HE 342/1994

1.1.Lainsäädäntö

Suomen valtiontalouden ulkoinen tarkastusjärjestelmä perustuu hallitusmuodon 71 §:ään (1077/91) . Valtion taloudenhoitoa ja talousarvion noudattamista valvovat eduskunnan puolesta valtiontilintarkastajat. Sen lisäksi on valtion taloudenhoidon ja talousarvion noudattamisen tarkastamista varten valtiontalouden tarkastusvirasto. Valtiontalouden tarkastus jakaantuu näin valtiontilintarkastajien eduskunnan puolesta suorittamaan parlamentaariseen valvontaan ja valtiontalouden tarkastusviraston suorittamaan tarkastukseen.

Tarkemmat säännökset eduskunnan valtiontilintarkastajien suorittamasta valvonnasta ja tarkastustoimivaltuuksista sisältyvät eduskunnan vahvistamaan valtiontilintarkastajain johtosääntöön (391/51) , valtiontilintarkastajain oikeudesta tarkastaa eräitä valtion tukitoimia annettuun lakiin (630/88) , valtionenemmistöisten osakeyhtiöiden toiminnan tarkastuksesta annettuun lakiin (968/47) , valtion teollisuuslaitosten hoidon ja käytön yleisistä perusteista annettuun lakiin (168/31) , valtion liikelaitoksista annettuun lakiin (627/87) ja valtion vakuusrahastosta annettuun lakiin (379/92) . Valtiontilintarkastajien tarkastuksen kohteena on varsinainen valtiontalous, valtionavut sekä valtionenemmistöiset osakeyhtiöt, jäljempänä valtionyhtiöt, ja valtion teollisuuslaitokset. Valtiontilintarkastajien valvontaoikeus käsittää myös valtion liikelaitosten ja valtion talousarvion ulkopuolisten rahastojen talouden. Valtion vakuusrahastossa valtiontilintarkastajien valvontaoikeus ulottuu vakuusrahaston itsensä lisäksi myös valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaista tukea ja rahoitusta saaneen pankin, vakuusrahaston, omaisuudenhoitoyhtiön taikka muun yhteisön tai säätiön talouteen ja toimintaan tuen tai rahoituksen myöntämisen edellytyksenä olevien tietojen oikeellisuuden ja riittävyyden sekä käytön asianmukaisuuden valvomiseksi. Eduskunnan taloudenhoito ja sen vastattavina olevien rahastojen, Suomen Pankin ja kansaneläkelaitoksen toiminta ja hallinto eivät kuitenkaan kuulu valtiontilintarkastajien valvonnan alaisuuteen. Valtiontilintarkastajien oikeudesta tarkastaa eräitä valtion tukitoimia annetun lain ja valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaan valtiontilintarkastajien valvontaoikeus ulottuu myös niihin, joiden käyttöön valtion tuen tai lainan saaja taikka vakuusrahaston myöntämän rahoituksen ja tuen saaja on siirtänyt saamaansa tukea tai rahoitusta.

Valtiontilintarkastajien tietojen saantioikeudesta on perussäännös hallitusmuodon 71 §:n 2 momentissa, jonka mukaan valtiontilintarkastajilla on oikeus saada viranomaisilta tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Valtiontilintarkastajain johtosäännön 4 §:n 3 momentin mukaan valtiontilintarkastajien on käännyttävä pääministerin puoleen ja pyydettävä tätä ryhtymään asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin, mikäli valtiontilintarkastajat eivät ole saaneet tehtäväänsä varten tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja. Valtiontilintarkastajain oikeudesta tarkastaa eräitä valtion tukitoimia annetun lain mukaan tarkastuksen kohteena olevien on luovutettava valtiontilintarkastajille tarkastuksen suorittamiseksi tarpeelliset tiedot, selvitykset ja asiakirjat sekä muu aineisto. Valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaan valtion tilintarkastajilla on salassapitomääräysten estämättä tietojen saantioikeus rahastoa ja sen tuki- ja rahoitustoimintaa koskevista asioista. Vakuusrahaston tukea ja rahoitusta koskevien tietojen saamiseksi valtiontilintarkastajilla on oikeus saada virka-apua rahoitustarkastukselta.

Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäviä ja toimivaltaa koskevat tarkemmat säännökset sisältyvät valtiontalouden tarkastuksesta annettuun lakiin (967/47) , valtiontalouden tarkastuksesta annettuun asetukseen (267/93) , valtionenemmistöisten osakeyhtiöiden toiminnan tarkastuksesta annettuun lakiin, valtion teollisuuslaitosten hoidon ja käytön yleisistä perusteista annettuun lakiin, valtion liikelaitoksista annettuun lakiin ja valtion vakuusrahastosta annettuun lakiin.

Valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain mukaan valtiontalouden tarkastusviraston tehtävänä on tarkastaa ja valvoa valtion viranomaisten, valtion talousarvion ulkopuolisten valtion rahastojen ja valtion liikelaitosten taloudenhoitoa. Tämän lisäksi se voi tarkastaa viranomaisten hallussa olevia yksityisille kuuluvia varoja sekä valtionapua saavien yhteisöjen taloutta sen selvittämiseksi, onko valtionapu asianmukaisesti käytetty siihen tarkoitukseen, johon se on annettu. Tarkastusoikeus ei kuitenkaan koske eduskunnan taloudenhoitoa ja sen vastattavina olevien rahastojen hallintoa eikä Suomen Pankin, Postipankin eikä kansaneläkelaitoksen toimintaa. Valtionenemmistöisten osakeyhtiöiden toiminnan tarkastuksesta annetun lain mukaan tarkastusvirastolla on oikeus valvoa ja tarkastaa valtionyhtiöiden toimintaa. Valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaan valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus tarkastaa vakuusrahaston itsensä lisäksi myös valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaista tukea ja rahoitusta saaneen pankin, vakuusrahaston, omaisuudenhoitoyhtiön tai muun yhteisön tai säätiön taloutta ja toimintaa tuen tai rahoituksen myöntämisen edellytyksenä olevien tietojen oikeellisuuden ja riittävyyden sekä käytön asianmukaisuuden selvittämiseksi.

Valtiontalouden tarkastusvirastolla on valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain mukaan yleinen oikeus saada tarkastuksessa tarvittavat tiedot tarkastettavalta. Valtiontalouden tarkastusviraston tietojen saantioikeuden turvana on viime kädessä valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain säännökset tarkastusviraston oikeudesta asettaa ja tuomita uhkasakko tietojen luovutusvelvollisuuden laiminlyöneelle tarkastettavalle. Samoin kuin valtiontilintarkastajilla on valtiontalouden tarkastusvirastolla salassapitosäännösten ja määräysten estämättä tietojen saantioikeus vakuusrahastoa ja sen myöntämää tukea ja rahoitusta koskevissa asioissa sekä oikeus saada virka-apua rahoitustarkastukselta.

1.2.Euroopan yhteisöjen talouden valvontajärjestelmä ja unionin ja jäsenvaltioiden talouden yhtäläisen suojan periaate

Euroopan unionin talous on keskitetty unionin järjestelmässä Euroopan yhteisöihin. Termillä Euroopan yhteisöt tarkoitetaan tällöin kolmen kansainvälisen järjestön eli Euroopan yhteisön (aikaisemmin Euroopan talousyhteisö), Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön muodostamaa kokonaisuutta. Yhteisöjen talous on pitkälti yhdistetty Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon, mutta kullakin yhteisöllä on myös talousarvion ulkopuolisia rahastoja ja muuta yleisen talousarvion ulkopuolista taloudellista toimintaa.

Euroopan yhteisöjen talouden valvontajärjestelmä koostuu yhteisöjen toimielinten toisiin yhteisöjen toimielimiin ylikansallisella tasolla kohdistamasta valvonnasta, yhteisöjen toimielinten unionin jäsenvaltioihin kohdistamasta valvonnasta ja unionin jäsenvaltioiden viranomaisten suorittamasta valvonnasta. Valvontajärjestelmän perusteet ja valvontaa suorittavien yhteisöjen toimielinten tehtävien ja toimivaltuuksien perustasta määrätään Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa eli Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa, jäljempänä EY:n perustamissopimus, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa, jäljempänä EHTY:n perustamissopimus, ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa, jäljempänä Euratomin perustamissopimus.

Euroopan yhteisöjen talouden hallinnollinen valvonta kuuluu Euroopan yhteistöjen komission tehtäviin. Komission jäsenvaltioon kohdistamaa valvontaa koskevat tarkemmat säännökset ovat kutakin yhteisöjen toimenpidealuetta koskevassa yhteisöjen johdetussa oikeudessa. Säädösmuotona on yleensä neuvoston asetus, joten komission suorittamaa valvontaa koskevat säännökset ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Valvontaa koskevissa asetuksissa komissiolle annetaan oikeus suorittaa paikallistarkastuksia unionin jäsenvaltioissa yhteisöjen varoja saavien tai yhteisöille tuloja maksavien luona. Komissiolla on myös oikeus saada jäsenvaltioiden viranomaisilta asetuksissa tarkemmin säädettävät valvontaa koskevat tiedot. Jäsenvaltioiden viranomaisten luovutettaviksi määrätyt tiedot koskevat toisaalta yhteisöjen varoja saaneiden yhteisöjen, yhdyskuntien, säätiöiden ja yksityisten toimintaa varojen käytössä ja hakemisessa ja toisaalta jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten yhteisöjen varojen asianmukaisen käytön varmistamiseksi suorittamaa valvontaa. Asetukset edellyttävät myös, että jäsenvaltiot toteuttavat asetuksissa tarkemmin säädetyt valvontatoimenpiteet ja huolehtivat muutoinkin yhteisöjen varojen asianmukaisesta valvonnasta.

Jäsenvaltioiden viranomaisilla on pääsääntöisesti oikeus osallistua komission suorittamaan tarkastukseen. Eräissä tapauksissa komissio on kuitenkin periaatteessa oikeutettu suorittamaan paikallistarkastuksen myös ilman, että jäsenvaltion viranomaisille varataan etukäteen mahdollisuus osallistua tarkastukseen. Komission toimintaperiaatteena on kuitenkin ollut yhteistyön kehittäminen jäsenvaltion omien viranomaisten kanssa. Yhteistyön edistämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi komissio ei pyri aktiivisesti käyttämään oikeuttaan suorittaa yksin paikallistarkastuksia, vaan kaikki tarkastukset pyritään suorittamaan yhteistyössä jäsenvaltion viranomaisten kanssa.

Euroopan yhteisöjen tukitoimissa läheisyysperiaatetta sovelletaan esimerkiksi rakennerahastoissa siten, että mahdollisimman alhaalla organisaatiohierarkiassa oleva viranomainen, esimerkiksi alueelliset tai paikalliset viranomaiset toimivat rakennerahastoista tuettavien hankkeiden toteuttajina. Läheisyysperiaatteella on sovellutuksensa myös yhteisöjen talouden valvonnassa. Myös yhteisöjen talouden valvonnan tulisi olla mahdollisimman lähellä kansalaista ja yhteisöjen tukea tai rahoitusta saavan hankkeen toteuttajaa. Toisaalta komissiolle kuuluva yhteisöjen talousarvion täytäntöönpanovastuu edellyttää komission valvovan tehokkaasti myös jäsenvaltioihin hajautettua taloushallintoa. Sekä komissio että Euroopan parlamentti ovat korostaneet jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten keskeistä merkitystä Euroopan yhteisöjen taloudenhoidon valvonnassa.

Komission sisäisessä organisaatiossa taloudenhoidon tarkastuksesta vastaa komission 20. pääosasto. Pääosaston pääjohtaja on Euroopan yhteistöjen yleiseen talousarvioon sovellettavassa varainhoitoasetuksessa, jäljempänä varainhoitoasetus, tarkoitettu komission varainhoidon valvoja. Varainhoitoasetuksen mukaiset varainhoidon valvojat ovat komission lisäksi myös muissakin yhteisöjen varsinaisissa toimielimissä eli Euroopan parlamentissa, Euroopan unionin neuvostossa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa. Varainhoidon valvojille on varainhoitoasetuksessa taattu toiminnallinen riippumattomuus suhteessa omaan toimielimeensä. Varainhoidon valvojat suorittavat sekä ennakollista tarkastusta ennen taloudenhoidon toimenpiteen suorittamista että jälkikäteistä tarkastustoimintaa. Komissiossa taloudenhoidon valvontaan liittyviä tehtäviä suoritetaan 20. pääosaston lisäksi myös komission asianomaisissa alakohtaisissa osastoissa sekä varsinkin taloudellisen rikollisuuden torjuntaan liittyen komission pääsihteeristössä ja oikeudellisella osastolla.

Komissio on pyrkinyt solmimaan yhteistyösopimuksia jäsenvaltioiden taloudenhoidon tarkastusviranomaisten kanssa. Yhteistyösopimuksen piiriin kuuluva jäsenvaltion viranomainen on komission näkökulmasta niin sanottu etuoikeutettu yhteistyötaho, jolle komissio antaa etukäteen tiedon jäsenvaltion alueella suoritettavasta paikallistarkastuksesta ja tarkastuksen jälkeen antaa yleensä tarkastuskertomukset tiedoksi. Yhteistyösopimuksiin sisältyy myös säännöksiä ja periaatteita muustakin tietojenvaihdosta.

Euroopan yhteisöjen ulkoisesta tilintarkastuksesta vastaa Euroopan tilintarkastustuomioistuin. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on Maastrichtin sopimuksella korotettu yhteisöjen viidenneksi varsinaiseksi toimielimeksi Euroopan parlamentin, neuvoston, komission ja tuomioistuimen rinnalle. Tilintarkastustuomioistuimen tehtävänä on Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaan (EY:n perustamissopimuksen 188 c artikla, EHTY:n perustamissopimuksen 45 c artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 160 c artikla) tarkastaa yhteisöjen kaikkia tuloja ja menoja.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus perustamissopimusten mukaan suorittaa paikallistarkastuksia unionin jäsenvaltioissa. Paikallistarkastukset on suoritettava aina yhteistyössä jäsenvaltion omien tilintarkastuselinten kanssa. Mikäli jäsenvaltion tilintarkastuselimet eivät ole asiassa toimivaltaisia on tarkastus suoritettava yhteistyössä jäsenvaltion asiassa toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Ensisijaisena yhteistyötahona ovat näin jäsenvaltion tilintarkastusviranomaiset. Yhteisöjen jäsenvaltioita velvoittavat EY:n perustamissopimuksen 188 c artiklan, EHTY:n perustamissopimuksen 45 c artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 160 c artiklan mukaan informointi- ja virka-apuvelvollisuudet. Jäsenvaltioiden tilintarkastusviranomaisilla on aina oikeus osallistua Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltion alueella suorittamiin paikallistarkastuksiin. Osallistuminen on harkinnanvaraista eli jäsenvaltion viranomaiset saavat itsenäisesti päättää siitä, osallistuvatko ne ja millä lailla tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksiin. Tilintarkastustuomioistuin on oikeutettu suorittamaan paikallistarkastuksen jäsenvaltion viranomaisten osallistumisesta riippumatta.

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen mukaan yhteisöjen myöntäessä avustusta yhteisöjen toimielinten ulkopuolisille edunsaajille vaaditaan edunsaajilta kirjallinen hyväksyntä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suorittamalle avustuksen käytön tarkastukselle. Suostumuksen vaatimisen tarkoituksena on mahdollistaa tilintarkastustuomioistuimen suorittama avustuksen käytön tarkastus ilman jäsenvaltion viranomaisten myötävaikutusta. Suostumukseen nojautuen tilintarkastustuomioistuin voisi suorittaa tarkastuksen myös ilmoittamatta siitä jäsenvaltion tilintarkastuselimille tai varaamatta näille tilaisuutta osallistua tarkastukseen. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan ole juurikaan käyttänyt tätä oikeutta hyväkseen vaan on pyrkinyt aina suorittamaan tarkastukset yhteistyössä jäsenvaltion tilintarkastusviranomaisten kanssa.

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa määrätään unionin jäsenvaltioille erityisvelvollisuuksia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen paikallistarkastusoikeuden toteuttamisessa noudatettavien menettelytapojen suhteen. Jäsenvaltioiden viranomaisia sitoo ilmoitus- ja virka-apuvelvollisuus. Jäsenvaltion tilintarkastusviranomaisten on ensinnäkin ilmoitettava Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle siitä, osallistuvatko kansalliset viranomaiset tarkastukseen. Ilmoitusvelvollisuutta vastaavana oikeutena on saada tilintarkastustuomioistuimelta etukäteen sellaiset tiedot tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltion alueelle suunnittelemasta paikallistarkastuksesta, että jäsenvaltion viranomaiset voivat päättää tarkastukseen osallistumisestaan ja suunnitella mahdollisen yhteistarkastuksen sisältö. Jäsenvaltion viranomaiset voivat aina itsenäisesti päättää osallistumisestaan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksiin ja tarkastuksiin osallistumisen muodoista, menettelytavoista ja sisällöstä. Euroopan tilintarkastustuomioistuimella ei ole oikeutta velvoittaa jäsenvaltion tilintarkastusviranomaisia suorittamaan tietty tarkastus tilintarkastustuomioistuimen toimeksiannosta ja puolesta. Tilintarkastustuomioistuimen ja jäsenvaltion tilintarkastusviranomaisen välinen suhde perustuu tältä osin itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen.

Jäsenvaltion viranomaisilla on virka-apuvelvollisuus tilintarkastustuomioistuimen suorittamissa tarkastuksissa. Virka-avun keskeisin muoto on tietojen ja asiakirjojen luovuttaminen. Tilintarkastustuomioistuimella on oikeus saada jäsenvaltion viranomaisilta kaikki tilintarkastustuomioistuimen tehtävän toteuttamisen kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Tietojen luovutusvelvollisuudesta vastaavana ensisijaisena viranomaisena on perustamissopimusten mukaan jäsenvaltion ulkoisesta tilintarkastuksesta vastaavat elimet (EY:n perustamissopimuksen 188 c artikla, EHTY:n perustamissopimuksen 45 c artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 160 c artikla). Mikäli tilintarkastusviranomaiset eivät ole toimivaltaisia, vastaa tietojen luovutuksen ja muun virka-avun toteuttamisesta jäsenvaltion muu asiassa toimivaltainen viranomainen. Tietojen luovutuksen ja muun virka-avun antamisen suhteen jäsenvaltion viranomaisilla ei ole harkintavaltaa vaan tilintarkastustuomioistuimelle on kaikissa tapauksissa luovutettava sen vaatimat tehtävässään tarpeelliset tiedot.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioissa suorittamia paikallistarkastuksia on viime aikaisessa tilintarkastuskäytännössä voimakkaasti pyritty ohjaamaan jäsenvaltion tarkastuselinten ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistarkastusten ja tiivistyvän yhteistyön suuntaan. Taustalla on unionin piirissä laajasti hyväksytty tarve tehostaa yhteisöjen taloudenhoidon valvontaa ja tarkastusta. Tehokkaan tarkastuksen toteuttaminen taas edellyttää kansallisten viranomaisten yhä kasvavaa vastuuta yhteisöjen taloudenhoidon tarkastuksissa. Unionin jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeuskulttuurien eroista johtuen jäsenvaltion viranomaisten osallistuminen tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksiin on yleensä välttämätöntä tarkastuksen onnistumiseksi. Yhteisöjen taloudenhoidon tehokkaan ja toimivan tarkastuksen järjestäminen ja siten taloudellisuuden ja tuloksellisuuden edistäminen yhteisöjen toiminnassa on myös suoraan unionin jäsenvaltioiden taloudellisissa intresseissä.

Tilintarkastustuomioistuimen ja unionin jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten välisen yhteistyön ja varsinkin yhteistarkastusten järjestämiseksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja unionin jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten pääjohtajien asettama työryhmä on valmistellut Ylimpien tarkastusviranomaisten kansainvälisen järjestön tilintarkastusstandardien soveltamisohjeistoa Euroopan yhteisöjen varojen tarkastuksiin. Soveltamisohjeiden tarkoituksena on yhtenäistää tarkastusmenetelmiä yhteisöjen taloudenhoidon tarkastuksissa sekä luoda yhteiset perusperiaatteet yhteistarkastusten suunnittelusta, tarkastusten koordinoinnista sekä yhteistoiminnasta noudatettavasta menettelystä. Työryhmän ehdotukset ovat vielä luonnosasteella. Tilintarkastustuomioistuin on myös tehnyt joidenkin jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten kanssa hallinnollisen yhteistyösopimuksen. Tilintarkastustuomioistuin ei, toisin kuin komissio, pyri aktiivisesti tekemään muodollisia yhteistyösopimuksia vaan yhteistyön järjestämisen muotoina käytetään ensisijaisesti edellä mainittuja yhteisiä tilintarkastusstandardeja ja yhteistä käytäntöä.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja komission tarkastusoikeuksia välittömästi koskevien yhteisöjen oikeuden normien lisäksi unionin jäsenvaltioiden viranomaisten kannalta merkittäviä velvoitteita taloudenhoidon tarkastuksen alalla sisältyy perustamissopimusten yleistä yhteisölojaliteettia (EY:n perustamissopimuksen 5 artikla, EHTY:n perustamissopimuksen 86 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 192 artikla) ja petollisten menettelyjen torjuntaa (EY:n perustamissopimuksen 209 a artikla, EHTY:n perustamissopimuksen 78 i artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 183 a artikla) koskeviin artikloihin. Petollisten menettelyjen torjuntaa koskevat sopimusartiklat on lisätty perustamissopimuksiin Maastrichtin sopimuksella.

EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja tätä vastaavien EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten kohtien yleisestä lojaliteettivelvollisuudesta johdetut jäsenvaltioiden velvollisuudet ovat merkittäviä myös yhteisöjen talouden valvonnan alalla. Yhteisöjen tuomioistuimen omaksuman tulkintakäytännön mukaan pelkästään 5 artiklasta johdettujen riittävän täsmällisten velvoitteiden rikkominen on perustamissopimuksen loukkaus, jonka perusteella tuomioistuin voi antaa jäsenvaltiota vastaan langettavan päätöksen.

EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja tätä vastaavien EHTY:n ja Euratomin perustamissopimuksen artiklojen mukaan jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Jäsenvaltiot ovat myös sitoutuneet helpottamaan yhteisön päämäärien saavuttamista ja pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Artiklassa säädetään jäsenvaltioille positiivisia ja negatiivisia velvoitteita, joita yksilöidään muissa primaarinormeissa, yhteisön johdetussa oikeudessa ja myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Sekundäärinormistoa täydentää myös yhteisöjen hallinnossa noudatettavaksi vakiintunut hallintokäytäntö. Pidättymiseen sopimuksen tavoitteiden saavuttamista vaarantavista toimista sisältyy toimivuusnäkökulma. Jäsenvaltion toimenpiteet eivät saa vaarantaa yhteisöjen oikeuden ja toimenpiteiden käytännön toimivuutta.

Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten yhteisöjen taloudenhoidon valvontaa koskevat yksityiskohtaiset artiklat ovat käsitettävissä yleistä lojaliteettivelvoitetta täsmentäviksi normeiksi. Yhteisöjen sekundäärilainsäädäntöön sisältyy runsaasti yksityiskohtaisia taloudenhoidon hallinnollista valvontaa koskevia säännöksiä. Hallinnollista valvontaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä on käytetty nimitystä yhteisön valvontalainsäädäntö. Perustamissopimusten ja johdetun oikeuden taloudenhoidon valvontaa koskevia normeja on tulkittava EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan yhteisölojaliteetin periaatteiden mukaisesti. Taloudenhoidon valvonnan alalla yhteisölojaliteetista voidaan johtaa jäsenvaltioiden yleinen velvollisuus edistää yhteisöjen perustamissopimusten tavoitteiden mukaista yhteisöjen taloudenhoitoa ja taloudenhoidon valvontaa.

EY:n perustamissopimuksen 209 a, EHTY:n perustamissopimuksen 78 i ja Euratomin perustamissopimuksen 183 a artikla koskee yhteisöjen taloutta vastaan tehtyjen petollisten menettelyiden torjuntaa. Jäsenvaltiot ovat artikloissa sitoutuneet antamaan yhteisöjen taloudelle yhtäläisen oikeussuojan kuin jäsenvaltion omille taloudellisille eduille (yhtäläisen suojan periaate). Yhteisöjen talouden tulee näin olla samanlaajuisten tarkastustoimenpiteiden kohteena kuin jäsenvaltion oma julkinen talous.

EY:n perustamissopimuksen 209 a, EHTY:n perustamissopimuksen 78 i ja Euratomin perustamissopimuksen 183 a artiklan toisessa kappaleessa säädetään jäsenvaltioille velvollisuus koordinoida väärinkäytösten vastustamiseen tähtäävää toimintaansa ja järjestää asiaa koskeva yhteistoiminta. Yhteistyön koordinaatiotehtävä kuuluu komissiolle ja koordinaatioon sisältyy osana yhteistyö komission kanssa. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet myös järjestämään toimivaltaisten hallintoyksiköidensä välisen kiinteän ja säännöllisen yhteistyön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo ennen petollisten menettelyjen torjuntaa koskevien erityismääräysten ottamista perustamissopimuksiin asettanut viime kädessä yhteisölojaliteettiin perustuen jäsenvaltioille velvollisuuden suojella yhteisöjen taloudellisia etuja kuten jäsenvaltio suojaa omia taloudellisia etujaan. Suojatoimenpiteiltä vaaditaan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tehokkuutta ja kattavuutta. EY:n perustamissopimuksen 209 a artiklaan ja tätä vastaaviin EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten artikloihin kirjatun yhteisöjen ja jäsenvaltioiden talouden yhtäläisen suojan periaatteen toteuttamiseksi ei ole riittävää se, että yhteisöjen taloutta vastaan tehdyt väärinkäytökset ovat samojen rikosoikeudellisten rangaistussäännösten soveltamisen piirissä kuin jäsenvaltion omaa valtiontaloutta vastaan tehdyt rikokset. Myös väärinkäytösten tutkinnan on oltava kokonaisuudessaan yhtä tehokasta ja jäsenvaltioiden on annettava yhteisöjen taloudelle myös samanlainen hallinto-oikeudellinen suoja kuin omallekin taloudelleen. Ulkoinen tilintarkastus on yksi väline talouden suojajärjestelmässä. EY:n perustamissopimuksen 209 a artiklasta ja sitä vastaavista EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten vastaavista artikloista johtuu siten se, että yhteisöjen jäsenvaltioista kantamien tulojen sekä yhteisöjen jäsenvaltioihin myöntämien maksujen ja muun rahoituksen sekä avustusten tulee olla yhtä tehokkaan tarkastusjärjestelmän piirissä kuin jäsenvaltion itsensä myöntämien tukien. Käytännössä vaatimus tarkoittaa sitä, että yhteisöjen rahoittamien tukitoimien tulee olla jäsenvaltion tarkastusviranomaisten toimivallan piirissä.

Läheisyysperiaatteen mukaan toimenpiteet tulee suorittaa mahdollisimman lähellä kansalaista olevalla hallinnon tasolla. Yhteisöjen rakenteellisia tukitoimenpiteitä toteuttavia rakennerahastoja koskevissa neuvoston asetuksissa läheisyysperiaatteelle annetaan sellainen sisältö, että rakennerahastojen hankkeiden toteuttajina tulisi mahdollisuuksien mukaan olla sopiva alueellinen tai paikallishallinnon viranomainen. Tällaisia alueellisia tai paikallisia mahdollisimman lähellä kansalaista olevia viranomaisia ovat paikallisten asukkaiden itsehallintoon perustuvat yksiköt, joita Suomessa ovat kunnat ja kuntien maakunnalliset kuntayhtymät. Kunnan tai maakunnan toiminta hankkeen kansallisena osarahoittajana ja toteuttajana ei poista valtion vastuuta hankkeesta. Valtio on Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten sopimusosapuolena yleisen kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja yhteisöjen oikeuden mukaan vastuussa myös kunnallisten ja maakunnallisten viranomaisten ja muiden yhteisöjen toteuttamista hankkeista. Euroopan yhteisön tuomioistuin on tuominnut unionin jäsenvaltioita perustamissopimusten mukaan niille kuuluvien velvoitteiden täyttämättä jättämisestä silloinkin kun yhteisön oikeuden säännösten vastaiseen menettelyyn tai yhteisön oikeudessa edellytetyn toimenpiteen laiminlyöntiin on syyllistynyt kunta tai muu autonominen yksikkö. Jäsenvaltiolle kuuluvan kansainvälisoikeudellisen vastuun hallitseminen edellyttää näin sitä, että jäsenvaltion viranomaisilla on riittävät valvonta- ja tietojen saantioikeudet myös itsehallinnollisten yksiköiden toteuttamista Euroopan yhteisöjen rahoittamista hankkeista.

1.3.Nykytilan arviointi

Valtiontilintarkastajilla ja valtiontalouden tarkastusvirastolla on nykyisen lainsäädännön perusteella laajat valtuudet tarkastaa kansallisia valtion apuja ja valtion varoista myönnettäviä muita tukitoimia. Tarkastusoikeus on kuitenkin sidottu tiukasti valtion talouteen ja valtion varoista myönnettäviin avustuksiin. Valtiontilintarkastajilla ja valtiontalouden tarkastusvirastolla ei ole yleistä oikeutta tarkastaa kuntia, kuntayhtymiä tai yksityisiä silloinkaan, kun nämä saavat rahoitusta Suomen valtion solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella kansainväliseltä järjestöltä. Laillisuusperiaatteesta johtuen valtion viranomaisten yksityisiin ja myös kuntiin kohdistuvia oikeuksia ja toimivaltuuksia on tulkittava suppeasti ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisesti. Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomainen voi käyttää sille kuuluvaa toimivaltaa vain siihen tarkoitukseen kuin toimivalta on myönnetty. Siten valtiontilintarkastajat ja valtiontalouden tarkastusvirasto voivat käyttää valtionapujen ja muiden valtion tukitoimien ja rahoituksen käytön valvontaa varten annettuja toimivaltuuksia ainoastaan toimivaltuuden perustavassa lainsäädännössä edellytettyyn tarkoitukseen. Toimivaltuuksia ei voida käyttää esimerkiksi kansainvälisen järjestön Suomen tekemän kansainvälisen sopimuksen perusteella myöntämän rahoituksen käytön valvontaan siinäkään tapauksessa, että rahoituksen saaja kuuluisi valtiontilintarkastajien tai valtiontalouden tarkastusviraston valvontavallan alaisuuteen valtion varoista maksettavien tukitoimenpiteiden tarkastusta ja valvontaa koskevien säännösten mukaan.

Valtiontilintarkastajat eivät ole yksityiskohtaista tilintarkastusta suorittava elin vaan valtiontilintarkastajien suorittamalle valvonnalle on tyypillistä keskittyminen laajoihin ja yleisemmän tason arviointeihin. Valvonta on luonteeltaan parlamentaarista. Valtiontalouden tarkastusvirasto toimii näin Suomen liittyessä Euroopan unionin jäseneksi ainoana varsinaisena tilintarkastusviranomaisena EY:n perustamissopimuksen 188 c artiklassa ja tätä vastaavissa EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten artikloissa tarkoitettuna Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kansallisena yhteistyöviranomaisena.

Euroopan yhteisöjen Suomeen myöntämät avustukset ja tuet ja muu rahoitus suoritetaan joko valtion talousarvion tai talousarvion ulkopuolisen rahaston välityksellä tai suoraan varojen saajalle ilman valtion viranomaisten toimimista välittäjänä. Yhteisen maatalouspolitiikan ja rakennerahastojen alaisissa tukitoimenpiteissä avustukset kanavoidaan jäsenvaltioiden viranomaisten välityksellä. Rakennerahastojen niin sanotuissa yhteisöaloitteissa ja pilottiohjelmissa, jotka toteutetaan pelkästään komission aloitteesta ja joissa ei edellytetä hankkeelle kansallista rahoitusosuutta, tukien saajana voi olla suoraan muukin kuin valtion viranomainen tai laitos. Yhteisöjen sisäisissä toimenpideohjelmissa, joista merkittävimpiä ovat tutkimus- ja koulutusohjelmat, tukitoimenpiteet myönnetään suoraan toimenpiteen toteuttajalle.

Valtion viranomaiset toimivat Suomen ja Euroopan yhteisöjen välisissä varainsiirroissa tilanteesta riippuen eri rooleissa. Keskushallinnossa koordinoivilla ministeriöillä on tehtävänä ohjata rakennerahastojen tuen myöntämisen perustana olevan valtakunnallisen ohjelman valmistelua ja vastata viime kädessä ohjelman valmistelusta ja esittämisestä komissiolle. Koordinoivat ministeriöt myös jakavat yhteisöjen maksaman tuen edelleen valtionapuina komission vahvistaman ohjelman mukaisesti. Rakennerahastoista Suomelle maksettava tuki kirjataan valtion talousarvioon asianomaisen koordinoivan ministeriön kohdalle tulona ja menona. Euroopan yhteisön yhteisen maatalouden hinta- ja markkinapolitiikan menoja varten osoitetaan yhteisöjen talousarviossa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston kautta varoja yhteisöjen jäsenvaltioiden viranomaisille. Jäsenvaltioiden viranomaiset vastaavat hinta- ja markkinapolitiikan toimenpiteiden toteuttamisesta, ja jäsenvaltioiden on esitettävä jokaiselta vuodelta komission hyväksyttäväksi tilitys varojen käytöstä. Jäsenvaltion viranomaiset toimivat tällöin yhteisöjen tukitoimien välittäjinä. Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan menoista vientituet, interventio-ostot ja yksityisen varastoinnin tukeminen toteutetaan vuoden 1995 talousarvion yhteydessä valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustettavan interventiorahaston välityksellä. Valtion viranomaiset voivat myös toimia yhteisöille kuuluvien varojen teknisinä kantajina tai välittäjinä ilman, että varoja voitaisiin pitää hallitusmuodon 67 §:ssä tarkoitettuina Suomen valtion tuloina tai menoina. Tällöinkin valtion viranomaisilla voi olla varojen käyttöön tai perintään liittyviä viranomaistehtäviä.

Valtiontilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustoimivaltuudet Suomen ja Euroopan yhteisöjen välissä varainsiirroissa riippuvat voimassa olevan lainsäädännön mukaan varainsiirron toteuttamistavasta ja kanavasta. Varojen kiertäessä valtion talousarvion tai valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston kautta varat kuuluvat valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusvallan alaan. Yksityisen tai kuntasektorin ollessa suoraan varainsiirron saajana tai maksajana ilman valtion viranomaisten toimintaa varojen välittäjänä ei valtiontilintarkastajilla tai valtiontalouden tarkastusvirastolla ole tarkastusoikeutta. Valtion viranomaisten toimiessa yhteisöille kuuluvien varojen välittäjinä niin, ettei varoja voida hallitusmuodon 67 §:n mukaan pitää Suomen valtion tuloina tai menoina, on valtiontilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuden laajuus osittain epäselvä. Valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus tarkastaa myös viranomaisen hallussa olevia yksityiselle kuuluvia varoja, joista valtio on voimassa olevan lainsäädännön mukaan vastuussa. Analogisesti Euroopan yhteisöjen varat voitaisiin rinnastaa tällaisiin yksityiselle kuuluviin varoihin. Valtion viranomaisilla saattaa myös olla kyseisten varojen keräämiseen tai käyttämiseen liittyviä viranomaistehtäviä. Edelleen valtion viranomaisilla saattaa olla myös sellaisten Euroopan yhteisöiltä saatavien varojen käyttöön liittyviä viranomaistehtäviä, joissa varat eivät ole mahdollisesti ollenkaan valtion viranomaisten välitettävinä. Valtiontilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston oikeus tarkastaa yhteisöille kuuluviin varoihin liittyvän viranomaistoiminnan laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta vaatii selventämistä. Rakennerahastojen kautta maksettavissa tuissa todennäköisin tilanne on se, että hankkeen toteuttajana on esimerkiksi kunnallinen tai maakunnallinen yhteisö. Hankkeen rahoitus koostuu tällöin ns. kolmikantamallin mukaan Euroopan yhteisöjen rahoituksesta, valtion kansallisesta rahoitusosuudesta ja kunnan/maakunnan antamasta rahoitusosuudesta. Tarkastusvirastolla on valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan oikeus tarkastaa valtion avustusta saavien yhdyskuntien, yhteisöjen ja yhtymien varojen käyttöä ja tilinpitoa sen selvittämiseksi, onko varat asianmukaisesti käytetty siihen tarkoitukseen, mihin avustusta on annettu. Euroopan yhteisöjen rahoitusta saavat hankkeet kuuluvat valtion viranomaisten koordinoiman ohjelmatyön piiriin. Valtion viranomainen myöntää näihin hankkeisiin kansallista rahoitusosuutta nimenomaan osana Euroopan yhteisöjen hyväksymää rahoitussuunnitelmaa, toisin sanoen projektin kuuluminen yhteisön rahoituksen piiriin on osa avustuksen käytön ehtoja. Tarkastusvirastolla on näin valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain 2 §:n mukaan oikeus tarkastaa valtiolta kansallista rahoitusta saavia yhteisön osaksi rahoittamia projekteja kokonaisuudessaan. Jos yhteisön rahoitusosuus ohjataan suoraan projektille ohi valtion talousarvion, ei tarkastusvirastolla kuitenkaan näyttäisi olevan oikeutta yksityiskohtaisesti tarkastaa Euroopan yhteisöjen rahoituksen käyttöä. Valtiontilintarkastajain oikeus tarkastaa eräitä valtion tukitoimia on asiaa koskevan lain 1 §:n mukaan valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeutta laajempi. Valtiontilintarkastajilla on oikeus tarkastaa myös yksityisten henkilöiden saamia valtion tukitoimia, jollei tukea ole annettu henkilön tai hänen perheensä henkilökohtaisiin tarpeisiin tai muutoin hänen kotitaloutensa tukemiseen.

Yhteisön aloitteissa, pilottihankkeissa ja tutkimusohjelmissa varainsiirron kuuluminen valtiontilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustoimivaltaan riippuu siten ratkaisevasti rahan saajasta. Mikäli saajana on valtion virasto tai laitos, kuuluvat myös Euroopan yhteisöltä saadut varat asianomaisen viranomaisen tai laitoksen talouden osana tarkastusviraston toimivaltaan. Tilanne on tämä esimerkiksi tutkimushankkeissa, joiden toteuttajana on valtion yliopisto tai tutkimuslaitos. Valtion viranomaisen tai laitoksen tarjouskilpailun tai muun vastaavan menettelyn perusteella Euroopan yhteisöiltä saamat varat kirjataan tällöin tuloiksi ja menoiksi valtion talousarvioon. Yksityisen tahon ollessa saajana ei valtiontalouden tarkastusvirastolla ole tarkastusoikeutta. Sama koskee tilannetta, jossa ohjelman tai hankkeen toteuttajana on kunta tai kuntayhtymä, eikä hankkeeseen käytetä valtion varoja kansallisena rahoitusosuutena.

Yhteisöjen traditionaalisiin omiin varoihin kuuluvista maksuista kirjataan valtion talousarvioon vain 10 prosentin kantopalkkio. Hallituksen esityksessä vuoden 1995 talousarvioksi on hallitusmuodon 67 §:ää tulkittu siten, ettei traditionaalisia omia varoja voida ottaa talousarvioon, koska kyseiset maksut eivät ole Suomen valtion tuloja. Varojen kantamisesta ja tilittämisestä Euroopan yhteisöille vastaa kuitenkin valtion viranomainen eli tullilaitos, ja varojen kantamisesta aiheutuvat hallintomenot kirjataan valtion talousarvioon asianomaisille menomomenteille. Traditionaaliset omat varat ovat näin ainoastaan osittain valtion talousarvion ulkopuolella.

Valtiontalouden tarkastusviraston tehtävänä on valtiontalouden tarkastuksesta annetun asetuksen 1 §:n mukaan suorittaa valtion viranomaisten ja laitosten taloudenhoidon ja tilinpidon tarkastusta. Traditionaaliset omat varat kuuluvat tullihallituksen talouden ja tilinpidon piiriin. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustehtävästä annettujen säännösten perusteella valtiontalouden tarkastusvirastolla on siten oikeus tarkastaa yhteisöjen omien varojen järjestelmän piiriin kuuluvia varoja. Vastaavasti yhteisöjen traditionaaliset omat varat kuuluvat myös valtiontilintarkastajien valvontavallan alaisuuteen.

Euroopan yhteisöjen tulorahoituslähteistä muut maksut ovat jäsenmaksutyyppisiä valtion menoja, jotka merkitään valtion talousarvioon. Valtion talousarvioon merkitään myös maksu Euroopan kehitysrahastoon ja EHTY:n, Euratomin hankintayksikön ja Euroopan investointipankin pääomaosuudet ja vastuu investointipankin vararahastoista. Edellä mainitut suoritukset valtion talousarviotalouteen kuuluvina menoina kuuluvat tarkastusviraston tarkastustoimivallan piiriin.

EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklojen mukaan yhteisö perii hiili- ja terästeollisuuden yrityksiltä yhtiön tuotannon perusteella määriteltävää maksua. EHTY:n perimä maksu on luonteeltaan valmistevero. Alan yritykset tilittävät maksun suoraan EHTY:n tileille, joten kansalliset viranomaiset eivät ole kantamassa maksua. EHTY:n kantamat maksut eivät näin kuulu valtiontalouden tarkastusviraston valvontavaltaan, mutta yhteisön tuloina Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus tarkastaa niitä. Komissiolla on perustamissopimusten nojalla suoraan oikeus suorittaa tarkastuksia alan yrityksissä. Komissio on antanut sille luovutettavista tiedoista tarkemmat säännökset ja komissiolla on oikeus pyytää jäsenvaltioiden viranomaisia suorittamaan tarkastuksia komission puolesta ja komission vastuulla. Komissiolle suoraan kuuluvista laajoista tarkastusoikeuksista johtuen tilintarkastustuomioistuimella ei liene aivan yhtä suurta tarvetta turvautua kansallisten viranomaisten antamaan virka-apuun. Tämä seikka ei kokonaan poista virka-avun tarvetta. EHTY:n erityissäännösten merkitystä vähentää se, että EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy vuonna 2002.

Valtiontalouden tarkastusviraston lakisääteisenä tehtävänä on valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain 8―11 §:n mukaan ilmoittaa havaitsemansa valtiontaloutta vastaan tehdyt väärinkäytökset asianomaiselle valtion viranomaiselle, laitokselle tai liikeyritykselle tai yleistä valvontaa suorittavalle valtion viranomaiselle asianmukaisia toimenpiteitä varten. Jos nämä eivät ryhdy asiassa tarvittaviin toimenpiteisiin ja kysymyksessä on rikos, on tarkastusviraston ryhdyttävä toimenpiteisiin väärinkäytökseen syyllistyneen saattamiseksi syytteeseen. Virasto myös seuraa sitä, että tarkastettava ryhtyy toimenpiteisiin valtiolle mahdollisesti aiheutetun vahingon korvaamiseksi. Tarkastusvirasto antaa myös tarvittaessa virka-apua poliisille valtiontalouteen liittyvien rikosten tutkinnassa. Valtiontalouden tarkastusvirastolla on näin ollen säädösperusteinen tehtävä valtiontaloutta vastaan suunnattujen rikosten selvittämisessä ja torjunnassa.

Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että Suomen nykyinen lainsäädäntö ulkoisen tarkastuksen alalla ei täytä Suomea velvoittavien Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten määräyksiä silloin kun valtiontalouden tarkastusvirastolla ei ole oikeutta tarkastaa yhteisöjen Suomesta kantamia tuloja tai Suomeen myöntämiä avustuksia ja muita tukitoimia. Tältä osin kansallinen lainsäädäntö on saatettava vastaamaan Euroopan yhteisöjen vaatimuksia. Lisäksi niissä tapauksissa, joissa tarkastusvirastolla ei ole toimivaltaa, olisivat Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle annettavan virka-avun tai komission niin sanottuna etuoikeutettuna yhteistyötahona toimimisen järjestelyt epäselvät ja monimutkaiset. Tilanne saattaisi tällöin aiheuttaa eri viranomaisten toiminnan päällekkäisyyttä ja heikentää Suomen taloudenhoidon valvontajärjestelmän Euroopan yhteisöissä ja Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa nauttimaa uskottavuutta. Viimeksi mainittu saattaisi taas johtaa Euroopan yhteisöjen toimielinten suorittamien valvontatoimenpiteiden korostumiseen ja siten heikentää kansallisten viranomaisten toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Lakiesityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Välillisesti tehokas tarkastustoiminta tähtää hallinnon ja erilaisten tukijärjestelmien tuloksellisuuden parantamiseen. Lakiesityksessä ehdotetut selkeät virka-apujärjestelmät poistaisivat lisäksi viranomaistoiminnan tarpeetonta päällekkäisyyttä ja edistäisivät myös siten tuloksellisuutta hallinnossa.

Euroopan unionin jäsenyydestä seuraa kuitenkin välillisesti lisätehtäviä valtiontalouden tarkastuksesta vastaaville viranomaisille. Lisätehtävien tehokas suorittaminen ja Euroopan unionissa taloudenhoidon tarkastuksen kehittämispyrkimykset aiheuttavat valtiontalouden tarkastuksesta vastaavalle valtiontalouden tarkastusvirastolle lisävoimavarojen tarvetta, jota ei kuitenkaan tässä vaiheessa voida tarkasti arvioida.

3.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä ei ole vaikutuksia valtionhallinnon organisaatioon tai henkilöstön asemaan. Euroopan unionin jäsenyys vaikuttaa kuitenkin lisäävästi valtiontalouden tarkastusviraston henkilöstötarpeisiin, mitä ei voida hoitaa valtiontalouden tarkastusviraston vähäisiä henkilöstöresursseja uudelleen kohdentamalla. Lisätarvetta ei kuitenkaan voida vielä tarkasti arvioida.

3.3.Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Esityksellä ei ole vaikutuksia kansalaisryhmien asemaan tai yksittäisten kansalaisten tasa-arvoon. Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle yhteisöjen perustamissopimusten mukaan kuuluva valvontavalta kohdistuu yksittäiseen kansalaiseen ainoastaan silloin, kun yksityinen henkilö saa Euroopan yhteisöjen tukea tai rahoitusta sekä silloin kun yksityisellä kansalaisella muussa asemassa kuin verovelvollisena on taloudellisia vastuita Euroopan yhteisöille. Esityksessä tarkoitettu valtiontilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus kohdistuisi yksittäiseen kansalaiseen vain edellä mainituissa tilanteissa. Tilanteet, joissa yksittäinen kansalainen voisi olla Euroopan yhteisöjen tukien saajana, ovat erittäin poikkeuksellisia. Saadakseen tukea yhteisöjen toimielinten ulkopuolisten on lisäksi varainhoitoasetuksen mukaan annettava kirjallinen hyväksyntä sille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin saa suorittaa tarkastuksen.