HE 94/2004

Varustamotuki

Nykyinen tukijärjestelmä perustuu suoraan tukeen ja sitä hallinnoi Merenkulkulaitos.

Lasti- ja matkustaja-alusvarustamoille myönnetään valtion varoista suoraa tukea ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991) , jäljempänä luettelolaki, mukaisesti. Lastialusvarustamoille myönnetään tukena yleisesti verovelvollisen merenkulkijan kauppa-alusluetteloon merkityltä alukselta saamasta merityötulosta toimitettua ennakonpidätystä ja maksettuja työnantajan sosiaaliturvamaksuja sekä muita lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja maksuja vastaava määrä. Rajoitetusti verovelvollisen osalta tuki vastaa palkkatulosta perityn lähdeveron ja maksetun työnantajan sosiaaliturvamaksun määrää. Rajoitetusti verovelvollisia työskentelee kysymyksessä olevilla aluksilla tällä hetkellä vain muutamia. Lain 4 §:n 2 momentin nojalla lain 1 §:n 4 momentissa tarkoitetun matkustaja-aluksen osalta tukena myönnetään määrä, joka vastaa 97 prosenttia yleisesti verovelvollisen merenkulkijan alukselta saamasta merityötulosta toimitetuista ennakonpidätyksistä.

Tuen myöntämiselle säädettyjen edellytysten täyttyessä Merenkulkulaitos myöntää ja maksaa tuen puolivuosittain jälkikäteen aluksella varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle yhteisölle sen tekemästä hakemuksesta.

Vuoden 2003 lopussa matkustaja-alustuen piirissä oli 13 alusta. Niillä työskentelevä henkilöstömäärä vastaa 3 500 henkilötyövuotta. Lastialustuen piirissä oli 108 alusta, joilla työskentelevä henkilöstö vastaa 2 200 henkilötyövuotta. Tukea maksettiin vuonna 2003 matkustaja-aluksille 26,613 miljoonaa euroa ja lastialuksille 40,307 miljoonaa euroa.

Merityötulon ennakonpidätys

Ennakkoperintä palkkatulosta toimitetaan ennakkoperintälain (1118/1996) säännösten mukaisesti ennakonpidätyksenä. Työnantaja toimittaa ennakonpidätykset verokorttiin merkittyjen perus- ja lisäprosenttien mukaan. Pidätysprosentteja määrättäessä pyritään ennakkoperintälain keskeisiin periaatteisiin kuuluvan ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksen mukaisesti siihen, että ennakonpidätyksen määrä mahdollisimman tarkoin vastaa ennakonpidätyksen alaisesta tulosta maksettavien verojen ja maksujen määrää. Merimiesten osalta ennakonpidätyksessä otetaan huomioon tuloverolain (1535/1992) 97 §:ssä tarkoitettu puhtaasta ansiotulosta tehtävä merityötulovähennys, jonka määrä on valtionverotuksessa 18 prosenttia lain 74 §:ssä tarkoitetusta merityötulosta, kuitenkin enintään 6 650 euroa ja kunnallisverotuksessa 30 prosenttia merityötulosta, kuitenkin enintään 11 350 euroa.

Merityötulolla tarkoitetaan aluksen liikennöintiä hoitavan työnantajan palveluksessa tehdystä aluksen liikennöintiin liittyvästä työstä saatua palkkatuloa, kun alusta käytetään ulkomaanliikenteeseen tai pääasiassa rannikkoliikenteeseen. Merityötulon määrittelyyn liittyy lisäksi muun ohessa aluksen vetoisuuteen ja rannikkoliikenteessä olevan aluksen liikennöintialueeseen koskevia erityisvaatimuksia. Eräät alusten käyttöön liittyvästä työskentelystä saadut tulot on erikseen rajattu merityötulon käsitteen piiristä.

Aluksen liikennöintiä hoitava työnantaja toimittaa merityötulosta ennakonpidätyksen merityötuloa varten verokorttiin merkittyjen perus- ja lisäprosenttien mukaan. Jos merityötulon saajalla ei ole merityötuloa varten annettua verokorttia, ennakonpidätys toimitetaan ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä annetun Verohallituksen päätöksen (53/2003) nojalla maatuloa varten annetun verokortin prosenttien mukaan siten, että maatuloa varten laskettua perusprosenttia alennetaan 7 prosenttiyksiköllä. Viimeksi mainittu tapa on tarkoitettu lähinnä tilanteisiin, jossa henkilö työskentelee tilapäisesti aluksella. Varovaisuussyistä prosentti on määrätty siten, että se johtaa mieluummin liian suureen kuin pieneen pidätykseen.

Merityötuloa maksavan työnantajan on maksettava pidätetyt määrät verovirastolle viimeistään pidätyksen toimittamista toiseksi seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä ja annettava valvontailmoitus maksetuista palkoista ja ennakonpidätyksistä viimeistään saman kuukauden 15 päivänä sekä vuosi-ilmoitus palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Vuosi-ilmoituksessa ilmoitetaan saajakohtaisesti muun ohessa maksetut merityötuloa olevat palkat ja niistä toimitetut ennakonpidätykset. Vuosi-ilmoituksella ilmoitettu ennakonpidätys käytetään palkansaajan verovuoden verojen suoritukseksi verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) mukaisesti.

Ennakonpidätykset tilitetään veronsaajille verontilityslain (532/1998) ja verontilitysasetuksen (804/1998) mukaisesti.

Yleistä

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 27 päivänä marraskuuta 2003 matkustaja-aluksiin kohdistuvan varustamotuen laajentamisesta. Päätöksen mukaan nykyinen, ennakonpidätysten määrään perustuva suora tuki säilyy määrällisesti ennallaan. Sillä korvattaisiin tulevaisuudessa työnantajan sosiaaliturva- ja merimieseläkevakuutusmaksuja sekä eräitä muita vakuutusmaksuja. Vuoden 2004 tasolla tuki vastaa 94,4 prosenttia tukikelpoisista henkilösivukuluista ja sitä maksettaisiin 1 päivän heinäkuuta 2004 jälkeen aiheutuneisiin kustannuksiin vuoden 2005 alusta. Lisäksi otettaisiin käyttöön uusi tukijärjestelmä, jossa varustamotyönantaja saa pitää Suomessa yleisesti verovelvollisten työntekijöiden merityötulosta pidätettyjä ennakonpidätyksiä vastaavan määrän. Muille veronsaajille kuin valtiolle aiheutuvat tulojen menetykset korvattaisiin valtion talousarvioon tätä tarkoitusta varten otettavasta määrärahasta.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta totesi samalla, että matkustaja- ja lastialushankintojen edistämiseksi hallitus on valmis ottamaan käyttöön jälleenhankintavarauksen. Ratkaisun tarpeesta ja yksityiskohdista päätetään, kun yleisen poistojärjestelmän rakenteellisesta muutoksesta on päätetty.

Suoraa tukea koskeva hallituksen esitys (HE 72/2004 vp) eduskunnalle laiksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muuttamisesta annettiin eduskunnalle 30 päivänä huhtikuuta 2004.

Matkustaja-aluksiin kohdistuvan varustamotuen laajentamista koskevan päätöksen toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi määräaikainen, vuosina 2005—2009 toimitettavaa ennakonpidätystä koskeva laki matkustaja-aluksilta saadusta merityötulosta toimitetun ennakonpidätyksen maksuvapaudesta, jäljempänä maksuvapautuslaki. Lakiin sisältyisivät maksuvapautuksen toteuttamisen edellyttämät ennakkoperintää ja verontilitystä koskevat sekä muut tarvittavat säännökset.

Maksuvapauden soveltamisala

Maksuvapautuksen soveltamisala vastaisi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaisen, matkustaja-aluksiin kohdistuvan suoran tuen soveltamisalaa.

Maksuvapautuslain 1 ja 2 §:ssä säädettäisiin yhdenmukaisesti kauppa-alusluettelolain kanssa eräistä vaatimuksista, jotka liittyvät alukseen, työntekijään ja ennakonpidätysten toimittamiseen. Maksuvapautus edellyttää lisäksi, että muutkin kauppa-alusluettelolain mukaisen tuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Maksuvapautusmenettely on osa matkustaja-alusvarustamojen miehityskustannusten perusteella myönnettävää tukea. Tarkoituksenmukaista on, että maksuvapautus ja suora tuki ovat soveltamisalaltaan yhtenevät. Luettelolain mukaisen tuen myöntämisedellytyksistä osa on sellaisia, joiden olemassaolon selvittämiseen veroviranomaisilla ei käytännössä ole mahdollisuutta. Tämän vuoksi maksuvapautusetu edellyttäisi jäljempänä kuvatulla tavalla, että varustamon omistavalle yhteisölle on myönnetty tai myönnetään luettelolain mukaista tukea maksuvapautettavan ennakonpidätyksen perustana olleen merityötulon osalta. Veroviranomainen voisi lähtökohtaisesti perustaa maksuvapautuksen edellytysten olemassaoloa koskevan arviointinsa Merenkulkulaitoksen luettelolain nojalla tekemään suoraa tukea koskevaa varustamon hakemusta koskevaan päätökseen.

Merenkulkulaitoksen tekemä tukipäätös olisi edellytys maksuvapautusedulle tai sen säilymiselle, mutta tukipäätöksellä ei voida sitovasti ratkaista oikeutta maksuvapautukseen. Veroviranomaisen käsitys siitä, onko tuen perusteena ollut merityötulo tuloverolain 74 §:ssä tarkoitettua ja onko ennakonpidätys toimitettu asianmukaisella tavalla, voivat poiketa siitä arviosta, johon Merenkulkulaitos on omalta osaltaan päätynyt ratkaistessaan tukihakemusta varustamon antaman selvityksen perusteella. Verohallinnon ja Merenkulkulaitoksen keskinäisin toimin tulee kuitenkin varmistaa tukijärjestelmien yhdenmukainen soveltaminen.

Lakiehdotuksen 1 ja 2 §:n mukaisesti maksuvapautuksen edellytyksenä olisi, että työ suoritetaan kauppa-alusluetteloon merkityllä, tuen piiriin kuuluvalla luettelolain 1 §:n 4 momentissa tarkoitetulla matkustaja-aluksella. Maksuvapautus koskisi Suomessa yleisesti verovelvolliselle tuollaisella aluksella maksetusta merityötulosta toimitettua ennakonpidätystä.

Maksuvapautus koskisi 2 §:n 1 momentin mukaan tuloverolain 74 §:ssä tarkoitettua merityötuloa, josta ennakonpidätys on toimitettu merityötuloa varten määrätyn ennakonpidätysprosentin mukaisesti. Maksuvapautusta ei siten sovellettaisi, jos työntekijällä ei ole merityötuloa varten määrättyä verokorttia. Tässä yhteydessä luovuttaisiin ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä annetussa Verohallituksen päätöksessä tarkoitetusta vaihtoehtoisesta merityötulon ennakonpidätyksen toimittamistavasta, jonka mukaan ennakonpidätys toimitetaan muuta palkkatuloa kuin merityötuloa varten määrättyjen pidätysprosenttien mukaan 7 prosenttiyksiköllä alennettuna. Menettely johtaa keskimäärin ylisuureen pidätykseen, ja voisi merkitä sitä, että maksuvapautuksen kautta annettava tuki yhdessä suoran tuen kanssa ylittäisi sallitun valtiontuen enimmäismäärän. Samasta syystä maksuvapautusta ei myöskään 3 §:n 2 momentin mukaan sovellettaisi siltä osin, kuin ennakonpidätys on tulonsaajan vaatimuksesta toimitettu ennakkoperintälain 17 §:n nojalla suurempana kuin hänen ennakonpidätysprosenttinsa osoittaa.

Lakiehdotuksen 3 §:n 1 momenttiin sisältyisi ennakkoperintälain 3 §:n mukaista ennakkoperinnän vastaavuusvaatimusta vastaava säännös merityötuloa varten määrätyn ennakonpidätysprosentin mitoittamisesta siten, että ennakonpidätys mahdollisimman tarkoin vastaa tuosta tulosta maksettavien verojen ja maksujen yhteismäärää. Vastaavuusperiaatteen toteutuminen erikseen merityötulon ennakonpidätyksen osalta on tärkeää arvioitaessa tukijärjestelmän hyväksyttävyyttä valtiontukena. Tuen sallittua enimmäismäärä on määritelty jäljempänä jaksossa 1.3. kuvatuissa Euroopan yhteisöjen komission merenkulun valtiontuille vahvistamissa suuntaviivoissa.

Suuntaviivojen asettamien vaatimusten johdosta maksuvapautus koskisi 2 §:n 3 momentin mukaisesti vain Euroopan talousalueeseen, jäljempänä ETA, kuuluvien valtioiden kansalaisille maksetuista palkoista toimitettuja ennakonpidätyksiä. Tällä hetkellä matkustaja-alustuen piiriin kuuluvilla aluksilla työskentelee vain ETA-valtioiden kansalaisia.

Maksuvapautus edellyttää lisäksi, että kauppa-alusluettelolain mukaisen tuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Maksuvapautusmenettely

Pääsääntöisesti työnantaja voisi ilman erillistä veroviranomaisen päätöstä jättää maksuvapautuksen piiriin kuuluvat ennakonpidätykset maksamatta verohallinnolle. Lakiehdotuksen 4 §:n mukaisen menettelyn edellytyksenä olisi kuitenkin, että Merenkulkulaitos on myöntänyt aluksessa saadun merityötulon perusteella luettelolain mukaista tukea palkanmaksuvuodelta tai sitä edeltävältä kalenterivuodelta. Hakemuksen jättämisajasta ja vaadittavasta selvityksestä riippuen tuki on yleensä maksettu muutaman kuukauden sisällä tukikauden päättymisestä. Luettelolain soveltamisesta on annettu tarkempia määräyksiä ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain soveltamisesta annetulla liikenneministeriön päätöksellä (71/1992) .

Jollei tukipäätöstä ole, sovellettaisiin 5 §:n mukaista palautusmenettelyä. Jos kyseessä on esimerkiksi uuden varustamon alus, jolle ei ole aiemmin myönnetty luettelolain mukaista tukea, tai tukea saanut varustamo ottaa liikenteeseen uuden aluksen, veroviranomainen palauttaisi maksuvapautuksen piiriin kuuluvat ennakonpidätykset sen jälkeen, kun Merenkulkulaitos on myöntänyt tuen. Tarkoituksena on estää se, että työnantaja oma-aloitteisessa ennakkoperinnässä jättää ennakonpidätykset maksamatta väärin perustein. Jos varustamotyönantaja on hinnoitellut kuljetuspalvelunsa luullen kuuluvansa maksuvapautusedun piiriin, ennakonpidätysten määrääminen jälkikäteen työnantajan maksettavaksi esimerkiksi puolen vuoden ajalta voi aiheuttaa merkittäviä tappioita. Myös maksamatta jätettyjen ennakonpidätysten perintä voi osoittautua vaikeaksi.

Palautettavalle määrälle ei makseta korkoa.

Sen jälkeen, kun Merenkulkulaitos on tehnyt tukipäätöksen ja veroviranomainen on palauttanut hakemuksesta suoritetut ennakonpidätykset, varustamotyönantaja voisi soveltaa 4 §:n mukaista menettelyä ja jättää tuen piiriin kuuluvat ennakonpidätykset maksamatta. Edellytyksenä on tällöinkin, että maksuvapautuksen edellytykset ja suoran tuen myöntämisen edellytykset täyttyvät silloin, kun ennakonpidätys olisi ennakkoperintälain säännösten nojalla pitänyt maksaa. Esimerkiksi liikennöintialueen muuttuessa työnantajan olisi varmistuttava siitä, että tuen myöntämisen edellytykset edelleen ovat olemassa.

Jos Merenkulkulaitos ei myönnä tukea sen merityötulon perusteella, josta työnantaja on jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta 4 §:n nojalla, veroviraston olisi 6 §:n mukaisesti maksuunpantava työnantajan virheellisin perustein maksamatta jättämä määrä. Maksamatta jäänyt ennakonpidätys olisi samoin maksuun pantava, jos Merenkulkulaitos luettelolain perusteella määrää maksetun tuen palautettavaksi. Ennakonpidätys määrättäisiin työnantajan maksettavaksi siten kuin ennakkoperintälaissa tai sen nojalla säädetään. Merenkulkulaitos ei ole kertaakaan luettelolain voimassa ollessa joutunut määräämään myönnettyä tukea palautettavaksi.

Ennakonpidätysten hyväksi lukeminen

Maksuvapautus merkitsee valtion varoista varustamotyönantajalle myönnettävää tukea. Maksuvapautusedusta riippumatta ennakonpidätys, jonka työnantaja on toimittanut maksuvapautuksen piiriin kuuluvasta merityötulosta, luettaisiin 7 §:n nojalla verovelvollisen merimiehen verotusta toimitettaessa hänen hyväkseen verotusmenettelystä annetun lain säännösten mukaisesti niin kuin työnantaja olisi maksanut ennakonpidätyksen. Maksuvapautuksella ei siten miltään osin olisi vaikutusta merimiehen verotukseen.

Muita menettelyyn liittyviä seikkoja

Toimivaltainen verovirasto olisi 8 §:n mukaan työnantajan kotikunnan verovirasto. Lain 9 §:ään sisältyisivät valvontaa varten tarpeelliset säännökset työnantajan ilmoittamisvelvollisuudesta, ja 10 §:ssä säännökset työnantajan velvollisuudesta järjestää palkkakirjapitonsa siten, että ennakonpidätysten määrät voidaan todeta.

Kun tukijärjestelmä jakautuu merenkulkuhallinnon ja verohallinnon kesken, on viranomaisten välisen tiedonkulun turvaaminen olennaista järjestelmän toimivuuden kannalta. Lain 11 §:ssä säädettäisiin verohallinnon oikeudesta saada Merenkulkulaitokselta maksuvapauden selvittämistä varten tarpeelliset Verohallituksen määräämät tiedot.

Maksuvapautusmenettelyssä noudatettaisiin 13 §:n mukaisesti soveltuvin osin ennakkoperintälakia ja verotusmenettelystä annettua lakia. Sovellettavaksi tulevat siten muun ohessa ennakkoperintälain maksuunpanoa koskevat säännökset. Jos ehdotetussa laissa säädettävät maksuvapautuksen edellytykset eivät ole täyttyneet, maksamatta jätetty määrä määrättäisiin työnantajan maksettavaksi ennakkoperintälain säännösten mukaisesti. Koska maksuvapautus menettelynä merkitsee poikkeuksellista tilannetta lakien soveltamisen kannalta, esityksessä ehdotetaan Verohallitukselle valtuutusta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä maksuvapautukseen liittyvästä menettelystä ja valvonnasta.

Poikkeuksena ennakkoperintälain säännösten noudattamisesta ennakkoratkaisua ei voisi hakea maksuvapautuslain soveltamisesta. Ennakkoperintälain nojalla työnantaja voisi sen sijaan pyytää ennakkoratkaisun siitä, onko tietty tulo tuloverolaissa tarkoitettua merityötuloa. Ennakkotiedon antaminen maksuvapautuksen edellytysten olemassaolosta ei ole perusteltua, koska veroviranomaisilla ei käytännössä ole edellytyksiä selvittää sitä, täyttyvätkö kaikki tuen myöntämisen edellytykset.

Muutoksenhakuoikeudesta säädettäisiin erikseen 12 §:n nojalla viittaamalla ennakkoperintälain muutoksenhakua koskeviin säännöksiin.

Maksuvapautetun ennakonpidätysten käsittely verontilityksessä

Ennakonpidätykset tilitetään veronsaajille valtionvarainministeriön asetuksella vahvistamien jako-osuuksien mukaan. Asetuksella vahvistetaan veronsaajaryhmien, eli valtion, kuntien, seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen, jako-osuudet sekä yksittäisten kuntien ja seurakuntien jako-osuudet. Yksittäisten kuntien ja seurakuntien jako-osuuksien laskentaperusteena käytetään viimeksi valmistuneen verotuksen kunnallisveroa ja kirkollisveroa sekä asukasluvun muutosta. Tavoitteena on, että kukin kunta ja seurakunta saavat ennakonpidätyksistä osuuden, joka mahdollisimman hyvin vastaa lopullisen verotuksen mukaista maksuunpano-osuutta. Kun maksuvapautettu ennakonpidätys jää tilitysvuonna kertymättä, sen vaikutus jakaantuu kaikkien veronsaajien kesken jako-osuuksien suhteessa.

Maksuvapautettua ennakonpidätystä vastaava tuki ohjataan veronsaajille kutakin verovuotta seuraavan vuoden tilityksissä. Verotuksen valmistuttua verovuotta seuraavan vuoden lokakuun lopussa saadaan kunkin veronsaajan lopullisen verotuksen mukaiset maksuunpano-osuudet, joiden perusteella tuen määrä voidaan jakaa kullekin veronsaajalle. Valtion osuutta tukea vastaavasta määrästä käsiteltäisiin tilityksissä siten, että marraskuussa tehtävässä verontilityslain 6 §:n mukaisessa maksuunpanotilityksessä valtion maksuunpano-osuudesta vähennettäisiin valtion maksuunpano-osuuden mukainen määrä maksuvapautetuista ennakonpidätyksistä. Kuntien, seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen maksuunpanosuhteiden mukainen määrä lisättäisiin tilitettävään kertymään verotuksen päättymiskuukaudelta marraskuussa tehtävän kuukausitilityksen yhteydessä. Tätä tarkoitusta varten valtion talousarvioon otetaan tarvittava määräraha lisäyksen rahoittamista varten.

Esimerkiksi tuen tullessa voimaan vuoden 2005 alusta tukea vastaava määrä käsiteltäisiin verotilityksissä vuoden 2006 marraskuussa. Näin menetellään siksi, että vasta tuolloin on käytössä ne lopullisen verotuksen mukaiset tiedot, joita tarvitaan maksuvapautettujen ennakonpidätyksien oikeamääräiseen käsittelyyn tilityksissä.