22.12.2010

ASIAN TAUSTA

Suomen Muusikkojen Liitto ry (jäljempänä myös Muusikkojen Liitto) muun ohella avustaa jäsenyhdistystensä jäseniä tekijänoikeuslainsäädäntöön perustuvien oikeuksiensa valvomisessa ja näitä oikeuksia koskevien sopimusten tekemisessä. Muusikkojen Liiton sääntömääräinen toiminta kohdistuu myös musiikin alalla toimiviin itsenäisiin elinkeinonharjoittajiin.

Spin-Farm Oy (jäljempänä myös Spin-Farm) on erityisesti kotimaisten artistien ja heidän äänitteidensä tuotantoon ja markkinointiin Suomessa ja ulkomailla erikoistunut yhtiö. Yhtiön palveluksessa on 11 työntekijää ja sen liikevaihto oli vuoden 2008 tilikaudella 4,5 miljoonaa euroa. Universal Music Oy omistaa Spin-Farmin koko osakekannan. Spin-Farm on erikoistunut niin sanottuun metallimusiikkiin. Sen artisteilla on sekä kansallisia että kansainvälisiä uria ja osa artisteista on aloittelevia yhtyeitä.

Suomessa toimii noin 70 ammattimaista levy-yhtiötä. Spin-Farmin osuus äänitemarkkinoista oli vuonna 2009 noin 1,6 prosenttia, ja se oli yhdeksänneksi suurin yhtiö alalla Suomessa.

Spin-Farmin artisteihin kuuluvan Nightwish-yhtyeen omistaman Scene Nation Oy:n liikevaihto vuonna 2009 oli noin 4,5 miljoonaa euroa.

Spin-Farmissa on laadittu Artistisopimus-nimellä otsikoitu sopimusasiakirjapohja. Asiakirjan sopimusehtojen mukaan artistit maksavat yhtiölle tietyn rojaltiprosentin suuruisen osuuden muun muassa esiintymisistä, myyntituotteista sekä mainoksista kertyvistä bruttotuloista.

HAKEMUS

Vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto ry on vaatinut, että markkinaoikeus

1. kieltää sakon uhalla Spin-Farm Oy:tä käyttämästä Artisti-sopimuksissaan

1.1 ehtoa (kohta 9b), jonka mukaan: ”Artistin esiintymisistä, konserteista tai kiertueista kertyvistä tuloista Artisti maksaa Yhtiölle kulloinkin kohdan 5ai mukaan sovellettavan rojaltiprosentin suuruisen osuuden bruttotuloistaan. Tämä rojalti maksetaan kuitenkin vain siitä osasta Artistin saamaa tuloa mikä yksittäisen esiintymisen tai konsertin osalta ylittää viisituhatta euroa (5.000 €).”;

1.2 ehtoa (kohta 9c), jonka mukaan: ”Artistinimeä ja/tai Artistia hyödyntävistä myyntituotteista kuten paidoista ja muista vaatteista saamistaan tuloista Artisti maksaa Yhtiölle kulloinkin kohdan 5ai mukaan sovellettavan rojaltiprosentin suuruisen osuuden bruttotuloistaan. Tämä ei koske Artistin kohdan 2k saamaa tuloa.”;

1.3 ehtoa (kohta 9d), jonka mukaan: ”Artistia (tai jotain sen jäsentä) hyödyntävistä mainoksista Artisti maksaa Yhtiölle kulloinkin kohdan 5ai mukaan sovellettavan rojaltiprosentin
suuruisen osuuden bruttotuloistaan.”;

1.4 ehtoa (kohta 9f), jonka mukaan: ”Artisti maksaa Yhtiölle tämän kohdan 9 mukaisia maksuja mainituista bruttotuloistaan niin kauan kuin kohdassa 4c mainittu aika on kulunut umpeen plus yksi kalenterivuosi viimeisen (optio)albumin julkaisusta. Tämän jälkeen Artisti maksaa ensimmäiseltä vuodelta tämän ajan jälkeen kaksi kolmasosaa (2/3) tässä kohdassa mainituista rojalteista, toiselta vuodelta viisikymmentä prosenttia (50 %) tässä kohdassa mainituista rojalteista sekä kolmannelta vuodelta yksi kolmasosa (1/3) tässä kohdassa mainituista rojalteista.”;

1.5 mitään edellä mainittuihin ehtoihin rinnastettavaa ehtoa.

2. hylkää Spin-Farm Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Perusteet

Spin-Farmin levytyssopimuksissaan käyttämät sopimusehdot ovat elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain tarkoittamalla tavalla kohtuuttomia. Kieltovaatimuksen kohteena olevia sopimusehtoja on käytetty myös Muusikkojen Liiton toimintapiirissä olevien luonnollisten henkilöiden levytyssopimuksissa. Mainitut sopimukset ovat vakioehtoisia.

Esittävät taitelijat tarvitsevat usein levy-yhtiötä saadakseen esityksensä julkisuuteen, mikä vaikuttaa sopimuksen neuvottelutilanteeseen. Levy-yhtiöiden sopimukset ovat erittäin laajoja ja monimutkaisia, ja esittävä taiteilija on sopimussuhteen heikompi osapuoli. Tätä korostaa taiteilijan tosiasiallinen taloudellinen riippuvuus levy-yhtiöstä sekä se, että levytyssopimukset ovat aina yksinoikeussopimuksia.

Spin-Farmilla ei ole Artistisopimuksen perusteella oikeutta eikä velvollisuutta järjestää artistille esiintymiskonsertteja tai -kiertueita. Levy-yhtiön velvoitteet liittyvät ainoastaan äänitteiden valmistamiseen ja myyntiin. Artistin esiintymistoiminnasta vastaa yleensä kokonaan erillinen taho, kuten ohjelmatoimisto. Ehto (kohta 9b), jonka mukaan artistin pitää maksaa osa esiintymistoimintansa bruttotuloista levy-yhtiölle, on kohtuuton.

Spin-Farmilla ei ole Artistisopimuksen perusteella velvollisuutta järjestää myöskään artistin oheistuotteiden valmistamista eikä myyntiä. Koska levy-yhtiön velvoitteet liittyvät ainoastaan äänitteiden valmistamiseen ja myyntiin, ehto (kohta 9c), jonka mukaan levy-yhtiöllä on oikeus saada osuus oheistuotteiden myynnistä kertyvästä bruttotulosta, on kohtuuton.

Spin-Farmilla ei ole Artistisopimuksen perusteella velvollisuutta järjestää artistille mainosyhteistyötä. Ehto (kohta 9d), jonka mukaan artistin pitää maksaa osa artistia hyödyntävistä mainoksista kertyneistä bruttotuloista levy-yhtiölle, on kohtuuton.

Artistille edellä mainituissa sopimuskohdissa asetettu maksuvelvollisuus ulottuu kohtuuttomasti levytyssopimuksen kestoa pidemmälle ajalle (kohta 9f).

Edellä mainitut sopimusehdot on epäselvästi määritelty muun muassa käsitteiden ”bruttotulo” ja ”artisti” osalta. Ehdot lisäksi poikkeavat huomattavasti alalla yleisesti sovelletuista.

Vastaajan väitteet kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta ovat perusteettomia, eikä kyseinen laki ole sovellettavissa nyt kyseessä olevaan järjestöhakemukseen.

VASTAUS

Vaatimukset

Spin-Farm Oy on vastustanut hakijan vaatimuksia ja vaatinut, että markkinaoikeus

1. jättää hakemuksen tutkimatta tai hylkää hakijan vaatimukset perusteettomina,

2. velvoittaa hakijan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 17.370,68 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Spin-Farmin toiminta ei rajoitu ainoastaan äänitteiden tuotantoon ja tallenteiden myyntiin, vaan vastaaja vastaa lisäksi artistiensa markkinointiponnistuksista ja niihin liittyvistä kustannuksista sekä panostaa artistiensa uran luomiseen ja kehittämiseen.

Vastaaja on markkinoilla pieni tai enintään keskisuuri levy-yhtiö, eikä se ole yksittäisiin artisteihin nähden sellaisessa asemassa, että artisteilla olisi sopimusta neuvotellessa tai sopimussuhteen kestäessä elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain tarkoittamalla tavalla heikommasta asemasta johtuvaa suojan tarvetta. Artistien asema on viimeaikaisen media-alan kehityksen myötä vahvistunut entisestään artistisopimuksista neuvoteltaessa. Hakemuksessa tarkoitettu laki ei sovellu nyt käsiteltävään tilanteeseen, koska osapuolten suhde ei ole lain tarkoittamalla tavalla epätasapainoinen eikä artisteilla ole erityisen suojan tarvetta. Tämän vuoksi hakemus on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta.

Vastaajan tarjoamat sopimusehdot eivät ole vakioehtojen luonteisia vaan ainoastaan vastaajan neuvottelukumppaneilleen esittämiä toiveita. Vastaaja neuvottelee kunkin artistin kanssa yksilölliset sopimukset.

Hakija ei ole tarkastellut sopimusehdotusta kokonaisuutena, vaan on ainoastaan esittänyt väitteitä sopimusyhteydestä irrotetuista yksittäisistä sopimusehdoista. Tosiasiassa vastaajan kanssa sopimuksen solmineet artistit saavat solmimansa sopimuksen perusteella kohtuullisen korvauksen suorituksistaan ja vastaajalle luovuttamista oikeuksistaan. Hakemuksen kohteena olevilla sopimusehdoilla on kiinteä ja luonnollinen yhteys vastaajan toimintaan artistin uran kehittämiseksi ja artistin markkinoimiseksi kaikilla musiikin eri tuotemarkkinoilla.

Toisin kuin hakija väittää, vastaavia sopimusehtoja sovelletaan artistisopimuksissa laajalti kotimaassa ja ulkomailla. Sopimusehtojen ajallinen ulottuvuus ei ole kohtuuton. Artistisopimusten sekä alalla yleisesti sovellettavien muiden sopimusten tietyt sopimuksiin sisältyvät velvoitteet jatkuvat usein pääsopimuksen kestoa pidemmän ajan.

Sopimusehdot on selkeästi laadittu, eivätkä sopimusehdoissa esiintyvät käsitteet ole tulkinnanvaraisia tai muutoin epäselviä.

Hakija syyllistyy kilpailunrajoituslain vastaiseen elinkeinonharjoittajien väliseen yhteistyöhön hinnoista ja muista ehdoista, sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Mikäli hakemus ei menesty, olisi kohtuutonta, jos vastaaja ei saisi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TODISTELU

Hakijan kirjalliset todisteet

1. Spin-Farm Oy:n Artistisopimus
2. Kaksi ohjelmatoimistosopimusta
3. Artikkeli: ”Artisti maksaa kiltisti”, LL, Muusikko 12/2008

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Spin-Farm Oy:n Artistisopimukset vuosilta 2005 ja 2008
2. Artikkelit: ”360 deal”, Wikipedia, ja ”Net Profit Deals: not your traditional record deal” (s. 1 ja 8), Bart Day, MusicLawUpdates-internetsivut, 2009
3. Spin-Farm Oy:n seurantalaskelma levymyynnistä vuosilta 2009–2010
4. FAQ-Levytyssopimukset, Suomen Muusikkojen Liitto ry:n kotisivut
5. Artikkeli: ”Kun sata tuhatta ei olekaan mitään – Kansainvälinen artisti uudenlaisia levymarkkinoita hakemassa”, AT, Muusikko online 2/2004
6. Artikkeli: ”Nuotin vierestä”, MH, Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n jäsenlehti Selvis 1/08
7. Artikkelit: ”Changes rock the music world as ’360’ deals rise”, Amanda Andrews, Telegraph.co.uk, 6.2.2009, ja “360 Music Deals Become Mandatory As Labels Prepare For Free Music”, Michael Arrington, TechCrunch-internetsivut, 8.11.2008

Hakijan nimeämät todistajat

1. LL, lakimies, Suomen Muusikkojen Liitto ry
2. JN, talouspäällikkö, Suomen Muusikkojen Liitto ry

Vastaajan nimeämät kuultava ja todistajat

1. RP, entinen toimitusjohtaja, Spin-Farm Oy, todistelutarkoituksessa
2. AA, entinen toiminnanjohtaja, Suomen Ääni- ja Kuvatallentajat ÄKT ry
3. VK, toimitusjohtaja, Ratas Music Group Oy

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Spin-Farm on vaatinut, että hakemus on jätettävä tutkimatta, koska hakijan edustamat artistit eivät ole Spin-Farmiin verrattuna heikommassa asemassa eikä artisteilla ole heikommasta asemasta johtuvaa suojan tarvetta.

Markkinaoikeus toteaa, että elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin jäljempänä kuvatusta sanamuodosta käy ilmi, että siinä edellytetty sopijapuolten puutteellinen tasavertaisuus ja siitä johtuva erityisen suojan tarve liittyvät säännöksen nojalla tehtävään sopimusehdon kohtuuttomuusarviointiin. Tämän vuoksi sen arvioiminen, onko toisena osapuolena olevilla elinkeinonharjoittajilla heikommasta asemasta johtuvaa suojan tarvetta, edellyttää hakemuksen tutkimista.

Markkinaoikeus hylkää Spin-Farmin vaatimuksen hakemuksen jättämisestä tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Ratkaisun lähtökohdat

Asiassa on kysymys elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa tarkoitetusta kohtuuttoman sopimusehdon käyttämisen kieltämisestä. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on sopimuksissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Muusikkojen Liiton hakemuksessa tarkoitetut sopimusehdot sisältyvät Spin-Farmin laatimaan, Artistisopimus-nimellä otsikoituun sopimusasiakirjapohjaan. (Hakijan todiste 1) Muusikkojen Liitto on katsonut, että Spin-Farmin artistisopimuksiinsa sisällyttämät sopimusehdot, joiden mukaan artistit maksavat yhtiölle tietyn rojaltiprosentin suuruisen osuuden esiintymisistä, myyntituotteista sekä mainoksista kertyvistä bruttotuloista ovat kohtuuttomia sopimuksissa toisena osapuolena olevien artistien kannalta erityisesti, kun sopimusehdoissa artisteille asetettu maksuvelvollisuus ulottuu varsinaisen levytyssopimuksen kestoa pidemmälle ajalle ja kun sopimusehdoissa on epäselviä käsitteitä kuten ”bruttotulo” ja ”artisti”.

Asiassa sovellettavan lain kohtuuttomuuskäsitteen sisältö

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 39/1993 vp) mukaan on sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitava siltä kannalta, millaisena ehtoa on pidettävä toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta yleensä. Kohtuuttomuutta ei näin ollen esitöiden mukaan arvioida samalla tavalla kuin yksittäisissä sopimussuhteissa, jolloin otetaan huomioon kyseisen tapauksen erityisolot ja yksilölliset piirteet. Esitöiden mukaan lain 1 §:n 1 momentin soveltamisen edellytyksenä on, että sopimusehto on luonteeltaan, tyypillisesti kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton. Esitöissä on edelleen todettu, että kohtuuttomuuden käsite on lain 1 §:n 1 momentissa sisällöltään sama kuin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:ssä ja että kohtuuttomuutta arvioitaessa on muun muassa sopimuksen koko sisältö otettava huomioon. Esitöissä on myös todettu, että säännöksen tarkoituksena ei ole elinkeinonharjoittajan kohtuullisen toimeentulon varmistaminen.

Edellä lausuttuun nähden on selvää, että elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaisessa kohtuuttomuusharkinnassa on pääsääntöisesti kysymys sopimusehtojen tyyppikohtuuttomuudesta. Tästä johtuen oikeustoimilain 36 §:ssä säännellystä kohtuuttomuusharkinnasta poiketen tässä asiassa tehtävässä kohtuuttomuusharkinnassa ei tule kiinnittää huomiota yksittäistapauksen olosuhteisiin liittyviin seikkoihin.

Sopimusosapuolen suojan tarve

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan on edellä todetulla tavalla sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa otettava huomioon toisen osapuolen sopijapuoleensa verrattuna heikommasta asemasta johtuva suojan tarve. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yleisperusteluista käy ilmi, että tällä on haluttu korostaa sitä, että säännökset on tarkoitettu sovellettaviksi ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa sopimuksen osapuolet eivät ole keskenään tasavertaisessa asemassa ja toinen osapuoli on tämän takia erityisen suojan tarpeessa. Erikseen on vielä todettu, että keskenään tasavertaisessa asemassa olevien yritysten väliset sopimukset jäisivät kokonaan ehdotettujen säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että 1 §:n 1 momentin tarkoituksena on rajata ehdotetun lain soveltamisala koskemaan vain sellaisia sopimuksia, joissa toisena osapuolena olevat elinkeinonharjoittajat yleensä ovat sopimusehdon käyttäjään verrattuina voimavaroiltaan tai muuten heikommassa asemassa ja tämän takia erityisen suojan tarpeessa. Edelleen on todettu, että varsinkin pienyrittäjät voivat olla sopijakumppaniinsa nähden sellaisessa asemassa, että heidän voidaan katsoa tarvitsevan erityistä suojaa kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan. Esimerkkinä esitöissä on viitattu tilanteeseen, jossa toisen osapuolen koko toiminta saattaa olla riippuvaista sopimusehdon käyttäjästä. Esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitettu epätasa-arvoinen asema voi vallita esimerkiksi silloin, kun elinkeinonharjoittajan toiminnan laatu ja laajuus tai olosuhteet muutoin ovat sellaiset, että hänet voidaan rinnastaa kuluttajaan tai työntekijään. Myös sopimusosapuolten epätasapaino sopimusoikeuden erityisasiantuntemuksen suhteen voi luoda epätasa-arvoisen aseman. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi sekä vakiosopimuksiin sisältyviin että yksilöllisesti sovittuihin sopimusehtoihin.

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin sanamuodosta käy ilmi, että siinä edellytetty sopijapuolten puutteellinen tasavertaisuus ja siitä johtuva erityisen suojan tarve liittyvät säännöksen nojalla tehtävään sopimusehdon kohtuuttomuusarviointiin.

Markkinaoikeuden arviointi asiasta

Spin-Farmin Artistisopimus-asiakirjan sopimusehtojen mukaan artistit maksavat yhtiölle tietyn rojaltiprosentin suuruisen osuuden esiintymisistä, myyntituotteista sekä mainoksista kertyvistä bruttotuloista siten kuin sopimuksen kohdissa 9b-d on määritelty. Artistisopimuksen kohdassa 9f on määräyksiä maksuvelvollisuuden kestosta.

Vuonna 2005 voimaan tulleessa Artistisopimuksessa ei tällaisia ehtoja ole mutta vuonna 2008 voimaan tulleessa sopimuksessa on. (Vastaajan todiste 1)

Wikipediassa on esitetty, että vuodesta 2007 lähtien musiikkiteollisuudessa on tehty niin sanottuja 360-sopimuksia, joissa levy-yhtiö panostaa kokonaisvaltaisesti artistiin ja saa tuloja muistakin lähteistä kuin artistin äänitemyynnistä, esimerkiksi kiertueista ja mainonnasta. Näin perinteisistä levy-yhtiöistä (record company) tulee musiikkiyhtiöitä (music industry company). (Vastaajan todiste 2)

Todistaja LL on oikeudessa kertonut toimivansa Muusikkojen Liiton lakimiehenä. Artistisopimuksen kohta 9 ilmestyi vastaajayhtiön sopimukseen vuoden 2007 aikana. Muiden yhtiöiden Suomessa käytetyissä sopimuksissa tällaista ehtoa ei ole. Niin sanottu 360-sopimus on uusi ilmiö, eikä se ole käsitteenä vakiintunut. Spin-Farmin Artistisopimus ei ole 360-sopimus, koska siinä ei ole muita kuin äänitteisiin liittyviä velvoitteita levy-yhtiölle. Muusikkojen Liitto antaa jäsenilleen neuvontapalveluja sopimusasioissa. Artisti liittyy liittoon usein tehdessään ensimmäistä tärkeää sopimustaan.

Todistaja JN on oikeudessa kertonut toimivansa talouspäällikkönä Muusikkojen Liitossa. Ensimmäistä äänitesopimustaan tehdessään artisti on tavanomaisesti kokematon. Yhtiön ja artistin välillä on selkeä osaamisero. Artistisopimuksen kohta 9 tuli Spin-Farmin sopimuksiin viitisen vuotta sitten. Myös Universal käyttää sellaista. Muilla suomalaisilla yhtiöillä ei ole vastaavaa sopimusehtoa. Esimerkiksi managerisopimusten osalta sopimuksen aikana neuvotellut sopimukset kuuluvat vielä managerisopimuksen päätyttyä tämän sopimuksen piiriin.

Todistaja AA on oikeudessa kertonut toimineensa Suomen Ääni- ja Kuvatallentajat ÄKT ry:n toiminnanjohtajana vuosina 1975–2009, jona aikana musiikkiala on muuttunut merkittävästi. Artistin ja tuotantoyhtiön suhde on nykyään kokonaisvaltainen yhteistyöprojekti. ÄKT:n tilaaman vuonna 2002 tehdyn rock- ja pop-bändejä koskevan selvityksen mukaan levymyynti avaa keikkamarkkinat eli keikkamyynti on voimakkaasti riippuvainen levymyynnistä. Levy-yhtiöt ovat perinteisesti hoitaneet artistien markkinoinnin. Näin tuotettua materiaalia ovat hyödyntäneet myös ohjelmatoimistot. Levy-yhtiöiden panostuksesta hyötyvät siis myös muut tahot.

Todistaja VK on oikeudessa kertonut toimivansa Ratas Music Group Oy:n toimitusjohtajana sekä olleensa aiemmin EMI:n toimitusjohtajana Suomessa. Nykyisin alalla tehdään pääasiassa yhteistyösopimuksia. Käsite levytyssopimus on nykyään vanhentunut ja yhtiötkin ovat oikeastaan musiikkiyhtiöitä. Levy-yhtiö on ainoa taho, joka markkinoi artistia. Keikka- ja paitamyyjät eivät halua siihen osallistua. Uuden artistin suhteen levy-yhtiön riski on suuri. Artistit kilpailuttavat aina levy-yhtiöitä ja ovat muun muassa internetin kautta tietoisia sopimuksista, minkä lisäksi heillä on neuvonantajia. Jokainen sopimus on räätälöity. EMI:ssä joidenkin artistien sopimuksissa on keikkoja koskeva rojaltipalkkio, mutta käytännössä rojaltia ei ole maksettu. Nykyään vain noin 10 prosenttia sopimuksista onnistuu taloudellisessa mielessä.

RP on oikeudessa kertonut toimineensa Spin-Farmin toimitusjohtajana kevääseen 2009 saakka ja sen jälkeen konsulttina. Äänilevyjen myynti on internetin tuomien mahdollisuuksien myötä laskussa, joskin kehitys Suomessa on muuta maailmaa jäljessä. Uusi artisti lähettää demonauhoja useaan yhtiöön eikä yleensä neuvottele sopimuksestakaan vain yhden yhtiön kanssa. Artisti ei ole riippuvainen vain yhdestä yhtiöstä, vaan vaihtoehtoja löytyy aina. Spin-Farmin sopimuksissa ei ole kysymys vakiosopimuksista, vaan se neuvottelee jokaisen artistin kanssa oman sopimuksen, toki yhtiön ideaalisopimusmallin pohjalta. Kyseessä on yhteistyöprojekti, ja jos yhteistyö ei suju, niin myöskään tulosta ei synny. Tässä projektissa yksi levy-yhtiön tärkeimmistä tehtävistä rutiinien ja tuotekehittelyn ohella on markkinointi, joka vaatii aikaa, rahaa ja luovuutta. Artistisopimuksen kohdan 9 mukaisia ehtoja Spin-Farmilla ja sen artisteilla on 12 sopimuksessa 36 sopimuksesta, ja noin puolessa niitä ei ole. Kohdan 9 mukaisia ehtoja on lähinnä aloittelevilla artisteilla.

Spin-Farm on esittänyt todisteena laskelman yhtiön artistien 17 albumin tuotoista vuosilta 2009–2010. Non recording income -lauseketta eli Artistisopimuksen kohdan 9 mukaisia ehtoja ei ollut selvitykseen valittujen yhtyeiden/albumien osalta kuudessa, osittainen lauseke oli viidessä ja kuudessa oli täysi lauseke. Alun perin täyttä lauseketta oli tarjottu kaikille. Artistien saama albumituotto oli parhaimmillaan yli 20.000 euroa. Näissä sopimuksissa ei ollut non recording income -lauseketta. Albumien, joita koskevissa sopimuksissa oli täysi lauseke, artistin saama albumituotto vaihteli nollan ja 3.255 euron välillä. Kukaan artisti ei ollut maksanut levy-yhtiölle mitään non recording income -lausekkeen perusteella. Levy-yhtiön tulos oli tappiolla niiden albumien osalta, joissa oli täysi non recording income -lauseke. (Vastaajan todiste 3)

Asiassa esitetty todistelu osoittaa sen yleisestikin tunnetun seikan, että internetissä tapahtuneen kehityksen johdosta levy-yhtiöiden äänitemyynti maailmalla ja myös Suomessa on viime vuosina laskenut huomattavasti. Tämä kehitys huomioon ottaen on uskottavaa, että levy-yhtiöt pyrkivät uudistamaan toimintojaan eri tavoin lisätäkseen kannattavuuttaan. Asiassa esitetyssä todistelussa on myös tuotu esille, että levy-yhtiöt panostavat huomattavastikin artistien markkinointiin, mikä hyödyttää myös artistien muita sopimuskumppaneita, kuten ohjelmatoimistoja. Uskottavaa on myös se, että suurin osa levytyssopimuksista on taloudellisesti tappiollisia tai vähätuottoisia.

Asiassa esitetty todistelu osoittaa, että Suomessa on muutama vuosi sitten alettu tehdä uudenlaisia sopimuksia, joiden mukaan levy-yhtiö voi saada rojaltipalkkioita muistakin tuloista kuin äänitemyynnistä. Todistelu ei osoita, että tällaisia rojaltipalkkioita olisi tosiasiassa maksettu esiintymisistä, myyntituotteista tai mainostuloista kertyneistä tuloista. Uskottavaa on myös se, että nykyään levy-yhtiöt pyrkivät löytämään sellaisia artisteja, joiden kanssa voidaan tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä artistin urakehityksen eteen. Tällöin levy-yhtiön panostus artistin urakehitykseen voi olla hyvinkin merkittävä.

Kuten edellä on jo todettu, sopimusehtojen kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö.

Spin-Farmin Artistisopimuksen kohdassa 5 määritellään muun muassa rojaltit, jotka yhtiön on suoritettava artistille. Kohdassa 6 määritellään yhtiön muista velvoitteista. Ensinnäkin yhtiö julkaisee kyseisen sopimuksen nojalla tehdyt albumit. Toiseksi yhtiö ”tulee markkinoimaan näitä albumeita parhaaksi katsomallaan tavalla”. Kolmanneksi yhtiö maksaa artistin studiokustannukset sovittavaan määrään asti sekä masterointikulut tiettyyn summaan asti ja lisäksi mahdolliset muut kustannukset.

Artistisopimuksen mukaan artisti vaikuttaisi saavan rojaltin jo ensimmäisestä myydystä albumista, mutta Spin-Farm kantaa riskin siitä, saako se katettua albumintekokulut. Vain siinä tapauksessa, että sovittu budjetti ylittyy, artisti kantaa itse vastuun ylityksestä. Artistin saamista rojalteista ja muista tuloista voidaan vähentää myös muita kustannuksia, mutta päävastuu tuotantokuluista ja riskistä on siis Spin-Farmilla.

Hakija on väittänyt, että Spin-Farmilla ei olisi markkinointivelvoitetta, koska sen on markkinoitava albumeita ”parhaaksi katsomallaan tavalla”. Tältä osin on riittävää todeta, että mikäli Spin-Farm ei markkinoisi artistiaan, ei tämä myöskään todennäköisesti saisi juurikaan sellaisia Artistisopimuksen kohdassa 9 määriteltyjä muita tuloja, joista se joutuisi maksamaan yhtiölle osuuden.

Kuten asiassa esitetystä todistelusta käy ilmi, levy-yhtiön panostus artistin uran edistämisessä on yleensä merkittävä ja artisti saa levy-yhtiön taloudellisen panostuksen kautta tunnettuutta. Artisti saa tämän tunnettuuden ansiosta tuloja myös muuta kautta, ja musiikkialan nykyisessä kehitystilanteessa, jossa varsinainen äänitemyynti on vähentynyt, nämä muut tulot voivat muodostaa merkittävän osan artistin kokonaistuloista. Levy-yhtiö ottaa riskin alkaessaan markkinoida artistia, ja täten ei voida katsoa olevan lähtökohtaisesti kohtuutonta, mikäli tämä markkinointi tuottaa tulosta, että myös levy-yhtiö saa siitä osansa.

Näin ollen Artistisopimuksen kohdan 9b ehtoa, jonka mukaan Spin-Farmilla on oikeus saada osuus artistin esiintymistuloista, ei voida pitää sinällään kohtuuttomana. Lisäksi kohdassa 9b on määritelty, että levy-yhtiöllä on oikeus saada osuus vain siitä osasta artistin saamaa tuloa, mikä ylittää yksittäisen esiintymisen tai konsertin osalta 5.000 euroa. Näin ollen tämä ehto kohdistuu ylipäänsä vain sellaisiin artisteihin, jotka ovat tulleet jo sen verran tunnetuiksi, mitä todennäköisimmin levy-yhtiön panostuksen ansiosta, että voivat laskuttaa esiintymisistään enemmän kuin kyseisen määrän.

Ottaen huomioon levy-yhtiön panostuksen artistin uran kokonaisvaltaiseen edistämiseen, ei voida myöskään katsoa olevan sinällään kohtuutonta, että levy-yhtiö saa korvauksen artistin esiintymisten lisäksi myös artistia hyödyntävistä myyntituotteista ja mainoksista Artistisopimuksen kohdissa 9c ja 9d tarkoitetuilla tavoilla. Kohdassa 9f määritellyn ajallisen keston osalta on riittävää todeta asiassa osoitetun, että sopimuksen voimassaoloa pidemmälle ulottuvat velvoitteet ovat alalla käytettyjä.

Lisäksi asiassa on merkitystä sillä lain esitöistä ilmenevällä seikalla, että elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin tarkoituksena ei ole elinkeinonharjoittajan kohtuullisen toimeentulon varmistaminen.

Mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kyseessä olevia sopimusehtoja ei voida pitää sisällöltään tyypillisesti artistien kannalta kohtuuttomina.

Hakija on myös väittänyt, että Artistisopimuksen nyt käsiteltävänä olevissa sopimusehdoissa on epäselviä käsitteitä kuten ”bruttotulo” ja ”artisti”, ja että tämänkin vuoksi Artistisopimus on sopimuksessa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton.

Vastaajan mukaan ”bruttotulo” viittaa artistin saamaan korvaukseen lyhentymättömänä ennen mitään siitä tehtäviä vähennyksiä. Tämä käsite on alalla yleisesti käytetty. Myöskään käsite ”artisti” ei ole epäselvä, kun se on sopimusehdotuksessa tarkasti määritelty.

Markkinaoikeus toteaa, että sopimusvapauden piiriin sinänsä kuuluu oikeus tehdä tulkinnanvaraisia sopimuksia ja ettei myöskään ole poikkeuksellista, että yksittäisten sopimusten käsitteistä ja muusta sisällöstä syntyy sopijapuolten kesken erimielisyyksiä, joita ratkotaan neuvottelemalla ja viime kädessä tuomioistuimissa. Lisäksi vastaajan ilmoittama käsitys käsitteestä ”bruttotulo”, mikä vastaa sanotun käsitteen sanamuotoa, on jo artistien kannalta epäedullisin, eikä siinäkään tilanteessa tyypillisesti johda sopimusehdon kohtuuttomuuteen. Mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Spin-Farmin Artistisopimuksessa käytetyt käsitteet ”bruttotulo” ja ”artisti” eivät ole sillä tavoin epäselviä, että niiden käyttäminen vastaajayhtiön laatimissa sopimusehdoissa johtaisi siihen, että sopimusehtoja olisi pidettävä artistien kannalta kohtuuttomina.

Joka tapauksessa, jotta sopimusehto ylipäänsä voitaisiin katsoa kohtuuttomaksi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain nojalla, edellytyksenä on, että toisena osapuolena olevat elinkeinonharjoittajat yleensä ovat sopimusehdon käyttäjään verrattuina voimavaroiltaan tai muuten heikommassa asemassa ja tämän takia erityisen suojan tarpeessa.

Asiassa on riidatonta, että Spin-Farmin artisteihin kuuluu maailmanlaajuiseen maineeseen jo kohonneita artisteja kuten Nightwish ja Children of Bodom. Nightwish-yhtyeen omistaman yhtiön liikevaihto on samaa suuruusluokkaa kuin Spin-Farmin. Tällaiseen asemaan kohonneiden artistien ei voida katsoa olevan voimavaroiltaan tai muuten heikommassa asemassa kuin levy-yhtiön. Mainittu riidattomuus ja Spin-Farmin esittämä laskelma 17 albumin tuotoista osoittaa, että yhtiön artisteina on uransa eri vaiheissa olevia artisteja: osan levymyynti on vähäistä, osan huomattavaa ja osan siltä väliltä.

Suomessa toimii noin 70 ammattimaista levy-yhtiötä. Artisteilla on siten todellinen mahdollisuus tarjota tuotantoaan useille yhtiöille, ja todistelu osoittaa, että käytännössä myös näin toimitaan. Yhdenkään Spin-Farmin artistin toiminta ei siten ole missään määrin riippuvaista pelkästään Spin-Farmista.

Sinällään on niin, että ensimmäistä levytyssopimustaan etsivä tai vielä siitä neuvottelemaankin pääsevä artisti on usein voimavaroiltaan ja muutenkin heikommassa asemassa kuin vakiintuneesti toimiva levy-yhtiö. Toisaalta uraansa aloittelevan artistin on mahdollista kilpailuttaa levy-yhtiöitä sekä saada alan sopimuksiin liittyvää tietoa eri lähteistä ja usein myös neuvontatukea. Sopimusosapuolten vastakkainasettelua ja artistin aseman heikommuutta sopimusneuvotteluissa on edelleen omiaan vähentämään alan sopimussuhteiden muuttuminen yhteistyösopimusten suuntaan ja kummankin osapuolen tarve ottaa neuvotteluissa huomioon artistin uran pitkäjänteiseen kehittämiseen liittyvät näkökohdat.

Kuten edellä on jo todettu, elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettua lakia sovellettaessa sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvioitava siltä kannalta, millaisena ehtoa on pidettävä toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta yleensä. Kohtuuttomuutta ei arvioida samalla tavalla kuin yksittäisissä sopimussuhteissa, jolloin otetaan huomioon kyseisen tapauksen erityisolot ja yksilölliset piirteet. Siten nyt käsillä olevassa arvioinnissa ei ole riittävää, että sopimusehto mahdollisesti on tai osoittautuu kohtuuttomaksi joissakin yksittäistapauksissa.

Mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Spin-Farmin artistit eivät ole yhtiöön verrattuina voimavaroiltaan tai muuten heikommassa asemassa ja tämän takia tyypillisesti sellaisen erityisen suojan tarpeessa, jota elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa tarkoitetaan.

Johtopäätös

Edellä todetun perusteella hakemuksen kohteena olevat Spin-Farmin Artistisopimuksen sopimusehdot eivät ole miltään osin artisteihin nähden kohtuuttomia Muusikkojen Liiton väittämällä ja elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset vastaavat itse tämän lain soveltamisalalla oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa lukuun ottamatta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisia asioita. Koska hakijan vaatimukset ovat perustuneet elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin, Spin-Farmin vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja Spin-Farm Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 21.2.2011.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola sekä markkinaoikeustuomarit Nina Korjus ja Sami Myöhänen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen