HE 177/2007

1.1.Rintamasotilaseläkelaki

Rintamalisästä ja ylimääräisestä rintamalisästä säädetään rintamasotilaseläkelaissa (119/1977) ja rintamasotilaseläkeasetuksessa (271/1977) . Etuuksien maksamisesta säädetään lain 17 §:ssä, jossa on viittaussäännös uuden kansaneläkelain (568/2007) 64 §:ään. Maksamisesta säädetään tarkemmin rintamasotilaseläkeasetuksen 5 §:ssä, jossa viitataan kumoutuneen kansaneläkeasetuksen (594/1956) 6 lukuun. Valtion osuudesta rintamasotilaseläkelain mukaisten etuuksien kustannuksista säädetään lain 8 §:ssä. Valtion osuuden suorittamisesta säädetään rintamasotilaseläkeasetuksen 8 §:ssä, jossa puolestaan viitataan kumoutuneen kansaneläkeasetuksen 22 ja 23 §:ään. Kansaneläkeasetus kumoutui, kun uusi kansaneläkelaki (568/2007) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Rintamasotilaseläkelaissa ei ole uuden perustuslain mukaisia asetuksenantovaltuutuksia. Lain 15 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin valtion osuuden ennakon ja lopullisen valtion osuuden suorittamisesta Kansaneläkelaitokselle. Lain 17 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän maksamisajankohdasta. Samalla ehdotetaan kumottavaksi 19 §, jonka asetuksenantovaltuutus on epätäsmällinen.

Laissa ei ole erikseen säädetty rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän hakemisesta tai etuudensaajan velvollisuudesta ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle muuttuneista tiedoista, jotka voivat vaikuttaa etuuden määrään. Näiltä osin on lain 17 §:ssä olevan viittaussäännöksen perusteella noudatettu soveltuvin osin, mitä kumotun kansaneläkelain (347/1956) 35 §:ssä on säädetty etuuden hakemisesta ja 46 §:ssä eläkkeensaajan velvollisuudesta ilmoittaa muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen eläkeoikeuteensa.

Rintamasotilaseläkelain 17 §:ää on kansaneläkelainsäädännön uudistamisen yhteydessä muutettu siten, että siinä viitataan uuden, vuoden 2008 alusta voimaan tulleen kansaneläkelain säännöksiin. Sovellettavia säännöksiä ovat muun muassa kansaneläkelain 54 §:n 1 ja 2 momentti. Pykälän 1 momentissa on yleissäännös etuuksien hakemisesta Kansaneläkelaitokselta ja 2 momentissa säännös lähiomaisen oikeudesta käyttää hakijan puhevaltaa, jos hakija ei itse siihen kykene. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa rintamasotilaseläkelain 17 §:ssä ei kuitenkaan ole enää viittausta etuudensaajan ilmoitusvelvollisuutta koskevaan kansaneläkelain pykälään.

Eläkkeensaajan velvollisuudesta ilmoittaa muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen eläkeoikeuteensa, säädetään uuden kansaneläkelain 56—60 §:ssä. Vanhuuseläkettä saavan ilmoitusvelvollisuutta koskee 56 §. Pykälän 2 momentin mukaan vanhuuseläkkeensaajan on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle avioliiton solmimisesta ja purkautumisesta, avoliittoon menemisestä ja sen päättymisestä, aviopuolisoiden erillään asumisesta, osoitteen muuttumisesta, muuttamisesta ulkomaille ja Suomeen paluusta sekä eläkkeeseen vaikuttavien eläketulojen muutoksesta. Hakijan on pykälän 4 momentin mukaan annettava Kansaneläkelaitokselle myös muut hakemuksen ratkaisemiseksi ja etuuden maksamiseksi välttämättömät tiedot.

Koska rintamasotilaseläkelaista puuttuu vuoden 2008 alusta etuudensaajan ilmoitusvelvollisuutta koskeva säännös, ehdotetaan, että lain 17 §:ään lisätään viittaus kansaneläkelain 56 §:n 2 ja 4 momenttiin. Nämä kansaneläkelain säännökset ilmoitusvelvollisuudesta koskisivat myös rintamalisää tai ylimääräistä rintamalisää saavia.

1.2.Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

Ulkomaille maksettavasta rintamalisästä säädetään ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetussa laissa (988/1988) ja ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetussa asetuksessa (241/1989) . Etuuksien maksamisesta säädetään lain 3 ja 4 §:ssä. Maksamisesta säädetään tarkemmin asetuksen 4 §:ssä, jossa viitataan kansaneläkeasetuksen 57 §:ään, sekä 9 §:ssä, jossa viitataan rintamasotilaseläkeasetuksen 5 §:ään. Viimeksi mainitussa pykälässä viitataan kansaneläkeasetukseen. Valtion rahoitusosuudesta säädetään lain 9 §:ssä. Ennakoiden ja valtion osuuden suorittamisesta Kansaneläkelaitokselle säädetään ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetun asetuksen 8 §:ssä, jossa viitataan kansaneläkeasetuksen 22 ja 23 §:ään. Kuten edellä on todettu, kansaneläkeasetus kumoutui vuoden 2008 alusta.

Ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetussa laissa ei ole uuden perustuslain mukaisia asetuksenantovaltuutuksia. Tämän vuoksi lain 3 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin rintamalisän maksamisajankohdasta. Lain 9 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin valtion osuuden ennakon ja lopullisen valtion osuuden suorittamisesta ja sitä varten tarvittavista tiedoista. Samalla ehdotetaan kumottavaksi 11 §, jossa on epätäsmällinen asetuksenantovaltuutus.

Lain 10 §:n 1 momentissa viitataan kansaneläkelain etuuden hakemista koskevaan 54 §:ään. Lain 10 §:ssä ei ole viittausta ilmoitusvelvollisuutta koskevaan kansaneläkelain pykälään. Ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetun asetuksen 2 §:ssä säädetään rintamalisän saajan ilmoitusvelvollisuudesta sekä hakemuksen ratkaisemisesta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Pykälässä viitataan kumoutuneeseen kansaneläkeasetukseen. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan lain 10 §:ään lisättäväksi uusi 3 momentti. Siinä säädettäisiin rintamalisän maksamista varten tarvittavasta ilmoitusvelvollisuudesta rintamalisän saajan olosuhteiden muuttuessa sekä hakemuksen ratkaisemiseksi tarvittaville selvityksille asetettavasta määräajasta.

1.3.Maatalousyrittäjän eläkelaki

Maatalousyrittäjien eläketurvasta säädetään maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) . Lain 61 §:ssä säädetään lesken oikeudesta eläkkeeseen edunjättäjän kuoleman jälkeen. Pykälän 2 momentissa säädetään lesken oikeudesta eläkkeeseen siinä tapauksessa, että leskellä ei ole yhteistä lasta edunjättäjän kanssa. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen 61 §:n 2 momentin 2 kohdan muutoksen mukaan leskellä on muiden edellytysten täyttyessä oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on edunjättäjän kuollessa saanut työeläkelain tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä vähintään viiden vuoden ajan. Vuoden 2007 loppuun voimassa olleen lain mukaan vähimmäisaika työkyvyttömyyseläkkeen kestolle oli kolme vuotta.

Eduskunnassa oli syksyllä 2007 käsiteltävänä hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 95/2007 vp) . Sen yhteydessä oli tarkoitus muuttaa ainoastaan maatalousyrittäjän eläkelain 61 §:n 2 momentin 2 kohdassa oleva säädösnumeroviittaus vuoden 2008 alusta voimaan tulevaa uutta kansaneläkelakia koskevaksi. Kirjoitusvirheen vuoksi esitykseen jäi työkyvyttömyyseläkkeen vähimmäiskestoksi viisi vuotta.

Lesken eläkeoikeuteen liittyvä työkyvyttömyyseläkkeen kesto on työeläkelainsäädännössä ollut yhteneväinen. Muita työeläkelakeja vastaavasti työkyvyttömyyseläkkeen vähimmäiskeston tulisi olla maatalousyrittäjän eläkelaissa kolme vuotta.

Edellä esitetyn perusteella maatalousyrittäjän eläkelain lesken eläkeoikeutta koskevaan 61 §:n 2 momentin 2 kohtaan ehdotetaan tehtävän muutos, jolla lyhennetään työkyvyttömyyseläkkeen viiden vuoden vähimmäiskesto aiemmin voimassa olleeseen kolmeen vuoteen.

1.4.Kansaneläkelaki

Uuden kansaneläkelain 17 §:ssä säädetään työkyvyttömyyseläkkeen aikaisesta ansiotyöstä ja eläkkeen lepäämään jättämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan vain täysimääräisen työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään. Pykälän 5 momentin mukaan täysimääräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen rinnastetaan myös eläke, jonka määrää on vähennetty Suomessa asutun ajan perusteella. Vuoden 1956 kansaneläkelain 22 §:n 4 momentin mukaan täysimääräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen rinnastettiin myös työkyvyttömyyseläke, jonka määrää vähentää mainitun lain 26 §:n mukainen huolto- tai perhe-eläke. Tämän vuoksi uuden kansaneläkelain 17 §:n 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että täysimääräiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi katsotaan myös työkyvyttömyyseläke, jota vähentää uuden kansaneläkelain 22 §:n 1 momentin mukainen huolto- tai perhe-eläke tai vastaava ulkomailta maksettava etuus. Tällöin säännös vastaisi vuoden 1956 kansaneläkelain 22 §:n 4 momenttia.

Ennakon ja lopullisen valtion osuuden suorittamisesta sekä sitä varten tarvittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin lisäksi, mitä kansaneläkelain 54 §:n 1 ja 2 momentissa, 55 §:ssä, 56 §:n 2 ja 4 momentissa, 62—65, 67, 71—84, 86, 88, 91, 96, 106, 107, 110 ja 111 §:ssä sekä kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän maksamisajankohdasta.

Rintamalisä maksetaan kuuden kuukauden maksujaksoin siten, että kunkin vuoden huhtikuussa ja lokakuussa alkavan maksujakson päättyessä maksetaan puolet vuosimäärästä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään maksamisajankohdista tarkemmin.

Ennakon ja lopullisen valtion osuuden suorittamisesta sekä sitä varten tarvittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Rintamalisän saajan on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle nimensä, osoitteensa ja maksuyhteystietojensa muuttumisesta sekä paluustaan Suomeen. Jos tässä pykälässä tarkoitettua selvitystä ei anneta kohtuullisessa määräajassa, joka on asetettu selvitystä pyydettäessä, asia voidaan ratkaista muutoin käytettävissä olevan selvityksen perusteella.

Leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta, jos:

Täysimääräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen rinnastetaan myös eläke, jonka määrää on vähennetty 21 §:n mukaisesti tai jonka määrää on vähentänyt 22 §:n 1 tai 2 momentin mukainen huolto- tai perhe-eläke.