HE 39/1999

1.1.Ylimääräisen korkovähennyksen poistaminen

Vuonna 1993 toteutetun verouudistuksen yhteydessä säädettiin verosta tehtävä ylimääräinen korkovähennys kompensoimaan asunto- ja opintolainojen verovähennyksestä saatavan hyödyn pienenemistä. Aikaisemmin asunto- ja opintolainan korot oli voinut vähentää tulosta. Kun korkovähennys muuttui pääomaverokannalla verosta tehtäväksi vähennykseksi, vähennyksestä saatava hyöty pieneni niillä, joiden marginaaliveroprosentti ylitti silloisen pääomaverokannan eli 25 prosenttia. Eduskuntakäsittelyssä vähennys muutettiin koskemaan myös niitä verovelvollisia, joiden marginaaliveroprosentti oli alle 25 prosenttia.

Tuloverolain (1535/1992) 144 §:n mukaan ylimääräinen korkovähennys myönnetään kymmenenä vuotena (1993―2002). Vähennyksen määrä alenee asteittain. Alkujaan täysimääräinen vähennys oli 17,5 prosenttia vuodelta 1992 toimitetussa verotuksessa ilmoitetuista vähennyskelpoisista asunto- ja opintovelan koroista laissa olevaan ylärajaan saakka. Vuodesta 1996 lukien ylimääräisenä korkovähennyksenä on voinut vähentää 5 prosenttia vuoden 1992 koroista. Ylimääräinen korkovähennys myönnetään täysimääräisenä, jos verovelvollisen vuoden 1993 valtionverotuksessa verotettavan ansiotulon määrä oli vähintään 160 000 markkaa. Jos se oli tätä pienempi, vähennys pienenee asteittain.

Ylimääräinen korkovähennys myönnetään kaavamaisesti vuoden 1992 lopun tilanteen mukaisena. Vähennyksen saajien joukko pysyy siten vuosittain lähes samana. Vähennys myönnetään vuosittain noin 925 000 verovelvolliselle. Vähennyksen suuruus on nykyisellään yksinäisellä enimmillään 1 250 markkaa vuodessa. Lapsiperheellä vähennyksen määrä voi olla enimmillään 2 500 markkaa vuodessa. Käytännössä vähennyksen saajista noin puolella vähennyksen määrä on enintään 300 markkaa vuodessa.

Ylimääräisen korkovähennyksen saajien elämäntilanteet ovat muuttuneet monin osin vuoden 1992 lopusta. Niinpä noin kolmasosalla vähennyksen saajista ei tällä hetkellä ole lainkaan asunto- tai opintolainoja. Asunto- ja opintolainojen korkokanta on nykyisin oleellisesti alhaisemmalla tasolla kuin ylimääräisen korkovähennyksen säätämisen aikaan, ja korkotason yleinen aleneminen on jo sinällään pienentänyt velanhoidon rasitusta. Pääomaverokannassa toteutettu 3 prosenttiyksikön nousu on osaltaan kasvattanut velallisten saamaa verotukea. Vähennyksen kohdentuminen kyseistä tukea tarvitseville on myös heikentynyt voimakkaasti viime vuosina. Voidaan arvioida, että ylimääräinen korkovähennys on yhteiskunnan myöntämistä tuista nykyisin osuvuudeltaan heikoimpia. Ylimääräisestä korkovähennyksestä aiheutuu noin 450 miljoonan markan vuotuiset kustannukset yhteiskunnalle. Edellä olevan vuoksi ehdotetaan, että ylimääräinen korkovähennys kumotaan.

1.2.Oman asunnon luovutustappio

Tuloverolain 50 §:n mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Lainkohdan 2 momentin mukaan vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, jota verovelvollinen on käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona. Oikeuskäytännössä (KHO 19.12.1997 t 3239) on katsottu, että oman asunnon luovutustappiota koskevaa säännöstä sovelletaan myös sellaiseen oman asunnon luovutustappioon, jota on käytetty vakituisena asuntona alle kaksi vuotta ja josta syntynyt luovutusvoitto olisi veronalaista tuloa. Symmetrisen verokohtelun vuoksi ehdotetaan, että luovutustappion vähennyskelvottomuus koskisi vain sellaista oman asunnon luovutustappiota, josta saatu luovutusvoittokin olisi verovapaata.

1.3.Kotitalouksien saaman työllistämistuen ja työmarkkinatuen verovapauden jatkaminen

Hallitus on päättänyt jatkaa kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta annettua lakia (728/1997) sekä kotitaloustyön väliaikaisesta tukijärjestelmästä annettua lakia (839/1997) vuodella, eli vuoden 2000 loppuun. Asiasta on tarkoitus antaa erilliset esitykset.

Kotitalouksia on vuodesta 1994 lukien kannustettu työllistämään työttömiä työnhakijoita myös työllistämistuen avulla. Järjestelmässä kotitalouksille maksetaan työllistämistukea, jota käytetään työllistettävän palkkaukseen. Työllistämistuki on ollut kotitalouksille verovapaata tuloa edellyttäen, että tukea ei ole käytetty elinkeinotoiminnassa, maataloudessa tai metsätaloudessa. Vuoden 1998 alusta otettiin työvoimapoliittisen uudistuksen yhteydessä käyttöön uusi tukimuoto, niin sanottu yhdistelmätuki. Yhdistelmätukea voidaan myöntää työnantajalle, joka tekee työ- tai oppisopimuksen sellaisen työnhakijan kanssa, jolle on maksettu työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea 500 päivältä ja joka työllistettäessä on oikeutettu työmarkkinatukeen. Yhdistelmätuki muodostuu työnantajalle maksettavasta työmarkkinatuesta ja työllistämistuesta. Myös kotitalous voi saada verovapaata yhdistelmätukea.

Säännökset ovat määräaikaisia, ja verovapaus päättyisi vuoden 1999 lopussa. Koska on tarkoituksenmukaista tarkastella kotitalouksien kaikkia edellä kuvattuja eri muodossa saamia työllistämistukia kokonaisvaltaisesti, luonnollisen henkilön muussa kuin elinkeinotoiminnassa, maataloudessa tai metsätaloudessa työnantajana saaman työllistämistuen ja kotitaloudelle työnantajana maksettavan työmarkkinatuen verovapautta ehdotetaan jatkettavaksi vielä vuodella eli vuoden 2000 loppuun.

1.4.Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen siirtymäsäännös

Kunnallisverotuksessa eläketulovähennyksen mitoitus tehtiin vuoteen 1996 saakka sen perusteella, saako puoliso kansaneläkettä tai sitä vastaavaa eläkettä vai ei. Kansaneläkkeen pohjaosan poistuessa vuonna 1997 tämän perusteen soveltaminen kävi mahdottomaksi. Vuodesta 1997 alkaen puolison eläketulovähennystä alettiin soveltaa verotuksessa puolisona pidettäviin henkilöihin silloin, kun eläkkeensaaja alkaa saada mitä tahansa eläketulovähennykseen oikeuttavaa eläkettä. Eläkeläispuolisot tulivat näin yhdenvertaiseen asemaan eläkkeen laadusta riippumatta. Koska muutos oli verotusta kiristävä, ehdotettiin, että sitä ei sovellettaisi niihin puolisoihin, jotka ovat vuonna 1996 saaneet yksinäiselle henkilölle myönnettävän eläketulovähennyksen. Tällä pyrittiin asiaa koskeneen hallituksen esityksen (HE 105/1996 vp) mukaan siihen, että kenenkään vuonna 1996 jatkuvaa eläkettä saavan verotus ei kiristyisi.

Asiaa koskeneen tuloverolain 101 §:n muutoksen voimaantulosäännöksen soveltamiskäytännön mukaan oikeuden yksinäisen eläketulovähennykseen ovat säilyttäneet ne puolisot, joiden yksinäisen henkilön mitoituksin laskettu eläketulovähennys todella muodostui vuonna 1996 nollaa suuremmaksi. Jos kyseinen vähennys satunnaistenkin ansiotulojen, kuten esimerkiksi kunnallisissa luottamustehtävissä toimineille maksettujen kertasuoritusten johdosta muodostui nollaksi, verotuskäytännössä katsottiin, että vähennystä ei ole myönnetty. Täten oikeus yksinäisen eläketulovähennykseen ei säilynyt.

Lakia valmisteltaessa tavoitteena oli säilyttää eläketulovähennyksen määräytyminen yksinäisen henkilön eläketulovähennyssäännösten mukaisena niillä, joiden kyseessä oleva vähennys jo ennen muutosta oli jatkuvan eläketulon nojalla määräytynyt yksinäisen eläketulovähennyksen määräytymisperusteiden mukaisesti. Jos puolisolla on vuonna 1996 ollut oikeus yksinäisen eläketulovähennykseen, puolisona verotettavalle verovelvolliselle ehdotetaan myönnettäväksi yksinäisen eläketulovähennys myös siinä tapauksessa, että verovelvollisen ansiotulot ovat tosiasiallisesti estäneet eläketulovähennyksen saamisen. Säännöstä ehdotetaan sovellettavaksi verovuodesta 1997 lukien.

Voidaan arvioida, että verovelvollisia, jotka eläketulovähennyksen siirtymäsäännöstä koskevan ehdotuksen johdosta saisivat yksinäisen eläketulovähennyksen, ei ole kovin paljon. Siltä osin kuin verohallinto ei oma-aloitteellisesti oikaise heidän verotustaan, verovelvolliset voivat itse hakea oikaisua verotukseen. Oikaisuvaatimus on tehtävä viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi 48 §:n nojalla verovapaa, eikä tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota.

Vuosilta 1998―2000 toimitettavissa verotuksissa veronalaista tuloa ei ole luonnollisen henkilön saama työllisyysasetuksessa (1363/1997) tarkoitettu työllistämistuki eikä työmarkkinatuesta annetun lain (1354/1997) 2 a luvussa tarkoitettu työnantajalle maksettava työmarkkinatuki, jos tuki käytetään muussa kuin elinkeinotoiminnassa, maataloudessa tai metsätaloudessa.