17.12.2009

ASIAN TAUSTA JA KÄSITTELYN AIEMMAT VAIHEET

Ikivireä-Vital Oy:n, joka perustettiin vuonna 2003 ja joka sulautui Life Finland Oy:öön 30.6.2008, kaupparekisterin mukainen toimiala oli ollut elintarvikkeiden, kosmeettisten tuotteiden ja palveluiden konsultointi, tukku- ja vähittäismyynti, maahantuonti ja vienti. Ikivireä-Vital Oy oli toiminut franchise-antajana edellä mainituilla toimialoilla ketjuihin kuuluville yrittäjille eli franchise-ottajille.

Ikivireä-Vital Oy ja B olivat allekirjoittaneet 28.9.2005 yhteistyösopimuksen, jolla Ikivireä-Vital Oy oli myöntänyt B:lle oikeuden itsenäisenä yrityksenä harjoittaa Espoossa Leppävaaran Liikekeskuksen tilassa nro A202140 VITAL-järjestelmän mukaisten tuotteiden ja palveluiden markkinointia ja myyntiä VITAL-järjestelmän mukaisesti.

B on perustanut liiketoiminnan harjoittamista varten Propolis Oy -nimisen yhtiön. B harjoitti yhteistyösopimuksessa mainittua liiketoimintaa Leppävaaran Liikekeskuksessa eli kauppakeskus Sellossa 24.10.2005–31.5.2006.

Ikivireä-Vital Oy ja C olivat allekirjoittaneet 29.12.2005 yhteistyösopimuksen, jolla Ikivireä-Vital Oy oli myöntänyt C:lle oikeuden itsenäisenä yrityksenä harjoittaa Lahdessa Kiinteistö Oy Lahden Trio -nimisen yhtiön tilassa nro YK 26 VITAL-järjestelmän mukaisten tuotteiden ja palveluiden markkinointia ja myyntiä VITAL-järjestelmän mukaisesti.

C on perustanut liiketoiminnan harjoittamista varten Aito Yrtti Oy -nimisen yhtiön. C aloitti yhteistyösopimuksessa mainitun liiketoiminnan harjoittamisen huhtikuussa 2006. Toimintaa kesti kolme kuukautta eli kesäkuuhun 2006 saakka.

Asianosaiset ovat ilmoittaneet, että Ikivireä-Vital Oy on fuusioitunut Life Finland Oy:öön, joka on nyt vastaaja asiassa.

Markkinaoikeus on jättänyt hakemuksen vaatimuskohtien 1.1, 1.2, 1.4, 1.6 ja 1.7 osalta tutkimatta sekä vaatimuskohdan 1.3 osalta sillensä.

HAKEMUS JA SEN TÄYDENNYKSET

Vaatimukset

Siltä osin kuin asia on vielä markkinaoikeudessa vireillä Propolis Oy, Aito-Yrtti Oy, B ja C ovat vaatineet, että markkinaoikeus kieltää Life Finland Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla elinkeinotoiminnassaan

1.5 käyttämästä ja/tai ilmaisemasta hakijayritysten liike- tai ammattisalaisuuksia.

Hakijat ovat edelleen vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Life Finland Oy:n 50.000 euron sakon uhalla julkaisemaan markkinaoikeuden päätöksen omalla kustannuksellaan ja viipymättä Helsingin Sanomissa.

Hakijat ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus kieltää Life Finland Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta ja uudistamasta hakemuksessa yksilöidyn tai siihen rinnastettavissa olevan sopimussakkoehdon käyttämistä.

Hakijat ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Life Finland Oy:n korvaamaan hakijoiden arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen Propolis Oy:n ja B:n osalta yhteensä 27.269,32 eurolla sekä Aito-Yrtti Oy:n ja C:n osalta yhteensä 26.342,73 eurolla. Arviolta kymmenen prosenttia oikeudenkäyntikuluista on kohdistunut sellaisiin hakemuksen kohtiin, jotka perustuvat elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin.

Perusteet

Kieltovaatimus 1.5

Vaatimus perustuu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n kaikkiin neljään momenttiin.

Hakijat joutuivat yhteistyösopimusten ehtojen mukaisesti luovuttamaan kaikki yrityksiään ja liiketoimintaansa koskevat tiedot Ikivireä-Vital Oy:lle, joka käytti saamiaan tietoja hyväksi omassa liiketoiminnassaan hakijoiden kustannuksella. Näin ollen Ikivireä-Vital Oy oli käyttänyt oikeudettomasti hyväkseen sopimuksissa olevaa Vital-yrittäjien velvoitetta antaa tietoja. Liike- ja ammattisalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja ovat ainakin markkinointisuunnitelmat, tulevat tarjoustuotteet ynnä muut, sekä kaikki myyntiä koskevat tilastot.

Ikivireä-yrittäjä sai halutessaan kirjanpitäjältä tietoonsa Vital-myymälän tilaamat tavarat. Tämän tiedon pohjalta Ikivireä-yrittäjä pystyi kohdistamaan markkinointinsa Vital-myymälän menekkituotteisiin. B raportoi yhden kerran myymänsä tuotemäärät ketjulle ja havaitsi sen jälkeen, että Ikivireä-ketjussa hyödynnettiin näitä tietoja. Sen jälkeen B kieltäytyi raportoimasta kampanjamyyntejä kilpailutilanteeseen vedoten.

Ikivireä-Vital Oy:n sopimaton menettely ilmeni erityisesti seuraaviin tuotteisiin liittyvissä tilanteissa: urheiluravinneaine Whey 8100, Dr. Hauschka -tuotteet, meikkituotteet kuten Eye Care ja RoC-ihonhoitosarja, homeopaattiset tuotteet sekä E-EPA-kalaöljykapselit (säästöpakkaus, 120 kappaletta).

Sopimussakkoehdon käyttämisen kieltäminen

Vaatimus perustuu elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin.

Yhteistyösopimusten ehtokohta ”11.3 Sopimussakko” johtaisi sanamuotonsa mukaan yli 80.000 euron sopimussakkoon kaikista mahdollisista sopimusrikkomuksista, siis myös esimerkiksi tilanteissa, joissa yhtiö viivästyisi yhteistyömaksun tilittämisessä. Tällainen on ylipäätään Suomen oikeusjärjestyksen ja erityisesti vahingonkorvausoikeudessa tunnetun rikastumiskiellon periaatteen vastaista. Tämä lauseke on kohtuuton franchise-yrittäjän kannalta. Erityisen kohtuuttomaksi tilanteen tekee se, että yhteistyösopimuksen vakioehtoihin kuuluu franchise-yrittäjän antama omavelkainen takaus, joka on sopimuksen liitteenä 3.

Ikivireä-Vital Oy oli ollut selkeästi vahvempi ja määräävässä asemassa toisena sopijapuolena olleita franchise-yrittäjiä kohtaan. Ikivireä-Vital Oy oli laatinut yhteistyösopimukset. Sopimus on luonteeltaan vakiosopimus, eikä franchise-yrittäjillä ollut käytännössä mahdollisuutta neuvotella sopimusehdoista.

VASTAUS JA SEN TÄYDENNYKSET

Vaatimukset

Life Finland Oy on kiistänyt hakijoiden vaatimukset kokonaisuudessaan ja vaatinut, että markkinaoikeus hylkää ne perusteettomina. Joka tapauksessa siltä osin kuin on vaadittu annettavan päätöksen julkaisemista Helsingin Sanomissa, uhkasakkovaatimus on lakiin perustumaton. Määrältään uhkasakkovaatimukset ovat kohtuulliset.

Lisäksi Life Finland Oy on vaatinut hakijoita yhteisvastuullisesti korvaamaan Life Finland Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 17.312,50 eurolla korkoineen. Mainitusta määrästä 12.711,25 euroa on kohdistunut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisiin vaatimuksiin vastaamiseen ja loput elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaiseen vaatimukseen vastaamiseen.

Perusteet

Kieltovaatimus 1.5

Vaatimuksessa tarkoitetut tiedot annettiin vapaaehtoisesti. Hakijat olivat yhteistyösopimusten perusteella hyväksyneet velvollisuutensa tietojen ilmoittamiseen Ikivireä-Vital Oy:lle.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n
1 momentissa kielletään oikeudettomasti hankkimasta tietoja liikesalaisuuksista. Nyt Ikivireä-Vital Oy:n ei ole edes väitetty toimineen näin.

Saman pykälän 2 momentissa käsitellään tilannetta, jossa joku on saanut tiedon elinkeinonharjoittajan palveluksessa. Nyt ei ole edes väitetty, että joku Ikivireä-Vital Oy:n palveluksessa olisi käyttänyt tai ilmaissut hakijoiden liikesalaisuuksia hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista etua taikka vahingoittaakseen toista.

Saman pykälän 3 momentti koskee tilannetta, jossa jollekin on luovutettu tehtävän suorittamiseksi liikesalaisuus, tekninen esikuva tai tekninen ohje. Nyt ei ole edes väitetty, että tällainen luovuttaminen olisi tapahtunut.

Saman pykälän 4 momentissa käsitellään tilannetta, jossa joku kolmas hyödyntää tietoa, joka sille on luovutettu oikeudettomasti. Nyt tällaista ei ole väitetty tapahtuneen.

Hakijat eivät ole esittäneet, että mikään edellä mainitun lain 4 §:n kattamista tilanteista olisi edes tapahtunut. Näin ollen mitään perustetta kiellon määräämiselle ei ole.

Sopimussakkoehdon käyttämisen kieltäminen

Sopimussakkoehdot ovat tyypillisiä franchise-sopimuksissa. Konseptin ja tavaramerkin väärinkäytöstä on hyvin vaikea arvioida rahallista korvausta. Sopimussakkoehdot ovat usein suuruudeltaan samaa luokkaa kuin Ikivireä-Vital Oy:n sopimuksissa. Sopimussakon suuruus tulee asettaa sellaiselle tasolle, että sillä on preventiivinen vaikutus sopimusrikkomuksiin. Sopimussakon määrä on alempi kuin keskimäärin Vital- tai Ikivireä-ketjujen yrittäjien vuosittainen liikevaihto, vastaten muutaman kuukauden liikevaihtoa.

Mikäli yrittäjä ei lopettaisi ketjun tavaramerkin käyttöä, ketjulla olisi hyvin vähän aseita saada yrittäjä lopettamaan tämä toiminta. Vahinko tällaisesta toiminnasta ketjun goodwillille voi olla korvaamaton, joten sopimussakon täytyy olla riittävän suuri toimiakseen pelottimena tällaisen toiminnan estämiseksi.

Myös omavelkaiset takaukset ovat franchising-sopimuksissa tyypillisiä.

Sopimussakkoehto ei ole kohtuuton perusteeltaan eikä määrältään.

Sopimuksen allekirjoittaminen oli ollut yrittäjien puolelta täysin vapaaehtoista. Kenelläkään ei ollut pakkoa ryhtyä juuri jonkun tietyn ketjun yrittäjäksi.

Osapuolten välillä ei ollut ollut sellaista epäsuhtaa kuin esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden sekä pk-yritysten välillä, minkätyyppisiin tilanteisiin elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun laki on säädetty.

Kieltoa harkittaessa tulee ottaa huomioon sen vaikutukset franchising-yrittäjyyteen, joka on kansantaloudellisestikin järkevä tapa levittää yksityisyrittäjyyttä.

Mikäli kielto määrättäisiin, se voitaisiin määrätä liittyen vain Vital-toimintaan.

Uhkasakon määrääminen ja päätöksen julkaiseminen

Koska kieltojen määräämiselle ei ole perusteita, ei uhkasakkoakaan voida asettaa. Joka tapauksessa tilanteessa ei ole mitään sellaisia elementtejä, jotka tukisivat sitä, että päätöksen julkaisemiselle olisi perusteita.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Hakijat

1. Yhteistyösopimus 28.9.2005: Ikivireä-Vital Oy / B
2. Yhteistyösopimus 29.12.2005: Ikivireä-Vital Oy / C

Henkilötodistelu

Hakijat
1. B todistelutarkoituksessa
2. HO
3. RG

Vastaaja
1. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja ML todistelutarkoituksessa
2. TS

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kieltovaatimus 1.5

Hakijoiden ja Ikivireä-Vital Oy:n välillä oli ollut franchise-sopimussuhde, jossa hakijat olivat olleet franchise-ottajia ja Ikivireä-Vital Oy franchise-antaja. Toimintaa oli harjoitettu Vital-tunnuksin. Ikivireä-Vital Oy oli ollut samalla toimialalla franchise-antaja suhteessa myös toimintaan, jota oli harjoitettu Ikivireä-tunnuksin. Ikivireä-Vital Oy:llä oli siis ollut luontaistuotealalla kaksi franchise-ketjua, Ikivireä-ketju ja Vital-ketju.

B oli toiminut Vital-yrittäjänä kauppakeskus Sellossa. Samassa kauppakeskuksessa oli toiminut myös Ikivireä-myymälä, joka oli ollut Ikivireä-Vital Oy:n taustalla vaikuttaneiden henkilöiden eli HO:n ja RG:n omistuksessa.

Hakijat olivat toimittaneet Ikivireä-Vital Oy:lle osapuolten välisen sopimuksen perusteella myynti- ja asiakastietojaan muun muassa viikkoraporteissaan. Hakijoiden vaatimuksessa on kysymys siitä, että Ikivireä-Vital Oy olisi käyttänyt oikeudettomasti tällaisia hakijoiden ammatti- ja liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja hyödyntämällä niitä Ikivireä-ketjuun liittyvässä liiketoiminnassaan. Tietojen hyödyntämisen on väitetty tapahtuneen siten, että Ikivireä-Vital Oy:n saatua Vital-yrittäjien viikkoraportit, niihin sisältyviä tietoja oli siirretty Ikivireä-yrittäjille, jotka tiedot saatuaan olivat pystyneet kohdistamaan markkinointinsa hakijoiden menekkituotteisiin tai muutoin hyödyntämään hakijoiden tietoja liiketoiminnassaan. Selvyyden vuoksi on todettava, että vaatimuksessa ei siis ole kysymys tietojen käyttämisestä Vital-ketjun sisällä. Kiellon määräämistä on vaadittu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n perusteella, tarkemmin kuitenkaan yksilöimättä, mistä pykälässä säädetystä menettelystä olisi kysymys.

Markkinaoikeus toteaa, että hakijoilla on todistustaakka siitä, että Ikivireä-Vital Oy on todella käyttänyt tai ilmaissut hakijoiden tietoja yhtiön kiistämisestä huolimatta. Vasta siinä tapauksessa, että markkinaoikeus katsoo edellä mainitun pykälän säännösten mukaisen käyttämisen tai ilmaisemisen näytetyksi toteen, asiassa on tarpeen arvioida tietojen luonnetta hakijoiden liike- ja ammattisalaisuuksina sekä Ikivireä-Vital Oy:n menettelyn oikeudettomuutta.

Hakijat ovat vedonneet asiassa näyttönä B:n sekä HO:n ja RG:n kertomuksiin. Hakijat eivät ole esittäneet kirjallista näyttöä tai kuulleet markkinaoikeudessa toista hakijana olevaa Vital-yrittäjää eli C:tä. Hakijoiden esittämä todistelu huomioon ottaen markkinaoikeus joutuu arvioimaan edellä todettua tietojen käyttämistä ja ilmaisemista B:n markkinaoikeudessa esittämien konkreettisten esimerkkien pohjalta.

HO:n ja RG:n kertomuksista on ilmennyt, että Sellon Ikivireä-myymälää oli käytännössä hoitanut RG. HO ei ole osannut kertoa mitään olennaista B:n konkreettisiin esimerkkeihin liittyen. Vastaajayhtiön lisäksi myös HO ja RG ovat kiistäneet hakijoiden väittämän menettelyn.

Yleisesti ottaen B on kertonut, että hänen ajatuksensa on ollut se, että tieto oli kulkenut Vital- ja Ikivireä-ketjujen välillä niiden yhteisen keskushallinnon ja kirjanpidon kautta, kun hallinnossa vaikuttaneet henkilöt olivat olleet perhetuttujakin. Keskeisenä esimerkkinä tiedon siirtymisestä yleensä B on maininnut sen, että eräs yhtiö oli toimittanut hänelle Sellon Ikivireä-myymälän tilaamia tuotteita. Nämä tuotteet oli tilattu käyttäen B:n asiakasnumeroa. Näin oli käynyt kaksi kertaa.

B:n käsityksen mukaan Ikivireä-Vital Oy:n tarkoituksena oli ollut käyttää yksipuolisesti hyväksi hänen ideoitaan ja hänen myymälänsä tietoja, eikä lainkaan tukea hänen myymälänpitoaan.

Nimenomaisesti hakijatahon liike- ja ammattisalaisuuksien käyttämiseen Ikivireä-toiminnassa liittyen B on ensinnäkin kertonut, että hän oli ottanut myyntiin Whey 8100 -urheiluravinneaineen tammikuussa 2006. B:n mukaan tätä koko Vital-ketjun kampanjaa oli markkinoitu pääkaupunkiseudun lehdissä. Poikkeuksellisesti B oli ilmoittanut tähän kampanjaan liittyvät hyvät myyntilukunsa, noin 12 tuotepussia, Ikivireä-Vital Oy:lle. Maaliskuussa 2006 B oli huomannut, että Ikivireä-ketju oli ottanut saman tuotteen myyntiin kuluttajille paremmilla ehdoilla. B:n mukaan kysymys ei voinut olla sattumasta, koska kyseinen tuote oli ainoa, joka oli myynyt hänellä hyvin ja koska Ikivireä-ketju olisi voinut ottaa jonkin toisen vastaavan tuotteen valikoimiinsa urheiluravinnetuotteiden runsas valikoimatarjonta huomioon ottaen. Todistaja RG on kertonut, että hän ei ollut saanut tietoonsa B:n myyntimääriä.

Markkinaoikeus toteaa, että B:n kertomuksesta ei ilmene, että Ikivireä-ketju olisi päätynyt ottamaan Whey 8100 -tuotteen valikoimiinsa B:n Ikivireä-Vital Oy:lle toimittamien tietojen perusteella.

Toiseksi B on kertonut, että Sellon Ikivireä-myymälä oli ottanut Vital-ketjulle perinteisesti kuuluneiden Dr. Hauschka -tuotteiden meikit myyntivalikoimiinsa kevättalvella 2006. Dr. Hauschka -tuotteiden piti olla Vital-ketjun myyntivaltti. Sellon Ikivireä-myymälän hinta oli ollut kuluttajien kannalta parempi kuin B:n myymälän hinta. B:n mukaan hänellä ei ollut kesken päivän mahdollisuutta käydä katsomassa kilpailijoiden hintoja. Todistaja RG on kertonut muun ohessa, että molempien ketjujen yrittäjät olivat myyneet Dr. Hauschka -tuotteita, että hän oli käynyt B:n myymälässä ja nähnyt tämän tuotevalikoiman ja että ketjun suosituksesta huolimatta viime kädessä päätöksen myyntihinnasta oli tehnyt kukin kauppias itse reagoiden kilpailijoiden hintoihin. Hinnoittelussa oli pyritty vastaamaan suurten tavaratalojen kampanjoihin.

Markkinaoikeus toteaa, että B:n kertomus ei riitä osoittamaan, että Sellon Ikivireä-myymälä olisi Dr. Hauschka -tuotteiden osalta käyttänyt hyödykseen B:n Ikivireä-Vital Oy:lle ilmoittamia tietoja.

Kolmanneksi B on kertonut, että Eye Care -tuotteet olivat olleet Vital-ketjun tuotteita, joita ei oltu otettu Ikivireä-myymälöihin niiden huonon menekin vuoksi. Vital-ketju oli siis joutunut testaamaan Ikivireä-ketjulle muun muassa näiden tuotteiden menekkiä. Edelleen B on kertonut, että RoC-tuotteiden piti olla myynnissä vain Vital-yrittäjillä, mutta kun ne olivat myyneet hyvin, myös Sellon Ikivireä-myymälä oli ottanut ne valikoimiinsa. B:n mukaan RoC-tuotteet olivat olleet myös Ikivireä-yrittäjien valikoimissa jo ennen kuin hän oli aloittanut liiketoimintansa. Lisäksi B on kertonut, että Sellon Ikivireä-myymälässä hyvin myyneitä Marja Entrich -tuotteita ei ollut annettu myyntiin hänelle.

Markkinaoikeus toteaa, että B:n kertomus ei riitä osoittamaan, että Ikivireä-yrittäjät olisivat Eye Care- ja Roc-tuotteiden valikoimiinsa ottamista harkitessaan käyttäneet hyödykseen B:n Ikivireä-Vital Oy:lle ilmoittamia tietoja. Epäselväksi on jäänyt, millä tavoin Ikivireä-yrittäjät olisivat edellä mainittujen Marja Entrich -tuotteiden osalta käyttäneet hyödykseen puheena olevia B:n ilmoittamia tietoja.

Neljänneksi B on kertonut, että hän oli ilmoittanut franchise- sopimusneuvottelujensa kuluessa Ikivireä-Vital Oy:n edustajalle, että hänen jo entuudestaan hyvin tuntemansa homeopaattiset tuotteet voisivat olla hänen myymälänsä myyntivaltti. Sopimusneuvottelujen perusteella B oli luullut, että hän olisi homeopaattisten tuotteiden osalta ainoa myyjä kauppakeskus Sellossa. Todistaja RG on kertonut myyneensä homeopaattisia tuotteita muun muassa Sellossa ennen kuin B oli aloittanut siellä toimintansa.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole osoitettu, että homeopaattiset tuotteet olisivat tulleet myyntiin Sellon Ikivireä-myymälään B:n edellä mainituissa sopimusneuvotteluissa Ikivireä-Vital Oy:n edustajalle ilmaiseman toiveen johdosta.

Viidenneksi B on kertonut, että Sellon Ikivireä-yrittäjä oli ostanut E-EPA-kalaöljykapselin 120 kappaleen säästöpakkaukset pois tukusta hänen hyvän menekkinsä perusteella. Todistaja RG on kertonut, että kyseinen tuote oli ollut tärkeä sekä Vital- että Ikivireä-yrittäjille ja että sitä oli kampanjoitu muutoinkin voimakkaasti. Edelleen RG on kertonut, että tuote oli päässyt tukusta jossain vaiheessa loppumaan ja että tällöin hän oli lainannut tuotetta B:lle myytäväksi.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun perusteella E-EPA-kalaöljykapselien hyvä menekki oli täytynyt olla alan yrittäjien tiedossa ilman B:n tietojakin.

Kun B:n kertomus ei edes hänen esittämiään esimerkkejä yhdessä arvioiden osoita, että Ikivireä-Vital Oy olisi käyttänyt hakijoilta saamiaan tietoja hakemuksessa väitetyin tavoin, markkinaoikeus hylkää hakijoiden kieltovaatimuksen kohdan 1.5 osalta.

Sopimussakkoehdon käyttämisen kieltäminen

Hakijoiden mukaan Ikivireä-Vital Oy:n ja Vital-yrittäjien välisten yhteistyösopimusten ehtokohta ”11.3 Sopimussakko” johtaisi sanamuotonsa perusteella siihen, että Vital-yrittäjä joutuisi maksamaan 84.000 euroa sopimussakkoa kaikista mahdollisista sopimusrikkomuksistaan, siis myös esimerkiksi tilanteissa, joissa Vital-yrittäjä viivästyisi yhteistyömaksun tilittämisessä. Tällainen ehto on elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain perusteella kohtuuton, ja sen vuoksi sanotun ehtokohdan käyttö on kiellettävä.

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on sopimuksissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Mainitun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 39/1993 vp) mukaan sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvioitava siltä kannalta, millaisena ehtoa on pidettävä toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta yleensä. Kohtuuttomuutta ei näin ollen arvioida samalla tavalla kuin yksittäisissä sopimussuhteissa, jolloin otetaan huomioon kyseisen tapauksen erityisolot ja yksilölliset piirteet. Esitöissä on myös todettu lain 1 §:n 1 momentissa edellytettävän, että sopimusehto on luonteeltaan, tyypillisesti kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton. Esitöissä on edelleen todettu, että kohtuuttomuuden käsite on lain 1 §:n 1 momentissa sisällöltään sama kuin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä.

Markkinaoikeus toteaa edellä todetun perusteella olevan selvää, että elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaisessa kohtuuttomuusharkinnassa on pääsääntöisesti kysymys sopimusehtojen tyyppikohtuuttomuudesta. Tästä johtuen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä säännellystä kohtuuttomuusharkinnasta poiketen nyt käsillä olevassa asiassa tehtävässä kohtuuttomuusharkinnassa ei tule kiinnittää huomiota yksittäistapauksen olosuhteisiin liittyviin seikkoihin.

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin sanamuodosta käy ilmi, että siinä edellytetty sopijapuolten puutteellinen tasavertaisuus ja siitä johtuva erityisen suojan tarve liittyvät säännöksen nojalla tehtävään sopimusehdon kohtuuttomuusarviointiin. Kysymys Vital-yrittäjien heikommasta asemasta johtuvasta suojan tarpeesta tulee siten tarvittaessa arvioitavaksi samalla, kun arvioidaan sopimusehdon väitettyä kohtuuttomuutta.

Asiassa on selvää, että hakijoiden kiellettäväksi vaatimaa sopimusehtoa on käytetty useammassa kuin yhdessä sopimuksessa, mikä on edellytyksenä elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain soveltamiselle.

Markkinaoikeus katsoo, kun sopimussakkoehdot ovat tyypillisiä franchise-sopimuksissa ja kun 84.000 euroa sopimussakon määränä ei ole erilaiset sopimusrikkomustilanteet huomioon ottaen sinällään välttämättä kohtuuton, että hakemuksen kohteena oleva sopimussakkoehto ei ole elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa tarkoitetulla tavalla tyyppikohtuuton. Näin ollen markkinaoikeus hylkää hakijoiden vaatimuksen sanotun ehdon käyttämisen kieltämisestä.

Oikeudenkäyntikulut

Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisissa asioissa markkinaoikeudessa sovelletaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

Asiaosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin perustetun vaatimuksen käsittelystä. Tältä osin markkinaoikeus hylkää oikeudenkäyntikuluvaatimukset lakiin perustumattomina.

Siltä osin kuin hakemuksessa on ollut kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustetuista vaatimuksista, hakemus on jo aiemmin jätetty osin tutkimatta ja osin peruutuksen vuoksi sillensä. Nyt ainoa sanottuun lakiin perustuva tutkittu vaatimus on tullut hylätyksi. Ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n hakijat ovat hävinneet asian kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi hakijat ovat velvollisia mainitun luvun 1 §:n nojalla korvamaan kaikki Life Finland Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Markkinaoikeus katsoo korvauksen kohtuulliseksi määräksi vaaditut 12.711,25 euroa.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Propolis Oy, Aito-Yrtti Oy, B ja C velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti Life Finland Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista, vaatimus enemmälti hyläten, 12.711,25 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 15.2.2010.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Perttu Koivula.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen