28.1.2025

Vaatimukset

Vakuutusyhtiö D (jäljempänä D) on vaatinut, että

• D vapautetaan velvollisuudesta maksaa B Oy:lle (jäljempänä B) liikennevakuutuslain nojalla vahingonkorvausta -- ja tätä koskeva liikennevakuutuslain 80 §:än perustuva lausuma poistetaan
• Vakuutusyhtiö C:n (jäljempänä C) D:tä vastaan ensisijaisesti liikennevakuutuslain nojalla esittämä takautumisvaatimus hylätään

- - -

Perusteet

Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että palovahingossa on ollut kysymys liikennevakuutuslain nojalla korvattavasta liikennevahingosta.

Perävaunua on käytetty vahinkohetkellä toimintaan, jonka aiheuttamia vahinkotilanteita ei ole tarkoitettu katettavaksi liikennevakuutuksella. (Liikennevahinkolautakunnan lausunto 25.9.2020, LV 19/1965)

Vaikka ajoneuvon käyttö vahinkohetkellä olisi vastannut sen tavanomaista käyttötarkoitusta, käytön olisi tullut sisältää jokin liikenteellinen riski, jotta kyse olisi liikennevakuutuksen perusteella korvattavasta vahingosta. (EUT ratkaisut C-514/16 ja C-334/16)

Vahinko ei ole aiheutunut sellaisesta perävaunun tavanomaisesta liikenteellisestä käytöstä, joka liittyisi riittävän läheisesti ajoneuvon yleisvaaralliseen ominaisuuteen liikenteessä.

Koska ajoneuvoa on käytetty vahingon sattuessa muuhun tarkoitukseen kuin liikennevälineenä, vahinko ei kuulu liikennevakuutusdirektiivin ja -lain mukaisen korvaussuojan piiriin.

Vaatimus ajoneuvon käyttämisestä nimenomaan liikennevälineenä, erotuksena sen muista mahdollisista käyttötarkoituksista, on vahvistettu seuraavissa oikeuslähteissä: EUT ratkaisut C-514/16 kohdat 25, 40 ja 41 sekä C-334/16 kohdat 28, 29 ja 32-34; direktiivi 2021/2118/EU johdannon 5. kohta sekä 1 artiklan 1b alakohta (jolla direktiiviin 2009/103/EY on lisätty 1 artiklaan alakohta 1a); STM:n mietintö 2023:4 s. 15 ja 29; hallituksen esitys HE 10/2024 s. 9-10, 17, 27 ja 44-45 sekä liikennevahinkolautakunnan lausunto LV 19/1965, 25.9.2020). Tämä tulkinta on vahvistettu oikeudellisen tarkastelun lähtökohdaksi myös ratkaisussa HelHO 28.11.2023 nro 1788 (S 21/2612), johon KKO on myöntänyt valitusluvan muista syistä (KKO dnro S 2024/46).

Esillä oleva vahinkotilanne ei rinnastu BY Oy:n hovioikeudessa esittämään kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa rakennuspalo syttyy sen takia, että liikenteeseen käyttämisen yhteydessä palamaan syttynyt ajoneuvo pysäytetään (palavana) rakennuksen viereen. Nyt esillä olevassa Y:n ostoskeskuksen tapauksessa A oli perävaunun noin klo 9.30 pysäköityään lisännyt savustusuunien tulipesiin puita ja savustuspuruja ja ehtinyt sen jälkeen muutoinkin jatkaa kalanvalmistustoimintaansa noin kahden tunnin ajan, kunnes ostoskeskuksen lippa ja sen myötä koko katto olivat lopulta noin klo 11.30 syttyneet tuleen. Toisaalta, jos vahinko olisi aiheutunut B Oy:n väittämin tavoin vetoautoon kytketyn perävaunun liikenteeseen käyttämisestä tuota ajoneuvoyhdistelmää pysäköitäessä, vahinko ei ylipäätään tulisi korvattavaksi tuohon ajoneuvoyhdistelmään kuuluvan D:n liikennevakuuttaman perävaunun liikennevakuutuksesta.

Vakuutussopimuksen osapuolet eivät voi sopia liikennevakuutuslaista poikkeavalla tavalla siitä, millaiset vahingot kuuluvat liikennevakuutusturvan piiriin.

- - -

Vaatimukset

Vakuutusyhtiö C on vaatinut, että D:n valitus hylätään - - -.

Perusteet

Vahinko tulee korvata D:n myöntämästä liikennevakuutuksesta, koska kyseessä on liikennevakuutuslain mukainen liikennevahinko.

Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että direktiivin soveltamisala ei rajoitu tieliikennettä koskeviin tilanteisiin eli liikkumiseen yleisillä teillä vaan sen piiriin kuuluu kaikenlainen ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta vastaava käyttö (tuomio 20.12.2017, Núñes Torreiro, C-334/16). Samoin on todettu, ettei merkitystä ole sillä, onko ajoneuvon moottori ollut vahingon sattuessa käynnissä vai ei tai onko ajoneuvo ollut juuri lähdössä liikkeelle (tuomio 20.6.2019, Línea Directa Aseguradora, C-100/18).

Liikennevakuutusdirektiivin termi ”ajoneuvon käyttö” kattaa myös ajoneuvon osista tai osien sekä laitteiden käytöstä sivullisille aiheutuneen vahingon. Tulkinnassa ei voida erotella vahingon aiheuttaneen yksittäisen osan tai laitteen käyttötapaa tai vahingon ilmenemistapaa.

Ratkaisussa C-514/16 oli kyse traktorista, jota ei ole käytetty pääasialliseen tarkoitukseensa, vaan erillisen laitteen voimanlähteenä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa perävaunua on käytetty siihen ainoaan tarkoitukseen, johon se on valmistettu.

Epäselvissä tapauksissa tulee ottaa huomioon myös direktiivin tavoite suojata ajoneuvoilla aiheutetuista liikennevahingoista kärsineitä.

Liikennevakuutusdirektiivissä on kyse minimiharmonisoinnista eli kansallisesti on mahdollista säätää direktiivin edellyttämää paremmasta vakuutusturvasta ja näin Suomessa on tehtykin. Näin ollen se, että kyseessä on direktiivissä tarkoitettu liikennevahinko, tarkoittaa suoraan sitä, että kyseessä on myös Suomen liikennevakuutuslain tarkoittama liikennevahinko. Mutta vaikka kyse ei olisi direktiivin tai Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen tarkoittamasta liikennevahingosta, ei se tarkoita sitä, että kyseessä ei olisi liikennevahinko Suomen lain mukaan. Asia tulee ratkaista vahinkohetkellä 8.6.2018 voimassa olleen Suomen liikennevakuutuslain perusteella.

Myös uudessa hallituksen esityksessä HE 10/2024 todetaan, että Suomen liikennevakuutuslain soveltamisala on laajempi kuin direktiivin edellyttämä soveltamisala. Lain soveltamisalaan on tehty tänä vuonna tiettyjä muutoksia, mutta siitä on nimenomaisesti haluttu jättää pois mm. direktiiviin otettu uusi ajoneuvon käytön määritelmä. Suomen liikennevakuutuslaki on siis haluttu jatkossakin pitää soveltamisalaltaan direktiiviä laajempana.

Kyseessä on liikennevahinko, kun 1) kyseessä on liikennevakuutettava ajoneuvo, 2) ajoneuvo ei ole liikenneväylistä erillään olevassa paikassa ja 3) vahinko johtuu ajoneuvon käyttämisestä siihen tarkoitukseen, mihin se on tarkoitettu.

A on aloittanut kalan savustamisen jo ennen vahinkopaikalle saapumistaan. Jos perävaunu olisi aiheuttanut tulipalon ajomatkan aikana, kyse olisi liikennevahingosta. Ajoneuvon pysäköinti ei muuta tilannetta.

Laki ei tunne ”liikenteellisen riskin” kriteeriä sille, että kysymyksessä voitaisiin katsoa olevan liikennevahinko. Tässä tapauksessa on kuitenkin ollut myös ”liikenteellinen riski”, kun vahinko on aiheutunut ajoneuvon pysäköintipaikasta ja sijainnista liikenneväylällä ja pysäköinti liittyy kiinteästi ajoneuvon käyttämiseen liikenteessä.

D on saanut C:n vaatimuksen ja asian ratkaisemiseksi riittävät selvitykset viimeistään 23.8.2019 mennessä, joten viivästyskorkoa tulee liikennevakuutuslain 62 §:n ja 67 §:n nojalla suorittaa 23.9.2019 lukien.

- - -

Vaatimukset

B Oy on vaatinut, että D:n valitus hylätään.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikea.

B Oy on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet.

- - -

Vahingossa on kyse perävaunulle myönnetystä liikennevakuutuksesta korvattavasta vahingosta. Liikennevahinko on aiheutunut liikennevakuutettavan ajoneuvon eli savustusvaunun ominaisuuksista ja sen käyttämisestä juuri sillä tavalla, jolla se on tarkoitettu käytettäväksi. Vahinko on saanut alkunsa kiinteillä savustuslaitteilla varustetun savustusvaunun käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta eikä esimerkiksi ajoneuvossa satunnaisesti irrallaan säilytettävistä koneista tai laitteista kuten nestekaasupullosta tai ylimääräisestä akusta. A on aloittanut savustusprosessin kotonaan, minkä jälkeen hän on ajanut savustusvaunun Y:n ostoskeskukseen.

Vaatimukset

A on vaatinut, että hovioikeus hylkää D:n valituksen ja D velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa (oikeusavun omavastuuosuus) hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A vetoaa käräjäoikeudessa esittämiinsä perusteisiin.

- - -

D on velvollinen korvaamaan B Oy:n kärsimät vahingot K Oy:n ottaman liikennevakuutuksen perusteella. A on viitannut liikennevakuutuslain esitöihin (HE 10/2024, s. 17), jossa on lueteltu liikennevakuutuslain perusteella korvattavia vahinkoja.

Liikennevakuutuslautakunnan lausunto perustuu virheelliseen käsitykseen, että kalansavustuskärryä on ryhdytty käyttämään vasta kärryn pysäköimisen jälkeen ja vahinko on sattunut, kun ajoneuvo on ollut pysäköitynä. Vahinko on voinut saada alkunsa jo kärryä peruutettaessa/asetettaessa paikoilleen.

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että Jyväskylän Y:n ostoskeskus on tuhoutunut tulipalossa 8.6.2018. Palo on saanut alkunsa A:n kalansavustukseen käyttämän K Oy:n omistaman kiinteillä savustuslaitteilla varustetun perävaunun/savustuskärryn savustusuunin piipusta tulleista palokaasuista ja/tai kipinöistä. Perävaunussa on kolme nestekaasulla lämmitettävää savustusuunia piippuineen. A on 8.6.2018 pysäköinyt perävaunun, jonka viimeisessä uunissa on ollut kalaa savustumassa jo ajon aikana, ostoskeskuksen edustalle, liikerakennuksen välittömään läheisyyteen, osaksi sen tiiliseinään liittyvän katoslipan alle, joka katos on osin ympäröinyt rakennusta. Palovahinko on aiheutunut, kun A:n savustukseen käyttämän perävaunun savustusuunin piipusta tulleet palokaasut, kuumuus ja/tai kipinät ovat sytyttäneet tuleen katoslipan, josta tulipalo on levinnyt ostoskeskuksen kattorakenteisiin. Ostoskeskus on vaurioitunut palossa purkukuntoiseksi ja on sittemmin purettu. Palon alkaessa ostoskeskuksessa on ollut ihmisiä. Tulipalosta on aiheutunut taloudellisia vahinkoja liikekiinteistön omistajalle sekä liiketiloissa toimineille yrityksille. Vahinkojen arvo on yli 2 miljoonaa euroa.

A on tuomittu ostoskeskuksen tulipaloa koskevalla Keski-Suomen käräjäoikeuden rikosasian tuomiolla 8.1.2021 yleisvaaran tuottamuksesta (Vaasan hovioikeus 3.3.2022). Tuomio on lainvoimainen. A:n on tuomiossa katsottu menetelleen huolimattomasti sijoittaessaan savustukseen käyttämänsä savustuskärryn liian lähelle rakennuksen puurakenteista lippaa, joka on sen vuoksi syttynyt palamaan, mistä ostoskeskuksen tuhonnut palo on saanut alkunsa. Rikostuomiossa ei ole arvioitu A:n tuottamuksen astetta, koska hänen syykseen luetun rikoksen tunnusmerkistö ei ole sitä edellyttänyt.

Muutoksenhaun kohteena on Keski-Suomen käräjäoikeuden 24.1.2024 antama yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskeva riita-asian tuomio.

- - -

Asiassa on riidatonta, että perävaunu, jolle liikennevakuutuksen oli antanut D, on ollut varustettu kiinteillä, nestekaasulla lämpiävillä kalan kypsentämiseen ja savustamiseen tarkoitetuilla laitteilla piippuineen. Vahingon tapahtumapäivänä 8.6.2018 A on aloittanut kalan savustamisen perävaunun savustusuunissa vähän ennen ajoon lähtöä. Kalaa on ollut savustumassa perävaunussa, kun A on vetoautolla kuljettanut ja pysäköinyt perävaunun ostoskeskuksen pihaan. Tulipalo on alkanut sen seinäkatoksesta/lipasta. Palo on syttynyt vetoautosta erillään olleen perävaunun savustusuunin piipusta tulleesta kuumuudesta ja/tai kipinästä, kun perävaunu on ollut pysäköitynä kalan savustamista ja myyntiä varten liikerakennuksen välittömässä läheisyydessä siten, että savustusuunin piippu on ollut ostoskeskuksen seinän osin puurakenteisen lipan välittömässä läheisyydessä, ja A on jatkanut perävaunun käyttöä kalan savustamiseen ja laittanut savustusuuniin myös savustuspuruja.

C on korvannut palosta aiheutuneita vahinkoja omaisuus- ja keskeytysvakuutuksen perusteella ja myöhemmin esittänyt D:lle takautumisvaatimuksen katsoen, että aiheutunut vahinko tulee korvata ajoneuvon liikennevakuutuksesta.

D:n valituksen johdosta hovioikeudessa on seuraavaksi kysymys siitä, ovatko palosta aiheutuneet vahingot liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin aiheutuneet perävaunun liikenteeseen käyttämisestä.

Sovellettava säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

Liikennevakuutuslain soveltamisalasta säädetään lain 1 §:ssä, jota tässä asiassa sovelletaan alkuperäisessä muodossaan (460/2016). Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta. Liikennevakuutuslaissa ajoneuvolla tarkoitetaan myös kytkettyä tai irrallista perävaunua. Kuten laista ilmenee, liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon tulee olla syy-yhteydessä moottoriajoneuvon käyttämiseen liikenteeseen.

Liikennevakuutuslailla on pantu täytäntöön moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/1 03/EY. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat säätää direktiivin edellyttämää paremmasta vakuutusturvasta.

Direktiiviä 2009/103/EY on muutettu 24.11.2021 annetulla direktiivillä (EU) 2021/2118. Direktiivin 1 artiklaan tässä yhteydessä lisätyn määritelmäsäännöksen mukaan ajoneuvon käytöllä tarkoitetaan direktiivissä ajoneuvon käyttöä, joka vastaa ajoneuvon käyttötarkoitusta liikennevälineenä liikennevahingon aiheutuessa, riippumatta ajoneuvon ominaisuuksista ja riippumatta siitä, missä maastossa ajoneuvoa käytetään ja onko ajoneuvo paikallaan vai liikkeessä. Muutosdirektiivin johdanto-osan 5 kappaleesta ilmenee, että uudella määritelmäsäännöksellä on haluttu parantaa oikeusvarmuutta ottamalla huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Direktiivi (EU) 2021/2118 on pantu kansallisesti täytäntöön liikennevakuutuslain muuttamisesta annetulla lailla (218/2024), joka on tullut voimaan 1.6.2024, ja jonka voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa sattuneeseen vahinkotapahtumaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion 20.12.2017 asiassa C-334/16, Nunez Torreiro, 28 kohdan perusteella käsitteen ”ajoneuvon käyttö” piiriin kuuluu kaikenlainen ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta vastaava käyttö (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Vnuk, C-162/13, 59 kohta ja tuomio 28.11.2017, Rodrigues de Andrade, C-514/16, 34 kohta). Lisäksi tuomion C-514/16 kohdassa 40 on todettu, että sellaisten ajoneuvojen osalta, joita voidaan sen lisäksi, että niitä käytetään tavanomaisesti liikennevälineinä, käyttää tietyissä tilanteissa työkoneina, on määritettävä, käytettiinkö sellaisen onnettomuuden sattuessa, johon tällainen ajoneuvo oli osallisena, tätä ajoneuvoa pääasiallisesti liikennevälineenä, jolloin tämän käyttäminen kuuluu direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” piiriin, vai työkoneena, jolloin kyseinen käyttäminen ei kuulu tämän käsitteen piiriin.

Liikennevakuutuslaissa ei ole yleistä määritelmää siitä, mitä ajoneuvon käyttämisellä liikenteeseen tarkoitetaan. Se, mitä liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan, on perustunut korvaus- ja oikeuskäytäntöön. Liikennevakuutuksesta korvataan käytännössä ne vahinkotapahtumat, jotka syntyvät moottoriajoneuvon tavanomaisen käytön yhteydessä (HE 123/2015 vp s. 9). Liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentissa on säädetty siitä, milloin moottoriajoneuvo ei ole liikennevakuutuslaissa tarkoitetussa liikenteessä. Tässä asiassa ei ole kysymys mainitussa momentissa tarkoitetuista rajoituksista. Liikennevakuutuslain soveltamisalan ja siten liikennevakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle voi liikenteen yleiskieleen perustuvan määritelmän kautta jäädä tilanteita, joissa ajoneuvon käyttämisen ja vahingon välillä on syy-yhteys, mutta ajoneuvoa ei ole käytetty liikenteessä (HE 123/2015 vp s. 46).

Liikennevahinkojen korvaaminen liikennevakuutuslain nojalla perustuu niin sanotun ankaran vastuun periaatteeseen. Ankarassa vastuussa vahingon korvaaminen on tuottamuksesta riippumatonta ja vastuuperusteena on vahingon syy-yhteys riskialttiiseen toimintaan. Kun korvausvastuu ankarassa vastuussa perustuu tietyntyyppisen toiminnan aiheuttamaan erityiseen riskiin, korvausvastuuta ei kuitenkaan synny vahingoista, jotka eivät lainkaan ole lain tarkoittaman riskin piirissä vaan sattumanvaraisessa yhteydessä siihen. (KKO 2024:81, kohta 7)

Liikennevakuutuslain 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon tulee olla tosiasiallisessa seuraussuhteessa ajoneuvon käyttämiseen liikenteessä. Syy-yhteys voi kuitenkin katketa, jos vahingon syynä arvioidaan olleen jonkin muun seikan kuin ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen. (ks. KKO 2024:81, kohta 8 ja KKO 2015:53, kohta 7)

Lähtökohtaisesti liikennevakuutuslakia sovelletaan kaikilla sellaisilla alueilla, joissa ajoneuvolla voi liikkua. Liikenteeseen käyttämisen riskit voivat toteutua myös ajoneuvon ollessa liikkumaton, jos ne välittömästi liittyvät ajoneuvon liikenteelliseen käyttöön. (KKO 2024:82, kohta 10)

Liikennevahinkolautakunnan lausunto

Liikennevahinkolautakunnan asiassa 25.9.2020 antaman lausunnon LV 19/1965 mukaan perävaunuun asennetuilla savustusuuneilla kalaa savustettaessa aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää perävaunun tavanomaisena liikenteellisenä käyttönä, joka liittyisi riittävän läheisesti ajoneuvon yleisvaaralliseen ominaisuuteen liikenteessä. Perävaunun liikenteeseen käytön ja vahingon välillä ei ole korvausvastuuta synnyttävää syy-yhteyttä.

Arviointi tässä asiassa

Vahingon välittömänä syynä on ollut se, että A on käyttänyt perävaunun kiinteitä savustuslaitteita kalan savustamiseen liian lähellä liikerakennuksen lippaa. Vahinko on aiheutunut kalansavustuksesta liikkeen edustalla, A:n siinä savustukseen käyttämästä perävaunun savustuslaitteistosta syntyneestä kuumuudesta tai kipinästä. Vaikka vahinko on osaltaan johtunut siitä, että perävaunu on ollut pysäköitynä liikerakennuksen välittömään läheisyyteen, vahingon sattuessa perävaunua ei kuitenkaan ole käytetty liikennevälineenä vaan muuhun tarkoitukseen. Palovahingon ja perävaunun liikenteeseen käyttämisen välinen syy-yhteys on katkennut eikä palovahinko ole aiheutunut välittömästi perävaunun liikenteellisestä käytöstä. Vahingon ei voida katsoa aiheutuneen perävaunun liikenteeseen käyttämisestä sillä perusteella, että perävaunun savustuslaitteita on käytetty kalan valmistukseen jo ajon aikana ja perävaunua pysäköitäessä ja perävaunu on vahingon tapahtuessa ollut pysäköitynä liikerakennuksen välittömässä läheisyydessä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että asiassa liikennevakuutuksesta korvattaviksi vaaditut vahingot eivät ole liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin aiheutuneet perävaunun liikenteeseen käyttämisestä. Koska kysymys ei ole liikennevahingosta, liikennevakuutuksen myöntänyt D ei ole liikennevakuutuksen perusteella korvausvelvollinen palovahingoista.

- - -

Oikeudenkäyntikulut

- - -

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Tuomiolauselman A kohdan määräys siitä, että A:n B Oy:lle maksettavaksi tuomittu määrä saadaan periä vain liikennevahingosta vastuussa olevalta D:ltä, poistetaan.

D vapautetaan tuomitusta velvollisuudesta suorittaa C:lle takautumisoikeuteen perustuvana vahingonkorvauksena 2.100.000,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen (B1) - - -

Asia palautetaan C:n toissijaisen kanneperusteen osalta Keski-Suomen käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan viipymättä ottaa asia käsiteltäväkseen asianosaisten siihen suostuttua tai muutoin hovioikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet : hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen ja Tapio Kaarniemi sekä asessori Anna Karlsson.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.