594/1956

Eläkelaitoksen on vuosittain viimeistään kesäkuun 15 päivänä lähetettävä asianomaiselle ministeriölle arvio kansaneläkerahastoon seuraavana vuonna suoritettavan kansaneläkelain 59 §:n 2 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrästä. Arviota tulee tarkistaa, jos sen perusteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Valtio suorittaa kansaneläkelain 59 §:n 2 momentin mukaisena takuusuorituksen ennakkona määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa valtion kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Ennakko tulee välittömästi tarkistaa, jos sen määrä on olennaisesti muuttunut. Kansaneläkerahaston rahoituksen turvaamiseksi tai, jos vuotuinen ennakko olennaisesti muuttuu, ennakko voidaan jaksottaa edellä säädetystä poiketen.

Asianomaisen ministeriön tulee suorittaa 2 momentissa tarkoitettu takuusuorituksen ennakko kansaneläkerahastoon kunkin kuukauden 11 päivänä.

Kansaneläkelain 59 §:n 2 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrä vahvistetaan kansaneläkelaitoksen tilinpäätöksen yhteydessä. Tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen asianomaiselle ministeriölle toimitetaan laskelma valtion takuusuorituksen määrästä. Maksettujen ennakoiden ja vahvistetun määrän erotus maksetaan tai palautetaan tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan kuukauden aikana.

Eläkelaitoksen on vuosittain viimeistään kesäkuun 15 päivänä lähetettävä sosiaali- ja terveysministeriölle arvio kansaneläkelain 62 §:n 1 momentissa mainituista valtion seuraavana vuonna vastattavista lisäosista.

Eläkelaitoksen on lähetettävä ilmoitus kansaneläkelain 64 §:ssä tarkoitetun suorituksen määrästä, joka voi olla arvioon perustuva, sosiaali- ja terveysministeriölle viimeistään viidentenä päivänä ennen eläkkeiden maksatusta.

Eläkelaitoksen on maksukuukautta seuraavan kuukauden aikana ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle valtion osuus maksukuukautena maksetuista lisäosista. Tilitykseen tehdään mahdolliset oikaisut siinä tilityksessä, joka oikaisun aiheuttavan asian käsittelyn päätyttyä ensiksi seuraa. (31.12.1985/1098)

Valtion tulee suorittaa osuutensa maksukuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivään mennessä. Kunnan osuuden suorittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 8 päivänä joulukuuta 1978 annetussa asetuksessa työnantajan sosiaaliturvamaksusta (940/78) ja 1 päivänä joulukuuta 1978 annetussa veronkantoasetuksessa (903/78) on säädetty työnantajan sosiaaliturvamaksusta. (31.12.1985/1098)

Kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentissa mainitulla ohjauksella ja valvonnalla tarkoitetaan toisen henkilön opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai jatkuvaa varuillaanoloa.

Kansaeläkelain 30 a §:n 1 momentin mukaisilla erityiskustannuksilla tarkoitetaan henkilölle sairaudesta tai vammasta aiheutuvia tarpeellisia ylimääräisiä kustannuksia siltä osin kuin hän joutuu niistä itse vastaamaan. Erityiskustannusten on liityttävä sairaudesta tai vammasta aiheutuvaan toimintakyvyn alenemiseen.

Erityiskustannusten perusteella myönnettävän hoitotuen saamisen edellytyksenä on, että sairauden tai vamman aiheuttamien jatkuvien kustannusten voidaan arvioida nousevan vähintään maksettavan hoitotuen määrään. (30.12.1993/1597)

Kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa mainituilla henkilökohtaisilla toiminnoilla tarkoitetaan liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista, pukeutumista, ruokailua ja muita vastaavia toimintoja.

Kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisilla kotitaloustöillä ja asioinnilla kodin ulkopuolella tarkoitetaan välttämättömiin kodinhoitotoimiin, kaupassa käyntiin ja pankkiasioiden hoitamiseen sekä vastaaviin toimintoihin liittyviä tehtäviä.

Kansaneläkelain 30 a §:n 6 momentissa tarkoitettuja korvauksia ovat lakisääteiseen etuuteen liittyvät haittalisät, avuttomuuslisät sekä näitä vastaavat aikaisempien lakien mukaiset korvaukset ja ulkomailta maksettavat etuudet, ei kuitenkaan yhdellä kertaa maksetut tai pääomaksi vaihdetut korvaukset.

Kansaneläkehakemuksessa on selvitettävä:

Työkyvyttömyyseläkehakemuksessa on annettava tiedot hakijan terveydentilasta sekä hänen ja hänen puolisonsa ammatista, ansiotuloista ja varallisuudesta. Hakemuksessa on myös mainittava lääkärit, jotka ovat hoitaneet hakijaa työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden, vian tai vamman takia, ja ne sairaanhoitolaitokset, joissa hän tästä syystä on ollut hoidettavana. (3.12.1982/885)

Työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisemista varten on eläkelaitokselle toimitettava lääkärinlausunto hakijan terveydentilasta, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman. Hoito- tai kuntoutussuunnitelma voi olla myös erillisenä selvityksenä. Lääkärinlausunto on toimitettava, mikäli hakijan työkyvyttömyyttä ei voida pitää ilmeisenä. Eläkelaitos voi kuitenkin kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai laitoksessa tai jos siihen on muu erityinen syy. Eläkelaitos antaa tarkemmat ohjeet siitä, mitä lääkärinlausunnosta tulee käydä ilmi ja miten se on toimitettava eläkelaitokselle. (29.12.1995/1744)

Kansaneläkelain 30 a §:ssä tarkoitettua hoitotukea varten eläkelaitoksen on tarvittaessa hankittava kunnan sosiaaliviranomaisen lausunto hakijan tarvitseman avun ja palvelusten tarpeesta ja määrästä. (10.6.1988/494)

Sen lisäksi, mitä 48 ja 50 §:ssä säädetään, eläkkeenhakija on velvollinen antamaan eläkelaitokselle muutkin hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjajäljennökset. (20.12.1996/1214)

2 momentti on kumottu A:lla 20.12.1996/1214 .

Hakijan tai hänen edunvalvojansa taikka kansaneläkelain 35 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön on vahvistettava hakemuksessa esitetyt tiedot allekirjoituksellaan. (30.12.1999/1375)

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon:

(29.12.1995/1744)

Työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä saava on velvollinen ilmoittamaan ryhtymisestään työhön, josta saatava ansiotulo on vähintään kansaneläkelain 22 a §:n 1 momentissa mainitun rahamäärän suuruinen. Hänen on ilmoitettava myös ansiotulojen lisääntymisestä, jos ne lisääntyvät niin, että ne ylittävät edellä tarkoitetun määrän. Puolitettua yksilöllistä varhaiseläkettä saavan on ilmoitettava, jos ansiotulot lisääntyvät niin, että eläke olisi kansaneläkelain 22 a §:n 5 momentin mukaan jätettävä lepäämään. (29.11.2001/1138)

Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon:

Ulkomailla asuva eläkkeensaaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon:

(20.12.1996/1214)

Vanhuuseläkkeen saaja, jolle on myönnetty eläke ennen 1 päivää tammikuuta 1994 voimassa olleen kansaneläkelain 23 a §:n perusteella, on lisäksi velvollinen ilmoittamaan;

Kansaneläkkeen saajan on ilmoitettava eläkelaitoksen paikallistoimistoon avioliiton solmimisesta, aviopuolison kuolemasta ja avioliiton purkautumisesta sekä eläkkeeseen vaikuttavassa vuositulossa tapahtuneesta muutoksesta. (20.12.1996/1214)

Kansaneläkkeen ja hoitotuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon laitoshoitoon joutumisestaan. (20.12.1996/1214)

Eläkkeensaaja, jonka eläkkeeseen maksetaan lapsikorotus, on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon lapsen kuolemasta tai antamisesta otto- tai kasvattilapseksi sekä muutoinkin, kun hän ei enää huolehdi lapsen toimeentulosta.

4 momentti on kumottu A:lla 29.11.2001/1138 .

Hoitotuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon terveydentilansa ja toimintakykynsä olennaisesta parantumisesta sekä avuntarpeessaan tai erityiskustannuksissaan tapahtuneesta merkittävästä vähenemisestä. Samoin hoitotuen saaja on velvollinen ilmoittamaan kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen lakkaamisesta. (20.12.1996/1214)

Jos hoitotuen saajalle myönnetään 46 §:ssä mainittu muun lain mukainen korvaus, hän on velvollinen ilmoittamaan myös siitä paikallistoimistoon. (10.6.1988/494)

Sen lisäksi, mitä 53, 53 a ja 54 §:ssä on säädetty, eläkkeensaaja on velvollinen antamaan eläkeoikeuden ja eläkkeen määrän tarkistamista sekä eläkkeen maksamista varten muutkin tarpeelliset tiedot. (31.1.1985/110)

Jos 1 momentissa tarkoitettua selvitystä ei anneta sitä vaadittaessa asetetun kohtuullisen määräajan kuluessa, voidaan asia ratkaista sen selvityksen perusteella, joka muutoin on käytettävissä.

Jos eläkkeeseen oikeutettu on kuollut, pesänselvittäjä, eloonjäänyt aviopuoliso tai kuolinpesän osakkaiden valtuutuksella muu kuolinpesän edustaja on oikeutettu kuolinpesän puolesta hakemaan etuuden.

Kansaneläkkeet maksetaan eläkkeensaajan ilmoittamalle tilille Suomessa sijaitsevaan rahalaitokseen. Eläke-erät voidaan maksaa ryhmittäin eri päivinä. (29.12.1994/1405)

Eläkettä rahalaitoksesta nostettaessa vaadittavan selvityksen suhteen noudatetaan, mitä rahalaitoksissa pidettävien tilien käytöstä on erikseen säädetty tai määrätty.

Eläke voidaan maksaa 57 §:stä poikkeavalla tavalla silloin, kun eläke maksetaan eläkkeensaajan edunvalvojalle, kunnalle tai sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle tai kun eläkkeen maksamista tilille rahalaitokseen ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Eläkelaitoksella on oikeus määrätä, mikä selvitys eläkettä nostettaessa on tällöin esitettävä. (30.12.1999/1375)

Mitä 57 §:ssä on säädetty, on voimassa myös siitä, jolle eläke on määrätty maksettavaksi.

Jos eläkkeeseen oikeutettu on kuollut, etuus maksetaan pesänselvittäjälle, eloonjääneelle aviopuolisolle tai kuolinpesän osakkaiden valtuutuksella muulle kuolinpesän edustajalle.

Hakemus tai esitys eläkkeen maksamisesta muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen kansaneläkelain 42 §:n 3 momentissa sekä 43 ja 44 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on annettava eläkelaitoksen paikalliselle piiriasiamiehelle.

Jos eläkelaitos suostuu hakemukseen tai esitykseen, on päätöksessä mainittava, mistä eläkejaksosta lukien sitä noudatetaan.

Eläkkeensaajalle, jonka eläke maksetaan kansaneläkelain 43 §:n perusteella kunnalle, on jätettävä henkilökohtaiseen käyttöön varoja siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa (912/1992) säädetään.

Eläkkeensaajan, joka on muuttanut toiseen kuntaan tai asettunut sinne tilapäisesti asumaan, on viipymättä ilmoitettava siitä uuden asuinkuntansa piiriasiamiehelle. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi muuttopäivä, entinen ja uusi asuinpaikka ja muut tarpeelliset tiedot.

Osoitteen muutoksesta samassa kunnassa on eläkkeensaajan niin ikään ilmoitettava piiriasiamiehelle.

Eläkkeensaajan, joka lähtee ulkomaille oleskellakseen siellä vuotta pitemmän ajan, on ennen lähtöään ilmoitettava siitä asuinkuntansa piiriasiamiehelle. Jos tilapäisesti ulkomailla oleva eläkkeensaaja aikoo viipyä siellä vuotta kauemmin, on hänen ennen sanotun ajan umpeen kulumista ilmoitettava siitä eläkelaitokselle.

Jos eläkkeensaaja haluaa saada eläkkeen vuotta pitemmältä ulkomailla oleskelun ajalta, hänen on haettava sitä eläkelaitokselta. Hakemuksen tulee sisältää tarpeellinen selvitys eläkkeensaajan nykyisestä asuinpaikasta, hänen asumisestaan Suomessa ennen eläkkeen alkamista sekä hänen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan lähiomaisen sairaudesta.

Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan on toimitettava Kansaneläkelaitokselle eläkettä tai muuta etuutta koskevaan hakemukseen virkatodistus tai sitä vastaava selvitys.

Kun valtion ja kuntien osuuksien velotukseen sisältyy aikaisemman kansaneläkelain, voimassa olevan kansaneläkelain aikaisempien säännösten, vanhuusavustuslain tai työkyvyttömyysavustuslain mukaisia lisäeläkkeitä, avustuksia ja tukiosia, sovelletaan velotukseen ja tilitykseen kansaneläkelain 88 §:n säännöksiä.

Määrättäessä tulovuoden 1956 vakuutusmaksuja vuonna 1957 sovelletaan aikaisemman kansaneläkelain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaisia perusteita sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa vuoden 1956 päättyessä. Tällöin voimassa olleita säännöksiä on soveltuvin osin noudatettava myös näiden maksujen määräämisessä ja maksuunpanossa sekä ennakkojen ja työnantajan kansaneläkemaksun käytössä. Vakuutusmaksun suoritukseksi käytetyt työnantajan vakuutusmaksuosuudet kunta saa laskea vähennykseksi eläkelaitokselle tehtävässä tilityksessä.

Aikaisemman kansaneläkelain 23 a §:n 2 momentin säännöksiä sovelletaan vuoden 1957 loppuun asti.

Aikaisemman kansaneläkelain voimassa ollessa maksuunpantujen vielä tilittämättä olevien vakuutusmaksujen pakkoperinnässä kertyneet varat on tilitettävä eläkelaitokselle kalenterivuosittain kolmen kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä. Tilitykseen on liitettävä luettelo vakuutusmaksujen lyhennyksistä ja poistoista. Lyhennysten ja poistojen syystä on samalla esitettävä eläkelaitoksen määräämä selvitys.

Edellä 1 momentissa mainittujen vakuutusmaksujen osalta tammikuun 1 päivän 1957 jälkeen perityt maksunlisäykset jäävät kunnalle.

Jos aikaisemman kansaneläkelain voimassa ollessa maksuunpantu vakuutusmaksu on valituksen johdosta kumottu tai alennettu, eläkelaitoksen on maksettava liikaa suoritettu määrä takaisin.

Aikaisemman kansaneläkelain, vanhuusavustuslain ja työkyvyttömyysavustuslain mukaisia eläkkeitä, avustuksia ja muita etuuksia koskevat asiat käsitellään kansaneläkelaitoksessa aikaisempien säännösten mukaan, kuitenkin niin, että 1 päivästä tammikuuta 1958 lukien muutoksenhausta eläkelaitoksen päätöksiin noudatetaan kansaneläkelain 73 ja 74 §:n säännöksiä.

Mitä aikaisemmassa kansaneläkelaissa sekä vanhuusavustuslaissa ja työkyvyttömyysavustuslaissa ja niiden nojalla on säädetty tai määrätty kansaneläkettä sekä vanhuus- ja työkyvyttömyysavustusta koskevien asiain käsittelystä sekä muutoksenhausta niitä koskeviin eläkelaitoksen päätöksiin on edelleen voimassa joulukuun 31 päivään 1957 saakka. Kuitenkin, mitä on säädetty lisätyn hallituksen kokoonpanosta, noudatetaan jo 1 päivästä tammikuuta 1957 ja mitä on säädetty eläketoimikunnista, muutoksenhausta niiden päätöksiin ja asian valmistavasta käsittelystä ennen kansaneläkelaitoksen päätöksen antamista, 1 päivästä huhtikuuta 1957.

Jos vakuutettu on kuollut vuoden 1957 aikana, otetaan laskettaessa kansaneläkelain 33 §:n 2 momentissa tarkoitettua aikaa huomioon myös se aika, jolta hänelle myönnetty aikaisempien lakien mukainen kansaneläke tahi vanhuus- tai työkyvyttömyysavustus on erääntynyt maksettavaksi. Hautausavustuksen määrästä vähennetään silloin myös vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen säästö- ja täydennysosa sekä niihin ja vanhuus- ja työkyvyttömyysavustuksiin maksetut ylimääräiset korotukset.

Kansaneläkelain voimaan tulosta alkaen suoritetaan kansaneläkkeet muunnettuina kansaneläkelain 95 §:n mukaisesti siten:

Mikäli eläkelaitoksen hallussa olevista asiakirjoista käy ilmi, että 1 momentin mukaan muunnettu tukiosa ilmeisesti olennaisesti poikkeaa kansaneläkelain mukaan määrättävästä eläkkeen tukiosasta, eläkelaitoksen on viipymättä otettava eläkkeen suuruus tarkistettavaksi ja, hankittuaan tarpeelliset tiedot eläkkeensaajalta taikka piiriasiamieheltä tai muulta viranomaiselta, oikaistava tukiosa kansaneläkelain mukaiseksi lain voimaan tulosta lukien.

Tarkistus on 2 momentin mukaan toimitettava myös, jos eläkkeensaaja sitä vaatii.

Eläkelaitos hoitaa jatkuvasti ennen vuoden 1956 loppua aikaisemman kansaneläkelain mukaan otetut vapaaehtoiset eläkevakuutukset, mikäli takaisinostosta ei sovita vakuutetun kanssa.

Eläkelaitoksen tulee esittää 22 §:ssä tarkoitettu laskelma vuoden 1957 osalta niin ajoissa, että se voidaan käsitellä vuoden 1957 ensimmäisen lisämenoarvion yhteydessä.

Tämä asetus tulee voimaan tammikuun 1 päivänä 1957.

Valmistaviin toimenpiteisiin kansaneläkelain voimaan saattamiseksi voidaan ryhtyä sekä kansaneläkelaissa tarkoitettuja eläkkeitä ja muita etuja koskevia hakemuksia saadaan käsitellä jo ennen sanottua päivää.