1200/1996

Metsälain 4 §:ssä tarkoitettuun metsätalouden alueelliseen tavoiteohjelmaan tulee sisältyä:

Metsäkeskuksen on oltava tavoiteohjelmaa laatiessaan yhteistyössä alueen keskeisten metsätalouden tahojen sekä ympäristönsuojeluviranomaisten ja muiden ohjelman laatimisen kannalta tarpeellisten tahojen kanssa. Metsähallituksen tulee osallistua ohjelman laatimiseen hallinnassaan olevien maiden osalta.

Tavoiteohjelmaa tarkistetaan enintään viiden vuoden välein.

Metsälain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuja taimikon perustamista koskevia toimenpiteitä ovat taimikon perustamista haittaavien puiden ja pensaiden raivaus sekä maanpinnan käsittely. Jos turvemaan vesitalous on uudistushakkuun vuoksi siinä määrin muuttunut, että se vaarantaa metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun taimikon aikaansaamisen, toimenpiteisiin kuuluu myös vesitalouden järjestely.

Metsää viljellen uudistettaessa perustamista koskevia toimenpiteitä ovat lisäksi istutus ja kylvö. Viljelyssä tulee käyttää riittävä määrä alkuperältään ja muiltakin ominaisuuksiltaan uudistusalan olosuhteisiin sopivaa metsänviljelyaineistoa.

Metsää luontaisesti uudistettaessa metsälain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuja taimettumisedellytyksiä ylläpitäviä toimenpiteitä ovat maanpinnan käsittely, taimettumista haittaavien puiden ja pensaiden raivaus sekä ruohon-, heinän- ja vesakontorjunta.

Metsää luontaisesti uudistettaessa uudistusalalla tulee olla riittävä määrä sellaisia luontaisesti syntyneitä ja niitä tarvittaessa täydentäviä viljelytaimia, joilla on edellytykset kehittyä metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi taimikoksi seuraavasti:

(29.5.2008/377)

Arvioitaessa metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuullista aikaa sellaisen taimikon aikaansaamiseksi, jonka kehittymistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa, tulee ottaa huomioon uudistusalan ilmastollinen sijainti, taimikon pääasialliset puulajit sekä uudistusalan viljavuus ja pintakasvillisuus.

Uudistushakkuu katsotaan päättyneeksi, kun hakkuu on edennyt niin pitkälle, että hakkuualalle on syntynyt metsänuudistamista edellyttävä aukko tai hakkuualueella ei enää ole metsälain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua kasvatuskelpoista puustoa.

Taimikko on metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti kasvatuskelpoinen silloin, kun taimikon pääasiallisten puulajien taimilla on edellytykset kehittyä laadultaan ja mitoiltaan taloudellisesti arvokkaaksi puustoksi sekä kun uudistusalalla on tarvittava määrä taimia riittävän tasaisesti jakautuneena.

Harkittaessa, raukeaako metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu uuden puuston aikaansaamista koskeva velvoite, on otettava huomioon, onko tämän asetuksen 2 §:ssä tarkoitetut, kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet tehty metsänhoidollisesti oikeaan aikaan ja onko niitä tehtäessä noudatettu riittävää huolellisuutta sekä onko uudistumisen epäonnistuminen johtunut sellaisesta luonnontuhosta, johon ei ole voitu kohtuudella ennalta varautua.

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä metsälain 8 §:n 5 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä ja niiden toteuttamisen määräajasta sekä kohtuullisesta ajasta taimikon aikaansaamiseksi ja taimikon arviointiperusteista.

Metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetaan momentin:

Metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristöä on käsitelty metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön metsälain 10 §:n 4 momentin nojalla antamien määräysten mukaisesti. Metsälain 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pienvesien lähiympäristöjä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina myös jos ihmisen toiminnan vaikutuksesta pienveden veden laatu on huonontunut tai virtaussuhteet ovat muuttuneet.

Metsälain 14 §:ssä tarkoitetussa metsänkäyttöilmoituksessa tulee antaa seuraavat tiedot:

Metsänkäyttöilmoitukseen voidaan 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällyttää tietoja siitä, miten suunnitellussa toimenpiteessä on tarkoitus turvata yleiset edellytykset metsän biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle myös muualla kuin metsälain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuilla alueilla.

Siltä osin kuin 1 momentissa edellytetyt tiedot ilmenevät metsäkeskuksen käytettävissä olevasta metsäsuunnitelmasta tai muusta suunnitelmasta, metsänkäyttöilmoituksessa voidaan viitata mainittuun suunnitelmaan.

Poliisiviranomainen on velvollinen tarvittaessa antamaan virka-apua metsälain täytäntöönpanoa ja sen noudattamisen valvontaa koskevissa asioissa.

Metsänkäyttöilmoitus voidaan tehdä kirjallisesti tai sähköisesti. Ilmoitus katsotaan toimitetuksi metsäkeskukselle, kun se on saapunut metsäkeskuksen toimipaikkaan taikka kun ilmoitus tai vastaavat tiedot on toimitettu metsäkeskuksen toimihenkilölle.

Yksityismetsälain (412/1967) 2 §:n 3 momentissa säädetty velvoite metsän uudistamiseen hakkuun jälkeen raukeaa, jos metsäkeskus ei viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 ole tehnyt metsälain 20 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua sopimusta korjaavista toimenpiteistä tai antanut metsälain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä korjaavista toimenpiteistä taikka ryhtynyt mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. (15.11.2001/987)

Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä hakkuista, jotka on aloitettu ennen metsälain voimaantuloa ja jotka saatetaan loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997, jos hakkuusta on tehty yksityismetsälain 7 §:ssä tarkoitettu hakkuuilmoitus tai jos kysymyksessä on metsälautakunnan tai metsäkeskuksen määräajaksi hyväksymän hakkuu- ja uudistamissuunnitelman mukainen hakkuu. Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä myöskään sellaisista hakkuista, jotka saatetaan loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997, jos hakkuusta ei olisi tarvinnut tehdä hakkuuilmoitusta eikä yksityismetsälain mukaista hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa.

Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Yksityismetsäasetusta (300/1991) sovelletaan edelleen tapauksiin, joihin sovelletaan metsälailla kumotun yksityismetsälain säännöksiä.

Siihen asti kunnes metsälain (1093/1996) 12 §:n mukainen valtioneuvoston päätös suojametsäalueista on annettu, sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja suojametsäalueita ovat nykyiset Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa sijaitsevat suojametsäalueet, joiden rajat on käyty ja maastoon merkitty 13 päivänä joulukuuta 1979 kiinteistörekisteriin merkityssä maanmittaustoimituksessa n:o 823.