HE 156/1998

1.Nykyiset kiinnitykset

Kiinnitykset muodostavat tärkeimmän pitkäaikaisten luottojen vakuuden Suomessa. Kiinteistökiinnityksiä on noin 10 miljoonaa kappaletta ja ne ovat lähes 200 miljardin markan luottojen vakuutena. Kiinteistökiinnityksiä käyttävät vakuutena sekä yksityishenkilöt että yritykset. Yrityskiinnityksiä on noin 70 000 ja niiden kokonaismäärä on 70 miljardia Suomen markkaa.

Kiinnitykset on lähes poikkeuksetta vahvistettu Suomen markkoina. Maakaaren (540/1995) 16 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kiinnitys kiinteään omaisuuteen voidaan nykyään vahvistaa vain Suomen rahan määräisenä. Yhden kiinnitysvaluutan käytöllä pyritään edistämään kiinnitysjärjestelmän selkeyttä. Tästä syystä myös aikaisemmin vahvistetut ulkomaanrahan määräiset velkakiinnitykset on maakaaren voimaanpanoon liittyvän siirtymäkauden aikana muutettava Suomen rahan määräisiksi.

Kaikki yrityskiinnitykset on vahvistettu Suomen markkoina. Tämä ei perustu suoraan mihinkään säännökseen. Yrityskiinnitystä voidaan kuitenkin yrityskiinnityslain (634/1984) 17 §:n mukaan hakea vain rekisteriviranomaisen vahvistaman kaavan mukaiselle panttivelkakirjalle. Nykyinen kaava edellyttää Suomen markan käyttöä.

Tietynkaltaiset elinkeinotoiminnassa käytettävät kuljetusvälineet voivat olla kiinnityksen kohteina. Niitä koskevissa laeissa ei edellytetä Suomen rahan käyttöä, ja etenkin aluksiin ja ilma-aluksiin onkin vahvistettu melko runsaasti myös muun valuutan määräisten velkakirjojen kiinnityksiä.

Sekä uudet kiinteistökiinnitykset että yrityskiinnitykset ovat pysyvästi voimassa. Kiinnityksestä todistukseksi annettava panttikirja ja panttivelkakirja ovat vakuusasiakirjoja, joita voidaan käyttää yhä uudestaan minkä tahansa velan vakuutena. Kiinnityksiä tai asiakirjoja ei tarvitse muuttaa, kun velka on tullut maksetuksi tai kun tehdään uusi panttaus. Myös kuljetusvälineisiin kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja voidaan käyttää eri luottojen vakuutena. Tästä syystä kiinnitykset käytännössä vahvistetaan tasasummiin.

2.Euron käyttöönotto ja sen vaikutukset kiinnityksiin

Euroopan talous- ja rahaliiton kolmas vaihe alkaa 1 päivänä tammikuuta 1999. Tuolloin euro korvaa aikaisemmat kansalliset rahayksiköt niissä jäsenvaltioissa, jotka osallistuvat talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen heti sen alusta lukien. Eduskunnan 17 päivänä huhtikuuta 1998 ja Euroopan unionin neuvoston 2 päivänä toukokuuta 1998 tekemien päätösten mukaisesti Suomi kuuluu osallistuviin jäsenvaltioihin.

Euron käyttöönottamisesta on annettu kaksi asetusta, jotka ovat välittömästi sovellettavaa lainsäädäntöä jäsenvaltioissa. Nämä asetukset asettavat merkittäviä rajoituksia sille, minkälaisia siirtymäkauden järjestelyjä jäsenvaltiot voivat toteuttaa omassa lainsäädännössään.

Tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännöksistä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1103/97 koskee muun muassa oikeudellisten asiakirjojen jatkuvuutta, rahayksikköjen muunnon laskentaperusteita ja muunnossa noudatettavia pyöristyssääntöjä. Asetuksen 3 a artiklassa olevan perusperiaatteen mukaan euron käyttöönotto ei muuta säädösten eikä muiden oikeudellisesti merkittävien asiakirjojen sisältöä. Muunto kansallisesta rahayksiköstä euroon on 4 artiklan mukaan toteutettava neuvoston antaman peruuttamattoman muuntokurssin mukaisesti. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdan perusteella Euroopan unionin neuvosto vahvistaa muuntokurssin 1 päivänä tammikuuta 1999. Muuntokurssi hyväksytään kuuden merkitsevän numeron tarkkuudella eikä muuntokursseja saa pyöristää eikä lyhentää. Koska muuntokurssin soveltaminen johtaa yleensä päättymättömään desimaalilukuun, suoritukset pyöristetään asetuksen 5 artiklan mukaan lähimpään senttiin.

Euron käyttöön otosta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 974/98 koskee siirtymäkauden menettelyjä ja euron lopullista käyttöönottoa. Asetuksen mukaan euro on vuoden 1999 alusta kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden virallinen raha. Kolmen vuoden pituisena siirtymäaikana kansallisia rahayksikköjä voidaan kuitenkin käyttää rinnan euron kanssa. Peruuttamaton muuntokurssi takaa sen, että euroyksikkö ja kansallinen rahayksikkö vastaavat oikeudellisesti ja taloudellisesti toisiaan. Siirtymäkauden aikana kansallisin lainsäädäntötoimin ei yleensä voida sen enempää pakottaa ketään käyttämään euroa kuin myöskään estää euron käyttämistä. Siirtymäkauden päätyttyä 31 päivänä joulukuuta 2001 oikeudellisissa asiakirjoissa olevia viittauksia kansallisiin rahayksiköihin pidetään viittauksina euroyksikköön muuntokurssien mukaisesti. Minkäänlaisiin toimenpiteisiin asiakirjojen muuttamiseksi ei tarvitse ryhtyä, vaan muunto tapahtuu suoraan asetuksen nojalla.

Euro on siten Suomen raha heti vuoden 1999 alusta ja rinnan sen kanssa Suomen markkaa voidaan käyttää vuoden 2001 loppuun asti. Koska kiinnityksiä koskevassa lainsäädännössä ei edellytetä kiinnitysten vahvistamista nimenomaan Suomen markkoina vaan Suomen rahassa, voidaan siirtymäkauden alusta lukien kiinnityksiä hakea myös euromääräisinä. Siirtymäkauden aikana molemmat yksiköt ovat hyväksyttäviä kiinnitysvaluuttoja.

Rahayksikön muutos ei edellä selostettujen asetusten mukaan vaikuta kansallisessa valuutassa määriteltyjen asiakirjojen pysyvyyteen. Suomen markkoina vahvistetut kiinnitykset ja niitä vastaavat vakuusasiakirjat ovat oikeudellisia asiakirjoja, jotka pysyvät voimassa myös siirtymäkauden jälkeen entisen arvoisina ilman eri toimenpiteitä. Niitä voidaan siten edelleen käyttää uusienkin luottojen vakuutena.

Kiinnitysten suuri määrä ja niiden pysyvyys aiheuttavat kuitenkin käytännön ongelmia, jotka ajan mittaan korostuvat. Kiinnitysjärjestelmän selkeys kärsii, jos kiinnitykset ja vakuusasiakirjat on annettu rahayksikössä, joka on poistettu käytöstä. Jokaisen kiinnityksen arvo on vakuuksia käsiteltäessä muunnettava muuntokurssin mukaisesti euroiksi, jotta saadaan selville kiinnityksen arvo laillisessa rahassa. Muunnon seurauksena kiinnitykset tulevat epätarkoituksenmukaisen suuruisiksi. Jos lopullinen muuntokurssi vastaisi 16 päivänä maaliskuuta 1998 noudatettua markan ERM-keskuskurssia, muuttuisi 100 000 markan kiinnitys noin 16 635,48 euron suuruiseksi. Kun kiinnitykset on haluttu vahvistaa satojen tuhansien tai kymmenien tuhansien markkojen kerrannaisina, ne muunnon jälkeen ilmaisisivat kiinnityksen arvon desimaalien tarkkuudella.

3.Esityksen tavoitteet ja ehdotetut muutokset

Esityksen tavoitteena on helpottaa euron käyttöönottoa ja pyrkiä siihen, että kiinnitysjärjestelmä pysyisi selkeänä. Lainsäädännöllisten toimien lisäksi siirtymistä voidaan edistää myös muilla keinoin. Viranomaisten on varauduttava siihen, että esimerkiksi euromääräisen kiinnityksen hakemiseen tarvittavia asiakirjoja on saatavilla välittömästi vuoden 1999 alusta lukien.

Huomattava käytännön hyöty voidaan saada siitä, että kiinnitysten rahamäärät ilmaistaan rasitustodistuksissa paitsi kiinnityksen mukaisessa rahayksikössä myös euroina. Liitteenä olevien asetusluonnosten mukaan kiinteistökiinnityksistä ja yrityskiinnityksistä annettaviin rasitustodistuksiin merkittäisiin markkoina vahvistetun rahamäärän lisäksi myös kiinnityksen määrä euroyksiköissä. Määrän ilmaiseminen euroina on vain informatiivinen lisätieto. Tämä voidaan toteuttaa puuttumatta kiinnitysten ja niitä vastaavien vakuusasiakirjojen sisältöön. Näin vältetään se, että jokainen rasitustodistuksen käyttäjä erikseen joutuisi muuntamaan rahamääriä.

Vaikka rasitustodistuksissa kiinnitysten arvot ilmaistaisiin myös euroina, tämä keino ei riitä pyöristämään kiinnitysten rahamääriä käytännöllisen suuruisiksi. Panttikirjat ja kiinnitetyt velkakirjat säilyvät lisäksi ulkoisesti markkamääräisinä, kunnes niitä koskevat kiinnitykset muutetaan.

Tarkoituksenmukaisena ei ole pidetty sitä, että koko kiinnityskanta yritettäisiin kerralla muuntaa euroiksi. Ehdotuksen tarkoituksena on vain mahdollistaa kiinnitysten muunto vapaaehtoisessa menettelyssä. Muuntaminen olisi perusteltua esimerkiksi silloin, kun kiinnitystä aiotaan käyttää euromääräisenä otetun lainan vakuutena. Maakaaren 18 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a § , jonka mukaan panttikirjan haltija voi hakea kiinnityksen rahamäärän muuntoa. Hakemuksen voi tehdä panttivelkoja taikka kiinteistön omistaja, jos panttikirja on lainoittamattomana hänen hallinnassaan. Muutetusta kiinnityksestä annetaan uusi panttikirja. Vastaavankaltainen säännös lisättäisiin yrityskiinnityslain uuteen 23 a §:ään sekä aluskiinnityslain uuteen 36 §:ään . Koska autojen ja ilma-alusten kiinnityksiin sovelletaan yleisen viittaussäännöksen nojalla aluskiinnityslakia, myös niiden osalta markkamääräiset kiinnitykset voidaan muuntaa euromääräisiksi ehdotetun säännöksen mukaisesti.

Muunto on tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännöksistä annetun asetuksen 4 artiklan mukaan toteutettava virallisen muuntokurssin mukaisesti. Tätä muuntokurssia ei voida kansallisin lainsäädäntötoimin pyöristää tai lyhentää, niin että kiinnitysmäärät vähäiseltäkään osin muuttuisivat. Maksettavat ja tilitettävät rahamäärät pyöristetään kuitenkin asetuksen 5 artiklan mukaan lähimpään senttiin. Näitä muuntoa ja pyöristämistä koskevia säännöksiä sovelletaan myös muunnettaessa markkamääräisinä vahvistetut kiinnitykset euroyksiköksi.

Eri asia on, että kiinnitys voidaan asianosaisten myötävaikutuksella kokonaan tai osittain kuolettaa. Nykyisten säännösten mukaan kiinnityksen määrän alentaminen kuolettamalla edellyttää sekä panttivelkojan että kiinnitetyn omaisuuden omistajan myötävaikutusta. Jotta kiinnityksen rahamääriä voitaisiin yksinkertaisella tavalla pyöristää, ehdotetaan, että euroksi muuntamisen yhteydessä kiinnityksen rahamäärää voidaan alentaa tasamäärään. Vakuuden haltija, joka hakee kiinnityksen muuntoa euroiksi, voisi samalla pyytää kiinnityksen pyöristämistä. Menettelyyn ei tarvittaisi vakuuden omistajan tai muiden tahojen suostumusta.

Kiinnityksen alentaminen voi suoranaisesti heikentää vain kyseiseen kiinnitykseen panttioikeutensa perustavan vakuusvelkojan asemaa. Kiinnityksen määrän alentaminen pikemmin parantaa kuin heikentää velallisen ja muiden vakuusvelkojien asemaa. Kiinnityksen kuolettaminen kokonaan tai merkittävältä osaltaan voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vakuuden omistajan asemaan, kun hän myöhemmmin haluaa käyttää kiinnitystä uudelleen vakuutena. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pyöristäminen voidaan yksinkertaistettua menettelyä käyttäen tehdä enintään seuraavaan alempaan täyteen tasaan sataan euroon saakka. Hakija voisi valita myös vähäisemmän pyöristämisen esimerkiksi alempaan tasaan kymmeneen euroon. Sataa euroa suurempi kiinnityksen alentaminen edellyttäisi sekä vakuusvelkojan että vakuuden omistajan suostumusta.

Maakaaren mukaiset kiinnitykset sekä yrityskiinnitykset ovat voimassa pysyvästi, jollei niitä kuoleteta. Maakaariuudistukseen liittyvä, vanhojen kiinnitettyjen velkakirjojen vaihto panttikirjoiksi on kuitenkin vielä kesken siirtymäaikana ja sen jälkeenkin vuoteen 2007. Kiinteistökiinnityksiä voidaan joutua muuttamaan määräalojen myynnin ja kiinteistöjaotuksen muuttumisen johdosta. Kuljetusvälineisiin vahvistetut velkakirjat tulevat nykyisten säännösten mukaan muutoinkin uudistettaviksi kymmenen vuoden välein.

Siirtymäkauden aikana hakijan asiana on päättää, haluaako hän saada muutetun kiinnityksen ja panttikirjan edelleen markkoina vai euroina. Kiinnityksen muutos tai uudistaminen ja edellä selostettu rahayksikön muunto voitaisiin toteuttaa samanaikaisesti. Maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 10 §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaisesti myös kiinnitetyt tavalliset velkakirjat voidaan muuntaa suoraan euromääräisiksi.

Siirtymäkauden jälkeen vain euro on Suomen rahayksikkö. Vaikka oikeudellisissa asiakirjoissa olevien rahayksikköjen uudelleen määrittely ei ole välttämätöntä, sitä voidaan pysyvien kiinnitysten osalta pitää tarkoituksenmukaisena. Euron käyttöönotosta annetun neuvoston asetuksen johdantokappaleessa numero 20 todetaankin, että selvyyden vuoksi voi olla suotavaa suorittaa konkreettinen rahayksikön uudelleen määrittely niin pian kuin on tarkoituksenmukaista.

Tämän mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että siirtymäkauden jälkeen tehtävät viranomaisen kirjaamisratkaisut ja niistä annettavat todistukset voidaan antaa vain euroyksikön määräisinä. Näin kaikki vuoden 2002 alusta lukien annettavat vakuusasiakirjat ja niitä koskevat kiinnitykset muutettaisiin viran puolesta euromääräisiksi. Ne annettaisiin virallisen muuntokurssin mukaisina, jollei hakemuksessa pyydetä kiinnityksen pyöristämistä.

4.Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Edellä on selostettu ehdotusta, jonka mukaan rasitustodistuksiin merkittäisiin lisätietona kiinnityksen vahvistetun rahamäärän lisäksi myös sen arvo euroina. Tämä edellyttää, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä samoin kuin yrityskiinnitysrekisteriä ylläpitäviin atk-ohjelmistoihin liitetään tarvittavat laskentaominaisuudet. Samoin tarvitaan ohjelmamuutos, joka mahdollistaa kiinnityksen muunnon rahayksiköstä toiseen ja siihen liittyvän kiinnitysmäärän alentamisen. Nämä muutostyöt on lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ja yrityskiinnitysrekisterin osalta jo aloitettu. Hakemusten ja asiakirjojen uusimisesta aiheuvat kustannukset valtiolle ovat vähäiset.

Ehdotus lisää käräjäoikeuksien sekä muiden kiinnitysasioita hoitavien viranomaisten työmäärää. Osin euromääräiseksi muunto voidaan toteuttaa samassa yhteydessä, kun kiinnitys muutoinkin tulee viranomaisen käsiteltäväksi. Koska työmäärä ajoittuu lisäksi usean vuoden ajalle, työ voidaan tehdä nykyisellä henkilökunnalla.

Kiinnitysten rahamäärien muunto perustuu ehdotuksen mukaan hakemukseen. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) 4 §:n mukaan hakemusmaksut vahvistetaan enintään suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien keskimääräisten kustannusten suuruisiksi. Muiden kiinnitysviranomaisten perimät maksut määräytyvät niin ikään maksuperustelainsäädännön mukaan. Hakemusmaksujen suuruus vahvistetaan myöhemmin.

5.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä. Ehdotuksesta on pidetty kuulemistilaisuus ja ehdotus on ollut lausuntokierroksella. Lausunnoissa ehdotusta pidettiin tarkoituksenmukaisina.

6.Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999, jolloin euro otetaan käyttöön Suomen rahana. Näin voidaan varmistaa se, että kiinnitysvakuudet voidaan hankkia halutussa rahayksikössä.

18 lukuKiinnityksen muuttaminen

10 §Kiinnitetty tavallinen velkakirja tai muu saamistodistus

23 a §Kiinnityksen muuntaminen euroiksi

25 §Yrityskiinnitysrekisteriin tehtävät merkinnät

36 §Kiinnityksen muuntaminen euroiksi