HE 23/2011

2.1Lainsäädäntö

Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

Kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annettu laki (453/2002) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Lakia sovelletaan kiinteistötietojärjestelmän perustamiseen, järjestelmän ylläpitämiseen ja järjestelmään sisältyvien tietojen luovuttamiseen ja käyttämiseen. Kiinteistötietojärjestelmä muodostaa valtakunnallisen virallisen rekisteri- ja tietopalvelujärjestelmän, jonka toteuttaminen on valtion vastuulla.

Mainitulla lailla on järjestetty kiinteistöjä ja muita maa- ja vesialueiden yksiköitä koskeva valtakunnallinen tietopalvelu. Kiinteistöjä koskevien tietojen saatavuus on järjestetty siten, että yhdestä yhtenäisestä valtakunnallisesta tietopalvelujärjestelmästä, kiinteistötietojärjestelmästä, voidaan antaa tietoja kiinteistöistä ja muista maa- ja vesialueiden yksiköistä, niihin kohdistuvista oikeuksista ja rajoituksista sekä niiden omistajista ja haltijoista.

Tietopalvelu toteutetaan yhtenäisen kiinteistötietojärjestelmän avulla, josta jokaisella on oikeus saada tietoja.

Lailla pyritään varmistamaan kiinteistötietojärjestelmässä olevan tiedon ajantasaisena pysyminen. Viranomaisella, jonka vastuulla on kiinteistötietojärjestelmän tietosisältöön kuuluvan tiedon tuottaminen, on myös velvollisuus huolehtia tällaisen tiedon tallentamisesta kiinteistötietojärjestelmään ja sen pitämisestä ajan tasalla.

Kiinteistörekisterilaissa tarkoitettu tieto tai muussa laissa kiinteistörekisteriin merkittäväksi säädetty toimitus tai muu tieto katsotaan kiinteistörekisteriin merkityksi siitä lukien, kun kyseinen tieto on tallennettu kiinteistötietojärjestelmään.

Laki kaupanvahvistajista

Kaupanvahvistajista annettu laki (573/2009) tuli voimaan vuoden 2010 alusta lukien. Lain voimaanpanosta säädettiin kirjaamisasioiden siirtämistä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetulla lailla (584/2009) .

Kaupanvahvistajajärjestelmää, joka otettiin käyttöön 1930-luvulla, käytetään vielä kiinteistönkaupan pätevyyden varmistajana.

Kaupanvahvistajalain 1 §:ssä luetellut virkamiehet toimivat virkansa puolesta kaupanvahvistajina. Maistraatin, poliisilaitoksen, ulosottoviraston, syyttäjäviraston ja maanmittaustoimiston johtaja voivat lisäksi määrätä alaisensa virkamiehen kaupanvahvistajaksi. Lisäksi kirjaamisviranomaisena toimiva maanmittaustoimisto voi hakemuksesta määrätä henkilön toimimaan kaupanvahvistajana kaupanvahvistajalain 2 §:n nojalla. Kaupanvahvistajista pidetään kaupanvahvistajarekisteriä, jonka ylläpito kuuluu Maanmittauslaitokselle.

Kaupanvahvistajan on tarkistettava luovutuskirja ja vahvistettava kiinteistön luovutus. Lisäksi kaupanvahvistajan on ilmoitettava vahvistamistaan kaupoista viranomaisille sekä säilytettävä vahvistamiensa luovutuskirjojen tallekappaleet. Kaupanvahvistajat toimivat tehtävässään virkavastuulla.

Kaupanvahvistajana toimivan virkamiehen toimintaa valvoo se virasto, jonka palveluksessa hän on. Määrätyn kaupanvahvistajan toimintaa valvoo määräyksen antanut kirjaamisviranomainen.

Kaupanvahvistajia ja heidän tehtäviään koskevat säännökset sisältyvät nykyään maakaareen, kaupanvahvistajalakiin ja kaupanvahvistaja-asetukseen (734/2009) . Kaupanvahvistajalakiin sisältyy säännöksiä kaupanvahvistajan määräämisestä, luovutuksen vahvistamisesta, kaupanvahvistajan esteellisyydestä, kaupanvahvistajarekisteristä, kaupanvahvistajan päiväkirjasta sekä niistä luovutettavista tiedoista, kaupanvahvistajan ilmoituksen sisällöstä ja kaupanvahvistajan valvonnasta. Nämä säännökset kuuluvat erityisesti perustuslain 80 § ja sitä koskeva soveltamiskäytäntö huomioon ottaen pääosin lain alaan.

Maanmittauslaitos ylläpitää kaupanvahvistajien ilmoitusten perusteella kiinteistöjen kauppahintarekisteristä annetun lain (552/1980) mukaista kauppahintarekisteriä. Kauppahintarekisterin tiedot eivät ole osa kiinteistötietojärjestelmää, mutta ne palvelevat sitä läheisesti. Kauppahintarekisteristä saantotiedot siirretään päivittäin eräsiirtoina lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin saanto-osaan, ja saantotietoja voidaan näin käyttää kirjaamisviranomaisessa lainhuutohakemusten tutkinnassa.

Kaupanvahvistajalain 3 §:n 1 momentissa säädetään luovutuksen vahvistamisesta. Luovutus vahvistetaan merkitsemällä todistus jokaiseen luovutuskirjan kappaleeseen. Pykälän 2 momentissa säädetään kaupanvahvistajan velvollisuudesta tarkastaa ennen luovutuksen vahvistamista luovutuskirjan allekirjoittajien henkilöllisyys ja se, että luovutuskirja on tehty maakaaren (540/1995) 2 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla. Kaupanvahvistajan olisi lisäksi tarkastettava, mistä rekisteriyksiköstä alue luovutetaan. Luovutusta ei saa vahvistaa, jos on perusteltua aihetta epäillä luovutuksen pätevyyttä.

Kaupanvahvistajan tarkistamisvelvollisuudesta säädetään lainkohdan 3 momentissa. Kumotun kaupanvahvistaja-asetuksen 4 §:n 2 momentin (958/1996) mukaan kaupanvahvistaja oli velvollinen asianosaisten pyynnöstä tarkastamaan kaupan kohdetta koskevat tiedot lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä kiinteistörekisteristä. Kaupanvahvistajista annetun lain mukaan säännöstä tarkistettiin siten, että kaupanvahvistajan tuli pyytämättä tarkistaa kiinteistöä koskevat tiedot lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä kiinteistörekisteristä. Kaupanvahvistaja ei kuitenkaan ole velvollinen tarkistamaan luovutuksen kohdetta koskevia tietoja, jos luovutus vahvistetaan ulkomailla.

2.2Ehdotetut muutokset

Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa tietopalvelusta tietojen saamisen lisäksi olisi mahdollistettava myös tietojen välittäminen luvan nojalla eri tahoille, kuten kiinteistönvälitystä ja luoton myöntämistä varten taikka muuta näihin verrattavaa kiinteistöihin liittyvää tarkoitusta varten. Sen johdosta ehdotetaan kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan tietojen saamiseen rinnastetaan tietojen välittäminen. Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi myös siten, että tietoja voidaan luovuttaa myös kiinteistönarviointia varten.

Kiinteistötietojärjestelmän maksuja koskevaa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä annettavasta tietopalvelusta annetun lain 7 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Paitsi julkisoikeudellisina suoritteina KTJ-tietopalvelua annetaan nykyisin myös suoritteina, joiden hinnoittelu olisi tarpeen tehdä myös liiketaloudellisin perustein. Siksi viittausta valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n 1 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi siten, että KTJ-lain 7 §:ssä tarkoitetut maksut peritään valtion maksuperustelaissa yleisesti säännellyn mukaisesti, jolloin hinnoittelussa olisivat sekä julkisoikeudellisen perustein hinnoiteltavat että liiketaloudellisen perustein hinnoiteltavat suoritteet mahdollisia.

Vastuun siirtyminen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä vuoden 2010 alusta oikeuslaitokselta maanmittauslaitoksen vastuulle on vaikuttanut myös oikeusministeriön hallinnonalan viranomaisten kiinteistötietojärjestelmän tietojen käytön maksuehtoihin. Ennen vuotta 2010 oikeusministeriön hallinnonalan kaikki viranomaiset ovat voineet saada kiinteistötietojärjestelmän tietoja maksutta, koska KTJ-lain 7 §:n mukaan viranomaisilla, joiden tehtävänä on 4 §:n mukaan ylläpitää kiinteistötietojärjestelmää, annetaan tiedot kiinteistötietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden avulla viranomaistoimintaa varten kuitenkin maksutta.

Esityksen mukaan oikeushallinnon viranomaiset pysytettäisiin niiden viranomaisten joukossa, jotka saisivat tiedot kiinteistötietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden avulla viranomaistoimintaa varten maksutta, kuten tilanne oli ennen vuotta 2010. Tätä koskeva muutos ehdotetaan tehtäväksi kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä annettavasta tietopalvelusta annetun lain 7 §:n 3 momenttiin.

Kiinteistöjen kirjaamisasiat on vuoden 2010 alusta lukien siirretty käräjäoikeuksilta maanmittaustoimistoille, jolloin kirjaamisviranomainen on muuttunut. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjäksi on tullut Maanmittauslaitos. Valtakunnallinen KTJ:n kehittämisvastuu on nyt yksin Maanmittauslaitoksella. Tämän seurauksena kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 12 §:ssä säännelty kiinteistötietojärjestelmän neuvottelukunta, joka ohjaa järjestelmän toteuttamista, ylläpitoa ja tietopalvelua on menettänyt merkitystään, kun oikeusministeriö ei enää toimi kiinteistötietojärjestelmään kuuluvan perusrekisterin lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ylläpitäjänä tai kehittäjänä. Kiinteistörekisteriä ylläpitävillä kunnilla on nykyisin tiedontuottajan rooli.

Tarvittava yhteistyö ja yhteydenpito järjestelmän kehittämiseksi kiinteistötietojärjestelmään tietoa tuottavien ja ylläpitävien viranomaisten ja kuntien välillä voitaisiin hoitaa joustavammin tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien näkemysten huomioon ottamiseksi muutoin kuin lakisääteisen neuvottelukunnan kautta. Vastuu järjestelmän kehittämisestä on nykyisin yhdellä viranomaisella eli Maanmittauslaitoksella, joka voisi kuulla yhteistyötahoja aina kun siihen on tarvetta ja järjestää yhteisyömuodon tarkoituksenmukaisemmin ja kustannustehokkaammin. Neuvottelukunnan lakkauttamisella olisi siten myös taloudellisia vaikutuksia.

Kun eri hallinnon alojen ja ministeriöiden alaisten virastojen välisen neuvottelukunnan tehtävät kirjaamisasioiden siirron myötä ovat vähentyneet ja menettäneet merkitystään, ehdotetaan edellä mainittu lain 12 § muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin kiinteistötietojärjestelmän kehittämistä ja ylläpitoa varten asetettavasta yhteistyöryhmästä, jonka maanmittauslaitos asettaisi kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Samalla ehdotetaan kumottavaksi valtioneuvoston asetus (963/2002) kiinteistötietojärjestelmän neuvottelukunnasta. Maanmittauslaitos järjestelmää hallinnoivana tahona perustaisi palvelun kehittämistä varten yhteistyöryhmän, johon kuuluisi tiedontuottajia ja keskeisiä KTJ:n käyttäjiä.

Laki kaupanvahvistajista

Oikeusministeriössä on vireillä hanke syyttäjälaitoksen hallintoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Tässä yhteydessä on tarkoitus säätää laki syyttäjälaitoksesta, jolla korvattaisiin nykyiset syyttäjälaitoksen organisaatiota koskevat lait.

Hankkeen yhteydessä on myös selvitetty syyttäjälle eri puolilla lainsäädäntöä säädettyjä rikosprosessin ulkopuolisia tehtäviä. Valmistelussa on päädytty siihen, että tällaiset tehtävät soveltuvat nykyisin huonosti syyttäjän tehtäväksi.

Eräs mainitunlainen tehtävä on kaupanvahvistajista annetun lain 1 §:ssä säädetty kaupanvahvistaminen. Käytännössä syyttäjät tekevät kaupanvahvistamistehtäviä hyvin vähän eikä se kuulu syyttäjän ydintehtäviin. Näistä syistä ehdotetaan, että kaupanvahvistajista annettua lakia muutettaisiin siten, että syyttäjien oikeus toimia kaupanvahvistajina poistettaisiin.

Vuoden 2010 alusta lukien aluehallintouudistuksella on läänien tilalle muodostettu aluehallintovirastot (AVI:t) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY:t). Kaupanvahvistajista annettu laki sisältää luettelon virkansa puolesta toimivista kaupanvahvistajista, jona on voinut toimia muiden ohella työ- ja elinkeinokeskuksen maanmittausinsinööri. Kun työ- ja elinkeinokeskukset ovat lakanneet vuoden 2010 alusta lukien, ehdotetaan kaupanvahvistajista annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohtaa muutettavaksi siten, että virkansa puolesta kaupanvahvistajana myös voi toimia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maanmittausinsinööri.

Kaupanvahvistajista annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaan kaupanvahvistajan on tarkastettava kiinteistöä koskevat tiedot sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä että kiinteistörekisteristä. Olisi tarkoituksenmukaista rajata kaupanvahvistajan tarkastusvelvollisuus koskemaan vain luovutuksen kohteen kiinteistötunnuksen oikeellisuutta. Sen johdosta kaupanvahvistajalain 3 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi.

1.1Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

6 §. Kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 §:n 3 momentissa säädetään siitä, kenelle tai mitä tarkoitusta varten tietoja saa luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla. Keskeisiä maa- ja vesialueiden yksiköitä koskevien tietojen käyttäjiä ovat tuomioistuimet, kunnat, kiinteistönmuodostamistehtäviä hoitavat viranomaiset, väestökirjahallinnon viranomaiset, kaupanvahvistajat sekä ulosotto- ja veroviranomaiset.

Voimassa olevan lain 6 §:n 3 momentin mukaan Maanmittauslaitos saa teknisen käyttöyhteyden avulla luovuttaa 4 §:ssä tarkoitetun viranomaisen puolesta tietoja kiinteistötietojärjestelmästä luetelluille tietyille viranomaisille, kunnille ja kaupanvahvistajalle. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilman nimenomaista lupaa tietoja voidaan luovuttaa yleisesti sekä oikeushallinnon viranomaisille, kuten esimerkiksi ulosottoviranomaisille, tuomioistuimille ja oikeusaputoimistoille että kiinteistönmuodostamistehtäviä hoitavalle viranomaiselle. Lakia ehdotetaan täsmennettäväksi myös siltä osin, ettei lupaa kiinteistötietojärjestelmän tietojen luovuttamiseen tarvittaisi esimerkiksi esitutkintaa suorittaville poliisiviranomaisille. Kiinteistönmuodostamisviranomaisina toimivat lain mukaan sekä kunnat että maanmittauslaitoksen maanmittaustoimistot. Sikäli kuin kysymys on kunnan kiinteistörekisteriviranomaisena tuottamasta tiedosta, ei lupaa tiedon luovuttamiseen maanmittauslaitokselle edelleenkään tarvittaisi. Myös aluehallintovirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, väestökirjahallinto ja verohallinto olisivat oikeutettuja kiinteistötietojärjestelmästä luovutettaviin tietoihin suoraan lain nojalla ilman erillistä lupaa.

Erityinen lupa vaadittaisiin paitsi tietojen saamiseen myös tietojen välittämiseen hakemuksen perusteella teknisen käyttöyhteyden avulla sille, joka tarvitsee tietoja yhdyskuntasuunnittelua. kiinteistönvälitystä, luoton myöntämistä ja valvontaa taikka muuta näihin verrattavaa kiinteistöihin liittyvää tarkoitusta varten.

Tietojen luovuttaminen välitettäväksi tukisi Maanmittauslaitoksen perustehtävää tietovarantojen saattamisesta yleiseen ja laajaan käyttöön. Tietojen välittäminen teknisen käyttöyhteyden avulla on kiinteistötietojärjestelmän peruspalvelua. Tällöin tietojen käyttö laajenisi ja monipuolistuisi. Viranomaisten, kuten Maanmittauslaitoksen, tulee varmistaa kehittyneiden tietopalveluiden toteuttaminen kehittyneessä tietoyhteiskunnassa.

Muutetun säännöksen nojalla Maanmittauslaitos voisi jatkossa tietojen antamisen lisäksi luovuttaa tietoja myös välitettäväksi laissa säädettyjä tarkoituksia varten. Tietojen laajemman käytön salliminen edellyttäisi myös maksusäännösten tarkistamista.

7 §. Kiinteistötietojärjestelmän suoritteista ja tietopalveluista valtiolle ja kunnalle perittävistä maksuista annetun lain (KTJ -lain) 7 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa viitattaisiin yleisemmin valtion maksuperustelakiin (150/1992) sanotun lain 6 §:n 1 momenttiin viittaamisen sijasta. Valtion maksuperustelaissa säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista. Voimassa olevan KTJ -lain viittaus maksuperustelain 6 §:n 1 momenttiin rajoittaa uusien kiinteistötietojärjestelmän palveluiden syntymistä ja kehittämistä. Luovutettavien tietojen käyttötapa ja käyttötarkoitus on tosiasiallisesti laajempaa ja moninaisempaa kuin maksuperustelain 6 §:n 1 momentissa säännellään. Sen johdosta olisi tarkoituksenmukaista voida hinnoitella kiinteistötietojärjestelmän suoritteet ja tietopalvelut valtion maksuperustelaissa säänneltävien periaatteiden mukaan. Jotta yksityissektorille annettaisiin mahdollisuus tuottaa jatkojalostettua palvelua, tulisi uudet tuotteet ja käyttötarkoitukset olla mahdollista hinnoitella myös liiketaloudellisin perustein. Suurempi vapaus hinnoitella nykyiset ja uudet suoritteet edistää kiinteistötietojärjestelmän tietovarastojen entistä laajempaa käyttöä. Voimassa olevan lain 6 §:n 3 momentissa säännellyllä lupakäytännöllä voitaisiin varmistaa, että henkilöiden yksityisyyden suojaa ei loukattaisi, kun uusia tuotteita ja palveluja kiinteistötietojärjestelmän sisältävän tiedon pohjalta kehitetään.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus kiinteistötietojärjestelmän suoritteista ja tietopalvelusta perittävistä maksuista (1063/2009) , joka on voimassa vuoden 2011 loppuun saakka, on säädetty KTJ -lain (453/2002) 7 §:n ja kiinteistörekisterilain (392/1985) 14 a §:n, sellaisena kuin se on laissa 244/1994, nojalla. Mikäli kiinteistötietojärjestelmän tuotteiden hinnoittelu tulee mahdolliseksi valtion maksuperustelain nojalla ja siten myös liiketaloudellisin perustein, voidaan uudet asetusta 1063/2009 vastaavat maksuasetukset antaa KTJ -lain 7 §:ään yksin perustuen.

Vastuun siirtyminen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä vuoden 2010 alusta oikeuslaitokselta maanmittauslaitoksen vastuulle on vaikuttanut myös oikeusministeriön hallinnonalan viranomaisten kiinteistötietojärjestelmän tietojen käytön maksuehtoihin. Ennen vuotta 2010 oikeusministeriön hallinnonalan kaikki viranomaiset ovat voineet saada kiinteistötietojärjestelmän tietoja maksutta, koska KTJ-lain 7 §:n mukaan viranomaisilla, joiden tehtävänä on 4 §:n mukaan ylläpitää kiinteistötietojärjestelmää, annetaan tiedot kiinteistötietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden avulla viranomaistoimintaa varten kuitenkin maksutta. Koska oikeuslaitos ei enää vastaa kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosasta vuonna 2010, on oikeuslaitoksen hallinnonalan kiinteistötietojärjestelmän tietojen käyttö teknisen käyttöyhteyden avulla maksullista. Poikkeuksena tästä ovat ulosottovirastot, käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus, joilla on velvollisuus ilmoittaa tietoja merkittäväksi kiinteistötietojärjestelmään.

Ennen vuotta 2010 kiinteistötietojärjestelmän käyttö teknisen käyttöyhteyden avulla on ollut maksutonta hallintotuomioistuimille sekä oikeusavulle ja syyttäjälaitokselle.

Hallintotuomioistuimet ovat hallintolainkäyttölain (586/1996) 33 §:n nojalla velvolliset ns. virallisperiaatteen nojalla huolehtimaan siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tähän selvittämisvelvollisuuteen sisältyy keskeisenä osana erityisesti maankäyttö- ja rakennusasioissa, mutta myös muissa asioissa kiinteistötietojärjestelmän tietojen selvittäminen tai ainakin valitusasiakirjoissa olevien tietojen oikeellisuuden ja ajanmukaisuuden varmistaminen.

Kiinteistötietojärjestelmä on myös oikeusaputoimistojen päivittäisessä työssä erittäin tarpeellinen. Sitä tarvitaan sekä oikeusapupäätösten tekemisessä, johon tarkoitukseen tiedot luovutetaan oikeusapulain (257/2002) 10 §:n 2 momentin nojalla, että varsinaisessa asiakkaiden avustamisessa, kuten esimerkiksi perunkirjoituksissa, perinnönjaoissa ja osituksissa. Edunvalvontapuolella palvelun käyttötarvetta on muun muassa omaisuusluettelojen laatimisessa. Oikeusaputoimiston asiakkaiden tarvitsemat suoritteet ovat nykyisinkin maksuttomia oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Mikäli kuitenkin tekninen käyttöyhteys on oikeusaputoimistoille maksullinen, oikeusaputoimistot joutuvat asiakkaita avustaessaan pyytämään kirjallisesti kiinteistötietojärjestelmän tietoja maksutta edellä mainitun lain 4 §:n nojalla. Tämä tarkoittaa arviolta 25 000 — 30 000 maanmittauslaitokselle tehtävää tiedustelua vuodessa, mikä työllistää sekä maanmittauslaitosta että oikeusaputoimistoja. Tästä aiheutuu merkittäviä hallinnollisia kustannuksia. Niin ikään syyttäjillä on toisinaan tarvetta tietojen saantiin esimerkiksi petos- ja velallisen rikosasioissa.

Eduskunta on hyväksynyt 1.3.2011 hallituksen esitykseen 246/2010 sisältyneen lakiehdotuksen julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta. Tähän lakiehdotukseen sisältyy säännös (10 §) tallennettujen tietojen hyödyntämisestä. Säännöksen mukaan julkisen hallinnon viranomaisen on pyrittävä järjestämään toimintansa siten, että se käyttää tässä pykälässä tarkoitettuihin tietojärjestelmiin talletettuja tietoja, jos viranomaisen toiminta edellyttää näiden tietojen käyttöä. Näitä tietojärjestelmiä ovat muun muassa 5) kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavista tietopalveluista annetussa laissa (453/2002) tarkoitettu kiinteistötietojärjestelmä.

Edellä mainittu eduskunnan hyväksymä laki huomioon ottaen toimivan oikeudenhoidon kannalta on perusteltua, että kaikki tuomioistuimet, mukaan lukien hallintotuomioistuimet samoin kuin valtion oikeusaputoimistot ja myös syyttäjälaitos voisivat edelleenkin käyttää kiinteistötietojärjestelmää teknisen käyttöyhteyden avulla maksutta. Tämän vuoksi KTJ-lain 7 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisättäisiin oikeushallinnon viranomaiset, joille tiedot kiinteistötietojärjestelmästä annettaisiin teknisen käyttöyhteyden avulla viranomaistoimintaa varten kuitenkin maksutta.

12 §. Kun eri hallinnon alojen ja ministeriöiden alaisten virastojen välisen neuvottelukunnan tehtävät kirjaamisasioiden siirron myötä vuoden 2010 alusta lukien käräjäoikeuksilta Maanmittauslaitokselle ovat vähentyneet ja menettäneet merkitystään aikaisemmin edellä yleisperusteluissa esitetyistä syistä., ehdotetaan kiinteistötietojärjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon liittyvää yhteistyötä suunnattavaksi nykyisestä ohjauksesta operatiivisen toiminnan suuntaan. Tämän vuoksi kiinteistötietojärjestelmän ja toimintaprosessien ylläpidon turvaamiseksi ehdotetaan neuvottelukuntaa hallinnollisesti kevyempää yhteistyömuotoa. Kiinteistötietojärjestelmän neuvottelukunta ehdotetaan korvattavaksi maanmittauslaitoksen asettamalla yhteistyöryhmällä, jolloin muun muassa kiinteistörekisteriä pitävien kuntien edustaja voisi osallistua yhteistyöryhmässä esimerkiksi kiinteistötietojärjestelmän operatiivisen toiminnan sekä järjestelmän maksuja ja maksutulon jakoa koskevien asetusehdotusten valmisteluun.

Lain 12 §:ää ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin kiinteistötietojärjestelmän kehittämistä ja ylläpitoa varten asetettavasta yhteistyöryhmästä, jonka maanmittauslaitos asettaisi kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Yhteistyöryhmään kutsuttaisiin järjestelmän ylläpitäjien ja käyttäjien edustajia. Samalla ehdotetaan kumottavaksi valtioneuvoston asetus (963/2002) kiinteistötietojärjestelmän neuvottelukunnasta.

1.2Laki kaupanvahvistajista

1 §. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne virka- ja työsuhteet, joiden haltijat ovat kaupanvahvistajia välittömästi lain nojalla. Tällaisia virkamiehiä ovat muun muassa johtavat kihlakunnansyyttäjät, kihlakunnansyyttäjät ja maakunnansyyttäjä. Esityksessä ehdotetaan syyttäjänä toimivien virkamiesten kaupanvahvistamisoikeuden poistamista, joten kyseiset virat poistettaisiin pykälän 1 momentin luettelosta. Samalla pykälän 3 momentista poistettaisiin syyttäjänviraston päällikön oikeus määrätä alaisensa virkamies kaupanvahvistajaksi.

Vuoden 2010 alusta lukien voimaan tulleella valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetulla lailla (903/2009) kumottiin laki työ- ja elinkeinokeskuksista sekä työ- ja elinkeinotoimistoista (796/2008) ja saatettiin voimaan laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (897/2009) . Kaupanvahvistajista annetun lain 1 §:n 1 momentissa säädetään virka-asemaan perustuvasta kaupanvahvistajan tehtävästä. Lain 1 §:n 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että työ- ja elinkeinokeskuksen maanmittausinsinöörin sijasta säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maanmittausinsinööristä.

3 §. Voimassa olevan lain mukaan kaupanvahvistajan on tarkastettava kiinteistöä koskevat tiedot lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä kiinteistörekisteristä. Kaupanvahvistaja ei kuitenkaan ole velvollinen tarkastamaan luovutuksen kohdetta koskevia tietoja, jos luovutus vahvistetaan ulkomailla.

Tätä kaupanvahvistajan velvollisuutta tarkastaa kiinteistöä koskevat tiedot täsmennettäisiin siten, että kaupanvahvistajalla on velvollisuus tarkastaa ainoastaan luovutuksen kohteen kiinteistötunnus kiinteistörekisteristä. Näin vältettäisiin se tilanne, että sekä kaupanvahvistaja luovutusvaiheessa että kirjaamisviranomainen lainhuutoa koskevaa asiaa käsitellessään tarkastaisivat samoja tietoja.