Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta
- Hallinnonala
- Opetus- ja kulttuuriministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 96/1999
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että muutoksenhausta eläkeasioissa tulisi kaksiportainen. Kirkkohallituksen eläkettä koskevassa asiassa tekemästä päätöksestä haettaisiin ensi asteen muutosta valtion eläkelautakunnalta ja valtion eläkelautakunnan päätöksestä haettaisiin muutosta vakuutusoikeudelta.
Esityksessä ehdotetaan myös säädettäväksi ikäraja, josta lukien viranhaltija tai työntekijä voisi kuulua evankelis-luterilaisen kir- kon eläkelain piiriin. Lisäksi ehdotetaan muutoksia eläkkeen määräytymiseen lyhytaikaisissa tai alle vähimmäisrajan jäävissä palvelussuhteissa.
Edelleen ehdotetaan lain kuntoutusta koskeva säännös muutettavaksi vastaamaan muualla työeläkelainsäädännössä voimassa olevia kuntoutussäännöksiä siten, että kirkon eläkelain piiriin kuuluvalle viranhaltijalle ja työntekijälle myönnettäisiin kuntoutusetuuksia soveltuvin osin valtion eläkelain säännösten mukaisesti.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu sekä samanaikaisesti kuin erillisessä hallituksen esityksessä ehdotettu kirkkolain muutos, joka koskee muutoksenhakua kirkkohallituksen eläkeasioissa antamista päätöksistä.
PERUSTELUT
1.Nykytila ja ehdotetut muutokset
Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/1966) , jäljempänä kirkon eläkelaki , muutoksenhakusäännökset muutettiin 15 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tulleella lailla, jonka mukaan kirkon eläkeasioissa ylimmäksi muutoksenhakuasteeksi tuli korkeimman hallinto-oikeuden sijaan vakuutusoikeus. Toisin kuin valtion ja kunnan eläkelainsäädännössä kirkon muutoksenhakujärjestelmä jäi edelleen yksiportaiseksi. Hyväksyessään kirkon muutoksenhakusäännökset eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy selvittämään mahdollisuutta muuttaa kirkon eläkelain valitusjärjestelmä kaksiportaiseksi siten, että kirkkohallituksen päätöksestä valitettaisiin ensimmäisenä valitusasteena lautakuntaan.
Kirkon eläkelain 7 §:n 1 momentti ehdotetaan eduskunnan edellyttämällä tavalla muutettavaksi siten, että kirkkohallituksen eläkeasiassa antamaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan. Valtion eläkelautakunnan toimimista ensimmäisenä valitusasteena voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, sillä kirkon eläkejärjestelmässä sovelletaan soveltuvin osin valtion eläkelain (280/1966) säännöksiä. Tällä järjestelyllä vältytään myös erillisen organisaation perustamiselta lukumääräisesti melko vähäisiä valituksia varten. Eläkelautakunnan päätöksestä haettaisiin muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Valitusoikeus olisi nykyistä vastaavasti eläkkeen hakijalla tai saajalla ja eläkeasiamiehellä.
Eläkeasiassa annettavan päätöksen valitusaikaa ja tiedoksiantamista koskeva kirkon eläkelain 7 §:n 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös koskisi kirkkohallituksen päätöksen lisäksi myös valtion eläkelautakunnan päätöksen tiedoksiantoa.
Kirkon eläkelain 7 a §:n 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että kirkkohallituksen tulisi toimittaa valituskirjelmä ja siitä annettu lausunto valtion eläkelautakunnalle tai, jos valitus koskee valtion eläkelautakunnan päätöstä, vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Samoin ehdotetaan, että kirkkohallituksen väliaikaisesta päätöksestä ilmoitettaisiin muutoksenhakuelimelle, siis joko eläkelautakunnalle tai vakuutusoikeudelle. Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutusoikeuden sijasta käytettäisiin ilmaisua muutoksenhakuelin, jolloin se käsittäisi sekä vakuutusoikeuden että eläkelautakunnan.
Kirkon eläkelain 7 b §:n 2 momenttiin ehdotetaan yhdenmukaisesti edellä esitetyn kanssa lisättäväksi vakuutusoikeuden rinnalle valtion eläkelautakunta.
Vakuutusoikeuden maallikkojäsenistä käsiteltäessä vakuutusoikeudessa kirkon eläkeasioita säädetään vakuutusoikeudesta annetun lain (14/1958) 5 a ja 5 b §:ssä. Säännökset eivät koske valtion eläkelautakunnan kokoonpanoa. Näin ollen kirkon eläkelakiin ehdotetaan lisättäväksi lailla 296/1999 kumotun 7 e §:n tilalle uusi 7 e §, jonka mukaan valtion eläkelautakunnassa kirkon eläkeasioiden käsittelyyn osallistuisivat valtion eläkelain 23 a §:n nojalla määrätyt jäsenet. Valtion eläkelautakunnan jäsenistä kolme on määrättävä valtion virkamiesten ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Siten keskusjärjestöihin kuuluvat kirkon palkansaajajärjestöt tulevat edustetuiksi keskusjärjestöjensä kautta eikä ole perusteltua valita keskusjärjestöedustajien lisäksi erillisiä kirkon palkansaaja- eikä myöskään työnantajaedustajia. Vakuutusoikeudessakin riittävä kirkon työolojen tuntemus toteutuu keskusjärjestöedustajien kautta.
Kirkon eläkelain 1 §:n 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei laki koskisi viranhaltijaa tai työntekijää ennen sen vuoden alkamista, jona hän täyttää 14 vuotta. Vastaava ikäraja on muun muassa työntekijäin eläkelain (395/1961) 1 §:n 1 momentissa ja kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 1 §:n 1 momentissa. Alaikärajan määrääminen on tarkoituksenmukaista, koska kirkkohallituksen palvelussuhderekisteriin kerätään vähintään yhden kuukauden jatkuneen palveluksen lisäksi nykyisin myös niin sanotut pätkätyöt, eli kaikki vähäisetkin työsuhteet. Seurakunnissa on 14 vuotta nuorempia työntekijöitä erilaisissa vähäisissä ja tilapäisissä, työsuhteeksi luokiteltavissa töissä.
Kirkon eläkelain 1 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ennen 1 päivänä tammikuuta 1987 päättynyttä palvelusta ei eläkettä määrättäessä voitaisi liittää eläkeajaksi alle kuukauden jatkuneeseen tai valtion eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa määritellyn vähimmäisrajan alle jääneeseen palvelussuhteeseen. Näiden niin sanottujen pätkätöiden saattamisella työeläketurvan piiriin pyrittiin 1 päivänä tammikuuta 1998 voimaan tulleella kirkon eläkelain muutoksella turvaamaan eläkkeen karttuminen myös lyhyistä palvelussuhteista ja alle vähimmäisrajan jäävistä palveluksista. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut, että eläke määräytyisi myös ennen 1 päivää tammikuuta 1987 päättyneistä palveluksista satunnaisen, muutaman päivän työnteon perusteella.
Kirkon eläkelakiin ehdotetaan lisättäväksi valtion eläkelain 6 §:n 1 momentin 3 kohdasta poiketen uusi 4 b §, jonka mukaan eläkeajasta ei vähennettäisi palkatonta keskeytysaikaa, vaikka henkilö sen aikana olisikin ollut toisen eläkelain piiriin kuuluvassa työssä, jos tämä palkaton aika on jatkunut yhdenjaksoisesti alle kuukauden. Vajaa kuukausi luettaisiin tällöin eläkeajaksi, mikä helpottaisi ja nopeuttaisi rekisterinpitoa ja eläkekäsittelyä. Työnantajien ei myöskään tarvitsisi ilmoittaa jokaista palkatonta päivää erikseen. Ehdotettu säännös vastaa kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 4 §:n 2 momentin 3 kohdan määräystä.
Kirkon eläkelain 5 b §:n mukaan työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi voidaan viranhaltijalle, työntekijälle ja eläkkeensaajalle antaa lääkintähuoltoa, koulutusta ja työhuoltoa. Kuntoutustoiminnan tavoitteena on ollut kirkon työntekijöiden työkyvyn alenemisen ennaltaehkäisy sekä työ- ja toimintakykyisyyden parantaminen. Kuntoutuksen antaminen on harkinnanvaraista. Uusien kuntoutusta koskevien säännösten tultua voimaan muussa työeläkelainsäädännössä, ovat kuntoutusta hakevien henkilöiden yhteydenotot sekä vaatimukset työhön ja työjärjestelyihin sekä ammatilliseen kuntoutukseen lisääntyneet. Valtion eläkelain muuttamista koskevilla laeilla 618/1991 ja 1671/1995 on valtion eläkelakiin lisätty 18 b―18 f §, jotka koskevat ammatillista kuntoutusta sekä siihen liittyvää lääkinnällistä kuntousta, kuntoutusrahaa, kuntoutusavustusta ja kuntoutuskorotusta.
Kirkon eläkelain 1 §:n mukaan virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan, seurakuntainliittoon tai muuhun seurakuntain yhtymään olevalla henkilöllä on oikeus vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä. Tämän vuoksi pidetään perusteltuna valtion eläkelaissa olevien kuntoutussäännösten ottamista soveltuvin osin myös kirkon eläkejärjestelmään. Kirkon eläkelain 5 b § ehdotetaan muutettavaksi siten, että tässä laissa tarkoitetulle edunsaajalle myönnettäisiin kuntoutusetuuksia soveltuvin osin valtion eläkelain mukaan. Kirkon eläkelain piiriin kuuluvat tulisivat tällä tavalla samantasoisten kuntoutusetuuksien piiriin kuin muut työeläkevakuutetut eikä mahdollisia kuntoutus- tai eläke-etujen menetyksiä tapahtuisi.
2.Esityksen vaikutukset
Ehdotettujen muutosten vaikutukset eläkkeen määrään ja kustannuksiin ovat vähäiset. Kirkon tulee kuitenkin varautua suorittamaan valtion eläkelautakunnalle kirkon eläkeasioiden käsittelystä aiheutuvat kulut. Kirkkohallituksen eläketoimiston työmäärä lisääntyy jonkin verran, samoin atk-kulut lisääntyvät.
Kuntoutuksella pyritään pitkällä aikavälillä kirkon eläkemenojen vähentämiseen. Ammatillinen kuntoutus on kunkin kuntoutettavan kohdalla yksilöllistä. Ennen toimenpiteitä on laadittava kuntoutussuunnitelma, jonka valmisteleminen yhdessä kuntoutujan ja yhteistyötahojen kanssa selvittelyineen, työpaikkakäynteineen ja yhteydenpitoineen on aikaa vievää. Siten työvoimakustannukset lisääntyvät jonkin verran.
Kuntoutusmenojen vuotuiset kustannukset tulevat erityisesti ammatillisten kuntoutusjaksojen pitenemisen vuoksi kasvamaan. Samoin kuntoutusrahan ja kuntoutuskorotuksen käyttö ja erilaisten kuntoutumiskustannusten korvaaminen lisääntyvät tulevaisuudessa. Aktiivisilla kuntoutustoimilla pyritään myöhentämään kirkon henkilöstön eläkkeelle siirtymistä ja saamaan kuntoutukseen sijoitettuja menoja suuremmat säästöt eläkemenoissa.
3.Asian valmistelu
Esitys on valmisteltu kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksen talousvaliokunnassa. Kirkolliskokouksen lakivaliokunta on antanut siitä lausuntonsa.
Esityksestä on neuvoteltu Akava ry:n, Kunta-alan Unioni ry:n ja Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL ry:n edustajien kanssa.
4.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
Esitys liittyy eduskunnalle erikseen annettuun hallituksen esitykseen laiksi kirkkolain 24 luvun 5 a ja 10 §:n muuttamisesta.
5.Voimaantulo
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu sekä samanaikaisesti kuin erillisessä hallituksen esityksessä ehdotettu kirkkolain muutos, joka koskee muutoksenhakua kirkkohallituksen eläkeasioissa antamista päätöksistä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/1966) 1 §:n 4 momentti, 5 b §, 7 §:n 1 ja 2 momentti, 7 a §:n 3 ja 4 momentti ja 7 b §:n 2 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 5 b § laissa 112/1983 sekä 7 §:n 1 ja 2 momentti, 7 a §:n 3 ja 4 momentti ja 7 b §:n 2 momentti laissa 938/1996, ja
lisätään lain 1 a §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1372/1997, uusi 3 momentti, lakiin uusi 4 b § ja lakiin siitä lailla 296/1999 kumotun 7 e §:n tilalle uusi 7 e § seuraavasti:
1 §
Tämä laki ei koske viranhaltijaa tai työntekijää ennen sen vuoden alkamista, jona hän täyttää 14 vuotta, eikä viranhaltijaa tai työntekijää, jonka virka- tai työsuhteeseen perustuvasta eläketurvasta on säädetty erikseen.
1 a §
Ennen 1 päivänä tammikuuta 1987 päättynyttä palvelusta ei lueta eläkeajaksi tässä pykälässä tarkoitetusta palveluksesta määrättävää eläkettä varten.
4 b §
Eläkeajasta vähennetään vähintään yhden kuukauden yhdenjaksoisena jatkunut palkaton keskeytysaika, jonka aikana edunsaaja on ollut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun tai vastaavan ulkomaisen eläketurvan piiriin kuuluvassa työssä.
5 b §
Tässä laissa tarkoitetulle edunsaajalle myönnetään kuntoutusetuuksia soveltuvin osin valtion eläkelain mukaan.
7 §
Kirkkohallituksen eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan. Päätökseen, jolla on kieltäydytty antamasta valtion eläkelain 22 §:ssä tarkoitettu ennakkotieto, ei saa hakea muutosta. Eläkelautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Valitusoikeus on eläkkeen hakijalla tai saajalla ja eläkeasiamiehellä. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta.
Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Kirkkohallituksen ja valtion eläkelautakunnan päätös saadaan antaa tiedoksi asianomaisille ja eläkeasiamiehelle lähettämällä se hänelle postitse. Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna annettu postin kuljetettavaksi.
7 a §
Jos kirkkohallitus ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 2 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa valtion eläkelautakunnan tai, jos valitus koskee valtion eläkelautakunnan päätöstä, vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Kirkkohallitus voi tässäkin tapauksessa väliaikaisella päätöksellä oikaista valituksenalaisen päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, kirkkohallituksen on heti ilmoitettava sille väliaikaisesta päätöksestä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.
Edellä 3 momentissa tarkoitetusta määrä- ajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittava lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluttua valitusajan päättymisestä.
7 b §
Vakuutusoikeus ja valtion eläkelautakunta voivat tutkia valitusajan jälkeen saapuneen valituksen, jos muutosta ei ole painavan syyn vuoksi haettu määräajassa.
7 e §
Valtion eläkelautakunnassa osallistuvat tämän lain soveltamista koskevien asioiden käsittelyyn valtion eläkelain 23 a §:n nojalla määrätyt jäsenet.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .
Tätä lakia sovelletaan haettaessa muutosta sen voimaantulon jälkeen annettuun kirkkohallituksen päätökseen.
Lain 1 §:n 4 momenttia, 1 a §:n 3 momenttia ja 4 b §:ää sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on sattunut vuoden 1997 jälkeen.
Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 1999
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIKulttuuriministeri Suvi Lind‚n