HE 62/1998

1.Nykytila, esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991) tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991. Lain uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä on muutettu lailla (1351/1996) vuoden 1997 alusta. Asetus metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (1046/1991) , asetus metsätuhoja aiheuttavien kasvitautien ja tuhoeläinten seurannasta (1045/1991) sekä maa- ja metsätalousministeriön päätös metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (1397/1991) täydentävät voimassa olevaa lakia.

Metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevia säännöksiä on tarpeen muuttaa useista syistä.

Lain soveltamisala on osoittautunut osin tulkinnanvaraiseksi. Asiaan on kiinnitetty huomiota esimerkiksi eduskunnan kirjallisessa kysymyksessä (576/1997 vp), jossa on korostettu, että kaava-alueet on saatava lain piiriin siten, ettei lain velvoitteita voitaisi kiertää sijoittamalla pysyviä puutavaravarastoja kaava-alueelle. Soveltamisalan täsmentämisellä ja puutavaran varastointia koskevan 3 §:n muutoksella pyritään turvaamaan entistä tehokkaammin se, ettei hyönteistuhojen aiheuttajia pääsisi leviämään kaava- ja puistoalueiden kautta talouskäytössä oleviin metsiin.

Lain 4 §:n 3 momentin säännös maa- ja metsätalousministeriön oikeudesta antaa metsätuhojen yleiseksi ehkäisemiseksi määräyksiä metsänviljelyn toteutustavoista on käynyt metsälain (1093/1996) myötä tarpeettomaksi ja ehdotetaan poistettavaksi.

Nykyisellään lain 8 §:n mukainen valvonta ei ulotu valtion maille. Metsähallitus valtion maiden pääasiallisena haltijana on muuttunut liikelaitokseksi eikä sen toiminta enää tämän lain osalta tapahdu virkavastuulla. Muiden valtion metsämaiden haltijoiden asemassa ei ole tapahtunut vastaavia muutoksia. Koska metsäkeskusten suorittama metsälain valvonta ulottuu kaikkien metsänomistajien metsiin, on yhdenmukaista laajentaa myös valvonta koskemaan valtion maita niiden haltijasta riippumatta.

Lain 13 §:n 3 momentin säännöstä valtion vahingonkorvausvelvollisuudesta on myös tarpeen tarkentaa. Valtion vahingonkorvausvelvollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaisten suojelualueiden lisäksi luonnonsuojelulain nojalla toimenpidekieltoon asetetulta alueelta levinneiden hyönteis- tai sienituhojen aiheuttamia vahinkoja.

Teknisiä muutoksia lakiin joudutaan tekemään muuttuneen lainsäädännön, erityisesti metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain (1474/1995) ja metsälain vuoksi.

3.Esityksen vaikutukset

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä.

Ehdotuksesta on pyydetty lausunto ympäristöministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, oikeusministeriöltä, liikenneministeriöltä, Metsähallitukselta, Metsäntutkimuslaitokselta, Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundilta, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta, metsäkeskuksilta ja Metsäteollisuus ry:ltä.

Pääosalla lausunnonantajista ei ole ollut huomautettavaa esityksen johdosta. Oikeusministeriön, valtiovarainministeriön, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion sekä Etelä-Pohjanmaan ja Kainuun metsäkeskusten esittämät korjaukset ja parannusehdotukset on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain soveltamisala. Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta on säädetty metsätalouden tarpeita varten suojaamaan puuntuotantoon käytettävien metsien puustoa sen tuottoa alentavilta vahingoilta. Lain soveltamisessa on ilmennyt jossain määrin tulkinnanvaraisuutta koskien erityisesti pysyväisluonteisista puutavaravarastoista leviävien tuhohyönteisten tonteilla tai puistoalueilla kasvavalle puustolle aiheuttamia vahinkoja ja niiden korvaamista. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi maininta siitä, että metsällä tarkoitetaan tässä laissa aluetta, johon sovelletaan metsälakia.

Tuhohyönteisten kasvavalle puustolle muualla kuin talousmetsissä aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on edelleen tarkoitus jättää tämän lain soveltamisen ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, että tuhohyönteisten aiheuttama puiden ulkonäön huonontuminen on puisto- ja tonttimetsissä yleensä merkittävämpi vahinko kuin kasvun vähentyminen. Kun myös puuston kuolemisesta aiheutuva vahinko on erilainen talousmetsissä ja niiden ulkopuolella sijaitsevissa metsissä, ei syntyneiden vahinkojen arvioinnissa yleensä voida soveltaa samoja periaatteita.

1, 4, 6, 7, 8 ja 15 §. Valtuutussäännöksissä maa- ja metsätalousministeriö on korvattu termillä metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö ja termi metsälautakunta on korvattu metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain mukaista uutta organisaatiota vastaavasti termillä metsäkeskus .

3 §. Puutavaran pitkäaikainen varastointi. Voimassaolevan lain 3 §:n mukaan puutavaran pysyvä varastointi on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä siten, ettei metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä merkittävästi leviä varastosta toisen metsään. Näin ollen varaston sijoittaminen kaava- tai tonttialueelle on ollut mahdollista tulkita lain määräysten mukaiseksi riittäväksi suojaamistoimenpiteeksi sille, ettei varastosta leviä tuhohyönteisiä talouskäytössä oleviin metsiin. Koska tuhohyönteiset voivat levitä puutavaravarastosta sen läheisyydessä sijaitsevien tontti- tai puistometsien kautta edelleen talousmetsiin, ja kun lain yhtenä keskeisenä tavoitteena on metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten kannan pitäminen mahdollisimman alhaisena, tulee puutavaran pitkäaikaista varastointia koskevia säännöksiä noudattaa silloinkin, kun varasto sijaitsee kaava-alueella. Poistamalla 3 §:stä viittaus tuhohyönteisten leviämisestä toisen metsään selkeytetään lain tulkintaa.

Pykäläehdotuksen mukaiset toimenpidevelvoitteet asetetaan puutavaran omistajalle, jolla on käytännössä parhaat edellytykset järjestää varastointi ehdotuksessa tarkoitetulla tavalla, koska omistaja itse yleensä vastaa varastoinnista.

Varastoitaessa puutavaraa puutavaran jalostuspaikalla, erityisellä mittausasemalla, uiton toimintapaikassa tai muulla pysyvällä varastointipaikalla on puutavaran omistaja ehdotetun 3 §:n mukaan velvollinen ryhtymään kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin estääkseen metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten merkittävän leviämisen puutavarasta.

Toimenpiteinä voivat tulla kyseeseen esimerkiksi puutavaran kuoriminen, sadetus tai peittäminen. Uuden pysyvän varaston sijoittaminen siten, että varasto sijaitsee riittävän kaukana sellaisesta metsästä, jossa kasvaa samaa puulajia kun varastoitava puulaji, voi olla riittävä suojaustoimenpide. Myös varastointiajan lyhentäminen ja varastoitavan puutavaran määrän pitäminen mahdollisimman pienenä hyönteisten leviämisaikana eli kesäkaudella, voidaan nähdä keinona vähentää hyönteistuhojen riskiä.

Joskus tuhohyönteisten leviämisen torjunnan vaihtoehdot voivat puuttua kokonaan. Hyönteisten leviämistä estävät toimet voivat joissain tapauksissa olla käytännön syistä vaikeasti toteutettavissa tai tulla kustannuksiltaan kohtuuttoman suuriksi. Tällöin puutavaran omistajalla voisi poikkeuksellisesti olla kohtuusperusteella oikeus jättää osaksi tai jopa kokonaan huolehtimatta tämän lain vaatimista toimenpiteistä.

4 §. Hyönteis- ja sienituhojen ennalta ehkäiseminen. Metsälain 8 §:n 5 momentin mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia yleisiä säännöksiä Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomien puulajien käytöstä metsänviljelyyn sekä kasvullisesti lisätyn metsänviljelyaineiston käytöstä. Maa- ja metsätalousministeriön metsälain soveltamisesta antaman päätöksen (224/1997) 7 §:n 4 momentissa on säädetty tarkemmin Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomien puulajien käyttämisestä metsänviljelyyn. Metsäasetuksen (1200/1996) 2 §:n 2 momentin mukaan metsänviljelyssä tulee käyttää riittävä määrä alkuperältään ja muiltakin ominaisuuksiltaan uudistusalan olosuhteisiin sopivaa metsänviljelyaineistoa. Laki metsänviljelyaineiston kaupasta (684/1979) ja sen nojalla annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (1533/1992) muutoksineen sisältävät kasvullisesti lisättyä metsänviljelyaineistoa koskevat säännökset. Edellä tarkoitettujen säädösten vuoksi tämän lain 4 §:n 3 momentti on käynyt tarpeettomaksi.

6 §. Laajat hyönteis- ja sienituhot. 6 §:n 1 momenttia on tarpeen muuttaa, koska metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö ei itse voi käytännössä ryhtyä nopeita toimia vaativaan biologiseen torjuntaan laajojen hyönteis- ja sienituhojen yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa on tarkoituksenmukaisempaa, että torjuntatoimenpiteistä huolehtii paikallinen metsäkeskus. Koska maanomistajia ei voida kaikissa tilanteissa kiireellisten toimenpiteiden tavoitetta vaarantamatta kuulla, voisi metsäkeskus poikkeuksellisesti ryhtyä toimenpiteisiin myös maanomistajia kuulematta.

8 §. Valvonta. Metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevan lain 8 §:n mukaan lain täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Metsäkeskukset valvovat lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista muiden kuin valtion omistamien metsien osalta. Lain yleisperusteluissa todetaan, että valtion maiden osalta lähtökohtana on, että alueiden hallinnasta huolehtivien viranomaisten on huolehdittava lain säännösten noudattamisesta.

Valtion metsäomaisuuden hallinnasta vastaavat Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos ja vähäisemmässä määrin eräät muut virastot ja laitokset.

Metsähallituksesta on tullut vuoden 1994 alusta liikelaitos, minkä vuoksi metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annetun lain valvonta on tarkoituksenmukaista antaa metsäkeskusten tehtäväksi.

Muiden valtion metsäomaisuuden haltijoiden asemassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja ne huolehtivat edelleen viranomaisvastuulla siitä, että lain määräyksiä noudatetaan.

Vuoden 1997 alusta voimaan tullut metsälaki koskee kaikkia metsänomistajia. Lakia valvovat metsäkeskukset, joiden tehtäväksi metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevan lain valvonta myös valtion omistamissa metsissä on tarkoituksenmukaista antaa. Tähän päästään poistamalla nykyisen lain 8 §:n 2 momentin loppuosa, jolla metsäkeskusten valvontaoikeutta tähän saakka on rajattu.

10 §. Hakkuita koskevia erityissäännöksiä. Voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla annetun määräyksen mukaiset hakkuut on voitu suorittaa noudattamatta yksityismetsälain (412/1967) hakkuita koskevia säännöksiä. Yksityismetsälaki on kumottu vuoden 1997 alusta voimaan tulleella metsälailla. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa lain 10 §:n 1 momentti vastaamaan niitä metsälain säännöksiä, jotka koskevat hakkuita, metsänkäyttöilmoitusta ja velvoitetta uuden puuston aikaansaamiseksi.

13 §. Vahingonkorvausvelvollisuus . Lain 13 §:n 3 momentti laajennetaan kattamaan luonnonsuojelulain mukaisten suojelualueiden lisäksi myös luonnonsuojelulain nojalla toimenpidekieltoon asetetulta alueelta levinneiden hyönteis- ja sienituhojen aiheuttamat vahingot. Toimenpidekiellolla pyritään turvaamaan alueen luonnontilan säilyminen, eikä tällaisella alueella voida ryhtyä tämän lain mukaisiin toimenpiteisiin eli esimerkiksi vahingoittuneiden puiden korjaamiseen tai muihin tuhojen torjuntatoimenpiteisiin. Siten valtion on vastattava toimenpidekieltoalueelta mahdollisesti leviävistä tuhoista aiheutuvista vahingoista samojen periaatteiden mukaan kuin suojelualueelta levinneistä tuhoista.

Voimaantulo . Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1998, lukuun ottamatta pitkäaikaista varastointia koskevan 3 §:n säännöstä, joka tulisi voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Pitkäaikaista varastointia koskevan 3 §:n säännöksen osalta siirtymäsäännös on tarpeen, jotta myös kaikkien ennen muutoksen voimaantuloa perustettujen pysyvien puutavaravarastojen osalta ehditään varautua lainsäädännön muuttumiseen.

Metsäkeskukset valvovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista myös valtion mailla tämän lain voimaantultua. Koska tämän lain säännöksiä on tullut tähänkin asti noudattaa myös valtion mailla, voidaan valvonta ulottaa koskemaan valtion maita ilman siirtymäaikoja.

2.Tarkemmat säännökset ja määräykset

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi 1 §:n 3 momentin mukaan antaa 4 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä ja 6 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä myös bakteerien, virusten ja muiden eliöiden aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi. Lain 4 §:n mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa säännöksiä hyönteis- ja sienituhojen ennalta ehkäisemisestä. Lain 6 §:n mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa määräyksiä laajojen hyönteis- ja sienituhojen esiintymis- tai vaaratilanteissa.

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä 2, 3, 5 ja 9 §:n säännösten sekä 14 §:n 1 momentin nojalla annetun asetuksen säännösten soveltamisesta.

3.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1998, lukuun ottamatta pitkäaikaista varastointia koskevan 3 §:n säännöstä, joka tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Metsässä kasvaviin puihin kohdistuvien hyönteis- ja sienituhojen torjumisesta säädetään tässä laissa. Metsällä tarkoitetaan aluetta, johon sovelletaan metsälakia (1093/1996) .

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa 4 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä ja 6 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä myös bakteerien, virusten ja muiden eliöiden aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi.

Varastoitaessa havupuutavaraa puutavaran jalostuspaikalla, erityisellä mittausasemalla, uiton toimintapaikassa tai muulla pysyvällä varastointipaikalla on puutavaran omistaja velvollinen ryhtymään kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin estääkseen metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten merkittävän leviämisen puutavarasta.

Metsän hyönteistuhojen ehkäisemiseksi metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa säännöksiä sellaisen ainespuun mittavaatimukset täyttämättömän havupuun käsittelystä, jossa tuhoa aiheuttavat hyönteiset voivat merkittävästi lisääntyä.

Metsän sienituhojen ehkäisemiseksi ministeriö voi antaa säännöksiä taimikonhoitotöiden ja hakkuiden yhteydessä suoritettavista toimenpiteistä.

Milloin metsässä esiintyy poikkeuksellisen paljon hyönteis- tai sienituhoa tai vaara laajan hyönteis- tai sienituhon leviämiseen tai syntymiseen on olemassa, voi metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö metsätuhon leviämisen tai syntymisen estämiseksi määrätä vaara-alueen maanomistajat poistamaan metsästä tarpeellisen määrän puita tai suorittamaan muita toimenpiteitä. Ministeriö voi myös määrätä metsäkeskuksen ryhtymään nopeita toimia vaativaan biologiseen torjuntaan. Tällöin metsäkeskus voi ryhtyä toimenpiteisiin myös alueen maanomistajia kuulematta, jos kuulemista ei voida suorittaa ilman kohtuutonta viivästystä. Edellä tässä momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ministeriö voi samalla antaa määräyksiä puiden poistamisen ajankohdasta sekä poistettavien puiden käsittelystä.

Metsäkeskuksen tulee tehdä 1 momentissa tarkoitetun vaaran ilmetessä ministeriölle esitys tuhon leviämisen tai syntymisen ehkäisemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä sekä arvio vaara-alueesta ja toimenpiteiden kustannuksista.

Edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen noudattamisesta maanomistajalle aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista siltä osin kuin ne ylittävät säännöllisestä metsänhoidosta tai tavanomaisesta puutavaran korjuusta aiheutuvat kustannukset. Korvausta ei kuitenkaan makseta tai sen määrää alennetaan, jos maanomistaja on laiminlyönyt hänelle määrättyjen toimenpiteiden suorittamisen ja ne on jouduttu teettämään 9 §:n mukaisesti. Korvauksesta päättää metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö.

Milloin 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen noudattamisesta aiheutuu maanomistajalle vahinkoa, voi ministeriö myöntää vahingon korvaamiseksi maanomistajalle avustusta. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että vahinkoa ei korvata vakuutuksesta ja että vahinko on maanomistajalle huomattava.

Tämän lain täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluu metsätalousasioissa toimivaltaiselle ministeriölle.

Metsäkeskukset valvovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Tämän lain nojalla annetun määräyksen mukainen hakkuu saadaan toteuttaa metsälain 5 ja 14 §:stä tai niiden nojalla annetuista säännöksistä poiketen. Metsälain 8 §:n 1 momentin mukaisesta velvoitteesta uuden puuston aikaansaamiseksi tulee kuitenkin huolehtia.

Maanomistajalla on oikeus ja velvollisuus ryhtyä metsässään 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin myös luovuttamaansa hakkuuoikeuteen kuuluvien puiden osalta.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaiselta suojelualueelta tai luonnonsuojelulain nojalla toimenpidekieltoon asetetulta alueelta levinneiden hyönteis- tai sienituhojen aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoista. Korvauksesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä 2, 3, 5 ja 9 §:n säännösten sekä 14 §:n 1 momentin nojalla annetun asetuksen säännösten soveltamisesta.