HE 276/1993

1.1.Luovutettavan maatilan jatkamiskelpoisuus

Maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) mukaan sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on muun muassa, että luovutettava maatila on jatkamiskelpoinen. Maatilaa pidetään jatkamiskelpoisena, jos se käsittää luovutushetkellä ja ainakin viimeisen vuoden ennen sitä vähintään 12 hehtaaria peltoa. Jos jatkajia on kaksi, on alaraja 12 hehtaarin sijasta 24 peltohehtaaria.

Siinä tapauksessa, että luovutettavan maatilan peltopinta-ala on vähemmän kuin 12 tai 24 hehtaaria, jatkamiskelpoisuuden edellytyksenä on, että maatilalla on maaseutuelinkeinolain 7 §:n (660/92) mukaan taloudelliset edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen ottaen kuitenkin huomioon, että kannattavuus arvioidaan maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetun yrittäjätoiminnan perusteella. Käytännössä toiminnan kannattavuus tällaisissa tapauksissa arvioidaan ensisijaisesti maksuvalmiuslaskelmien avulla.

Säännös, jonka mukaan vähintään 12 tai 24 peltohehtaaria käsittävät tilat katsotaan ilman eri selvitystä jatkamiskelpoisiksi, otettiin maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annettuun lakiin, koska hakemusmenettelyä pyrittiin yksinkertaistamaan. Säännöksen etuna on, että maatilan luovuttaja voi etukäteen olla varma eläkeoikeudestaan tilan jatkamiskelpoisuuden osalta silloin, kun tilan peltoala ylittää laissa säädetyn rajan.

Valtioneuvosto edellytti syksyllä 1992 tekemässään periaatepäätöksessä, että valtion rahoitusosuutta maatalousyrittäjien eläke-, tapaturmavakuutus- ja sairausvakuutusmenoihin vähennetään. Kevään 1993 maataloustuloratkaisun yhteydessä sovittiin valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjalta, että uusissa sukupolvenvaihdoseläketapauksissa vaaditaan maksuvalmiuslaskelma myös yli 12 hehtaarin tiloilta ja että laskelman perusteet yhtenäistetään maaseutuelinkeinolain mukaisten laskelmien perusteiden kanssa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä ja kevään 1993 maataloustuloratkaisun yhteydessä edellytettyjen säästöjen saavuttamiseksi maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 11 §:n 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että peltopinta-alaan perustuva jatkamiskelpoisuusraja poistuisi kokonaan. Maatilan jatkamiskelpoisuus tulisi kaikissa tapauksissa osoittaa maksuvalmiuslaskelmalla.

Maatilaa pidettäisiin jatkamiskelpoisena, jos maatila täyttää maksuvalmiudelle asetetut edellytykset. Tarkempien säännösten osalta maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetussa laissa viitattaisiin asetukseen, jossa olisi yksityiskohtaiset säännökset hyväksyttävältä maksuvalmiuslaskelmalta vaadittavista edellytyksistä ja maksuvalmiuslaskelman sisällöstä. Asetus on parhaillaan valmisteltavana sosiaali- ja terveysministeriössä.

Maksuvalmiutta ja velkautuneisuusastetta koskevat edellytykset on tarkoitus määritellä maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetussa asetuksessa niin, että valtioneuvoston edellyttämät säästötavoitteet saavutetaan. Kevään 1993 maataloustuloratkaisun yhteydessä sovittiin, että maksuvalmiuslaskelman perusteet yhtenäistetään maasetutuelinkeinolain mukaisten laskelmien kanssa. Maataloustuloratkaisussa sovitun lisäksi maatilan jatkamiskelpoisuuden määritelmä ehdotetaan irroitettavaksi maaseutuelinkeinolain mukaisen jatkuvan kannattavan toiminnan edellytyksestä, jotta säästötavoite toteutuisi maataloustuloratkaisussa sovitun mukaisena. Vaikka arviointi kummassakin järjestelmässä suoritettaisiin itsenäisesti, perusteena voitaisiin käyttää samaa laskelmaa. Sukupolvenvaihdoseläkkeestä annettuun asetukseen tehtävillä muutoksilla ei ole tarkoitus vaikuttaa kannattavan maatilan arviointiin maaseutuelinkeinolain mukaisissa asioissa.

Jos asetettu säästötavoite ei toteudu, tulee jatkamiskelpoisuuden määritelmää tarvittaessa tarkistaa asetusta muuttamalla. Tätä varten maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle selvityksiä tästä ehdotuksesta sukupolvenvaihdoseläkekustannuksiin aiheutuneista säästöistä.

Jatkamiskelpoisuus kuuluisi edelleen maaseutuelinkeinoviranomaisten ratkaistaviin asioihin, mutta maatalousyrittäjien eläkelaitoksella säilyisi mahdollisuus alistaa selvästi tulkinnanvaraiset ja sellaiset tapaukset, joissa lakia on sovellettu ilmeisen väärin, maaseutuelinkeinopiirin tai maa- ja metsätalousministeriön ratkaistaviksi. Näin varmistetaan se, että jatkamiskelpoisuus arvioidaan yhdenmukaisesti kaikissa tapauksissa.

1.2.Maatilan enimmäiskoko

Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että luovutettava maatila ei ylitä maaseutuelinkeinolain 13 §:ssä säädettyä maatilan enimmäiskokoa. Maaseutuelinkeinolain 13 §:n mukaan tukea voidaan myöntää maatilalle, jota voidaan hoitaa pääasiassa viljelijän ja hänen perheenjäsentensä työllä. Kokovaatimuksesta voidaan tarkemmin säätää asetuksella. Maatilan enimmäiskokoa ei ole määritelty hehtaarirajoin, mutta maaseutuelinkeinoasetuksen 5 §:ssä säädetään enimmäismäärä tuettavan maatilan metsän kestävälle hakkuumäärälle. Varsinaisen maatalouden osalta viljelmän enimmäiskoko merkitsee käytännössä sitä, että maatilan työt on voitava hoitaa viljelijäperheen työpanoksella.

Maaseutuelinkeinolakia on muutettu tämän vuoden syyskuussa annetulla lailla (805/93) siten, että 13 §:ssä olevasta enimmäiskokorajoituksesta luovutaan 1 päivästä tammikuuta 1994. Enimmäiskokorajoituksesta luovutaan, koska enimmäisrajan määrittäminen on käytännössä vaikeutunut maaseutuelinkeinojen monipuolistuessa ja teknologian kehittyessä. Lisäksi yrityksen kannattavuus on tullut enenevässä määrin yrityskokoa määrääväksi tekijäksi. Muutoksella on tarkoitus edesauttaa kannattavan ja kilpailukykyisen yritystoiminnan kehittämistä.

Jotta maaseutuelinkeino- ja eläkelainsäädäntö olisivat tältä osin yhtenevät, ehdotetaan, että maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 11 §:n 1 kohdasta poistettaisiin maatilan enimmäiskokoa koskeva säännös. Kun maaseutuelinkeinoasetuksessa kuitenkin on mahdollista säätää rajoituksia viljelmän enimmäiskoolle, ehdotetaan, että maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 11 §:ään lisättäisiin 2 momentti, jonka nojalla vastaavista rajoituksista voitaisiin säätää myös maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetulla asetuksella.

1.3.Muutoksenhakumenettelyn yksinkertaistaminen

Luovutettavasta maatilasta sovitun vastikkeen ja luovutetun omaisuuden perintökaaren 25 luvun 2 §:n mukaisen arvon välinen suhdeluku vaikuttaa sukupolvenvaihdoseläkkeen suuruuteen. Eläkettä ei myönnetä lainkaan, jos tämä suhdeluku on enemmän kuin 1,25. Eläke alennetaan puoleen sen täydestä määrästä, jos suhdeluku on 1,01―1,25.

Maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan maataloussihteerin tai maaseutupiirin on annettava eläkelaitokselle lausuntonsa muun muassa siitä, mikä on edellä tarkoitetun suhdeluvun suuruus. Lain 39 §:n 1 momentissa olevan säännöksen mukaisesti suhdelukua koskevaan ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla maataloussihteerin tai maaseutupiirin antamasta päätöksestä maatilahallitukseen. Hakijalle on varattava muutoksenhakumahdollisuus myös siinä tapauksessa, että kauppahinnan ja luovutetun omaisuuden perintökaaren mukaisen arvon välinen suhdeluku on niin pieni (0―1,00), ettei sillä ole merkitystä hakijan sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen kannalta.

Lainvoimaisuuden osoittamiseksi suhdelukua koskeva lausunto annetaan kaikissa tapauksissa hakijalle tiedoksisaantitodistuksin ja valitusosoituksella varustettuna. Tällainen menettely on ollut omiaan aiheuttamaan epätietoisuutta hakijoiden keskuudessa. Lisäksi tarpeettomista valitusosoituksista on aiheutunut ylimääräistä työtä lakia toimeenpaneville viranomaisille.

Edellä olevan perusteella maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 39 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että lain 36 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua suhdelukua koskevaan ratkaisuun voitaisiin hakea muutosta vain, jos suhdeluvulla on merkitystä eläkkeen saamisen kannalta eli suhdeluvun ollessa 1,01 tai sitä suurempi. Näin ollen lainmuutoksella poistettaisiin muutoksenhakumahdollisuus sellaisissa tilanteissa, joissa suhdeluvulla ei ole merkitystä sukupolvenvaihdoseläkeasiassa.

1.4.Maatilahallinnon organisaatiomuutokset

Heinäkuun alusta 1992 tuli voimaan laki maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa (1558/91) . Lain 2 §:n mukaan kunnan on järjestettävä maaseutuelinkeinoja koskeva hallintonsa niin, että maaseutuelinkeinoja koskevat tehtävät tulevat hoidetuiksi. Sama koskee virka-avun, lausuntojen ja selvitysten antamista maaseutuelinkeinoihin liittyvissä asioissa. Tehtävien hoitamista varten kunnassa on monijäseninen toimielin, jollei tehtäviä ole annettu yhden taikka useamman viranhaltijan tai luottamushenkilön suoritettavaksi.

Lisäksi vuoden 1993 alusta voimaan tulleella lailla maaseutuelinkeinohallinnosta (1199/92) maatilahallinnon organisaatiota on muutettu siten, että maatilahallitus keskusvirastona on lakkautettu ja osa sen tehtävistä on siirtynyt maa- ja metsätalousministeriölle. Samalla maaseutupiireihin on yhdistetty kalastuspiirit ja ne ovat muuttuneet maaseutuelinkeinopiireiksi. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan valitusasioita käsittelemään on vuoden 1993 alusta perustettu maaseutuelinkeinojen valituslautakunta siitä annetulla lailla (1203/92) .

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain 35―39 §:iin tehtäisiin maatilahallinnon organisaatiomuutoksista aiheutuvat teknisluonteiset muutokset.

Sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että:

Luovutettavan maatilan enimmäiskoosta voidaan säätää asetuksella.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maaseutuelinkeinopiirit, kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset sekä maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettu maatalousyrittäjien eläkelaitos, jäljempänä eläkelaitos.

Tämän lain mukaan kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisille kuuluvista tehtävistä huolehtivat maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa annetussa laissa (1558/91) tarkoitetut monijäseniset toimielimet taikka ne viranhaltijat tai luottamushenkilöt, joiden suoritettaviksi sanotun lain mukaiset tehtävät on annettu. Mitä tämän lain nojalla annetuissa säännöksissä säädetään maataloussihteeristä, koskee tällöin vastaavaa muuta henkilöä tai toimielintä.

Tämän lain mukaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, maaseutuelinkeinopiirille sekä maa- ja metsätalousministeriölle kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään asetuksella.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on annettava eläkelaitokselle lausuntonsa siitä:

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, antaa eläkelaitokselle lausunnon sukupolvenvaihdoseläkkeen saamisen edellytyksistä maaseutuelinkeinopiiri niissä tapauksissa, joiden osalta maa- ja metsätalousministeriö on niin määrännyt.

Jos eläkelaitos katsoo, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tai maaseutuelinkeinopiiri on lausunnossaan 36 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettujen eläkkeen saamisen edellytysten tai 4 kohdassa tarkoitetun suhdeluvun osalta soveltanut lakia ilmeisen väärin tai että asia on sanotulta osin selvästi tulkinnanvarainen, eläkelaitoksen tulee alistaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen eläkehakemuksesta antama lausunto maaseutuelinkeinopiirille ja vastaavasti maaseutuelinkeinopiirin lausunto maa- ja metsätalousministeriölle.

Eläkelaitoksella, eläkelautakunnalla ja vakuutusoikeudella ei ole oikeutta poiketa ratkaisussaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen, maaseutuelinkeinopiirin tai maa- ja metsätalousministeriön lausunnosta siltä osin kuin se koskee 36 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä tai 4 kohdassa tarkoitettua suhdelukua.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja maaseutuelinkeinopiirin tehtävänä on eläkelaitoksen ohella valvoa, että sukupolvenvaihdoseläkkeen saaja pidättäytyy tässä laissa edellytetyllä tavalla maatalouden, ammattimaisen kalastuksen ja poronhoidon harjoittamisesta ja että jatkaja täyttää 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun jatkamissitoumuksensa.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja maaseutuelinkeinopiirin lausuntoon sisältyvään ratkaisuun, jonka mukaan 36 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettuja eläkkeen saamisen edellytyksiä ei ole olemassa, samoin kuin ratkaisuun, joka koskee 4 kohdassa tarkoitettua suhdelukua, milloin suhdeluku on 1,01 tai sitä suurempi, haetaan muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan määräajan kuluessa toimittaa myös kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai, milloin kysymyksessä on maaseutuelinkeinopiirin ratkaisu, myös maaseutuelinkeinopiirille. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai maaseutuelinkeinopiirin tulee tällöin toimittaa valitus lausuntonsa ohella maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan 1 momentissa tarkoitetussa asiassa antamaan ratkaisuun haetaan muutosta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muuhun kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen, maaseutuelinkeinopiirin tai maa- ja metsätalousministeriön tämän lain nojalla antamaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta valittamalla.