HE 168/1994

1.Nykytila

2.Kasvinsuojelu Euroopan yhteisössä

Euroopan talousyhteisössä annettiin vuonna 1977 neuvoston direktiivi (77/93) , jonka mukaan jäsenmaiden tuli säätää toimenpiteistä haitallisten kasvintuhoojien leviämisen estämiseksi ja kasvintuhoojien torjumisesta. Direktiiviin liittyy useita liitteitä, joissa luetellaan kasvintuhoojia ja kasvituotteita, joiden tuonti ja markkinointi tuli kieltää tai sitä rajoittaa. Jäsenmaiden välisessä kasvituotteiden kaupassa tavara oli varustettava kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen mukaisella kasvinterveystodistuksella. Kasvinsuojelu perustui käytännössä siihen, että maahan tuonti voitiin estää, jos tavarassa kuitenkin todettiin kasvintuhoojia.

Jo ennen mainitun direktiivin antamista Euroopan talousyhteisössä oli annettu eräitä direktiivejä, joissa jäsenmaita velvoitettiin ryhtymään toimiin eräiden haitallisina pidettyjen kasvintuhoojien hävittämiseksi alueeltaan. Nämä direktiivit ovat edelleen voimassa. Ne koskevat muun muassa perunasyövän ja perunan rengasmädän hävittämistä.

Euroopan yhteisön sisämarkkinoiden luominen vuoden 1993 alussa edellytti kasvinsuojelusäännöstön huomattavaa muuttamista; sisämarkkinoilla vallitseva tavarakaupan vapaus kun ei anna mahdollisuutta tavaran tarkastamiseen rajalla maahantuonnin yhteydessä niin kuin aikaisemmin. Uusi kasvinsuojelujärjestelmä perustuu siihen, että vastuu yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetun tavaran terveydestä ja sen edellyttämästä tarkastuksesta asetetaan tuottajalle ja tuottajamaan viranomaiselle. Tuontimaan viranomaiset saavat kuitenkin suorittaa tarkastuksia markkinoinnin ja kuljetuksen eri vaiheissa.

Yhteisön uusi kasvinsuojelusäännöstö perustuu mainittuun direktiiviin, johon on tehty tarpeelliset muutokset, viimeisin muutos neuvoston direktiivillä (92/103/EEC). Järjestelmän muuttaminen sisältää seuraavat järjestelyt: helposti kasvintuhoojia levittävien kasvien ja kasvituotteiden tuottajien ja markkinoijien rekisteröimisvaatimus ja kasvintuhoojista vapaiden alueiden perustamista koskevan menettelyn ja kasvipassin käyttämistä koskevan säännöstön luominen.

Komission direktiivissä (92/90/EEC) määrätään tarkemmin kasvinsuojelurekisterin perustamisesta. Rekisteriin ottamisen edellytyksenä on, että tuotantoyksikkö ylläpitää viljely- ja tuotantosuunnitelmaa sekä tiedostoa yksikköön hankituista, tuotetuista ja markkinoiduista kasveista, tarkastaa itse tuotantopaikat kasvintuhoojien toteamiseksi ja ilmoittaa kasvinsuojeluviranomaiselle todetut tai epäillyt kasvintuhoojien esiintymiset ja nimeää kasvinsuojeludirektiivin täytäntöönpanosta vastaavan henkilön rekisteriin eikä muutoin toimi direktiivin säännösten vastaisesti. Rekisteriin merkitty voidaan poistaa rekisteristä, jolloin tämä ei voi markkinoida rekisterimenettelyn piiriin kuuluvia tuotteita.

Komission direktiivissä (92/76/EEC) määrätään kasvintuhoojista vapaiden alueiden perustamisesta. Suoja-alue voidaan perustaa alueelle, jolla määrättyä kasvintuhoojaa ei esiinny, mutta missä se alueen kasvu- ja ilmasto-olot huomioon ottaen saattaisi levitä. Kasvintuhoojan isäntäkasvien suoja-alueelle tuonnille saadaan ja tulee asettaa ehtoja ja rajoituksia.

Komission direktiivissä (92/105/EEC) määrätään kasvipassin käyttämisestä kasvi- ja kasvituotteiden markkinoinnissa. Neuvoston direktiivissä on lueteltu, minkä tuotteiden markkinointi yhteisössä on sallittua vain edellyttäen, että tavara on varustettu kasvipassilla.

Tämä uusi järjestelmä, johon oli tarkoitus siirtyä samalla, kun yhteisö siirtyy sisämarkkinatilanteeseen eli siis vuoden 1993 alussa, tuli voimaan vasta 1.6.1993. Osaksi viivästyminen johtui siitä, että jäsenmaiden ei ollut helppo päästä yhteisymmärrykseen edellä mainittujen järjestelmän toimeenpanoa koskevien komission direktiivien antamisesta, muun muassa suoja-alueiden perustamisesta.

Uuden järjestelmän luominen on ollut vaativa tehtävä ja edellyttänyt paljon neuvotteluja. Järjestelmän toimivuus aivan ilmeisesti edellyttää, että jäsenmaat voivat luottaa siihen, että tarkastukset toisissa jäsenmaissa suoritetaan direktiivien edellyttämällä tavalla. Direktiivin mukaan komissiolla on oikeus tarkastaa ja valvoa direktiivin noudattamista jäsenmaissa. Yhteisö on perustanut tarkastusviraston, jonka tehtävä on auttaa ja valvoa jäsenmaita kasvinsuojeludirektiivin noudattamisessa. Tarkastusviraston perustamisella on tarkoitus myös lisätä jäsenmaiden luottamusta uuteen järjestelmään.

3.Euroopan talousaluetta koskeva sopimus

Kansallisilla kasvinsuojelun määräyksillä voi olla tavarakauppaa, lähinnä kasvituotteiden kauppaa rajoittava vaikutus. Tämän vuoksi, neuvoteltaessa ETA-sopimuksesta, keskusteltiin myös kasvinsuojelumääräysten yhdenmukaistamista koskevien määräysten sisällyttämisestä sopimukseen. Koska EY:n koko kasvinsuojelujärjestelmä tuohon aikaan oli täydellisesti uudistettavana, ei ETA-sopimukseen voitu siinä vaiheessa ottaa kasvinsuojelumääräysten harmonisointia koskevia määräyksiä. Sopimukseen otettiin kuitenkin julistus, jonka mukaan sopijapuolten on tarkoitus yhdenmukaistaa kasvinsuojelua koskevat määräyksensä.

ETA-sopimuksen täydentämistä koskevissa neuvotteluissa on Suomen osalta selostettu, että kasvinsuojelun määräysten ottaminen ETA-sopimukseen edellyttää kasvinsuojelulainsäädännön uudistamista ja että se on tarkoitus tehdä vuoden 1994 aikana.

4.Suomen EU-jäsenyyttä koskeva neuvottelutulos

Jäsenyysneuvotteluissa Suomi ilmoitti periaatteessa hyväksyvänsä Euroopan yhteisön kasvinsuojelusäännöstön. Neuvotteluissa vaadittiin Suomen hyväksymistä suoja-alueeksi eräiden kasvintuhoojien suhteen, Siemenperunakeskuksen suojavyöhykkeen hyväksymistä yhteisön siemenperunadirektiivissä tarkoitetuksi korkealuokkaisen siemenperunan tuotantoalueeksi sekä siirtymäaika perunan rengasmädän torjuntaa koskeviin säännöksiin.

Neuvotteluissa sovittiin, että Suomi hyväksytään viiden kasvintuhoojan suhteen suoja-alueeksi ja että yhteisö tekee selvityksen neljän muun Suomen tärkeänä pitämän kasvintuhoojan haitallisuudesta ja ryhtyy sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Siemenperunakeskuksen suojavyöhykettä nykyisen kaltaisena yhteisö ei hyväksynyt. Tämän vuoksi neuvotteluissa vaadittiin, että yhteisö tunnustaa kysymyksessä olevan alueen siemenperunan korkealaatuisen tuotannon alueeksi (high grade region). Siemenperunan markkinointia koskevan direktiivin mukaan komissio voi tunnustaa tällaisia alueita jäsenmaissa, jos määrätyt kasvinsuojelulliset edellytykset alueella ovat olemassa. Tunnustetulla alueella tulee perunan viljelyssä noudattaa varsin vaativia ehtoja ja rajoituksia. Yhteisö lupasi tutkia, täyttäisikö suojavyöhyke tunnustamisen edellytykset. Tällaiselle alueelle saadaan viedä vain korkealaatuista siemenperunaa.

Perunan rengasmätää koskevan direktiivin (93/85/EEC) täytäntöönpanon osalta yhteisö myönsi yhden vuoden siirtymäajan, jonka aikana Suomen tulee selvittää rengasmädän yleisyys ja esittää tulokset yhteisölle. Siirtymäaikana perunan vienti Suomesta muihin jäsenmaihin on kiellettyä. Edellä mainittuja erityisjärjestelyjä on selostettu hallituksen esityksessä Eduskunnalle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (Nid. I s. 243, 343).

5.Muutosten tarve

Kasvintuhoojien torjunta ja leviämisen estäminen perustuisi ensisijaisesti siihen, ettei tiettyjen säännöstön tarkoittamien kasvitautien ja tuhoeläinten saastuttamia kasveja, kasvituotteita eikä muita tavaroita saa myydä eikä luovuttaa. Säännöstöön sisältyvät tuhoojaluettelot sekä luettelot kasveista ja kasvituotteista joita ei saa kuljettaa Euroopan yhteisön sisällä eikä tuoda yhteisön alueelle sen ulkopuolelta. Vastuu säännösten täyttämisestä yhteisön sisäisessä kaupassa olisi ensisijaisesti tuottajalla ja markkinoijalla. Yhteisöön kuulumattomista valtioista tuotavat kasvit ja kasvituotteet tarkastettaisiin yhteisön rajoilla ennen tuonnin hyväksymistä.

Lain nojalla ja sen mukaan kuin direktiivissä edellytetään, olisi määrättävä, kuten nykyisinkin, kasvintuhoojat, joita tulisi torjua. Luettelot tuhoojista ja niihin oleellisesti liittyvät markkinoinnin ja yhteisön alueelle tuonnin rajoitukset ja ehdot vastaavat oleellisilta osiltaan Suomen nykyisiä kasvinsuojelusäännöksiä ja ovat suurelta osin Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön suositusten mukaisia. Lisäksi tietyistä kasvintuhoojista vapaat alueet on yhteisössa muodostettu suoja-alueiksi, joiden odotetaan myös pysyvän erityistoimenpiteiden avulla vapaina kyseisistä kasvintuhoojista. Suomi on jäsenyysneuvotteluissa hyväksytty viiden kasvintuhoojan suhteen suoja-alueeksi.

Koska valvonta kohdistuu yhteisön sisäisessä kaupassa tuotanto-, kuljetus- ja markkinointiketjun kaikkiin osiin, tulisi kasvintuhoojien leviämisen kannalta riskialttiiden tuotteiden tuottajat ja maahantuojat rekisteröidä. Vain rekisteröity tuottaja saisi oikeuden markkinoida kyseisiä tuotteita. Rekisteröintivaatimus koskisi lähes kaikkea elävää, edelleen jatkoviljelyyn tarkoitettua kasvimateriaalia, ruukkukasveja, tiettyä puutavaraa sekä ruoka- ja teollisuusperunaa tuottavia ja markkinoivia yrityksiä. Vähäinen ja satunnainen tuotanto ei kuuluisi rekisteröintivelvoitteen piiriin. Kasvinsuojelun kannalta vähäisenä tuotantona perunanviljelyssä voidaan pitää tuotantoa alle puolen hehtaarin suuruisilla viljelyksillä.

Määrätyt tuotteet olisi varustettava kasvipassilla, josta selviäisi tuottajan rekisterinumero, tavaraerän sisältö ja sen alkuperä. Tarkoituksena on, että kasvintuhoojien esiintyessä saastuntalähde pystyttäisiin selvittämään kasvipassin tietojen avulla. Vain kasvipassilla varustettuja tuotteita saisi markkinoida yhteisön alueella.

Kasvintuhoojien torjunta jäisi pääsääntöisesti tuottajan ja markkinoijan vastuulle. Ehdotetun säännöstön mukaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrättävien kasvintuhoojien saastuttaman tavaran markkinointi ja luovuttaminen on kiellettyä. Kasvintuhoojan torjuntavelvollisuutta asianomaisella ei kuitenkaan olisi eräitä erikseen lueteltuja kasvintuhoojia lukuunottamatta. Torjuntamääräys tulisi antaa vain tarkemmin lueteltavista kasvintuhoojista, joita olisivat sellaiset laissa tarkoitetut vaaralliset kasvintuhoojat, joita ei esiinny lainkaan yhteisön alueella tai joita ei esiinny Suomessa ja joiden hävittäminen edellyttää nopeita ja tehokkaita torjuntatoimenpiteitä; sellaiset kasvintuhoojat, joiden suhteen Suomi on määrätty suoja-alueeksi; sellaiset kasvintuhoojat, joiden torjuntatoimenpiteet on yhteisön säädöksillä määrätty yhdenmukaisiksi koko yhteisön alueella ja joista on Suomessa erikseen määrätty.

Nykyiseen kasvinsuojelulakiin sisältyvä kasvintuhoojien torjuntamääräyksistä aiheutuvien kustannusten ja vahinkojen valtiolle säädetty korvausvelvollisuus olisi tarkoitus säilyttää uudessa laissa. Korvausta maksettaisiin vain lain nojalla annetusta toimenpidemääräyksestä aiheutuvista kustannuksista ja vahingoista, ei kustannuksista ja vahingoista, joita aiheutuisi lain säännösten täytäntöönpanosta yleisesti.

Edellä torjuntavelvollisuuksia selostavassa kappaleessa ensiksi ja toiseksi mainittuja tapauksia on todennäköisesti vuosittain muutamia. Tällaisissa tapauksissa korvauksen maksaminen on perusteltua, sillä tapaukset ovat ennalta-arvaamattomia ja torjuntatoimenpiteiden kustannukset voivat kohdistua yksittäiseen tuottajaan ja kansalaiseen kohtuuttoman suurina. Torjunnan onnistuminen edellyttää tällaisissa tapauksissa sitä, että asianosaiset etukäteen tietävät, etteivät vahingot ja kustannukset jää yksin heidän kannettavikseen. Kolmanneksi mainitut tapaukset liittyvät lähinnä perunan rengasmädän, perunasyövän ja peruna-ankeroisten torjuntaan.

Nykyisen kasvinsuojelulain voimassa ollessa rengasmätä on vähentynyt, mutta sitä yhä esiintyy yleisesti. Nykyistä korvauskäytäntöä, jossa kaikki rengasmädän torjunnasta aiheutuvat kustannukset korvataan automaattisesti, ei tilanteen huomioon ottaen enää voida pitää tarkoituksenmukaisena. Esityksen mukaan kuitenkin toistaiseksi jatkettaisiin korvausmenettelyä mutta siten muutettuna, että kustannuksista korvattaisiin vain puolet. Perunasyövän torjunnasta aiheutuvia kustannuksia ei korvattaisi lainkaan, sillä tautia on meillä vain pienpalstoilla. Peruna-ankeroisten torjunnasta aiheutuvia kustannuksia ei korvattaisi.

6.Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Euroopan yhteisön kasvinsuojelusäännöstön omaksuminen Suomessa edellyttää kasvinsuojelurekisterin perustamista.

Rekisteriin tulisi merkittäväksi elinkeinonharjoittajia arviolta yhteensä 12 700, seuraavasti:

* taimia kasvihuoneissa tuottavat 700

* taimia ym. avomaalla tuottavat 450

* taimimyymälät 1 000

* ruukkukasvien tuottajat 670

* perunan tuottajat 6 000

* puutavaran viejät 1 075

* huolintaliikkeet 40

* keskusvarastot 25

* muut varastot ja jakelukeskukset 2 000

* tuontikasvien ym. tarkastuskohteiden päätepaikat 700

Osa edellä luetelluista rekisteröitävistä yksiköistä kuuluu useampaan ryhmään, mutta kokonaismäärän voidaan arvioida olevan yli 10 000 yksikköä.

Suomen hyväksyminen suoja-alueeksi tiettyjen kasvintuhoojien suhteen edellyttää kyseisten tuhojien esiintymisen erityistä seurantaa. Suomi voi säilyä suoja-alueena vain, jos alue pysyy vapaana kyseistä kasvintuhoojista.

Yhteisön säännöstö edellyttää melko laajoja seuranta- ja kartoitusvelvoitteita, joiden työmäärää on vaikea arvioida. Rajatarkastusten poistuminen tuonnin ehtona edellyttää myös sitä, että vaaralliset kasvintuhoojat pystytään nopeasti ja tehokkaasti hävittämään siinä tapauksessa, että niitä pääsee leviämään maamme viljelmille, varastoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin.

Yhteisön säännöstön omaksumisesta aiheutuu myös muutoksia kolmansista maista tulevien kasvien, kasvituotteiden ja muiden sellaisten tavaroiden, joiden mukana kasvintuhoojia voi levitä, tarkastukselle. Nykyisissä rajatarkastuksissa on keskitytty vain sellaisiin tuotteisiin tai liikennevälineisiin, joiden mukana voi levitä Suomessa haittaa aiheuttavia kasvintuhoojia.

Sisämarkkinoiden vuoksi myös Suomessa on tarkastettava ja varustettava edelleen markkinoinnin mahdollistamiseksi kasvipassilla lukuisia tavararyhmiä, jotka ovat nyt kasvintarkastuksen ulkopuolella. Tällaisia ovat esimerkiksi hedelmät, vihannekset, koristekasvit ja eräät puutavararyhmät kolmansista valtioista. Näiden tarkastaminen voi aiheuttaa lisäyksen työmäärään.

Uusi järjestelmä edellyttää myös maksujen perimistä koskevan järjestelmän uudistamista. Euroopan yhteisön ulkopuolisista valtioista tuotavien kasvien ja kasvituotteiden tarkastuksista perittäisiin maksut nykyiseen tapaan tuonnin yhteydessä. Kotimaan tuotannon ja markkinoinnin valvonnan kustannukset perittäisiin rekisteröintiin liittyen.

Kasvintarkastustoiminnan kokonaiskustannukset olivat vuonna 1992 noin 5 miljoonaa markkaa ja työpanos kokonaisuudessaan maaseutuelinkeinopiirit, neuvontajärjestöt ja valtuutetut tarkastajat mukaan lukien noin 28 henkilötyövuotta. Euroopan yhteisön sisäisessä kaupassa rajatarkastusten kustannus ja työpanos siirtyy tuotannnon ja markkinoinnin valvontaan. Tämän voidaan arvioida olevan kustannukseltaan noin 3 miljoonaa markkaa vuosittain. Kasvintuhoojien esiintymisen selvittämisestä ja kasvinsuojelusäännnöstön yleisestä täytäntöönpanosta ja valvonnasta ei perittäisi maksuja. Maksuista on tarkoitus säätää maksuperustelain mukaisessa järjestyksessä.

Valvontaviranomaisena toimisi edelleen kasvintuotannon tarkastuskeskus. Maaseutuelinkeinopiirit huolehtisivat valvontatehtävistä ja lain täytäntöönpanosta tarkastuskeskuksen apuna maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla. Tarkastuksia tekisivät ja näytteitä ottaisivat tarkastuskeskuksen kouluttamat ja valtuuttamat henkilöt, joina lähinnä tulisivat kysymykseen maaseutuelinkeinopiirien, neuvontajärjestöjen, metsälautakuntien ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten edustajat sekä ammattipätevyyden omaavat muut henkilöt. Tarkastuksissa ja valvonnassa avustaville järjestöille ja erikseen määrätyille tarkastajille maksettaisiin toimenpidepalkkiota nykyisin perustein. Toimenpidepalkkioita on vuosittain maksettu noin 400 000 markkaa. Määräraha on sisällytetty arviomäärärahana valtion talousarvioon.

7.Asian valmistelu

Lakiehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä, jossa ovat olleet edustettuina ministeriön lisäksi kasvintuotannon tarkastuskeskus, Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto, Puutarhaliitto ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundet.

Lakiesityksestä ovat antaneet lausuntonsa Keskuskauppakamari, Maaseutukeskusten liitto, Maatalouden tutkimuskeskus, Metsäteollisuus, Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y., Puutarhaliitto, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund ― SLC, Svenska Trädgårdsförbundet, Taimistoviljelijät ― Plantskoleodlarna r.y., Ulkoasiainministeriö, Tullihallitus, Kasvinsuojelun neuvottelukunta, Lapin maaseutuelinkeinopiiri ja Pohjoiskarjalan maaseutuelinkeinopiiri.

Lakiehdotuksen perustelut

Laki on aineellisoikeudellisten säännösten osalta laadittu, kuten nykyinen laki, valtuuslain luontoiseksi siten, että sen nojalla voidaan toimia EU:n kasvinsuojelujärjestelmän vaatimalla tavalla. Voimassa olevan lain mukaan asetuksella on säädetty, mitä kasvintuhoojia tulee ja saadaan torjua ja millä tavalla. Sen johdosta, että tällaisten määräysten antaminen tulisi perustumaan varsin yksityiskohtaisiin EU:n direktiiveihin, joiden käsittelyyn Suomi on osallistunut, on pidettävä tarkoituksenmukaisena, että asetuksen sijasta määräykset annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksillä.

Lakiehdotuksen hallinnollisoikeudelliset säännökset ovat saman sisältöiset kuin voimassa olevassa laissa.

1 §. Soveltamisala . Soveltamisala koskee toimenpiteitä, joiden tarkoitus on kasvintuhoojien maahan kulkeutumisen ja maassa leviämisen estäminen. Kasveissa voivat aiheuttaa sairautta tai vahinkoa virukset, bakteerit, sienet, nematodit, punkit, hyönteiset ja muut kasvi- ja eläinkunnan organismit. Näiden taudin- ja tuhonaiheuttajien yhteisenä nimityksenä käytetään lakiehdotuksessa nimitystä kasvintuhooja. Tarkoitus on, että laissa säädetyt toimenpiteet voisivat kohdistua kasvituotteisiin, joilla vielä on raaka-aineen luonne.

2 §. Määritelmät. Pykälässä ehdotetaan määriteltäviksi lakiehdotuksen tärkeimmät käsitteet. Ne vastaavat Euroopan yhteisön direktiivin (77/93) määritelmiä ja ovat myös voimassa olevan kasvinsuojelulain mukaisia.

3 §. Kasvintuhoojien torjuminen. Yleisperusteluissa on todettu, että lain nojalla tulisi määrätä, mitä kasvintuhoojia tulee ja saadaan torjua. Voimassa olevan lain mukaan näistä säädetään asetuksella. Tarkoituksenmukaisempaa olisi nyt, kun päätökset jouduttaisiin tekemään direktiivien mukaisesti, että näistä asioista määräisi maa- ja metsätalousministeriö. Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä olisi kansainväliset Suomea sitovat säännökset huomioon ottaen määrätä, mitä kasvintuhoojia 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet saisivat koskea ja mihin toimenpiteisiin niiden torjumiseksi tulisi ryhtyä.

4 §. Kasvintuhoojan ilmoittamisvelvollisuudesta . Ehdotetun säännöksen sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 3 §:ssä. Ehdotuksessa on säännös säilytetty samansisältöisenä.

5 §. Kasvien tuottamista ja markkinoimista koskevat ehdot. Euroopan yhteisön kasvinsuojelua koskevan direktiivin mukaan määrättyjä, helposti kasvintuhoojia levittäviä kasveja ja kasvituotteita tuottavista ja markkinoivista elinkeinonharjoittajista kasvinsuojeluviranomaisen on pidettävä rekisteriä. Eräitä rekisteröintivelvollisuuden piirissä olevista tuotteista saadaan markkinoida vain, jos ne on varustettu kasvipassilla tai niissä on tuottajan rekisterinumero. Kasvipassissa ilmoitetaan sekä rekisterinumero että tuottajaa ja tuottajavaltiota koskevia muita tietoja. Eräät tuotteet, kuten ruoka- ja teollisuusperuna, tulee varustaa kasvipassin sijasta rekisterinumerolla.

Rekisteriin merkityn tulee ylläpitää ajantasalla olevaa viljely- ja tuotantosuunnitelmaa, pitää tiedostoa rekisterissä mainittuun paikkaan tuoduista tai siellä tuotetuista kasveista ja tarkastaa vähintään silmävaraisesti kasvit ja tuotantotilat. Edellä 3 §:n kohdalla esitettyyn viitaten ehdotetaan säädettäväksi, että maa- ja metsätalousministeriön asia on antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta.

6 §. Kiellot ja rajoitukset. Kasvinsuojeluviranomaisella tulee olla valtuudet puuttua kasvintuhoojan torjumiseen muissakin kuin 3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa aina, kun sellaisen todetaan esiintyvän. Voimassa olevan lain 4 §:ssä on tällainen kasvinsuojeluviranomaisen toimivaltaa koskeva säännös. Vastaava säännös ehdotetaan otettavaksi uuteen lakiin.

7 §. Torjuntavelvollinen. Ehdotetun lainkohdan sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 5 §:ssä. Ehdotuksessa on säännös säilytetty sisällöltään muuttumattomana.

8 §. Käyttörajoituksesta ilmoittaminen . Ehdotetun lainkohdan sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 6 §:ssä. Ehdotuksessa säännös on säilytetty sisällöltään muuttumattomana.

9 §. Kustannusten ja vahinkojen korvaaminen . Ehdotetun lainkohdan sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 7 ja 7a §:ssä. Ehdotuksen mukaan lain nojalla annettujen määräysten johdosta syntyneet vahingot korvattaisiin valtion varoista sen mukaan kuin kunkin kasvintuhoojan osalta maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrättäisiin. Korvaushakemukseen on liitettävä riittävä selvitys syntyneistä vahingoista. Voimassa olevassa laissa on säädetty korvauksen maksamisesta valtion varoista niistä vahingoista, joita saattaa syntyä 8 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tarkastustoimenpiteiden yhteydessä. Koska tällaisia vahinkoja ei ole esiintynyt ja mahdollisuus niiden syntymiseen on katsottu käytännössä olemattomaksi, on asian säätämisestä lakiehdotuksessa luovuttu.

10 §. Korvausten epääminen . Ehdotetun lainkohdan sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 7 b §:ssä. Säännös on säilynyt sisällöltään pääosin muuttumattomana. Ehdotun pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 3. kohta, jonka mukaan korvausta ei maksettaisi kustannuksista, jotka aiheutuvat kasvinsuojelurekisterissä pysymistä koskevien velvoitteiden täyttämisestä, kasvinsuojelurekisteristä poistamisesta tai kasvipassin tai rekisterinumeron käyttämisestä.

11 §. Viranomaiset . Ehdotetun lainkohdan mukaan kasvinsuojelulain täytäntöönpanosta huolehtivana vastuullisena viranomaisena toimisi kasvintuotannon tarkastuskeskus. Maaseutuelinkeinopiirit huolehtisivat alueellaan säännösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta maa- ja metsätalousministeriön määräyksen mukaisesti. Tarkastajina olisivat tehtävään koulutetut ja kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttamat henkilöt. Lähinnä kysymykseen tulisivat tarkastuskeskuksen, maaseutuelinkeinopiirien, neuvontajärjestöjen, kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisen ja metsälautakuntien edustajat sekä muut pätevyyden omaavat henkilöt. Valtuutus olisi henkilökohtainen.

12 §. Kasvintuhoojien esiintymisen seuranta. Ehdotettua säännöstä vastaava säännös sisältyy voimassa olevan kasvinsuojelulain nojalla annetun kasvinsuojeluasetuksen (442/81) 3 §:n 1 momenttiin.

13 §. Tarkastamisoikeus . Ehdotetun pykälän 1 momentin sisältämä säännös on voimassa olevan lain 8 §:n 3 momentissa.

14 §. Virka-apu. Ehdotettu säännös on voimassa olevan lain 8 §:n 4 momentin mukainen kuitenkin niin, että ehdotukseen on lisätty paloviranomainen.

15 §. Salassapitovelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi salassapitovelvollisuudesta, jonka tarkoituksena olisi suojata elinkeinonharjoittajaa tarkastuksissa ja muussa valvonnassa kertyvien tietojen asiattomalta levittämiseltä. Tarkastaja tai muu henkilö, joka lain täytäntöönpanon yhteydessä saisi tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saisi paljastaa tietoja tai levittää niitä ansiotarkoituksessa ilman elinkeinonharjoittajan lupaa. Salassapitovelvollisuus ei estäisi tietojen antamista kasvintuotannon tarkastuskeskukselle, tullilaitokselle tai maa- ja metsätalousministeriölle niille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi eikä myöskään rikoksen selvittämisen tai muutoksenhaun yhteydessä.

16 §. Rekisteristä poistaminen. Jos rekisteröity ei täyttäisi rekisterissä pysymisen edellytyksiä, tulisi kasvinsuojeluviranomaisen poistaa rekisteriin merkitty rekisteristä, ellei tämä korjaisi viranomaisen kehoituksesta toiminnastaan havaittuja virheellisyyksiä.

17 §. Kasvipassin ja rekisterinumeron käyttökielto. Ehdotetun säännöksen mukaan kasvipassin tai rekisterinumeron käyttökielto voitaisiin antaa ilman, että asianomainen poistettaisiin rekisteristä. Kysymys olisi tällöin tilapäisestä, kiireellisestä toimenpiteestä, joka tulisi kumota heti, kun syy siihen olisi poistunut.

18 §. Uhkasakko. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen oikeudesta 6 §:ssä tarkoitettujen kieltojen ja määräysten noudattamisen tehosteeksi määrättävästä uhkasakosta. Yleiset säännökset uhkasakon asettamisesta ja maksettavaksi tuomitsemisesta ovat uhkasakkolaissa (1113/90) . Lakiehdotuksen mukaan sama viranomainen, joka asettaisi uhkasakon eli tässä tapauksessa kasvintuotannon tarkastuskeskus, päättäisi myös sen tuomitsemisesta maksettavaksi. Pykälän 2 momentin mukaan erillinen valitus uhkasakon asettamispäätöksestä ei olisi mahdollinen.

19 §. Neuvottelukunta. Pykälässä tarkoitetusta neuvottelukunnasta on säädetty voimassa olevan lain 9 §:ssä. Pykälän sisältö on säilynyt muuttumattomana.

20 §. Toimenpidekorvaukset ja perittävät maksut. Ehdotetun lain mukaisista valvontaan, tarkastuksiin ja rekisteröintiin liittyvistä toimenpiteistä voitaisiin periä maksuja, joiden perusteet ja suuruus määrättäisiin maksuperustelaissa (150/92) säädetyssä järjestyksessä. Kasvintarkastustoiminnan kokonaiskustannukset olivat vuonna 1992 noin 5 miljoonaa markkaa. Euroopan yhteisön sisäisessä kaupassa rajatarkastusten kustannus ja työpanos siirtyy tuotannon ja markkinoinnin valvontaan. Tämän arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa markkaa vuodessa.

21 §. Rangaistukset. Ehdotetun lainkohdan sisältämästä asiasta on säädetty voimassa olevan lain 10 §:ssä. Ehdotuksessa säännös on säilynyt sisällöltään muuttumattomana.

22 §. Muutoksenhaku . Ehdotuksen mukaan lain nojalla annettuun päätökseen muutoin kuin 9 §:ssä tarkoitettujen kustannusten ja korvausten osalta saisi hakea muutosta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty. Lain 9 §:n nojalla annettuun päätökseen kustannusten ja korvausten osalta saisi hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 10 §:ssä on säädetty.

23 §. Tarkemmat määräykset . Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrättäisiin Euroopan yhteisön ulkopuolisista valtioista Suomeen tulevien kasvien, kasvinosien ja muiden tavaroiden tuonnin ehdoista ja tuontikielloista, tarkastamisesta, maahantulosta ja kauttakuljetuksesta, viennistä ja viennin ehdoista sekä tarkemmin tämän lain täytäntöönpanon soveltamisesta.

24 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

25 §. Siirtymäsäännös. Ennen lain voimaantuloa annetut päätökset ja määräykset olisivat voimassa niissä määrätyn ajan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Tämä laki koskee toimenpiteitä, joilla torjutaan kasvintuhoojia ja estetään niiden leviäminen.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Toimenpiteisiin, joista tässä laissa säädetään, saadaan ryhtyä sellaisten kasvintuhoojien torjumiseksi, jotka voivat huomattavasti vahingoittaa viljelyksiä taikka varastoituja kasveja.

Maa- ja metsätalousministeriö määrää, ottaen huomioon Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, mitä kasvintuhoojia 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet saavat koskea ja mihin toimenpiteisiin niiden torjumiseksi tulee ryhtyä.

Joka tietää tai epäilee 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua kasvintuhoojaa esiintyvän omistamallaan tai hallinnassaan olevalla maa-alueella, viljelmällä, tavaravarastossa, kuljetusvälineessä tai rakennuksessa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä kasvinsuojeluviranomaiselle.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämiä kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita, joiden mukana kasvintuhooja helposti voi levitä, saa markkinointia varten tuottaa ja varastoida, vain sellainen elinkeinonharjoittaja, jonka kasvinsuojeluviranomainen on merkinnyt tällaisista elinkeinonharjoittajista pitämäänsä rekisteriin ( kasvinsuojelurekister i)

Kasvinsuojelurekisteriin merkityn tulee, sen mukaan kuin maa- ja metsätalousministeriö määrää, järjestää toimintansa niin, etteivät tuotannossa ja tuotteiden markkinoinnissa kasvintuhoojat leviä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi päättää, että määrättyjä 1 momentissa tarkoitettuja tavaroita saadaan, paikallismarkkinointia lukuun ottamatta, markkinoida vain kasvipassilla tai rekisterinumerolla varustettuna.

Kasvintuhoojien torjumiseksi tai niiden leviämisen estämiseksi kasvinsuojeluviranomainen voi :

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista rajoituksista, kielloista ja toimenpiteistä sekä niitä koskevasta menettelystä määrätään tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä

Maa-alueen, viljelmän, tavaravaraston, kuljetusvälineen tai rakennuksen omistaja tai haltija on velvollinen joko itse suorittamaan 6 §:n perusteella määrätyn toimenpiteen tai sallimaan, että asianomainen viranomainen suorittaa tai suorituttaa sen.

Jos asianomainen viranomainen joutuu huolehtimaan 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen suorittamisesta sen vuoksi, että asianomainen laiminlyö toimenpiteen suorittamisen, peritään toimenpiteen kustannukset laiminlyöjältä.

Joka myy, vuokraa tai muulla tavoin luovuttaa toiselle maa-alueen tai rakennuksen, jonka käyttöä on kasvintuhoojan esiintymisen vuoksi rajoitettu, on velvollinen ilmoittamaan tästä rajoituksesta luovutuksensaajalle ennen luovutusta.

Tämän lain nojalla annettavien määräysten aiheuttamat kustannukset ja vahingot korvataan valtion varoista sen mukaan kuin kunkin kasvintuhoojan osalta erikseen maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrätään.

Korvausta on haettava asianomaiselta maaseutuelinkeinopiiriltä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija sai tiedon kustannusten tai vahingon ilmenemisestä. Hakemukseen on liitettävä riittävä selvitys kustannuksista ja vahingoista. Maaseutuelinkeinopiiri päättää kustannusten ja vahinkojen korvaamisesta sekä korvauksen maksamisesta.

Edellä 1 momentin mukaan korvattavia kustannuksia ja vahinkoja ovat:

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia määräyksiä 3 momentin 3 kohdassa tarkoitetun taloudellisen vahingon tai kustannuksen arvioimisesta.

Korvausta ei kuitenkaan makseta:

Korvausta ei myöskään makseta tai sen määrää voidaan alentaa, jos korvaukseen muutoin oikeutettu ei ole noudattanut tätä lakia taikka tämän lain nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai viranomaisen päätöksiä taikka on muulla tavalla itse vaikuttanut kustannusten tai vahingon syntymiseen.

Tässä laissa tarkoitettu kasvinsuojeluviranomainen on kasvintuotannon tarkastuskeskus.

Maaseutuelinkeinopiirit huolehtivat tämän lain täytäntöönpanosta kasvintuotannon tarkastuskeskuksen apuna siten kuin maa- ja metsätalousministeriö kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta annetun lain (1201/92) nojalla määrää.

Tämän lain mukaisia tarkastuksia saavat tehdä ja näytteitä ottaa kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tehtävään valtuuttamat henkilöt siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin määrää.

Kasvinsuojeluviranomaisen tulee seurata tässä laissa tarkoitettujen kasvintuhoojien esiintymistä ja tarvittaessa julkaista kasvintuhoojien esiintymistä koskevia tietoja.

Edellä 11 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemista ja noudattamisen valvontaa varten päästä viljellyille ja muille alueille, tuotanto-, varasto- ja muihin rakennuksiin samoin kuin kuljetusvälineisiin sekä suorittaa tarkastuksia ja ottaa korvauksetta näytteitä tutkimuksia varten.

Tarkastukset tulee tehdä aina, kun kasvinsuojeluviranomainen on saanut 4 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai kun on syytä epäillä tässä laissa tarkoitettujen kasvintuhoojien esiintymistä. Kasvinsuojelurekisteriin merkityt elinkeinonharjoittajat tulee tarkastaa säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että rekisteröinnin ellytykset ovat voimassa.

Poliisi-, tulli- ja paloviranomaisten tulee kasvinsuojeluviranomaisen tai valtuutetun tarkastajan pyynnöstä antaa virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen valvonnassa.

Henkilö, joka tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää ansiotarkoituksessa hyödykseen, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista:

Jos tehdyssä tarkastuksessa todetaan, ettei rekisteriin merkitty noudata tämän lain säännöksiä , tulee kasvinsuojeluviranomaisen antaa asianomaiselle huomautus sekä tarvittaessa ilmoittaa määräaika, minkä kuluessa toiminnassa havaitut virheellisyydet on korjattava.

Se, joka ei huomautuksesta huolimatta korjaa toiminnassaan havaittuja virhellisyyksiä, tulee poistaa rekisteristä.

Rekisteristä poistettu on merkittävä uudelleen välittömästi rekisteriin ilman eri hakemusta, kun poistamisen syy ei enää ole olemassa.

Kasvinsuojeluviranomainen voi kieltää 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun kasvipassin tai rekisterinumeron käytön tai määrätä 6 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä ilman, että asianomainen poistetaan kasvinsuojelurekisteristä, mikäli se on välttämätöntä kasvintuhoojien torjumiseksi tai leviämisen estämiseksi. Kielto on vahvistettava kirjallisesti. Kielto on kumottava heti, kun sen antamisen syy ei enää ole olemassa.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi asettaa 6 §:ssä tarkoitettujen kieltojen ja määräysten tehosteeksi uhkasakon. Tarkastuskeskus päättää myös uhkasakon määräämisestä maksettavaksi. Uhkasakon asettamista koskevaan päätöksen ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla.

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa viideksi vuodeksi kerrallaan neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on seurata kehitystä kasvinsuojelua koskevissa asioissa, antaa lausuntoja sekä tehdä asiaa koskevia esityksiä ja aloitteita.

Tämän lain mukaisista valvonta- ja tarkastustoimenpiteistä sekä rekisteröinnistä voidaan periä valtiolle maksuja. Maksuista on muutoin voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Kasvinsuojeluviranomainen voi maksaa 11 §:n 3 momentissa tarkoitetuille valtuuttamilleen tarkastajille tai näiden työnantajille tarkastuksista ja muista toimenpiteistä palkkiota ja kustannusten korvausta. Maa- ja metsätalousministeriö määrää palkkion perusteet ja suuruuden.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

on tuomittava kasvinsuojelulain säännösten rikkomisesta sakkoon tai enintään 6 kuukaudeksi vankeuteen.

Muihin kuin tämän lain 9 §:n nojalla annettuihin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Päätöstä, joka on määrätty 6 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen suorittamisesta, on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin päätä.

Päätökseen, joka on annettu 9 §:n nojalla, saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/92) säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrätään tarkemmin muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomeen tuotavien kasvien, kasvinosien ja muiden tavaroiden tuonnin ehdoista ja tuontikielloista, tarkastamisesta, maahantulosta ja kauttakuljetuksesta, viennistä ja viennin ehdoista sekä tämän lain täytäntöönpanon soveltamisesta.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tällä lailla kumotaan 13 päivänä helmikuuta 1981 annettu kasvinsuojelulaki (127/81) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa kumotun kasvinsuojelulain nojalla annetut päätökset ja määräykset ovat voimassa niissä määrätyn ajan.