HE 202/1995

1.1.Vastuuvajauksen kuolettaminen

Työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaisen vakuutusmaksun tilapäisestä alentamisesta sekä yrittäjiltä perittävästä vakuutusmaksusta vuonna 1994 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1536/93) mukaan vakuutusmaksun alentamisesta aiheutuva vastuuvajaus on kuoletettava vuosina 1995 - 1997. Sosiaali- ja terveysministeriön 2 päivänä marraskuuta 1994 antaman päätöksen (964/94) mukaan vastuuvajausta ei kuoleteta vuonna 1995. Vastuuvajaus on siten kuoletettava vuosina 1996 ja 1997.

Työmarkkinajärjestöt solmivat 18 päivänä toukokuuta 1995 sopimuksen yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoituksen ja etujen tasapainoittamisesta. Sopimuksella pyritään saamaan aikaan maksujen ja etujen välinen tasapaino 1990-luvun loppuvuosiksi ja samalla huolehtimaan järjestelmän pidemmän aikavälin tasapainosta. Vuoden 1994 vastuuvajauksen kuoletuksen jaksottaminen vuosille 1996 - 2000 on osa pyrkimystä saavuttaa mahdollisimman tasainen maksukehitys 1990-luvulla.

Edellä olevan perusteella vuoden 1994 vastuuvajauksen kuolettamisaikaa ehdotetaan pidennettäväksi kolmella vuodella siten, että kuolettaminen tapahtuisi vuosina 1996-2000. Tarkemmat määräykset vastuuvajauksen kuolettamisesta annettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä.

Maatalousyrittäjien eläkelain mukainen perusprosentti ja yrittäjien eläkelain mukainen maksuprosentti on sidottu työntekijäin eläkelain (395/61;TEL) vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräiseen vakuutusmaksuun. Voimassa olevien säännösten mukaan vuosina 1995 - 1997 yrittäjävakuutusmaksut määräytyvät sen keskimääräisen TEL-vakuutusmaksun mukaisesti, josta on vähennetty vastuuvajauksen kuolettamisesta aiheutuva korotus. Edellä ehdotetusta vastuuvajauksen kuolettamisajan pidentämistä johtuen ehdotetaan myös, että vuosina 1996-2000 yrittäjävakuutusmaksut määräytyisivät sen keskimääräisen TEL-vakuutusmaksun mukaisesti, josta on vähennetty vastuuvajauksen kuolettamisesta aiheutuva korotus. Näin yrittäjävakuutusmaksut määräytyisivät edelleen vastuuvajauksen kuolettamisen osalta samojen periaatteiden mukaisesti kuin nykyisinkin.

1.2.Hyvitys työeläkelisästä kirkon keskusrahastolle

TEL sisältää säännökset peruseläkettä korottavasta työeläkelisästä. Näitä säännöksiä sovelletaan myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62; LEL) mukaisiin eläkkeisiin, eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (662/85; TaEL) ja merimieseläkelain (72/56; MEL) mukaisiin eläkkeisiin sekä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (202/64; KVTEL) mukaisiin eläkkeisiin.

TEL 12 c §:n 1 momentin mukaan TEL:n ja LEL:n mukaista toimintaa harjoittaville eläkelaitoksille, MEL:ssa tarkoitetulle merimieseläkekassalle sekä KVTEL:ssa tarkoitetulle kunnalliselle eläkelaitokselle työttömyys- ja koulutusajan huomioon ottamisesta aiheutuvan vastuun ja kulujen kattamiseksi tulee työttömyyskassalaissa (603/84) tarkoitetun työttömyyskassojen keskuskassan sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa määräajassa suorittaa vuosittain edelliseltä vuodelta eläketurvakeskukselle vakuutusmaksu, joka lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamana prosenttimääränä keskuskassan tukimaksuista. Vakuutusmaksuna saadut varat eläketurvakeskus hyvittää eläkelaitoksille sosiaali- ja terveysministeriön eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamien perusteiden mukaan. Edellä oleva koskee myös TaEL:ssa tarkoitettua esiintyvien taiteilijoiden eläkekassaa.

Valtion eläkelain (280/66; VEL) 10 a § muutettiin 30 päivänä joulukuuta 1993, siten että se sisältää myös määräykset työeläkelisästä. Tätä säännöstä sovelletaan myös evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/66; KiEL) mukaisiin eläkkeisiin. Valtio työnantajana ei kuitenkaan maksa työttömyysvakuutusmaksua, joten sen palveluksessa olevan henkilöstön osalta työeläkelisästä aiheutuvat kulut ovat valtion vastuulla. Valtion eläkerahasto ei siten saa työeläkelisästä myöskään korvausta työttömyyskassojen keskuskassalta. Sen sijaan evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat työnantajina velvolliset maksamaan työttömyysvakuutusmaksun.

Vuonna 1994 työttömyysavustuspäivistä kohdistui noin 0,3 prosenttia KiEL:n piirissä oleville toimialoille. Työeläkelisällä on siten merkitystä myös kirkon eläkejärjestelmässä. Jotta työttömyyskassojen keskuskassa hyvittäisi työeläkelisästä aiheutuvat kustannukset myös kirkon keskusrahastolle TEL 12 c §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädöksen piiriin sisällytetään myös kirkon keskusrahasto, jolloin se saatetaan työeläkelisän rahoituksen osalta samaan asemaan kuin TEL:ssa, LEL:ssa, TaEL:ssa, MEL:ssa ja KVTEL:ssa tarkoitetut eläkelaitokset.

Ensimmäisen kerran kirkon keskusrahastolle maksettaisiin hyvitystä suoritettaessa vuodelta 1996 eläketurvakeskukselle työttömyyskassojen keskuskassan vakuutusmaksua. Hyvitystä ei voida maksaa kirkon keskusrahastolle työttömyyskassojen keskuskassan vuoden 1995 vakuutusmaksusta, koska tällöin hyvityksellä olisi takautuva kustannusvaikutus työttömyyskassojen keskuskassalle.

TEL 12 c §:n 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi myös tekninen korjaus. Käsiteltävänä olevaan lainkohtaan lisättiin vuonna 1993 tehdyllä lainmuutoksella (979/93) säännös, jonka mukaan työttömyyskassojen keskuskassan vakuutusmaksua määrättäessä ei oteta huomioon eläketurvakeskuksen luottovakuutusta varten perittävää vakuutusmaksun osaa. Tämä määräys on jäänyt vahingossa pois muutettaessa lainkohtaa 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetulla lailla (390/95) . Sitä ei myöskään ole otettu huomioon hallituksen esityksessä yksityisalojen työeläkejärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 118/95) , jossa on muun muassa ehdotettu TEL 12 c §:n 1 momenttia muutettavaksi. Puheena oleva määräys tulisi ottaa uudelleen säännökseen.

1.3.Hautausavustus

Maatalousyrittäjien eläkelain (467/69; MYEL) 11 §:n 1 momentin ja yrittäjien eläkelain (468/69; YEL) 11 §:n 1 momentin mukaan yrittäjillä on oikeus sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja maksuin järjestää itselleen ja omaisilleen eläketurva, joka on lain edellyttämää eläketurvaa parempi. Yrittäjillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta sisällyttää eläketurvaansa hautausavustusta. TEL:n mukaan työnantaja voi järjestää työntekijöilleen lisäturvan, johon voi sisältyä myös hautausavustus.

MYEL:in 11 §:n 1 momenttia ja YEL:in 11 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös yrittäjillä olisi halutessaan mahdollisuus sisällyttää järjestämäänsä lisäeläketurvaan hautausavustus tai muu sellainen etu, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa.

Vastuuvajauksen kuolettaminen

Edellä mainitun työmarkkinajärjestöjen sopimuksen mukaan vastuuvajauksen kuolettamisaika ulotetaan vuosille 1996-2000. Nyt voimassa olevaan lakiin verrattuna tämä kuolettamisajan pidennys merkitsee TEL-, LEL- ja TaEL-vakuutusmaksuissa yhteensä noin 1,5 mrd markan vähennystä vuosina 1996 ja 1997. Vähennyksestä puolet kohdistuu työnantajille ja puolet työntekijöille. Vähennystä vastaava määrä peritään vakuutusmaksun korotuksina vuosina 1998 - 2000.

Vastuuvajaus koskee vain yksityisen sektorin eläketurvan rahoitusta, joten sen kuoletuksen aikataulun muutos ei vaikuta julkisen sektorin työeläkevakuutusmaksujen kokonaismäärään. Koska palkansaajan eläkevakuutusmaksu on alasta riippumatta, lukuun ottamatta MEL:a, aina sama, heijastuu muutos kuitenkin julkisen sektorin palkansaajan eläkevakuutusmaksuun.

Ehdotettu muutos vaikuttaa vakuutusmaksujen määriin ja koska vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, muutos vaikuttaa myös verotulojen rytmittymiseen vuosina 1996-2000.

Hyvitys työeläkelisästä kirkon keskusrahastolle

Vuoden 1994 työttömyystilanteen mukaan arvioituna ehdotettu muutos merkitsisi työttömyyskassojen keskuskassalle noin 10 miljoonan markan lisäkustannusta vuodessa. Muutoksesta ei aiheudu lisäkustannuksia valtiolle.

Hautausavustus

Hautausavustuksista aiheutuvat kustannukset perittäisiin vakuutusmaksuina niiltä yrittäjiltä, jotka sisällyttävät hautausavustuksen eläketurvaansa. Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetusta vakuutusmaksun alentamisesta aiheutuva vastuuvajaus kuoletetaan vuosina 1996 - 2000 perimällä maksua, jonka suuruus on sosiaali- ja terveysministeriön kullekin vuodelle erikseen vahvistama prosenttimäärä kunkin vuoden palkkasummasta. Vuosittaiset prosenttimäärät on vahvistettava siten, että niiden yhteismäärä on 2 prosenttia.

Sovellettaessa työntekijäin eläkelain 12 b §:ää, sellaisena kuin se on 19 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (979/93) , ja 12 c §:ää, sellaisena kuin se on päivänä joulukuuta 1995 annetussa laissa ( /95), käytetään sanotun lain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisenä vakuutusmaksuna vuosien 1996-2000 osalta kullekin vuodelle 2 §:n mukaisella kuoletuksella korotettua maksua.

Mitä edellä tässä laissa säädetään, jätetään ottamatta huomioon vahvistettaessa maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) ja yrittäjien eläkelain (468/69) mukaisia vakuutusmaksuja vuosille 1996-2000.

Tämän lain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittaville eläkelaitoksille, merimieseläkelaissa tarkoitetulle merimieseläkekassalle sekä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa tarkoitetulle kunnalliselle eläkelaitokselle ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaista toimintaa harjoittavalle kirkon keskusrahastolle työttömyys- ja koulutusajan huomioon ottamisesta aiheutuvan vastuun ja kulujen peittämiseksi tulee työttömyyskassalaissa (603/84) tarkoitetun työttömyyskassojen keskuskassan suorittaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa määräajassa eläketurvakeskukselle vakuutusmaksu, joka lasketaan sosiaali- ja terveyministeriön vahvistamana prosenttimääränä keskuskassan tukimaksuista. Määräosa on vahvistettava siten, että vakuutusmaksuna arvion mukaan kertyy sama määrä, joka saataisiin, jos 7 f §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettua etuutta vastaavilta päiviltä suoritettaisiin tämän lain mukaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaava maksu. Keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei tällöin oteta huomioon eläketurvakeskuksen luottovakuutusta varten perittävää vakuutusmaksun osaa. Vakuutusmaksun perusteena olevana palkkana käytetään sitä työansiota, jonka arvioidaan vastaavan 7 f §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevaa keskimääräistä palkkaa. Eläketurvakeskuksen ja työttömyyskassojen keskuskassan yhteisestä esityksestä sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä suoritettavaksi edellä sanotun vakuutusmaksun ennakkoa.

Maatalousyrittäjällä on oikeus sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja perustein järjestää itselleen ja omaisilleen eläketurva, joka on tämän lain edellyttämää eläketurvaa parempi, tai sisällyttää järjestämäänsä eläketurvaan hautausavustuksen tai muun sellaisen edun suorittamisen, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa. Vakuutusmaksu tässä tarkoitetusta lisäedusta voidaan suorittaa myös kertamaksuna.

Yrittäjällä on oikeus sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja perustein järjestää itselleen ja omaisilleen eläketurva, joka on tämän lain edellyttämää eläketurvaa parempi, tai sisällyttää järjestämäänsä eläketurvaan hautausavustuksen tai muun sellaisen edun suorittamisen, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa.