24.2.2012 | Hallituksen esitykset

Hallituksen esitys Eduskunnalle yhteisestä hankintamenettelystä huutokauppatarkkailijan nimeämiseksi tehdyn sopimuksen ja yhteisestä hankintamenettelystä yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi sekä laeiksi niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Hallinnonala: Työ- ja elinkeinoministeriö
Antopäivä: 24.2.2012
Esityksen teksti: Suomi
Käsittelyn tila: Käsitelty
Käsittelytiedot: Eduskunta.fi 7/2012

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välillä tehdyt sopimukset yhteisistä hankintamenettelyistä yhteisen huutokauppatarkkailijan ja yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi. Sopimusten tarkoituksena on määrittää yhteisen huutokauppatarkkailijan ja yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi tehtävien yhteisten hankintamenettelyjen keskeiset suuntaviivat. Lisäksi sopimukset määrittävät yhteishankintamenettelyjen toteuttamiseen osallistuvat toimijat ja niiden tehtävät.

Sopimukset tulevat voimaan 14 päivän kuluttua siitä, kun komissio on vastaanottanut allekirjoitetut sopimuskappaleet vähintään neljältätoista jäsenvaltiolta ja yhdeksäs jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että se on joko saattanut kansalliset voimaansaattamistoimensa loppuun tai että kansallisia voimaansaattamistoimia ei kyseisessä jäsenvaltiossa tarvita. Sopimukset tulisivat Suomea sitoviksi 14 päivää sen jälkeen, kun Suomi on ilmoittanut saattaneensa kansalliset voimaansaattamistoimensa loppuun. Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiseksi on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimusten kanssa.

YLEISPERUSTELUT

1Johdanto

Joulukuussa 2008 hyväksyttiin osana Euroopan unionin ns. ilmasto- ja energiapakettia direktiivi 2009/29/EU päästökauppadirektiivin 2003/87/EY muuttamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi). Tuolloin hyväksytyt päästökauppadirektiivin muutokset koskevat päästökauppakautta 2013—2020 ja sen jälkeistä aikaa. Päästökauppakausi 2013—2020 eroaa monelta osin merkittävästi aiemmista päästökauppakausista. Yksi keskeisimmistä uudistuksista on päästöoikeuksien laajamittaisen huutokaupan aloittaminen. Siinä missä kaudella 2008—2012 jäsenvaltiosta riippuen 90—100 prosenttia päästöoikeuksista on jaettu päästökaupan toiminnanharjoittajille ilmaiseksi, kolmannen päästökauppakauden aikana yli puolet päästöoikeuksista on tarkoitus myydä huutokauppaamalla päästökaupan toiminnanharjoittajille ja muille markkinatoimijoille. Komission arvion mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä on vuodesta 2013 alkaen noin miljardi päästöoikeutta vuodessa, mistä Suomen osuus on noin 1,64 prosenttia. Huutokaupan tulot jaetaan jäsenvaltioille niiden huutokauppaamien päästöoikeuksien suhteessa.

Laki lentoliikenteen päästökaupasta (34/2010) tuli Suomessa voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010. Lailla pantiin täytäntöön direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY. Euroopan unionin lentoasemilta lähtevät ja niille saapuvat lennot tulevat päästökaupan piiriin vuoden 2012 alussa. Euroopan lentoliikenteessä alkaa silloin ensimmäinen, vuoden kestävä päästökauppakausi. Toinen lentoliikenteen päästökauppakausi kattaa vuodet 2013—2020. Ilma-alusten käyttäjille myönnettävistä lentoliikenteen päästöoikeuksista jaetaan maksutta 85 prosenttia lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Jäljelle jäävät 15 prosenttia lentoliikenteen päästöoikeuksien määrästä myydään erikseen järjestettävällä huutokaupalla.

Vaikka kolmas päästökauppakausi alkaa vasta 1.1.2013, on kyseisen kauden päästöoikeuksien huutokauppaaminen tarkoitus aloittaa jo vuoden 2012 aikana ns. aikaisissa huutokaupoissa. Myös lentoliikenteen huutokaupat aloitetaan vuonna 2012. Aikaiset huutokaupat järjestetään erityisesti sähköntuottajien tarpeita ajatellen ja niiden tarkoituksena on estää päästöoikeuksien hintapiikkejä, varmistaa päästöoikeuksien saatavuus sekä yleisesti varmistaa sujuva siirtyminen kolmannelle päästökauppakaudelle. Aikaisissa huutokaupoissa myydään 120 miljoonaa kolmannen päästökauppakauden päästöoikeutta ja niiden on tarkoitus alkaa syksyllä 2012.

Päästöoikeuksien huutokauppa toteutetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista annetun komission asetuksen N:o 1031/2010 (jäljempänä huutokauppa-asetus) mukaan ensisijaisesti unionin yhteisellä huutokauppapaikalla, johon osallistuu ainakin aluksi 24 jäsenvaltiota, Suomi mukaan lukien. Yhteisiä huutokauppapaikkoja voidaan tarvittaessa valita myös enemmän kuin yksi. Aikaisia huutokauppoja varten valitaan erikseen yksi tai useampi väliaikainen huutokauppapaikka ja varsinaisia huutokauppoja varten yksi tai useampi pysyvä huutokauppapaikka. Unionin jäsenvaltioista Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola ovat ilmoittaneet, etteivät ne osallistu yhteisiin huutokauppapaikkoihin, vaan järjestävät sen sijaan omat huutokauppansa.

Unionin yhteiset huutokauppapaikat valitaan Euroopan komission ja yhteisiin huutokauppoihin osallistuvien jäsenvaltioiden toteuttamalla yhteisellä hankintamenettelyllä. Huutokauppaa varten valitaan lisäksi yhteinen huutokauppatarkkailija, jonka tehtävänä on seurata ja valvoa huutokauppojen toteutusta sekä raportoida niistä säännöllisin väliajoin komissiolle ja jäsenvaltioille. Myös yhteinen huutokauppatarkkailija valitaan komission ja jäsenvaltioiden toteuttamalla yhteishankintamenettelyllä.

Yhteishankintamenettelyjä koskevat säännökset ovat neuvoston varainhoitoasetuksessa N:o 1605/2002 (jäljempänä varainhoitoasetus) sekä kyseisen asetuksen soveltamista koskevassa komission asetuksessa N:o 2342/2002 (jäljempänä varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt tai soveltamissäännöt). Varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 125c artiklan mukaan toteutettaessa hankintamenettelyjä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa unionin toimielin ja jäsenvaltioiden hankintaviranomaiset sopivat keskenään yksityiskohtaisista käytännön säännöistä, jotka koskevat etenkin osallistumishakemusten tai tarjousten arviointia, hankintasopimuksen tekemistä, hankintasopimukseen sovellettavaa lakia ja riita-asioissa toimivaltaista tuomioistuinta.

Kyseisen säännöksen mukaisesti komissio ja jäsenvaltiot ovat vuosien 2010 ja 2011 aikana yhdessä valmistelleet yhteisen huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen (Joint Procurement Agreement to Procure an Auction Monitor). Sopimus määrittää kilpailutusprosessin keskeiset suuntaviivat sekä sen toteuttamiseen osallistuvat instituutiot ja niiden tehtävät. Yhteisten huutokauppapaikkojen hankintamenettelyä koskeva sopimus (Joint Procurement Agreement to Procure Common Auction Platforms) on suurimmaksi osaksi täysin identtinen huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen kanssa. Koska kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan osallistu yhteisten kauppapaikkojen kautta toteutettaviin huutokauppoihin, se sisältää V osaston, johon on keskitetty yhteisistä huutokauppapaikoista pois jättäytyviä jäsenvaltioita koskevat määräykset. Lisäksi sopimustekstiin on tehty pieniä lähinnä terminologisia muutoksia, joita näiden jäsenvaltioiden poisjäänti edellyttää.

Sopimukset määritellään Euroopan unionin oikeuden alaiseksi sopimukseksi. Sopimukset jättävät jäsenvaltioiden arvioitavaksi sen, määritelläänkö ne kansallisesti yksityis- vai julkisoikeudellisiksi sopimuksiksi vai onko tällainen jaottelu kansallisen lainsäädännön perusteella ylipäänsä tarpeen. Sopimusten sisältö on ensisijaisesti yksityisoikeudellinen. Sopimusten tarkoitus on valtuuttaa Euroopan komissio toimimaan omasta ja jäsenvaltioiden puolesta yhteisissä hankintamenettelyissä sekä määrittää kilpailutusprosessien keskeiset suuntaviivat ja prosessiin osallistuvien instituutioiden tehtävät. Toisaalta sopimuksissa on valtiosopimuksille tyypillisiä piirteitä. Osapuolina ovat Euroopan komissio ja Euroopan unionin jäsenvaltiot, ja sopimukset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Valtaosa muista EU-jäsenvaltioista ei tarvitse erillisiä voimaansaattamistoimia voidakseen sitoutua sopimuksiin. Suomen lisäksi vain Ranska ja Espanja ovat ilmoittaneet, että niiden valtiosäännöt edellyttävät erillisiä voimaansaattamistoimia.

2Nykytila

Päästökauppadirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön päästökauppalailla 311/2011, joka korvaa asteittain ensimmäisellä ja toisella päästökauppakaudella sovelletun vanhan päästökauppalain 683/2004. Uutta päästökauppalakia sovelletaan vuonna 2013 alkavaan kolmanteen päästökauppakauteen ja sen valmisteluun ja siten myös päästöoikeuksien huutokauppoihin.

Lain 36 §:n mukaan Suomen osuus päästökauppakauden 2013—2020 huutokaupattavista päästöoikeuksista huutokaupataan komission ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisesti valitseman huutokauppapaikan kautta. Lain 38 §:n mukaan yhteinen huutokauppatarkkailija nimetään enintään viideksi vuodeksi komission ja kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisen hankintamenettelyn perusteella. Jokaisen unionin jäsenvaltion on lisäksi valittava kansallinen huutokaupanpitäjä, jonka valitsee Suomessa päästökauppalain 37 §:n mukaan valtioneuvosto.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimusten tavoitteena on määritellä yhteisten huutokauppapaikkojen ja huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyjä koskevat keskeiset menettelytavat ja instituutiot sekä kilpailutuksiin liittyvät taloudelliset vastuut. Sopimusten keskeisenä tavoitteena on valtuuttaa komissio toimimaan jäsenvaltioiden puolesta ja niiden nimissä tarjoajien suuntaan, kuitenkin siten, että se tarvitsee jäsenvaltioiden hyväksynnän keskeisimpiin hankintoja koskeviin päätöksiin. Jäsenvaltioiden hyväksyntä edellyttää yhteishankintojen johtokomiteassa edustettuina tai läsnä olevien jäsenvaltioiden määräenemmistöä. Komission roolina on siis hoitaa kilpailutusten käytännön toteutusta ja jäsenvaltioiden tehtävänä puolestaan valvoa komission toimintaa. Tavoitteena on, että yhteiset huutokauppapaikat ja huutokauppatarkkailija olisivat valittuna ja valmiina aloittamaan toimintansa aikaisten huutokauppojen alkaessa syksyllä 2012.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyntä sopimuksille. Esitys sisältää myös ehdotukset niin sanotuiksi blankettilaeiksi, joilla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4Esityksen vaikutukset

4.1Taloudelliset vaikutukset

Yhteisten huutokauppapaikkojen ja huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyistä ei aiheudu Suomelle merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Huutokauppa päästöoikeuksien jakomenettelynä sen sijaan muodostaa valtiolle tulonlähteen. Suomen osuudeksi huutokaupattavista päästöoikeuksista on työ- ja elinkeinoministeriössä alustavasti arvioitu 15—20 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavaa määrää vuodessa. Lopullinen määrä voidaan laskea vasta päästöoikeuksien ilmaisjaon sääntöjen ja niiden laitoskohtaisen soveltamisen sekä päästökauppasektorin lopullisen päästöoikeusmäärän vahvistamisen jälkeen. Huutokaupan tulot tuloutetaan jäsenvaltiolle. Jos päästöoikeuden hinta-arviona käytetään 10, 15, 20 tai 30 euroa, olisi valtion huutokaupasta saamien tulojen määrä päästökauppakaudella 2013—2020 noin 150—200 miljoonaa euroa vuodessa sekä vastaavasti 225—300 miljoonaa euroa, 300—400 miljoonaa euroa tai 450—600 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä tapauksessa että sopimuksia ei saatettaisi kansallisesti voimaan, Suomen osuutta huutokaupattavista päästöoikeuksista ei huutokaupattaisi, eikä huutokauppatuloja näin ollen kertyisi valtiolle.

Huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 39 artiklassa ja huutokauppapaikan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 46 artiklassa määrätään, että sopimuspuolet maksavat osuutensa hankintasopimuksista johtuvista kokonaiskustannuksista. Huutokauppa-asetuksen 52 artiklan 3 kohdan mukaan huutokauppatarkkailijan kustannukset jaetaan jäsenvaltioiden kesken niiden huutokauppaamien päästöoikeuksien suhteessa. Huutokauppatarkkailijan kustannukset vähennetään päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta, jonka huutokaupanpitäjä maksaa jäsenvaltiolle. Kustannukset siis katetaan ennen kuin tuotot tuloutetaan valtiolle. Työ- ja elinkeinoministeriössä on alustavasti arvioitu huutokauppatarkkailijan kustannusten olevan Suomelle suuruusluokaltaan 100 000—150 000 euroa vuodessa. Lopullinen hinta on kuitenkin tiedossa vasta, kun hankintaprosessi on saatettu loppuun ja hankintasopimus tarjouskilpailun voittajan kanssa on tehty. Yhteisten huutokauppapaikkojen kustannukset on tarkoitus kattaa huutokauppaan osallistuvilta tahoilta perittävillä maksuilla, eli niistä ei aiheudu Suomelle suoria kustannuksia.

Suomi voi joutua sopimusperusteiseen korvausvastuuseen muihin sopimuspuoliin nähden sopimusmääräysten rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Samoin Suomi voi joutua korvausvastuuseen kolmansille, muille jäsenvaltioille tai komissiolle sopimuksiin perustumattomista, sopimuksiin liittyvistä vahingoista. Mahdollisia korvausvastuita on selvitetty tarkemmin lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Kuvatut vastuut ovat tyypillisiä yksityisoikeudellisille sopimuksille. Mahdollisten korvausvastuiden määrä ja ajoitusta on vaikea arvioida. Mahdolliset korvaukset tulisivat maksettaviksi valtion talousarvion määrärahasta. Suomi voi kuitenkin vaikuttaa omaan korvausriskiinsä varmistamalla sopimusmääräysten noudattamisen omalta osaltaan. Jäsenvaltion maksuosuus määritetään suhteessa jäsenvaltion osuuteen vahingon syntyaikana huutokaupattujen päästöoikeuksien määrästä. Jäsenvaltio jätetään laskennassa huomiotta, jos se pystyy näyttämään, ettei ole voinut aiheuttaa vahinkoa edes osittain. Toisaalta jäsenvaltio voi joutua korvausvastuuseen riippumatta siitä, onko se vahingon tapahtuessa ollut yhteishankintojen johtokomitean jäsen.

4.2Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Sopimukset eivät edellytä uusien viranomaisorganisaatioiden perustamista. Sopimusten mukaan perustettavaan yhteishankintojen johtokomiteaan osallistuminen ja sopimuksista aiheutuvat muut viranomaistehtävät hoidetaan työ- ja elinkeinoministeriön olemassa olevin resurssein. Suomi ei aio asettaa omaa ehdokasta hankintasopimuksen hallintokomiteaan tai arviointikomiteaan.

4.3Yritysvaikutukset

Huutokauppaan osallistumisen kelpoisuusehdoista säädetään huutokauppa-asetuksessa. Asetuksen 18 artiklan mukaan päästökauppajärjestelmän piirissä olevat toiminnanharjoittajat tai ilma-aluksen käyttäjät ja näiden yhteenliittymät sekä säännellyt sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset voivat hakea lupaa tehdä suoria tarjouksia huutokaupoissa. Huutokauppapaikan valintaprosessissa tulee käsitellä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten yhtäläisiä osallistumismahdollisuuksia huutokauppaan.

Huutokauppapaikan valinnalla ei ole suurta merkitystä huutokauppaan osallistujille. Kaupankäynti tapahtuu pääosin sähköisesti.

5Asian valmistelu

Sopimukset on valmisteltu varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen mukaisesti yhdessä komission ja jäsenvaltioiden kesken. Eduskuntaa on informoitu asiassa PL 96 § mukaisesti ja asiaa on käsitelty eduskunnan talousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa. Huutokauppatarkkailijaa koskevan sopimuksen valmistelu aloitettiin vuonna 2010 ja sen teksti hyväksyttiin EU:n ilmastonmuutoskomiteassa 14 päivänä syyskuuta 2011. Suomi allekirjoitti sopimukset Helsingissä31 päivänä lokakuuta 2011. Sopimus ei tule Suomea sitovaksi vielä allekirjoituksella, vaan se edellyttää vielä kansallista hyväksyntää PL 8 luvun mukaisesti. Euroopan komissio allekirjoitti sopimukset 9 päivänä marraskuuta 2011 Brysselissä.

Yhteisiä huutokauppapaikkoja koskeva sopimus on sisällöltään lähes identtinen tarkkailijaa koskevan sopimuksen kanssa, joten sitä varten ei ole käyty varsinaista erillistä laadintaprosessia. Käytännössä tarkkailijaa koskevan sopimuksen valmistelu ja siitä käydyt neuvottelut ovat siis koskeneet myös huutokauppapaikkoja koskevaa sopimusta. Huutokauppapaikkoja koskevan sopimuksen yhteisistä huutokauppapaikoista pois jättäytyviä jäsenvaltioita koskevat määräykset eivät suoraan vaikuta muiden sopimuksen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten näiden säännösten valmistelu on toteutettu hyvin pitkälti vain komission ja pois jättäytyvienjäsenvaltioiden välisin neuvotteluin. Myös huutokauppapaikkojen valintaa koskevan sopimuksen teksti hyväksyttiin EU:n ilmastonmuutoskomiteassa ja Suomi allekirjoitti sopimuksen31 päivänä lokakuuta 2011.

Sopimukset tulivat voimaan 23 päivänä marraskuuta 2011. Yhteinen hankintamenettely on siirtynyt sopimuksen mukaisen yhteishankintojen johtokomitean työskentelyyn. Ne EU-jäsenvaltiot, jotka eivät tarvitse erillisiä voimaansaattamistoimia, voivat osallistua komitean työskentelyyn allekirjoitettuaan sopimukset. Vain Suomen, Ranskan ja Espanjan on saatettava sopimukset voimaan kansallisesti. Ranska ja Espanja voivat osallistua yhteishankintojen johtokomitean työskentelyyn huutokauppatarkkailijaa koskevan sopimuksen 45 artiklan ja huutokauppapaikkoja koskevan sopimuksen 52 artiklan mukaan tarkkailijoina. Suomi ei voi osallistua komitean työskentelyyn tarkkailijana, sillä tarkkailijaa koskeva sopimusten liitteenä III oleva sitoumus sisältää lainsäädännön alaan koskevia määräyksiä, jotka olisi myös hyväksyttävä PL8 luvun mukaisesti. Näin ollen Suomi voi osallistua komitean työskentelyyn vasta saatettuaan kansalliset voimaansaattamistoimet loppuun.

Hallituksen esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot ulkoasiain-, oikeus-, valtiovarain-, liikenne- ja viestintä- sekä ympäristöministeriöltä ja Energiamarkkinavirastolta sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1Sopimusten sisältö ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Seuraavassa on selostettu ensin yksityiskohtaisesti yhteisen huutokauppatarkkailijan valintaa koskevan sopimuksen sisältö. Koska huutokauppapaikkojen valintaa koskeva sopimus on tämän kanssa sisällöltään lähes identtinen, on siitä turhan toiston välttämiseksi selostettu jaksossa 1.2. vain huutokauppatarkkailijaa koskevasta sopimuksesta eriävät määräykset.

Sopimuksissa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimusten 4 artiklojen mukaan komission sopimuksen nojalla hankintamenettelyssä suorittamat toimet ja päätökset sitovat kaikkia sopimuksen osapuolia. Termiä toimet ei ole sopimuksessa määritelty, mutta niillä tarkoitetaan lähinnä hankintaprosessia koskevia hallinnollisia päätöksiä, kuten käytettävän hankintamenettelyn valinta, tarjoajan tai ehdokkaan poissulkeminen sekä hankintasopimuksen allekirjoittaminen. Sopimuksen nojalla ei ole mahdollista hyväksyä yleisesti sovellettavissa olevia lainsäädännöllisiä instrumentteja. Sopimuksen tarkoittamat toimet eivät siis voi olla säädöksiä. Artikloissa komissiolle annettava valtuutus tulee selkeästi erottaa unionin ja jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta. Toimivallanjaosta säädetään yksinomaan unionin perussopimuksissa, eikä varainhoitoasetuksen nojalla tehtävässä sopimuksessa olisi edes mahdollista näitä säännöksiä muuttaa. Määräys ei siis ole ristiriidassa perustuslain (731/1999) täysivaltaisuussäännösten kanssa. Käytännössä sopimuksella komissiolle annettava valtuutus rinnastuukin luonteeltaan lähinnä yksityisoikeudelliseen valtuutukseen.

Sopimusten 29, 30, 31 ja 32 artikloissa määrätään sopimukseen liittyvien tietojen käytöstä. Artiklassa 31 vahvistetaan kuitenkin, ettei mikään sopimuksen määräys estä soveltamasta unionin tai kansalliseen oikeuteen sisältyviä julkisuuteen, salassapitoon tai yksityisyyden suojaan liittyviä säännöksiä. Näin ollen artikla ei ole ristiriidassa lain viranomaisten toiminnasta julkisuudessa (621/1999) kanssa.

Sopimusten 10 artiklojen 5 kohdissa ja 33 artikloissa sekä huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 38 artiklassa ja huutokauppapaikan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 42 artiklassa määrätään sopimuspuolten korvausvelvollisuudesta sopimusrikkomustapauksissa sekä sopimukseen perustumattomasta vastuusta. Artiklojen sisältöä on selvitetty tarkemmin lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Suomi voi joutua korvausvastuuseen näiden määräysten perusteella. Sopimusten määräykset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, koska julkisyhteisön vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) .

1.1Huutokauppatarkkailijan yhteistä hankintamenettelyä koskevan sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

I OSA: YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla.Kohde. Artiklan mukaan sopimuksen tarkoituksena on toteuttaa yhteishankintamenettely huutokauppatarkkailijan valitsemiseksi. Sopimus sisältää lisäksi määräyksiä hankintasopimuksen käsittelystä, mahdollisten sopimuksesta johtuvien oikeusprosessien hoitamisesta, sopimusrikkomuksista sekä sopimusosapuolten välisten riitojen ratkaisemisesta.

Sopimus määritellään Euroopan unionin oikeuden alaiseksi sopimukseksi. Sopimus jättää jäsenvaltioiden arvioitavaksi sen, määritelläänkö se kansallisesti yksityis- vai julkisoikeudellisiksi sopimukseksi vai onko tällainen jaottelu kansallisen lainsäädännön perusteella ylipäänsä tarpeen. Sopimuksen sisältö on ensisijaisesti yksityisoikeudellinen. Sopimuksen tarkoitus on valtuuttaa Euroopan komissio toimimaan omasta ja jäsenvaltioiden puolesta yhteisessä hankintamenettelyssä sekä määrittää kilpailutusprosessin keskeiset suuntaviivat ja prosessiin osallistuvien instituutioiden tehtävät. Toisaalta sopimuksessa on valtiosopimuksille tyypillisiä piirteitä. Osapuolina ovat Euroopan komissio ja Euroopan unionin jäsenvaltiot, ja sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

2 artikla.Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksen keskeiset käsitteet.

3 artikla.Yhteishankintamenettelyä koskevat määräykset. Artiklan mukaan hankintamenettelyyn sovelletaan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 125c artiklan määräyksiä. Ristiriitatilanteissa neuvoston varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen säännökset ovat ensisijaisia sopimuksen määräyksiin nähden.

4 artikla.Jäsenvaltioiden komissiolle antama valtuutus. Artiklan 1 kohdan mukaan komission sopimuksen nojalla hankintamenettelyssä suorittamat toimet ja päätökset sitovat kaikkia sopimuksen osapuolia. Termiä toimet ei ole sopimuksessa määritelty, mutta niillä tarkoitetaan lähinnä hankintaprosessia koskevia hallinnollisia päätöksiä, kuten käytettävän hankintamenettelyn valinta, tarjoajan tai ehdokkaan poissulkeminen sekä hankintasopimuksen allekirjoittaminen. Sopimuksen nojalla ei ole mahdollista hyväksyä yleisesti sovellettavissa olevia lainsäädännöllisiä instrumentteja. Sopimuksen tarkoittamat toimet eivät siis voi olla säädöksiä.

2 kohdassa jäsenvaltiot valtuuttavat komission toimimaan hankintamenettelyssä niiden puolesta ja nimissä. Esimerkkeinä toimista, johon komissio valtuutetaan, mainitaan hankintaprosessin käytännön tehtävien hoitaminen, hankintasopimuksen myöntäminen ja allekirjoittaminen sekä sen noudattamisen valvonta.

3 ja 4 kohdassa jäsenvaltiot valtuuttavat komission toimimaan niiden edustajana mahdollisissa sopimuksesta johtuvissa oikeusprosesseissa. Komission on kuitenkin kuultava yhteishankintojen johtokomiteaa oikeusprosessin hoitamisesta sekä saatava sen hyväksyntä riita-asian sopimiselle. Komissiolle annettava valtuutus koskee vain riita-asioita, jotka koskevat tätä sopimusta tai komission allekirjoittamaa hankintasopimusta. Näiden sopimusten lisäksi jäsenvaltiot voivat vielä itse tehdä valitun huutokauppatarkkailijan kanssa maksu- ym. kysymyksiä käsitteleviä erillissopimuksia, joita valtuutus ei koske. Näihin liittyvät erimielisyydet ratkaistaan siis kyseisen jäsenvaltion ja huutokauppatarkkailijan kesken erikseen sovittavan lain mukaan ja erikseen sovittavassa oikeuspaikassa.

II OSASTO: ORGANISOINTI

I luku: Yhteishankintojen johtokomitea

5 artikla.Tehtävät. Artiklalla perustetaan yhteishankintojen johtokomitea, jonka tehtävänä on ohjata hankintamenettelyä, sen seurauksena tehtävän hankintasopimuksen hallinnointia ja näistä sopimuksista mahdollisesti aiheutuvia riita-asioita.

6 artikla.Kokoonpano ja jäsenyys. Yhteishankintojen johtokomiteassa on yksi edustaja kustakin sopimuspuolesta. Komission edustaja toimii komitean puheenjohtajana ja sen jäsenillä on oikeus käyttää toiminnassaan avustavia neuvonantajia. Jäsenten on oltava työ- tai virkasuhteessa edustamaansa sopimuspuoleen.

II luku: Hankintasopimuksen hallintokomitea

7 artikla.Tehtävät. Artiklalla perustetaan hankintasopimuksen hallintokomitea, jonka tehtävänä on valvoa ja arvioida valittavan huutokauppatarkkailijan eli sopimuksensaajan kanssa tehtävän hankintasopimuksen täytäntöönpanoa ja noudattamista. Lisäksi komitea arvioi huutokauppatarkkailijan huutokauppojen toimintaa koskevat kuukausittaiset raportit ennen niiden julkistamista komission internet-sivuilla ja toimii välittäjänä tarkkailijan ja muiden sopimusosapuolten välisissä mahdollisissa erimielisyyksissä. Komitealla ei ole varsinaista päätösvaltaa, vaan se on luonteeltaan lähinnä valvova ja neuvoa-antava elin.

8 artikla.Kokoonpano. Komitea koostuu enintään viidestä komission asettamasta jäsenestä ja heidän varajäsenistään sekä enintään viidestä jäsenvaltioiden nimeämästä jäsenestä ja heidän varajäsenistään. Komitean jäsenet voivat lisäksi käyttää toiminnassaan avustavia neuvonantajia.

9 artikla.Jäsenyys. Artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset ehdokkaan nimeämisestä komiteaan sekä toisen jäsenvaltion asettaman ehdokkaan tukemisesta. Lisäksi kohdassa määritetään jäsenten valintaan käytettävät kriteerit siltä varalta, että jäsenvaltioiden nimeämiä ehdokkaita on enemmän kuin viisi. Komitean jäsenten toimikausi on vähintään kaksi ja enintään kolme vuotta.

Komitean jäsenet eivät edusta komiteassa heidät ehdokkaaksi nimennyttä jäsenvaltiota, vaan heidän tehtävänsä on valvoa sopimusosapuolten kollektiivista etua. Jäsenten on myös toimittava puolueettomasti ja vältettävä ottamasta vastaan neuvoja unionin tai jäsenvaltioiden instituutioilta. Unionin ja jäsenvaltioiden tulee myös kunnioittaa komitean jäsenten riippumattomuutta ja välttää vaikuttamista heidän toimintaansa. Komitean jäsen voi erota tai hänet voidaan erottaa tehtävästään, jos hän on jäävi hoitamaan tehtäväänsä eturistiriitojen vuoksi. Komissio voi lisäksi jo ehdokkaiden valintavaiheessa hylätä jäsenvaltion ehdokkaan eturistiriidan vuoksi.

Artiklassa annetaan lisäksi niille jäsenvaltioille, joiden nimeämä tai tukema ehdokas ei ole päässyt komitean jäseneksi, mahdollisuus asettaa komiteaan tarkkailija. Tämä oikeus on myös jäsenvaltioilla, jotka eivät ole lainkaan nimenneet tai tukeneet ehdokasta.

III luku: Arviointikomitea

10 artikla.Kokoonpano. Artiklalla perustetaan vähintään yksi ja enintään kaksi arviointikomiteaa, joiden tehtävänä on arvioida osallistumishakemukset ja jätetyt tarjoukset. Päätöksen perustettavien arviointikomiteoiden määrästä tekee komissio.

Komitea koostuu enintään viidestä komission asettamasta jäsenestä ja heidän varajäsenistään sekä enintään viidestä jäsenvaltioiden ehdolle asettamasta jäsenestä ja heidän varajäsenistään. Jäsenten ei tarvitse välttämättä olla työ- tai virkasuhteessa sopimusosapuoliin.

Koska arviointikomitea vaikuttaa suoraan voittavan tarjouksen valintaa, sen jäsenten riippumattomuuteen on kiinnitetty artiklassa erityistä huomiota. 5 kohdan mukaan komitean jäsenet voivat osallistua sen työhön vasta allekirjoitettuaan sopimuksen liitteenä I olevan vakuutuksen eturistiriidattomuuteen perustuvasta jääviydettömyydestä ja luottamuksellisten tietojen suojaamisesta. Komitean jäsenen allekirjoittama vakuutus sitoo häntä suhteessa hänet nimittäneeseen jäsenvaltioon tai hänen työnantajaansa, jos tämä on joku muu kuin kyseinen jäsenvaltio. Jos komitean jäsen ei ole jäsenvaltion palveluksessa, tulee komitean jäsenen työnantajan lisäksi erikseen sitoutua vastaamaan kyseiselle jäsenvaltiolle jäsenen toiminnasta komiteassa ja korvaamaan mahdolliset jäsenen aiheuttamat vahingot. Jäsenen nimittänyt jäsenvaltio puolestaan vastaa muita sopimusosapuolia kohtaan vahingosta, jonka on aiheuttanut sen ehdokkaaksi nimittämä komitean jäsen. Määräysten tarkoituksena on siis luoda isännänvastuuta muistuttava järjestely, jossa jäsenvaltio vastaa mahdollisista rikkomuksista vahingonkärsijälle ja komitean jäsen tai komitean jäsenen työnantaja vain jäsenvaltiolle. Samat määräykset koskevat myös komission vastuuta sen nimittämistä komitean jäsenistä.

11 artikla.Jäsenyys. Artiklan määräykset komitean jäsenten valinnasta ovat käytännössä identtiset edellä kuvattujen hankintasopimuksen hallintokomitean jäsenten valintaa koskevien määräysten kanssa.

III OSASTO: HANKINTAMENETTELY

12 artikla.Komission tehtävät yhteishankintamenettelyssä. Komissio päättää yhteishankintojen johtokomiteaa kuultuaan hankintamenettelyn ja sen seurauksena tehtävän hankintasopimuksen muodon. Päätöksissään komissio on sidottu neuvoston varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen säännöksiin. Varainhoitoasetuksen 91(1) artiklan mukaan mahdollisia hankintamenettelyjä ovat avoin menettely, rajoitettu menettely, suunnittelukilpailu, neuvottelumenettely ja rajoitettu menettely, joiden sisältö on selostettu tarkemmin soveltamissääntöjen 122 artiklassa. Komission on siis näitä päätöksiä tehdessään kuultava yhteishankintojen johtokomiteaa, mutta se ei ole sidottu komitean lausuntoon.

Artiklan 2 kohdan mukaan komissio on vastuussa hankintaprosessin yleisestä järjestämisestä, valmistelusta ja organisoinnista. Komission edustaja myös toimii kaikkien hankintamenettelyyn liittyvien komiteoiden puheenjohtajana. Komissio toimii prosessissa sekä omissa että muiden sopimusosapuolten nimissä siten kuin muualla sopimuksessa määrätään. Määräyksellä viitataan erityisesti komissiolle sopimuksen 4 artiklassa annettavaan valtuutukseen toimia myös muiden sopimusosapuolten puolesta ja nimissä sekä tehdä niitä sitovia toimia. 4 kohdan mukaan komissiolla on yksinomainen oikeus edustaa sopimusosapuolia suhteessa taloudellisiin toimijoihin, ehdokkaisiin ja tarjoajiin hankintaprosessin aikana ja myös sen päättymisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan koske mahdollisia erillissopimuksia, jotka solmitaan sopimuksensaajan ja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä, joten niihin liittyvissä asioissa jäsenvaltiot voivat edustaa itseään ilman komission väliintuloa.

Komissiolla on velvollisuus tiedottaa yhteishankintojen johtokomitealle mahdollisten sopimukseen liittyvien oikeusprosessien etenemisestä. Komissiolla voi myös pyytää jäsenvaltiota avustamaan itseään puolustautuessaan tai ajaessaan kannetta.

13 artikla.Yhteishankintojen johtokomitea – Menettelymääräykset. Artiklan mukaan, kun johonkin toimeen tarvitaan yhteishankintojen johtokomitean hyväksyntä, tulee tämän ensisijaisesti pyrkiä toimimaan yksimielisesti. Jos yksimielisyyttä ei kuitenkaan ole komiteassa mahdollista saavuttaa, tulee komission saattaa asian jäsenvaltioiden äänestettäväksi. Komitea tekee tällöin päätöksensä määräenemmistöllä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16(4) ja (5) artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238(3) artiklan säännösten mukaisesti. Jos komission ehdotus ei saa kahdessa eri kokouksessa järjestetyissä äänestyksissä taakseen määräenemmistöä, voidaan esityksestä äänestää vielä kolmannen kerran kolmannessa komitean kokouksessa. Äänestyssäännöt muuttuvat tässä kolmannessa äänestyksessä siten, että esityksen kaatamiseen vaaditaan määräenemmistö.

Kun jotakin toimea varten on sopimuksen mukaan pyydettävä yhteishankintojen johtokomitean lausunto, se antaa lausuntonsa ensisijaisesti yksimielisesti. Jos yksimielisyyteen ei komiteassa kuitenkaan päästä, tulee komission viedä asia jäsenvaltioiden äänestettäväksi. Komission esityksen hyväksyvään mielipiteeseen tarvitaan äänestyksessä yksinkertainen enemmistö joko jäsenvaltioista tai annetuista äänistä. Komitean lausunto ei sido komissiota, eikä lausunnon aikaansaaminen yksimielisesti tai äänestyksen kautta ylipäänsä ole välttämätöntä asian päättämiseksi.

Artiklan 3 kohta sisältää yleismääräyksen siitä, milloin komissio tarvitsee tiettyyn toimeen johtokomitean hyväksynnän ja milloin sitä on vain kuultava. Määräyksen mukaan komitean hyväksyntä vaaditaan toimille, joilla on jäsenvaltioita velvoittavia oikeusvaikutuksia, kun taas kuuleminen riittää tämän kategorian ulkopuolelle jäävien toimien osalta. Yleissäännöstä sovelletaan vain niihin tilanteisiin, joihin sopimuksessa ei ole varauduttu hyväksynnän tai kuulemisen tarvetta koskevalla erityissäännöksellä. Käytännössä asia on sopimuksen muissa artikloissa ratkaistu sen verran kattavasti, että yleissäännöksen merkitys jäänee suhteellisen vähäiseksi.

14 artikla.Hankintasopimuksen hallintokomitea – Menettelymääräykset. Hankintasopimuksen hallintokomitean tulee sopia sopimuksensaajan kanssa yksityiskohtaisista toimintatavoista, jotka koskevat mm. raportointia ja muuta yhteydenpitoa komitean ja sopimuksensaajan välillä. Komitea tekee päätöksensä lähtökohtaisesti yksimielisesti tai tämän osoittautuessa mahdottomaksi yksinkertaisella enemmistöllä paikalla olevista jäsenvaltioiden edustajista. Komission asettamat komitean jäsenet eivät siis voi osallistua komitean äänestyksiin.

Komitean tulee artiklan 4 kohdan mukaan raportoida toiminnastaan ja hankintasopimukseen liittyvistä asioista yhteishankintojen johtokomitealle säännöllisin väliajoin. Johtokomitea määrittelee raportoinnin tarkemman aikataulun ja yksityiskohdat komission esityksen perusteella.

15 artikla.Osallistumishakemusten tai tarjousten avaamista koskevat erityiset määräykset. Artiklan mukaan komission henkilöstöstä muodostetaan avaamiskomitea, jonka tehtävänä on osallistumishakemusten tai tarjousten avaaminen. Jäsenvaltioilla on oikeus asettaa avaamistilaisuuteen tarkkailija.

16 artikla.Kokousten järjestäminen. Artikla sisältää määräykset komiteoiden kokousten järjestämisestä ja niihin liittyvistä vastuista.

17 artikla.Tarjousasiakirjojen sisältö. Komissio päättää varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen asettamissa rajoissa kaikkien tarjouspyyntöasiakirjojen sisällöstä yhteishankintojen johtokomiteaa kuultuaan. Komissio tarvitsee kuitenkin johtokomitean hyväksynnän määrittäessään tarjouseritelmien, hankekuvausten sekä vakiosopimusten sisällön.

18 artikla.Arviointikomitea – Menettelymääräykset. Arviointikomitea osallistuu lähtökohtaisesti sekä osallistumishakemusten että varsinaisten tarjousten arviointiin. Osallistumishakemusten arvioinnissa on kyse siitä, täyttääkö hakemus tarjouspyynnössä asetetut muodolliset edellytykset, kun taas tarjousten arvioinnilla tarkoitetaan muotovaatimukset täyttävien tarjousten asettamista paremmuusjärjestykseen etukäteen ilmoitettujen ratkaisuperusteiden nojalla. Artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi kuitenkin yhteishankintojen johtokomitean hyväksynnän saatuaan päättää, että arviointikomitea osallistuu vain jälkimmäiseen vaiheeseen. Arviointikomitean on oltava työssään riippumaton ja tasapuolinen sekä noudatettava varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 146 artiklan säännöksiä arvioinnin toteuttamisesta ja tarjoajien asettamisesta paremmuusjärjestykseen.

19 artikla.Ehdokkaiden tai tarjoajien hylkääminen. Komissio voi yhteishankintojen johtokomiteaa kuultuaan sulkea ehdokkaan tai tarjoajan pois hankintamenettelystä. Poissulkeminen perustuu oikeudelliseen arvioon siitä, ettei ehdokas tai tarjoaja täytä tarjouspyynnön, varainhoitoasetuksen tai sen soveltamissääntöjen asettamia muodollisia kriteereitä. Kyse ei siis vielä tässä vaiheessa ole tarjousten asettamisesta paremmuusjärjestykseen esimerkiksi hinnan tai laadun perusteella, eikä komissio siksi tarvitse poissulkemiseen ohjauskomitean hyväksyntää. Komission on kuitenkin perusteltava päätös ja siihen on liitettävä arviointikomitean lausunto, jos se on kysymystä 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsitellyt.

20 artikla.Ilmoitus ehdokkaiden tai tarjoajien hylkäämisestä. Komission on kerrottava poissuljetulle ehdokkaalle tai tarjoajalle päätöksen yksityiskohtaiset perusteet varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 149(3) artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan mukaan ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian ja siinä on kerrottava päätöksen perusteet sekä muutoksenhakukeinot.

21 artikla. Tuloksena olevan hankintasopimuksen tekeminen. Komissio tekee päätöksen voittavasta tarjouksesta itsensä ja muiden sopimusosapuolten puolesta saatuaan tälle yhteisen hankintamenettelyn ohjauskomitean hyväksynnän.

22 artikla. Hankintasopimusta koskevan päätöksen ilmoittaminen tarjoajille tai ehdokkaille. Artiklan mukaan 17 artiklan mukaisesta hankintapäätöksestä on ilmoitettava kaikille ehdokkaille tai tarjoajille samanaikaisesti.

23 artikla.Tuloksena olevan hankintasopimuksen allekirjoittamista ja voimaantuloa koskevat erityiset määräykset. Kun komissio on tehnyt 21 artiklan mukaisen hankintapäätöksen, se allekirjoittaa valitun huutokauppatarkkailijan kanssa hankintasopimuksen itsensä ja muiden sopimusosapuolten puolesta. Jäsenvaltiot eivät siis erikseen allekirjoita sopimusta. Lähtökohtana on, että tehtävä hankintasopimus vastaa olennaisilta osiltaan 17 artiklan mukaista yhteishankintojen johtokomitean hyväksymää vakiosopimusta. Jos näin ei kuitenkaan ole, voi komissio allekirjoittaa hankintasopimuksen vasta saatuaan sille n hyväksynnän. Allekirjoittamiseen sovelletaan lisäksi soveltamissääntöjen 158a artiklan säännöksiä, joiden mukaan sopimus voidaan allekirjoittaa aikaisintaan neljäntoista vuorokauden kuluttua siitä, kun hankintapäätöksestä on ilmoitettu tarjoajille tai ehdokkaille.

Mahdolliset muutokset hankintasopimukseen on artiklan mukaan hyväksytettävä yhteishankintojen johtokomitealla ennen niiden voimaantuloa.

24 artikla.Erityiset määräykset yhteydenpidosta taloudellisiin toimijoihin, ehdokkaisiin tai tarjoajiin yhteishankintamenettelyn aikana. Vain komissiolla on artiklan mukaan oikeus pitää yhteyttä hankintamenettelyyn osallistuviin taloudellisiin toimijoihin, ehdokkaisiin, tarjoajiin tai näiden edustajiin. Yhteydenpidossa komissio on sidottu varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 148 artiklan säännöksiin. Jos jokin edellä mainittu taho pyrkii ottamaan suoraan yhteyttä jäsenvaltion edustajaan, tämän tulee ilmoittaa yhteydenotosta komissiolle sekä ohjata yhteyttä ottanut taho komission puoleen. Kaikesta yhteydenpidosta on pidettävä kirjallista pöytäkirjaa, jonka komissio on velvollinen luovuttamaan yhteishankintojen johtokomitealle.

25 artikla . Luopuminen ja peruuttaminen. Komissio voi artiklan mukaan painavien perusteiden nojalla ja yhteisen hankintamenettelyn ohjauskomiteaa kuultuaan luopua hankintamenettelystä ennen hankintapäätöksen tekemistä tai peruuttaa sen ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista. Ehdokkailla tai tarjoajilla ei ole oikeutta minkäänlaiseen korvaukseen päätöksen johdosta. Artiklassa tai sopimusta valmisteltaessa ei ole tarkemmin eritelty niitä perusteita, joiden nojalla komissio voi tällaisen päätöksen tehdä.

26 artikla.Neuvottelumenettelyn yhteydessä sovellettavat erityiset määräykset. Artikla sisältää yksityiskohtaiset menettelymääräykset, joita sovelletaan, jos komissio päätyy 12 artiklan mukaisesti toteuttamaan hankinnan neuvottelumenettelyllä. Neuvottelumenettelyn kulkua säännellään lisäksi varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 124 artiklassa.

27 artikla.Kilpailullisen neuvottelumenettelyn yhteydessä sovellettavat erityiset määräykset. Artikla sisältää yksityiskohtaiset menettelymääräykset, joita sovelletaan, jos komissio päätyy 12 artiklan mukaisesti toteuttamaan hankinnan kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. Menettelyn kulkua säännellään tarkemmin soveltamissääntöjen 125b ja 149 artikloissa.

IV OSA: TIETOJEN TAI ASIAKIRJOJEN KÄSITTELYYN SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET

28 artikla.Tietojen tai asiakirjojen jakaminen. Artiklassa velvoitetaan sopimusosapuolet luovuttamaan toisilleen tarvittavat sopimuksen toimeenpanoon liittyvät tiedot ja asiakirjat.

29 artikla.Salassapitovelvollisuus. Sopimukseen liittyvissä tehtävissä toimivien henkilöiden on artiklan mukaan sitouduttava pitämään salassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan mukaiset sopimuksen toimeenpanoon liittyvät salassa pidettävät tiedot ja asiakirjat. Artiklan mukainen salassapitovelvollisuus jatkuu myös sopimuksen voimassaoloajan jälkeen.

Artiklan 2 kohdan mukaan salassa pidettäviä tietoja ja asiakirjoja saa jakaa vain henkilöille, jotka tarvitsevat näitä tietoja sopimuksen toimeenpanoon liittyen. Sopimuksen mukainen salassapitovelvollisuus kuitenkin päättyy, kun kyseinen tieto on laillisesti saatettu julkiseksi. Sopimuksen salassapitomääräykset eivät siis miltään osin korvaa unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviä julkisuutta ja salassapitoa koskevia säännöksiä, vaan niitä sovelletaan sopimukseen ja sen nojalla käsiteltäviin tietoihin täysimääräisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusosapuolet vastaavat siitä, että heidän lukuunsa toimivat henkilöt noudattavat salassapitomääräyksiä sekä ollessaan sopimusosapuolen palveluksessa että sen jälkeen. Salassapito on näin ollen tarvittaessa järjestettävä kyseisen henkilön ja sopimusosapuolen välisellä erillissopimuksella. Jos sopimukseen liittyviä tehtäviä hoitaa joku muu kuin suoraan sopimusosapuolen palveluksessa oleva henkilö, tulee sopimusosapuolen tehdä salassapidosta sopimus kyseisen henkilön työnantajan kanssa.

30 artikla.Eturistiriita. Sopimusosapuolten on artiklan mukaan huolehdittava siitä, ettei sopimukseen liittyviä tehtäviä hoitavilla henkilöillä ole heidän toimintaansa mahdollisesti vaikuttavia eturistiriitoja. Vastaavasti kuin salassapidon osalta, eturistiriitojen puuttuminen on tarvittaessa taattava kyseisen henkilön työnantajan kanssa tehtävällä sopimuksella.

31 artikla . Tietojen tai asiakirjojen käyttö. Sopimukseen liittyviä tietoja ei saa käyttää muihin kuin sopimusta koskeviin tarkoituksiin.

Artiklassa lisäksi vahvistetaan vielä, ettei mikään sopimuksen määräys estä soveltamasta unionin tai kansalliseen oikeuteen sisältyviä julkisuuteen, salassapitoon tai yksityisyydensuojaan liittyviä säännöksiä. Jos jokin salassapitovelvollisuuden alaisuuteen kuuluva tieto on lainsäädännöllisestä vaatimuksesta johtuen julkistettava, tulisi tästä kuitenkin mahdollisuuksien mukaan etukäteen ilmoittaa tästä tiedon lähteelle. Artikla sisältää lisäksi vastaavat määräykset henkilöiden ja heidän työnantajansa velvollisuudesta sitoutua artiklan määräyksiin kuin edellä selostetut 29 ja 30 artiklat.

32 artikla.Tämän sopimuksen perusteella käsiteltävien tietojen tai asiakirjojen suojaustoimet. Artiklan mukaan komission tulee laatia tarkat salassa pidettävän tiedon käsittelyohjeet hankintamenettelyä varten perustettaville komiteoille. Yhteishankintojen johtokomiteaa ja hankintasopimuksen hallintokomiteaa koskevat ohjeet sisällytetään kyseisten komiteoiden työjärjestyksiin, jotka ne itse hyväksyvät yksinkertaisella äänten enemmistöllä sopimuksen 13(6) ja 14(7) artikloiden mukaisessa järjestyksessä. Yhteishankintojen johtokomitean on lisäksi komission esityksestä hyväksyttävä salassa pidettävää tietoa koskevat käsittelyohjeet arviointikomitealle sekä tarjousten avaamista varten. Komissio voi artiklan 4 kohdan mukaan lisäksi velvoittaa jokaisen arviointikomitean jäsenen allekirjoittamaan kyseiset ohjeet.

33 artikla.Määräysten noudattaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan jokainen sopimusosapuoli sitoutuu suhteessa muihin sopimusosapuoliin noudattamaan IV osan salassapitoa koskevia määräyksiä sekä vastaamaan niille täysimääräisesti sopimusrikkomuksella aiheuttamastaan vahingosta. Artikla sisältää lisäksi velvoitteen ilmoittaa tapahtuneista tietovuodoista ilman tarpeetonta viivästystä sekä rikkomusten tutkintaa ja rankaisemista koskevia tarkempia määräyksiä. Artiklassa asetetaan lisäksi sopimusosapuolille vastaava yhteistyövelvollisuus kuin edellä selostetussa 12 artiklassa. Sopimusosapuolet eivät siis voi kieltäytyä yhteistyöstä tietovuotojen selvittämisessä ilman lainsäädännöllistä perustetta.

V OSASTO: LOPPUMÄÄRÄYKSET

34 artikla.Vilpittömän yhteistyön velvollisuus. Artiklan mukaan sopimukseen sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4(3) artiklan mukaista vilpittömän yhteistyön periaatetta. Sen mukaan sopimusosapuolten tulee kunnioittaa sopimuksen tarkoitusta ja pidättäytyä kaikista toimista, jotka vaikeuttaisivat sen tarkoituksen toteuttamista.

35 artikla.Sopimuksen noudattamisen laiminlyönnin seuraukset. Sopimusrikkomusten selvittäminen ja niiden aiheuttamista toimenpiteistä päätetään artiklan mukaan ensisijaisesti yhteishankintojen johtokomiteassa. Jos asiaa ei saada selvitettyä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on tullut johtokomitean käsiteltäväksi, asia voidaan siirtää EU-tuomioistuimen käsiteltäväksi.

36 artikla.Erimielisyyksien ratkaisussa toimivaltainen tuomioistuin. Sopimusta koskevat komission ja jäsenvaltion tai kahden jäsenvaltion väliset riidat käsitellään artiklan mukaan EU-tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 272 tai 273 artiklan mukaisesti. Artiklassa tai muuallakaan sopimuksessa ei määritellä mahdollisia seuraamuksia sopimusrikkomuksista, joten tämä jää täysin EU-tuomioistuimen harkinnan varaan. Unionilla ei ole varsinaista omaa sopimus- tai vahingonkorvausoikeutta, joten käytännössä tuomioistuin hakee tällaisessa tilanteessa sovellettavat oikeussäännöt jäsenvaltioiden yhteisistä yleisistä oikeusperiaatteista.

37 artikla.Sovellettava laki ja yksittäisen määräyksen erottaminen. Artiklan mukaan sopimusta koskeviin riitoihin sovelletaan unionin oikeutta ja toissijaisesti jäsenvaltioiden yhteisiä yleisiä oikeusperiaatteita. Hankintasopimusta sekä jäsenvaltioiden tekemiä erillissopimuksia koskevia asioita ei sen sijaan ole mahdollista käsitellä EU-tuomioistuimessa unionin oikeuden mukaan, joten niihin sovellettavasta laista ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta on sovittava erikseen kyseisissä sopimuksissa.

Artiklan 3 kohdan mukaan jonkin sopimusmääräyksen mitättömyys tai pätemättömyys ei vaikuta sopimuksen muiden määräysten sovellettavuuteen.

38 artikla.Sopimukseen perustumaton vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus. Artiklassa on määritelty komission ja jäsenvaltioiden vahingonkorvausvastuun jakautuminen sopimusrikkomustilanteessa. Artiklan 1 kohdan mukaan jokainen jäsenvaltio vastaa toisilleen ja kolmansille osapuolille täysimääräisesti vahingosta, jonka se tai jokin sen viranomainen on aiheuttanut. Komission vastaava vahingonkorvausvastuu puolestaan määräytyy Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 340 artiklan mukaan. Kyseisen säännöksen mukaan unioni korvaa aiheuttamansa vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

Jos komissio joutuu korvaamaan kolmannelle osapuolelle vahingon, jonka on tosiasiallisesti kokonaan tai osittain aiheuttanut jokin jäsenvaltio, on kyseisen jäsenvaltion korvattava vahinko tai osa siitä puolestaan komissiolle. Jos vahingon aiheuttanutta jäsenvaltioita ei pystytä nimeämään, ovat kaikki jäsenvaltiot siitä vastuussa niiden huutokauppaamien päästöoikeuksien suhteessa. Jäsenvaltio voi kuitenkin vapautua vastuusta, jos se pystyy osoittamaan, ettei se ole edes osaksi aiheuttanut vahinkoa. Todistustaakka on tältä osin nimenomaan jäsenvaltiolla, eikä vahingon aiheuttaneesta päätöksen tehneestä yhteishankintojen johtokomitean kokouksesta poissaolo tai vastaan äänestäminen vielä sellaisenaan riitä vastuusta vapautumiseen. Määräyksen tarkoituksena on se, etteivät jäsenvaltiot voisi vapautua vastuusta pelkästään jättäytymällä pois kokouksista tai äänestämällä varmuuden vuoksi potentiaalisia vahinkoa aiheuttavia päätöksiä vastaan. Sopimuksessa tai sitä valmisteltaessa ei kuitenkaan ole täsmennetty millään tavoin sitä, millaisin perustein vastuusta vapautuminen olisi mahdollista. Artiklan 5 kohdan mukaan vain komissio vastaa jäsenvaltiolle tai kolmannelle osapuolelle aiheutuneesta vahingosta, jos se on syntynyt komission päätöksestä, joka on tehty ilman yhteishankintojen johtokomitean hyväksyntää tai myönteistä kantaa.

Artiklan määräyksiä ei sovelleta hankintasopimuksesta tai jäsenvaltioiden erillissopimuksista aiheutuviin sopimusperusteisiin vahingonkorvauksiin. Näihin liittyvistä vastuukysymyksistä on siis sovittava erikseen kyseisissä sopimuksissa.

39 artikla.Maksuehdot ja hinnat. Artiklassa velvoitetaan sopimuksen osapuolet vastaamaan omasta kuluosuudestaan myöhemmin tarkemmin sovittavien määrien mukaisesti.

40 artikla.Johdanto-osa ja liitteet. Artiklan mukaan sopimusta on tulkittava sen johdannon ja muun unionin oikeuden valossa.

41 artikla.Muutokset. Jokainen sopimusosapuoli voi esittää sopimukseen muutoksia, jotka tulevat voimaan, jos kaikki yhteishankintojen johtokomiteassa edustettuna olevat jäsenvaltiot hyväksyvät ne. Huomioon otetaan tällöin siis vain ne jäsenvaltiot, jotka ovat saattaneet sopimuksen valtionsisäisesti voimaan ja ovat siten tulleet siihen 44 artiklan mukaisesti sidotuksi. Komissio voi lisäksi ehdottaa muutoksia sopimuksen liitteisiin. Näiden muutosten voimaantuloon ei vaadita ohjauskomiteassa edustettuna olevien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, vaan niistä päätetään 13 artiklan mukaisella äänienemmistöllä. Komissio voi lisäksi yksin päättää sopimuksen muutoksesta, joka johtuu uuden jäsenvaltion liittymisestä unioniin ja sen myötä sopimuksen osapuoleksi 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

42 artikla.Voimassaoloaika ja irtisanominen. Sopimuksen voimassaolo on artiklassa sidottu huutokauppa-asetuksen 24(2) artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltiot valitsemaan yhteisen huutokauppatarkkailijan. Sopimuksen voimassaolo päättyy vasta jos kyseinen huutokauppa-asetuksen 24(2) artikla kumotaan, sopimus korvataan 2 kohdassa määrätyin tavoin toisella sopimuksella tai irtisanotaan 3 kohdan mukaisesti. Artiklan 2 ja 3 kohdat sisältävät tarkemmat menettelymääräykset sopimuksen korvaamisesta toisella sopimuksella sekä sen irtisanomisesta.

43 artikla.Viestintä. Sopimusta koskevat tiedonannot on annettava kirjallisesti ja yhteishankintojen johtokomitean sisäisiä menettelysääntöjä noudattaen.

44 artikla.Allekirjoitus ja voimaantulo. Artikla sisältää määräykset sopimuksen kielitoisinnoista, sen allekirjoittamisesta sekä voimaantulosta. Sopimuksen neuvottelu on käyty kokonaisuudessaan englannin kielellä, mutta siitä valmistellaan myös muita kielitoisintoja, jotka ovat yhtälailla todistusvoimaisia versioita sopimuksesta. Todistusvoimainen käännös muulle unionin viralliselle kielelle tehdään kuitenkin vain, jos jokin jäsenvaltio sitä vaatii, joten kaikki sopimuksesta 46 artiklan mukaisesti valmistellut kielitoisinnot eivät siten ole todistusvoimaisia versioita. Sopimusosapuolet vahvistavat ennen sen allekirjoittamista, mitkä kielitoisinnot ovat todistusvoimaisia. Sopimuksen todistusvoimaiset kielet ovat englanti, espanja, italia, kreikka, ranska ja saksa. Suomen- tai ruotsinkieliset käännökset eivät ole todistusvoimaisia kielitoisintoja.

Artiklan 2 kohdan mukaan jokainen sopimusosapuoli allekirjoittaa vähintään yhden kappaleen jokaisesta sopimuksen autenttisesta kielitoisinnosta. Eri sopimuskappaleissa olevat allekirjoitukset tulkitaan siten kuin ne olisivat kaikki samassa kappaleessa. Komissio tallettaa allekirjoitetut sopimuskappaleet ja luovuttaa niistä kopiot jäsenvaltioille.

Sopimus tulee voimaan 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun komissio on vastaanottanut allekirjoitetut sopimuskappaleet vähintään neljältätoista jäsenvaltiolta ja yhdeksäs jäsenvaltio on ilmoittanut sille, että se on joko saattanut kansalliset voimaansaattamistoimensa loppuun tai että kansallisia voimaansaattamistoimia ei kyseisessä jäsenvaltiossa tarvita. Tässä vaiheessa sopimus kuitenkin sitoo vain niitä jäsenvaltioita, jotka ovat kyseisen ilmoituksen tehneet. Loput jäsenvaltiot tulevat sopimukseen sidotuksi vasta 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun ne ovat itse tehneet edellä mainitun ilmoituksen komissiolle. Ne jäsenvaltiot, joiden kansallinen voimaansaattamisprosessi kestää kauemmin, eivät näin ollen tule sopimukseen sidotuksi ennen kuin tarvittavat kansalliset prosessit on suoritettu loppuun.

45 artikla.Siirtymätoimet. Sopimuksen tullessa voimaan komission ja ensimmäisen yhdeksän jäsenvaltion välillä 44 artiklan mukaisesti, voivat kyseiset sopimusosapuolet aloittaa sopimuksen mukaisen hankintaprosessin. Ne jäsenvaltiot, joiden kansalliset voimaansaattamistoimet ovat tässä vaiheessa vielä kesken, eivät sen sijaan voi vielä tällöin osallistua yhteishankintojen johtokomitean työhön, mutta nekin voivat asettaa siihen tarkkailijan. Edellytyksenä tarkkailijan asettamiselle on kuitenkin, että kyseinen jäsenvaltio allekirjoittaa liitteessä III olevan tarkkailijan asettamista koskevan sitoumuksen. Sitoumuksella jäsenvaltio sitoutuu tiettyihin liitteessä mainittuihin sopimuksen määräyksiin väliaikaisesti.

Vain Suomen, Ranskan ja Espanjan on saatettava sopimukset voimaan kansallisesti. Ranska ja Espanja voivat osallistua yhteishankintojen johtokomitean tarkkailijoina. Ainoana EU-jäsenvaltiona Suomi ei voi osallistua komitean työskentelyyn tarkkailijana, sillä tarkkailijaa koskeva sitoumus sisältää lainsäädännön alaan koskevia määräyksiä, jotka olisi myös hyväksyttävä PL8 luvun mukaisesti.

46 artikla.Julkaiseminen. Sopimus ja kaikki siihen tehtävät muutokset julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä kaikilla unionin virallisilla kielillä. Artiklan mukainen julkaiseminen ei vaikuta siihen, mitkä kielitoisinnot ovat 44 artiklan ja liitteen IV mukaisesti autenttisia ja todistusvoimaisia.

LIITTEET

Liite I: Arviointikomitean tai -komiteoiden jäsenten vakuutus eturistiriidattomuuteen perustuvasta jääviydettömyydestä ja luottamuksellisten tietojen suojaamisesta 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Liite II: Vahvistus tämän sopimuksen hyväksymistä koskevien kansallisten menettelyjen loppuun saattamisesta tai tällaisten menettelyjen tarpeettomuudesta 44 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Liite III: Sopimus osallistumisesta yhteishankintojen johtokomitean toimintaan tarkkailijana 45 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti.

Liite IV: Luettelo tämän sopimuksen todistusvoimaisista kielitoisinnoista 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.2Huutokauppapaikkojen yhteistä hankintamenettelyä koskevan sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Huutokauppapaikkojen hankintamenettelyä koskeva sopimus on laadittu edellä selostetun huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen pohjalle. Sopimukset eivät kuitenkaan ole täysin identtiset johtuen siitä, että kaikki jäsenvaltiot eivät ainakaan alusta asti osallistu yhteisiin huutokauppapaikkoihin. Näiden yhteisistä huutokauppapaikoista pois jättäytyvienjäsenvaltioiden vuoksi sopimukseen on jouduttu tekemään pieniä terminologisia muutoksia sekä lisäämään uusi pois jättäytyviä jäsenvaltioita koskeva V osasto. Kyseinen V osasto sisältää vain pois jättäytyviä jäsenvaltioita koskevat määräykset sekä luettelon sopimuksen määräyksistä, jotka sitovat myös näitä jäsenvaltioita.

Sopimuksen V osasto käsittää sen artiklat 34—40, jotka siis edellä selostetuin tavoin koskevat vain osallistumattomia jäsenvaltioita. Osasto sisältää määräyksiä mm. tietojen ja asiakirjojen toimittamisesta osallistumattomille jäsenvaltioille, niiden oikeudesta osallistua tarkkailijana yhteishankintojen johtokomitean työhön sekä yhteiseen huutokauppapaikkaan myöhemmin liittymisestä. 37 artiklan mukaan liittyminen edellyttää yhteishankintojen johtokomitean määräenemmistön hyväksyntää.

2Lakiehdotusten perustelut

2.1 Laki yhteisestä hankintamenettelystä yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Laki sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelytä koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

2.2 Laki yhteisestä hankintamenettelystä huutokauppatarkkailijan nimeämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3Voimaantulo

Sopimusten voimaantulomääräykset ovat molempiin sopimuksiin täysimääräisesti osallistuvien jäsenvaltioiden kannalta identtiset. Sopimukset tulevat voimaan 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun komissio on vastaanottanut allekirjoitetut sopimuskappaleet vähintään neljältätoista jäsenvaltiolta ja yhdeksäs jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että se on joko saattanut kansalliset voimaansaattamistoimensa loppuun tai että kansallisia voimaansaattamistoimia ei kyseisessä jäsenvaltiossa tarvita. Tässä vaiheessa sopimukset kuitenkin sitovat vain niitä jäsenvaltioita, jotka ovat tehneet kyseisen ilmoituksen. Loput jäsenvaltiot tulevat sidotuiksi sopimuksiin vasta 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun ne ovat itse tehneet edellä mainitun ilmoituksen komissiolle. Sopimusten voimaantuloajankohta yksittäisen jäsenvaltion osalta riippuu siis siitä, millaisia voimaansaattamistoimia kyseisessä jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaan tarvitaan. Koska sopimukset saatetaan Suomessa voimaan lailla, tulevat ne käytännössä Suomen osalta voimaan 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun Suomi on ilmoittanut komissiolle, että voimaansaattamista koskevat lait on säädetty.

Lakien ehdotetaan tulevan voimaan valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana. Asetukset annetaan sen jälkeen, kun komissiolle on edellä mainitulla tavalla ilmoitettu voimaansaattamislakien säätämisestä ja sopimusten täsmällinen voimaantulopäivämäärä on tiedossa. Sopimukset tulevat Suomen osalta voimaan voimaansaattamisasetuksessa mainittuna päivänä.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan Ahvenanmaalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä elinkeinotoimintaa. Näin ollen maakunta on toimivaltainen säätämään päästökauppaa koskevista asioista. Näin ollen sopimusmääräysten voimaansaattamislakien voimaan tulemiselle on saatava itsehallintolain 59 § 1 momentin mukainen hyväksyntä.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (PeVL 45/2000 vp). Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat määräykset riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa.

Sopimuksissa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimusten 4 artiklojen mukaan komission sopimusten nojalla hankintamenettelyssä suorittamat toimet ja päätökset sitovat kaikkia sopimusten osapuolia. Termiä toimet ei ole sopimuksissa määritelty, mutta niillä tarkoitetaan lähinnä hankintaprosessia koskevia hallinnollisia päätöksiä, kuten käytettävän hankintamenettelyn valinta, tarjoajan tai ehdokkaan poissulkeminen sekä hankintasopimuksen allekirjoittaminen. Komissiolle annetaan toisin sanoen valtuus hoitaa yhteinen hankintamenettely ja tehdä hankintamenettelyn tuloksena olevat palvelusopimukset, sekä hoitaa palvelusopimuksen toimeenpano. Päätöksissään komissio on sidottu neuvoston varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen säännöksiin. Yhteishankintojen johtokomitea ohjaa komission toimintaa. Sopimusten 3 artiklojen mukaisen pääsäännön mukaan johtokomitean hyväksyntä tarkoitetaan toimille, jotka sitoisivat jäsenvaltioita. Muissa sopimuksessa määritellyissä hankintamenettelyä, palvelusopimuksen toimeenpanoa, näistä johtuvia kanteita tai sopimusrikkomuksia koskevissa asioissa komission on kuultava johtokomiteaa mutta se ei ole sidottu komitean kantaan. Sopimusten nojalla ei ole mahdollista hyväksyä yleisesti sovellettavissa olevia lainsäädännöllisiä instrumentteja. Sopimusten tarkoittamat toimet eivät siis voi olla säädöksiä. Artikloissa komissiolle annettava valtuutus tuleekin selkeästi erottaa unionin ja jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta. Toimivallanjaosta säädetään yksinomaan unionin perussopimuksissa, eikä varainhoitoasetuksen nojalla tehtävissä sopimuksissa olisi edes mahdollista näitä säännöksiä muuttaa. Määräykset eivät siis ole ristiriidassa perustuslain (731/1999) täysivaltaisuussäännösten kanssa. Perustuslain 1 päivänä maaliskuuta 2012 voimaan tulevan muutoksen (1112/2011) mukaan kansainvälinen velvoite on hyväksyttävä eduskunnan kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä, jos se koskee Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa. Tällaisesta toimivallan siirrosta ei näiden hankintasopimusten kohdalla ole kyse. Sopimuksilla komissiolle annettavat valtuutukset rinnastuvatkin luonteeltaan lähinnä yksityisoikeudelliseen valtuutukseen

Huutokauppatarkkailijan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 39 artiklassa ja huutokauppapaikan hankintamenettelyä koskevan sopimuksen 46 artiklassa määrätään, että sopimuspuolet maksavat osuutensa hankintasopimuksista johtuvista kokonaiskustannuksista. Huutokauppa-asetuksen 52 artiklan 3 kohdan mukaan huutokauppatarkkailijan kustannukset jaetaan jäsenvaltioiden kesken niiden huutokauppaamien päästöoikeuksien suhteessa. Huutokauppatarkkailijan kustannukset vähennetään päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta, jonka huutokaupanpitäjä maksaa jäsenvaltiolle. Kustannukset siis katetaan ennen kuin tuotot tuloutetaan valtiolle.. Työ- ja elinkeinoministeriössä on alustavasti arvioitu huutokauppatarkkailijan kustannusten olevan Suomelle suuruusluokaltaan 100 000—150 000 euroa vuodessa. Lopullinen hinta on kuitenkin tiedossa vasta, kun hankintaprosessi on saatettu loppuun ja hankintasopimus tarjouskilpailun voittajan kanssa on tehty. Yhteisten huutokauppapaikkojen kustannukset on tarkoitus kattaa huutokauppaan osallistuvilta tahoilta perittävillä maksuilla, eli niistä ei aiheudu Suomelle suoria kustannuksia. Voidaan arvioida, etteivät sopimukset aiheuta Suomelle huomattavia toistuvia kustannuksia. Vaikutus eduskunnan budjettivaltaan on edellä kuvatulla tavalla välillinen. Sopimusten määräykset eivät näiltä osin edellytä eduskunnan hyväksymistä.

Suomi voi joutua sopimusperusteiseen korvausvastuuseen muihin sopimuspuoliin nähden sopimusmääräysten rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Samoin Suomi voi joutua korvausvastuuseen kolmansille, muille jäsenvaltioille tai komissiolle sopimuksiin perustumattomista, sopimuksiin liittyvistä vahingoista. Mahdollisia korvausvastuita on selvitetty tarkemmin lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Kuvatut määräykset korvausvastuista ovat tyypillisiä yksityisoikeudellisille sopimuksille. Mahdollisten korvausvastuiden määrää ei voi etukäteen arvioida. Suomi voi kuitenkin vaikuttaa omaan korvausriskiinsä varmistamalla sopimusmääräysten noudattamisen omalta osaltaan. Jäsenvaltion maksuosuus määritetään suhteessa jäsenvaltion osuuteen vahingon syntyaikana huutokaupattujen päästöoikeuksien määrästä. Jäsenvaltio jätetään laskennassa huomiotta, jos se pystyy näyttämään, ettei ole voinut aiheuttaa vahinkoa edes osittain. Toisaalta jäsenvaltio voi joutua korvausvastuuseen riippumatta siitä, onko se vahingon tapahtuessa ollut yhteishankintojen johtokomitean jäsen. Sopimusmääräykset voivat tältä osin aiheuttaa Suomelle kertamenon, johon ei ole talousarviossa osoitettu määrärahoja. Sopimusten määräykset edellyttävät näiltä osin eduskunnan hyväksymistä.

Sopimukset eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimukset voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotukset niiden voimaansaattamislaeiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välillä yhteisestä hankintamenettelystä huutokappatarkkailijan nimeämiseksi sekä yhteisestä hankintamenettelystä yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi Brysselissä 9 päivänä marraskuuta 2011 tehdyt sopimukset.

Koska sopimukset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään

1 §

Yhteisestä hankintamenettelystä huutokauppatarkkailijan nimeämiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välillä Brysselissä 9 päivänä marraskuuta 2012 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.