HE 270/1992

1.Esityksen yhteiskunnallinen merkitys

Hyväksyessään Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen Suomi on samalla sitoutunut saattamaan osaksi lainsäädäntöään sopimuksen liitteissä mainitut Euroopan yhteisöjen (EY) direktiivit siltä osin kuin ne sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Yksi näistä on jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettu Euroopan yhteisöjen komission direktiivi (80/723/ETY), jäljempänä transparenssidirektiivi. Tähän liittyvä tiedonantovelvoite kohdistuu valtioon ja koskee ETA-sopimuksen yleismukautusten mukaisesti tiedonantovelvoitetta Euroopan talousalueen (ETA) valvontaviranomaiselle.

Transparenssidirektiivin tavoitteena on ollut luoda valmiudet valvoa, etteivät jäsenvaltiot myönnä julkisille yrityksille yhteismarkkinoiden vastaista tukea. Direktiivin mukaisen järjestelyn tarkoituksena on ollut poistaa havaittuja valvontaongelmia, jotka aiheutuvat muun muassa julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten taloudellisten suhteiden monimuotoisuudesta. Direktiivin johdannossa on tästä mainittu esimerkkeinä määräävän vaikutusvallan käyttö valtuuksilla, joita asianomaisilla viranomaisilla on johtavissa tai ohjaavissa toimielimissä joko yrityksen sääntöjen tai osakeomistuksen jakautumisen johdosta, julkisten varojen siirtäminen julkisille yrityksille epäsuorasti ja julkisten yritysten käyttö muihin kuin kaupallisiin päämääriin korvaamalla yrityksille niiden taloudellisia velvoitteita.

Ehdotettu laki luo edellytykset toteuttaa ETA-sopimuksen mukainen tiedonantovelvoite. Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus puolestaan täydentää ETA-sopimuksessa omaksuttua kilpailuoikeuden järjestelmää tuotettaessa erityisesti valtion tukea koskevaa sellaista tietoa, joka muutoin saattaisi jäädä huomiotta sopimusta sovellettaessa. Tämä koskee varsinkin julkisyhteisöjen tavalla tai toisella myöntämää välillistä tukea. Kilpailunormeilla pyritään kaikissa muodoissa toteutettujen kilpailun esteiden rajoittamiseen.

Ehdotetun lain merkitys tiedonantovelvoitteeseen nähden on toissijainen, koska sillä luodaan vain velvoitteen toteuttamisen edellytykset. Lailla tulisi ilmeisesti kuitenkin olemaan julkishallintoon välillinen vaikutuksensa siten, että koottaessa transparenssin edellyttämiä tietoja on enenevässä määrin kiinnitettävä huomiota julkisyhteisöjen myöntämien tukien ja muiden rahoitusmuotojen määriin, jakautumiseen ja myöntämisperusteisiin, mistä taas saattaa seurata tarve tarkistaa yksittäisiä rahoitusjärjestelyjä. Julkisten varojen kohdentamisessa joudutaan joka tapauksessa subventiotarkkailun johdosta nykyistä valikoivampaan käytäntöön.

2.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

3.Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä organisatorisia tai taloudellisia vaikutuksia. Kullakin ministeriöllä olisi vastuu omalla hallinnonalallaan toimivia julkisia yrityksiä koskevien tietojen kokoamisesta, mikä saattaa edellyttää tähän liittyvien toimintojen aktivoimista, ryhtymistä tietojen järjestelmälliseen kokoamiseen ja mahdollisesti tietojärjestelmien kehittämistä. Vaikka tiedonantovelvoite lisääkin jossain määrin ministeriöiden ja laissa tarkoitettujen julkisyhteisöjen tehtäviä, tämä on ilmeisesti kuitenkin toteutettavissa nykyisten voimavarojen puitteissa niitä tarvittaessa uudelleen kohdentamalla.

4.Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy hallituksen esitykseen Euroopan talousalueen perustamiseen liittyvien sopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 95/1992 vp) .

1.Yleistä

Direktiivin sisältämien määräysten saattamiseksi osaksi kansallista lakia on ehdotetussa laissa pyritty varsin pitkälle menevään sisällölliseen yhdenmukaisuuteen direktiivin kanssa poikkeamalla siinä käytetyistä määritelmistä ja muista ilmauksista vain siltä osin kuin se on ollut välttämätöntä suomalaisen lainsäädäntökäytännön kannalta. Säännösten vähäisen määrän johdosta niin sanotun takaisinviittauksen käyttöä ei ole nähty perustelluksi. Valitusta tekniikasta seuraa, ettei säännösten soveltamiseen mahdollisesti jäävää tulkinnanvaraisuutta ole pyritty ennakoimaan, vaan tulkinnat tulevat jäämään käytännön ratkaisujen varaan. Toisaalta ETA-sopimuksessa edellytetään EY:n direktiivien mukaisten määräysten tulkinnassa noudatettavan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen merkityksellisiä ratkaisuja, mikä ottaen huomioon myös EY:n oikeuskäytännön kehittymisen tulevaisuudessa puoltaa valittua tekniikkaa.

2.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Soveltamisala. ETA-sopimuksella Suomelle on perustettu velvoite pitää julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita koskevia tietoja ETA:n valvontaviranomaisen saatavilla siten kuin yleisperustelujen yhteydessä on selostettu. Tiedonantovelvoitteen muodolliset puitteet on normitettu EY:n komission antamassa transparenssidirektiivissä. Velvoite ei perustu välittömiin kansallisiin intresseihin, vaan järjestelyn tarkoituksena on täydentää ETA:n sopimusmääräysten ja erityisesti valtion tukea koskevien normien valvontaa. Pykälän 1 momentissa on todettu lain tarkoitukseksi transparenssidirektiivistä aiheutuvien tiedonantojärjestelyjen toteuttaminen. Lain yleistä soveltamisalaa tiedonantovelvoitteen sisällön osalta määrittelee 2 momentti, joka sellaisenaan vastaa mainittuun direktiiviin sisältyvää luonnehdintaa. Erityisesti on syytä huomata, että velvoite koskee myös välillistä julkista rahoitusta ja että rahoituksen tosiasiallinen käyttötarkoitus on myös selvitettävä.

2 §. Julkisyhteisö. Suomen lainsäädännössä ei tunneta direktiivissä käytettyä käsitettä "julkinen viranomainen". Direktiivin mukaan sillä tarkoitetaan "valtiota sekä alueellisia ja paikallisia julkisyhteisöjä". Kun mainitun käsitteen omaksuminen tässä yhteydessä ei ole välttämätöntä, on pykälässä päädytty käyttämään sen sijasta ilmaisua julkisyhteisö ja samalla määritelty sen sisältö tämän lain soveltamisen kannalta. Sen mukaan julkisyhteisöllä tarkoitetaan valtiota, kuntia, kuntainliittoja, evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa sekä niiden seurakuntia, kansaneläkelaitosta ja Suomen Pankkia. Itsenäisistä julkisoikeudellisista laitoksista ei muiden kuin kahden viimeksi mainitun sisällyttämistä määritelmään ole pidettävä perusteltuna. Soveltamisalan piiriin tulisivat myös myöhemmin mahdollisesti muodostettavat kuntayhtymät. Käsitteeseen julkisyhteisö kuuluu oleellisesti itsenäinen oikeushenkilöllisyys ja julkisen vallan käyttö.

3 §. Julkinen yritys. Myöskään käsitettä julkinen yritys ei sisälly lainsäädäntöön. Kun käsite sinänsä on kuitenkin käyttökelpoinen lain soveltamisen kannalta ja sillä on keskeinen merkitys direktiivin mukaisen tiedonantovelvoitteen toteuttamisessa, on pykälään on sisällytetty transparenssidirektiivin mukainen julkisten yritysten määritelmä sellaisenaan. Direktiivi on selvästi laadittu erityisesti osakeyhtiötyyppistä toimintaa silmällä pitäen. Käsitteellä yritys on tässä yhteydessä ymmärrettävä kuitenkin kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksityisoikeudellisia yhteisöjä samoin kuin sellaisia julkisen hallinnon yksiköitä, joilla on säädöspohjaan perustuva muista yksiköistä poikkeava itsenäisempi asema ja erityiset hallinto- tai johtoelimet. Valtionhallinnon yksiköistä tähän ryhmään olisi tällöin luettava ainakin niin sanotut uusimuotoiset liikelaitokset, valtion teollisuuslaitokset sekä erinäiset rahastot. Käsite julkinen yritys rajaa soveltamisalan vain niihin yrityksiin, joiden suhteen julkisyhteisöt käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa. Tämä voi tapahtua omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yrityksen sääntöjen perusteella. Viimeksi mainitun on katsottava tarkoittavan yrityksen muodollisjuridista perustaa kuten säännöksiä tai määräyksiä taikka niistä johdettuja ohje- ja johtosääntöja, yhtiöjärjestyksiä, yhtiösopimuksia tai osuuskuntien ja yhdistysten sääntöjä. Tulkintavaikeuksien välttämiseksi näistä voisi olla tarpeellista säätää tarkemmin lain nojalla annettavassa asetuksessa.

Pykälän 2 momenttiin sisältyy olettamussääntö määräysvallasta. Sen mukaan julkisyhteisöjen oletetaan käyttävän määräysvaltaa yrityksessä, jos niillä on enemmistö yrityksen osakepääomasta tai muusta merkitystä pääomasta, valvonnassaan yrityksen osakkeiden äänimäärän enemmistö taikka mahdollisuus asettaa enemmän kuin puolet yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä. Ensin mainittu olettamus voi periaatteessa koskea muitakin kuin osakeyhtiötyyppisiä yrityksiä. Sen sijaan toinen olettamus voi tulla sovellettavaksi vain osakeyhtiöihin nähden. Viimeisin määräysvaltaolettama soveltuu hyvin monen tyyppiseen yritykseen, etenkin valtionhallinnon piirissä.

Koska myös välillinen määräysvalta yrityksessä otetaan huomioon merkitsee tämä muun muassa sitä, että periaatteessa kaikki konserniyhtiöt ja vastaavasti valtion liikelaitoskonserniin kuuluvat yhtiöt ovat laissa tarkoitettuja julkisia yrityksiä.

4 §. Taloudelliset suhteet. Direktiivissä tarkoitettu taloudellisten suhteiden avoimuus toteutuu pitämällä näitä koskevat tiedot valvontaviranomaisen saatavilla. Pykälään on sisällytetty luettelo niistä tiedoista, joiden saatavuus on erityisesti varmistettava ja jotka koskevat mahdollisen subventioelementin arvioinnin kannalta olennaisia rahoitus- ja tukitoimenpiteitä. On huomattava, ettei luettelo välttämättä kata kaikkia tällaisia toimenpiteitä, vaan sitä on pidettävä esimerkinomaisena vähimmäisluettelona. EY:n komissio onkin edellä mainitussa vuoden 1991 tiedonannossaan edellyttänyt, että tietyn laatuisista yrityksistä on pidettävä sen saatavilla säännöllisesti muutakin kuin vain direktiivissä lueteltuja toimenpiteitä koskevaa tietoa.

Pykälän 2 momentissa säädetään, kuinka pitkältä ajanjaksolta tietojen tulee olla saatavilla. Direktiivin mukaisesti julkistamisvelvollisuus kestää viisi vuotta siitä tilikaudesta, jolloin julkiset varat yritykselle on myönnetty.

5 §. Soveltamisalan rajaus. Direktiivin mukaista tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta kaikkiin julkisiin yrityksiin. Kokonsa puolesta sen ulkopuolelle jäävät yritykset, joiden liikevaihto tai julkisten luottolaitosten osalta taseen loppusumma, alittaa direktiivissä määritellyn rajan, samoin kuin sellaiset toiminnot, joilla ei voi olla mainittavaa vaikutusta ETA:n kilpailunormien noudattamiseen. Lisäksi valtioiden ja rahapolitiikasta vastaavien keskuspankkien väliset suhteet on suljettu direktiivin soveltamisen ulkopuolelle. Lakiin sisältyvä säännös vastaa direktiivimääräyksiä. Suomen Pankin asema lain soveltamisessa muodostuu kaksijakoiseksi: yhtäältä valtion tai muiden julkisyhteisöjen ja pankin väliset suhteet jäävät lain soveltamisalan piirin ulkopuolelle, toisaalta pankki julkisyhteisönä kuuluu soveltamisalan piiriin siltä osin kuin on kysymys pankin ja sen määräysvallassa olevan julkisen yrityksen välisistä suhteista.

6 §. Tietojen kokoaminen. Tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi olisi luotava toimiva järjestelmä. Tarvittavien tietojen hankintaa ei ole nähty tarkoituksenmukaiseksi keskittää yhdelle erikseen määrättävälle yksikölle, koska on oletettavissa, että kullakin hallinnonalalla koottavien tietojen käsittely ja arviointi edellyttää hallinnonalan julkisten yritysten sellaista erityistuntemusta, jota on jo kertynyt kussakin ministeriössä niiden muihin näihin yrityksiin liittyvien tehtävien yhteydessä. Tästä syystä on päädytty ratkaisuun, jossa kukin ministeriö vastaa osaltaan hallinnonalansa julkisiin yrityksiin liittyvien tietojen kokoamisesta siltä osin kuin se on tarpeen tiedonantovelvoitteen toteuttamisen kannalta. Pykälässä erikseen mainitut ministeriöt vastaisivat myös muiden julkisyhteisöjen julkisiin yrityksiin liittyvästä tietojen kokoamisesta.Vastuu kohdistuisi niille ministeriöille, joiden yleiseen toimialaan muutoinkin kuuluvat asianomaisia julkisyhteisöjä koskevat kysymykset. Kuntien ja kuntainliittojen osalta vastuu siten olisi sisäasiainministeriöllä, seurakuntien osalta opetusministeriöllä, kansaneläkelaitoksen osalta sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Suomen Pankin osalta valtiovarainministeriöllä. Nykyisellään tietojen kokoaminen edellä mainittujen muiden julkisyhteisöjen julkisista yrityksistä jäisi käytännössä varsin vähäiseksi jo lain soveltamisalan liikevaihtorajauksen johdosta. Kysymykseen saattaisivat tulla lähinnä suurimmat kunnalliset energialaitokset tai -yhtiöt ja eräät Suomen Pankin omistukset.

Tietojen kokoamisessa noudatettavaa menettelyä ei ole nähty tarpeelliseksi säädellä laissa yksityiskohtaisemmin, vaan se jää kunkin ministeriön itse harkittavaksi ja sille soveliaimmalla tavalla toteutettavaksi. Jotta saatavilla pidettävät tiedot saataisiin riittävällä tavalla yhdenmukaisiksi, erityisesti alkuvaiheessa, tulisi kuitenkin tietojen kokoamista ja siinä noudatettavia menettelytapoja ohjaamaan, valvomaan ja seuraamaan nimetä yksi yleisvastuuviranomainen. Tähän tehtävään ehdotetaan kauppa- ja teollisuusministeriötä, jonka hallinnonalalle muutoinkin kuuluu suurin osa valtion hallinnoimista transparenssidirektiivissä tarkoitetuista julkisista yrityksistä. Tehtävä luonteeltaan olisi lähinnä neuvoa-antava.

Julkisyhteisöillä on yleensä pitkälle menevä tiedonsaantioikeus hallinnoimiinsa tai rahoittamiinsa julkisiin yrityksiin nähden säännösten tai esimerkiksi erilaisten päätös- ja sopimusehtojen perusteella. Nämä eivät ilmeisesti kuitenkaan kata kaikkea tiedonantovelvoitteen kannalta olennaista tiedonsaantia, ja on todennäköistä, että julkisten yritysten väliset transaktiot jäävät suurelta osin tiedonsaannin ulkopuolelle. Lisäksi lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä, jotka estävät yrityksiä antamasta tiettyjä niiden taloudelliseen asemaan liittyviä tietoja ilman lainsäädännöllistä velvoitetta. Jotta valtio kykenisi ETA-sopimuksen mukaisen tiedonantovelvoitteensa täyttämään, kaikkien sen piiriin kuuluvien tietojen tulisi olla tiedon kokoamisesta vastuullisen viranomaisen saatavilla. Sen vuoksi 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi julkisten yritysten ja julkisyhteisöjen velvollisuudesta toimittaa tässä laissa tarkoitettuja tietoja. Velvollisuudesta seuraavaa salassapitovelvollisuuden väistymistä säännellään lain 7 §:ssä.

7 §. Salassapitovelvollisuuden väistyminen. Euroopan talousalueen perustamiseen liittyvien sopimusten eräiden määräysten hyväksymistä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todettiin transparenssidirektiivin valtion sisäisen voimaansaattamisen edellyttävän lakia erityisesti siksi, että eräät valvontaviranomaisen saatavilla pidettävistä tiedoista ovat luonteeltaan liikesalaisuuksia. Liike- ja ammattisalaisuuksiin liittyvää salassapitovelvoitetta koskevia säännöksiä on useissa laeissa ja asetuksissa. Koska ETA-sopimuksen mukainen tiedonantovelvoite kohdistuu valtioon, keskeisin näistä on valtion viranomaisten vaitiolovelvollisuutta sääntelevä asetus sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjain julkisuudesta (650/51) . Siinä on säädetty salassapidettäviksi muun muassa asiakirjat, jotka koskevat valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhdyskunnan harjoittamaa liike- tai teollisuustoimintaa, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät viranomaisten virkatoiminnassaan hankkimia tai saamia tietoja ja selvityksiä yksityisestä liike- ja teollisuustoiminnasta, elinkeinon ja ammatin harjoittamisesta taikka yksityisen taloudellisesta asemasta. Käytännössä asetusta on tulkittu melko tiukasti ottaen huomioon salassapitointressin haltijan subjektiivinen käsitys salassapitotarpeesta.

Tiedonantovelvoitteen toteuttamisen kannalta merkityksellisiä ovat myös ne erinäiset lainsäädäntöön sisältyvät säännökset, jotka vastaavien salassapitotarpeiden perusteella estävät tässä laissa tarkoitettuja yrityksiä ilmaisemasta liike- ja ammattisalaisuuksia tai muita taloudellista asemaa koskevia tietoja. Lainsäädäntöön sisältyy lisäksi useita salassapitosäännöksiä, jotka perustuvat muihin kuin edellä mainittuihin salassapitotarpeisiin kuten esimerkiksi maanpuolustukselliset näkökohdat, mutta joihin vetoaminen saattaisi estää valtion tiedonantovelvoitteen toteuttamiseksi tarvittavien tietojen saannin.

On epäselvää missä määrin salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi transparenssidirektiivin mukaista valtion tiedonantovelvollisuutta toteutettaessa. Ainakin osa kysymykseen tulevista tiedoista on selvästi julkista kuten tiedot, jotka perustuvat osakeyhtiöiden patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamiin tilinpäätöksiin. Toisaalta tiedonantovelvoitteen piiriin kuuluu epäilemättä myös sellaisia tietoja, joita viranomaisen tai yrityksen olisi, ainakin ilman intressinhaltijan suostumusta, pidettävä salassa. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan selvyyden vuoksi otettavaksi säännös, joka yleisesti estäisi vetoamasta muualla lainsäädännössä oleviin sellaisiin salassapitosäännöksiin, jotka saattaisivat joltain osin estää valtiota täyttämästä ETA-sopimuksen mukaista tiedonantovelvoitettaan.

Muista viranomaisista poikkeavassa asemassa tulisi edelleen olemaan evankelis-luterilainen kirkko seurakuntineen. Näiden osalta sisältyy kirkkolakiin omat julkisuussäännöksensä, joista poikkeaminen edellyttäisi asianmukaisessa järjestyksessä tapahtuvaa kirkkolain muuttamista.

Todettakoon tässä yhteydessä, että yleisten asiakirjain julkisuudesta annettua lakia (83/51) ollaan parhaillaan uudistamassa. Asiaa selvittäneen julkisuustoimikunnan mietintöön (komiteamietintö 1992:9) sisältyvään ehdotukseen ei kuitenkaan sisälly säännöstä salassapitovelvollisuuden väistymisestä tapauksissa, joissa kansainvälinen sopimus velvoittaa viranomaisia antamaan tietoja myös lain mukaan salassapidettävästä seikasta.

8 §. Tarkemmat säännökset. Asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta. Tähän saattaisi tulla tarvetta esimerkiksi, kun tiedonantovelvollisuutta olisi määritettävä lakia yksityiskohtaisemmin, mikäli sen soveltamisessa tultaisiin vastaisuudessa noudattamaan EY:n komission antamia uudempia normeja ja suosituksia, tai mikäli oikeuskäytännön kehitys johtaa normittamistarpeeseen.

9 §. Voimaantulo. Voimaantulosäännöksen mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin asetuksella.

3.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti ETA-sopimuksen kanssa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesta julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita koskevasta valtion tiedonantovelvollisuudesta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään.

Tiedonantovelvollisuus koskee:

Julkisyhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa valtiota, kuntia, kuntainliittoja, evankelisluterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa sekä niiden seurakuntia, kansaneläkelaitosta ja Suomen Pankkia.

Julkisella yrityksellä tarkoitetaan tässä laissa sellaista yritystä, jossa julkisyhteisöt käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yrityksen sääntöjen perusteella.

Julkisyhteisöjen katsotaan käyttävän määräysvaltaa yrityksessä, jos niillä on suoraan tai välillisesti:

Taloudellisia suhteita koskeva 1 §:ssä tarkoitettu tiedonantovelvoite koskee erityisesti tietoja seuraavista asioista:

Tiedonantovelvoitteen piiriin luetaan kaikki tässä laissa tarkoitetut taloudellisia suhteita koskevat tiedot viiden vuoden ajalta sen tilikauden päättymisestä, jonka kuluessa julkiset varat on myönnetty julkiselle yrityksille. Jos samoja varoja käytetään myöhempinä tilikausina, viiden vuoden määräaika lasketaan kuitenkin viimeksi mainitun tilikauden päättymisestä.

Tämä laki ei koske taloudellisia suhteita, joita julkisyhteisöllä on:

Tässä laissa tarkoitettujen tietojen kokoamisesta ja saatavilla pitämisestä vastaa kukin ministeriö hallinnonalallaan toimivien julkisten yritysten osalta. Lisäksi muiden julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita koskevien tietojen kokoamisesta ja saatavilla pitämisestä vastaavat kuntien ja kuntainliittojen osalta sisäasiainministeriö, evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan sekä niiden seurakuntien osalta opetusministeriö, kansaneläkelaitoksen osalta sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Pankin osalta valtiovarainministeriö. Tarvittavan yhtenäisyyden saavuttamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriö lisäksi ohjaa, valvoo ja seuraa tietojen kokoamista ja siinä noudatettavia menettelytapoja.

Julkiset yritykset ja julkisyhteisöt ovat velvollisia luovuttamaan asianomaisille ministeriöille tai niiden määräämille viranomaisille tässä laissa tarkoitettuja tietoja, asiakirjoja tai muita selvityksiä, jotka ovat tarpeen 1 §:ssä mainitun valtion tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi.

Sen estämättä, mitä muualla laissa salassapidosta säädetään, ministeriöillä tai niiden määräämillä viranomaisilla on oikeus saada julkisyhteisöiltä ja julkisilta yrityksiltä tässä laissa tarkoitettuja tietoja siten kuin 6 §:n 2 momentissa säädetään, ja asianomaisilla ministeriöillä on oikeus edelleen antaa tämän lain perusteella saamiaan tietoja Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetun EFTAn valvontaviranomaisen käytettäväksi sopimuksen mukaisen valtion tiedonantovelvollisuuden edellyttämässä laajuudessa.

Evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien asiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.