HE 130/1997

1.Nykytila

Työtuomioistuimen tehtävät, rakenne ja toiminta perustuvat nykyisin työtuomioistuimesta 31 päivänä heinäkuuta 1974 annettuun lakiin (646/1974) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lakia täydentää työtuomioistuimesta 25 päivänä helmikuuta 1983 annettu asetus (201/1983) . Työtuomioistuimella on lisäksi työjärjestys, jonka oikeusministeriö on vahvistanut 28 päivänä huhtikuuta 1986.

Voimassa olevan lain mukaan työtuomioistuimessa on kaksi päätoimista puheenjohtajaa: presidentti ja työtuomioistuinneuvos. Puheenjohtajien lisäksi työtuomioistuimessa on neljätoista sivutoimista jäsentä, joilla kullakin on kaksi varajäsentä. Kaksi jäsentä, jotka eivät saa edustaa työntekijä- eikä työnantajaetuja, toimii varapuheenjohtajina.

Työsuhteisiin perehtyneitä varsinaisia jäseniä on kahdeksan. Heistä neljä nimitetään työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen esityksestä ja toiset neljä taas työntekijä- ja toimihenkilöyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen esityksestä.

Virkasuhteisiin perehtyneitä varsinaisia jäseniä on neljä. Heistä kaksi nimitetään työnantajapuolta edustavien valtiovarainministeriön ja työmarkkinalaitosten esityksestä ja toiset kaksi virkamies- ja viranhaltijayhdistysten muodostamien edustavimpien keskusjärjestöjen esityksestä.

Puheenjohtajat ja jäsenet nimittää tasavallan presidentti kolmivuotiskaudeksi. Kulumassa oleva kausi päättyy vuoden 1997 lopussa.

Työtuomioistuin toimii kahdessa kokoonpanossa. Kummankin kokoonpanon muodostavat puheenjohtaja ja viisi jäsentä. Puheenjohtajan lisäksi yksi jäsenistä ei edusta työntekijä- eikä työnantajaetuja. Neljästä muusta jäsenestä kahden tulee olla työnantajapuolelta ja kahden palkansaajapuolelta nimettyjä jäseniä. Virkamiehiä ja viranhaltijoita koskevissa asioissa yhden työnantajapuolelta ja yhden palkansaajapuolelta nimetyn jäsenen sijaan tulevat erityiset virkasuhteisiin perehtyneet jäsenet.

Jos lainkäytön yhdenmukaisuus, asiassa annettavan ratkaisun laaja merkitys tai muu tärkeä syy vaatii, asian käsittelyyn työtuomioistuimessa osallistuvat puheenjohtajat ja kaikki varsinaiset jäsenet. Täysistuntoon kokoonnutaan presidentin määräyksestä.

Oikeudenkäyntimenettely työtuomioistuimessa vastaa pääpiirteittäin käräjäoikeuksissa riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä. Säännökset asioiden käsittelystä sisältyvät työtuomioistuimesta annettuun lakiin. Jos siinä ei ole muuta säädetty, noudatetaan asioiden käsittelyssä soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään.

Työtuomioistuimessa suurin osa asioista käsitellään suullisesti, mutta ne ratkaistaan esittelystä.Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä tällaisesta menettelystä. Ainoa esittelyjärjestelmään viittaava säännös on työtuomioistuimesta annetussa asetuksessa, jonka 4 §:n mukaan sihteerin tehtävänä on toimia esittelijänä työtuomioistuimessa.

Säännökset työtuomioistuinneuvoksesta otettiin lakiin 23 päivänä joulukuuta 1982 lailla työtuomioistuimesta annetun lain muuttamisesta (1007/1982) . Samalla sivutoimisten jäsenten määrää lisättiin kymmenestä neljääntoista. Henkilöstölisäyksellä päästiin siihen, että työtuomioistuin voi tarvittaessa käsitellä ja ratkaista asioita kahdessa kokoonpanossa, johon kuuluvat puheenjohtaja ja vuorojärjestyksessä vaihtuvat viisi jäsentä.

Lainmuutoksen välittömänä syynä oli työelämän sääntelyn monipuolistumisesta ja työtuomioistuimen toimivallan laajentumisesta 1970- ja 1980-luvulla johtunut työtuomioistuimen asiamäärien huomattava kasvu. Työtuomioistuimeen saapui vuonna 1980 työehtosopimusriitoja, virkaehtosopimusriitoja ja lausuntoasioita yhteensä 249, ja vuoden 1981 vastaava luku oli 259. Asioiden keskimääräinen käsittelyaika ennen lainmuutosta oli ollut kahdeksasta kymmeneen kuukautta. Lainmuutoksen tavoitteena hallituksen esityksen (HE 188/1988 vp) mukaan oli, että asioiden keskimääräinen käsittelyaika saataisiin lyhenemään siten, että se olisi kahdesta kolmeen kuukautta asian saapumisesta työtuomioistuimeen. Käsittelyajan lyhentäminen oli tarkoituksenmukaista, koska työtuomioistuimen ratkaisut vaikuttavat sitovasti usein laajoihin työntekijä- ja virkamiesryhmiin ja työtuomioistuimen tuomioilla ja lausunnoilla on huomattava merkitys ennakkopäätöksinä eli ohjeina siitä, miten tulevaisuudessa samankaltaiset tapaukset on ratkaistava.

Työtuomioistuimen työmääräkehitys ja tuloksellisuus vuosina 1990 ― 1996 käy ilmi esitykseen liitetystä taulukosta (Liite 3).

Taulukosta käy ilmi, että työtuomioistuimeen saapuneiden asioiden määrä alkoi selvästi vähentyä vuodesta 1993. Lukumääräisesti ja suhteessa eniten ovat vähentyneet työehtosopimusriidat, erityisesti työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevat asiat. Viimeisenä kolmena vuonna asiamäärät ovat vakiintuneet runsaaseen sataan asiaan vuodessa. Vuoden 1997 tulosneuvotteluissa onkin oletettu, että vireille tulee myös vuonna 1997 vain 110 uutta asiaa.

Vireille tulevien asioiden määrät ovat viime vuosina vähentyneet lähes kaikissa tuomioistuimissa. Erityisesti työtuomioistuimessa asiamääriin on vaikuttanut 1990-luvun alun taloudellinen lama, joka välittömästi vaikutti varsinkin työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevien asioiden määrään. Lamalla on ollut myös välillisiä vaikutuksia sekä neuvottelukäytäntöön että työehdoista sopimiseen ja ilmeisesti myös siihen, miten herkästi työnantajan tulkinnat ja menettelyt ollaan valmiita riitauttamaan. Paikallisen sopimustoiminnan yleistyminen ja kehittyminen lienee myös omiaan vähentämään työtuomioistuimessa vireille tulevien asioiden määrää.

2.Ehdotetut muutokset

Suomen Pankista 24 päivänä heinäkuuta 1997 annettuun lakiin (719/1997) , joka tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998, sisältyy säännökset pankkia koskevasta virkaehtosopimusjärjestelmästä. Tämän johdosta työtuomioistuimen toimivaltaa koskevaan työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momenttiin on samana päivänä annetulla lainmuutoksella (722/1997) lisätty maininta Suomen Pankista annetusta laista, jotta työtuomioistuin voisi käsitellä ja ratkaista Suomen Pankin virkaehtosopimuksia koskevat riidat. Lainmuutos on niin ikään tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998. Koska lain (722/1997) perustelut huomioon ottaen mainitun lain 1 §:n 1 momenttiin on jäänyt virheellinen viittaus koko Suomen Pankista annettuun lakiin (719/1997) , kun momentissa pitäisi viitata vain lain 23―27 §:ään, ehdotetaan momenttia muutettavaksi tältä osin.

Koska työtuomioistuimen asiamäärien laskun voidaan olettaa olevan pitempiaikainen ilmiö, työtuomioistuimen organisaatiota ehdotetaan kevennettäväksi mahdollistamalla toisen päätoimisen puheenjohtajan, työtuomioistuinneuvoksen viran täyttämättä jättäminen silloin, kun työtuomioistuimen työtilanne antaa siihen mahdollisuuden. Jos työmäärä olennaisesti kasvaa tai on olemassa muu erityinen syy, virka voitaisiin täyttää. "Muu erityinen syy" voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun työtuomioistuimen presidentti on lainsäädännön uudistamisesta johtuvien asiantuntijatehtävien vuoksi tai muusta syystä estynyt pitempiaikaisesti hoitamasta virkaansa täysipainoisesti. Työtuomioistuimen muiden jäsenten toimikaudesta poiketen työtuomioistuinneuvos voitaisiin nimittää myös kesken toimikauden ja lyhyemmäksikin ajaksi kuin kolmeksi vuodeksi.

Perusteet sille, milloin asiat ratkaistaan esittelystä ja milloin ei, kuuluvat oikeudenkäyntimenettelyä koskevina lain tasolle. Ehdotuksen mukaan työtuomioistuimessa käsiteltävät asiat ratkaistaan joko esittelystä tai suullisessa käsittelyssä. Säännös tulisi selkeyttämään päätöksentekojärjestystä ja luomaan entistä paremmat edellytykset asioiden ratkaisemiselle viipymättä pääkäsittelyn jälkeen. Säännöksen tarkoituksena on samalla erityisesti korostaa sitä, että kun suullisen käsittelyn peruslähtökohtana on välittömyys, esittelymenettely ei ole asianmukainen niissä asioissa, joissa toimitetaan suullinen käsittely. Esittelymenettely tulisi edelleen kysymykseen kirjallisen valmistelun jälkeen annettavissa ratkaisuissa ja myös niissä asioissa, jotka siirretään työtuomioistuimesta annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla valmistelun päätyttyä pääkäsittelyä toimittamatta suoraan neuvotteluistunnossa ratkaistavaksi.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi valtakirjan esittämisvelvollisuuta koskeva säännös. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja. Asianajajan tai yleisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos tuomioistuin niin määrää. Tätä säännöstä sovelletaan myös työtuomioistuimessa. Työtuomioistuimessa oikeudenkäynnin osapuolina ovat kollektiivisopimuksen tehneet järjestöt tai vastaavat sopijapuolet, joiden oikeudenkäyntiasiamiehinä toimivat useimmiten niiden palveluksessa olevat lakimiehet. Työtuomioistuin voi yleensä olla vakuuttunut, että asiamies on asianmukaisesti valtuutettu, eikä häneltä sen vuoksi ole tarvetta vaatia selvitystä valtuutuksestaan. Ehdotuksen mukaan valtakirja tulisi kuitenkin esittää, jos työtuomioistuin niin määrää. Tämä voisi tulla kysymykseen esimerkiksi sen vuoksi, että asiamies ei ole aikaisemmin esiintynyt työtuomioistuimessa.

Työtuomioistuimesta annetun asetuksen 13 §:n 2 momentin mukaan työtuomioistuimen työjärjestyksen vahvistaa oikeusministeriö työtuomioistuimen esityksestä. Työjärjestyksen vahvistamista koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi lakiin. Työtuomioistuimen presidentti vastaa virassaan työtuomioistuimen työskentelyn järjestämisestä ja tuloksellisuudesta. Koska työjärjestys sisältää työskentelyn järjestämistä koskevia määräyksiä, on perusteltua, että presidentti myös vahvistaa työjärjestyksen. Kuitenkin hänen tulee sitä ennen kuulla kaikkia henkilöstöryhmiä, jotta ne voivat osaltaan vaikuttaa työjärjestyksen sisältöön.

3.Esityksen vaikutukset

Uudistuksen seurauksena työtuomioistuin voisi siirtyä toimimaan yhdessä säännönmukaisessa ratkaisukokoonpanossa, johon kuuluisivat presidentti puheenjohtajana ja viisi jäsentä. Koska työtuomioistuimesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut lakimiesjäsenet voivat toimia tarvittaessa varapuheenjohtajina eikä tuomioistuimen jäsenten määrää muuten vähennetä, työtuomioistuin selvinnee ilman työtuomioistuinneuvosta ainakin nykyisen suuruisista asiamääristä käsittelyaikojen kohtuuttomasti venymättä. Ehdotus vaikuttaisi asioiden käsittelyyn työtuomioistuimessa myös siten, ettei suulliseen käsittelyyn menneitä asioita enää ratkaistaisi esittelystä.

Ehdotuksella ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Siinä tapauksessa että työtuomioistuinneuvoksen virka jätetään täyttämättä ehdotuksen päällimmäisenä taloudellisena vaikutuksena on työtuomioistuinneuvoksen palkkausmenojen (A 30) säästö. Vuositasolla säästö olisi noin 410 000 markkaa. Toisaalta kustannuksia aiheutuisi varapuheenjohtajien istuntopalkkioista heidän toimiessaan puheenjohtajana. Tavanomaisessa riita-asiassa, jossa toimitetaan suullinen valmistelu, pääkäsittelyistunto ja erillinen neuvotteluistunto, nämä istuntopalkkiot olisivat yhteensä 1 110 markkaa (3 x 370 markkaa).

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä yhteistyössä työtuomioistuimen kanssa. Esityksestä pyydettiin kesällä 1997 lausunnot kymmeneltä eri viranomaiselta ja järjestöltä. Lausunnon antoivat valtiovarainministeriö, työministeriö, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry, Palvelutyönantajat ry, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Kirkon sopimusvaltuuskunta, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK sekä Akava ry. Esityksessä on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon lausunnoissa esitetyt näkemykset.

5.Voimaantulo

Työtuomioistuinneuvoksen kulumassa oleva kolmivuotiskausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 1997. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti nykyisen toimikauden päättymisen kanssa 1 päivänä tammikuuta 1998.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

1 §

2 §

2 a §

5 §

14 a §

15 §

47 §