2.7.2021

Valitus

Vaatimukset

Tornionlaakson sähkö Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen sen korjaavien toimenpiteiden kohtien 5 ja 6 osalta sekä niiden kohtien osalta, joissa on käsitelty Tuuliwatti Oy:ltä vaadittuja liittämisen teknisiä vaatimuksia sekä liittämisestä perittyä korvausta ja sen kohtuullisuutta.

Perustelut

Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden kohtaa 5 on korjattava. Erotinkatkaisija ei ole riittävän luotettava ja turvallinen liitäntälaite. Liittymässä tulee olla katkaisija ja erotin, jossa on näkyvä erotusväli. Lisäksi liittyjän liitäntäjohto tai -johdot ja mahdolliset kytkinlaitteet on kyettävä luotettavasti maadoittamaan kiinteillä maadoituslaitteilla kuten maadoituserottimilla.

Korjaavien toimenpiteiden kohtaa 6 on myös korjattava. Asiassa on otettava huomioon liittyjälle jo maksetut hyvitykset. Tornionlaakson Sähkö Oy on suorittanut Tuuliwatti Oy:lle korvaukset kiristyspylväästä ja sen yhteyteen asennetusta pitkittäiserottimesta sekä toisesta katkaisijasta erottimineen.

Valituksenalaisesta päätöksestä on lisäksi korjattava kohta, jossa on käsitelty Tuuliwatti Oy:ltä vaadittuja liittämisen teknisiä vaatimuksia. Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole vaatinut Tuuliwatti Oy:ltä kohteeseen kahta Statcom-laitetta, vaan yhtiö on vain vaatinut Tuuliwatti Oy:tä noudattamaan Fingrid Oyj:n voimalaitosten järjestelmäteknisiä vaatimuksia vuodelta 2013. Mainitut vaatimukset koskevat Tornionlaakson Sähkö Oy:n lisäksi myös sen verkkoon liittyneitä voimalaitoksia.

Tuuliwatti Oy:n käyttämä konsulttikin on raportissaan Kitkiäisvaaran tuulipuiston loistehokapasiteetin laskelmasta todennut, että tuulipuistoon tarvitaan loistehon kompensaatiolaitteisto edellä kuvattujen Fingrid Oyj:n vaatimusten täyttämiseksi. Fingrid Oyj:n edustaja on puolestaan todennut sähköpostikeskustelussa Tornionlaakson Sähkö Oy:n edustajan kanssa, että Tuuliwatti Oy voi ratkaista loissähköongelmansa joko Statcom-laitteilla tai SVC-ratkaisulla. Tuuliwatti Oy on itse päätynyt valitsemaan Statcom-laitteet tältä osin.

Valituksenalaisesta päätöksestä on vielä korjattava kohta, jossa on käsitelty liittämisestä perittyä korvausta ja sen kohtuullisuutta. Tornionlaakson Sähkö Oy on maksanut korvauksen Tuuliwatti Oy:lle kiristyspylväästä ja toisesta katkaisijasta sekä sen molemmin puolin asennettavasta erottimesta. Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole lunastanut edellä mainittuja laitteita itselleen, vaan on maksanut korvauksen Tuuliwatti Oy:lle parantuneesta käyttövarmuudesta ja käytettävyydestä. Muista tältä osin merkityksellisistä laitteista Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään edellyttänyt Tornionlaakson Sähkö Oy:n maksavan korvauksen Tuuliwatti Oy:lle Energiaviraston julkaisemilla yksikköhinnoilla. Samalla kyseisten laitteistojen on ollut tarkoitus siirtyä Tornionlaakson Sähkö Oy:n omistukseen ja kunnossapidettäviksi.

Energiaviraston lausunto

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Energiaviraston päätös on sähkömarkkinalain ja Energiaviraston liittymishinnoittelua koskevan vahvistuspäätöksen mukainen. Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole asian käsittelyssä Energiavirastossa eikä valituksessaankaan esittänyt selkeitä perusteita tai perusteluja vaatimuksilleen tai vaatimilleen liityntäratkaisuille.

Mikään valituksessa esitetyistä vaatimuksista ei vaikuta valituksenalaisen päätöksen ratkaisuun tai korjaaviin toimenpiteisiin. Valittajan esittämät vaatimukset liittyvät päätöksen perusteluihin. Vaikka perusteluja täsmennettäisiin tältä osin, päätöksen lopputulos ei tulisi muuttumaan. Tornionlaakson Sähkö Oy olisi siis edelleen velvollinen toimimaan päätöksen mukaisesti ja palauttamaan virheellisesti perityn liittymismaksun siten kuin valituksenalaisessa päätöksessä on todettu.

Energiaviraston päätöksissä asetettujen korjaavien toimenpiteiden suorittaminen on vakiintuneesti kaksiosainen prosessi. Valituksenalaisessa pääasiapäätöksessä määrätään, miten rikkomus tulee korjata. Tämän jälkeen korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen riittävyys todetaan erillisellä päätöksellä. Tämänkin vuoksi valitus on perusteeton, koska Tornionlaakson Sähkö Oy:llä on mahdollisuus korjaavien toimenpiteiden osalta antaa vielä riittävää lisäselvitystä.

Tornionlaakson Sähkö Oy:llä on virheellinen käsitys siitä, mitä kustannuksia liittyjiltä voi periä liityttäessä suurjännitteiseen jakeluverkkoon ja mitkä kustannukset kuuluvat verkonhaltijalle ja sitä kautta katettavaksi siirto- ja jakelumaksuilla. Tornionlaakson Sähkö Oy on asettanut teknisiä vaatimuksia verkon osille, jotka eivät ole tai niiden ei kuuluisi olla liittyjän vastuulla, vaan verkonhaltijan vastuulla osana verkon kehittämistä. Tuuliwatti Oy:n rakentamaksi velvoitetut verkon osat ovat olleet osa liittymismaksua, vaikka maksu on käytännössä toteutunut vaatimalla liittyjää rakennuttamaan kyseiset verkon osat. Tältä osin kyse on ollut perusteettomista liittämisen ehdoista, joilla kustannuksia verkon kehittämisestä on siirretty yksittäiselle liittyjälle.

Verkonhaltijalla tulee olla laadittuna omat liittymisehdot ja tekniset vaatimukset, joilla sen verkkoon liitytään. Verkonhaltija puolestaan vastaa siitä, että sen verkkoon liittyjä täyttää kantaverkonhaltijan eli Fingrid Oyj:n voimalaitosten laitteistoille asettamat tekniset vaatimukset. Verkonhaltija ei voi siirtää vastuuta kantaverkonhaltijan liittymisperiaatteiden ja liityntävaatimusten täyttymisestä sellaisenaan suoraan liittyjälle, vaan verkonhaltijan verkon tulee vastata vain siitä, että se ja sen verkkoon liittyvät voimalaitokset täyttävät kantaverkonhaltijan asettamat järjestelmätekniset vaatimukset.

Valittajan korjattavaksi vaatiman korjaavien toimenpiteiden kohdan 5 toteamuksella suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittymisen suunnittelemisesta on tarkoitettu sitä, että verkonhaltijan tulee pyrkiä siihen, että liittyjä pystyy liittymään johdonvarteen tekniset vaatimukset täyttävällä liittyjän omalla erotin- ja katkaisijalaitteistollaan. Kyseisessä kohdassa on lisäksi todettu, että ratkaisun pitää täyttää tekniset vaatimukset sekä muutoinkin viitattu tarpeellisiin suoja- ja erotinlaitteisiin. Tässä ei ole ristiriitaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n valituksessaan esittämän kanssa, vaan kyse on siitä, että Tornionlaakson Sähkö Oy on tulkinnut tekstissä erotinkatkaisijan käsittävän eri asiaa. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole myöskään millään tavoin estetty turvallisen liitynnän toteuttamista, mutta päätöksessä on esitetty miltä osin toteutuksesta voi periä kohtuulliset liittämiskustannukset liittyjältä.

Valituksenalaisessa päätöksessä johtoerottimen ja toisen johtokatkaisijakentän Tornionlaakson Sähkö Oy:n omistukseen siirtymisestä todettu perustuu Tuuliwatti Oy:ltä sekä Tornionlaakson sähkö Oy:ltä saatuihin tietoihin. Koko liittymän toteuttaminen on ollut hyvin sekava, eikä Tornionlaakson Sähkö Oy ole viraston lukuisista selvityspyynnöistä ja kuulemiskirjeistä huolimatta pystynyt selventämään virastolle tilannetta, vaan selvitysten sisältö on vaihdellut. Joka tapauksessa asian kannalta ei ole merkitystä sillä, onko korvausta maksettu kiristyspylväästä vai pitkittäiserottimesta vai jopa molemmista, kun Tornionlaakson Sähkö Oy:n suorittamat hyvitykset tulee valituksenalaisen päätöksen mukaan ottaa huomioon korjaavissa toimenpiteissä.

Valituksessa viitattujen Statcom-laitteiden osalta merkitystä ei ole sillä, mitkä nimenomaiset kompensointilaitteet on loistehon kompensointia varten liittyjältä vaadittu. Liittyjä on joka tapauksessa joutunut hankkimaan Statcom-laitteet täyttääkseen Tornionlaakson Sähkö Oy:n asettamat tekniset vaatimukset, eikä valituksenalaisessa päätöksessä ole todettu tältä osin, että kompensointilaitteistoa ei olisi voinut vaatia. Tornionlaakson Sähkö Oy on lisäksi itse antamissaan selvityksissä todennut, että mikäli Tuuliwatti Oy olisi rakentanut tuulipuistonsa yhteyteen 20/110kV-sähköaseman ja sieltä 110kV-ilmajohdon Tornionlaakson Sähkö Oy:n johtoon, Tuuliwatti Oy olisi todennäköisesti välttynyt rakentamasta Statcom-laitteistoja. Saadun selvityksen mukaan Tuuliwatti Oy ei ole voinut liittyä jakeluverkkoon tavanomaisella johdonvarsiliitynnällä Tornionlaakson Sähkö Oy:n asettamien vaatimusten vuoksi, kun Tornionlaakson Sähkö on päättänyt rakentaa kohteeseen kytkinlaitoksen käyttövarmuutta ja suojausalueiden pienentämistä varten.

Tuuliwatti Oy:n rakentamaa omaisuutta on siirtynyt liittymisen yhteydessä Tornionlaakson Sähkö Oy:lle, minkä vuoksi kyseessä on ollut liittyjän rakentamien verkonosien lunastus. Tornionlaakson Sähkö Oy on

lisäksi lunastanut osan verkkokomponenteista itselleen ilman korvausta, vaikka nämäkin osat parantavat osaltaan verkon käyttövarmuutta ja ovat siten tehty täysin verkonhaltijan tarpeisiin. Tämä on selvä osoitus siitä, että kyseessä on kehittämisvelvollisuuteen kuuluva toimenpide, jota ei tule jyvittää liittyjälle ollenkaan. On myös otettava huomioon, että Tornionlaakson Sähkö Oy on käyttänyt menettelyään liittämisen ehtona, eikä liittyjällä ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta sopia korvauksista tai lunastusmenettelyistä toisin. Tältäkin osin korjaavissa toimenpiteissä on todettu, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n maksamat hyvitykset otetaan huomioon virheellisesti perittyä liittymismaksua laskettaessa.

Vastaselitys

Tornionlaakson Sähkö Oy on esittänyt, että maaseudun sähköverkkoyhtiöillä ei ole aiemmin ollut tarvetta julkisille liittymähinnastoille tai siirtotariffeille ulkopuolisia 110kV-verkkoon liittyjiä varten, sillä ulkopuolisia liittyjiä ei ole juurikaan ollut. Tuulivoiman syöttötariffin voimaantulon 2011 jälkeen kyselyt mahdollisista 110kV-johtoverkon tuotannon liittymisistä ovat kuitenkin alkaneet yhtäkkisesti. Käytännössä valtaosalla maaseudun sähköverkkoyhtiöistä ei ole ollut liittymistariffeja tai siirtotariffeja edellä mainitulle jännitetasolle. Neuvottelut potentiaalisten liittyjien kanssa on tullut aloittaa tyhjältä pöydältä ja määrittää liittymisehtoja, -tariffeja sekä siirtotariffeja hyvin kiireisillä aikatauluilla.

Verkonhaltijalla on oikeus ja myös velvollisuus edellyttää liittyjältä liittymisrakenteita, jotka varmistavat, että sähköverkon käyttövarmuus, turvallisuus ja työturvallisuus eivät perusteettomasti vaarannu.

Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden kohdan 5 osalta on otettava huomioon, että Tornionlaakson Sähkö Oy ja Tuuliwatti Oy ovat tehneet kiireellä vuoden 2013 alussa liittymissopimuksen 36 MVA-tehoisen tuulipuiston liittämisestä Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteiseen jakeluverkkoon. Tuuliwatti Oy:n alkuperäinen suunnitelma on ollut liittää pienitehoinen tuulipuisto 110kV-johdolla Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteiseen jakeluverkkoon. Tuuliwatti Oy on kuitenkin rakennuttanut vuoden 2015 lopussa suuremman

20kv-kaapeliverkon tuulipuistosta Tornionlaakson Sähkö Oy:n välittömään tuntumaan rakennettavan sähköaseman välille. Rakennuttaessaan sähköasemaa Tuuliwatti Oy on esittänyt, että se haluaisi rakentaa myös tuulipuiston liittämisessä tarvittavat liittämisrakenteet.

Toisaalta Tuuliwatti Oy:n urakoitsija on ollut paikalla rakentamassa yhtiön sähköasemaa, ja liittämistyö on käynnistynyt heti, kun Tuuliwatti Oy:n tuulipuiston rakenteet ovat olleet valmiita liittämistä varten. Näin liittyjän liittämisen kustannukset ovat pysyneet mahdollisimman edullisina. Tornionlaakson Sähkö Oy on maksanut Tuuliwatti Oy:lle toisen 110kV-katkaisijan ja sen molemmin puolin olevien erottimien kustannukset sekä kiristyspylvään ja sen yhteyteen asennettavan ohituserottimen kustannuksen. Tornionlaakson Sähkö Oy on määrittänyt vuonna 2020 uudelleen suurjännitteisen jakeluverkon kapasiteettivarausmaksun, josta yhtiö on tehnyt esityksen Energiavirastolle.

Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden kohdan 6 osalta on otettava huomioon, että Tuuliwatti Oy:n Kitkiäisvaaran tuulipuiston on tullut alun perin käsittää kahdeksan tuulivoimalaa yksikkökoiltaan 3 MVA. Tällöin yhtiön liittymä Tornionlaakson Sähkö Oy:n siirtoverkkoon olisi ollut toteutettavissa yhdellä 110kV-katkaisijalla. Kesken tuulipuiston suunnitteluvaiheen Tuuliwatti Oy on ilmoittanut, että tuulivoimaloiden yksikkökoot nousevat 4,5 MVA-tehoisiksi ja tuulipuiston yhteisteho tasolle 36 MVA, minkä vuoksi Tornionlaakson Sähkö Oy on ilmoittanut Tuuliwatti Oy:lle, että Tornionlaakson Sähkö Oy:n suurjännitteisen jakeluverkon käyttövarmuuden varmistamiseksi suurin mahdollinen blokkimuuntajan teho on 25 MVA ja että liittymässä tulee siten olla Fingrid Oyj:n tuotannon liittymien vaatimusten mukaisesti kaksi 110-kV katkaisijaa. Näin ollen Tornionlaakson Sähkö Oy on vaatinut Tuuliwatti Oy:n tuulipuiston tehon nousun vuoksi vain toista 110kV-katkaisijaa, minkä lisäksi Tornionlaakson Sähkö Oy on luvannut hyvittää Tuuliwatti Oy:lle katkaisijan molemmin puolin olevista erottimista aiheutuvat lisäkustannukset.

Jos valituksenalaista päätöstä ei kumota ja korjata valituksessa vaadituin tavoin, tämä voisi johtaa useisiin Tornionlaakson Sähkö Oy:n ja Tuuliwatti Oy:n toimenpiteisiin, joiden toteuttamisten jälkeen vain Tuuliwatti Oy pystyisi ohjaamaan yhtiön liittymiä koskevia katkaisijoita ja valitsemaan huolto- ja korjaustilanteessa katkaisijan, jonka kautta Tuuliwatti Oy syöttäisi tuulipuiston sähkön Tornionlaakson Sähkö Oy:n verkkoon.

Sähkön siirron käyttövarmuuden osalta edellä kuvattu tilanne vastaisi Tuuliwatti Oy:n tuulipuiston alkuperäisessä suunnitelmassa kuvattua ratkaisua. Liitännän kannalta erona olisi kuitenkin se, että edellä kuvatussa tilanteessa olisi käytössä kaksi 110kV-katkaisijaa, joista toisesta Tornionlaakson Sähkö Oy on suorittanut maksun.

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

Asiassa on valituksen johdosta kysymys siitä, onko valittaja velvoitettu valituksenalaisen päätöksen korjaavia toimenpiteitä koskevissa kohdissa 5 ja 6 sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti toteuttamaan mainittuja korjaavia toimenpiteitä. Asiassa on tässä yhteydessä lisäksi arvioitava, onko valituksenalainen päätös ollut Tuuliwatti Oy:n sähköverkkoon liittämisen teknisistä vaatimuksista sekä liittämisestä peritystä korvauksesta ja sen kohtuullisuudesta todetun osalta siten sähkömarkkinalain tai valvontalain vastainen, että hankintapäätös olisi tältä osin tai muutoin kumottava.

Sähkömarkkinalain 18 §:n mukaan verkonhaltijan on tarjottava sähköverkkonsa palveluita sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Palveluiden tarjonnassa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja.

Sähkömarkkinalain 19 §n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamiseksi verkkonsa käyttäjille ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin sähköverkkojen toiminnalle säädettyjen vaatimusten ja verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan sähköverkko on suunniteltava ja rakennettava ja sitä on ylläpidettävä siten, että muun ohella sähköverkko ja sähköverkkopalvelut toimivat luotettavasti ja varmasti silloin, kun niihin kohdistuu normaaleja odotettavissa olevia ilmastollisia, mekaanisia ja muita ulkoisia häiriöitä (2 kohta), sähköverkko ja sähköverkkopalvelut toimivat mahdollisimman luotettavasti normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa (3 kohta), sähköverkkoon voidaan liittää vaatimukset täyttäviä käyttöpaikkoja ja voimalaitoksia (5 kohta) ja verkonhaltija kykenee muutoinkin täyttämään sille kuuluvat tai mainitun lain nojalla asetetut velvollisuudet (6 kohta).

Sähkömarkkinalain 19 §:n esitöissä (HE 2013/20 vp s. 79) on todettu, että kehittämisvelvollisuuden piiriin katsottava verkonhaltijan toiminta on luonteeltaan siinä määrin yleistä ja palvelee verkon tai sen osan käyttäjiä yleisesti, että sen aiheuttamat kustannukset kohdistetaan yleisesti verkonhaltijan palveluistaan perimiin maksuihin, ei yksittäiselle verkon käyttäjälle. Pykälän 2 momentin esitöiden (HE 2013/20 vp s. 79) mukaan sähköjärjestelmän näkökulmasta keskeinen vaatimus sähköverkoille on, että ne toimivat yhteensopivasti sähköjärjestelmän kanssa ja että ne voidaan tarvittaessa liittää yhteen toisten sähköverkkojen kanssa. Edelleen sähköverkolta odotetaan myös sitä, että siihen voidaan liittää vaatimukset täyttäviä käyttöpaikkoja ja voimalaitoksia.

Sähkömarkkinalain 20 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla avoimia, tasapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus.

Sähkömarkkinalain 20 §:n esitöiden (HE 2013/20 vp s. 80) mukaan liittämisen edellytyksenä on myös, että liitettävä sähkölaitteisto täyttää tarvittavat tekniset vaatimukset. Verkonhaltijan liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia sekä syrjimättömiä. Niissä on lisäksi otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot.

Valvontalain 9 §:n mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö mainitun lain 2 §:ssä tarkoitetussa kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä velvoitteitaan, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. Päätöksessä voidaan myös määrätä palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu, jos palautukseen ei sovelleta 14 §:ssä säädettyä palautusmenettelyä.

Valvontalain 9 §:n esitöiden (HE 20/2013 vp s. 160) mukaan Energiamarkkinavirasto voi pykälään perustuvassa päätöksessään määrätä ne nimenomaiset toimenpiteet, joilla valvottava velvoitetaan säännösten rikkomistapauksessa korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Lisäksi Energiamarkkinavirastolle annetaan toimivalta määrätä palautettavaksi yksittäisille asiakkaille näiltä virheellisesti perityksi todettuja maksuja. Ehdotettu toimivalta koskee tältä osin niitä tapauksia, joissa Energiamarkkinavirasto on nimenomaisesti todennut valvottavan menetelleen säännösten vastaisesti.

Valituksenalainen päätös

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Korjaavat toimenpiteet” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Energiavirasto velvoittaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n ryhtymään toimenpiteisiin sähkömarkkinalain vastaisen menettelynsä korjaamiseksi valvontalain 9 §:n nojalla seuraavasti:

[ — — ]

5) Tornionlaakson Sähkö Oy:n tulee korjata liittymien palveluperiaatteitaan ja liittymishinnoitteluaan sekä liittymiselle asetettuja teknisiä vaatimuksiaan ottaen huomioon seuraavat lähtökohdat:

- Teknisiin vaatimuksiin ja sitä kautta liittymien hinnoitteluun ei tule sisällyttää verkonhaltijan vastuulle kuuluvia, toimitusvarmuutta parantavia ja verkon kehittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia tai muutoin liittämisen kannalta perusteettomia ja tarpeettomia investointeja. Liittyjältä ei voida näin ollen vaatia verkkotoimintaan kuuluvan sähköverkon rakentamista tai rakennuttamista.

[ — — ]

- Liittyminen suurjännitteiseen jakeluverkkoon tulee pyrkiä suunnittelemaan siten, että liittyjä voi omalla, tekniset vaatimukset täyttävällä erotinkatkaisijallaan liittyä suoraan verkonhaltijan johtoon, jolloin liitynnän kannalta mahdolliset tarpeelliset suoja- tai erotinlaitteet tai muut liitynnän kannalta tarpeelliset osat ovat osa liittyjän liittymisjohtoa ja siten liittyjän vastuulla. Liittymismaksu muodostuu silloin pääasiassa vain kapasiteettivarausmaksusta. Mikäli verkonhaltija kuitenkin päättää tehdä samassa yhteydessä toimitusvarmuustason nostamiseksi tai muusta verkonhaltijan tarpeesta liityntäpisteeseen kytkinlaitoksen, ei kytkinlaitoksesta aiheutuvia kustannuksia tule kohdistaa liittyjälle tai sisällyttää liittymismaksuun. Liityttäessä verkonhaltijan kytkinlaitokselle verkonhaltija voi sisällyttää liittymismaksuun liityntäkentän kustannukset, koska liityntäkenttä on tarpeellinen liittämisen johdosta.

6) Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tämän päätöksen perusteluissa olevalla tavalla on osoitettu, että TuuliWatti Oy:ltä vaaditut tekniset ratkaisut liittymiselle ovat suurelta osin edellä mainittuja liittyjältä vaadittuja, mutta tosiasiallisesti sähköverkkotoimintaan ja sähköverkon kehittämiseen kuuluvia verkonrakennustoimenpiteitä. Tosiasiallisesti näissä toimenpiteissä on kyse liittämisestä perittävästä kustannuksesta, vaikka Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole perinyt näitä liittymismaksussa, vaan edellyttänyt TuuliWatti Oy:n rakentavan kyseiset verkon rakenteet ja vastaamaan näiden rakennuskustannuksista. Näin ollen:

- Tornionlaakson Sähkö Oy:n tulee korjata toimintansa siten, että TuuliWatti Oy:n liittymispiste määritellään uudelleen huomioiden, että liittämisen kannalta tarpeellista on ollut vain yhden katkaisijakentän rakentaminen kytkinlaitokseen. Muita tehtyjä kytkinlaitoksen rakenteita on kyetty perustelemaan tosiasiallisesti vain verkonhaltijan omilla tarpeilla tai toimitusvarmuuden parantamisella.

[ — — ]

- Energiavirasto katsoo, että liittymismaksu tulisi muodostaa liittämisen kannalta tarpeellisista laajennuskustannuksista ja oikein määritellystä kapasiteettivarausmaksusta. Tarpeelliset kustannukset oikein määritellyssä liittymismaksussa TuuliWatille olisi yksi katkaisijakenttä erotin ja suojauslaitteineen Energiaviraston yksikköhinnoilla laskien sekä oikein määritetty kapasiteettivarausmaksu, kun otetaan huomioon, että muut tapauksessa vaaditut rakenteet ovat tosiasiallisesti perusteettomia liittymän kannalta, ja niiden tulisi jäädä verkonhaltijan vastuulle tavanomaiseen tapaan jakelu- ja siirtomaksuilla rahoitettavaksi. Katkaisijakentästä tai katkaisijakentistä lähtevät liittymisjohdon kustannukset ovat kuitenkin kokonaisuudessaan liittyjän vastuulla.

- Tornionlaakson Sähkön tulee siten valvontalain 9 §:n perusteella palauttaa edellä esitetty huomioon ottaen liikaa perittynä liittymismaksuna TuuliWatille ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet perusteettomista verkonhaltijan vastuulle kuuluvista rakenteista, ottaen huomioon liittyjälle jo maksetut hyvitykset.”

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Liittämisestä perittävä kohtuullinen korvaus” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Tuuliwatilta vaaditut liittämisen tekniset vaatimukset

Tornionlaakson Sähkö on vaatinut, että liittymän toteuttamiseksi liittyjän tulee rakennuttaa kytkinlaitos neljällä katkaisijakentällä erottimineen ja suojauslaitteineen. Näistä katkaisijoista kaksi on johtokatkaisijoita, joilla voidaan vikatilanteessa muuttaa jakorajaa ja pienentää keskeytysaluetta sekä mahdollisesti estää liittyjälle keskeytys. Toiset kaksi katkaisijakenttää Tornionlaakson Sähkö on vaatinut muuntajien liittämistä varten, koska Tornionlaakson Sähkö on vaatinut liittyjää liittymään kytkinlaitokseen kahdella erillisellä muuntajalla. Lisäksi Tornionlaakson Sähkö on edellyttänyt, että voimajohtoon tulee rakentaa portaalipylväs ja johtoerotin. Tornionlaakson Sähkö on vaatinut kohteeseen myös kaksi Statcom laitetta molempien muuntajien alajännitepuolelle.

Kantaverkonhaltijan liityntävaatimusten soveltumisesta Tornionlaakson Sähkön verkkoon

[ — — ]

Lisäksi Energiavirasto toteaa, että jos Tornionlaakson Sähkö olisi noudattanut Fingridin vaatimuksia liittämiselle kirjaimellisesti, niin liittymä olisi toteutettu tavanomaisena johdonvarsiliittymänä siten, että johtokatkaisijoita sekä niiden väliin tulevaa johtoerotinta ei olisi vaadittu rakennettavaksi liittyjän osalta. Lisäksi Fingridin ohjeistuksessa mainitaan, että vain alajännitepuolella muuntajat eivät saa olla rinnankytkettyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että yläjännitepuolelta muuntajat olisivat voineet olla yhden katkaisijan takana eikä toisen katkaisijakentän rakentaminen olisi ollut välttämätöntä. Lisäksi, jos tapauksessa olisi Fingridin ohjeen mukaisesti katsottu, että liityntä vaatii kytkinlaitosliityntää, liittyjältä ei olisi vaadittu liityntää kahden muuntajan kautta, vaan liittymä olisi toteutettu normaalina kytkinlaitosliityntänä, jossa verkonhaltija rakentaa kohteeseen kytkinlaitoksen, jonka kenttään liittyjä liittyy.

[ — — ]

Liittämisen vaatimukset suhteessa verkon kehittämisvelvollisuuteen

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Energiavirasto toteaa, että asiassa on selvitetty, että ainut tosiasiallinen peruste Tornionlaakson Sähkön asettamille verkostorakenteiden vaatimuksille on verkonhaltijan toimitusvarmuuden parantaminen ja mahdollisuus tehdä eri kytkentätoimenpiteitä liittymän lähellä sekä verkon suojausalueiden pienentäminen, jotta selektiivinen suojaus toimisi verkossa toivotulla tavalla. Kuten edellä Energiavirasto on todennut, ovat nämä verkonhaltijan vastuulle ja verkon kehittämisvelvollisuuteen kuuluvia toimenpiteitä, joiden kustannuksia ei tule sähkömarkkinalain 19 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan vierittää yksittäisille liittyjille. Lisäksi kyse on toimenpiteistä, jotka verkonhaltijan tulisi itse rakennuttaa eikä verkonhaltija voi siirtää vastuuta näiden toimenpiteiden rakennuttamisesta liittyjän vastuulle. Näin ollen kyse on myös ollut liittymän toteuttamisen kannalta tarpeettomista verkostorakenteista ja liittämisen kannalta perusteettomista ehdoista sekä hinnoittelun kannalta perusteettomista liittyjälle vieritetyistä kustannuksista.

TuuliWatilta on liittämisen edellytyksenä vaadittu, että se rakentaa koko kytkinlaitoksen ja tämän jälkeen osa kytkinlaitoksesta on siirtynyt Tornionlaakson Sähkön omistukseen ja hallintaan. Viraston saamien tietojen mukaan kytkinlaitoksen neljästä katkaisijakentästä muuntajia syöttävät kaksi katkaisijakenttää sekä niiden välillä oleva kisko olisi jäänyt TuuliWatin omistukseen, mutta samaan aikaan Tornionlaakson Sähköllä olisi käyttöoikeus kyseiseen kiskoon siten, että Tornionlaakson Sähkö voi siirtää sähköä kiskon kautta. Energiavirasto toteaa, että tämä on tunnusmerkki siitä, että putkikisko ja koko kytkinlaitos kuuluu verkonhaltijan verkkotoimintaan samoin kuin se, että kytkinlaitoksen rakentamiselle ei ole ollut perustetta liittämisen kannalta vaan Tornionlaakson Sähkön verkon toimitusvarmuuden kannalta.

Kuten edellä on todettu, niin koko kytkinlaitoksen rakentamisessa kyse on ollut yksittäisen liittymän kannalta tarpeettomasta sekä verkonhaltijan vastuulle ja kehittämisvelvollisuuteen kuuluvasta toimenpiteestä, joka on virheellisin perustein laaditulla liittymissopimuksella siirretty TuuliWatin vastuulle. Energiavirasto toteaa, että koko kytkinlaitoksen osalta kyse on ollut luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin kuuluvasta verkon rakentamisesta, jolloin kyseisen kytkinlaitoksen rakennuttaminen ja hallinta tulisi olla kokonaisuudessaan verkonhaltijalla ja liittymispiste tulisi määrittää tämän mukaisesti.

Liittämisestä peritty korvaus ja sen kohtuullisuus

Energiavirasto katsoo, että liittämisen kohtuullisen korvauksen ja tasapuolisen hinnoittelun arvioinnin lähtökohtana Tornionlaakson Sähkön menettelyä tulee verrata tilanteeseen, jossa liittymispiste olisi määritetty oikein olemassa olevan kytkinlaitoksen kenttään. Kohtuullisen korvauksen ja hinnoittelun arvioinnin osalta on Energiaviraston näkemyksen mukaan sama asia periä korvauksia verkon rakentamisessa liittymismaksussa kuin vaatia liittyjää rakennuttamaan vastaavat verkon osat, jotka tosiasiallisesti ovat osa suurjännitteistä jakeluverkkoa. [ — — ]

Tornionlaakson Sähkö on menetellyt niin, että tosiasiallinen liittyjältä peritty liittymismaksu on muodostunut neljän katkaisijan kytkinlaitoksen sekä johtoerottimen aiheuttamista investointikustannuksista sekä kapasiteettivarausmaksusta ottaen kuitenkin huomioon Tornionlaakson Sähkön TuuliWatille maksamat hyvitykset. Tämä tarkoittaa sitä, että liittyjän tosiasiallinen liittymismaksu on tapauksessa ollut laajennuskustannusten osalta hyvityksetkin huomioiden merkittävästi suurempi kuin mikä olisi ollut liittämisen kannalta tosiasiallisesti tarpeellista ja perusteltua.

Energiavirasto katsoo, että asian käsittelyn yhteydessä Tornionlaakson Sähkö Oy ei ole pystynyt osoittamaan mitään muuta perustetta kyseiselle liityntärakenteelle kuin toimitusvarmuuden parantaminen. Edellä esitetyllä tavalla Energiavirasto katsoo, että liittymä olisi ollut mahdollista toteuttaa normaalilla johdonvarsiliitynnällä, jossa liittyjä liittyy suoraan verkonhaltijan johtoon kiinni liittymisjohdolla, jossa on vain liitynnän toteuttamisen kannalta tarvittavat suojalaitteistot, tai normaalilla kytkinlaitosliitynnällä, jossa liittyjä liittyy verkonhaltijan kytkinlaitoksen kenttään. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on Energiaviraston käsityksen mukaan ollut sellainen tilanne, että verkon suojausvyöhykkeitä on tullut pienentää, jolloin Tornionlaakson Sähkön olisi todennäköisesti tullut joka tapauksessa rakentaa johtokatkaisija johdolle. Koska verkonhaltija on kuitenkin toimitusvarmuussyistä päättänyt tehdä tai teettää liityntäkohtaan kytkinlaitoksen johtokatkaisijoilla, tulee liittymismaksun kohtuullisuutta tarkastella kuten normaalissa kytkinlaitosliityntätapauksessa.

[ — — ]

Tornionlaakson Sähkö maksoi korvauksen omistuksen siirrosta vain toisen johtokatkaisijakentän sekä kiristyspylvään osalta. Johtoerotin sekä toinen johtokatkaisijakenttä siirtyivät vastikkeetta Tornionlaakson Sähkön omistukseen. Kytkinlaitoksen kisko jäi Energiaviraston tietojen mukaan TuuliWatin omistukseen, mutta tähän Tornionlaakson Sähkö vaati ilmaisen käyttöoikeuden.

Tornionlaakson Sähkö on todennut, ettei se ole lunastanut investointeja vaan oma-aloitteisesti maksanut osan edellä mainituista laitteistoista, koska muutkin sähköverkkoasiakkaat hyötyvät niistä. Energiaviraston käsityksen mukaan omaisuus on siirtynyt näiden komponenttien tai verkonosien osalta Tornionlaakson Sähkölle, jolloin kyseessä on ollut liittyjän rakentamien verkonosien lunastus. Energiaviraston käsityksen mukaan lisäksi Tornionlaakson Sähkö on lunastanut osan verkkokomponenteista itselleen ilman korvausta, vaikka nämäkin osat hyödyttävät yhtä lailla Tornionlaakson Sähköä ja sen asiakkaita.”

Asian arviointi

Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 kohta

Valittaja on esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden kohtaa 5 on korjattava. Valittajan mukaan erotinkatkaisija ei ole riittävän luotettava ja turvallinen liitäntälaite, vaan liittymässä tulee olla katkaisija ja erotin, jossa on näkyvä erotusväli. Verkonhaltijalla on lisäksi oikeus ja myös velvollisuus edellyttää liittyjältä liittymisrakenteita, jotka varmistavat, että sähköverkon käyttövarmuus, turvallisuus ja työturvallisuus eivät perusteettomasti vaarannu.

Valittaja on vielä esittänyt, että valituksenalaisesta päätöksestä on korjattava kohta, jossa on käsitelty Tuuliwatti Oy:ltä vaadittuja liittämisen teknisiä vaatimuksia. Valittajan mukaan se ei ole vaatinut Tuuliwatti Oy:ltä kohteeseen kahta Statcom-laitetta, vaan se on vain vaatinut Tuuliwatti Oy:tä noudattamaan Fingrid Oyj:n voimalaitosten järjestelmäteknisiä vaatimuksia vuodelta 2013. Mainitut vaatimukset koskevat Tornionlaakson Sähkö Oy:n lisäksi myös sen verkkoon liittyneitä voimalaitoksia.

Energiaviraston mukaan valittajan esittämät vaatimukset liittyvät päätöksen perusteluihin, ja vaikka perusteluja täsmennettäisiin tältä osin, päätöksen lopputulos ei tulisi muuttumaan. Valituksenalaisessa pääasiapäätöksessä määrätään, miten rikkomus tulee korjata, mutta tämän jälkeen korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen riittävyys todetaan erillisellä päätöksellä.

Energiavirasto on edelleen esittänyt, että Tornionlaakson Sähkö Oy on asettanut teknisiä vaatimuksia verkonosille, jotka eivät ole tai niiden ei kuuluisi olla liittyjän vastuulla, vaan verkonhaltijan vastuulla osana verkon kehittämistä. Verkonhaltija ei myöskään voi siirtää vastuuta kantaverkonhaltijan liittymisperiaatteiden ja liityntävaatimusten täyttymisestä sellaisenaan suoraan liittyjälle. Tuuliwatti Oy:n rakentamaksi velvoitetut verkon osat ovat olleet osa liittymismaksua, vaikka maksu on käytännössä toteutunut vaatimalla liittyjää rakennuttamaan kyseiset verkon osat. Energiavirasto on vielä esittänyt, että tältä osin kyse on ollut perusteettomista liittämisen ehdoista, jolla kustannuksia verkon kehittämisestä on siirretty yksittäiselle liittyjälle. Statcom-laitteiden osalta merkitystä ei ole sillä, mitkä nimenomaiset kompensointilaitteet on loistehon kompensointia varten liittyjältä vaadittu. Liittyjä on joka tapauksessa joutunut hankkimaan

Statcom-laitteet täyttääkseen Tornionlaakson Sähkö Oy:n asettamat tekniset vaatimukset, eikä valituksenalaisessa päätöksessä ole todettu tältä osin, että kompensointilaitteistoa ei olisi voinut vaatia.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:11 katsonut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perustelut eivät saa oikeusvoimaa eikä perusteluista voi valittaa. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:46 on katsottu, että markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevillä perustelulausumilla hankintayksikön virheellisestä menettelystä ei ole ollut oikeusvoimavaikutusta.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 kohdassa asetettujen velvoitteiden ja lähtökohtien osalta korjaavien toimenpiteiden riittävyys todetaan myöhemmin erillisellä päätöksellä ja vaikka mainitussa kohdassa ei ole nimenomaisesti kielletty kytkinlaitoksen rakentamista, on mainitussa kohdassa todettu nimenomaisesti, että mikäli verkonhaltija päättää tehdä liityntäpisteeseen kytkinlaitoksen, kytkinlaitoksesta aiheutuvia kustannuksia ei tule kohdistaa liittyjälle tai sisällyttää liittymismaksuun. Valittaja on vaatinut mainitun kohdan muuttamista ja viitannut tältä osin liittymistä koskevien teknisten vaatimusten hyväksyttävyyteen turvallisuuden ja käyttövarmuuden perusteella. Edellä mainituilla valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 kohdan liittymishinnoittelua ja teknisiä vaatimuksia koskevilla, viraston asettamilla vaatimuksilla on katsottava olevan oikeusvoimavaikutus valittajan kannalta.

Sähkömarkkinalain 19 §:ssä on edellä kuvatulla tavalla asetettu verkonhaltijalle verkon kehittämisvelvollisuuksia, joihin kuuluu muun ohella sähköverkon ja sähköverkkopalvelujen luotettavuutta koskevia vaatimuksia. Pykälän esitöiden mukaan sähköverkolta odotetaan muun ohella sitä, että siihen voidaan liittää vaatimukset täyttäviä käyttöpaikkoja ja voimalaitoksia. Esitöissä on lisäksi todettu, että kehittämisvelvollisuuden piiriin katsottava verkonhaltijan toiminta on luonteeltaan siinä määrin yleistä ja palvelee verkon tai sen osan käyttäjiä yleisesti, että sen aiheuttamat kustannukset kohdistetaan yleisesti verkonhaltijan palveluistaan perimiin maksuihin, eikä yksittäiselle verkon käyttäjälle. Toisaalta sähkömarkkinalain 20 §:n 1 momentissa on mahdollistettu se, että verkonhaltija asettaa liittämistä koskevia avoimia, tasapuolisia ja syrjimättömiä teknisiä vaatimuksia.

Valituksenalaisessa päätöksessä on edellä kuvatulla tavalla todettu, että koko kytkinlaitoksen rakentamisessa kyse on ollut yksittäisen liittymän kannalta tarpeettomasta sekä verkonhaltijan vastuulle ja kehittämisvelvollisuuteen kuuluvasta toimenpiteestä, joka on virheellisin perustein laaditulla liittymissopimuksella siirretty Tuuliwatti Oy:n vastuulle. Päätöksessä on lisäksi todettu, että vaikka vaatimusten asettamisen perusteena on ollut toimitusvarmuuden parantaminen, liittymä olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman edellä mainitun kytkinlaitoksen rakentamista.

Valituksenalaisessa päätöksessä on seikkaperäisesti selostettu sitä, miten liittyminen on voitu toteuttaa riittävän toimitusvarmuuden varmistaen muutoin kuin kytkinlaitoksen rakentamisella. Päätöksessä on lisäksi tuotu esiin, että kantaverkon liittymille tarkoitettuja teknisiä vaatimuksia suurjännitteiselle jakeluverkolle ei ole voitu asettaa nyt kyseessä olevassa asiassa ja että kantaverkon liittymien tekniset vaatimukset eivät olisi myöskään kaikin osin edellyttäneet teknisten vaatimusten asettamista Tornionlaakson Sähkö Oy:n toteuttamalla tavalla. Päätöksessä on edelleen selostettu, miten Tornionlaakson Sähkö Oy:n asettamat tekniset vaatimukset ovat turvanneet kyseisen verkonhaltijan verkon kehittämisvelvollisuutta palvelevaa toimitusvarmuutta.

Valittaja ei ole esittänyt eikä asiassa saadun selvityksen perusteella ole muutoinkaan käynyt ilmi, että valittajan markkinaoikeudessa esiin tuomat toimitusvarmuuden turvaamiseen liittyvät näkökohdat olisivat edellyttäneet Tornionlaakson Sähkö Oy:n asettamien teknisten vaatimusten osoittamista verkkoon liittyvälle Tuuliwatti Oy:lle siten, että vaatimuksista aiheutuvia kustannuksia olisi tullut kohdistaa liittyjälle tai sisällyttää liittymismaksuun. Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 kohdan vaatimuksilla teknisten vaatimusten korjaamisesta on pyritty poistamaan edellä kuvattu sähkömarkkinalain vastainen tilanne.

Statcom-laitteita koskevien valituksenalaisen päätöksen korjattaviksi vaadittujen toteamusten osalta markkinaoikeus toteaa, että ne liittyvät päätöksen perusteluina esitettyihin Energiaviraston näkemyksiin arvioitavana olleesta tilanteesta ja sen lain mukaisuudesta. Niillä on merkitystä korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen taustatekijöinä, mutta Statcom-laitteita koskevan valituksenalaisen päätöksen toteamusten ei voida katsoa johtaneen siihen, että valittaja olisi velvoitettu toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että valittajaa ei ole valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 kohdassa velvoitettu valituksessa esitetyin tavoin sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti toteuttamaan mainittuja korjaavia toimenpiteitä.

Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 6 kohta

Valittaja on esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden kohtaa 6 on korjattava. Valittajan mukaan asiassa on otettava huomioon liittyjälle jo maksetut hyvitykset eli korvaukset kiristyspylväästä ja sen yhteyteen asennetusta pitkittäiserottimesta sekä toisesta katkaisijasta erottimineen.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että valituksenalaisesta päätöksestä on korjattava kohta, jossa on käsitelty liittämisestä perittyä korvausta ja sen kohtuullisuutta. Valittaja on maksanut korvauksen Tuuliwatti Oy:lle kiristyspylväästä ja toisesta katkaisijasta sekä sen molemmin puolin asennettavasta erottimesta. Yhtiö ei ole lunastanut mitään edellä mainittuja laitteita itselleen, vaan on maksanut korvauksen Tuuliwatti Oy:lle parantuneesta käyttövarmuudesta ja käytettävyydestä.

Energiavirasto on esittänyt myös tältä osin, että valituksessa esitetyt vaatimukset eivät vaikuta valituksenalaisen päätöksen ratkaisuun tai korjaaviin toimenpiteisiin ja että valituksenalaisessa pääasiapäätöksessä määrätään, miten rikkomus tulee korjata, mutta tämän jälkeen korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen riittävyys todetaan erillisellä päätöksellä.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 6 kohdassa on asetettu nimenomainen velvoite liittymismaksuina perittyjen ja liiallisiksi katsottujen kustannusten palauttamisesta Tuuliwatti Oy:lle sekä tähän liittyviä ohjeita liittymismaksun muodostamisen perusteista. Valittaja on vaatinut valituksenalaisen päätöksen korjaamista tältä osin. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että myös valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 6 kohdassa asetettujen vaatimusten lainmukaisuutta on valituksen johdosta arvioitava asiassa.

Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen lähinnä sen, että se on maksanut korvauksen Tuuliwatti Oy:lle kiristyspylväästä ja toisesta katkaisijasta sekä sen molemmin puolin asennettavasta erottimesta. Valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 6 kohdassa on puolestaan todettu, että asetetun kustannusten palauttamisvelvoitteen yhteydessä otetaan huomioon liittyjälle jo maksetut hyvitykset. Energiaviraston voidaan näin ollen katsoa valituksenalaisessa päätöksessä sitoutuneen ottamaan huomioon valittajan jo maksamia hyvityksiä Tuuliwatti Oy:lle, eikä päätöksestä ilmene tai siitä ole muutoin pääteltävissä, että valittajan viittaamat korvaukset kiristyspylväästä ja toisesta katkaisijasta sekä sen molemmin puolin asetettavasta erottimesta eivät voisi kuulua edellä mainittuihin huomioon otettaviin hyvityksiin. Valittajan väite siitä, ettei se ole lunastanut mitään edellä mainittuja laitteita itselleen, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että valittajaa ei ole valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 6 kohdassa velvoitettu valituksessa esitetyin tavoin sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti toteuttamaan mainittuja korjaavia toimenpiteitä.

Johtopäätös Energiaviraston päätöksen lainmukaisuudesta

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että valittajaa ei ole valituksenalaisen päätöksen korjaavien toimenpiteiden 5 tai 6 kohdassa tai muutoin valituksessa esitetyin tavoin velvoitettu sähkömarkkinalain tai valvontalain vastaisesti toteuttamaan mainittuja korjaavia toimenpiteitä.

Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.