohinnoittelusopimuksen antamiseen kolmannen maan kanssa (6 kohta). Alakohdissa a, b, h ja k määriteltyjä tietoja ei toimiteta komissiolle (8 kohta). Alakohdassa j yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä tiedot antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle vahvistus tietojen vastaanottamisesta viipymättä ja joka tapauksessa seitsemän työpäivän kuluessa, siihen asti kun 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu rekisteri on toiminnassa (9 kohta).

Jäsenvaltiot voivat pyytää lisätietoja ja myös ennakkopäätöksen tai -hinnoittelusopimuksen koko tekstin.

Artikla 8 b koskee jäsenvaltioiden velvollisuutta toimittaa komissiolle vuositilastot automaattisesta tietojenvaihdosta (1 kohta) ja komission velvollisuutta antaa kertomus ja mahdollisia siihen liittyviä ehdotuksia neuvostolle, joka voi arvioida mahdollisuutta lisätä automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja toimivuutta ja mahdollisuutta nostaa sen tasoa (2 kohta). Vastaavat säännökset 8 artiklan 4 ja 5 kohdassa kumotaan.

1 artiklan 4 kohta. Artiklaan 20 lisätään 5 kohta, joka koskee vakiomuotoisen lomakkeen ja kielijärjestelyjen hyväksymistä.

1 artiklan 5 kohta. Artiklan 21 3 kohta korvataan uudella salassapitoa koskevalla määräyksellä (1 kohta), jonka mukaan tiedot voivat olla komission turvallisuusjärjestelyt hyväksyvän viranomaisen asianmukaisesti valtuuttamien henkilöiden käytettävissä vain sikäli kuin 5 kohdassa tarkoitetun rekisterin ja CCN-verkon huolto, ylläpito ja kehittäminen sitä edellyttävät.

Artiklaan 21 lisätään uusi 5 kohta, jonka mukaan komissio kehittää 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä verotusalan hallinnollista yhteistyötä varten jäsenvaltioiden turvallisen keskusrekisterin, johon 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan toimitettavat (eli ennakkotietoja ja hinnoittelusopimuksia koskevat) tiedot kirjataan kohtien mukaisen automaattisen tiedonvaihdon toteuttamiseksi, ja antaa teknistä ja logistista tukea. Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy rekisterin tietoihin, samoin komissiolla, 8 a artiklan 8 kohdassa asetetuin rajoituksin. Ennen rekisterin käyttöönottoa 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen tiedonvaihto toteutetaan 21 artiklan 1 kohtaa ja sovellettavia käytännön järjestelyjä noudattaen.

1 artiklan 6 kohta. Artiklan 23 3 kohta korvataan uudella säännöksellä, jonka mukaan jäsenvaltion pitää vuosittain toimittaa komissiolle arviointi 8 ja 8 a artiklassa tarkoitetun automaattisen tiedonvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista.

Salassapitoa ja luottamuksellisuutta koskevat artiklan 23 5 ja 6 kohta kumotaan.

1 artiklan 7 kohta. Virka-apudirektiiviin lisätään uusi tietojen luottamuksellisuutta koskeva 23 a artikla, jonka 1 kohdan mukaan komission tulee pitää sille direktiivin mukaan toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin viranomaisiin sovellettavien säännösten mukaisesti. Tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen määrittämiseen, noudattavatko jäsenvaltiot direktiiviä ja missä määrin näin tapahtuu. Kohdan 2 mukaan jäsenvaltion komissiolle 23 artiklan mukaan toimittamia tietoja ja kaikkia komission niitä käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus ja niihin sovelletaan tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön samanlaisille tiedoille antamaa suojaa (ensimmäinen alakohta). Jäsenvaltiot voivat käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kertomuksia ja asiakirjoja vain analyysitarkoituksiin, eikä niitä saa julkistaa tai saattaa minkään muun henkilön tai elimen saataville ilman komission nimenomaista lupaa (toinen alakohta).

1 artiklan 8 kohta. Artiklaan 25 artiklaan lisätään 1 a kohta, jonka mukaan kun unionin toimielimet ja muut elimet käsittelevät henkilötietoja direktiivin nojalla, sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta). Direktiivin asianmukaiseksi soveltamiseksi on kuitenkin rajoitettava asetuksen 45/2001 11 artiklassa, 12 artiklan 1 kohdassa sekä 13—17 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa siinä määrin kuin se on tarpeen mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi.

2Lakiehdotusten perustelut

3Voimaantulo

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Sen vuoksi ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

4Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotetaan direktiivi 2015/2376 täytäntöönpantavaksi käyttämällä valtiosopimusten voimaansaattamisessa käytettyä niin sanotun sekamuotoisen voimaansaattamislain kaltaista sekamuotoista täytäntöönpanolakia. Blankettimuotoisen täytäntöönpanosäännöksen mukaan direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset olisivat Suomessa lakina voimassa. Lakiehdotus sisältää blankettisäännöksen lisäksi direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanon ja soveltamisen kannalta tarpeellisia asiasisältöisiä säännöksiä.

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että muun muassa yleiset vaatimukset perusoikeuksia koskevan sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta samoin kuin hyvästä lainkirjoittamistavasta edellyttävät Euroopan unionin säädösten sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön pääsääntöisesti EU-säädösten asiasisältöä vastaavilla kansallisilla säännöksillä. Valiokunta ei ole kuitenkaan nähnyt valtiosääntöoikeudellista estettä ehdotetunkaltaiselle sekamuotoiselle täytäntöönpanotekniikalle silloin kun kyse on ollut puitepäätösten täytäntöönpanosta (PeVL 18/2003 vp, PeVL 50/2006 vp ja PeVL 23/2007 vp). Puitepäätösten sekamuotoisen täytäntöönpanosääntelyn on niin ikään täytettävä täytäntöönpanosääntelylle asetetut edellä mainitut yleiset vaatimukset (PeVL 50/2006 vp ja PeVL 23/2007 vp).

Puitepäätökset muistuttavat lainsäädännön harmonisointinormeina direktiivejä (PeVL 10/1998 vp). Molemmat säädökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. Säädöstyyppien yhtäläisyyksien vuoksi sekamuotoisen täytäntöönpanotekniikan käytölle kyseessä olevan direktiivin täytäntöönpanossa ei ole estettä.

Direktiivi on perusteltua panna täytäntöön sekamuotoisella täytäntöönpanolailla. Direktiivin säännösten voidaan katsoa olevan siinä määrin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, että niiden voidaan katsoa täyttävän täytäntöönpanosääntelylle asetettavat yleiset vaatimukset. Direktiivissä säännellään vain jäsenvaltioiden viranomaisten välistä toimintaa, ja viranomaisten voitaneen olettaa tuntevan kyseessä olevat säännökset hyvin. Myös aikaisempi muutosdirektiivi on pantu täytäntöön vastaavalla tavalla ( HE 129/2015 vp ). Lakiehdotus ei sisällä perustuslain kannalta ongelmallisia säännöksiä. Ehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU, jäljempänä virka-apudirektiivi , sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset ovat lakina noudatettavia, jollei tästä laista muuta johdu.

Tämän lain ja virka-apudirektiivin mukaisesti:

Yhteistyö käsittää:

Hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, tarkoitetun raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on annettava Verohallinnolle direktiivin soveltamista varten tarpeelliset tiedot. Raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on noudatettava direktiivissä ja sen liitteen I jaksoissa I—IX ja liitteessä II raportoiville suomalaisille finanssilaitoksille asetettuja velvoitteita ja niissä säädettyä huolellisuusmenettelyä raportoitavien tilien tunnistamisessa.

Lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle tuloverolain 33 d §:n 4 momentissa tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä tarkoitettua yhteisöä vastaavalle yhteisölle ja joka olisi verovapaa kyseisten säännösten mukaan, jos osinko maksettaisiin kotimaiselle yhteisölle. Lähdeveroa ei ole suoritettava myöskään yhteisön saamasta osuuskunnan maksamasta tuloverolain 33 e §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 d §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä, eikä tuloverolain 33 a, 33 b ja 33 f §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a ja 6 d §:ssä tarkoitetusta vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona tai ylijäämänä pidettävästä varojenjaosta, kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamasta voitto-osuudesta ja korosta eikä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamasta takuupääoman korosta. Verovapauden edellytyksenä on, että yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota. Lisäksi edellytyksenä on, että lähdeveroa ei osingonsaajan selvityksen mukaan tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen perusteella.

Verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotetaan:

Tätä lakia ei sovelleta ulkomaiseen yhteisöön, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa tai 2 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa valtiossa, jos hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, koskee kyseistä valtiota tai kyseisen valtion kanssa on sovittu viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa, joka yhdessä sopimusvaltioiden sisäisen lainsäädännön kanssa mahdollistaa tämän lain soveltamisen kannalta riittävän tietojenvaihdon. Lisäksi edellytyksenä on, että yhteisö on todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.